Lissabonin matka vol. 1

Nyt kun on luokattoman lohduttoman näköistä, ajatukset karkaavat kummasti parin viikon päästä odottavaan syyslomaan. Lähdemme Lissaboniin neljäksi päiväksi. Neljännen kerran Lissaboniin. Edellisestä kerrasta on tosin kulunut tovi: yli 20 vuotta. Ja ensimmäisestä matkasta Lissaboniin liki neljännesvuosisata. Mutta se reissu ei hevin unohdu.

Tuohon maailmanaikaan ei nettimatkapäiväkirjoja ollut, mutta kirjoitin kyllä matkapäiväkirjaa tältä ekaltakin Lissabonin matkalta. En nyt kuitenkaan  ryhdy sillä teitä – hyvät lukijani – rasittamaan, mutta toivottavasti muutamat reissupäiväkirjasta skannaamani kuvat ilahduttavat. 🙂

Ensinnäkin tässä kartassa näkyy matkareittimme.
Kartan alla teksti kertoo aika paljon,
joten klikkaa kuva(t) isommaksi.

Oulusta Turkuun menimme junalla, Turku – Tukholma (Norrtälje) välin Viking Linen paatilla.
Ja satamassa meitä odotti näin virtaviivainen kulkupeli!

Ei muuta kuin rattiin, vuorotellen ajeltiin.

(huom. hiusteni värjäämätön väri, noin/näin brunetti olen siis oikeasti)

Tässä vaiheessa minulla lähtiessä ollut kuume alkoi laskea, mutta siippa alkoi olla jo melko kipeä.
Meillä oli vain niin kiire viedä auto ”tuotantolinjalle”, jotta potemaan ei ehditty.

Tanskan salmien satamissa juutuimme odottelemaan vuoroa lautalle päästäksemme.
Oli hiihtoloma-aika ja meistä tuntui, että kaikki Ruotsin teinit olivat menossa Alpeille laskettelemaan:
raskaan kaluston jonossa oli kymmeniä, ellei satoja busseja täynnä nuoria ruotsalaisskimbaajia.
Odotimme ja koetimme pitää menopelimme kasassa.
Itse asiassa tuossa ikkunaa pestessä onnikasta putosi puskuri.
Takaovi lähti irti vasta Pyreneitä ylittäessämme.

Jollei auto ollut ihan luksusbussi, niin ei ollut Pohjois-Portugalin tiestökään aivan highway.

Viivat kuvassa eivät ole roskia linssissä, vaan dösän tuulilasi halkeili aika lailla.
Ei se kuitenkaan särkynyt.

Mutta me teimme sen!
Neljässä vuorokaudessa, enemmän ja vähemmän kuumeisina,
matkasimme Oulusta Coimbraan ja Lissaboniin.

Takaisin tulimme Frankfurtin kautta  lentäen.
Nautittuamme ensin muutaman päivän Lissabonin helmikuusta.

Once in a life time -reissu!

Mutta olivat ne kaksi muutakin Lissabonin reissua aika hurjia.

Kahden viikon päästä matka tehdään vähän eri merkeissä, eri tavoin.
Siitä sitten parin viikon päästä reaaliaikaista raporttia. 🙂

 

7 kommenttia artikkeliin ”Lissabonin matka vol. 1”

  1. Railaterttu, muistanet että myös Lissabon vol. 3 oli aivan omanlaisensa seikkailu. Varsinkin paluumatka. 🙂 Palaan siihen joskus.

    Yaelian. Lissabon on viehättävä kaupunki. Pidän siitä enemmän kuin esimerkiksi Madridista. Jos kiinnostaa, virtuaalimatkalle pääset Tuulestatemmatun völjyssä parin viikon päästä.

    Vastaa
  2. Matkakertomus on ehkä vähän kepeämpi kuin matka oli. Mutta hieno seikkailu kaikkinensa. Ei järjestä matkatoimistot tämmöisiä turneita … 😉

    Vastaa
  3. ”Coimbra unelmoi, sen kattoin yllä soi…”

    VAIN 20 v, ja kuvat kuin Suomen Kansan Aikakirjoista! Ei sentään.

    Onnikkanne reitti sai kaivamaan kartat esiin. Ranskan lounaiskulmassa tietenkin tasaisia teitä ja Atlantin rantaa viistäen mahdollisimman pitkälle, mutta: voidaanko Pyreneet/Pyreneiden vuoret välttää?

    Entä Espanja: Navarra, Baskimaa, La Rioja (?) ja Kastilia & León? Donostia/San Sebastián, Vitoria/Gasteiz, Burgos, Valladolid, Salamanca, Coimbra.

    Montako reittinne kaupunkia veikkasin oikein?

    Vastaa
  4. Koivu, tuo rajanylityspaikka, josta menimme, oli varmaan jossain Pyreneiden solassa (kurujahan ne eivät noissa maisemissa ole :)), en muista tarkkaan – mutta sen muistan, että tuolla reitillä oli kyllä kovin vuoristoista; pitkiä nousuja ja laskuja. Erityisesti Lissabonin matkalla vol. 3, jolloin tulimme dösällä reitin toisinpäin (kerron sen muistoista joskus) nuo Pyreneiden ? rinteet olivat meille kohtalokkaita.

    Baskimaan läpi ajoimme. Tuolloin siellä oli aika levotonta – kuulemma. Emme me mitään nähneet tai aistineet. San Sebastiánin keskustassa olen ajanut bussilla – sen totisesti muistan! Burgos, Valladolid ja Salamanca ohitettiin yön tunteina. En muista muuta kuin kyltit. La Rioja kierrettiin – muistaakseni. Gasteiz ihan tuntematon nimi. Kastilia & León tuttu vain viinipullojen etiketeistä.

    Coimbra oli viehättävä vanha yliopistokaupunki, jossa ollessamme satoi suunnilleen kaatamalla suunnilleen koko ajan. Ja siellä oli se nyrkkipaja, jonne onnikka jätettiin. Hohhoijaa. Se oli elämys: se paja ja se reissu.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.