Marraskuu on purkissa, huh!

Repaleisen yön, unettoman aamuyön jälkeen nousen ja mietin, josko saunaan menisin. En viitsi. Suihkuttelut riittäkööt!

Keitän tummapaahtokahvia ison pannullisen, oikean pannullisen, ei mitään keitinkahvia. Syön paahtoleipää [kertoo lerppuilusta, kuituisempaa sen pitäisi oikeasti olla], luen lehteä näkemättä edes otsikoita. Kun kerran ei oikein suju, ajattelen että samahan se on töihin lähteä. Kunhan ensin taas sain päätetyksi, mitä pistän päälle. 90 % aamuista se ei ole mikään ongelma; pistän ylle jotain mustaa tai sitten harmaata, mustaa ja valkoista tai harmaata ja mustaa tai kenties mustaa, harmaata ja valkoista. Paitsi sitten kun on farkkufiilis; sitten on farkut ja jotain tummansinistä.

Kaiken tuon värikirjon keskellä jotain pientä (huivi) vaaleanpunaista, vanhaa rosaa, beigeä, vaalean(farkun)sinistä tai kenties jopa jotain ruudullista, jossa on monia noista edellisistä väreistä. No mutta… tänään sitten lopulta kuitenkin aika nopeasti tyydyin melkein normisettiin [paitsi että kelpuutin mustan ja valkoisen lisäksi Kitzbühelistä ostetun vaaleansinisen villatakin, joka on reilun vuoden aikana pelastanut jo monelta vaateongelmalta] ja eikun töihin. Kuten huomaatte: kun paperi on valmis, seuraava ongelma on, mitä pistää päälle (edellisen kerran asiasta puhetta täällä).

Kampuksella sähköposti oli täynnänsä kaikenmoista, akuuttia ja vähemmän. Yritin olla reagoimatta. En ole oikein hyvä reagoimattomuudessa. Vielä. Mutta tänään olin ja siirryin puoli kymmeneksi symposiumiin. Ja siellähän se päivä viivähti. Vierähti, viihdytti. Työpäiväkö muka?

”Itämeren piirin vuorovaikutusverkoston muutokset kivikaudella – vertaisyhteisöjen reaktioita neolitisaatioon”, ”Periferia resurssina esiroomalaisessa Keski-Italiassa: Tapaus Crustumerium”, ”Kuolemattomat keskustassa ja maanäärillä: Jumalallinen näkökulma tilaan antiikin Kreikassa”, ”Valtiovallan panostus Pohjois-Suomen liikenneinfraan: tavoitteet, toteutus, tulokset”, ”Pohjois-Suomen perifeerisyys Urho Kekkosen talous- ja yhteiskuntapoliittisessa ajattelussa”, “Keskusta” ja “periferia” ryhmien välisissä suhteissa – esimerkkinä norjalais-islantilainen kulttuuripiiri 1200-luvulla”, ”Englannin ja Skotlannin väliset suhteet brittiläisten sisällissotien aikakaudella”, ”Alaskan ”sourdough”-territorio muuttuvassa maailmassa” –

Eikö muka kuulosta kiinnostavalta? Ehkä ei kuulosta, mutta oli kyllä. Päivä humahti, ja opin paljon uutta. Monella tasolla, monista asioista ja monista ihmisistä, menneistä ja olevista.

Kuva on minun osuudestani päivän antiin. Tutkimuksessakin kun haluan tutustua ihmisiin ja heidän elämäänsä.

Nyt väsyttää, – olisi niin paljon tehtävää, mutta taidanpa relata: lähden sytyttelemään takkatulen.

Ai niin, pysy linjoilla: huomenna on joulukalenterin ensimmäisen luukun vuoro…

Symposiopäivä

Tänään on ollut symposiopäivä.

Kun historioitsijalla on symposio-päivä on tietysti mietittävä, mitä sana tarkoittaa…

Onko kyse vaihtoehdosta

a)    symposion kuten se käsitettiin antiikin Kreikassa ja Roomassa, jolloin on kyse juhla-aterian jälkeisistä juomingeista  (joissa oli usein myös ohjelmaa trubaduureja, tanssijoita tai muita esiintyjiä)

vai

c)    symposion kuten se anglo-saksisissa maissa käsitetään = akateeminen konferenssi tietystä teemasta?

 

Arvatkaapa nyt vain, kumpi? –  mutta joka tapauksessa, olipa mukava työpäivä: ei tarvinnut tehdä mitään. Sai istua koko päivän symposiossa ja kuunnella toisten esityksiä. Kommentoida jos huvitti, tehdä muistiinpanoja jos huvitti. Molempia huvitti. Ja ainahan tuollaisesta päivän symposiosta, tusinasta esitelmiä, jää jotain omaankin tutkimukseen hyödynnettävää tai sitten vain ihan iloa ja huvittuneisuuttakin. Meitä oli niin vähän osallistujia, että liki fämiliääri tunnelma. Ei hassumpaa sekään.

Porukalla me esitelmöitsijät olimme äsken ”Get-Together” = syömässä Fransmannissa. Eipä tarvi vähään aikaan mennä Fransmanniin syömään. Oulussa saa samalla rahalla MONESSA paikassa paljon parempaa ruokaa – yhden kokonaisen maksa-annoksen tilattuani ja syötyäni (osan) voin näin todeta. Ei, ei se tavattoman huonoa ollut, mutta parempaa saa muualla …

Pöytäseura sattui mukavasti. Odotuksenmukaista, mutta eihän se ole huono asia. Ja tutkimusmatkoista ja politiikasta, tutkimuksesta erityisesti ja yleensä keskusteltiin. Vanhoista autoista ja Syyrian tullista. Japanilaisista taistelulajeista ja  – – ruoasta.
Ja huomenna on meitsin vuoro astua areenalle. Siispä nyt power pointit vielä kertaukseen…

Tästä se lähtee.

 

Joululahjavihjeitä – herkkutoimitukset kotiovelle

Minulla on ollut kauan aikaa tekeillä postaus niistä verkkokaupoista, joita käytän ja joita voin lämpimästi suositella. Aie julkaista melkein valmis postaus on venähtänyt tänne asti ja tästähän voinkin nyt soveltaa joululahjavinkkijutun.

 

Tertin kartanon verkkokauppa

http://www.tertinkartano.fi/verkkokauppa

Mikkelin lähellä olevassa Tertin kartanossa on käyty pari kertaa, ja molemmilla kerroilla ostettu kassillinen herkkuja. Ja kahdesti olen noiden reissujen jälkeen verkkokaupasta tilannutkin.

Mitäkö sieltä kannattaa ostaa? Iivarin savumuikkuja. Ihan ylivertaisen hyviä, ja meillä on kyllä vertailupohjaa ympäri Suomenniemeä. Ja sitten ratuleipää elikkäs näkkäriä. Ja kukkaissokeria olen myös kokeillut. Kaupan sivuilla lukee näin:  ”Yrttisokerista syntyy esimerkiksi Tertin herkullinen kukkais-sokerikakku, jonka ohjeen voi tulostaa reseptivinkeistä!” Se on hyvää ja erilaista kuivaa kakkua. Ja sitten omena-calvados-hyytelöä: sopii yhtä lailla riistalle kuin juustoillekin, maksapateelle ja kinkullekin arvelisin sen sopivan. Mutta ennen kaikkea Iivarin muikut ja näkkäri!

Sitten Viskaalin 

viskaalin.fi

Tätä olen jo monta kertaa mainostanut. Enkä syyttä. Käytän sitä jatkuvasti. Limousin-lihasta jauhettu paistijauhelihalasagne tai luomulantuista tehdyt lantturieskat ovat semmoisia herkkuja,  joita teen sen jälkeen kun Viskaalista tulee paketti. Kananmunia ei kannattaisi muualta ostaakaan, eikä muualta saa erinomaista kalamaustetta. Pateeseen tai uunikalan päälle, savukalatahnaan ja miksei keittoonkin. Suosittelen. Niin ja vuohenmaidosta tehtyä leipäjuustoa silloin kun sitä on saatavissa. Aina ei ole. Silloin kun on kannattaa tilata. Ja nyt kaupassa näyttää olevan valmiita lahjapakkauksiakin. (Juttuni tilalla vierailusta täällä).

Umbria-kauppa

Tätä nettikauppaa pitää suomalainen Umbriassa asuva pariskunta, joka hoitaa tilaukset tulleineen ja kaikkine papereineen nopeasti ja ilman mitään ongelmia.

Viinit kotiovelle! Samalla tilauksella oliiviöljyä ja tryffeleitä ihanaista pastakastiketta varten. (ks. ohje ja juttu täällä) Kastikkeeseen käytin näitä: Carpaccio di Tartufo Nero Pregiato, mustatryffelilastut.

Viineissä on monia erinomaisia erikoisuuksia, joita ei Suomesta saa. Meidän ehdoton lemppari on Antonellin Crechetto.

http://kauppa.umbria.fi/tuotteet.html?id=27/54

 

Ihanainen jälkiruokaviini joka sopisi joulun suklaakakulle  on Vero Amore Chiorri. Se on makea muttei hapoton, eikä imelä. On kauniissa pullossa ja paketissa, joten vallan oivallinen joululahjaksi.

Klikkaudu Umbria-kauppaan! http://kauppa.umbria.fi/

Jos haluat viinivinkkejä, niin voit kyllä posteilla ja kysellä minultakin, mutta ehdottomasti kannattaa käyttää umbrilaistuneiden P:n & S:n asiantuntemusta. Varmasti auttavat kun pistät sähköpostia.

 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

 

Sitten vielä yksi ihan joku muu verkkokauppa kuin ruokaan tai juomaan liittyvä.

Karttakauppa.fi

Siellä on kaikkea valmista mukavaa kartta-aineistoa, mutta sieltä voi tilata oman tarpeensa/lahjansaajan tarpeen mukaan jotain hieman erilaista. Me on tilattu sieltä muovitettu (kestää patikkareppuun ruttaamisenkin, eikä piittää vesisateesta)  maastokartta mökin lähitienoosta (ks. täältä). Meidän kartan keskipisteessä on mökin rantasauna! Voit tilata omasi vaikka ja millaisin merkinnöin ja mittakaavoin. Tauluksi tai julisteeksi? Tai käy itse kurkkaamassa mitä kaikkea siellä onkaan. (Sivun vasemmassa reunassa valikko karttatulostepalvelu; sieltä pääset räätäläimään omia karttojasi.)

Kaikki nuo kaupat ovat toimittaneet tavarat nopeasti ja perille. Hyvin pakattuina ovat tulleet ja ruoka/viinikaupoista on tullut ohjeita, kaupantekijäisiä, maistiaisia … Siis suosittelen: ruokalahjat ovat siitäkin ihania etteivät jää (yleensä ainakaan) käyttämättä.

Sosiaalista mediaa ja digitaalisen oppimista

Uudelle? yhteistyö/asiantuntijaverkosto SkillPage -sivustolle on tullut monilta kutsuja, mutta en ole katsonut tarpeelliseksi liittyä, kiitos vain viesteistä. Mutta kyllähän minä ihan hurjasti säikähdin kun sitten iltapäivällä saman sivuston kautta FB:ssä oli näin kamala uhkaus!

Hint: if you don’t connect with Facebook you will miss out on new job opportunities.

Että voisin missata uudet työmahdollisuudet!! Tässä kun on parhaillaan tavoitteena vältellä kaikki mahdolliset jobit, joita kohdalle sattuisi. Ihan on näissä nykyisissä riittämiin ja kyllä se nyt marraskuulla on siihen lipsahtanut, että niitä kotiinkin asti on tullut kanniskeltua. Ei, ei paljoa mutta kuitenkin. Ja taitaapa tässä tovi niiden parissa tänäänkin vielä vierähtää. Mutta eipäs tuo nukutakkaan: digikuvakurssilla tuli juotua oikein torttukahvit ja taivaalla möllöttää täysikuu, joten joutaapa tässä perjantain esitelmää vielä hiomaan ja kiteyttämään: unta tuskin on kuitenkaan toivottavissa.

Mutta enpä ole duunissa ainoa joka esitelmää on viime päivät kasannut. Meitä kun on liki koko henkilökunta osallistumassa kaksipäiväiseen symposioon, niin onkin pitkän käytävän varrella olleet ovet melkoisen napakasti kiinni: kaikki tekevät omia papereitaan.

Valokuvauskurssille vein sen siilo-kuvan – ihan kuten äänestystuloskin kannusti. 🙂 Kuvasta tykättiin, mutta taashan se minulla oli vähän aiheen vierestä – ihan kuten itsekin aattelin. Tänään – ihan liian myöhään – tuli mieleen, että olisi pitänyt ottaa kamera mukaan hammaslääkärireissuille, joita äidin kanssa tässä viime viikkoina olen tehnyt. Olisin voinut kuvailla kaikkia poria, ruuveja, leikkausvälineitä, pihtejä ja muita vempaimia. Minulle kun ne ovat viime vuosina merkinneet pelkoa ainakin jollei nyt ihan helvettiä sentään… Mutta enpä tietty hoksannut, ja olisinko sitten kuitenkaan kehdannut kysyäkään, saako niitä kuvata.

Nyt on reilun kuukauden tauko digikursseista, saapa nähdä, ehdinkö kevään alussa osallistua… ilmoittauduin kyllä, mutta … katsotaan nyt. Nyt ollaan vähän aikaa seesteisesti talviteloilla… tai edes laiturissa. (klikkaa isommaksi, siitä saa vaikka mukavan taustakuvan…)

Taiteellinen olo?

No ei todellakaan!

Huomenna on kansalaisopiston digikurssin syyslukukauden viimeinen kerta. Ja maailman vaikein valokuvaustehtävä

Joko
”Helvetti, synti ja pelko”
(kaikki samassa kuvassa)

tai

”Sä raotit hiukan sun sielusi saloja. Triviaa turhaa, jaoit vain makupaloja”

Ei saisi olla kuin yksi kuva. Eilen koetin tuota jälkimmäistä avata ja ilmaista.  Vain vanhan myllyn siiloton, rikottu fasadi ”avasi sielun saloja”. Kovin kitsaasti kylläkin.

Ja sitten lainasin tänään Danten Jumalaisen näytelmän, Helvettihän on sen ensimmäinen osa. Aika karseeta luettavaahan se on (Ei, en ole koskaan kokonaan lukenut, eikä kyllä ole mitään aiettakaan lukea). Muutamia säkeitä kuvasin ja liittelin (kökösti) liekkeihin.

Ja sitten Myllyn sielunelämän sulkeutuneisuudesta otos, ja muutama varakuvakin. Klikkaamalla kuva suurenee…

Nyt ei ole enempää aikaa moiseen käytettävänä, eikä mitään ideoita noin vaikeisiin haasteisiin. Herättääkö muilla mitään ajatuksia? Entäs nämä kuvat, onko mitään kommentteja?

Ja alle laitoin äänestyksenkin (jos äänestyslaatikkoa ei näy, paina F5-näppäintä niin sitten pitäisi aueta).

Klikkaa kahdesta (ei-niin-raposesta) vaihtoehdosta se, kumpi sinun mielestäsi kannattaisi viedä kurssille… Jos kerran ei ole parempiakaan … 🙁

Vapaapäivän iloja

Ehdin aamulla Rotuaarille suunnilleen ennen ketään muita. Sain uusista hienoista jouluvaloista paljon kuvia.

Tyhjillä keskustan kaduilla käveleskelin pitkän tovin, eikä minulla enää millään muotoa olisi ollut aikaa jatkaa matkaa Möljälle, oli levoton olo ja mielessä rotissööripostitukset, kaikki kotityöt, työt, sapuskan teko, yhden postitusasian kiireellinen hoitaminen, konnulin kylvetys, mutta tuntui että juuri noiden syiden vuoksi oli sittenkin hyvä mennä vielä merenrantaan. Lupasin itselleni lähteä vielä Ilokiville, Möljälle. Uusi Möljänsiltakin oli näkemättä ja kävelemättä.

Tähän tullessa oli jo hyvä olo. Aamulla ennen kymmentä aallonmurtajalla ei vielä muita. Tyyntä, mielessäkin.

Tänään marraskuuksi merkillisen korkea lämpötila ei haitannut, ja harvoin tuolla Toppilan salmen suulla on tuuletonta. Tänä aamuna oli.

Satamaan oli tullut kaksi asuntoveneeltä näyttävää potskiakin. Tatjanassa ja Crescendossa oltiin aamukahvin keitossa kun ohi kävelin.

Uusi silta toimii, kesällä siitä on varmasti enemmänkin iloa ja kunhan saavat lähitienoot rakennetuksi.

Pari tuntiahan kuvausreissulla viivähti, parisataa kuvaa tuosta vaan… Säästän muutamia otoksia ensi viikon postauksiin,…

mutta pisteenä tähän postaukseen: tämän päivän jälkkkärimme. Vanha herkku. Helppoa kuin heinänteko, eikä kaloreista ole puutetta. 😉 Mietihän jos pikkujouluissa tai joulupöydässä tarjoaisit tätä? Laita kristallilasiin tai pieniin valkoisiin mokkakuppeihin, niin onhan salonkikelpoinen jälkimakea. Kirsikka tai tuore vadelma koristeeksi, ei huono.

Suklaakupit (kuudelle tai kuvan kokoisia espressokupillisia kahdeksan)

3 dl kermaa
200g tummaa suklaata
2 munankeltuaista
3 rkl konjakkia
20 g voita

Kuumenna kerma paksupohjaisessa kasarissa melkein kiehuvaksi.
Ota kasari lämmöltä ja annan jäähtyä tovi.
Lisää paloiteltu suklaa kerman joukkoon sulamaan. Sekoittele.
Vatkaa sekaan keltuaiset ja konjakki.
Anna jäähtyä vähän (ettei juoksetu) ja lisää voi. Sekoita kunnolla.
Kaada suklaa pieniin espressokuppeihin.
Pistä jääkaappiin jähmettymään.

Pientä kaunista pimeään

Lämmin, turhan lämmin. +5,6 C näytti mittari kun aamuhämärissä lähdin lenkille merenrantaan. Tänään ei mitään sovittua, ei mitään luvattua. Ei kiire lenkiltä pois, ei kiirettä asioille lähtemisen kanssa. Mikä ilolla merkille pantakoon!

Keskustaan ajelin aikeenani hankkia kihlaparille lahja,  – ja matkalla keksinkin… en osta mitään täkkejä tai muuta  tähellistä.  Annamme matkalahjakortin! Menkööt kihlapari kaksistaan Helsinkiin ja risteilylle Tukholmaan tai Tallinnaan; semmoisesta ovat puhuneet, semmoisen muistavat kauemmin kuin minkään tuiki tarpeellisen ja kun eivät kerran oikeasti mitään arkista tarvi. Astiat ja aterimet on jo ostettu, pyyhkeitä ja patoja on riittävästi, joten menkööt kaksistaan matkalle.

Samalla reissulla kukkia kotiin hankin.

Ja sitten ostin sellaisen härpäkkeen kameran salaman eteen: pehmentämään salaman sairaalamaista valoa. Yllä ilman pehmentävää ”huppua” ja alla sen kanssa. Muutaman kympin investointi näyttäisi olevan hintansa väärti. Paljon pehmeämpi, luonnollisempi valo on alemmassa.

 

Ja ostin myös uuden näppiksen, vanhassa kun alkoivat kirjaimet jumittaa, jäädä paikalleen ja monesta oli jo teksti kulunut… vaikka periaatteessa minä en kirjaimia näppikseen tarvikaan. Opiskeluaikana kävin  ”konekirjoituskurssin” ja opin 10-sormijärjestelmän ja pystyn aika hyvin kirjoittamaan katselematta näppikseen. Mutta jumitukselle tuolla taidollakaan ei voi mitään. Nyt on siis  taas hyvä naputella.

Kävin myös Bauhausissa, hankkimasa rekvisiitttaa joulukoristeluun. Joulukorttikuva olisi tarkoitus huomenissa saada aikaiseksi, ja huomaan jo ajattelevani että ”sitten joulukalenteriin kun otan kuvia…. ” Nyt kun jouluaattoon on tasan kuukausi, olen näköjään päättänyt tehdä tänäkin vuonna tänne blogiin joulukalenterin. Joka päivä postaukseen joku jouluinen kuva (ks. edellisiä vuosia täältä. Toissavuoden kalenterikuvista tein aikanaan kollaasinkin…