Kotilieden (siis lehden) vanhat vuosikerrat tänään olennainen osa työpäivää. Sieltä tuntui tarttuvan paljon sellaista, joka ei varsinaisesti ollut tutkimusintentioni kannalta tavattoman keskeistä. Jotenkin muuten vaan olivat ajankohtaisia. Kertovat päivän kulusta… Kuvat suurenevat klikkaamalla.
Kahvia tarvitsin – ja paljon.
… ja sitten tämä juttu on suoraa jatkoa eiliselle.
Ja tänäänhän se sitten selvisi,
mistä nämä hammasprobleemini johtuvatkin … 🙂
[ihan aavistuksen verran sisäpiirin juttu]
Jos hankkisi Bijoun, saisiko pitkästä aikaa flow´n – kirjoittamisen riemua!
Tässä pitäisi vaihtaa ´hiihto´-sana ´lenkki´-sanaan.
Tämä toi mieleen jotain niinkin kliseistä kuin,
että loppu voi olla uuden alku.
Ei tarvitse hyvästellä.
Se on hyvä, oikein hyvä.
* * *
Entäs tämä? Mikä tämä on?
Mitenhän on jos systerille tai murmelille tämmöisen joululahjaksi hankkisi?
Liekö riemastuisivat. 🙂
Tietääkö joku blogivieraista, mikä vempain tämä on?
