Gaudeamus igitur (vol II)

Poika sai lakkinsa. Lakin kuva kakussakin.

Onnenkyyneleitä (minulla, tuskin muilla ;)). Helpotusta, aurinkoa ja ukkoskuuroja, kaksikin. Kakkuja ja naurua. Ystäviä, naapureita ja sukulaisia. Haikeuttakin.  Samppanjaa, herkkuja ja halauksia. Ruusuja ja puheita.

Tämä elämä, tämä hetki. Nämä lapset. Silmissä, mielessä takaumia, hetkiä, toiveita, – vuosia eteen- ja taaksepäin. Kaikki vielä myllerryksessä.

Elämän korkea keskipäivä…

________________________

___________________________

”Ällän paperit” (ja kuten jo aiemmin kerrotttu meidän perheessä ällä tarkoittaa lubenteria 🙂 )  … harkinnassa oli painattaa kakun koristeeseen ”ei älliä”, mutta sehän ei pidä paikkaansa… 🙂  Kakkukoriste on sokerille painettu, omasta kuvasta, photarilla muokattu, muutamassa päivässä toimittavat kun tilaa netin kautta.

Kakkua ja melkein kaikkea oli liikaa. Lohileivoksia jäi yksi.  Palailen vielä näihin tunnelmiin…

On juhlan aika

Reilusti etuajassa, ja reilusti liikaa? tarjottavia… Tytär ollut tänään apuna niin, ettei ikinä ennen: ”Tässähän on nyt se vaara, että saatan oppia jotain” 🙂

Minä ainakin olen oppinut edellisistä lakkiaisista yhtä sun toista. Mm. sen, että mattoja ei kannata pesettää/pestä ENNEN lakkiaisia. Nyt pehtoori kävi ostamassa kuramattoa noutopöydän alle ja ympärille. Juhlavaa? no ehkei heti tunnu siltä, mutta varmasti on siistimpi kuin tavallinen durrie, joka tallautuu mustaksi alle aikayksikön.  Ikkunat on pesty ja lasit kiillotettu, istumapaikkoja sisällä ja ulkona omien ja naapureista lainattujen pöytien ympärillä niin paljon että kaikki kutsutut ja yllärivieraatkin mahtuvat.

Italialainen suklaakakku hieman poikkeuksellisin somistein (laitan kuvan myöhemmin) on meillä perinteinen kakku. EIkä sekään niin kauhean juhlava ole, mutta onhan se hyvää.

Edelleen luvannut huomiseksi sadetta: satakoon. Meillä on kuitenkin juhlat.

 

Juhlaa kohti

Nyt loppui puhti. Kertakaikkiaan.

Aamulla oli puutarhalla käynnin ja kukkien istutuksen jälkeen niin paljon energiaa että putsailin Singer-pöydänkin. Valurautakiemurat kun olivat talven jäljiltä vähän kulahtaneet. Ja graniittilevy jo sammaloitumassa. Nyt on perinteisesti juustopöytänä käytetty nurkkaus valmiina, josko lauantaina suolaiset hupenee niin tähän tulee kimpaleet juustoja…

Sitten vuorossa Festan loppusiivous. Juniorin tyttöystävä imuroi, meitsi luutusi. Tytär kävi pesemässä Festan ikkunat, ja kertoi samalla Lapin turneesta. Meksikolaiset Lapissa ja oululaiset Lapissa ovat kaksi eri asiaa 🙂 Olivat tykänneet. Meksikolaisetkin. Kovasti. Meille on nyt kutsu ensi jouluksi Alicen kotiin Mexico Cityyn…

Eipä tässä nyt vielä joulusuunnitelmia. Ylihuominen juhlitaan ensin.

Ja nyt nukkumaan, huomennakin hommaa yllin kyllin. Silti vaikka pöydät on jo katettu ja lasit kiillotettu. Koristeita värkätty ja … kaikkea muuta mukavaa puuhattu. Juhlan tekeminenkin on ilo! La Festa!

 

Onhan niitä huonompiakin keskiviikkoja nähty

¨

Viimeinen vastaanotto. Joskus ennenkin tullut kyynelehdittyä vastaanotolla, yleensä muiden puolesta, tänään omasta. Ruusut ovat niin antajansa näköiset.

Tentit tarkastin, vähän lähettelin posteja, myös perinteisiä kirjeitä. Minä pidän kirjeistä. Niiden lähettämisestä, niiden saamisesta.

Ennen kahta karkasin. Onneksi karkasin jo silloin. Stockalle vielä mahtui. Korukauppaan vielä ehdin. Kukkakaupassa sai palvelua, ja muistin käydä myös pesulan, Caritaksen, Eurokankaan, Akateemisen, ompelijan, postin (kakkuun kuva!!). Puutarhan käynnin (tänään) hoiti pehtoori, joka oli myös putsannut perintöhopeat! Oli insinööri-pehtoorilla joku uusi resehti hopeiden kiillotukseen. Ja puhtaita ovat! Enhän voi muuta kuin olla mielettömän tyytyväinen.

Siivooja S oli käynyt tänään, joten eihän minulla ole mitään huolta huomisesta. Ei mistään? no ehkä sentään… mutta niistähän täällä ei ole tarkoitus ryhtyä höpöttelemään.

Huomenna vapaapäivä! Brava!!

Makroviikot: kukka tai kukan osa

Makroviikkojen haasteessa kehotetaan tällä viikolla kuvaamaan kukka tai sen osa. Ja kehotuksena mennä ulos. Pienesti tupisten menen sateiseen, kylmään puutarhaan.

Katsottuani ja luettuani ensin kaikkien etelässä kukintoja kuvanneiden kuvia toivon, ettei juuri tällä hetkellä sataisi – ei ainakaan siten kuin on melkein koko päivän satanut. Ja ei, ei sada. Ei sada räntää, ei rakeita eikä edes vettä. Mutta kylmä on. Äkkiä otan kuvan arovuokon nupusta. Silläkin näyttää olevan kylmä… (kuva suurenee klikkaamalla)

Mutta kyllä meillekin vielä kesä tulee! (Bannerissa kevätkaihonkukka jo lupaa sellaista!)