Hyväntoivonnniemi

Aurinko, tyyni sää ja sininen taivas. Bussi hotellin edestä aamukahdeksalta kohti päivän reittiä: kohti Pöytävuoren hissiä ja sen jälkeen kohti Hyväntoivonniemeä. Odotukset korkealla, ja ohi ja yli menivät taas kirkkaasti. Hienon hieno päivä.

Pöytävuori, joka hallitsee koko Kapkaupungin näkymää, on 1085 metriä korkea. Hissi oli nopea ja saimme viettää tunnin vuoren laella, jossa oli hiljaista ja tyyntä. Ja näköalat: olkoon kliseista, mutta näkymät olivat henkeäsalpaavat. Hienot. Sieltä näkyi ”kohti ääretöntä ja sen yli” eli Afrikan eteläkärkeen, ja sen yli.

Poytavuorelta

Vasemmalla Leijonapäävuori, merellä näkyy Robben Island (jossa mm. Nelson Mandelan vankila ja leprahautausmaa ja jonne eilisen tuulen vuoksi retki peruttiin), oikeassa reunassa ensi kesän jalkapallon MM-kisoja varten rakenteilla oleva uusi futisstadion ja Kapkaupungin asutusta.

Matka jatkui kohti Hyväntoivonniemeä. Ajoimme niemenkärjen läntistä rantaa, jossa rantaviivaa seuraileva tie oli kapea ja kaunis. Turkoosi meri, lahdenpoukamat, vihreät, ympäröivät vuoret tekivät maisemasta suurenmoisen.

Pingviinejä kävimme katsomassa Bouldersissa. Niitä oli nyt kuulemma tavallista vähemmän, tuuliset säät ja niiden höyhenten lähtöaika olivat saaneet ne vetäytymään suojaan, piiloon jonnekin. Mutta näimme me  9000 pingviinin yhdyskunnasta kuitenkin kymmeniä, jollemme satoja. Merkillisen paikallaanolevia olivat. Eivät sellaisia kuin elokuvissa, eivät kiiltäviä… 😉 Mutta mukava oli näitäkin nähdä.

Lounas oli turistibussiporukalle poikkeuksellisen erinomainen, tarpeettomankin suuri annos. Erinomaista kalaa ja isoja grillattuja katkoja. Vielä kun pöytäseuran jutut meidän huumorintajumme kanssa samoilla aaltopituuksilla ja vielä kun kesken lounaan rannan terassilta saatoimme kiikaroida ja kuvata (enkä onnistunut ottamaan yhtään kunnon kuvaa!)  mustavalaspariskuntaa (noin 15 – 20 metriseksi kasvava valas) ei meillä ollut lounastauonkaan suhteen mitään muuta kuin kiiteltävää.

HyväntoivonniemiCape Point ja Cape of Good Hope.

Matka jatkui kohti Hyväntoivonniemeä… Antilooppeja, strutseja, viirupöllöjä (niitä näkivät vain harvat, – sisäpiirin juttu… ;)). Vuoroin Intian valtameri, vuoroin Tyyni valtameri. Kahden meren kohtaaminen. Jotakin elämää suurempaa.

Matkatoimisto tarjosi maailman ääressä lasilliset kuohuviiniä. Ei huono idea ollenkaan. Yhteiskuvakin saatiin, laittelen matkasivulleni kunhan kotiin ehdimme. Aaltoja ja meren mahtia nähtiin… Oli vaan niin hienoa. Turkoosia. Paljon turkoosia. Aurinkoa, leppoisaa oloa.

Kuuden kieppeissä takaisin hotellissa. Kymmentuntinen reissu oli hyvin hieno!

Ja illalliselle kaksistaan Karibuun (South African Dining). Sommelier osasi hommansa ja myi Paarlin alueen chardonnayn eikä valinnassa mitään vikaa ollutkaan… Ruoaksi tonnnikalaa (”suoraan aluksesta”) ja mereneläviä vadillinen!, jälkkäri pehtoorilla aivan uskomaton suklaajuttu, ja minulle ”afrikkalainen creme brulee”, espressot vielä.  Kallein ateriamme koko reissulla (yhteensä noin 100 euroa viineineen kaikkineen).

Huomenna viimeinen kokonainen päivä. Aamulla kohti Stellenboschia …

4 kommenttia artikkeliin ”Hyväntoivonnniemi”

  1. Valaita ja Intian valtamerta; orastanutta vihertymistäni hillitsi se, että onpa meikäkin (sentään) pingviinin bongannut!

    Jos ei näkemänne afrikanpingviinin höyhenpinta (niin – lintujahan ne ovat!) kiillellyt, samaa on sanottava oman bongaukseni sinipingviineistä (Phillip Island, Victoria, Australia). Olisiko syynä se, että nämä serkukset ovat niitä ryhmänsä vaatimattomimpia, ”piskuisimpia” edustajia. Leffojen ja TV-dokumenttien kuningas- ja keisaripingviinit ovat yli tuplasti suurempia. Ja pöyhkeyttään korostaakseen ne vielä kiiltelevät.

    Niin, valas (any species) on edelleen näkemättä. Vienan merellä seilasimme 2.7.2002 taatusti samoissa vesissä maitovalaiden kanssa, mutta eivätpä suvainneet näyttäytyä.

    Eilen (toissapäivänä) leijona, tänään pingviini; yhden ja saman reissun satoa. Erikoinen yhdistelmä! Toisen liittää mielessään porottavaan aurinkoon, toisen (yleensä) Antarktiksen jäävuoriin ja lumilakeuksiin.

    Elämä on ihimeellistä!

    Vastaa
  2. Elämä tosiaan on ihmeellistä, Koivu! Olen sanomattoman ihmeissäni kuinka paljon tällä matkalla on nähty, maistettu, koettu. Ehkä osoituksena siitä on sekin, että olen ottanut tuhatkunta kuvaa. Suurin osa ihan roskiskamaa, mutta että olen edes yrittänyt kertoo siitä että on ollut jotain erikoista, jotain joka on koskettanut tavalla tai toisella niin, että kamera on ollut otettava esille.

    Vastaa
  3. Varmaan on ollut ihana reissu, mutta toisaalta minua suorastaan ahdistaa ajatella, miten paljon teillä vielä olisi näkemistä siellä!

    Vastaa
  4. Älä huoli saatikka ahdistu, Amy. Olemme saaneet nähdä ja kokea niin paljon, ettei enemmästä väliäkään, enempi voisi ahdistaa. Tämänkin sulatteluun menee kauan. Tosi hieno reissu oli.

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Amy Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.