Ultra marine ja muita historian herkkuja

Torstai. Olisi ollut valokuvatorstaikin, mutta aiheena ”silkkaa jazzia”, eikä minulla syttynyt kyllä minkäänlaista mielikuvaa. Ei minkäänlaista.

Aamusella oli sitä paitsi tavallista vähemmän aikaa ja tavallista täsmällisemmin katseltava kelloa sillä oli ehdittävä ajoissa hammaslääkäriin. Nyt vuosihuolto on taas kestetty.

Hammaslääkäristä livahdin suoraan arkistoon: tutkimusapulaisen palkkausasioissa ja 1800-luvun tullausluetteloita lukiessa. On oikeastaan ihme, kuinka paljon herkkuja Ouluun ja Kemiin on jo 1880-luvulla Pietarista tuotu. Ja viinejä. Rheinin viintä. Körsbärsvin. Bourgognen viiniä jne. Ja mausteita. Fenkolia, pippuria, timjamia jne. Ja sitten jäin miettimään, mitä on ultra marine. Sitäkin oli tuotu, suunnilleen yhtä painava (siis kevyt) paketti kuin mausteita. Mitä se on? Asiakirjat ovat ruotsinkielisiä, ja etsin arkiston vanhoista sanakirjoistakin mitä ultra marine on?

Minusta se on veneen nimi tai voisi olla joku purjehdusseuran nimi tai jotain. Ja värihän se on, mutta miksi väriaine (jauhe? maali?) oli tullausluettelossa ruoka- ja maustetarvikkeiden joukossa. Luettelossa kun kuitenkin oli erikseen rautanaulat ja mittavälineet ja sen sellaiset … Isoja eivät ole minun tutkimusongelmani tänään olleet.

Tavallista aiemmin kotiinkin. Tytär tuli syömään ja halusin kokkailla hänen herkkujaan. Insalata Caprese, sieni-sipulihakkelusta, parsaa ja parman kinkkua.

Ukkosen jyristessä, sään viiletessä ja reippaasti sataessa, samalla kun tytär lukee, höpättää, olen tarkastanut viimeistä nippua pääsykoepapereita. Itkeä vai nauraa? Poimin joku päivä parhaita paloja. Nyt lukemaan niitä viimeisiä…

Pihapuuhia

Tutkintotodistuskiireitä, uuden projektin käynnistystä ja kotona pihahommia. Pehtoori on tänään pessyt ikkunat. Ja poika hionut ja öljynnyt pihakalusteita. Kyllä minun kelpaa kun on ahkeria miehiä talossa.

Voiko pihaa sisustaa? No minä olen tässä tohinalla pari tuntia sisustanut. Kilpurin kesäkotikin rakennettiin taas…

Vielä kovin pieni koristeomenapuumme  jo kukkii.

Teorioita ja tekoja

Siinä vaiheessa kun opinnäytetöiden ohjauskoulutuksessa alettiin vihjailla freudilaisen teorian huomioimista ohjaajan ja opiskelijan välisessä kommunikaatiossa ja ohjausprosessissa aloin saada näppyjä. Koko työpäivä meni ohjausprosessikoulutuksessa. Tiesinhän minä, millaista siitä tulisi kun kasvatustieteilijät pääsevät kouluttamaan (ryhmäkeskusteluja, tikkupuheenvuoroja, fläppitauluille käytänteiden kokoamista, itsereflektiota, kellokierroksia ja jos jonkinlaisia ryhmätöitä). Mutta silläkin uhalla, että tiesin suunnilleen, mitä tuleman piti, olin ilmoittautunut ko. kurssin suorittamaan (se siis jatkuukin vielä ja siitä saa opintopisteitä!). No totta puhuen, ei ollut ihan mahdoton päivä ja kyllä sieltä varmasti jotain ensi syksyn ohjaussessioihin ja seminaareihin jäi hyödynnettäväksi.

Liekö teoriat ja ryhmätyöt aiheuttaneet sen, että ilta tuntui vaativaan jotain konkreettista aikaansaamista. Huvilan siivous, kesäkuosiin laitto ja ikkunoiden pesu tuntui hyvältä idealta. Oli ihana tehdä jotain näkyvää ja puhtaalle tuoksuvaa. Juniori maalasi Huvilan ulkoapäin toissa viikolla, joten minun ei tarvinnut jynssätä ikkunapuitteita, riitti kun pesin ikkunat ja kuurasin lattian, pyyhin hyllyt ja tuolit, hakkasin maton. Ikeasta perjantaina tuomat kukkakorit laittelin ikkunalle.  Pieniä iloja. Naapurustosta kuului kun joku leikkasi nurmea, kujalla läheisen rivitalon isä lapsensa kanssa opettelemassa pyörällä ajoa, linnut lauloivat ilta-auringossa. Oli aika lämmin. Kesältä tuntui. Hyvälle tuntui.