Illalliselle menimme ensimmäiseen kattauksen. Saara jaksoi läpi aterian hokea: tämä ei ole meidän tapaista. Ei ikinä olla reissussa syöty näin. Nopeasti, hotellissa, buffeesta. Alle tunnissa kolme ruokalajia, ei huolella valittuja paikallisia gourmet-annoksia, ei kalliita, hienoja viinejä, ei viipyileviä hetkiä sapuskan äärellä. Kieltämättä tällainen ei ole meidän tapa, mutta onneksi tämä ei ollut mikään huono ratkaisu ramadanin aikana. Joskin jo ensimmäisenä iltana päätettiin, että joinakin iltoina voidaan käydä rantakadun ravintoloissa tai keskikaupungilla paikallisten kanssa illastamassa ...

Hotellin buffetit tarjosivat valtavasti valinnan mahdollisuuksia, pizzasta ja pastasta tagineihin (tai tajineihin, kirjoitusasu vaihteli, paikallisia pataruokia) ja kamelin kieleen, "on the spot" paistettuihin lettuihin ja paikallisiin mehulta maistuviin viineihin. Mahatautien pelossa jätimme suunnilleen kaiken kypsentämättömän sekä maitotuotteet pois. Maitohappotabletit, antibact-käsigeeli, kymmenet käsien pesut ja runsas pullotetun veden juonti olivat keinoja, joilla yritimme ennaltaehkäistä pötsin sekoilua.

Perjantaina ei ollut vaikeuksia herätä kaupunkikiertoajelulle.