joulukuu 2010 – Sivu 4 – Tuulestatemmattua

Juhlien jälkeen

Onko elämää pikkujoulujen jälkeen? Toki!

Oli eilen mukava. Ei ihan natsannut kaikki: ruoka ei ollut kovinkaan erityistä. Ei, ei mikään pilalla, mutta eihän se mitään makujen ilotulitusta ollut. Mätivaahto-palttoonnapit olivat ehdoton top. Ja niinpä sitten kävin keittiömestarilta ohjetta kyselemään: sainkin. Laittelen huomenissa joulureseptisivulle. Tein niitä nimittäin tänään. Melkein yhtä hyvinä kuin eilen. Eilen tuli taas kerran todettua että alkupalat ovat yleensä buffet-pöydän parasta antia: varsinkaan kun mie en jaksa ravintoloiden laatikoista ja paistista innostua.

Mutta ohjelma: humanistit rulettaa. Tiernapoikaesitys, jossa Aalto-yliopisto sai sille kuuluvan ylenkatseen ja 60-luvun teeman mukaisesti Koivistolaiset ja Danny sekä kollegan kokoama ”Tunnista taideteosten väärennökset” olivat ylivertaisia. Minun 60-luvun arjen historian tuntemusta kartoittava skabani sujui – ehkä mallikkaasti, mutta en ollut ollut tajunnut/tiennyt että pikkujouluun tuli pääosin tiedekunnan nuorta väkeä: eivät voineet tietää vastauksia…

Sapuskan ja ohjelman jälkeen soittonsa aloittanut bändi oli sekin kovin nuorista koottu, mutta soittivat oivallista tanssimusiikkia. Olihan mukava rokkailla pitkästä aikaa. Mitä tekemistä sillä on taidehistorian kanssa? Paljonkin :). Ennen puolta yötä oppiaineen toisen professorin kanssa hidas, ja sitten lupauduin – vai ettenkö sittenkin tyrkyttäytynyt? 🙂 – kyydille. Siispä ajoissa kotona, ei mitään pikkujoulujen taksitolpalla aamuyöstä riekkumista.

Niinpä ei ollut aamulla vaikeuksia treffata systeriä Oulu-opiston ovien takana heti kymmeneltä kun Naisten messujen ovet avautuivat.

Muutoinkin päivä sujunut enemmän vähemmän joulunodotuksen merkeissä. Ruoan merkeissä. Nuorempi nuoripari oli kanssamme syömässä pidemmän kaavan mukaan. Hyvä niin.

Nyt väsy.

__________________________________________________________

Joulukalenteri n:o 4

Naistenmessuilta Festaan

Historiaa

Tupla tai kuitti

Pikkujouluun lähdössä – minun hommakseni on niissä ennen riittänyt kuvaaminen. Ja tietysti ruoasta, seurasta ja ohjelmasta nauttiminen, mutta nyt on iskenyt huki tehdä tietokilpailu. Pilheiden teema on 1960-luku (toiset 60-luku kekkerit tälle vuodelle, – kertoo mistä?) ja erityisesti televisio. Siispä skaba on Tupla tai kuitti.

Siihen formaattiin en ryhtynyt/voinut kilpailua tehdä, vaan jotain jättänyt pois, jotain ottanut Uutisvuodosta, jotain ihan perinteisistä visailuista. Mietin vähän, että julkaisisinko kilpailun huomenissa täällä Temmatussa? Toisaalta isotöisen kilpailun voisi uusiokäyttää jollakin porukalla ja kun tämän blogin lukijakunnassa on sellaisia, jotka saattaisivat olla kilpailutettavia joskus toiste niin, …? Toisaalta viime vuonnakin minulla oli joulukilpailu täällä …

Joka tapauksessa ensimmäinen kysymys on tämä (suurenee klikkaamalla).

Mitkä kaksi eivät kuulu joukkoon? Ja miksi eivät kuulu?

Jos tehdäänkin niin, että mittaan tietokilpailuintoa tällä yhdellä kysymyksellä:

jos tähän kysymykseen tulee vastauksia tiistai-iltaan mennessä enemmän kuin tusina,

pistetään sitten kisa pystyyn täälläkin…

Sovittu.

_______________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 3

(mökille on niiiin ikävä, eikä tänä itsenäisyyspäiväviikonloppuna ollut mahiksia lähteä…)

Kolumni

Pikkujoulujen historiaa – pienesti

Tänään eilistä seesteisempi päivä. Työteliäs.

Huomenna tiedekunnan pikkujoulut, ja sinne lupauduin ohjelmaa tekemään, joten nyt sitten ilta mennyt ja menee vielä sen parissa.

Tänään Kalevassa taas kolumnini. Aiheeseen liittyen sekin. Siis pikkujoulujen historiaa. Lyhyesti.

(PS. jos lainaat tekstiä niin laitathan viitteen (Kaleva 2.12.2010, nimeni ja artikkelin nimi). On kurja nähdä omia tekstejään käytetyn, plagioidun kuten jo yhdelle pikkujutulleni näin käyneen… 🙁 Pöllimistähän se sellainen on…

___________________________________________________

Puurojuhlasta glögikesteiksi

Suomalaisissa sanomalehdissä ensimmäiset maininnat pikkujouluista ovat 1870-luvulta. Tuolloin pikkujoulu tarkoitti nimenomaan ja ainoastaan ensimmäistä adventtisunnuntaita; pikkujoulun vietto oli vielä kaukana siitä karnevaalimeiningistä tai työpaikan porukoiden yhteisistä jouluaterioista, jollaiseksi se nykyään mielletään.

Pikkujouluissa ei ruoalla ollut aluksi mitään tekemistä. Enimmäkseen oli kyse Hoosiannan veisaamisesta yhdessä. 1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä kansakouluissa ryhdyttiin pitämään kuusijuhlia, joissa – paitsi laulettiin – myös jaettiin koulukkaille omenoita ja joskus pipareitakin.

Ruoan merkitys osana pikkujoulujen antia lisääntyi huomattavasti, kun joulunalusjuhlia ryhdyttiin viettämään erityisesti yliopistokaupungeissa: ylioppilaat kokoontuivat yhteen puuropadan äärelle ennen kuin lähtivät kotimaakuntaansa joulunviettoon.

Ylioppilasosakunnista puurojuhlat levisivät viimeistään 1920-luvun kuluessa myös koulu- ja akateemisen maailman ulkopuolelle, monenlaisiin yhdistyksiin ja järjestöihin. Työpaikkapikkujouluja järjestettiin aluksi lähinnä vain konttori- ja virastoväen kesken.

Ohjelmalliset illanvietot, joissa syötiin jouluruokia, olivat jo ennen sotia yleisiä ja kieltolain kumoamisen (1932) jälkeen alkoholi tuli vahvasti mukaan pikkujouluihin. Hoosianna ja puuro olivat tässä vaiheessa jo toissijaisia.

1970- ja 1980-lukujen usein hyvin vahvasti glöginhuuruisten pikkujoulubileiden jälkeen firmojen pikkujoulukulttuuriin on tullut mukaan kultivoituneempia piirteitä: käydään teatterissa tai konsertissa, ehkä sen jälkeen mennään syömään jonnekin etniseen ravintolaan. Pikkujouluruoka ei välttämättä ole se perinteinen kinkku ja laatikot, vaan pikkujouluissa voidaan kokeilla uusia makuja, poiketa perinteistä.

Varsinkin pikkujoulubuffettiin, mutta myös joulun suureen ruokajuhlaan, moni mieluusti kokkailee jotain uutta. Minun jouluruokakokeilujani, reseptejä niihin ja kaksi nettikeittokirjaanikin ovat www-osoitteesta www.satokangas.fi .

_______________________________________________________________________________________________

Joulukalenterin kuva n:o 2

Hangasojalta tonttupartio jo lähdössä…

Lappi Valokuvatorstai

Valokuvatorstai: Täällä Pohjantähden alla

Tällä viikolla Valokuvatorstain inspiksenä toimii Petri Laaksosen Täällä Pohjantähden Alla kappaleen sanat ja/tai musiikki.

”Täällä Pohjantähden alla, korkeimmalla kukkulalla
Katson kauas kaukaisuuteen, tulet uniin uudestaan.
Täällä Pohjantähden alla, taivas täyttyy purppuralla
siitä suojakseni peiton minä itselleni saan. – – ”

Kuinka monta kertaa mökin maisemissa tätä laulua olenkaan miettinyt, hyräillyt, liikutuksesta hiljaiseksi mennyt. Minäkin. En niin hiljainen muutoin.

Kuva on otettu uudenvuoden kuutamoyönä 1.1.2010 klo 01.48.

Suurenee klikkaamalla.

Yliopistoelämää

Kakkulapio kokouksessa ja kinkerit

Jokaisella itseään kunnioittavalla työryhmän kokoonkutsujalla on kakkulapio mapissaan, paperien välissä. Jotta sellainen päivä tänään.

Tästä se lähti: ensimmäiseksi koristeltava ja kuvattava manteli-suklaa-kirsikka -kakku. Sitten mietittävä kenelle sen syöttäisi? Perheen miehet eivät kuulemma kaikkia kokeilujani enää ehdi/jaksa syödä. Siispä. Kolmannes töihin: lounaskokouksen jälkiruoka-asia järjestyksessä ja kaksi kolmannesta Pehtoorille & pojalle mukaan kun menivät viikottaiselle Jäälin mummula-piipahdukselle.

Sikäli hyvä järjestely, että samalla tulee testautetuksi vähän laajemmalla porukalla näitä viritelmiäni. Annoin itseni ymmärtää – Uotisen sanoin – : ”Ei ollut huono.”

Aamupäivällä kandisemmalaisten kanssa hoppua. Miksi kaikki (mukava) tapahtuu samana päivänä, ja sitten en muista olla hiljaa ja cool, vaan höpöttelen kaikenlaista. Hölmö. Kokouksessa höpötyksestä huolimatta hiljaa mielessäni mietin, jotta hyvähän tämä on näin. Joskus hyviäkin ideoita, minullakin. Edes.

Sitten kinkerit. Historiatieteiden kinkerit. Aiemmin ko. tapahtuman nimi oli palautepäivä, sitten info- ja palautepalaveri, ja vastikään järjestetyn nimikilpailun jälkeen joka lukukauden loppuun kuuluvan henkilökunnan ja opiskelijoiden keskinäisen neuvonpidon nimeksi on tullut – yllätys, yllätys – kinkerit. Ensimmäiset syyskinkerit olivat kelpo tilaisuus, jossa keskustelu asiallista ja rakentavaa. Suurin ongelma tuntui olevan, että roimaa palautetta ei puolin, eikä toisin ollut. Yritin esittää, jotta johtuisikohan tuo siitä, että asiat on aikas hyvin.

Muistanpa palautepäivät 10 vuotta sitten! huh! Olin silloin vielä oktr:n (opetuksen kehittämistyöryhmän) pj. (kuten olin toistakymmentä vuotta, huh!) ja tuntui melko tuskaiselta se ristiveto, jota välillä käytiin opiskelijoiden ja opettajien kesken. Tänään kovin konsensus-henkisiä oltiin. Palaute syksyn info-rumbastani lämmitti, ja muutakin minkä jälkeen mietin, aionko sittenkään keskittyä tutkimukseen, luopua yhdestä tai toisesta asiasta.

Hopusti kotiin. Jääkellarin lohta, katkarapu-coctailia ja uuniananasta. Sellaistahan meillä aina keskiviikkona sapuskana. Heh, ja varmasti. Ei, vaan kuvattavia ruokia edelleen pöytään. Systeri onneksi joululahjaostostensa jälkeen piipahti ruokapöytäämme ja taas kuvattiin ja syötiin. Höpöteltiin, taas. Olinko minä kuulevinani ironiaa hämmästyksessä, että en ole vielä hankkinut iPadia, vaikka jo toista päivää on myynnissä? Etteivät vaan aukoisi minulle päätään nämä perheen miehet?

Nyt olisi kasattava sitä joulusivua. Edes koottava selitys työn viivästymisestä… Paljon muuta ei ehdi kun alkaa Taivaan tulet. Minä joka en juuri sohvalla viihdy, katson tämän sarjan. Aivan ehdottomasti.

__________________________________________________________________________________________

Oliskohan se joulukalenterin ensimmäisen kuvan aika. Makoisaa adventtiaikaa, hyvät blogivieraat!