Sain tänään kynän. Kullatun, korean kynän. Kynän, joka on kovin maskuliinisen näköinen ja jolla on huono kirjoittaa. Kynä on ison rillikotelon kokoisessa rasiassa, johon on kaiverrettu nimeni. Koko humanistisen tiedekunnan henkilökunta oli läsnä kun dekaani antoi sen minulle ja kaikki taputtivat. Kolme muutakin työyhteisömme jäsentä sai sellaisen. Ja heillekin taputettiin. Sitten yhteinen glögitilaisuus jatkui.
Emme saaneet kynää palkinnoksi hyvin tehdystä työstä tai innovatiivisesta toiminnasta työyhteisössä. Eikä kynä ole aikuisten hymypoika/tyttöpalkinto, jonka saa jos on useimpien samassa paikassa päivät viettävien kanssa hyvä kaveri. Kynän saa vaikka olisi juuri se luuseri, joka välttelee aina kun on töitä jaossa. Vaikka aina itse myöhästyisit ja vaikka työsi olisi hoideltu miten sattuu, jos ollenkaan. Vaikka perjantai-iltapäiväsi olisit kaukana velvollisuuksistasi saisit kultakynän. Vaikket koskaan auttaisi ketään ja vaikka olisit työyhteisön kyylin tai kyllästyttävin tyyppi, silti saisit kynän.
Me saimme kynät, koska olemme sattuneet syntymään vuonna 1958. Siitäpä sitä sietää palkita!
Joulun suuressa ehtoopalveluksessa toinen kansankirkkomme laulaa mm.:
Tropari, 4. sävelmä: ”Sinun syntymästäsi Kristus meidän Jumalamme, koitti maailmalle tiedon valkeus, sillä siitä tähtien palvelijat, tähden kautta oppivat kumartamaan Sinua, vanhurskauden aurinkoa, ja tuntemaan Sinut, Koiton korkeudessa. Herra, kunnia olkoon Sinulle.”
Mitäkö tekemistä tällä, parahin Tt, on blogitekstisi (klo 17.28) kanssa? Ehkä yhteinen tekijä on tiedon valkeus, taivaallinen/maallinen. Sysäsikö dekaani bonuskynän jakoperusteet vain hämäysmielessä v. 1958 kontolle?
”Kiitävi aika, vierähtävät vuodet…” Oma opintieni oli 1958 ehtinyt Joensuun Lyseon IIId -luokkaan. Olin elämäni (koulu)kunnossa. Kevätlukukauden todistuksessa oli vain yksi seiska (käsityö), kaksi kasia (toinen arimetiikka ja algebra, toinen urheilu). Muut (természetesen!) ylempiä. Sain stipendinä tuhat (1000) markkaa.
Oliko syy sittenkin kuuluisa vuosi 1958?
Koivu, tiedon – taivaallinen tai maallinen – valkeus tuskin oli kyseessä kultaisen kynänojennuksen taustalla. Kyllä ennemminkin tuo ”kiitävi aika, vierähtävät vuodet” …
Luulen että sinun stipendesivuotesi osuminen juuri vuoteen 1958 on sattumaa. Mutta stipendisi olit ansainnut, sen eteen jotain tehnyt. Toisin kuin minä kömpelön kynän hankkimiseksi.