Heräsin kahdeksalta tänään! Lomarytmi, you know! Kun lisäksi aurinkoakin on näkynyt edes hieman, niin onhan hieno juttu. Saatiin yllärivieraitakin, ja sattui olemaan yllärikakkukin. Tästä kaikesta riemastuttiin: ”Nyt lähdetään terassikierrokselle (patiokierrokselle oululaisittain)”! Pyörät esiin ja Kulumaan ensin (Margarita oli hyvä). Ja kotiin sitten. Kulumasa kylymä. Semmoinen kesäpäivä.
Menneestä ja tulevasta alakulon ehkäisyä
Sadetta ja siivoamista. Mutta jotain mukavampaakin: lauantain päivällisvieraita varten vähän jo kokkailin ja kalaasikutsuja värkkäilin. Viivähdin pitkän aikaan viime kesän Toscanan kuvissa, lämpimiä muistoja. Paljon.
Sää ei suosi
Olen ommellut pöytäliinan. Ja kuin tilauksesta Novassa soi Bonnie Tylerin kasaribiisi ”I am a hero”. Niinku mitä ihmeellistä liinan ompelussa muka on? Kyllä siinä minulle on. Minähän en ompele, en ompele enkä osaa. Ompelukone ei todellakaan ole minun vempstaakini. Moni muu kone on, tietokone varsinkin, mutta ei ompelukone. Se, että olen ommellut liinan kertoo siitä, kuinka tämä ”vuosisadan kylmin heinäkuu” minuun alkaa vaikuttaa. Teen outoja.
Liinakangas löytyi torinrannan Lentävä lammas -aittakaupan poistokorista. Menin etsimään mökille taulukehystä – lasten kuvia varten (lisää sään ja tämän iän? aiheuttamia outoja juttuja). Sisustuskierroksella kun olin jo aamupäivän ollut; murmelille löydettiin passelit matot. Kauppahallissa juttelin kiinalaisen ruokatarvikekauppiaan kanssa ja opin paljon uutta ja lähdin mukanani kassillinen kastikkeita ja mausteita. Perhe varautukoon kokeiluihini! Pistetään sekin sään syyksi, jollei sapuskat onnistu ja maistu.
Kesäduuniblues
Teinien kesäduunit aiheuttavat minulle vähän bluesia. Siivooja ja puutarhatyöntekijä kun ovat aivan eri vuoroissa, ja pehtoorin kanssa yritämme tässä välissä viettää jonkinlaista lomalaisten päiväjärjestystä. Eli poika menee seitsemäksi hautuumalle, josta kotiutuu neljän jälkeen ja siivooja menee kahdeksi pankkiin, josta kotiutuu kymmenen jälkeen. Toinen siis rymyää aamuisin ja toinen iltaisin, eikä meitsille (ja muillekin, eivät vaan tunnusta) niin kovin tärkeästä yhteisestä ruokapöytään kokoontumisesta tule yhtään mitään. Laittelen sitten aamupaloja, eväitä, lounaita, päivällisiä, iltapaloja ja kaikkea koko ajan. Nurmenleikkuuta ja pensaiden putsausta riittää heinäkuun loppuun ja pankin moppausta elokuun puoliväliin, joten yhteistä mökkireissua on turha suunnitella. Tää on nyt tätä sitten. Hyvähän se tietty on, että ovat töissä ja että itse duuninsa halusivat ja hankkivat. Ja jollei sää tästä kohta jo lämpene, töihin menen minäkin. Lukemiset ja luutuamiset alkavat kohta riittää!
Mennyt järjestykseen
Kylmä sunnuntai kävellen, syöden ja työhuonetta ja kirjahyllyjä järjestellen. Muistoja hyllyjen kansioissa ja kirjoissa. Viivähdän niissä hetkissä, jolloin ne olivat NYT. Nyt olisi hyvä aika uusien muistojen syntymiselle, ja minä käytän nämä hetket siivoamiseen! Olen pettynyt tähän sunnuntaihin.
Valokuvatorstai: Sunday Smile
Valokuvatorstain haaste tällä viikolla on Sunday smile, joka meinaa itsellä hyytyä kun mittari näyttää +10 C ja lenkillä sormikkaat eivät olleet yhtään turhaan. Aurinkoa kaipaillessa hymy karehti kuitenkin huulille kun hoksasin, miten perheen konnuli suhtautuu luonnonvalon ja -lämmön puutteeseen: ei muuta kuin olo rennoksi!
Tyhjäkäyntiä
Surkeaa säätä. Kylmää ja sataa. Mikä kesä se tämmöinen on? Eikä ole edes kestejä. Eilen oltiin sentään viininmaistajaisissa. Mukavaa, ja meluisaa. Talvella olemme hiljaisempia, väsyneempiä, pidättyvämpiä. Eilen emme olleet. Muut vielä jatkoille kaupunkiin, me – onneksi – kotiin jo reilusti ennen puolta yötä.
Tänään mitäänsanomatonta. Ei mitään aikaansaannoksia. Paljon aikeita. Pojan hullun huoleton elämänmeno huolettaa, tytär Ruisrockissa; tässähän me vanhemmat sitten kylmää kesälauantaiehtoota vietämme ja mietimme lähtäkö ensi viikolla mökille vai pestäkö mattoja ja siivota kirjahyllyjä ja hoitaa puutarhaa? Tähän on tultu!
Ai niin: ruoka ja viini ovat sentään lomantuntuiset. Viinivinkki grillatulle lihalle ja juustoille: Prado Rey, espanjalainen Ribera del Dueron alueen punaviini (Alkon luennehdinta: täyteläinen, notkea, paahteinen, kirsikkainen, hennon lakritsainen, pehmeän tamminen) joka on sopuhintainen (about 11 euroa) ja joka on hyvää… Ja sitten mansikoille joita vihdoin raskii ostaa: viime kesän ykkösresepti: marinadi ja limemascarpone. Muistattehan meillä niistä nauttineet. Nyt kannattaa kaivaa LappItalia esiin ja tarkistaa resepti, jonka taidan laittaa reseptikansiooonkin,…
http://www.satokangas.fi/Keittio/Reseptikansio/mansikat.htm
Opiskelija perheessä
Tyttäremme on kauppatieteen ylioppilas! Voi kuinka helppoa onkaan yhtyä hänen iloonsa ja helpotukseensa!
Auringossa "Tuhat loistavaa aurinkoa"
Helle. Se on ”antanut luvan” lukea koko päivän. Luin Khaled Hosseinin romaanin ”Tuhat loistavaa aurinkoa”, joka tuli kirjakerhosta ”vahingossa”. Tätä ennen Hemingwayn ”Kenelle kellot soivat” ja Oriana Fallacin ”Mies” ovat olleet minulle ne ”Suuret Pasifistiset Sotaromaanit”. Tämä Hosseinin Afganistanistaniin sijoittuva kahden naisen elämäntarina pääsee nyt niiden rinnalle. Kirja on raastava. Tarina hyvin kerrottu, mutta uskoisin että myös varsin todellisesti. Jättää minuun jäljen.
Diskattu
Ennen niin suosittu vereni ei enää kelpaa! SPR:ltä tuli kutsutekstari että luovuttajia tarvittaisiin. Kaupunkiin oli muitakin asioita, joten ei muuta kuin veripalveluun. Mutta vaikka hemoglobiini on säännöllisen liikunnan ja punaviinin jälkeen vähintäänkin huippua (152) niin Kiinan matkan jälkeen olen kuuden kuukauden karenssissa! Kantonissa käynti ei olisi ollut este, mutta Hainan on malaria-vyöhykettä. Paitsi ettei oikeasti ole, mutta SPR:n lanketeissa luki niin. Olen diskattu!
Samalla reissulla Rautakeskolla hakemassa muurahaismyrkkyä (kuuma vesi ei enää riitä: niitä on jo ulko-ovella väijymässä sisäänpääsyä!) ja postilaatikkoa. Molemmat löytyivät ja olihan mukava hoksia että tällä lomalla ei tarvisikaan valita kaakeleita, maaleja, ovenkahvoja, lamppuja, ikkunalistoja, eikä ylipäätään mitään remontti/rakennustarvikkeita. Sisustaminen ja rakentaminen on tiettyyn pisteeseen asti mieluista, mutta se piste on tullut jo kohdalle. Neljä vuotta on rempattu ja rakennettu, tai siis pehtoori on, joten eräskin vapaapäivä on vietetty kierrellen keittiökaappi- ka konekaupoisssa ja lattiamateriaaleja valitsemassa. Nyt ei enää … Huh! Siispä lukien ja leipoen tämä päivä.