
(Valinnan vaikeus kasvaa kun klikkaat kuvan suuremmaksi tai käyt reseptikansiosta katsomassa kuinka helppo kakku on leipoa!)
(Valinnan vaikeus kasvaa kun klikkaat kuvan suuremmaksi tai käyt reseptikansiosta katsomassa kuinka helppo kakku on leipoa!)
Töihin mennessä ja sieltä tullessa on valoisaa: menin niin myöhään ja tulin niin aikaisin ja on kevät! Mukava tehdä pitkästä aikaa ihan tavallinen työpäivä! Tosi mukava.
Lauantai meni Aurasen väitöstilaisuuden tiimoilta. Ei ollenkaan haaskioon. Väitös oli hyvä. Vastaväittäjän paras esitys ever. Ja karonkassaan ei tarvinnut notkua yöhön asti. 😉
Sunnuntain käytin noin 60 päiväkirjan pätkän lukemiseen (ks. harjoitus AH6
http://www.satokangas.fi/Arjen_historia/index.htm).
Riemullinen sunnuntai. Opiskelijat olivat nähneet vaivaa ja kirjoittaneet hienoja ajankuvia.
Maanantaina palauteluennon valmisteluyritystä, mutta sata keskeytystä. Jäi sitten pahasti iltaan.
Nyt kun muu perhe alkaa olla kondiksessa minua kaihertaa epäilys flunssan tulosta. Ei nyt kyllä sopisi semmoinen. Nytkään. Olen surkea sairastamaan.
Esikoinen taitaa seurustella? Kysyisinköhän suoraan?
Ja juhla on huomennakin: esikoisen penkkarit. Meidän pieni tyttäremme on Batman!
Pienestä voi saada itselleen hyvän mielen. 😉
Lintsasin salilta aamulla. Olen kutonut itselleni pipoa. Tehnyt tuntitolkulla koneella töitä, ja – myönnetään – surffaillut. Ei ihme että juilii niskassa.
Olen nyt kuukauden bloggaillut. Muiden sivuilta olen oppinut – paljon. Mietin josko jo tämän omani lopettasin tai muuttaisin sen ideaa. Tämä repaleinen kronikointi voisi olla jotain muutakin. Mietin vielä. Miettiminen on usein hyväksi.
Eilen duunissa, tänään kotona… Ja aika menee niin nopeaan etten kummassakaan saa mitään näkyvää aikaiseksi. No hyvän ruoan sentään tänään lenkin jälkeen tein. Reseptikansiossa on sen ohje. Siis kaksi päivää mennyt ja olennaisinta on yksi hyvä ruoka: talvinen tattivuoka!