Koko viikonloppu sitoumuksetta. Sellainenkin voi olla – ja on – äärimmäisen mukavaa. Ja mitä minä teen? Suunnittelen itse viikonlopun täyteen tekemistä: vihdoin Italian matkasivu valmiiksi (olkavarsi ei ole samaa mieltä), vihdoin pojan vaatevaraston perkaus ja putsaus (poika ei ole samaa mieltä). Vihdoin murmeli syömään meille tai ruokaa Caritakseen (vaihtoehdoista on neuvottelut kesken). Vihdoin loputkin kesäkukat pois ja La Festan sisustaminen pois kesäisistä väreistä (pehtoori on samaa mieltä). Vihdoin lyhty haudalle (tästä ei liene kukaan eri mieltä).
Lisäksi on tuomarointitehtävä! Ei, ei joka sunnuntainen Tanssii tähtien kanssa (ja jos minulta kysytään niin kyllähän Joona Puhakan hymy, positiivinen persoona ja kroppa minun pisteeni saavat) vaan tuomarointi runokilpailussa. Sellaiseenkin pyydetty ja sellaiseenkin suostunut. Ehkäpä palaan asiaan vielä…
Olenko joskus kertonut täällä, että olen hieman sellainen suorittajaihminen. Ehkä nyt voin tunnustaa, että jotain sellaista on havaittavissa… mutta siitä huolimatta on hulppeaa kun on tekemätön viikonloppu edessä.
Leppoisaa viikonloppua toivottelen muillekin!