Suvantopäivä

Yhtäkkiä hiljaisuus. Lukukauden aloitushäslinki kuin veitsellä leikaten ohi. Tänään vastaanottokin, eikä kukaan käynyt, vaikka edeltävät viikot ovella on ollut välillä jonoksi asti väkeä, kaiket päivät. HOPSit on nyt siis tehty ja opinnot saatu opiskelijoille alkuun. 40 henkilökohtaista opetussuunnitelmaa fuksien ja vanhojen kanssa räätälöity. Opettajaksi moni haluaa. Haluaa, vaikka yritän hienovaraisesti sanoa, jotta historianopettajia on joka kouluun varallekin asti. Toisaalta olen sanonut, että onkin tärkeää ryhtyä haluamaan joksikin. Tavoitteet tuovat jäntevyyttä.

Yliopisto tarjoaa suojan viideksi vuodeksi, ja opiskelu ja opiskelijaelämä ovat ylivertaisen hieno vaihe elämässä, mutta entäs niiden jälkeen? Toisaalta osalla on jo nyt (viime kevään ylioppilailla!) valmistumisahistus: apua_jollen_saa_töitä! Sitäkin ahdistusta olen yrittänyt lievittää. Esitellä vaihtoehtoja: arkistoala vetää, projekteihin pääsee kuin lukee taloustieteitä sivuaineena, venäjä tai saksa ylimääräisenä kielenä on historianmaisterille oivallinen juttu, entäs hallintotieteet? Harkitse. Tutkijaksi? Omalla vastuulla! Harkitse tarkkaan! Aina joku silti haluaa, aina silti joku sille tielle lähtee ja jääkin.

Meidän opiskeluaikanamme ei opintojenohjausta ollut: vieläkin puolet samana vuonna opintonsa aloittaneista on valmistumatta, ja meillä kaikilla valmistuneilla ja keskeyttäneilläkin oli sivuaineita puoli tusinaa, vähintään. Paljon minäkin olen sosiologian cum laude -opintoja tarvinnut!  Entäs klassillista arkeologiaa? No, omaksi huvikseni sitä luinkin. Entäs aate- ja oppihistoria? Ja latinaahan minä myötäänsä tarvitsen ja käyttelen!  No lisääväthän ne kaikki laaja-alaisuutta ja oppineisuutta ? Periaatteessa ainakin. Jos vain muistaisi enää mitään oppimastaan.

Kolme viikkoa lukukauden alun jälkeen siis hiljaisuus. Kun oppiaineen molemmat professoritkin olivat tänään reissussa, oli huoneessani rauha. Hiljaisuus. Tuntui kummalliselle. No onneksi huomenna kanditutkielmien tekijöiden kanssa arkistoon ja ensi viikolla ekskulle Helsinkiin.  Jotta suvannosta taas myötävirtaan… 🙂

6 kommenttia artikkeliin ”Suvantopäivä”

  1. Suvanto – Суванто

    Eletään vuotta 1968, yliopiston maantieteen opiskelijoiden cum laude -ekskursio Murmanskiin (!). Jatkosodan päättäneestä välirauhansopimuksesta on kulunut 24 v (vrt. 2009 – 1985). Asenteet Karjalan, Salla-Kuusamon, Petsamon ja Suomenlahden ulappasaarten anastajaan ovat kohdallaan.

    Tulilinjalle joutuvat (mm.) viisumilomakkeiden (анкета) kyrillisin kirjaimin kirjoitetut nimet. Fil.yo J. Suvanto Pudasjärveltä sai (loppuiäkseen?) nimen Kybahto.

    Että mitäkö iloa latinasta? No se jos mikä tuo (mielestäni) sitä laaja-alaisuutta/katseisuutta! Olen itse katunut (katkerasti) sitä, että menin koulupoikana ”virran mukana” ja valitsin englannin (saksan sijaan) ja matemaattisen linjan (latinan sijaan) 49 v sitten.

    Matematiikasta. Oulun yliopistoa ansiokkaasti palvellut ”Matikkatäti” Alli Huovinen (ks. Forum 22.9.2009) näkee taitonsa hävittää etanoita puutarhastaan matematiikan taitamisensa ansioksi (!). Että ei se (ekstra)oppi(kaan varmasti) ojahan kaada!

    Hyviä Сувантоpäiviä jatkossakin!

    Vastaa
  2. Asenteet kohallaan? Anastajaan ja anastajan? Niinhän? Ja sitten vielä ihmetellään, miksen minä saanut viime kesänä viisumia Karjalaan :).

    Olet aivan oikeassa : laaja-alaisuus ja oppineisuus on hyväksi. Jos ne opit olisivat vielä hallinnassa. Mutta mutta… No ehkä jotain hitusia on jäänyt kovalevylle ja muistiin.

    Huoviselle matikka on avain avain KAIKKEEN. Laaja-alaisuutta ei tarvita.

    Vastaa
    • Puhutaanko tuossa minusta? En ole sitä mieltä, ettei laaja-alaisuutta tarvita, mutta siitä huolimatta matematiikkaa osataan liian vähän. Kyllä minä itsekin kirjoitin yo-kirjoituksissa kaiken mahdollisen pitkän matematiikan lisäksi ja vieläpä erittäin hyvin.

      Vastaa
      • 🙂
        Hienoa että meillä on ollut väärä käsitys ja hyvä se että se on nyt korjattu. Yhtä mieltä olemme laaja-alaisuuden hyvää tekevästä vaikutuksesta.

        Vastaa
        • Matematiikka on nyt tullut arvoon arvaamattomaan, kun pitäisi selättää koronaa. Viisi matemaatikkoa auttaa pääministeriä suoriutumaan tehtävässään. Mutta mistä löydetään matematiikan opettajia? Heidän työstään on tehty digihuumassa raskasta. Nyt eriarvoistetaan ja syrjäytetään lapsia ja nuoria, sillä kaikilla ei ole tukea kotona. Oppimiserot kasvavat rajusti. Kaikkia oppilaita ei löydetä etäopetukseen.

  3. Kyllä on matematiikkoja tarvitaan, nytkin. Koulujärjestelmä on Suomessa – ollut – aika vähän eriarvoistava. Tosin viimeiset kymmenen vuoden aikana yhteiskunnan muuutoinkin polarisoituessa on menty huonompaan suuntaan. Eikä tämä koronakurimus helpota tilannetta, päinvastoin.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.