Ihan omillani

Pyöräilin ristiin rastiin, piipahdin Rajakylässä hakemassa lainatavaroita, ajelin Kauppahalliin ja vein eilisen kuvakoosteen, Rotuaarilla söin kesän ensimmäisen jätskitötterön (jos ei lasketa Umbrian jätskiä): salmiakki luonnollisesti. Kävin etsimässä Merimaariasta vai mikä se Rotuaarin Marimekkokaupan uusi nimi nyt onkaan, Origo-lautasliinoja mökille ja ostinkin itselleni puna-valkoraitaisen Masain pienen neuleen. Ihan loogista: raidallisiahan ne on ne Origon lautasliinatkin. 🙂 Pyöräilin Ainolan puiston ja patosillan kautta Välivainiolle ja vielä Linnanmaan sivuitse kotiin.

Kastelin kukat, join keskipäivän kahvit (joita en todellakaan yleensä harrasta) maanantaina siivoamassani Huvilassa, nautin lämmöstä, auringosta, puhtaista ikkunoista.

Tänä vuonna pelakuut ovat erinomaisen syvän punaisia. Ja pitkään ja runsaasti kukkivia. Yhtään kukkaa ei ole vielä tarvinnut leikata pois.

Iltapäivän istuin, makasin, löhösin, loikoilin auringossa ja luin Outi Pakkasen Seuralainen-dekkaria.  Pehtoori tuli Jäälistä ja grillasi meille Viskaalin Limousin-makkarat ja minä tein ison kulhollisen salaattia. Jälkkäriksi kotimaisia mansikoita ja lime-mascarponekermavaahtoa. Perfetto!

Illansuussa, leppeässä ilta-auringossa, valon tullessa jo viistosta tein makrokuvaharjoituksia.

Rikkaruohokin voi olla kovin herkännäköinen. Ja joku ötökkäkin näyttää tunkeneen linssiluteeksi.

Tänä vuonna kotkansiivet ovat kasvaneet korkeammiksi ja komeammiksi kuin koskaan aiemmin.

Tänään olen ollut melkein koko päivän yksin. Minulta ei ole kukaan odottanut tänään mitään. Ei ole ollut mitään mitä pitäisi tehdä tai suorittaa. Olen tehnyt ihan vain sitä, mitä on huvittanut.

Minä osasin!

4 kommenttia artikkeliin ”Ihan omillani”

  1. Hyvä Reija, osasit! 🙂 Sinun täytyy kyllä herätä tosi aikaisin, jos kerkesit keskipäivään mennessä tehdä kaiken tuon!

    Vastaa
  2. Muistinkin Katri, sinut tätä kirjoittaessani. Kommentoit joskus vuorotteluni alussa että yrittäisin tehdä juuri mitä haluan; näetkös osaan minä 🙂

    Kyllähän minä yleensä heräänkin aika aikaisin, seitsemän kieppeissä tavallisimmin. Tosin viime yönä meni dekkarin loppuunlukemisessa puoleenyöhön joten herääminenkin viivähti puoli kahdeksaan. Ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että tuo eilinen puolenpäivän kahvi taisi ollla vasta yhden kieppeissä, jotta en niin merkillisen nopea ollut. Ihan lussakkaa pyöräilyä. Nyt sauvakävelylle. Jaksaiskohan torille asti?

    Vastaa
  3. Kommentti ei liity millään lailla tähän päivitykseen, mutta satuin lukaisemaan tuolta toiselta sivulta selityksen blogisi nimestä. Siitä tuli mieleen, että täällä Kouvolassa on aikanaan ollut kaupunginjohtajana Erkki Tuuli. Lieneekö sukua?

    Entinen kaupungintalo kulkee nykyään(kin?) nimellä Tuulensuoja, ja se on suosittu perhejuhlien, pikkujoulujen yms. pitopaikka. Päivisin siellä kokoontuu mm. erilaisia eläkeläisjärjestöjä.

    Vastaa
  4. Satu, kyllähän me kaikki Tuulet olemme sukua, aika pieni suku on. Erkki Tuuli on varmaan suvun ”kuuluisin”, mutta en tarkkaan ottaen tiedä, miten hän ”asemoituu” minun sukupuussani, – pitäisikin sukukirjasta katsoa…

    Tuulensuoja on hyvä nimi – sitäkin mietittiin meidän mökin nimeksi, mutta Myötätuulihan siitä sitten tuli.

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Satu Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.