Täällä New York

St. Patrick’s Cathedralin takana, Madison Avenue 455:ssä on hotelli New York Palace. Tänne me eilen John F. Kennedyn kentältä tultiin Sergein kyydissä. Absurdia: New Yorkin taksikuski puhuu sujuvaa venäjää. Puhui puhelimeen suunnilleen koko sen kolme varttia, minkä matka Long Islandilta Queensin läpi Manhattanille perjantain iltapäivän sujuvassa ruuhkassa kesti. Eka kertaa Nyciin tulleen tyttären bestis ”Harjanne” totesi muutaman kerran, ihan tuttua mutta ihan epätodellista. Niinpä.

Tästä hotellista: 1880-luvulla baijerilainen siirtolainen Henri Villard joka oli Northern Pacific -rautateiden perustaja rakensi tämän palatsin kodikseen. Monien vaiheiden jälkeen tästä on tullut hotelli, jonka ala-aula on niin hieno, että se on yksi nähtävyys. Harjanne sanoikin, etä on hienoa asua viikko nähtävyydessä. Niin onkin. Kauan eläköön Finnairin plussapisteet!

Hotellissa on lisäsiipi ja yhteensä 51 kerrosta ja 13. kerros puuttuu niin kuin yleensä amerikkalaisista hotelleista. Olemme vain 12. kerroksessa mutta ikkuna on suoraan katedraalille ja Rockefeller Centeriin päin, joten ei valittamista. Kaiken ylellisyyden ja koreuden ylimenevä ominaisuus on keskeinen sijainti. Keskellä Midtownia.

New York Palace, Madison Avenue 455, Manhattan

Check-In sujui ja Hose kävi meidät huoneisiin saattelemassa, laukut kärräämässä ja huoneen mahdollisuuksista kertomassa: tuntuiko minusta että tytöt saivat vielä ylitsevuotavamman palvelun kuin me?

Vähän peseytymistä, Visat ja passit ISOON tallelokeroon ja ulos. Kävelimme ja etsimme vanhasta muististsa Hard Rock Caféta. Tyttärellä ja minulla varma tieto, missä se on. Ei vaan kummallekaan tullut mieleen, että se olisikin saattanut muuttaa. Siis löydettykään sitä 55 th Streetiltä. Times Warner Centeriin mentiin iltapalalle, ja toteamaan, että joku päivä pitäisi ehtiä tännekin shoppaamaan. Tytöille vaateliikkeitä, minulle keittiötarvikekauppa ja Whole Foods (valtaisa pääasiassa luomuelintarvikkeita myyvä gourmet-kauppa).

Lämpimässä (+10 C), välillä vähän vettä ripsivässä illassa hotellille, ennen kymmentä (siis aamuviittä) umpiunessa. Sitä riitti melkein seitsemän tuntia. Nyt uusi, eka päivä edessä.

Nycissä ollaan

New Yorkin kirjeenvaihtajanne on avustusjoukkonsa kanssa onnellisesti päässyt hotelliin. Paikallista aikaa klo on pe 18.45 (= la klo 01.45), joten nyt kohti Hard Rock Cafeeta. Epätodellistako? Kyllä!

Suurkaupunki kutsuu…

Näillä mennään

AY 0354 27 FEB 1105 Oulu – Helsinki

AY 0005 27 FEB 14 20 Helsinki – New York

Arrival time 1555.

Huomenna aamupuolkymmenen lähdetään Rantapellosta. Helsingistä lähtö 20 yli kaks, ja perillä pitäisi olla neljältä. Aikaero on seitsemän tuntia, joten huomenna pitäisi valvoa aamuviiteen: siten pääsisi suurkaupungin sykkeen oikeaan rytmiin nopeasti. Viimeksi ei ihan helposti onnistuttu.

Pakkailen parhaillaan. Miniläppäri ja kamera ensimmäisenä laukkuun;  hulppean hotellimme (New York Palacen) mainoksessa luvataan nopeaa ja ilmaista nettiyhteyttä, joten – hyvät blogivieraani – toivon voivani laittaa postauksia myös Atlantin takaa. Vierailut ja kommentoinnit täällä siis  edelleen tervetulleita.). Lähdön riemua hillitsee, ettei juniori lähde, mutta toisaalta helpottaa jotta lähtevät tyttöystävän kanssa tämän isän perheen kanssa Leville. Vähän minuun koskee, mutta esikoinen sanoi, että unohda. Unohda hetkeksi. Yritän.

Tytär ja tämän paras ystävä ever, tarhasta asti yhdessä tähän astisen elämänsä tiivisti kaveranneet,  siis lähtevät. Porukan ainoa maksuliini, puoliskoni, saa hyvää ja naisellista seuraa kolmikerroin. 🙂

See you!

Liikaa sanoja

Herään kohtuuttoman varhain. Joku sanoo unessa jotain, mitä en halua kuulla. Siitä se alkaa.

Päivään mahtuu aivan liian paljon sanoja. Lauseenpätkiä.

En ehdi ajatella, mitä kaikki tarkoittaa. Melkein kakofonisesti sanoja joka suunnalta.

  • puhelimessa, tiedustelisimme –, älkää tiedustelko, kiitos,
  • tytär matkallamme lipastolle, kurkku on kipeä,
  • sähköpostissa, onneksi olkoon, olet jäsen,
  • kahviossa, muistatko kun oli puhetta, että tekisit? pitäisi tehdä,
  • poika lähettää monessa tekstarissa sanoja, tänään parempia kuin eilen,
  • opiskelijoiden vastaanottopäivä: paljon sanoja, muutamista tulee surullinen olo,
  • joku tulee käytävällä vastaan ja huikkaa jotain, en reagoi,
  • puhun sanoja itsekseni, ei mitään uutta, puhun liikaa sanoja,
  • valokuvauskurssilla havahdun sanoihin, jotakin olin tehnyt oikeinkin,
  • oman kurssin harkkojen arvostelua, niissä vääriä sanoja, oikeitakin sanoja.

Liikaa sanoja. En ehdi kaikkea.

Ylihuomenna loma.

Pulla ja vapauden ajan loppu

Jokaisen työpaikan ykköspuheenaihe tänään on varmaankin ollut kiperä kysymys ”hillo vai mantelimassa”. On kuulemma ikäkysymyskin; siis että aikuiset (ainakin makuaistiltaan aikuiset) pitävät mantelimassasta, lapset ja ”makuaistiltaan lapselliset” pitävät hillosta. No meillä on lapset aina tykänneet mantelimassapullista, ja niin olen minäkin. Ehkä se johtuu tavasta jolla äiti kotikotona pullat täytti, ja minä olen jatkanut tapaa. Elikkäs ei mätkäistä mantelipötköstä leikattua viipaletta pullan väliin, aivan kuin se oli joku hampurilaispihvi, vaan pulla halkaistaan, alaosaan kaivetaan kunnon monttu, pullan sisus ja mantelimassa muussataan haarukalla ja joukkoon sekoitetaan kermaa (vatkaamatonta) mössön notkistamiseksi. Tällä seoksella täytetään pullakraateri ja sitten päälle vaahdotettua vispikermaa.  Se on siinä.

laskiaispulla

Raja kannattaa näidenkin herkkujen syömisessä kuitenkin pitää. Ettei käy kuten Adolf  Fredrikille 1700-luvun lopussa: ahmittuaan 14 laskiaispullaa kuningas heitti henkensä. Toki hän oli syönyt yhtä sun toista muutakin samaisella aterialla. Jotta laskiaispullaan tiistaina 40 vrk ennen pääsiäistä 1771  se sitten loppui Ruotsin vapauden aika ja vuonna 1772 alkoi kustavilainen kausi. Tämmöistä pullantuoksuista historianhavinaa täältä tänään.

Enkö minä ikinä opi!

Olisi osattava olla enemmän hiljaa, olisi osattava olla enemmän vakavasti otettava opettaja, olisi osattava pysyä enemmän asiassa, olisi pitäydyttävä tiukasti tieteen tekemisen perusteiden opettamisessa, olisi ennen kaikkea mietittävä mitä kaikkea sanoo. Olisiko? Luulen niin.

Siitä huolimatta tänään oli hyvä proseminaari-istunto. Minun mielestäni.

Ja pitkästä aikaa oli pitkä työpäivä. Ja nyt vielä jatkuu….