Hiljaa virtaa Hangasoja (osa numero 481)

Hiljaa kulkee vuoden viimeinen päivä. Hiljalleen heräilimme. Aamupäivällä brunssia: puuroa ja poroleipiä, sen sellaista  pientä syömistä.

Päivä valkeni hetkeksi, – kääntyäkseen taas sinisen kautta pimeäksi. Siinä käännekohdassa ulkoilimme monta tuntia.

Kaivoivatpa seurueen miehet notskipaikankin esiin, joten kävelylenkiltä (johon tietysti kuului piipahdus Saariselän kappelissa) palatessa oli hyvä tehdä nuotio.

Nautimme lämmintä glögia, pororyynäritkin maistuivat. Pakkasta vähän toistakymmentä astetta, mieli tyyni. Tyyni oli purokin.

Nyt odotellaan saunan lämpiämistä.

Hiljaa kulkee päivä. Kohti ensi vuotta. Sen saapumista menemme vastaan Kaunispään Huipulle. Huipulta aloitetaan vuosi 2010. Saapas nähdä mihin se johtaa…

_____________________________________________________________

HVYÄÄ UUTTA VUOTTA TOIVOTTELEN
TÄÄLTÄ POHJOISEN KAAMOKSEN PEHMEÄSTÄ PIMEÄSTÄ!

 

Vuodenlopun leppeä keskiviikko

Kaamos, joka on pehmeä, samettisen pehmeä, musta ja valkoinen, siinä on kaikki harmaansävyt, mutta ei juuri muita värejä. Leppeä pakkanen, tyyni.

 Aamiainen siihen aikaan kun töissä on tapanani syödä eväsleipiä lounaaksi. Iltapäiväksi mäkeen, jossa laskeminen maistui. Yksikseni laskeskelin. Eikä palellut.

Mökillä pihapiirissä taas kuvia, lumitöitä, saunanlämmitystä. Kaappientyhjennysruokia (risottoa ja lettuja, marinoituja tomaatteja ja kurkkuja) kaikenlaista illan mittaan pipertänyt, odotellessa … Ruokavieraiden matka Oulusta töiden jälkeen kun hieman kestää… 🙂 No onneksi jäävät seuraksemme ensi vuoden puolelle asti.

Saunapolulla elämä on mukavan yksinkertaista. Tänäkin vuonna …

Pienestä kiinni

Saunan pesän sytyttäminen ensimmäisellä tikulla, huom. ilman sytytysnesteitä!, antaa merkillisen mukavan onnistumisen tunteen, niin kuin olisi isommastakin asiasta kysymys. Ja toinen mökkiläistä hetkauttava kokemus tai paremminkin huoli on, että viekö yltyvä tuuli puista lumet. Jos niin kävisi, se kyllä aiheuttaisi minulle mielipahaa. Näin suuret on ilot ja murheet näillä levysasteilla tänään.

Aamupäivän puuhastelujen (töitäkin hetken harrastelin, ja oikeasti kyllä vähän kaihersi, että miten käy luentosarjan jos olkavarsi ei kuntoudu… Muistiinpanot ja Power Pointit pitäisi pystyä tekemään, mutta kuinkas onnistuu? ) jälkeen lähdimme Saariselän keskustaan, josta pehtoori hiihtäen Kakslauttaseen ja minä mäkeen.

Pakkasta ei ollut kuin kymmenisen astetta, mutta tuuli oli tunturissa kova. Niin kova, että Iisakkipään hissistä poisjäädessään kaksi aikuista lautailijamiestä ajautuivat päin hisssitolppaa. Aika pahasti toinen jämähti, ja minä mokoma menin kyselemään, jotta tarvitteko apua, johon toinen herrasmies totesi ykskantaan: ”Ei sulta ainakaan!” Ei väkisin!

Vaikka näkyvyys oli vähän niin ja näin, ja varsinkin Iisakkipään rinne puolikuntoinen, viihdyin parituntisen. Olen usein sanonnut, että olen niin monta kymmentä !! vuotta Kaunispään ykkösrinnettä laskenut, että osaan tulla vaikka silmät kiinni sen alas. Tänään sain oikeastaan lunastella uhoamistani, sen verran pimeys, kristallinen pieni pakkaslumisade ja tuuli haittasivat näkemistäni.

Ehti tulla jo aika pimeä kun tultiin (puoli kolmen maissa)  mäestä ja ladulta,
naapurimökin pihassa on näin kaunis kynttiläkota. (klikkaamalla suurenee)

Kilpailuja ja arvontoja

Joulunpyhien mentyä väki selvästikin palannut koneiden ääreen. Blogissa kävijöitäkin taas näyttää olevan. Joulun tienoissa oli kovin hiljaista.

Mutta ennen joulua webbisivuillani kävi päivittäin parhaimmillaan melkein 700 surffailijaa! Se on kyllä ennätys. Joulureseptit ja LappItalia-keittokirja vetivät väkeä. Kirjan arvonta on vielä voimassa, joten osallistu ihmeessä … Arvon kaikkien halukkaiden kesken yhden LappItalia-kirjan. Ja lohdutuspalkinnoksi on belgialaista suklaata. Jos haluat kirjan nettiversion lisäksi oikean kirjan osallistu arvontaan:  laita alle blogin kommenttilootaan siitä viesti tai lähetä minulle suoraan sähköpostiviesti . Osallistumisaikaa on 1.1.2010 klo 12 asti.

Arvonnan palkinnot:  

 

Toinen minua koskettava ”arvonta” tai enemmänkin kilpailu on myös menossa Melukylässä. Joulukuun ruokahaasteen äänestys on käynnissä… Käykäänhän katsomassa, millaisia herkkuja kisassa on mukana… Äänestääkin saa… 🙂  Täällä

________________________

No entäs elämä Itäkairassa vuoden lopussa? Kunhan huippupitkien yöunien jälkeen heräsimme, niin totesimme että a) on pimeää ja b) on pakkasta. Ilmatieteen laitoksen sivulla lukee ”aurinko ei nouse eikä laske”. Olemme samaa  mieltä.

Huoltotoimenpiteitä (lakanapyykkiä, pakastimen sulatusta, saunan vesisäiliön korjausta, vesipaikan esiinkaivua, kylpytakkien pesua, keittiönkaappien järjestelyä) ennen ulkoilua. Niidne jälkeen pehtoori lähti ladulle, minä kameran (ja auton) kanssa Kaunispäälle.  Kuva on otettu noin puoli kolmen aikaan … Sinisestä hetkestä toiseen.

Huipulla ja Saariselän keskustassa paljon japanilaisia, venäläisiä, lappilaisia, mökkiläisiä. Kaikenlaisia asioita minullakin toimitettavana.

Pakkasta – 10 C – – 20 C. Kovasti on vaihdellut tunturin tuolla ja tällä puolen nuo lukemat.

Matkalla mökille

Matkalla
– Voi kunpa nuoret olis mukana!
– Melkein alakulo kun eivät…
– Miksi me näin myöhään lähdettiin (9.08)?
– Kuinka moni minun lisäkseni inhoaa ABC:n huoltsikka-radiomainoksia niin paljon, että jättää niiden takia käymättä ko. paikoissa?
– Paraneekohan olkapäävamma mökillä kun en juuri voi datailla (niin kuin en nytkään…:)). Että sitä särki koko matkan!
– Radiossa hoetaan tunti toisen jälkeen, että ajokeli on vaikea ja että paluuliikenne aiheuttaa jonoja! Enpä menisi noin väittämään. Kaunista oli, kovin vähän liikennettä. Melkein sula keli perille asti.
– Tankavaaran kohdalla (20 km mökiltä etelään) auton mittari näyttää -13 C ja siitä se putoaa, kilometri ja aste. Melkein niin. Kun käännytään Alahankaan mittari näyttää -26 C. Mutta siitä se on jo noussut – nyt -15 C.

Mökillä
– Tämä on niin hyvä paikka, meille niin hyvä.
– Vaikkei nuoret edes mukana, niin tämä on niin hyvä paikka. Olispa nuoret… Hyvä on, lopetan valittamisen…
– Hangasojalla ei ole muita kuin me.
– Hiljaista.
– Kaunista.
– Lunta.
– Pehtoori ladulle, minä saan lumityöt. Niistä minä pidän. Käsivarsi ei.
– Nyt on saunottu. Ja syöty.
– Ei valittamista, mutta ikävä … Hyvä on! Lopetan valittamisen!

Tapanina ikävä

Tapaninpäivän aamuna herään ikävään.  Nousematta sängystä tiedän, että tyär on jo lähtenyt: salille, töihin ja poikaystävän luo.  Kaksi päivää tyttö oli kotona ja kuinka se olikaan minusta mukavaa…

No tiedänhän minä, että töihin on mentävä ja ymmärrän, että poikaystävä on tavattava ennen kuin tämä lähtee kuukauden Japanin turneelle, mutta silti… Olisin suonut, että vielä Tapanin esikoinen olisi kotikotona ollut.

No onhan onneksi juniori. Saatuani juniorin hereille lähdimme kauppaan: ostamaan meille mökille evästä ja ostamaan pojalle evästä kun tämäkin jää Ouluun… Sinkkuuntunut poika (minä ikävöin vähän tyttöystäväänsäkin, olihan H. kuitenkin 1 ½ v. osa meidänkin elämää, ja piti pojalle jöötä :)),  ja kuukauden ”Japanin-leski” duunaritytär jäävät Ouluun kun me pehtoorin kanssa lähdemme kohti pohjoista. Mökille. Vihdoin.

Olen viimeksi ollut mökillä ruska-aikaan. Poikkeuksellisen pitkä aika pois sieltä. Työt muka estäneet … nyt otan vähän töitä mukaankin, mutta pääasia että päästään pohjoiseen. Ikävä on ollut sinnekin. Miksei muka missään ole ikävätöntä?

Vasemmalla ”valokakkutolppa” :). Ottaisinkohan mökille kakkumuotit mukaan, sielläkin kun pakkasta riittänee.

Joulukalenterikuvista koottu kollaasi suurenee klikkaamalla…

Joulua

Lunta ja pakkasta (juuri äsken mittari näytti melkein – 30 C), niinhän jouluna kuuluu ollakin.  Jouluun kuuluvat myös lautapelit ja portviini. Uuden (talot ja hotellit maksetaan Visalla!) Monopolin ääressä on tänään kulunut eräskin tunti! Ja kuinka (hävitessä) muistuikaan mieleen ne kymmenet ja sadat tunnit, joita Monopoli-laudan äärellä vietetty, eikä vain jouluna vaan kesälomat ja pimeät talvi-illat.

Uudessa laudassa kiehtoivat liikennekeskukset (Helsinki-Vantaan lentokenttä, ei ollut sitä 1960-luvun versiossa, eikä siinä ollut Kampin liikennekeskustatakaan). Noiden lisäksi olin erityisen tyytyväinen kun sain ostetuksi Suomenlinnan. Se kun on minulle monen hyvän muiston paikka… Mutta kuinkas pelissä kävikään? Taloustieteen opiskelija ja pehtoori veivät humanistilta kaiken! Ei saisi muistoilla pelata rahapeliä, edes jouluna…

Pelaamisen lisäksi joulussa on ollut hyvää ruokaa, viiniä ja seuraa.  Aattoiltana äiti ja sisar – kuten jo perinteeseen kuuluu – olivat meillä. Söimme, jaoimme lahjat. Taaskaan en tiedä, kumpi oli mukavampaa, antaa vai saada. Pehtoori ja teinit olivat hankkineet meitsille kokin takin brodeerauksineen (palannen kuvan kera asiaan..) ja kokinhatun. Systeri oli lahjassaan myöskin ruokalinjalla: ette tiedä, kuinka hienot ruokaan liittyvät canvas-taulut sain! Pistän niistäkin kuvia…

Aattoon kuuluu myös kirkossa käynti. Hetken mietin, olemmeko sosiaalidemokraattien puoluekokouksessa. Ehkä en jouluaattona kaipaa sellaista yhteiskunnallista kannanottoa kuin eilen kuulimme…

Pakkasesta huolimatta lenkillä:  merenrannassa ei muita, auringon puppura leikkasi siniharmaan taivaanrannan kauniisti. Lumi toi valoa, pakkanen teki poskista punaiset, olosta hyvän. Kahtena edellisenä jouluna lenkillä on melkein vihreällä nurmella joutunut tepastelemaan, tänään oli puhdasta pakkaslunta. IPodissa soi joululauluja, mikä oli hyvä juttu. Sekin oli niitä pieniä, isoja hetkiä…

Lenkin  jälkeen sauna ja sapuska. Joulupäivän juhlan ehkä tärkein osa on ollut se että olimme  – pitkästä aikaa! – neljästään yhtä aikaa, rauhassa päivällispöydässä. Teinit kotona, ja lepo ja loma tuntuivat nekin hyvältä. Ruokapöydässä kalkkuna ei ollut kummoista, mutta glögikastike teki siitä gourmettia…

Jälkiruokaa ei paljon jaksettu. Crusted (suodattamaton) portviini  (suosittelen lämpimästi!) ja Apppenzeller sekä vadelmat! ovat kuitenkin maistuneet… Merry Xmas, Felice Natale… Joulu jatkukoon…