elokuu 2008

Minulla on uusi verme! Miniläppäri! Pitkällisten [ 🙂 ] vertailujen jälkeen päädyin hankkimaan Asus Eee PC:n. Se mahtuu käsilaukkuun, se on tyylikäs [olisin halunnut mustan, mutta valkoinenkin oli vaikea löytää], se oli melko edullinen, sillä voi surffailla ja siinä toimii sähköposti ja sillä voi tehdä arkistossa muistiinpanoja, eikä se paina kiloakaan! Perheen insinööri ei ymmärrä riemuani. Näinhän se meillä ennenkin on mennyt: pehtoori ihmettelee minun tietotekniikkainnostustani. So what! Ei ole ainoa asia, jossa meillä sukupuolittuneet ajatusmaailmat on vähän sekaisin. 

Uudella lelulla olen sitten harjoitellut kommunikointia ja muuta, minkä töiltä ja olympialaisten avajaisilta olen ehtinyt. Keväinen Kiinan matka jätti jäljen, jonka myötä Kiina, sen kulttuuri ja elämänmeno ovat kiehtoneet ja kiinnostaneet koko kesän. Avajaisseremonia oli yksi totuus Kiinasta, mutta minulle varmasti olympialaisten nautittavin osuus. Ni hao! Toivottavasti kiinalainen uskomus, että kahdeksan (8.8.08) on onnenluku pitää paikkansa, … 

Illaksi yllättäen melkein kesä: parahiksi pyöräilimme Café Saran seinustalle nauttimaan Elo Jazzien alkuverryttelystä ja lasillisista Nugania [on oikeastaan voimallinen talviviini, mutta maistui se auringossakin hyvin kypsyneeltä, makoisalta, rehevältä, hyvin hyvältä]. 

Töissä kohokohta kun opiskelijaisä tuli nelikuisen tyttärensä kanssa gradustaan jutskaamaan: olihan ihana vauva. Lähipiirissä kun ei olla enää vauvaiässä niin ei sellaisia pääse sylittelemään. Nyt sain ”virkani puolesta” sen tehdä. 🙂

Seminaaripäivä Raahessa. Sen perusteella jos pitäisi valita

– Sosiaalihistoria vai sotahistoria? – Sosiaali.

– Mies vai nainen luennoitsijana? – Nainen.

– Nuori vai vanha luennoitsijana? – Vanha.

Mutta myös muut vaihtoehdot olivat kerrassaan hyviä. Lounaalla tutustuin uusiin kollegoihin. Joten päivän anti ehdottomasti positiiviinen.  

Kännyn kalenterissa luki monta viikkoa ”Ei merkintöjä tälle päivälle”. Ei lue enää. Nyt lähes joka päivälle on merkintä. Ja jottei mikään päivä jäisi tyhjäksi, ilmoittauduin erinäisille kursseille: InDesign ja PhotoShop CS2 ja Dreamweaver ja ensiapukurssi ja kaikkea muuta pientä, italian kurssin jatko menee vielä harkintaan. 

Tälle päivällekin oli jo yksi kokousmerkintä: teimme historiaa. Olisiko kokous ollut yhtä rakentava, hauska ja tuloksekas jos olisimme kokoontuneet lokakuussa tai helmikuussa? No way! Tuskinpa. Siis elokuulle pitäisi merkitä enemmän kokouksia ja lokakuulle vähemmän. Mitenhän se meidänkin organisaatiossa olisi mahdollista?

Huomiselle on merkintä: Kotiseutupäivät Raahe. Siis sinne. 

Klo 5.50 matkalla kuntosalille auton mittari näytti +2,2 C. Jolleivät töihin mennessä Yliopistokadun komeat koivurivistöt olisi olleet syvänvihreitä, olisin ollut varma, että on syyskuu! Huh!

Työpäivä alkoi hyvin kun esimies toivotti kädestä pitäen tervetulleeksi takaisin ja saman tien kertoi, missä asioissa voisin olla avuksi heti ja mitä pitäisi tehdä myöhemmin. Melkein kaikki kollegatkin aloittivat tänään; työkavereidenkaan näkemisessä ei mitään ikävää. Muistin kaikki salasanat tietokoneella, kopiokoneella ja uusi tulostinkin oli tullut. Humus-kuppila oli jo avattu ja muutama opiskelijakin kävi ovenpielessä moikkaamassa. Kerralla tuntui, että olen takaisin sorvin ääressä, eikä se todellakaan tuntunut huonolta. 

Suorituslista ennen loman alkua oli pitkä. Autotallin �?sisustus�? on oikeastaan ainoa tekemättä jäänyt. Sekin kohta listassani, jossa luki �?Älä suorita�?, on toteutunut aika hyvin. Samalla kun ajatuksissani jo kokoan listaa syksyn töistä, on tullut mietittyä kuluneen ennätyspitkän lomajakson mennyttä. Kesän top 10, jotta niinkuin yhteenveto muistoista. �?Elämä ei ole menneet päivät, vaan mitä niistä muistamme…�?

1) Perheen nuorten kanssa ollaan oltu yhdessä tavattoman vähän, – ja pehtoorin kanssa enemmän kuin koskaan.

2) Olen liikkunut tavallista vähemmän. Korkeintaan yksi rullislenkki tai salikäynti tai lenkki/päivä. Ja lintsauspäiviäkin on monia, mikä tuntuu valitessa huomisia työvaatteita! Mikään ei mahdu päälle!

3) Myötätuulessa on oltu paljon. Kesän highlighteja on tietty vietetty siellä: nuorten kanssa, ystävien kanssa, kaksistaan. Mökki on niii-in hyvä asia. Suurenmoinen. Absolutely!

4) Emme ole vierailleet oikein missään. Ei kotimaanmatkailua eikä kyläilyä. [Toisaalta meilläkin on käynyt poikkeuksellisen vähän vieraita, jos ei lasketa La Festan avajaisia, Lakkiaisia ja Kalaaseja ja tulevia BO:n rapukestejä… ;)]5) Kolmen päivän Riikan reissu oli hyvä ja ainoa ulkomaanreissu. Vain kolme yötä ulkomailla! Eikä sielläkään lapset mukana. [tämä kohta koskee tosin vasta �?virallista�? kesälomaa, ei koko virkavapautta.]6) Olen ollut yksin liian vähän. Olen intterveppaillut ja photoshoppaillut liian paljon.

7) On ollut kylmä ja sateinen kesä. Ei montakaan hellepäivää kotipiazzalla. Siispä: onpas meillä siistiä! Syväpuhdasta suorastaan!
8) En ole tehnyt töitä: ei yhtään kesäjuhlaesitelmää, ei yhtään arkistopäivää, ei yhtään �?pakko-lukea-tämä-tutkimus�?, ei yhtään abstraktia artikkelikokoelmaa varten. Ei mitään. Bravo! [tämäkin kohta koskee tosin vasta �?virallista�? kesälomaa, ei koko virkavapautta.]

9) Olen tuhlannut hyvin vähän. En ole edes juuri käynyt kaupungissa. En ole ostanut mitään suurta, enkä oikeastaan mitään pientäkään. Ruokaa tietysti, ja kuohuvaa. Ja nekin tuntuvat valitessa huomisia työvaatteita. Mikään ei todellakaan mahdu päälle!

10) Mma Rawotswen tutkimuksia ja muuta �?ulkoeurooppalaista�? kirjallisuutta on tullut luettua tavallista enemmän. Telkkaria katsottua tavallistakin vähemmän [lue: ei ollenkaan].

Onnen rippuja ja mieleen jääviä tuokioita on ollut yllin kyllin. Loma on tehnyt tehtävänsä, hyvä loma, erilainen loma: huomenna hyvä jo mennä töihin.

Melkein koko Gruppo San Lorenzo kalaaseissa eilen. Tavallista hiljaisempaa – sattuneesta syystä. Ja menihän se vähän menneiden muisteluksi. Mutta ihmekös tuo, jos kerran neljännes pöytään istuneista on historioitsijoita ja jos juhlan teemana oli viimevuotisen Toscanan matkan muistelu kuvin, elokuvin (La Dolce Vita, ohj. HK) ja makumuistoin. Arezzon ankka (resepti) oli NYT hyvää. Ja jälkiruoka: taas tuli todistettua, että tuoretta ananasta pitäisi käyttää enemmän. Viinejä olivat San Lorenzo, Allesverloren, Rust En Vrede – toivottavasti nimet eivät ole enne. Joka tapauksessa ne olivat hyviä. Varsinkin tuo ´lepää rauhassa´. Tärkeintähän oli kuitenkin nähdä ja kuulla ystäviä. Minun projektini opetella vähemmän monisanaiseksi, opetella sanomaan lyhyesti, ei eilen oikein osoittanut tulosta: voi että kun minä voisin olla välillä jopa ihan hiljaa! Osaisinpa!