Kaksi artikkelipyyntöä ja yhden väitöskirjan ohjaajaksi nimittäminen yhdelle päivälle. Toisesta artikkelista oli mahdollisuus kieltäytyä. Niin tein. Haluaisin kovastikin kirjoittaa, tehdä tutkimusta, mutta millä ajalla? Nyt on taas duunissa sellainen vaihe, jotta hyvä jos saan kiireelliset ja ajankohtaiset asiat tehdyksi ajallaan. Ja sitten soittaa joku huru-ukko joka uskoo löytävänsä historiasta perusteita toivomalleen Suomen ulkomaalaispolitiikan jyrkälle muutokselle. Hän halusi pistää Suomen ovet ja ikkunat kiinni. Ja perusteena pakolaisten poispitämiselle armaasta kotimaastamme hän halusi minun (lue: historian) olevan kanssaan samaa mieltä mm. seuraavista väitteistä: ”Eihän täältäkään ole koskaan kukaan toisten leipää menny syömään.” Yritin selittää, että ”onhan niitä suomalaisia lähtenyt leivän perään muille maille melkein miljoona, ensin Amerikkaan 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa ja sitten 1960-luvulla rapiat 400 000 Ruotsiin”. Näitä tämä historianharrastaja ei laskenut samaksi asiaksi, ei hän näitä halunnut kuulla. Yritti sitten toista kautta: ”Eihän niiden [puhui somaleista, otaksun] kotimaassakaan joka kantilla sodita ja vainota, menisivät semmoisille alueille, joissa ei sodita. Eihän Suomestakaan kukaan sodan aikana lähteny pakoon?” Niin että ei vai? Ruotsiin ja Tanskaan lähetettiin kymmeniätuhansia lapsia. Paljon aikuisia, kokonaisia perheitä muutti mm. Ruotsiin. No sitten kun yritin mainita Karjalan evakot, kahteen kertaan kotoaan häädetyt, ilmoitti tämä pakolaispolitiikastapanikoiva, että ”se oliki ryssän vika…” En käynyt kiistämään, mutta sotaa pakoon nekin lapset ja karjalaiset lähtivät, ”vaikkei Suomessa joka paikassa sodittukaan”. Tässä vaiheessa soittaja totesi, ettei hän saisi minusta ja mielipiteistäni prinsiipeilleen puolustajaa ja tukijaa ja katsoi parhaaksi läjäyttää luurin korvaani. Parempi niin, ei haaskaantunut enempää meidän kummankaan aikaa.
Voi kun tietäisitte, mihin kaikkeen historiaa tarvitaan, ja millaisia puheluita saamme, millaisiin kysymyksiin vastata. Kerron joskus.
Hyvä Reija, Sinunkin vuorokaudessasi on vain 24 tuntia. Lehtorin virka on OPETUSvirka, jossa SAA (tietenkin) tutkia; eri asia on, mistä siihen löytyy aikaa. Jos kumarrat yhdelle, p…..tät toiselle.
Nämä huru-ukot ovat erityisen aktiivisia ”Puskaradiossa”. He tietävät kaiken.
Totta Mouses Tarton rauhan Suomesta lähdettiin pakoon (ryssän takia, siinä Huru-ukkosi on oikeassa)! 407 000 karjalaista, 11 % silloisen Suomen asukasluvusta. Unohtamatta Petsamon, Sallan, Kuusamon, Hangon ja Porkkalan evakkoja.
Evakot siroteltiin tynkä-Suomeen, maan parhaaksi vaikeissa oloissa toimineet suljettiin vankityrmään, hyökkääjä palkittiin 4 mrd nykyeuron sotakorvausbonuksella, alettiin mantranomaisesti hokea ”kansojemme hyviä ja luottamuksellisia naapuruussuhteita” (ystävyyden tuorein ratifiointi 22.1.1992).
Miten selität, armoitettu historioitsijamme, seuraavan:
(1) Kartta Neuvostoliiton luoteisosan tapahtumista 2. maailmansodassa. Tynkä-Suomi on peruslähtökohta ilman vähäisintäkään viittausta talvisotaan. Vastakkaisiin suuntiin koukkaavat nuolet meidän Karjalassamme selitetään ”fasistisena aggressiona ja sen torjumisena”.
(2) Kyläesittelyjä (kahteen kertaan) pakkoluovutetusta meidän Karjalastamme (Lähde: Karjalan Tasavalta vuonna 1997, Karelski Oy, 198 s.).
-Leppasurskajan alue, Leppäsyrjä: ”…siirtynyt Venäjän alueeseen vuonna 1944…”
-Lojmolskajan alue, Lojmola: ”…siirtynyt Venäjälle vuonna 1945…”
-Rajkonkoski: ”…alue siirtynyt Venäjälle 1940…”
Kaikki mainitut kylät ovat yhden (pakko)luovutetun kunnan, Suistamon alueita.
Lopuksi Jaltalle. Päivämäärä on 11.2.1945. Roosevelt, Churchill ja Stalin vertailevat kansoiltaan saamiaan lahjoja. Rooseveltilla oli kultainen savukerasia ”From the American people to our beloved President”. Churchillilla oli sikarirasia jossa luki ”In the name of the British Empire”. Stalin kaivoi taskustaan kultakellon. Siinä luki: ”Rakkaalle pastorille. Säkkijärven seurakunta.”
Parahin Koivu, minä TIESIN, että tämä postaukseni ”kolahtaa” sinuun(kin).
Ensiksi: minun viranmäärittelyssänikin on luvattu/määrätty tutkimusaikaa. Ei siis vain opetusvirka, vaan myös byrokraatin ja tutkijan virka, ja sehän se aiheuttaakin tämän kiireen. Varsinkin tuo byrokratia, jota uudistuvassa yliopistossa on sietämättömästi.
Huru-ukot ja puskaradiot eivät sovi minulle.
Kysymykseesi ”miten selität”: eihän noita neuvostoliittolaisten ja edelleen venäläisten historiatutkijoiden karttoja ja selityksiä ja tulkintoja II ms:sta ja talvisodasta (joka kulkee heidän historiankirjoituksessaan nimellä ”Suuri Isänmaallinen Sota”) tarvi selitellä. Eihän? Se on juuri sitä historian käyttämistä lyömäaseena, omien tekojoen puolustelua ja toisten vääristelyä.
Objektiivista totuutta historiasta ei ole, yhtä ainoaa totuutta ei ole, mutta näissä itänaapurin historioitsijoiden tuotoksissa ei ole edes pyritty siihen. Yleensä sentään pyritään niitä kohti, vaikka näkökulma valittaisiinkin omista intresseistä käsin.
2) Suistamon kylät eivät varmaan valitettavasti ole ainoita, jotka esitellään noin.
Tuosta Jalta jutusta pidin. Kovasti 🙂