marraskuu 2008 – Sivu 4 – Tuulestatemmattua

Kaamoksen kynnyksellä

Pehtoori lähetti tekstarin saavuttuaan mökille: ”Terveisiä lumisen kauniilta Hangasojalta!” Kiitos vaan. Terveisiä takaisin pimeästä, työntäyteisestä Oulusta. Totta puhuen ei niin hirveästi haittaa tämä kaamoksen alku. Minä pidän työntäyteisistä marraskuista. Silloin ei useinkaan ole juurikaan sosiaalista elämää, ulkoilukaan ei ole niitä ykkösjuttuja. En tarvitse suklaalevyjä serotoniinin puutteeseen. Siinä missä perheen isä ja tytär mieluusti kauppareissulla ostavat tummaa ja vaaleaa suklaata, suomalaista ja sveitsiläistä suklaata, belgialaisia konvehteja ja tryffeleitä, käpertyvät sohvannurkkaan ja nukkuvat pitkiä öitä, minä hankin kynttilöitä ja mandariineja ja saan usein tehtyä tutkimusta yöhön asti. Ainakin ennen sain. 🙂

Tänään en tee tutkimusta yöhön asti, yritän vihdoin saada Sisilian kuvat www-sivustolle. Tai osan niistä. Otin yli 500 !! kuvaa. Varmaan monet syyslomat aurinkoon ovat osasyynä siihen, ettei pimeä ole minua ahdistanut. (klikkaamalla kuvat suurenevat)

Niitä näitä

Nyt tarvitaan myötätuntoa!

Tänään olin iltapäivän OYS:ssa. Allergiatestejä ja verikokeita. Lateksi ja timotei jo löydettyjä uusia allergeeneja. Ja nyt on selkä täynnä sellaisia liimalappuja, joilla testataan lisää. Ja niitä testauskohtia kutisee jo nyt! Auts! Tuon kyllä kestää keposesti, mutta olen perjantaihin asti urheilu- ja suihkukiellossa! Miten hitossa minä pärjään?

Ruoka ja viini

Juhlaruokaa

Riistaruoka ei ole vahvuuksiani. Milläpä sitä juuri olisi treenannut? Seurusteluaikana siippa metsästi mutta silloin se oli minusta lähinnä raivostuttavaa: jouduin monta perjantaita olemaan vailla poikaystävää kun tämä kykki jossain rantavitikossa enonsa kanssa odottamassa ammuttavia sorsia. En todellakaan ollut erityisen riemastunut. No vuosia sen jälkeen siippa tuli joskus töistä jänis tai sorsa mukanaan: työkavereilta lahjaksi saatuna. Olin lähinnä kauhuissani: mitä minä niillä/niille teen?

Surkeahkosta riistaruokakeittotaidostani huolimattta – rohkea kun olen 🙂 – ostin mennä viikolla Stockan pakastealtaasta kilon ruotsalaista (!) jäniksenfilettä vakaana aikeena tehdä siitä tälle päivälle ruokaa. Teinhän minä. Perhe ja ruokapöytään saatu mummukin söivät. Mutta eittämättä meistä kaikista jälkiruoka oli vielä parempaa. Sen reseptin säästän joulureseptisivuilleni, joita jo suunnittelen 🙂 . Tänään eturuokana oli maa-artisokkakeittoa. Suosittelen (vanhassa keittokirjassani on resepti. Se ON hyvää! Juuri näin syksyllä). Ja keiton lisänä ruisleipää ja mökin metsästä poimituista sienistä tehtyä sienisalaattia.

Jos jälkiruokareseptin säästänkin joulusivuille, niin nyt voin julkistaa kuitenkin suht hyvin onnistuneen jänis-reseptin. Sovelsin sen yhdestä monista italialaisista keittokirjoistani löytämästäni ohjeesta. Vähän kuivaksi liha meni, mutta ehkä desi, pari tomaattimursketta olisi mehevöittänyt … Entäs viini. Espanjalainen Cote de Imaz, 12 vuotta vanha Gran Reserva oli ”rodukas” ja juhlaviini! Ja se resepti: täällä!

Niitä näitä

Vanha ystävyys

Viikko sitten lauantaina aamupäivällä lenkillä tuli vastaan tämmöinen ruusu (klikkaamalla näet valon paremmin).

Ja tänään tämmöinen.

Hieno sää täälläkin tänään. Pian lähdemme tepastelemaan eksnaapureiden luo syömään. Ystävyys heidän kanssaan on hyvä esimerkki siitä, ettei iällä ole merkitystä ihmisten välisessä hyvässä kanssakäymisessä. Olemme tunteneet heidät yli 20 vuotta. Meistä tuli naapureita niihin aikoihin kun heidän kuopuksensa muutti kotoa ja meidän esikoisemme syntyi. Työkään meitä ei ole oikeastaan yhdistänyt, olemme hyvin erilaisissa töissä (he jo nyt eläkkeellä), mutta niinpä vain heidän kanssaan on oltu tekemisssä näiden vuosien aikana enemmän kuin kenenkään muun. Siis on hyvin hyvä mennä tänäänkin.