Kesä on nyt juhlittu

Kalaasit ohi.

Yhdennettoista kalaasit, kalaisat kalaasit eilen juhlittu. Ydinporukka koossa. Melkein. Plus meidän nuoret. Siis 14 henkeä pöydän ympärillä.  Onhan hienoa.

Aluksi nautimme itse leivottua saaristolaisleipää (resepti viime viikonlopun postauksessa) ja lohta, sekä kaurarieskarullia, jotka oli täytetty savulohimoussella. (Älkääkä herra varjelkoon, kysykö, miten se tehdään. Mutta siihen tulee ainakin savulohta (yllättävää eikö?), smetanaa, tilliä, salaattisipulia, loraus sitruunamehua (kai?), suolaa, jos siltä tuntuu, kermavaahtoa vai oliko se  vain smetanavaahtoa?, ehkä vähän pehmeää voitakin. Kyllä te osaatte, luotan siihen :))

Uudella vuosikymmenellä kalaaseissa oli uudistuksia. Ei enää grillattava pääosassa, pelkkää fisua muodossa jos toisessa. Ei mättösessiota, pienet syömingit (mitä ehkä helpotti, että ruokalajeja oli 7, vai 8? siis ei jäänyt nälkä, kait). Uutta sekin että vieraat (lue: ystävät) toimivat tarjoiluhenkilökuntana: blokkasivat (ei bloggasivat) pöydän tyhjäksi, täyttivät tiskikoneen, tarjoilivat seuraavan ruoan. Mikä mahdollisti sen, että pehtoorin kanssa istumme ison osan illasta pöydässä ja ehdimme jutella. Brava!

Reseptejä olen luvannut posteilla.

Ensinnäkin raparperihilloke, joka on erinomaista Mouhijärven Vilhon kumppanina. Vilho kannattaa ottaa jääkaapista tuntia ennen tarjoilua. Kuvassa vas. raparperihilloke ja oikealla paholaisen hillo. Molemmat sopivat erinomaisesti myös grillatun possunfileen kanssa, – juuri tuli testattua kun murmeli oli – vihdoinkin – sunnuntaipäivällisellä.

Rotissöörin raparperihilloke

1/2 l raparperipaloja
1 punasipuli
1 punainen chili
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
2 rkl vettä
2 1/2 dl hillosokeria

Kuori raparperit ja punasipulit, ja leikkaa pieneksi silpuksi.  Raasta inkivääri. Puhdista chilistä kalvot ja siemenet.  Laita kattilaan raparperi, vesi, chili ja sipuli sekä inkivääri. Kuumenna kiehuvaksi.

Lisää joukkoon hillosokeri , sekoita koko ajan.  Keitä noin vartin verran. Jäähdytä . Laita puhtaaseen purkkin  ja säilytä viileässä.

Ja toinen resepti. Jälkkkäri. Resepti on Akseli Herlevin (Top chef -kokkauskisan voittajan) keittokirjasta. Akseli on nimennyt ruoan mustikkapiirakaksi. No siltä se maistuukin, vaikkei piirakka olekaan. Toinen nimi onkin mustikkavanukas ja mantelicrumble. Mie vähän mietin, jotta mitä ihmettä tuommonen crumble oikein onkaan – ja sittenhän se selvisi, että vähän kuin murupiirikan päälle tehdään niitä rippusia. Nyt tehdään vain pelkkiä rippusia. 🙂 Ja mantelijauheesta. Makoisia olivat.

Resepti on helppo ja nyt vajaan viikon sisään olen tarjonnut tätä parillekymmenelle, ja… ? Ja kaikki ovat pitäneet. Kovasti. Siispä suosittelen. Helppoa, ihan mahdottoman helppoa ja kovin hyvää.

Mustikkavanukas ja mantelicrumble

2 dl kuohukermaa
2 dl maitoa  (meillä aina hyla tai laktoositon)
1 dl sokeria
1 dl mustikoita
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
3 liivatelehteä

Laita liivatteita lukuunottamatta kaikki aineet kattilaan ja kiehauta. Aja sauvasekoittemella tasaiseksi ja liota joukkoon liotetut liivatteet. Laita jääkaappiin pariksi tunniksi tai yön yli (tämäkin tekee ruoasta erinomaisen! Voi tehdä valmiiksi edellisenä iltana.)

Mutta sitten se crumble vielä. Uuni lämpiämään 180 asteeseen. Nypi mantelicrumblen ainekset ( 50 g voita, ½ dl sokeria, 3/4 dl vehnäjauhoja, 1 dl mantelijauhetta) murusiksi leivinpaperin päälle. Paista 15 minuuttia.

Siis sekin oli hyvää.

Parasta oli nauru. Parasta oli että kalaasit oli vielä. Uudistuneet.

 

Tässäkin päivässä paljon hyvää. Aurinko mm. Ja se ettei ole työpäivän aatto. On mökillelähdön aatto. 🙂

 

 

 

Puheluita, polliisi ja pieniä purjeita

Kalaasit ja kirjaprojektit (yksi pieni tuotos tuli eilen painostakin, hyvä). Siinäpä sitä tälle päivälle touhuamista.

Hyviä, rakentavia puhelinkeskusteluja, monia. Ja sähköposteja niin paljon, että voisi luulla olevansa töissä. Ja yksi, josta pitää mainita täällä Temmatussakin.

Alusta asti juttu menee näin: heinäkuun alun postauksessa huutelin täällä blogissa Apua. Meidän Lounais-Suomen reissua varten kaipailin vinkkejä, ja lupasin kaikkien kommentteihin kirjoittaneiden tai henk.koht. vinkkejä antaneiden kesken arpoa Turun kauppahallista ostamani tuliaisen.

Vinkkejä tuli: Taije, Inkeri, Mia, Koivu, Pena antoivat hyviä vneuvoja ja osoitteita ja lupausteni mukaisesti heidän kesken suoritettiin arvonta. Ja voittaja on Inkeri.

Posteilin hänelle ja pyysin postiosoitetta, jotta voisin arvonnan voiton lähettää. Ja Inkeri vastaa, lähettää postiosoitteensa ja kirjoittaa: ”Aika sattuma, saan tuliaiset kotoa kilometrin päästä :)” Tämän tiedon saatuani ajattelin, etten todellakaan lähetä aikomaani Turun kauppahalli -tuliaista vaan jotain vastaavaa täältä Oulusta. Inkerille lähti sitten pikkupaketti, jossa on tervasaippua ja pieni toripolliisi -pyyhe. Ja siitä sain sitten tänään kiitossähköpostia. ..

 

Toripolliisi on Oulun kauppahallin edessä oleva näköispatsas, josta on tullut matkailun maskotti. Jyhkeä ja leppoisahan se onkin.  


Ja ihan vain kevyellä aasinsillalla pääsenkin tästä suoraan huomisen juhlan teemaan. Lounais-Suomen reissun ja vankan (Hih!) purjehduskokemuksemme jälkeen huomisten kalaasien teema on saaristolainen ruoka. Siis  kalaisat kalaasit on tulossa. Pieniä purjeita pöytä täynnä. 🙂 Huomenna sinne sekaan ui kalalautanen jos toinenkin.

Mitä tuleman pitää…

Aamukahdeksalta merenrannassa kylmä. Koleaa. Enemmän harmaansävyjä kuin vihreää. iPodissa vain melankolisia Suomi-rockin kappaleita, missä on kesäinen soundi??

On syyskuun ensimmäinen. On vuoden kiireisimmän kuukauden aika ja alku. Yleensä kiireisimmän. Mitä nyt?  Miltä tuleva syyskuu näyttää? Paremmalta kuin ennen iltapäivän kokousta. Kaksi minulle vaikeaa asiaa yhdistettiin yhdeksi mukavasti aika haastavaksi asiaksi. Tasan puoli vuotta ja projekti pitäisi olla pulkassa. Mutta voisi tämä töitä vuorotellen, vuorotellen töitä näyttää pahemmaltakin. Pitää vain kääriä hihat, laittaa hanskat (uunikintaat, hih!) käteen ja hoidella edestä pois. Paras työ tehty työ. Siihen pyritään.

Lounaskokous sujui levollisesti ja kuitenkin paljon aikaan saaden, miksei tällaisia ole ennen järjestetty. Oli mukava tehdä kollegoille vähän erilainen päivä. Oli mukava kokata vähän enemmän – tuntuu että en ole saanut pitkään aikaan laittaa kunnolla ruokaa kun nuoret kavereineen ovat olleet pois. Nyt sain kokeilla uusia reseptejä (koekeittiö lauantain kalaaseja varten) eikä oppiaineen miehillä ollut mitään maistajiksi suostumista vastaan. Annoin itseni ymmärtää että pitivät. Ja jälkkäri oli minustakin kelpo juttu. Laitan sitä lauantaina ja sunnuntaina, ensi viikolla kirjailen reseptin tänne…