Hellittää jo

Hiljalleen hellittää. Lumisade ja kiire. Molemmat hellittävät. Tänään satoi niin paljon lunta, että jos olisimme New Yorkissa koulut ja yliopistot olisi suljettu. Mutta Oulussa ei suljettu. Yliopiston uuden puolen kolmannessa kerroksessa olevan huoneeni ikkunasta näkyy yleensä toisen siiven seinä ja ikkunat. Tänään välillä ei näkynyt; pyrytti niin sakeasti.

Mutta työhuoneessa alkaa näkyä pöydän pinta, sillä kuukauden jatkunut ”läjäyttäminen” on purkupuolella. Laittelen töissä papereita aina erilaisiin ”läjiin”: läjäytän proseminaarit, kokousmuistiot, täytettävät lanketit, tenttivastaukset, sekalaisen silpun, luettavaksi laskettavat. Jos kaikkia noita on paljon alkaa tuntua ahistavalta, ja läjät vain nousevat mutta nyt olen päässyt jo läjien purkupuolelle. Kaunis, hiljalleen paljastuva valkoinen kirjoituspöytä kertoo, että kevät etenee ja hommat alkavat tasaantua … Se tuntuu mukavalle. Keväälle.  Lumipyrystä huolimatta.

Kokouksissa kiintiönä

Kokouksissa harvoin viihtyy ja virittyy. Harvoin on sellaisen työryhmän palaverissa, jossa aika vierähtäisi huomaamatta, jossa ajatuksen ja älyn säihkeessä sekä kehittämisen kuohuissa pääsisi osalliseksi jostakin joka kiehtoisi ja veisi tärkeäksi koettuja asioita eteenpäin niin, että vaivoin voisi hillitä innostustaan. Tuntisi, että olisi osallisena työssä tai työryhmässä, joka saa jotain merkittävää aikaiseksi pelkästään palaveeraamalla.

Eihän sitä sellaiseen virkanainen monta kertaa urallaan tupsahda. Joskus kuitenniin. No tänään ei todellakaan ollut sellainen päivä.

Tänään oli kaksikin sellaista tavallisempaa kokousta. Sellaista kokousta joissa puuduttavien puheenvuorojen aikana havahtuu siihen tosiasiaan, että on taas kerran tullut nimitetyksi työryhmän kiintiönaiseksi, kiintiöhumanistiksi, kiintiöopettajaksi, kiintiöwwwnörtteilijäksi, kiintiökehittäjäksi, kiintiö joksikin…  Yliopistoelämän byrokratian ja raporttien määrän noustessa käsittämättömiin korkeuksiin joutuu yhä useammin viettämään tehollista työaikaa tehottomissa sessioissa.

Eipä ole ollut häävi päivä tänään. Ei ole.

Kuhafileitä ja mustajuuripyrettä – myöhässä

Oli tarkoitus tänään osallistua maaliskuun Ruokahaasteeseen.

Olen hyvissä ajoin tehnyt ”kilpailuruoan”, ottanut kuvat ja kirjoittanut reseptit, mutta joku käppi sattui ja ajattelin, että ilmoittautumisaikaa on kuun loppuun. Eihän se niin ollutkaan, vaan äänestysaikaa on kuun lopppuun. Oma ruoka olisi pitänyt postata jo viime viikonloppuna, enkä minä semmoista ollut  tietenkään hoksinu. Olen auttamattomasti myöhässä. Mutta kun nyt kerran reseptiikkaa harrastelin ja ruoka perheelle kelpasi niin laitanpa nyt sitten oman vastaukseni haasteeseen.

Haasteessa kehotettiin menemään lähikauppaan, ja ostamaan vihannes- ja hedelmäosaston tuotetta numero 42. Ja tekemään siitä lisäkeruoka. Pääruoka-aineesta haasteessa luki näin: ”Tehtäväsi on hankkia kalaa, ensisijaisesti kotimaista, vaaleaa kalaa, jota valmistat hankkimasi kasviksen kanssa”.  Edelleen hauskan haastavassa haasteessa luki: ”Ruuan muoto on vapaa – se voi olla keitto, välipala, salaatti, pääruoka tai alkupala – 42 päättää kalan kaverin ja sinä päätät loput :)”

Me käytämme kahta kauppaa ruokaostoksiin: ensimmäisessä numero 42 on ”minimandariini”, josta minun oli mahdoton kuvitella kehitteleväni kalalle lisäkettä mutta toisessa kaupassa numero 42 oli mustajuuri! Yesh! Sehän on kalalle oivallinen lisäke. Kalatiskissä olisin suonut näkeväni ahvenfileitä, mutta kun niitä ei ollut ostin kuhaa. Ja eiku keittiöön.  Tuloksena olivat dijonmaustetut kuhafileet ja mustajuuripyree.

tarvikkeet

Kuha dijonsinappikastikkeessa

pannussa

2 isoa kuhafilettä
suolaa
valkopippuria
vehnäjauhoja
voita paistamiseen

Kastike
4 rkl dijoninsinappia
4 dl kermaa
1 nippu basilikaa

Leikkaa kuhafileet annospaloiksi, mausta suolalla ja valkopippurilla, kierittele jauhoissa ja paista voissa. Voitele fileet sinapilla ja kaada niiden päälle kerma. Lisää lopuksi basilikasilppu, ja hauduta kalat kypsiksi (noin viisi minuuttia).

mustajuuri

Mustajuuripyree

4–5 kpl mustajuuria 
1 iso sipuli
1 tl suolaa
40 g voita
loraus kermaa
1 tl (kuivattua) kirveliä,
musta- ja valkopippuria myllystä

Kuori mustajuuret juoksevan veden alla ja pane ne kylmään veteen, jossa on vähän sitruunamehua. Muutoin ne tummuvat.  Laita pilkotut mustajuuret ja silputtu sipuli kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Keitä kypsiksi, noin 15–20 minuuttia.
Kaada vesi pois ja soseuta mustajuuret sauvasekoittimella. Lisää joukkoon voi, kerma ja mausteet.

Annos on kohtuullisen väritön, joten parsakaali on paitsi hyvä lisäke, myös ”värittäjä”.

 
 
 

 

annos

Ruokahaasteen äänestys on jo meneillään enkä minä ehtinyt mukaan… mutta tässäpä nyt kuitenkin tämä kehitelmäni. Kalaresepti on sovellus ”vanhasta” ahvenfileversiosta, eikä se ollut ollenkaan huonoa kuhaan sovellettuna. Bon appetito!

Keväällä kesähaaveissa

ensimmainenYhtäkkiä huomaan viettäneeni päivän Interhomen sivuilla: jo kerran haaveeni ensi kesän reissusta Eurooppaan, haave talonvuokrauksesta, on haudattu, mutta eilen se heräsi uudelleen henkiin.

Eilen, kohtuullisen työteliään työviikon jälkeen, saatiin ”pienimuotoiselle päivälliselle” ystäviä, jotka iloksemme esittivät reissua … mentäiskö yhdessä Portugaliin? Provenceen? Espanjaan? Methän pehtoorin kanssa olemme valmiita lähtemään.

Kaihertavasta flunssaolosta ja matkakuumeesta huolimatta sinnittelin lenkillekin: kannatti. Olo parani ja ulkona oli taas niin kaunista. Ensimmäinen pajunkissakin jo. 🙂

Kohti kesäaikaa

On hyvä että sunnuntaina siirrytään kesäaikaan. Tai että muutkin siirtyvät. Minä olen jo siirtynyt. Kolmas aamu peräkkäin kun herään klo 4.50. Ehkä vuodenaika ei ole ainoa syy aamuvarhaisiin heräilyihin. Ylikierroksilla mennään. Eikä ihan vähänkään. En ole ehtinyt ajattelemaan. Sellainen ei ole hyväksi. Taidan leipoa jotain. Leipominen relauttaa. Ja lihottaa. Siis en leivo. Teen huomiseksi jälkiruoan. Lihottamattoman jälkiruoan. Mikä viikonlopun jälkiruoka se sellainen on? Ei mikään. Kalorit on hyviä. Tai ehkä joku rahkajuttu – pääsiäinenkin kun on lähellä? Joka tapauksessa poistun tietokoneen äärestä. Koko illaksi!  (No tuota en usko itsekään,…)