Viikonloppu ”Tansseja” vaille paketissa. Sataa vettä. Aamuisin ei ole satanut. Olen ollut hyvin varhain lenkillä, IPod taskuun (John Blunt, Apulanta, Il DIvo, Elton John, Chisu kaikki sulassa sovussa antavat tepastelulle tahtia ja intoa), aurinkolasit silmille ja eiku ”täytyy kävellä näin”.
La Festan sisustaminen vie puutarhalle, Kodin Ykköseen, ruokakauppaan, siinä sivussa murmelille ruokaa, sovitukseen ja soitto verotoimistoon (Argh!), haudalle, Linnanmaalle, sitten rauhoitu: rauhoitu. Lasi viiniä, hämyvalot, istu alas, murra pala suklaata. Rauhoitu.
Esikoinen sanoi, ettei hänellä ole kiire muuttaa pois kotoa. Sanoi ”viihtyvänsä kotona”. Katson häntä ja poikaystäväänsä ja onnentunne tuntuu kipuna rinnassa. Voih…
Ai niin: bloggailen uudella puhelimella. Oli ”pakko” vaihtaa, sillä toukokuun ”pakomatkalla” vanha ei olisi toiminut. Siis ”pakko”.
Rauhoitun, nyt.