Showing: 1 - 1 of 1 RESULTS
Niitä näitä

Lohisopalla ja Möljällä

Olimme Möljällä. Joka kesäinen Meri-Oulun kesäteatteri oli tänään ohjelmassa. Nuorempi nuoripari, systeri ja murmeli (äitini) mukana.

Kävimme ensin Villa Hannalassa lohisopalla. Tänään kun on keskiviikko, olisi ollut rössypottuakin  – oululaista perinneruokaa, jota minua ei saa syömään. Meillä ei sitä koskaan ollut kotona (karjalais-perniöläiseen kotiin sellainen ei kuulunut) ja koulussa se oli kamalaa. En ole koskaan syönyt hyvää rössypottua. Kovin useasti en ole moiseen keittoon lusikkaa pistänyt.  Keittoon laitettava veripalttu ei periaatteessa ole minulle este, olenhan vastikään syönyt lehmän mahalaukkuakin eivätkä kamelin aivotkaan maistuneet hullummilta, mutta ei kiitos rössypottua. Hannalan maitoon keitetty lohisoppa sen sijaan maistui.

Myös äidilleni maistui. Olenhan täälläkin kertonut, kuinka hän pääsiäisestä asti on sairastanut; on lampattu lääkärissä ja kokeissa, tähystyksissä ja kuvauksissa, mutta syytä ei ole löytynyt. Ei ennen kuin pari viikkoa sitten. Toiseen vaivaan määrätty lääke aiheutti viikkojen kurimuksen, tippahoidon, liki 10 kilon laihtumisen ja  nyt kun tuo väärä lääke on jätetty pois, pystyy murmeli lähtemään ulos syömään ja kesäteatteriinkin. Mahatauti johtui väärästä lääkkeestä!

Kesäteatteri oli tuttua kohellusta. Kuusniemen kunnan elämänmenoa taas seurattiin: TV:stä tuttu Piiparinen joukkoineen tarjosi hupia kesäiltaan.