Sylvesterin päivä pienimuotoisesti

Sylvesterin päivä, vuoden viimeinen.

Pyhä Sylvester tappoi lohikäärmeen, eikö niin?

Isonkyrön kivikirkon oven yläpuolella se on puuveistoksessa kuvattunakin.

Vuoden viimeiseen voi liittyä muutakin. Moni tekee tiliä itselleen tai muille: kertaa ja laskee mitä kuluneena vuonna on tapahtunut, mitä ensi vuonna aikoo tehdä… Minulle vuodenvaihdos ei (useinkaan) ole sellainen aika. Olen niin yliopistomaailmaan urautunut, että minun vuoden tilintekoni aika on touko-kesäkuun vaihteessa. Lukuvuoteen liittyen luonnollisesti.

Tähän päivään liittyy ulkoilua, tyttären kanssa ajelua ja ostoksilla käyntiä, juttelua ja höpötystä, pyykkiä ja pakkaamista … ai, niin ja ystäviä. Ostin Festan keittiön pöydän täyteen salaatteja ja hedelmiä ja kutsuimme kavereita tekemään ruokaa. Kevyttä iltaruokaa. Salaatteja ensin ja salaatteja jälkeen. Väliin uuniperunoita ja kaikenmoisia sooseja kaappien kätköjen aineksista. Nauttinemme kuohuvaakin. 🙂 Cin cin kaikille muillekin! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin – ensi vuoteen!

Klikkaa play, laita koneeseen äänet ja odota hetki….

Click to play this Smilebox greeting
Create your own greeting - Powered by Smilebox

PS. muutama tunti aikaa osallistua arvontaan. Huomenna jo julkistetaan voittajat!

Tällaistakin voi sattua

– Paljonko sinä painat?

– Anteeksi vaan, mutta mitä se sinulle kuuluu?  …

– Tarvisin sen tiedon, jotta osaan oikeanlaiset laittaa…

– No ookoo. Lähempänä seitsemää- kuin kuuttakymmentä.  Riittääkö tuo tieto?

– Eiköhän. Entäs kuinka pitkä olet ja mihin tarkoitukseen, siis että aiotko harrastaa useinkin vai vain satunnaisesti?

– Pitkä? No vajaa 170 senttiä, enhän mie vielä ole luvannut mitään harrastaa…

–  Seisotkos tässä koko painolla, sitten toisella jalalla, ja sitten toisen jalan päkiällä…

–  –  – ihmettelen ja tottelen…. Ja siinä se tunti vierähtää.

Oli vain ennen paljon helpompaa! Kunhan kirjoitti joulupukille: Järviset.

________________________________

Ostin sukset. Murtsikat.

Olen hiihtänyt noin neljännesvuosisata sitten. Nytkään en siis ole hiihtänyt. Olen vasta ostanut sukset. Ja vasta AIKONUT hiihtää. Katsotaan nyt…

Minä en kertonut nuorelle suksimyyjäpojalle, että minä en oikeastaan halua hiihtää, minä olen laskettelija, minä olen lasketellut koko ikäni, lautaillut, skimpannut Alpeilla, osallistunut ja voittanut!! harrastajalasketteluskaboja. Oikeasti olen ollut mäessä paljon. Se on minun juttuni.

Ja hiihtänyt olen oikeastaan vain lapsuudessa ja sitten muutaman vuoden varhaisaikuisuuden ahkerina liikkumisen vuosina. Hiihdeltiin ennen lapsia suunnilleen kaikki Saariselän keskeisimmät reitit kerran tai useamminkin. Kymmeniä kilometrejä päivässä. Mutta eipä ole sittemmin hiihdetty. Tai siis minä en ole hiihtänyt, pehtoori on viime vuosina hiihtänyt satoja kilometrejä.

Mutta minä en ole hiihtänyt, en vieläkään. Mutta nyt on sukset! Katsotaan nyt, mitä tästä tulee… Tuleeko mitään muuta kuin isohko visa-lasku?

Ja sitten tänään olen muutoinkin puuhastellut kaikenlaista mökille lähtöön liittyvää. .

 

Ja kävellyt kaupunkiin leikkauttamaan hiukseni, kuvannut HDR-kuvia, joista yksikään ei ole julkaisukelpoinen, soitellut muutamia mukavia puheluja, joiden seuraukset tulette näkemään/kuulemaan. Kuorruttanut porkkanakakun. Valinnut mukaan viinejä. Järjestellyt työasioita (vuorotteluvapaalainen? ok) ja hiljalleen siirryn ajatuksissanikin pohjoisimmille leveysasteille…

Uudenvuoden herkkuja

Nyt kun loppuvuoden ja tulevan kaksi ensimmäistä viikkoa ovat suunnitelmien alla… kun mietin, mitä nuorille tarjoaisin ja mitä tekisin mökille herkuteltavaksi, voisin postitella muutaman ohjeen – vaikka uudenvuoden illanistujaisherkuiksi.

Viime kevään lakkiaisiin tein 100 lohileivosta, ja kirjajulkkareissa niitä oli myös iso vadillinen, ja ovat saanet kehuja ja kyselyjä, joten ensiksi vaikka ne (ohjeeni on mukaelma Ulla Svenskin Lempileivonnaiset kirjasta. Oletkos pitkään aikaan käynyt Ullan leivontablogissa. Käy ja ihmettele!!!  Katso edes kuvat! KLIK!) .

Lohileivokset (12 kpl)

Pohjaan

150 g voita
3½ dl vehnäjuahoja
½ dl vettä
1 dl emmental-raastetta

Täytteeseen

250 g lämminsavulohta
½ sipulia ja tillia
ihan vähän sitruunapippuria

Päälle

2 dl (kolmen juuston) ruokakermaa
1 kananmuna

Nypi pohjan ainekset sekaisin ja painele taikina silikonisiin muffinsivuokiin. Murustele lohi, sekoita se tillin ja sipulihakkeluksen kanssa ja täytä muffinsivuoat. Sekoita kerma ja muna keskenään ja kaada vuokiin. Uuniin n. 200 astetta ja 15 – 20 minuuttia. (koristele tilillä, kuten kuvasta näet, minä en koristellut :))

Toinen pieni lohiruoka tehdään kylmäsavulohesta. Siitä ei valitettavasti ole kuvaa, mutta tätäkin voin lämpimästi suositella. Tämä on myös oivallinen myöhäisen aamiaisen, brunssin herkku. Toisaalta yön huikopalaksikin sopii. Ja on hieno,  vaikka on tolkuttoman helppo.

Lohijuustoleivät lämpimänä

Neljälle tarvitset

2 valkuaista
2 dl emmentaal-raastetta
(1-2 tl sinappia)
4 (isoa tai 8 pientä) paahtoleipäviipaletta
voita
150 g kylmäsavulohta ohuina siivuina

Ensimmäiseksi laita uuni lämpiämään (200 astetta). Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, sekoita vaahtoon juustoraaste. Voitele paahtoleipäviipaleet (sipaise vähän sinappia leiville), levitä lohi leipien päälle ja lusikoi juustovaahtoa päälle.
Paista uunissa viidestä kymmeneen minuuttiin. Vaaleanruskea väri on merkki valmiista.

Noiden molempien lohiherkkujen kanssa samaan pöytään sopii italiastyylinen salaatti, jota meillä on nyt välipäivinä syöty pääruoaksi leivän kanssa. Mikähän sen nimi voisi olla? Se on mukaelma hienosta Parman salaatista, joten olisiko tämä

 

Parman pikkusalaatti

 

jääsalaattia
hunaja- tai cantaloupemelonia
(mini)tomaatteja
mieto sipuli (taas suosittelen Roscoffia (saa Stockalta) tai pala purjoa
saksan(hassel)pähkinöitä
sokeria
prosciuttoa
hyvää balsamicoa, oliiviöljyä, mustapippuria myllystä

Sulata noin ½ dl sokeria teflonpannulla, kaada kourallinen pähkinöitä sokerin sekaan. Sekoittele hetki. Kaada sokeri-pähkinämassa leivinpaperille ja anna jäähtyä. Murentele ”möykky” palasiksi. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Asettele parmankinkku viipaleet leivinpaperin päälle ja paahda niitä hetki (n. 5 min.) uunissa. Anna jäähtyä. Laita kulhon pohjalle revitty jääsalaatti, pilkottu meloni, tomaatit, sipuli. Kostuta salaatti balsamicolla ja oliiviöljyllä ja rouhi sekaan mustapippuria. Viimeiseksi suolaista prosciuttoa ja makeita pähkinöitä.

 

 Bon Appetito! 

Muistutus arvonnasta

Uutukaisen Vuorotellen-kirjan arvontaan voi osallistua vuoden loppuun asti!!!

Teimme sisaren kanssa kimpassa Vuorotellen-kirjan.  Yli 100-sivuisessa kirjassa on vuorotellen valokuvia, runoja ja ruokatarinoita.  Siinä on jokaiselle kuukaudelle pari ruokavuoteen soveltuvaa ruokaohjetta. Meillä oli kirjaa taittamassa ja suunnittelemassa ammattilainen, ja kirja onkin kaunis katsella. 🙂   Se on ihan mukava kirjanen.  Kuvia täällä KLIK

Kirjaa ei ole nettiversiona, mutta voit saada sen omaksi ostamalla tai osallistumalla ARVONTAAN.

Arvon kaikkien osallistuneiden kesken kaksi kirjaa. Kirjoita kommenteihin . Tai sposteile minulle (reija.satokangas at oulu.fi) halukkuutesi olla mukana arvonnassa .

Arvontaan voit osallistua vuoden loppuun asti. Kaikkien osallistuneiden kesken arvon kaksi kirjaa.

Voittajat julkistan täällä 1.1.2012.  Tähän mennessä osallistujia on vielä kovin vähän, joten voittomahdollisuudet ovat kohtuulliset. 🙂

Vanhan vuoden lopulla uutta

Tänään nuorenparin kanssa etsimässä joululahjaksi luvattua lipastoa. Löydettiinhän se. Eikä siinä kauan mennyt. Sitten menimme – luonnollisesti – lounaalle. Ehdottelin Pannukakkutaloa torinrannassa, mutta Titanic vei voiton.

Titanic on uusi (avattu n. 2 kk sitten) lounasravintola keskellä ns. Sisustajantoria. Olen joskus ko. kiinteistössä käynyt pyörakaupassa. Siis Kodin Ykkösen ja Joutsensillan K-marketin kupeessa. Merkillinen paikka. Hirsi(feikki)seinät, (feikki)kristalli(led)kruunut, valtava laivanmallinen buffet-noutopöytä keskellä salia, jossa punaisella ja lilalla plyyshillä verhoiltuja tuoleja (joissa on sirkoninapit!) (ks. kuva ravintolan kotisivulta). Lounas maksoi 9,70 euroa ja siihen hintaan saa syödä rajattomasti. Miksi minulle tuli mieleen aikuisten Rax? Hinta-laatusuhde ainakin kohdillaan. Oli vara valita. Maistamani lihapullat mauttomia, vähän kylmiä, poika kehui chili-possupataa ja alkupaloista löytyi muutamia hyviäkin juttuja. Eikä kenenkään varmasti tarvitse nälkäisenä lähteä. Mutta ehkä sittenkin vaikka joku kiinalainen tai intialainen ensi kerralla…? Mutta siis, testattu on.

Ja jälkiruoan jätimme väliin, koska meillä oli kutsu Juniorin tyttöystävän (avokki jo käytännössä) vanhempien luo. Ensimmäistä kertaa tällainen vierailu. Siis että nuoren seurustelukaverin vanhempien luo. Onhan noilla meidän molemmilla nuorilla ehtinyt olla jo pitempiaikaisia (lasken yli vuoden suhteet sellaisiksi) seurustelukavereita, mutta J:n vanhemmat on siis ensimmäiset, jotka olemme tavanneet ”virallisesti”. Vaikka tapaaminen oli kyllä kaikkea muuta kuin virallinen. Ei todellakaan jäänyt kiusaantuneita hiljaisuuden hetkiä ensi tapaamisella. Ja huom!!! Se en ollut minä joka olisin ollut enimmäkseen äänessä. 🙂 Mutta siis. Kertooko tämä vierailu nyt jostakin? Onko elämässämme uusi vaihe?

Sitä tässä pohdin, vaikka itse asiassa tänään piti posteilla reseptejä. Uudenvuoden vastaanottajaisiin tai muuten vain, mutta ehdinpäs huomenna. Tai ehkäpä tässä illan päälle jonkun ohjeen ja kuvan postailenkin. Nyt alan ehkä uudistaa blogin ulkoasua vähemmän mustaksi. Tänäänkin on ollut valoa jo paljon. Kevättä kohti mennään!

Kuvaprojektien parissa

Aamupäivän myrsky oli minulle riittävä syy ja lupa unohtaa muu maailma ja ryhtyä järjestelemään kuvtiedostojani. Sytyttelin työhuoneeseen kynttilöitä ja laitoin hyvää musiikkia, melkein kuin joulu jatkuisi. …  Kirjan (kirjojen) teon ja työnteon ja -tiedostojen siirtyminen kotikoneelle on koko syksyn kerrostanut tietskarin kansioihin tavaraa ja kuvia valtavia määriä. Tänään tuli varmennustallennukset hoideltua samalla. Ja taas (kuten viime vuoden vaihteessakin) lupaan ja vannon ryhtyväni järjestelemään kuvat heti niiden koneelle siirtämisen jälkeen. Katsotaan nyt miten käy.

Samalla valitsin kuvia, joita voisi laitella mökillä oleviin kuvakehyksiin. Nyt siellä on kamarin seinällä Ikean kehyksissä jotain satunnaisia otoksia tulostettuna normipaperille, mutta ajatuksena olisi saada seinälle joku teema tai ehkä väri joka toistuisi kuvissa… Ennen joulua sain aikaiseksi kotiin yhden ison taulun:  Kiinassa Suzhoun vesikylässä ottamastani pyöräkuvasta teetätin ison (150 x 100) canvas-taulun meidän nurkkahuoneen tyhjänä ammottaneelle  seinälle.

Vaikka lopputulos on aavistuksen liian tumma, on se muuten aika hyvä. Minusta ainaski.

Jotain ”hyötyäkin” valokuvauksesta.

Joulun lopulla

Miksei ne jo lähde? Joutsenet. Etelään.

Kuuluisihan niiden jo näin tapaninpäivänä  olla pois Möljän rannasta? Eikö kuuluisikin. Mutta eivät olleet.

Mutta on tänä jouluna ollut paljon muitakin poikkeamia perinteistä. Joulupuurossa ei ollut mantelia (pähkinä vältti ihan hyvin, ja tälläkin kertaa se meni Juniorille.  Hannu-Hanhi! as usually!), hautausmaalla ei ollut liukasta eikä kylmä, mummu ei jaksanut tulla jouluaatonviettoon, lahjoja oli tavallista vähemmän mikä ei tuntunut ketään haittaavan, jutut entistäkin syvällisemmistä entistäkin kevyempiin (aattoillallisella ehdimme vaatimattoman kuuden tunnin aikana käydä läpi maailmansyntyteoriat (kreationismista evoluutioteoriaan) sekä suhtautumisemme niihin ja keskusteluissamme päätyä kossuvichyyn (jota ei kylläkään nautittu/kärsitty), joulupäivänä pukeuduimme muutenkin kuin lenkillä käyntiä varten. Tänä jouluna (tänään) kuumeessa on pehtoori, en minä, kuten niin monina pahoina työstressivuosina.

Elämässäni on uusi tonttu. Sain joululahjaksi tontun, joka ei tunnu sohvannurkassa oikein levolliselta ja joka näyttäisi kaipaavan pohjoiseen. .. Aattoiltana pohdimme tonttuherralle nimeä. Minun tontuillani kun on oltava nimet. Tomafoin ja Iisakin kaikki blogini lukijat jo tuntevatkin, mutta entäs tämä arvokas, hieman unelias, vanha herra? Hän on Routalempi. Herra Routalempi on nyt osa elämääni.

Fragmentteja:

Metropoliitta Panteleimonin kirja Murha Kirkonkylässä oli varsin miellyttävä lukukokemus, ajankuva hyvin todellinen ja miksei juonirakennelmakin voisi olla todellinen? Hyvä kirja. Kiitos lahjanantajalle.

Yhtäpitävästi koko perhe, sisareni mukaanlukien, todistamme, että jouluruoka (myös lakkacharlotte) on ollut parempaa kuin ennen, ja mistä olen kovin iloinen, sitä ei ollut liikaa.  Sitä ei juurikaan jäänyt.

Poikamme on ihan tolkuttoman kova puhumaan, – kun sille päälle sattuu. Tälle joululle on sattunut. Isäänsä tullut?

Roomaakaan ei rakennettu päivässä: vuosia sitten lahjaksi saatu Colosseum-palapeli pistettiin aattona alulle, ja – tavoista poiketen – sitä ei ole vieläkään koottu.

Blogissani jouluviikko on ollut vilkkain koskaan! Tasaisesti nelisensataa kävijää päivittäin, ja lisäksi www-sivulla samanmoinen määrä. Siis liki 1000 kävijää päivässä. Huih!

Eilen illalla joulupäivällisen jälkeen nuorison pakattua kamansa ja lahjansa ja lähdettyä, oli järkyttävän hiljaista ja tyhjää. Ihan järkyttävän tyhjää. Kodissa oli kaksi valtavan isoa aukkoa. En sanonut mitään, en niiskuttanut, mutta iso kolo oli rinnassa. Nyt olen toipunut.

Ajatuksissani olen jo usein viivähtänyt Myötätuulessa, Lapissa. Merkillisen paljon olen miettinyt mitä otan mukaan, mitä ruokaa siellä laitan. Odotan jo kovin sinne lähtöä. Tämän vuodenajan juhlaan kuuluisi lähteä pohjoiseen, tänään tai viimeistään ylihuomenna kuuluisi lähteä. Kuuluisi, olisi ilo ja elämä,  viettää aikaa Kaunispään rinteillä ja VMP:n seurassa. Tänä vuonna niin ei tehdä. Ei ainakaan ihan vielä… loppiainen olkoon sitä varten, ehkä, toivottavasti. Tai ehkä ihan uusia asioita varten. Taas on siis mukavaa odotettavaa…

Täällä ei myrskyä. Vieläkään. Eikä kai myrskyä tulekaan. Lämpöasteita on, vieläkin. Liukasta, mutta kävellyt olen, aika paljonkin.  Käveleminen on hyväksi.

(Klikkaamalla kuva suurenee)