Harrastusten parissa

Ehdinpäs ennen puolta yötä koneelle.

Olen harrastanut tänään. Harrastanut liikuntaa, kuvia (niiden muokkausta, järjestelyä, kehystämistä, kirjaksi tekoa, kaikenlaista tulostamista) ja sapuskan tekoa. Meillä oli kuin olikin ruokavieraita tänään. Naapurit (uudet, ei eks) istahtivat illaksi Festaamme. Vuoden naapuruuden jälkeen korkea aika syödä yhdessä.

Siinähän se viimeinen lomalauantai sujui.

The Final Countdown – edelleen

Paljon tekemistä tänään. Paljon ehdinkin, paljon jäi tekemättä. Nukuinkin ihan liian kauan.

Positiivista on että poika sai jatkettua työsopimusta – edes viikolla. Ja positiivista että alustavasti lupautuivat tyttöystävänsä kanssa lähtemään seuraavalle lomalle meidän kanssamme ensi syksynä.

Tosin KAIKKI tulevat lomat vielä auki. Meillä ei ole varattuna YHTÄÄN lomaa. Hieman poikkeuksellistahan tämä on. Tosin olen entistä vakuuttuneempi, että teen kaikkeni, että pääsen ensi viikonlopuksi mökille. Olisipa töissä maanantaina odottamassa paljon ”lukutöitä” (= kesätenttivastauksia, semma-aihioita, gradu-kässäreitä, väitösohjattavien tekstejä). Ne kaikki tietäisivät sitä, että voisin ”vetäytyä” kampukselta ”rauhaan” (lue: mökille) lukemaan niitä.

Nyt sataa. Paljon. Onneksi kumpikaan kakaroista ei ole Qstockissa. On siellä 20 000 muuta nuorta. Tänne asti kuulu jumputus Kuusisaaresta. Huomenna voisi mennä tyttären (joka on Ateenassa, eikä minua yhtään huoleta kaikki lakkoilut, mellakat yms.  joista päivittäin uutisoidaan – mitäpä sitä hermoilemaan…. auts!) parvekkeelle kuuntelemaan ”Europea”. The Final Countdown on niiden – ja minun 🙂 – biisi. Minulla on ollut – aina – kännykän soittoäänenä Final Countdown. Syystä.

.

Lopun alkua – loma hupenee

Hellettä! Kunnolla hellettä. Aamun rullislenkin ja aamupäivän kasvimaan perusteellisen putsauksen, kitkemisen jälkeen en ole tänään tehnyt juuri muuta kuin nauttinut auringosta. Lukenut auringossa, levännyt auringossa, tehnyt ruokaa auringossa, syönyt auringossa, maannut auringossa. Ah, onnea. Harvoin Oulussa on lämmintä yli + 30 C. Tänään on ollut. Varjossa + 33 C. Sopii minulle.

Helteestä nauttimisen riemua lisää se, että huushollissamme on ilmastointi. Kuusi vuotta sitten tehdyssä koko talon isossa remontissa pehtoori halusi  asennuttaa meille ilmastoinnin, mitä minä en välttämättä ymmärtänyt. Mutta on siitä ollut ilonsa muinakin kesinä, saatikka nyt. Yöt voi nukkua viileässä. Jo ajatus maanantaina Linnanmaan kampuksen kolmannen kerroksen lämpöön joutumisesta saa pienen ahdistuksen aikaiseksi. Mutta siihen asti, maanantaihin asti: loma jatkuu! Carpe diem!

Lohisopalla ja Möljällä

Olimme Möljällä. Joka kesäinen Meri-Oulun kesäteatteri oli tänään ohjelmassa. Nuorempi nuoripari, systeri ja murmeli (äitini) mukana.

Kävimme ensin Villa Hannalassa lohisopalla. Tänään kun on keskiviikko, olisi ollut rössypottuakin  – oululaista perinneruokaa, jota minua ei saa syömään. Meillä ei sitä koskaan ollut kotona (karjalais-perniöläiseen kotiin sellainen ei kuulunut) ja koulussa se oli kamalaa. En ole koskaan syönyt hyvää rössypottua. Kovin useasti en ole moiseen keittoon lusikkaa pistänyt.  Keittoon laitettava veripalttu ei periaatteessa ole minulle este, olenhan vastikään syönyt lehmän mahalaukkuakin eivätkä kamelin aivotkaan maistuneet hullummilta, mutta ei kiitos rössypottua. Hannalan maitoon keitetty lohisoppa sen sijaan maistui.

Myös äidilleni maistui. Olenhan täälläkin kertonut, kuinka hän pääsiäisestä asti on sairastanut; on lampattu lääkärissä ja kokeissa, tähystyksissä ja kuvauksissa, mutta syytä ei ole löytynyt. Ei ennen kuin pari viikkoa sitten. Toiseen vaivaan määrätty lääke aiheutti viikkojen kurimuksen, tippahoidon, liki 10 kilon laihtumisen ja  nyt kun tuo väärä lääke on jätetty pois, pystyy murmeli lähtemään ulos syömään ja kesäteatteriinkin. Mahatauti johtui väärästä lääkkeestä!

Kesäteatteri oli tuttua kohellusta. Kuusniemen kunnan elämänmenoa taas seurattiin: TV:stä tuttu Piiparinen joukkoineen tarjosi hupia kesäiltaan.

Rullistelun ja rummutuksen riemua!

Leuto, lämmin, lussakka, leppeä? Ei vaan lösö! Aamun rullislenkillä olin läkähtyä! Mutta en valita. Ukkosta edeltävä hellekin sopii minulle paremmin kuin kylmä kesä. Rullistelu sopii minulle paremmin kuin loputon taapertaminen.

Kotipäivä. Ja saimme kuin saimmekin eksnaapurit piazzallemme. Teimme ”suolakalaa”.  Sekä siika että kuha pakattiin suolakuoreen ja pistettiin uuniin. Systeriltä vohkittu idea. :=) Eihän ole mitään erityisen kaunista mutta sitten sitäkin makoisampaa. Ja sille yrtti-öljykastike. Voisin kirjailla resehtin tässä joku päivä…

Kuvailinkin pihalla tänään. Arvaa kumpi puoli piazzan verbena-penkeistä saa enemmän valoa? (klikkaa kuva suuremmaksi)

_____________________________

Käytä neljä minuuttia elämästäsi, klikkaa nuolesta ja nauti! Puolivälin jälkeen tahti vain paranee!

Melkein kuin työpäivä

Töissä tänään. Käväisin vain. Ihan harjoituksen vuoksi. Yllättävänkin positiivinen kokemus. Siellä ei näyttänyt olevan mitään odotettavissa olevia katastrofeja eikä siellä näyttänyt oleva ketään muitakaan, joten hyvillä mielin muutamat asiat hoideltuani lähdin pois. Vielä tämä viikko lomaa… 🙂

Sitten menin DNA:lle hoitelemaan uuden nopeamman mokkulan asiaa. Olin käynyt jo viime viikolla. Silloin turhaan, eikä asia tänäänkään ihan selvinnyt, ei vaikka olin siellä kaksi tuntia! Asiakaspalvelussa satuin sellaisen nuoren nätin, oikeastaan todella kauniin, naisen tiskille. Alku ei vaikuttanut oikein lupaavalle, ajattelin jo että itsekin osaan paremmin, mutta sitten tämä sisupakkaus ryhtyi oikein setvimään, miksei sirukortti kannettavassani asennu oikein. Miksei integroitu korttiliittymä toimi? Puhelu Sonyn maahantuojan helpdeskiin ja DNA:n keskuspaikkaan ja loputtumasti näpyttelyjä. Homma ei pelitä vieläkään oikein, mutta se mikä minuun teki vaikutuksen, oli tämän nuoren naisen peräänantamattomuus, puhelimen toisessa päässä olleiden nörttien nonsaleeraamisesta piittaamattomuus. Tyttö ainakin yritti, halusi saada selvän asiasta ja itse asiassa osoitti osaavansa paikoin paljon enemmän kuin nämä asiantuntijat, joilta apua haettiin. Että oli ilo katsella nuoren ihmisen tekemistä. Eikä hän lopultakaan luovuttanut, otti vain jatkoajan. Palaamme asiaan…

Iltapäivä on mennyt torstain Kalevan kolumnia vääntäessä. Että on mahdotonta saada asiaa 2000 merkkiin! Monet blogitekstini (tämäkin varmasti pian) ovat sen 2000 merkkiä, sellainen syntyy hups vaan, mutta kun koetat sanoa 10 000 merkin verran asiaa 2000 merkissä! Se on se, mikä tuottaa minulle suunnattomasti vaikeuksia. Ei tekstin tuottaminen, vaan sen rajaaminen.  Nyt rajaan tähän!

Gastronomiset Garden Partyt

Piazzalla aurinkoa ja naurua, antipasteja ja kullankeltaisia italialaisia viinejä. Tutustumista, entistä paremmin – toki me kaikki kymmenen jo toisemme ennestään jotenkin tunsimme – ja juttuja. Matka- ja ruokakokemuksia. Rotissöörejä oli meillä Gastronomisissa Garden Partyissä.

Aurinko oli ihanaa, oli lämmin, puutarhamme parhaimmillaan kukassa, pehtoorin nurmikkokriisi enää hämärä muisto. Kilpailukin (ruoka- ja historia, ruokahistoria aiheena) pistettiin alulle, mikä sitten aiheuttikin eräissä vieraista vakavan jännitystilan 🙂 Traumaattisilta kokemuksilta ei vältytty … hih!

Ulkona vielä ihailimme kaikkia ihania tuomisia, mitä gourmantti-ihmiset meille olivat tuliaisina tuoneet! Ja katsokaapas mitä saimme!! Ihan näköishuovutus meistä: viime elokuun kapitulissa meidät kamerallaan (kuva postauksen alareunassa)  ikuistanut A. oli iltapuhdetöinään tehnyt tällaisen! Pukunikin on juuri sellainen kuin minulla oli tuossa juhlassa.

  Kapitulissa

Auringon laskiessa La Festan taakse siirryimme sisätiloihin; oli pääruoan aika. Ja tiedättekös, kuinka on hienoa kun on juhlissa lihamestari, joka grillaa, pari ravintoloitsijaa, jotka huolehtivat tarjoilusta ja sapuskoiden esillepanosta.  Kuinka on hienoa kun ruoka kaikkine kerrannaisvaikutuksineen puhuttaa ja naurattaa, kilpailuttaa, yhdistää. Italiasta tuomamme viinit eivät olleet huonoja, eikä ruokakaan tällä kertaa kehnoa. Söimme aika monta tuntia.

Aika kului turhankin nopeaa – olohuoneen kello löi jo kolmea kun kömmimme hymyilevinä nukkumaan. Oli ollut leppoisa ja hyvä ilta. Meistä ainakin.

 

__________________

Tämän päivän sateessa ja kylmässä vielä Festan siivousta ja sitten kuvaprojekteja. Oma www-hotellitilani alkaa taas olla ääriään myöten täynnä, joten avasinpa minäkin kuvat.fi -sivustolle oman kuvapankkini. Ja muokkasin ja latasin sinne Kartanokierrokseltamme puolensataa otosta.

Tämä julkaisutapa on olkavarrellenikin ystävällisempi kuin www-sivujen teko, jota sitäkin tosin aion vielä Italian reissun osalta harrastaa. Kartanokierroksen kuviin vähän kuvatekstejäkin laittelin mukaan. Käykäähän katselemassa, kuinka Suomessakin on hienoja matkailukohteita.  KUVASIVU TÄÄLLÄ (klikkaa) Klikkaile sielläkin kuvat isommiksi… kuvaesitys lähtee (lähtenee?) käyntiin…