Aurinko! Tänään on paistanut aurinko, hanget ovat kimmeltäneet, suksi on luistanut, ruoka on maistunut., antenni on asennettu, [töitä ei ole juurikaan tehty, ] – tänään on ollut hyvä päivä. Smoohtiet aamiaisella.  Hmmmm…

Laskiaistiistai

Ajattelin ensin hiihtäväni vain Rönkönlammelle, mutta poroaidalle asti hyvinkin jaksoin, ja takaisinkin – tietysti. Mennessä ei juuri muita hiihtäjiä näkynyt – olin sen verran aikaisessa [ei oikein vielä lomaunirytmiä ole 😉 ] – eikä aurinkoakaan,

Laskiaistiistai-9

Laskiaistiistai-10

palatessa jo sinistä taivasta, muutaman kerran puiden varjot kimmeltävällä hagella, aurinko jossain.

Laskiaistiistai-2-2

Kunhan pääsin mökin pihaan niin jo paistoi.

Laskiaistiistai-7

Laskiaistiistai-3-2

Pehtoori lähti kun minä tulin; ihan samasta syystä kuin emme Oulussa lenkkeilekään kaksistaan, ihan samasta syystä emme hiihdäkään kimpassa – minä olen niin paljon huonokuntoisempi, etten ala verenmaku suussa skabaamaan miehen kanssa. Ei pehtoorista olisi mukava vatuloida minun vuokseni; siis käymme erikseen ja hyvä niin. Patikointi sopii samaan tahtiin, mutta ei lenkkeily eikä hiihtäminen.

Sauna kuului pävään. Niin kuin täällä aina.

Laskiaistiistai-3

Eikä  pieneen mieleenkään tullut pulahtaa puroon.(Varjokuva? Piiloselfie? :) )

Laskiaistiistai-8

”Uusi” ruokakin tuli sovelletuksi. Paistelin broilerin filesuikaleita oliiviöljyssä, suolasin (ruususuolalla!), sivelin makealla tulisella sinapilla, sitten loraus ruokakermaa pannulle, juuri ennen tarjolle tuomista silputtua basilikaa ja pippuria. Vaikeahan tämä oli, mutta kyllä kannatti. 😉 Ne hiihtäjät tarvitsemme protskua. 😀 Ja hiilareiden tarve tuli tyydytetyksi laskiaispullilla.

Laskiaistiistai-4

 Laskiaistiistai-6

Laskiaistiistai-5

 

Iltapäivällä ja nyt vuorossa lukemista ja surffailua (voi miten nopea yhteys meillä onkaan! Kerron siitä huomenna.)

Ehkä joku elokuvakin vielä ohjelmassa, olisi kutomistakin. Toissailtana katsoimme ”Kekkonen tulee”. Erinomainen elokuva näissä maisemissa katsottavaksi. Mie niin tiiän tämän pohjoisen maailmanäären ihmisten mentaliteetin; jo vain Kekkosta on täällä odotettu ja vieläkin kaivataan.

Nyt pakastuu: on jo -10 C, koko päivän ollut pari pakkasastetta, auringossa jo tuntunut lämpö. Näkyisiköhän revontulia, pilviä ei ainakaan paljoa ole… pitääpä tarkkailla.

Kiireistä on loma. :)

Kirjoitettu kello 18:25
Ma
03
03
2014

Mökkimaanantai

Hiihtoloma. Hiihtolomalla kuuluu hiihtää.

Lunta-3-4

On myönnettävä, että aamulla en ollut mitenkään erityisen riemastuksissani ladulle lähdössä. Ajattelin, jotta äpöstämistähän se minulla kuitenkin on, varsinkin näin talven eka kerralla. Että on kylmä, kuuma, väsy tai lipsuu, pahimmassa tapauksessa noita kaikkia. Että pieni lumisade tekee hiihtämisestä ikävää, että olkapää ei kuitenkaan kestä. Ja mitä vielä! Olipa mukava hiihtää, sopivasti kampetta, ei väsyttänyt eikä lipsunut. Olkapäälle teki hyvää lykkiä.

Lunta-2-5

Ja mikäs se on hiihdellessä kun on näin modernit monot!

Nämä oli vaan pakko ostaa kun kesällä kävin Limingassa iki-ihanassa Pivis-vanhantavarankaupassa. Kympin noista maksoin, ovat ihan sisustuselemetti meidän mökissä. Juuri tuollaiset minulla oli kansakoulussa, ja kouluunhan usein hiihdettiin.

(Minulla olisi ladulta ja päivän muista highlighteista kuvia, kännykameralla otettuja, mutten saa niitä tänne siirretyksi. Hmph! – ti klo 9.15 onnistuinpas!)

Lunta-15

Lunta-2-6

Puolenpäivän saunan jälkeen lähdimme Ivaloon. Edelleen nettiantenniasioiden parissa päivää vietetty, muitakin asioita, Ivalon Taimitupa on vekkuli kauppa. Kerron ja kuvailen tässä joku päivä ostoksiamme; siellä kun myydään paljon muutakin kuin kukkia.

Lunta-3-5

Kävimme myös Ivalon isossa S-marketissa: siellä kun on valikoima hitusen parempi kuin tuossa meidän Kuukkelissa, joka kaikesta huolimatta mainostaa itseään ”Pohjois-Suomen suurimmaksi tavarataloksi”. Minun terveysviikkoani varten (heh!) kävimme hankkimassa yrttejä, jotka ovat esimerkiksi sellaisia, joita Kuukkelissa ei  juuri tapaa.

Lunta-4-4

Illansuussa pehtoori viimeisiä Laanilan muuttoapuja hoiteli, ja minä siivosin mökkiä. Ennenkin olen sanonut, että tämmöinen 65 neliötä on niin hyvä asumis- (ja erityisesti SIIVOUS)tilavuus. Pyykkiä ja muuta sellaista, jota ei tule hoidetuksi silloin kun on mökillä on seuraa. Kaksin ollessa näitä huoltotoimenpiteitä hyvä suoritella.

Lunta-14

Ukraina, Krim, Venäjä — ? Kaukana kavala maailma.

Nyt tästä keittiön ikkunasta näyttää tuolta. On rauhallista.

Huomenna voi miettiä menisikö laskiaistiistain kunniaksi mäkeen, ehkä sittenkin ladulle kun kerran oli niin mieluista tänään, ja lukisiko arvosteltavana olevaa gradua vai sittenkin Arjen historian harkkoja, tekisikö ruoaksi siikaa vai sienikeittoa. Näin suuria asioita täällä Hangasojan varressa voi pohtia.

 

Kirjoitettu kello 19:28
Su
02
03
2014

Lunta

Hiljaista, mutta touhukasta.

Historioitsija Peter Englund on kirjoittanut kirjan ”Hiljaisuuden historia”, jossa hän kertoo kuinka voi, joskus, hyvissä olosuhteissa, halutessaan kuulla lumen satavan. Minä olen tänään kuullut. Tänään on ollut – 1C. Yöllä oli satanut muutama sentti lunta. Pihapiiri ja metsä puuterinen.

Pihalle siis, – heti kun olimme tunnin, pari, kolme yrittäneet saada (uutta)  nettiyhteyttä toimivaksi. Pehtoori asensi antennia, minä yritin datailla, laitella asetuksia. Hetken sähköposti ja netti muutenkin toimi, mutta se kyllä vaati kovaa yrittämistä! Jossain vaiheessa pehtoori haki kamerani, räpsi kuvia ja nauraa hekotti, että vaimonsa on tullut mökille rentoutumaan: vaati kuvan julkaisemista täällä. Joten melkoisen tupinan jälkeen liitän sen tähän (sikäli, mikäli onnistuu… ). Montako mahdollista (!) nettiyhteysvälinettä löydät kuvasta?! 😉

loman alussa

Reilusti ennen puoltapäivää annoin periksi, lähdin pihahommiin (lumityöt ja kuvailua), iltapäivä meni muuttoapupuuhissa Laanilassa, illansuussa pehtoori jatkoi edelleen antenniprojektin parissa ja minulla huki lämmitellä sauna.

Nyt väsy. Ehkäpä leffailta.

Mutta tässä kuvia lumesta, joka taitaa olla aika harvinaista herkkua vähän joka puolella Suomea. Täällä sitä on. Lapioitavaksi, lingottavaksi, kolattavaksi, harjattavaksi, nautittavaksi, kuvattavaksi asti.

Lunta-4-3

 Männyllä on säärystin?

Lunta-5-3

 Purolle reitti selvä. Saunavedet sieltä.

Lunta-6-3

Lunta-2-4

Mökin lähistöllä asustelee metto, on nähty se monta kertaa. Purolle mennessä hangessa tämmöiset jäljet; pehtoori sanoi, että ovat sen metson jäljet, siipien kärjet jättäneet jäljet. En rohkene epäillä.

Lunta-7-2

Purovesi kirkas; heijastaa kauniisti kelon naavaiset ja lumiset oksat.

Lunta-8

Lunta-9

 Notskipaikkaa en vielä lapioinut.

Lunta-3-3

Autokin ihan puuteroitu.

Lunta-2-3

Juniori ottaa aina tällaisia kuvia. Nyt minäkin yhden. 😉

Lunta-10

Siinä se on: maailman paras sauna. Eihän sitä ole koolla pilattu.

Lunta-11

Mökkitie pehmeän valkoinen.

Lunta-12

Metsäkin lumessa.

Lunta-13

 

Kirjoitettu kello 19:36
La
01
03
2014

Matkalla pohjoiseen

Matkalla pohjoiseen…

Ajellessa ihmettelimme pohjoisesta päin tulevan paluuliikenteen paljoutta: ihan jonoiksi asti oli suksiboxillisia autoja matkalla hiihtolomalta takaisin etelään. Oulun ja Rovaniemen välillä ennennäkemättömän paljon lomaliikennettä. Näin siitä huolimatta siitä, että lähdimme jo kahdeksan jälkeen. Rovaniemen jälkeen liikenne hupeni, mutta maisema edelleen ankea. Kertakaikkisen ankea. Liki lumetonta aika ylös asti. Ja merkillisen tuhnu ilma, sumea, kostea. Tiet sulat, vasta Sodankylän jälkeen vähän palteiset.

Kuuntelin radiosta Novaa, jossa on menossa joku ”terveysvalistusviikko” ja ohjelmissa tuli kaikkia hyviä ruokasuosituksia, smoothiet, salaatit, kasviskeitot kuulostivat keveiltä, tervehdyttäviltä, raikkailta, ja mietin jo että vietetäänkin mökillä sellainen kevyen ruoan viikko, muistin että olin ostanut mukaan avokadoja ja appelsiineja ja pähkinöitä ja kaikkea ultraoivallista terveellisen elämän viettämiseksi.

Ja mitä teimme kun pääsimme mökille: kunhan kaksistaan saatiin kapea polku mökkiin kolattua ja lapioitua ja kamat purettua ja jääkaappi täytettyä, pehtoori sytytti takan ja niinhän me makkarat paistoimme, pehtoori oluen ja minä siiderin nautimme. Hyvin alkaa tämä terveellinen lomaviikko!

No sitten kuitenkin pihalle. Minulla perinteisesti edessä lumilinkoilu. Ja perinteisesti se jumitti jossain vaiheessa, minä en vain huomannut, kiskoin ja puskin raskasta konetta pitkin hankia. Juuri kun olin toista tuntia huhkinut ja valmis myöntämään, että ei hitto, kunto on kerta kaikkiaan surkea, ja että jatkan huomenna, pehtoori tuli katsomaan mokomaa masinaa ja totesi ”sokka irti”. Siis taas kerran kaikki sokat ja pultit poikki, joten ei ihme, että vähän raskaaksi kävi homma. Noh, insinööri korjasi vempstaakin ja voilà! lumi lensi taas kaaressa. Insinööri on ihmeellinen!

loman alussa-2

Nyt on piha purolle asti raivattu, huomenna sitten vuorossa stailaus = hankien siistiminen ja lapio- ja harjahommat. Näin riemullista tämä lauantai-iltapäivän vietto täällä on.

Lunta siis on! Tavallista vähemmän hiihtolomaksi, mutta sitä on.

Rantasaunaa emme lämmitelleet, mutta jotain ruokaa oli järjestettävä. Vuohenjuustosalaatin soveltelin meille. Piti olla paahdettuja pinjansiemeniä, – onko sellaisia mökillä? Nope! Glögimantelit paahdoin pannulla, eikä huono korvaava ollutkaan. Oliko akaasiahunajaa? Nope! Mutta jälkkkäreitä varten olin ottanut mukaan (vanhentuneen) pistaasihunajan, ja sehän olikin erinomaista. Avocado ja vuohenjuusto ovat hyvä pari.

loman alussa

 

Kirjoitettu kello 18:59

Tavattoman intensiivisen työpäivän jälkeen – kuitenkin ihan normiaikaan – kotiin ajellessa aurinko paistaa lempeästi puiden runkoihin ja latvoihin, tiet ovat sulat, kotipihalla laatoitus jo ihan jäätön, lumeton. Lämmintä. Helpottunut olo; helmikuu alkaa olla ohi.

Viimeinen Arjen historian -luento tänään (noh, harjoitusten palautus -luento, mutta se on eri juttu :)) ja kun luentoni oli osana niin sanottua ”Luentorallia” oli tänään kuulijoita lukioista ja muista oppiaineista. Ylioppilaskunta näitä juttuja järkkäilee, keräsivät palautettakin, lupasivat tehdä minulle koosteenkin siitä, mutta yksi näistä ”ei omista” kävi jo luennon jälkeen kiittelemässä ja sanoi, että olipa mielenkiintoista ja hyvin pidetty  luento, ”vaikka en historiasta paljon piittaakaan”. Yesh! Semmoisesta tulee hyvä fiilis.

Ja vaikka yliopistolla oli sellainen yyteettein aloittamistunnelma, ei koko iltapäivän kestäneessä koulutusneuvoston kokouksessa ollut mitenkään tappiomieliala. Ei olla jääty tuleen makaamaan. Kovasti keskusteltiin ja suunniteltiin. Kyseenalaistettiin ja kehitettiin. Mutta vaikka melkoinen kokouskonkari olenkin, on näiden neuvoston kokousten jälkeen aina (nyt oli toinen kerta ;)) melko puhki. Siellä kun on oltava skarppina, pysyttävä valppaana. Ehkä iän myötä turnauskestävyys näissäkin asioissa heikkenee.

Kävimme äsken Juniorin ja kihlattunsa huushollissa; kävin tekemässä ”kaappi- ja tupatarkastuksen” autotalli yms. -remppojen jäljiltä, – pehtoorin projektejahan ne paljolti ovat olleet. Hyvältähän siellä näytti. Ja perheen koirista tämä miehinen! osapuoli alias Unski alias Unto Kaappinen oli tiitteränä. 😉

K5

 

Kirjoitettu kello 19:54

Jos herää klo 4:40 ehtii tehdä kaikenmoista: työpäivän, katsoa kaksi erää lätkää, käydä pitsalla ystävän ja pehtoorin kanssa, mennä teatteriin ja sitten istahtaa koneen ääreen vieläkin kylläisenä ja poski- ja vatsalihakset nauramisesta rentoina.

Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä menee Housut pois -musikaali, johon onnistuttiin viime viikolla saamaan hajapaikat, viimeiset koko näytökseen. Neljälle saatiin liput, mutta ystäväpariskunnan maskuliini tuli kipeäksi, joten olimme kolmisin, mukava niinkin.

Ja musikaali? Ei ollut ryppyotsaista, angstista, syväluotaavaa draamaa, vaikka vakavista asioista olikin kyse ja vaikka välillä meinasi pyyhityttää silmäkulmia, vaan enimmäkseen oli helposti nautittavaa musiikkiviihdettä. Jo joskus aikaa sitten leffana nähtiin tämä selviytymistarina, eikä oululainen teatteriversio ollut ollenkaan kökkö. Päinvastoin, vallan symppis esitys.

housutpois2_450x200px

Helmikuun kolmaskin viikko on selätetty. Huomenna pääsee ulos, Hubertus laskee ja tulee blini”vieraita”. Viikonloppu vaikuttaa mukavalle.

Kirjoitettu kello 22:36

Minäpä sain herra David Moolmanilta sähköpostia, jonka aiheena oli ”Viimeinen viesti”. Aika pahaentiseltä kuulosti. Mutta sehän olikin ihan huikea juttu: Herra David Moolman ilmoitti, että minä olen voittanut liki puoli miljoonaa euroa! Ja ihan vaan ”Selkeyden ja menettelyihin” vuoksi hän haluaisi minun pankkitilini numeron ja myös tunnukset sinne, jotta voisi minulle millin puolikkaan siirrellä.

Voitto
E-mail ID on voittanut sinulle (450,000.00 euroa) Espanjan”Coca-Cola”s дhkцpostitse arpajaisten palkinnon Onnennumeroiden 0/11/13/16/45 Ref: ES/9820X2/29.Serial mддrд ES39-23E. Lipun numero A4980 Selkeyden ja menettelyihin Yhteystiedot:
National Post CODE AGENCY.S.L
Herra David Moolman.

 

Niin pikkusieluinen kuitenkin olen, etten Herra Moolmanille ollenkaan ajatellut tilitietoja jaella. Jotta se siitä ”Coca-Cola” -arpajaisvoitosta!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

LP-2

Nyt olisi tehtävä vaikea päätös: ylihuomenna alkaa lipunmyynti Elton Johnin Helsingin marraskuun konserttiin  ”Follow Yellow Brick Road!” Minähän, me, ei paljon konserteissa käydä, mutta kun Elton John oli edellisen kerran (2009) Suomessa, olin silloinkin lähdössä, mutta joku työeste (jonku tutun väitös/karonkka?) esti Helsinkiin pääsyn.

Nytkin tuo konsertti on maanantaina marraskuussa, joten voipi olla vähän huono sauma. Mutta jos nyt varaa liput ja järkkää asiat/opetuksen etc., niin onnistuuhan se. Toisaalta on juuri se viikonloppu, jolloin on perinteisesti oltu Lapissa (isänpäivä/Lapin keittiömestarit)… Mutta perinteitähän voi rikkoa. Tai jonakin vuonna lähteäkin etelään eikä pohjoiseen. Pohdittava on. 

Yellow Brick Road -vinyylin julkaisemisesta on 40 vuotta. Tupla-älppärini on liki puhki soitettu.

LP

Tulvahtipa muistoja vinyylilevyhyllyjä laratessa: toista sataa älppäriä ja niihin kaikkiin muistoja, muistoja.

Tänään niska-hartia-rentousjumpan musiikkina tämä ja monta muuta …

LP-3

 

 

 

 

 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Pehtoori lähetti minulle päivällä tekstarin: ”Kauppalapussa lukee: kurkkua, tomaattia, aurinkoa, purjo, 2 fenkolia … Mielelläni toisin auringon, mutta ei täällä ole.”

Minä, joka en helmikuussa halua nähdä vihlovaa aurinkoa, kirjoitan kauppalappuun aurinkoa?

Freudian slip?   😀

~~~~~~~~~~~~~~~~~

 

Kirjoitettu kello 19:06

Nyt kun ollaan olympialaisten alussa, tulee mieleen, kuinka tärkeää on ajoitus. Timing. Se on tärkeä myös kun tekee useampaa hommaa yhtä aikaa.

Ruoanlaitossa, varsinkin vierasruoan ja sen tarjoilun kanssa timing – onnistunut ajoittaminen – on onnistumisen edellytys. Onhan se ajoittaminen monessa muussakin asiassa, esim. töissä, liikenteessä, valokuvauksessa, etc. tärkeää. Nyt on vaan ajankohtaista tuo oikea ajoitus sapuskan suhteen ja oikea ajoitus vapaa-ajan harrastuksien harjoittamisen suhteen.

Koskapa: huomenna on meidän (= paljolti minun) vuoro järjestää kerhomme viininmaistiaiset. Hukihan ”iskee” pari kertaa vuodessa, meitä kun on yhteensä kymmenen: neljä pariskuntaa ja pari kerhossa sinkkua ja kokoonnutaan joka kuukausi, niin siitähän se tulee se, että kaksi kertaa vuodessa on meidän vuoro. Päivät sovitaan yleensä kuukausitolkulla etukäteen, ja valmistautuminen ei siis tule yllätyksenä. Minusta on tavattoman mukava järjestää näitä kestejä. Saatan käyttää touhuun monia iltoja, miettiä teemoja, koota viineistä prujuja tai kokonaisia pieniä luentoja power pointeineen, kuvineen, ”luentoineen”, tehdä monen ruokalajin buffeen tai parhaassa tapauksessa kunnon illalliset. Viimeksi meillä oli viiniteemana Etelä-Amerikka, ja erityisesti Argentiina,  ja sapuskana kaikkea meksikolaista [yllättävää, eikö?]. Italia-teema (Umbria, Italian maakunnat, Toscana vastaan muu Italia, Italia vastaan Espanja yms.) on ollut meillä ainakin kymmenen kertaa erilaisin variaatioin.

Rustiikkia

Rustiikkia-5

Jokaisella kerhomme jäsenällä on oma tyylinsä ja suosikkiviinialueensa ja -maansa, mutta ennakkoluulottomasti on (22 vuoden aikana!) järjestetty jos vaikka ja millä teemalla maistiaisia. Montakin kertaa on ollut teemana ”Uusi maailma vastaan vanha”. Siis erimerkiksi Syrah/shiraz ranskalaisina ja australialaisina versioina. Tai teemana on voinut olla uuden maailman chardonnayt, tai melkein mitä vain. Nyt minulla oli tosissaan aihe hukassa, ja aikaa aika vähän. Niinpä lopulta päädyin kutsumaan (viini) ystävät meille maistelemaan ”kaiken maailman viinejä”. Niitä siis huomenna.

Kummallisia kyllä kävin tiistaina iltana hankkimassa ja osa on jo reissuista tuotuja… Kaiken maailman kummallisuuksia. Koskapa ei ehkä ole kyse kovinkaan korkeatasoisista viinivalinnoista ja koskapa valmisteluaika on ollut vallan rajallinen, päätin, että myös illan ruokatarjoilu on varsin nopeaa, rustiikkia, simppeliä,… juuri tein noita siirappi-amaretto-pähkinöitä, ja söin ihan liikaa — Jukra että ne on hyviä. (ohje täällä)

Rustiikkia-2

Rustiikkia-3

Ja minä, kattausten ja kaikenmoisen rekvisiitan kanssa tavallisesti tolkuttomasti aikaa kuluttava, olen huomiseksi päättänyt järjestää kaikkea kovin rustiikkia, kisastudio-henkeen (olympialaisten avajaisetkin kun sattuvat tuohon kauan sitten sovittuun iltaan) myös tarjottava iltapala on vallan simppeliä. Ei liinojen silityksiä, ei lautasliinojen taitteluja, ei itse tehtyjä kukka-asetelmia [joulukukkapurkin modistin jo loppiaisena]. Muutama kynttilä on, ja pehtoori putsasi lasit. Jälkkärin teen kun tulen töistä. 

Rustiikkia-2-2

Rustiikkia-4

Mutta ei ole kymmenien kuvien diashowta niiltä viinialueilta, joista illan viinit ovat [miten ihmeessä ”kaiken maailman” viineistä voisi kuvia ollakaan!]. Ei paikallista musiikkia: viimeksi oli mariachi-musiikkia, italiasta musiikkia minulla on vaikka ja kuinka, mutta huomenna kaiken maailman musiikkia on vain mitä kisastudiossa kuuluu.

Näillä mennään, ja olen varma että ”vieraat” (= ystävät) tekevät rustiikista simppelistä illasta mukavan. Ajoituskin varmasti toimii. Ja jollei toimi, maailma ei kaadu. 😀

Kirjoitettu kello 21:21
Ti
04
02
2014

Some ja minä

Facebook täyttää tänään 10 vuotta. Piti oikein käydä omaa profiiliaan katsomassa, että kuinkas kauan olen siellä ollutkaan: hieman hämmästyin, että jo vuodesta 2007. Kavereitahan minulla ei siellä kovin paljoa ole (116 ?). Reilu kymmenes osa on sukulaisia, saman verran (entisiä) opiskelijoitani, samoin ruokaystäviä, työkavereita, omia koulukavereita tai nuoruudentuttuja, lasten kavereita ja sitten loput ”tavallisia” ystäviä, jotka aika monet taidatte täällä Temmatussakin vierailla.

Facebookissa olen kirjannut käyneeni yhdeksässä paikassa: suunnilleen niin että mökillä, Meksikossa ja Italiassa. Eipä paljon ole tullut reissattua. 😉 Kaikkina fb-vuosinani olen ladannut kuvia sinne vain sen verran kuin kuin täällä blogissa laitan parissa viikossa. Facebookin mukaan en ole töissä missään ja paljon mistään en ole tykännyt. Aika hassu tyyppi olen FB:ssä. :)

fb

Nyt kun tyär on taas maailmalla, on Facebook yksi väline yhteyden pitoon. Aika harvoin FB:tä käytänkään viesteilyyn, – sentään systerin, Amerikan serkun ja veljen vaimon kanssa joskus. Olen jämähtänyt sähköposti-ihminen. Pehtoori ei ole facebookissa; meillä kun viestintä toimii edelleen ihan face to face. Poika luopui FB:stä pari vuotta sitten, mutta miniä on edelleen.

Hesarissa oli tänään juttu, että Face mummoutuu. Niinhän se voi olla. Minäkin siellä vielä roikun, … ei, minä en mummoudu. Ainakaan tietääkseni, ainakaan ihan lähiaikoina. Mutta Facebookissa pysyn ainakin niin kauan kuin lapsi on Meksikossa.

Twitter_logo_blueTwitteriin en ole edes kirjautunut, enkä taida ihan heti sinne sotkeentuakaan. Google + -tilikin taitaa olla, mutta enpä ole käyttänyt. g+

Kuvapalvelu-some-tai-mitä-lienee-ovatkaan: Pinterest ja Instagram, samoin Flicker, ovat kaikki kolme sellaisia joihin olen luonut tilini, mutta vain Flickeriä edes vähän käyttänyt.

flicker insta Pinterest

Minun some-maailmani on tässä: se on Tuulestatemmattu ja kymmenkunta blogia, joita seurailen. Bloggailu on sekin tietysti vähän jo vanhanaikaista. Mutta minäkin olen. Ja minulle tämä ei olekaan vain sosiaalinen media, vaan keino jäsentää omaa elämääni, elämäntapa, pakottava tarve kirjoittaa, keino vaatia itseltä edes jonkinlaista laaduntarkkailua kuvaamisen suhteen.

Tänään yliopistolla otettiin käyttöön intranet-järjestelmä nimeltään Notio. Sitä on suunniteltu ainakin kymmenen vuotta. Minäkin olen joskus vuosia sitten ollut pari vuotta työryhmässä, jonka tehtävänä oli yliopiston sisäisen tietojärjestelmän käyttöönotto. Tänään se avattiin. Sitä tietty seurailen. Pakosta. Todennäköisesti minusta tulee myös yksikkömme vastuuhenkilö sen päivittämisessä, onhan jo nettisivut ja kaikenpuolinen tiedottaminen osa työnkuvaani. Siis taas yksi ”some”-juttu lisää?

Notiobanneri

Ja sitten tietysti WhatApp, jolla viesteilen nuorison kanssa. Ja viikonloppuna kokeiltiin tyttären kanssa tuota Viber-systeemiä. Ilmaiset puhelut netin kautta. Hyvin pelitti Monterreyhin asti.

 whatapp viber

Ja kyllähän se Skype on ihan selkeästi parasta,
mitä tietoliikenteessä ja näissä nettijutuissa (blogin lisäksi)
minun elämässäni tällä hetkellä on!

Skype_logo-580-75

Kirjoitettu kello 19:47
Su
02
02
2014

Herkkujen jälkeen

Piemonte HI

Eilinen ilta Tervaporvareiden Herkkupöydässä (Holiday Inn) oli vallan mieluisa, – niin seuraltaan kuin pöytien antimiltaan. Mikäs minulle voisikaan olla mieluisampaa kuin syödä hyvin, hyvässä seurassa, tavata vanhoja ja uusia ruokaystäviä?

Piemonte HI-11

En kovin paljon kiusaa illan kuvilla, mutta muutama on laitettava ja kerrottava, että Vitello tonnato vasikan sisäpaistista ja barolossa lillutetut etanat olivat jotain ylivertaisen italialaista ja erinomaisen hyvää, ei vain minun vaan koko pöytäseurueen ja monien muidenkin mukana olleiden mielestä. Jälkiruoista jumalaiset pähkinät ja rakenteeltaan, saatikka maultaan, erinomainen panna cotta jäivät makumuistoihin. Tuulihatut oli täytetty mascarponen, espresson ja tomusokerin sekoituksella, – miksen minäkin sellaisia tekisi? Varmasti teenkin. Olivat sen verran hyviä!

Piemonte HI-4-2

On munakkaita, ja on munakkaita. Tässä yksi parhaista ikinä.
Sitä minä ihmettelin, että miten se saattoi kylmänäkin olla niin hyvää?

Piemonte HI-5-2

Piemonte HI-8-2

Piemontelaiset tartarit saavat mielenkiintoisen säväyksensä sitruunasta. 

Piemonte HI-6-2

 Insalata Capresen modifikaatio: kirsikkatomaatit puolikuivattuna. Kyllähän tämä(kin) toimi!

Piemonte HI-7-2

Vitello tonnatoa olen toki tehnyt itsekin, mutta kyllä maku on ollut vain varjo tästä erinomaisesta ruoasta. Minun versioni on ollut kalkkunasta (LappItalia, s. 55), tämä eilinen oli vasikan sisäpaistista. Ja se oli niiiiiin hyvää.

dolci

Piemonte HI-3-2

Panna cotta vailla vertaa.

Piemonte HI-2-2

Illan punaviinistä pidimme, ja kuva on julkaistava ihan noiden
bokeh-helmiäistenkin (vasemmalla) takia. …
Kun oli sellaisista toissa päivänä tuolla kommenteissa puhetta.

Tänään?

Ulkoilua, graduja, huushollihommia, pyykkiä, äsken Skype Meksikoon (voi pientä siellä…) ja paras punaviinikastike, minkä koskaan olen tehnyt! Mistäkö se syntyi? Perjantaina sattui niin, että meillä oli viiniksi valikoitunut Alkon uutuuksista itävaltalainen Zweigelt-viini (tyyriskin) ja se oli niin outoa, etten sanoisi pahaa, että meillä jäi pehtoorin kanssa juomatta; lasilliset sinnittelimme ja sitten pullon hylkäsimme. Tänään keitin sen kokoon niin, että jäljellä oli vajaa pari desiä, lisäsin fondia, ketsuppia!, sokeria, voita, pippuria, vähän vettä. Keittelin taas kokoon. Kyllähän se täytettyjen poron ulkofileiden kanssa meille ja nuorelle parille maistui. Mutta kyllä tuon olisi voinut tehdä varmaan halvemmasta, paremmastakin viinistä. Täällä blogissa on tapanani viinisuosituksia joskus jaella, nyt annan varoituksen: tämä kannattaa jättää hyllyyn, ja ostaa jotain muuta.

Kirjoitettu kello 20:19

pikkulauantai

pikkulauantai-3

Tulin töistä valoisan aikaan, valoisaa on nyt jo kauemmin ja lähdin aiemmin kuin aikoihin, enkä mitään lukemista kotiin tuonut! Pehtoori, joka oli tänään pitänyt pekkas-päivän, kuten itse ilmoitti, oli käynyt – tapansa mukaan keskiviikkoisella vanhempiensa tervehdyskäynnillä (anopilla synttäritkin) – myös vaateostoksilla ja ostamassa Yuki-sushista meille ruoan.

pikkulauantai-4

Eivät olleet pienet setit, ja sushihan vielä täyttää ihan merkillisesti. EIkä minun tarvinnut tehdä ruokaa, tänään ei olisi ollutkaan virettä. Ei ideaa.

pikkulauantai-5

pikkulauantai-6

Kaapissa sattui olemaan pieni sake-pullokin, Hakutsuru; ja paleli niin paljon, että oli helppo perustella sen avaaminen. (Tuo on hyvä sake, ja pullokin kaunis. Yhden kukan pikkumaljakon siitä saa.)

Lämmitin meille pikku lasilliset (ei tuosta enempään olekaan), sytytin keittiöön kynttilät, viikonlopun kukatkin vielä voimissaan, katoin kauniisti ja kun vielä vieressä leivinuunikin rätisi ja lämmitti, oli pikkuisen juhlan tuntu. Pikkulauantai. Sehän se keskiviikko on aina joskus ollut. Nyt oli. On.

Kannattaa tehdä pieniä arkijuhlahetkiä aina välillä.

sipulikeitto-5

pikkulauantai-2

Meksikossa, Monterreyssa, satoi tänä aamuna lunta. Tyär äsken (siellä nyt aamupäivä) lähetti tällaisen kuvan työmatkaltaan …

altAhfS4Ur2cyh1Dtko4JINn8veVdX0nZhsF-otnuNcbY9A[1]

Sieppaa

Tiedotteen alareunan teksti ”muuttuu paljon lämpimämmäksi” kuulostaa hyvälle. Vaikka kyllähän minä tietysti täällä ihan vaan itsekseni ajattelen, että muka meni tuonne lämpimään, eikä nyt olekaan, niin joutaisi tulla pois. Ei kuulemma tule. :(

Kirjoitettu kello 19:38
Ma
27
01
2014

Lomahaaveissa

Työvuoro, vuorotyö, työtä vuorotta – no ei ihan niinkään, mutta sen verran paljon on tänäänkin tullut puhuttua, opetettua, ohjattua, palaveerattua, vastattua, että tuntee töitä tehneensä. Aamusta asti. Ja nyt olisi sitten kirjoittamisen vuoro. Se on vaikeampaa kuin puhuminen.

työvuoro_

Mutta tässä kun näitä tammi-helmikuun ruuhkaisia viikkoja ja päiviä eletään, niin kylläpä tuntuu mukavalle, kun saimme eilen varatuksi patikkamatkan kesäksi. Itävaltaan lähdetään. Alpeille!

IMG_5370 (Large)

IMG_5799 (Large) (2)

Kirscberg

 

Kesän 2011 Kitzbühelin reissu (matkasivut kuvineen) jätti niin mukavan tunnun, että uusi reissu niihin maisemiin varattiin. Ei sentään taas Kitzbüheliin, vaan Bad Gasteiniin. Talviloma ja pääsiäinen sitten ollaankin mökillä; paistinkääntäjillä on kapitulikin Lapissa juuri hiihtoloman aikaan, ja meilläkin oli vakaa aie mennä, mutta kävipäs niin, että kaikki paikat ovat menneet ennen kuin virallinen ilmoittautuminen alkoikaan!

Noh, met pidämme ihan oman kapitulin mökillä! Ja hankitaan peruskuntoa (tai siis minä hankin, pehtoorilla on überkunto muutenkin) Alppi-patikointia varten, sillä varattiin oikein sellainen vaellus plus -paketti. Sitä odotellessa …

Kirjoitettu kello 20:36
To
23
01
2014

Meinasi unohtua

Mistä tämä päivä oli tehty: päivän erinomaisen aikaisesta alkamisesta, nopeasta kulusta, monenlaisesta pienestä tekemisestä, paljosta puhumisesta, kiireestä ja slow´sta, enemmän vastaamisesta kuin kysymisestä, velvollisuuksista ja suvantopaikoista, huolesta ja yhteenkuuluvuudesta. Oppimisesta, yhteisestä harrastuksesta [voiko ruokaa harrastaa?, kysyi pehtoori.]. Unohduksista, meinasi tämä blogikin unohtua, niinhän käy hyvin harvoin. Kertonee päivän poikkeuksellisuudesta.

Taas kerran sekavaa tekstiä? -Tunnustan. Niin on, mutta sekava on ollut päiväkin. Täysi se on ollut. Ei, ei elämän korkea keskipäivä -fiilis, mutta tammikuinen torstai -tuntuma on ollut. Usein elämässäni tammikuun torstait ovat vähän sekavia. :)

Illalla sitten uusi kokemus: kalankäsittelyn pikakurssi. Ja sitten päälle madetta ruoaksi. Olin yllättynyt: se oli ihan tavattoman hyvää. Kun ei tarvinnut syödä matikkasoppaa… 😉

made

 

 

 

Kirjoitettu kello 22:11
Ti
21
01
2014

Tauko paikalla

Jossain välissä kun oli pieni tauko, minä tein sen. Pistin silmät kiinni, nojasin työtuolin selkämykseen, hengitin syvään ja ajattelin jotain mukavaa (patikkaa La Gomeran laurisilvametsässä, tai paremmin sitä hetkeä kun oli patikan tauko, lounasaika, repuista eväät, hedelmiä, juustoja, pieniä salamin tapaisia pehmeitä makkaroita, rapeakuorista maalaisleipää, tomaatteja,  makeita piiraita. Oli lämmin, ei satanut. Puheensorinaa. Isoin ongelma oli kuvatako loppupatikan ajan makrolla vai telellä?).

Tauko teki hyvää.

Pitsipuut

Pitsipuut-2

Pitsipuut-3

Töistä tullessa pehtoori sattui olemaan eteisessä: ”Oliko kiire?” – Ei. Tai siis taisi olla.

Ja kävelin keittiöön, tein rupusen salaatin, pienen cheddar-(fusku)piirasen ja syötyämme vetäydyin työhuoneeseen. Jätskiä hain jossain välissä.

Torstaina jo pitempiä taukoja, jo tavallista.

 

 

Kirjoitettu kello 21:21
La
18
01
2014

Päivällisvaraus

Eilen illalla klo 21.12

– Sunnuntaina olis tarjolla sapuskaa. Oisko kolmelta ookoo?

– Voi olla että mennään leffaan ja Roosteriin . :)

– Entä huomenna?

– Mää kerron heti ku arvon kihlattuni antaa jonkun järkevän vastauksen. Te naiset ette aina oo niin selviä puheissanne. 😀

– Älä höpötä.

– Kysyppä iskältä …

– Ei tartte. 😉

La aamu klo 9.27

– Mitäs gurmettia aattelit kokata tänään?

– En oo päättäny. Oisko toiveita?

– No jotaki hyvää liharuokaa hyvillä lisukkeilla. 😀 Esim. uunipottuja, sillee puolitettuna jossa on mausteet päällä u know. :)

– Selevä peli. Klo 16 Benvenuti!

– Ja jottain hyvää salaattia tietty. :) – Jossa on cashewpähkinöitä. 😀

– Se on hyvä, että tiedät mitä haluat …

– Ite kysyit? 😀

Paljon on hymiöitä pojan kanssa käydyssä tekstarikeskustelussa.

 

********************

Ja minullahan ei sitten ollut ongelmia, mitä kokkaan, kun poika saneli selvät speksit. Jälkkäriä ei tilattu, mutta tein sellaisen merkillisen päärynäpaistoksen, sille kaupan soosi [poika kyllä huomautti: ”ootko OSTANU tämän kinuskikastikkeen? – Ja rahka oli hieman herottunut, totesi pehtoori. Onhan nämä tiukkoja tuomareita, nämä perheen miehet. Mutta hyvä on, on myönnettävä, että aika kohillaan oli kommentit.] Pääruokana olleesta siideripossusta tai oikeastaan ”possua kolmella tavalla” ei tullut kuittailuja, perunat olivat toivutun mukaisia, myös salaatti upposi mukisematta. Samoin muut pikkulisäkkeet. Jotta ehkä jäi kuitenkin plussan puolelle.

Tänään pehtoori piipahti lenkillään duunissa avustamassa = laittamassa työhuoneeni seinälle uudet taulut, jotka tilasin joku viikko sitten Ifolorilta. Nuo molemmat kuvat ovat olleet täällä blogissa, ja varsinkin talvikuvasta tuli hieno taulu (kuvassa ei näytä oikealta).

1_2014-2-5

1_2014-11

Uusille kuville olisi ollut tänään mahdollisuuksia. Ihan huikean kaunis pakkaspäivä, aamulla komea haloilmiökin, mutta jäi nyt väliin sen kuvaaminen. Aika jännä tuli tästä alkuiltapäivän kuvasta (auton ikkunasta räpsäisty)

1_2014-12

Mutta huomiseksikin on pakkasta luvattu, jotta huomenna kamerakierros?

 

Kirjoitettu kello 19:31

Nyt on aika purkaa maanantainen kysely 60-luvun muistoista, mielikuvista, tiedoista.

Tehtävänanto kuului näin: ”Kirjoita kommenttilokeroon kolme sanaa (tai sanaparia), jotka tulevat mieleen kuuskytluvusta. Ei haittaa, vaikka olisivat samoja kuin mahdollisesti edellisellä vastaajalla. Äläkä mieti liian kauan.”

Ja vastaavalla tavalla pistin eilisellä luennollani olleet reilut 40 opiskelijaa kirjaamaan lappusille, mitä heille tulee mieleen ja muistoihin, mitä tietävät 60-luvusta. Luennolla on pääasiassa fukseja ja kakkosia, joten suurin osa on syntynyt 1990-luvun ensi vuosina, ja noin kolmannes 80-luvun lopussa. Työkavereista suurin osa on syntynyt 60-luvulla ja täällä vastanneista enemmistö on 50-lukulaisia. 1940- ja 1970-luvulta on vain muutama vastaaja. Kaiken kaikkiaan minulla on noin 80 vastausta. Ja mitä tulokset kertovat.

60-luku vaatekaapissa

Tässä empiriisen tutkimuksen kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen analyysi:

1) The Beatles oli asia, joka muistettiin/tiedettiin eniten: suunnilleen puolessa vastauksista se oli mainittu. Beatlesin lisäksi musiikki leimaa monen muistoissa ja tiedoissa kuuskytlukua: rock´n roll, Elvis, Fredi, Danny, Puhelinlangat laulaa ja yleisesti vain musiikki, mutta kukaan ei maininnut protestilauluja, mikä minua hieman ihmetytti.

2) 1960-luvulla eläneet mainitsevat autot tavalla tai toisella (Letukat, Skoda, autot, amerikanraudat aikalaisten vastauksissa, yksi pappa-Tunturikin mainittiin  ja sitten opiskelijoilla, monellakin heistä oli mainittuna Kleinbuss, Hippiauto, ”oranssi pikkubussivolkkari” (mikä ehkä on elokuvien/tv-sarjojen vaikutusta). Myös reissaaminen maaseudulle ja telttailulomat olivat monien aikalaisten muistoissa.

3) Vastauksissa näkyy myös amerikkalaisen (nuoriso)kulttuurin ja muun USAan liittyvän rantautuminen Suomeen: Jamekset, Letukat ja Elvis, hipit, Kennedyn murha, kuulennot. Yhdysvaltojen ”vuoksi” myös Vietnam ja Kylmä sota (Tsekkoslovakian kriisi, Kuuban kriisi) liitetään 60-lukuun. Mutta nämä ovat enimmäkseen juuri 90-luvulla syntyneiden historian opiskelijoiden ”kirjanoppineisuuden tuotosta”. He ovat lukeneet 60-luvusta, eivät eläneet sitä.

4) Edellisen kanssa sama selitys käy myös siihen, miksi historianopiskelijoista enemmän kuin puolet mainitsivat Kekkosen, mutta yksikään 60-luvulla elänyt ei äkikseltään yhdistänyt Kekkosta 60-lukuun. Meidän fuksit ja kakkoset kun ovat vasta tenttineet ”Suomen historian perusteet” sekä ”Suomen poliittisen historian”, joten aika väistämätöntä on, että heidän tiedoissaan aika päällimmäisenä on Kekkonen, varsinkin jos asiasta kyselee Suomen historian proffa. 😉 Olisi ollut kiva nähdä, olisivatko naapuritiedekuntien opiskelijat pistäneet papereihinsa Kekkosta.

5) Muotiasioita ja ulkonäköön liittyviä asioita muistivat/muistelivat monet 40- ja 50-luvulla syntyneet naiset: ampiaispesäkampaukset, sukkahousut, minihameet, Marimekko, hippivaatteet, polvisukat vappuna, tennarit.

6)  Vain satunnaisesti oli asioita, jotka kuitenkin muuttivat Suomea ja vaikuttivat monen arkeen nimenomaan 60-luvulla. Sellaisia olivat esimerkiksi kaupungistuminen, e-pilleri ja seksuaalinen vapautuminen, Ruotsiin muutto, lähiöiden rakentamisen alku, maaltapako, sosiaalipolitiikan monet uudistukset, keskiolut, opiskelijaradikalismi, rauhanliike.

MIKSIKÖ tällaisen kyselyn tein?

Luennollani puhun muistitiedosta historian tutkimuksen lähteenä ja mietin miten sen monimutkaisuudesta, vaikeudesta ja ongelmallisuudesta selittäisin opiskelijoille, ja silloin keksin tämän.

Muistitieto kertoo paitsi menneestä, myös siitä ajasta, jolloin muistellaan ja se kertoo myös muistelijoista. Muistitieto on riippuvainen siitä, onko muistelija itse elänyt tapahtumaa ja tehnyt osallistuvia havaintoja asiasta, josta kysellään. Muistellun asian ja muistelun välillä tapahtuneet asiat vaikuttavat myös siihen, mitä ja miten muistetaan.

Tässä minun ”tutkimuksessanikin” näkyy selvästi, että on sekä koettua, opittua että telkkarista katsottua (kolme opiskelijaa kirjoitti lappuseensa että tv-sarja ”Sydämen asialla” on ollut hänen tietojensa taustalla), kuultua (tämän opiskelijaporukan vanhemmat kun ovat enimmäkseen juuri 60-luvun lapsia) tietoa. Myös  se, kuka kysyy ja miten kysyy, vaikuttaa. Luentosalissa opiskelijoille pamahti varmasti sellainen ”tenttiin vastaamismoodi” päälle ja täällä blogissa vastanneilla oli aikaa miettiä kauemmin… jne.  Mutta kivaa oli! Ainakin minulla. Kiitos kaikille!

Oikeita tai vääriä vastauksia ei ollut, mutta lupasin, että ”jos vastaajia tulee yli kymmenen arvon kaikkien vastanneiden kesken yhden Vuorotellen-kirjani”. Vastaajia oli 18!! ja pehtoori suoritti arvonnan: hänhän vastasi kyselyynkin, mutta en tehnyt arvontalappua, mistä mies kyllä urputti ja aikoi tehdä reklamaation. Mutta kenellehän sen tekee, hyövääkö mitään? Ei, ei hyövää [hulppea sana!]. Ja voittajan lappu näkyy kuvassa oikeassa reunassa:

1_2014-6

 Siis voittaja (fanfaareja!!!) on KAIJA!!
Vuorotellen kirjan postittelen kunhan saan osoitteen.
ONNEKSI OLKOON!

Elävä arkiston (YLE) sivulla 1960-luvun radio- ja tv-pätkiin on tällainen johdanto

 

1960-luvulla Suomi harppasi ennätysvauhtia urbaaniin nykyaikaan. Entinen maatalouskansa muutti betonisiin lähiöihin ja napsautti televisiostaan auki ikkunan moderniin maailmaan.

Ihminen kävi avaruudessa ja lopulta Kuussa. Kodit varustettiin jääkaapein, pesukonein ja pölynimurein. Edistysuskoa varjostivat kuitenkin monet kriisit ja tragediat: Kuuban ohjuskriisi, rotusyrjintä, presidentti Kennedyn ja Martin Luther Kingin salamurhat, Vietnamin ja Biafran sodat, Tšekkoslovakian miehitys. Suomikin sai muistutuksen kylmästä sodasta, kun Neuvostoliitto vaati nootissaan sotilaallisia konsultaatioita.

Ulkomaan elävät olivat Suomessa vielä harvinaisia nähtävyyksiä, eikä nainen päässyt ravintolaan ilman seuralaista. Uudet, hämmentävät ajatukset ravistelivat kuitenkin perinnäisarvoja.

Pojat kasvattivat pitkää tukkaa Beatlesin innoittamina, tytöt pukeutuivat minihameisiin, abstrakti taide kummastutti, Hannu Salaman romaani loukkasi uskonnollisia tunteita, kulttuuriradikaalit mursivat seksitabuja, ylioppilaat kapinoivat, pasifistit kieltäytyivät asepalveluksesta, hipit olivat epäsiistejä, ja Eino S. Revon johtamassa Yleisradiossa hoilattiin viisuja yhteiskunnan epäkohdista. Köyhtyvän maaseudun protesti kanavoitui vennamolaisuuteen.

Median ja viihteen merkitys kasvoi huimasti. Ajan pop-idoleja olivat Danny, Kirka, Carola, Katri Helena ja monet muut. Hymy-lehti kohahdutti rohkeilla aiheillaan. Tv:ssä ja radiossa viihdyttivät Jatkoaika, Tarvajärven kilpailut, Spede ja G. Pula-aho, tietovisat ja Heikki ja Kaija. Lapsia ihastuttivat Kylli-täti ja Onni-klovni. Rallikuskit nousivat hiihtäjien, mäkimiesten ja keihäänheittäjien rinnalle autoistuvan Suomen uusiksi urheilusankareiksi.

Monia tuossa mainittuja juttuja oli sekä blogin vastaajien ja työkavereiden että opiskelijoiden vastauksissa.

Voi kuuntele tämä!! Ja tämä on vielä parempi! Entäs koko kaupungin VINSKI! Ja Ota Hota!

Kirjoitettu kello 19:13

Käytiinpä pehtoorin kanssa iltasella syömässä Roosterissa. Torikadulla, Riekin talossa on avattu uusi Roosteri-niminen kahvila-ravintola, jossa tarjoillaan erinomaisia kahveja ja hurjan hyviä burgereita. Ja ohessa olevat perunat olivat ylivertaisen hyviä. Ja burgeri oli tehty Viskaalin tilan lihasta, leipä leivottu itse ja kaikki oli hyvää! Ei mikään halpishampurilainen, ei todellakaan fast foodia, mutta kyllä oli 15 euron ja pienen odottelun väärti tuo kokonaan käsitehty annos.

WP_20140114_17_19_59_Pro[1]

Näytti siellä olevan vaikka mitä ihania baakkelsejakin,
ja erilaisia kahveja, olusia, viiniä ja kaikenmoista makoisaa.

Ja mitä viehättävin miljöö.

WP_20140114_16_51_20_Pro[1]

WP_20140114_16_51_28_Pro[1]

Jotta minusta on tullut ihan hampurilaisten ystävä. Mutta raskaat työt, niin on raskaat sapuskatkin. Tai ei tänään niin raskasta töissä, mutta ihan tekemistä. Ja olipas meillä hyvä, tosin pitkän pitkä oppiainekokous: toisenkin professuurin alan määrittelyä pohdimme. Pohdimme porukalla, ja sellaisella porukalla, jossa on vaikka kuinka monta viran potentiaalista hakijaa, ja silti hyvässä hengessä. Sellainen on hyvä juttu, sellainen on reilua ja osoitus työpaikan hyvästä hengestä. Hyvä me.

* * * * *

Eiliseen kuuskytluku-kyselyyn ehtii vielä huomisenkin illan vastailla. Siellä on on jo mukavasti vastauksia, liitä omasi mukaan, jollet vielä ole sitä tehnyt.

Kirjoitettu kello 21:12
Pe
10
01
2014

Vaihtoehtoja

Lehdessä luki, että nyt voisi olla revontulia näkyvissä. Koko maassa olisi mahdollista nähdä tähtisumua, tai siis aurinkomyrsky! Ja heti minussa herää hillitön ikävä pohjoiseen! Että kannattaisi ensin, ennen kuin kuvittelee ottavansa vuosisadan komeimmat revontulikuvat, harjoitella laajakulman kanssa, varmistaa, että taivas on tähdessä, asetella jalusta ja itsensä pohjoiseen päin aukeavan aukeaman reunalle. Paras ajankohta olisi ennen puolta yötä.

Muistan kuinka niitä usein olen nähnyt. Joskus kuvannutkin, – ja haluaisin taas yrittää.

Auroras Now (elikkäs netin revontulivahti) näyttää, että Kilpisjärvellä ja Utsjoella todella magneettikenttä värähtelee, aurinkomyrsky (kiehtova ilmaus!!) on lähellä. Vielä tarkistan netistä, että NASAkin on todella perunut jotain suunnattoman tärkeää mittausta ja koetta, koska juuri NYT aurinkomyrsky ja revontulet saavuttavat maan.

Ja mitä on todellisuus? Oulussa käy vihmova tuuli, on pakkasta ja pimeää, on ihan hiton kylmää [ei, en valita, kerron vain tosiasiat, ja pakkastahan on odotettu, – älä ihminen valita!] joten ei tule pieneen mieleenkään lähteä tuonne ulos jalustan kanssa tai ilman etsimään taivaankaaresta revontulia. Jos niitä on, niin olkoot!

Tämä perjantai-ilta on tehty ihan muista asioista kuin revontulten kuvaamisesta.

perjantai

Viini nimeltä Pehtoorin nimikkohöyry? Yritin taas nauttia Sauvignon Blanc -rypäleestä tehdystä viinistä, mutta kyllä ”Pecan” sai enimmät nauttia, huolimatta siitä että ruokana oli kalaa, ei viini ollut minulle mikään erikoinen  ilon aihe.  Nimikkoviinin mies piti siitä. Sanoi, että oli hyvää, aika voimallista, mutta hyvää. Siis te, jotka SB-viineistä pidätte, tässä vinkki.

Ja ruokana oli? Oli lohta. Suola/voileipäkurkku on lohen kanssa oivallista. Kuin myös pintaan sivelty hunajasinappi. Kaikenmoista sitä tulee ”pikaistuksissaan” (lue: nälissään) kokeiltua. Mutta ei huono: sinappi  ja suolakurkut lohen kanssa ovat hyvä yhdistelmä.

perjantai-2

Nämä ovat kirjoituspöydällä odottamassa … toivottavasti ennen sunnuntai-illan päättymistä ovat ”käsitellyt”.

perjantai-3

Niitä ennen kuitenkin tutustun tähän. Joku roti pitää olla viikonlopussakin. 

perjantai-4

Huomiseksi pitäisi kehitellä viemiseksi nyyttäriruokakin…. Onhan minulla visio…

perjantai-5

 

Kirjoitettu kello 20:07

Liikuntakulttuuria, kuvataidetta, historiaa, ruokakulttuuria – – –

Olisi pitänyt lähteä harjoittamaan liikuntakulttuuria aiemmin kuin tein. Olisi ollut kunnolla pimeää, eikä olisi näkynyt kuinka ankean näköistä on. Tahtoo vähän lisää lunta, ja vähän lisää pakkasta. Noh, periaatteessa kuitenkin hyvä ulkoilla. Toisin kuin juuri koskaan tammikuussa menin Meri-Toppilan rantaan. Yleensä sinne on tähän aikaan vuodesta vaikea mennä, sillä talvikunnossapitoa ei ole. Nyt sitä ei tarvittu. Paitsi että hiekkaa, soraa olisi saanut olla. Liukas oli. Meri häthätää rannasta jäässä…

Kulttuuria

Sauvakävely merkitsikin jännitystä olkapäälle, ei helpotusta kuten yleensä …

Kulttuuria-2

Kulttuuria-3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavaksi korkeakulttuuria. Tai noh .. kuvataidetta. Vihdoin – viimein – saimme lähdetyksi Taidemuseoon, jossa on Reidar Särestöniemen näyttely

Kulttuuria-3-2

Jos Särestöniemen taide oli hänelle poikkeuksellisen henkilökohtaista, niin henkilökohtaista hänen taiteensa on myös minulle. Yksi, aika laajan, näyttelyn tauluista kun oli lapsuudenkodissani ja molemmat vanhempani pitivät Särestöniemen taiteesta; kävivätpä Kittilässä tapaamassakin taiteilijaa.

Kulttuuria-4

Kulttuuria-6

Jo pelkästään signeerausten tarkastelu oli mielenkiintoista: 1960-luvulla, uransa alussa, Särestöniemi joko ei signeerannut taulujaan ollenkaan tai sitten tuhrusti nimensä, hyvin pienellä, teoksen yläreunaan, mutta 1970-luvun voimansa tunnossa ei jättänyt arvailujen varaan, kuka työn oli tehnyt: suoraan tuubista nimi, ja isolla!, taulun alareunaan. Myös porofiguurit ”tuubitekniikalla” ovat hänelle ominaisia.

Kulttuuria-5

Alla oleva ”Kalmisto Jäämeren rannalla” oli minulle täysin uutta … Eikä epäilystäkään, että olin heti Pykeijassa (kuvat).

Kulttuuria-2-3

Melkein veti hiljaiseksi tuo näyttely. Mutta ei auttanut,  – kulttuuripäivä jatkui: seuraavaksi kohti (Pohjois-Pohjanmaan) museota. Ajattelin, että ensi viikolla alkavaa luentoa varten käyn oppimassa ja katsomassa yhden näyttelyn, mutta se olikin jo ohi. Siispä tutustuimme Afrikan tähti -pelin historiaan. Tämäkinhän on kovin henkilökohtainen ja ajankohtainen aihe meille

Kulttuuria-7

Kulttuuria-3-3

Kaikenlaista uutta opittiin näyttelyssä. Tiedättekö, kuinka kauan kesti suomalaisilla lähetyssaarnaajilla matka Helsingistä Ambomaalle (Namibiaan) 1800-luvun lopussa? Kesti kaksi vuotta! Mitä minä turhaan urputan, että matka lapsen luo Meksikoon vie puolitoista vuorokautta?

No opittiin paljon myös siirtomaapolitiikasta, valkoisen miehen vallasta ja taakasta, ennakkoluuloista ja suomalaisten Afrikka-tietämyksestä.

Kulttuuria-9

Ja näyttelyn jälkeen tätä peliä pelaa ihan uusilla tiedoilla, ihan uudesta näkökulmasta … :)

Kulttuuria-4-2

Kulttuuria-8

Museon jälkeen ruokakulttuurin vuoro. Viskaalista käytiin hakemassa iso kimpale huomista uunipataa varten. Vähän muutakin. Ja sitten vielä täydennysostoksille Stockan Herkkuun. Akateemisessakin piipahdettava, vähän kuin kirjallista kulttuuria ja työasioita välissä.

Sitten aika miettiä syömistä. Pehtoorihan on jo Gastro26 -ravintolan testannut. Testannut ilokseen ilman valokuvaavaa vaimoaan, mutta tänään olimme siis kaksin. Ja minä kuvasin. Tietysti! 😀

Lyhyt arvioni: paikka kolsu, viinilasillinen tuplasti korkkivikaista, palvelu siitä huolimatta ystävällistä, maa-artisokkakeitto ihan tavattoman hyvää, samettista, raikasta, täyteläistä, kerrassaan ihanaa. Karitsan niska (retro)valkosipuli-perunoineen ja juurespyreineen mehevää, muhevaa, ja jälkiruoka (suklaa-brownie), jota tosin maistoin vain pehtoorin lautaselta, oli hyvää. Ei maailmojakaatavaa, mutta hyvää.

Kulttuuria-10

Kulttuuria-2-5

Kulttuuria-3-4

Lauantai jatkukoon kulttuurin merkeissä: historiaa ja kirjallisuutta seuraavaksi vuorossa. :)

Kirjoitettu kello 17:19

… posti se kulkee keskellä tietä.” – Tai sitten ei kulje.

Tuntuu että viime aikoina on ollut enemmän kulkematta kuin kulkenut.

Lähetin tyttärelle Meksikoon kuplakuoren ennen marraskuun puoltaväliä; salmiakkiaskin, pokkarin, pienen adventtikalenterin, Aarikan tontun, muuta ihan pientä ja paljon halauksia kuoreen. Viime viikolla tämä palautui. Meksikossa käyneenä, koskaan tytärtä tavoittamatta. Snif.

postia

_MG_8640

Ja reilusti marraskuun puolella pidin kiirettä, että saadaan joulupaketti lähtemään. Otin selvää postista, mitä Meksikoon saa ja mitä ei saa lähettää: postin sivuilla lukee, että kielletyt lähetykset ovat nämä:

Raha, arvopaperit, matkashekit, platina, kulta ja hopea valmistettuna tai valmistamattomana, jalokivet, korut sekä muut arvoesineet, arpajaismateriaali, kalenterit, mainosmateriaali, kuvapostikortit, suklaa, lihatuotteet, alkoholi, kosmetiikka.

Juuri kun olin ajatellut omista kuvista tehdyn kalenterin postitella, juuri kun olin ajatellut suomalaista suklaata, vähän kuivaporoa ja muutaman tyttären lempparikempparituotteen (mm. Guerlainin aurinkopuuterin) pakettiin hankkia. No ostettiin ja hankittiin sitten kaikkea muuta pientä, kevyttä, suomalaista, toivottavasti ilahduttavaa lapselle. Tein villasukat Meksikon kylmille lattioille …

Pakattiin Muumi-laatikkoon (esikoinen kun on ”vähän” muumifani) ja maksettiin kaikkinensa 50 euroa postikuluja, jotta lapsi saisi joulupaketin,  – jotta saisi meiltä aineellisenkin viestin, saisi tälläkin tavoin viestin ikävästä ja välittämisestä. Ja tänään pehtoori haki sen Tuiran postista. Miksi minuun niin sattuu?!! Koskee.

postia-2

postia-3

Ennen joulua kyseltiin tyttäreltä, miten siellä muut eurooppalaiset ovat saaneet paketteja, ovatko tulleet perille? Työkaverinsa Greg oli kertonut, että kolme kuukautta oli pisin aika, kun oli Keski-Euroopasta paketti kulkenut Väli-Amerikkaan, Monterreyhin, jotta ei niin tavatonta. Mutta nyt meillä on siis täällä kotona muumijoululautasliinoja ja Aarikan tonttu. Meillä on pienet villasukat ja muuta pientä ja vähän isompaa, jonka oli tarkoitus ilahduttaa lapsen joulua Meksikossa.

Eikä se kulje posti toiseenkaan suuntaan! Tytär teki aika lailla töitä, että sai lähetetyksi joulukortit Suomeen. Ainakin Mummuille, parhaille kavereille, en oikein tiedä, kenelle kaikille, mutta kuitenkin … Postimerkkien ja kuorien hankkiminen kun ei Monterreyssä ole mitään pikkujuttu (ks. keväältä yritys), joten näki vaivaa. Mutta ei ole kortteja näkynyt. Eikä ole tytärkään saanut niitä kortteja, joita täältä aika monet lähettivät. :(

Eikä tämä Oulu – Meksiko -postilinja ole ainoa postin kulkemattomuuden tai kulun ihmejuttu viime päivinä. Amerikan serkun joulukortti tuli New Yorkista nopsasti kolmessa viikossa. Kolmessa viikossa!

Ja sitten toisenlainen ihmekertomus postinkulusta: tänään minulle tuli vakuutusyhtiön ”hyvin henkilökohtainen” mainoskirje, johon oli merkitty osoite, jossa asuin viimeksi vuonna 1980! Kuten olen kertonut olen asunut lähes koko ikäni tässä kilometrin säteellä. Koskelantiellä oli lapsuuteni ja sitten taas varhaisaikuisuuteni postiosoite, mutta viimeksi siis vuonna 1980.

Kaiken muun lisäksi vakuutusyhtiön kirjeessä, jossa oli siis väärä osoite, oli myös väärä nimi. Siis tyttönimeni. Ja sitähän minä olen käyttänyt viimeksi elokuussa 1983! Siis väärä sukunimi ja väärä osoite, mutta SILTI kirje tuli perille. Ja mikä hauskinta: tämän kyseisen vakuutusyhtiön toimitusjohtaja, joka mainoskirjeen alareunassa hymyilee valloittavinta, poikamaisinta hymyään, on meidän hyvä ystävä. 😀 Hän tuskin tietää yhtiön postitusmenettelyistä, mutta voisikohan auttaa paketin saamisessa Meksikoon??

Sitä minä vain mietin, miten Oulun/Tuiran posti tiesi tuoda kirjeen minulle? yli 30 vuotta tyttönimestä ja tuosta osoitteesta! Ja silti joku tiesi! Melkein pelottavaa. 

PS. Jotain äärimmäisen nostalgista sattui kohdalle kun hain aiheeseen kuvitusta… 😉  http://www.youtube.com/watch?v=uoSGjNFQWgE  Noita me pehtoorin kanssa kuuntelimme opiskeluaikana Toivoniemessä.

 

Kirjoitettu kello 19:33

_MG_2183 (Medium)

Lauantain herkkuja_-7

Tapas, sormiruoka, cocktail-pala, terveisiä keittiöstä, pikkuhyvä, … tai lapas?

Espanjanjalainen sana ”tapa” tarkoittaa kantta. Barcelonan ja muiden Pohjois-Espanjan baarien tiskillä tarjottujen aperitiiviviinilasillisten päälle laitettiin kanneksi pikku lautanen, tai leivän pala, ja viipale serrano-kinkkua tai muutama oliivi tai muuta pientä mitä keittiöst’ä sattui löytymään. Pienten herkkuannosten, kuten vaikkapa vain paahdetun patonkiviipaleen, tarkoituksena oli suojata viinilasia ötököiltä.

Tästä vaatimattomasttomasta käytännön arkisesta konstista on kehittynyt kokonainen tapas-kulttuuri ravintoloineen ja keittokirjoineen. Tapaksista voi koota jopa kokonaisen aterian, mutta usein ne tarjoillaan myös iltapäivän pikkuherkkuina tai aterian alkupaloina.

Lappilaisia tapaksia eli lapaksia olen mökillä tehnyt kaikenmoisista Lapin herkuista, joita kaappeihin on jäänyt. Yleensä edellisen (juhla)ruoan jämistä nämä ovat syntyneet. Poroa, lohta, savukalaa, mätiä on useimpien perusraaka-aineena, jota ei siis todellakaan tarvita paljon.

_MG_0836 (Medium)

Yläkuvassa on Saariselän Kuukkeli-kaupasta ostettua erityisen hyvää ruisohut-leipää ja sen päällä mätimoussea. Kipoissa on savukalatahnaa. Siitä on monia versioita, mutta yksi erinomainen versio syntyy kun sekoitat savukalaa, voimariinia, creme fraichea ja Kalamaustetta. Ja nimenomaan sitä kalamaustetta, jota Oulussa voi ostaa Viskaalin kaupasta. Tällä tahnalla voi päällystää sitten vaikka paahtoleipä tai patonkiviipaleita, ja ruohosipulia koristeeksi.

Kylmäsavulohesta tulee hyvä vähän erilaisempi herkku kun silppuat sen pieneksi hakkelukseksi, lisäät tilliä, sekoitat joukkoon raejuustoa, pieneksi silputtua purjoa  ja sitten sekoitat sen tymäkäksi vispattuun kermavaahtoon. Ruisleivän kanssa hyvää. Ja näkkärin kanssa myös.

parannus (Medium)

Tässä pikkutomaatit on täyetty vorschmackilla. Poronmaksapatee sopii myös tavattoman hyvin tomaatin makuun. Ja poronmaksasta puheenollen tässä vähän isompi, lämmin lapas.

Poron-maksa-581x400

Pistin illalla jäisen poron maksan lillumaan ja sulamaan piimään yöksi jääkaappiin. Seuraavana päivänä leikkasin ohuisiksi siivuiksi ja paistoin nopeasti oikeassa voissa, pippuroin ja suolasin ja tarjosin punasipulihillokkeen [ohje on mm. LappItaliassa sivulla 59] kanssa. Nämä seuraavat syötiin viikko sitten kotona nuorenparin kanssa, mutta ihan lapas-henkisiä nämä ovat.

Lapas

Ylläolevassa kuvassa on graavilohta, kananmunankeltuaista, tilliä, kermaa tilkka, ja sitten taas sitä Viskaalin kalamaustetta.

Lapas-2

Joululimppua, suolavoita (La motte), graavilohta. Siis ei mitään muuta erikoista kuin että muotin käyttäminen tekee tavisjoululeivistä vähän erikoisemman napostelujutun. Sydämet, tähdet, muumit… Juhlan teemaan liittyen?

Lapas-3

Nämä ”hirveät” napostelujutut on kylllä täytetty porolla. Savuporotuorejuustoa ja kylmäsavuporopalasia. Noita pieniä puolukka-hirvinäkkäri-juttuja oli Stockalla, ja kun on jotain uutta, minun on tietty kokeiltava. Sinänsä, vain voin kanssa noista ei minun herkkujani tullut. 

Lapas-4     Lapas-5

Sitten tämä valmistavara, Ridderheims´ Maalaispatee! Sitä on sekä Stockalla että Lidlissä. Se on kurkunpalasten kanssa ihan erinomaisen hyvää.

Lammaspate-cocktailkurkku (Medium)

Kurkku on tässä seuraavassakin se ”tarjoiluastia” ja raikastaja.  Leikkaa kurkusta pätkä, koverra siihen kuoppa ja täytä savuporohakkelus-piparjuuri-tuorejuusto -mössöllä.

Kurkku-poro-piparjuuri (Medium)

Alakuvassa ei noita usein tekemiäni herkkuja oli, mutta

Lapaksia (Medium)

erityisesti kehotan kiinnittämään huomiota tarjoiluastiaan, jonka olen ihan omakätisesti tehnyt, ja josta pehtoorilla riitti ja riittää riemua. 

tapaksia-2 (Medium)

Juustoisia pikkukeksejä on kiva tarjota tapasten kanssa. Nämä leipoi esikoinen viime uudeksi vuodeksi ja resepti hävöksissä, mutta varmaan löydät jostain vastaavan … 😉 

tapaksia-3 (Medium)

Ruissipsejä ja mätimoussea.

Nuo sipsit (valkosipuli) ovat meistä parempia kuin Palttoon napit, ovat ohuempia, eivätkä vie täytteeltä makua.

tapas

tapas

Amaretto-siirappi-pähkinät

Ja sokerina pohjalla, makeaksi lopuksi: marraskuussa kun olimme täällä Saariselällä Lapin keittiömestareiden herkkutapahtumassa, siellä tarjottiin juustojen kanssa amaretto-siirappi-pähkinöitä juustojen kaverina. Olen nyt pari kertaa koettanut löytää oikeaa ohjetta ja aika hyvä tulee näin:  ½ dl vaaleaa siirappia kattilaan, kuumenna se, lisää joukkoon ½ dl Amaretto-likööriä, anna tovi makuuntua, lisää pähkinät (desi cashew ja desi tavallisia), sekoita, laita jääkaappiin yöksi. Appenzellerin kanssa ja monen muun ihan tavattoman hyviä. Eikä kaloreita. 😉

Laittelen tähän ehkä vielä muutamia kuvia, juttuja tämän illan jälkeen – on nimittäin tänäänkin lapas-ilta. 😉

Kirjoitettu kello 19:48
Pe
27
12
2013

Pitää vai saa?

Lomatunnelmia.

Eilen illalla katsoimme Kuninkaan puhe -elokuvan; on se hyvä vaikka Colin Firth ei olisi pääosassa. 😉 Harvaa leffaa katson kahdesti. Tämän voin katsoa vielä kolmannenkin kerran. Enkä vain Colin Firth´n tähden. Tiedättekö kenestä toisesta näyttelijästä pidän paljon? Jeremy Ironsista. Olen pitänyt jo  – herra varjelkoon! – 30 vuotta. Kyllä minä en Mennyt maailma -televisiosarjasta ole koskaan toipunut. Mutta missä on Jeremy nykyisin? Ei ole charmanttia-olemustaan näkynyt…

No niin mutta minähän en yleensä aikaani juuri telkkarin ääressä kuluta, mutta kun täällä mökillä netti ei – edelleenkään – kunnolla pelitä, ja kun kerran aikaa on erinomaisen paljon, niin voi katsella vaikka elokuvia.

Syksyllä kuulin sellaisesta kuin Hajakaista-palvelusta, joka järjestää toimivia nettiyhteyksiä tämän mökkimme kaltaisille katvealueille. Onko kellään kokemuksia? Ensi keväänä on – taas – aie tehdä jotain tälle mökin surkealle data-yhteydelle, joten jos yrittäisi tuota Hajakaistaa. Nimi on mielestäni kyllä aika oivaltava…

Niin kauan kuin nettiyhteys on surkea, tulee katseltua telkkaria, dvd-leffoja, kudottua [tein eilen pipon itselleni – se on ISO], luettua aikakauslehtiä, oltua juotilaana  – on vaan niin tavattoman mukavaa kun ei tarvi tehdä mitään.

Paitsi että tänään piti/sai tehdä lumityöt. Täällä ei ole lumetonta. Eikä olemassa oleva lumi ole mitään höttöä! Sitä on ihan puskettavaksi, lingottavaksi, harjattavaksi asti. Ja kuvattavaksi.

4

 

Lumikerroksen paksuus noin 30 – 40 senttiä. Pari, kolme tuntia pihapiirissä huhkin ja heiluin. Eikä se ollutkaan ”piti”, vaan oli mukava olla ulkona, ja hieman harjoittaa liikuntaa.

Juuri äsken söimme koe-erän uudesta pienestä poroherkusta, joka maistui ainakin pehtoorille. Tumman paahtoleivän päälle makeaa(!) Creme Bonjour  Karpaloa ja viipaleet kylmäsavuporoa. ”Kurkut olisivat saaneet olla etikkaisempia, ei cocktail-kurkkusiivuja”, totesi pehtoori. Olen samaa mieltä.

tapas 1

Huomenna sitten paljon lisää kuvia ja vähän ohjeitakin lapaksista eli lappilaisista tapaksista. Edellisten postausten kommentit eivät ole vähäpätöinen syy siihen, että viitsin/minun pitää/saan  kirjoitella niistä pienistä suolaisista joita täällä mökillä tulee omalla väelle ja vieraille tarjotuksiksi…

Kirjoitettu kello 20:46

Auringonlasku 5.12.2013 12:06. Auringonnousu 7.1.2014 11:58.

Näillä leveysasteilla säätiedotuksen perässä lukee noin. Ja siltä täällä näyttääkin. Ennen puoltapäivää kääntyessäni Kemin jälkeen Rovaniementielle näin peruutuspeilissä vilahtavan auringon. Se vain vilahti. Sen jälkeen näkyi vesitihkua, raskaita pilviä, kiiltävää asfalttia, vähän liikennettä.

Napapiirillä käytiin Joulupukin pajakylässä kahvilla. Kaikkien englantilaisten, japanilaisten ja venäläisten keskellä loskaisessa turistirysässä tuntui kummalliselle. Vaihdettiin kuskia, pehtoori jatkoi. Rovaniemi–Sodankylä olikin aika paha: palteita, polanteita, jäätä, rännänsekaista tihkua. Ei kuitenkaan poroja, ei rekkoja, ei juuri muutakaan eläväistä maantiellä. Sodankylässä käytiin kaupassa. Ei sielläkään juuri ketään.

Hangasojalla muutamassa mökissä joulunviettäjiä, ja 40 senttiä märkää lunta. Mutta valkoista sentään. Suunnilleen eka kertaa ikinä, kun tänne on kaksin tai isommallakaan porukalla tultu, minä en tehnyt ensi hätään lumitöitä. Pehtoori on tuolla toista tuntia jo lingon kanssa tolskannut. En tiedä, miten se näin meni. Mutta jää sitä kuulemma minullekin yllin kyllin aamuksi tekemistä vielä. Kyllä minä tiedän, että jää. Hyvä että jää. 😉

tonttuja

Tomafoi

Minä olen tervehtinyt tonttuja, katsonut että kaikilla on kaikki hyvin, vaihtanut kuulumisia marraskuun alun jälkeen. Tomafoi, Routalempi, Voltin ja Ollin veli Valtteri, – ja monet muut – voivat hyvin. Jouluntaikaa on täällä vielä…

tonttuja-2

Routalempi

Pehtoori on välillä piipahtanut sisällä, katsellut minun touhujani, tupissut jotain ”professorisihmisiä, ei uskois … ” Siinähän tupisee. 😉 Minä olen iloinen, että olemme täällä. Taas kerran täällä on hyvä.

tonttuja-4

  Iisakki perheineen

Kirjoitettu kello 20:42

Tähän merkilliseen, erilaiseen jouluun sopii tämä sää: + 5 C, aamulla satoi. Kaikki kujat ja tiet peilikirkkaalla jäällä, taivas tumma, maisema ruma kuin mikä, tuuleekin vielä, no ei sentään kylmästi. Ei pieneen mieleenkään tullut ottaa kameraa mukaan lenkille. Pitkään oli harkittava edes lähtemistä lenkille, – pehtoori tarjosi omia nastakenkiään lainaksi. Ne olivat kyllä edellytys, että pystyi ylipäätään kävelemään.

No kun ulos asti sain lähdetyksi, kävelin sitten tunnin. Sauvat eivät niinkään liikunnan tehostamiseksi kuin avuksi pystyssä pysymiseen. Toppilansuoralla oli vaihdettava tien toiselle puolelle, sillä koulun kohdalla pieni järvi, jonka läpi en yrittänytkään kahlata.

Enpä muista tällaista joulupäivää.

Ei palapelejä, ei lautapelejä, ei elokuvia vaikka niitä, hyviäkin, näytti telkkarista tulevan paljonkin.

Perinteistäkin sentään: lukemista (Maeve Binchyn taattua laatua, Seitsemän talvistä päivää – ei liian raskasta :) ), pitkät päikkärit, myöhäinen päivällinen eilisen jämistä, poika seurana, joululauluja koko päivän, tämän vuoden kiintiö alkaa nyt olla täynnä.

seimi

Lapsi raportoi Meksikosta eilisen illan jouluruokaillalliselta (jota ennen klo 20 menivät ystävänsä perheen/suvun kanssa iltamessuun): ”Kalkkunaa parissa muodossa, jotain jauhelihapaistosta, omenasalaattihässäkkää ja pastaa”. Siis ei tacoja? Olen hämmästynyt!

Joulukinkusta siellä ei oltu kuultukaan. Joulukinkun suomalaisesta historiasta (ja meidän Mutikaisten tempauksesta) kerroin joku vuosi sitten, kirjoitin Kalevaan aiheesta ruokakolumninkin KLIKS.

Kirjoitettu kello 22:20

Voi, minä lupasin tälle päivälle lapas-tapas-postauksen, kuvia ja ohjeita. Olen jo tehnyt kaikenmoista sen eteen; mm. äsken nuoren parin kanssa söimme, poikkeuksellisen myöhään, poikkeuksellisen paljon (kalkkunaa ja jouluruukkua, hmmm), ja tein – osin postaustani varten, alkupalaksi kaikenmoisia pieniä hyviä – – –

tapas-7

Mutta koskapa en halua hutaista tätä juttua, siirrän sen välipäiviin…

Sen sijaan voin antaa viime hetken joulujälkiruokavinkin. Pehtoori oli toissaviikolla löytänyt Fazerin uusia karkkeja, kahvi-Marianneja. Ja ne on hyviä, sellaisenaankin.

jälkkäri-2

 

Niistä kehittelin jälkkärin, joka sai äsken erinomaisen hyvän vastaanoton kolmen hengen raadilta.

jälkkäri-3

 

tapas-8

Moccha-jäädyke

30 kpl (melkein pussillinen) Marianne cafe -karkkeja
2 munaa
½ dl sokeria
3 dl vispikermaa
2 tl tummaa, sokeroimatonta kaakaota (Ögon) (myös ripaus espressojauhetta voisi toimia?)
Rouhi karkit hienoksi. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita karkkirouhe vaahtoon, vatkaa kerma vaahdoksi, lisää siihen kaakao, ja sekoita muna-sokeri-vaahtoon. Lusikoi massa annoskippoihin tai vuokaan. Pakasta. 
Irroita vuoasta ennen tarjolle vientiä, koristele kahvipavuilla, strösseleilla, tähtianiksilla. Helppoa ja hyvää.
tapas-2-3

 

Muutoinkin sellainen joulunaluspäivä; aamuvarhaisesta lähtien touhua, tekemistä ja kulkemista on riittänyt.

Vesisade! Ihan hitonmoinen vesisade! Eihän sen näin kuulu mennä!! Siksikin Lappiin ikävä…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

numerot-2013-8

 

 

22-lunta

 

Pohjoisen pallonpuoliskon talvipäivänseisaus on se hetki, kun Aurinko paistaa kohtisuoraan kohti Kauriin kääntöpiiriä eteläisellä pallonpuoliskolla. Se osuu useimmiten joulukuun 21. päivään, kuten tänäkin vuonna, mutta joskus myös seuraavaan. Seisauksen kellonaika on tänä vuonna klo 19.11 Suomen aikaa.

Ja juuri sillä kellonlyömällä palauduimme kaupungilta. Talvipäivän seisaus.

Minulle se merkitsi viiden tunnin tehokasta kaupunkikierrosta, jonka loppupuolella nuoripari liittyi seuraani: joululahjakseen kävimme tilaamassa heille keittiön ja makkarin verhot. No ei ole heille enää kovin paljon jännitystä siitä, mitä aattona lahjakirjekuorista paljastuu….  Mutta mukava kierros oli. Minulle lahja se kierroskin.

Illansuussa läksimme neljästään kaupungille syömään; Toripolliisin burgerit vallan erinomaisia.

Sieltä siirryimme Hemingwayhin, Hemppaan, kuten sen nimi nuorison mukaan on, jälkiruokadrinksuille. Ja meillähän ei ole muuta tehtävää kuin kasvattaa nuorista kansankynttilöitä. Kertoa Ernst Hemingwayn tuotannosta, joka oikeasti on ollut sekä minulle että pehtoorille varhaisaikuisuuden tärkeä kirjallinen vaihe, ja edelleenkin olen sitä mieltä,  että ”Kenelle kellot soivat” on yksi maailman kirjallisuuden tärkein teos. Ja ”Kuolema iltapäivällä” myös varteenotettava opus. Semminkin kun siellä on se yksi drinksu … 😉

Seitsemän jälkeen Rantapellossa, takkatulen ääressä istuskelimme, höpöttelimme. Koiraperheen arjesta pehtoorin kanssa opimme paljon, ja pojastammekin [”kun ei enää uni riitä, niin on mentävä aamulla töihin ennen seitsemää!”, toteaa meidän juniori, jolle kouluun meno yhdeksäksi oli ylitsepääsemätön juttu].

Melkein kuin tänään olisi ollut jo joulu. 😉

Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen, kun näin silmät tonttusen. Kynttilätkin loistaa taas, ikkunoista katsellaan, kun lunta hiljaa … 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI
Nimipäiväsankari oikealla…

numerot-2013-7Hyva tuomas

Kirjoitettu kello 21:42

 

Jouluviinit 2013-6

Parhaani mukaan olen viinejä suositeltavaksi valinnut, parhaani mukaan niitä äsken kuvannut. Kummassakaan lajissa en ammattilainen, mutta molemmissa innokas harrastaja. 😉

Tänä vuonna meidän jouluviinivalinnat jotenkin erilaisia kuin aiemmin. Vain kaksi italialaista, ja monta uuden maailman viiniä. Eivätkä tänä vuonna valinnat ole edullisimmasta päästä, mutta näillä joulu, välipyhät ja uusi vuosi mennään. Leimallista tämän vuoden valinnoilleni on, että on ”pareja”.

Sentään joku klassikko: Alsacen Pinot Grisit ovat aina olleet lähellä sydäntäni, makumieltymyksiäni. Ja joulu on hyvä syy hankkia Grand Cru. GC 2006!

Viinien kauppalappu on täällä, per favor!

Jouluviinit 2013-2-2

Sen rinnalle sitten kaksi uutta: niistä toisesta pehtoori sanoi, ettei enää rumempi pullo ja etiketti voi olla. Olen samaa mieltä, mutta Xarel.lo -viinit nyt vain ovat erinomaisia kala- ja rapupöytään, 70-lukulaisesta retroetiketistä huolimatta. 😉 Marani Apassimento on kalkkunan ja kalaruokien kaveri.

Ja tänä vuonna on mahdollisuus palata nuoruusvuosien viinikokeiluihin: Alko on tuonut Tokaji Hárslevelün maisteltavaksemme. Tämä on paljon hienostuneempi ja parempi kuin opiskeluvuosien vastaavat, sikäli kuin muistan…. :) . Suosittelen tätä. Ehkäpä olisi hyvä valinta vegetaristin joulupöytään, luulisin niin.

Jouluviinit 2013-3-2

Jouluviinit 2013-5

Valkoiset

504517 Josmeyer Pinot Gris Grand Cru Brand 2006, Ranska, 0,75 l, á 29,90 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/504517/
505867 Gramona Xarel.lo 2011, Espanja, 0,75 l, á 19,84 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/505867/
589147 Tokaji Hárslevelü 2011, Unkari, 0,75 l, á 19,65 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/589147/

Entäs sitten punaiset?

Merkillisen monta uuden maailman viiniä. Chileä ja USAa on nyt meidän juhlapöydissä…

Ihan ensimmäiseksi ennen muita: Beringerin Zinfandel (Beringeriltä voi minun mielestäni valita suunnilleen mitä vain, eikä mene valinta pieleen). Ei ehkä kinkulle paras mahdollinen kumppani, mutta jos joulupöydässänne on hirvi- tai poropaisti (kuten meillä ;)), niin sitten kannattaisi ehkä harkita tätä.

Jouluviinit 2013-4

Jos joulupöydässä on kinkku, eikä olut (meillä on kyllä yksi olutvinkkikin) sen kanssa maistu, niin sitten ehkä chileläinen punaviini. Tai pinot noir jostain päin maailmaa? Tai entä jos ostaisit  Yalin viinitalon molemmat Suomeen tuodut gran reservat – sekä pinot noiria että carmenérèä? Jälkimmäinen on oivallista myös juustojen kera, tai jopa ihan sellaisenaan. Se kyllä kannattaa avata pari tuntia ennen tarjoilua, – mahtava suklaan, marjojen, puun? (lyijykynän?) tuoksu leviää kauas. Pidän yleensäkin carmenerestä, ja tästä kyllä kovasti. Vaikka eihän oikein viinintuntija saisi tunnustautua chileläisten viinien fanittajaksi. Mutta ihan sama! Minä pidän tästä. 😉  Entä jos hankit joulupöytään molemmat ja testaatte?

Jouluviinit 2013-13

Toinen, vielä parempi :), pari ovat Geyser Peakin viinit. Geyser Peak Reserve Alexandre Meritage -sekoiteviini löydettiin jo muutama vuosi sitten (viinisuositukset 2011), välillä se oli pois Alkon valikoimista, mutta on nyt palannut. Se on tavattoman pehmeä, täyteläinen. Ei ehkä ihan paras kinkkuviini, mutta koville juustoille erinomainen kumppani. Ja sen sisarusviini Cabernet Sauvignon on myös sarjassaan hyvin hyvä riippumatta siitä onko joulu vai ei.

Jouluviinit 2013-2

Punaiset

459707 Beringer Clear Lake Zinfandel 2010, Yhdysvallat, 0,75 l, á 18,98 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/459707/

430707 Yali Three Lagoons Gran Reserva Pinot Noir 2011, Chile, 0,75 l, á 15,08 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/430707/
430857 Yali Three Lagoons Gran Reserva Carménère 2011, Chile, 0,75 l, á 14,99 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/430857/

 

Geyser Peak Reserve Alexandre Meritage 2006
http://www.alko.fi/tuotteet/484727/
Geyser Peak Reserve Cabernet Sauvignon 2007
http://www.alko.fi/tuotteet/414677/

Ja entäs sitten sen suklaakakun, tai vaikka pähkinöiden seuraksi? Meidän syysloman innoittamana, pitkästä aikaa Santa Lucian traagiseen, K-18 -tarinaan, legendaan tutustuneena [voisin palata tähän joku päivä], voisin suositella Santa Luzia Madeiraa. Paitsi että se on sellaisenaan oivallista, se sopii erinomaisen hyvin suklaisten ja/tai pähkinäisten joulujälkiruokien kumppaniksi. Ja jollei iso pullo joulun pyhinä tyhjene, on kevättalven paistille madeirakastikkeen (ohje) ydin jo olemassa. Madeira säilyy avattuna huomattavan kauan… Ja tämä(kin) voisi olla mukava lahjaviini? Sitä sopii myös lorautella glögin terästykseksi. Hyvä glögipohja on tämä. Glögivalintamme on Loimu, perustelut täällä.

Jouluviinit 2013-2

Kuohuvat ja madeira

509597 Astoria Cuvée Tenuta Val de Brun 2012, Italia, 0,75 l, á 18,09 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/509597/
513537 Barth Riesling Brut, Saksa, 0,75 l, á 19,89 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/513537/
003421 Blandy’s Santa Luzia, Portugali, 0,75 l, á 19,98 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/003421/

Ja pianhan on taas aika myös kuohuville. Täällä blogissa olen ennenkin kehuskellut tuota Barthin riesling brutia. Kehun edelleen. Vallan erinomainen kuohuva se on! Hedelmäinen, paahteinen. Makoisa kerrassaan. Ja onhan Italialle annettava mahdollisuus. Astoria on hyvää talvellakin. 😉

Jouluviinit 2013-3

 Kaikki kuvat muuten suurenevat klikkaamalla.

Ja se kauppalappu.

Ja sunnuntaina sitten postailen niitä lupaamiani lapas-tapas-alkupalakuvia ja -vinkkejä.
Nyt näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Joulukalenteri

numerot-2013-5

Jouluviinit 2013

Kirjoitettu kello 21:59

Kuinka kaksi miinusta voi muuttua yhdeksi plussaksi?

Näinhän se lyhyellä matikallakin ajateltuna menee: kaksi miinusta on yksi plussa. Näinhän meidän esikoinen aina selittää kun me pehtoorin kanssa ihmetellään, miten kahden luokallejääneen, ei niin kovin lahjakkaan, varsinkin vieraissa kielissä surkeiden vanhempien lapsesta voi tulla kohtuullisen hyvin koulun ja opinnot suorittava lapsi, joka oppii kieliä – vähän kuin melkein – puolivahingossa. Ja olemme aina aika vakuuttuneita, että ainakaan geeniperimä ei vaikuta moiseen, mutta esikoinen väittää toista: on tärkeää, että on kaksi miinusta, niistä tulee yksi plussa. Hah! Lapsi muka hauska!

Näissä keskusteluissa ei koskaan olla sivuttu sitä, mitä juniorille on jäänyt, ja onko mitään? – Positiivinen poika on itse ilmoittanut, ettei piittaa meidän miinuksista eikä plussista. 😀

le-motteNyt olen joka tapauksessa tullut empiirisesti todistaneeksi, että kahdesta miinuksesta voi tulla yksi plussa. Sattuipa nimittäin niin, että toissa iltana leivoin saaristolaisleivät. Tuli kolme komeaa vuokaleipää, ja kun jo pakkasin niitä puolikkaita sellofaaniin valmiiksi vietäväksi viikonloppuna Jääliin ja äidille, annettavaksi aattona kotipakettiin siskolle ja nuorille, vietäväksi mökille uudeksi vuodeksi ja yksi puolikas aaton alkupaloille maistoin tietysti millaista leivästä tuli. Hyvä kokki maistaa aina! Ja just!! Suola puuttuu.

Saaristolaisleipä ei todellakaan maistu hyvälle ilman suolaa. Ajattelin, että entäs jos korjaisi asian La Motte -suolakidevoilla? Tarjoaisi sitä leivän kanssa. [Tuota saa ainakin Stockalta, ja se on kyllä erinomaista nimenomaan saaristolaisleivän kanssa, ja muutenkin] No ei niin huono ratkaisu ollut tuokaan, mutta kun kuitenkin on kyse joulu(lahja)ruoasta, niin pitäisi olla priimaa.

Niinpä sitten eilen töistä lähtiessä kerroin kollegalle [joka muuten on vallan erinomainen, tavattoman suosittu, ruokabloggaaja ;)], että lähden toistamiseen leipomaan saaristolaisleipiä ja kerroin, miten toissailtana oli käynyt. Siinä tovi juteltiin, ja kehittelimme ”lohitortun”, jonka pohjalla on murusteltua saaristolaisleipää, sulatettua voita ja suolaa! Siis sama idea kuin Digestive-kakuissa – paitsi tietty tuo suola. Kollega-sijaiseni sanoi, että teeppä joskus ja tuo töihin maistiaisiksi. Minähän eilen tein, tänään töihin vein. Ja?

Kakun tekovaiheessa sattui se toinen moka: sulatin liivatteet kokonaisen (puolikas olisi riittänyt) sitruunan mehuun, joten massasta tuli turhan sitruunaista. Paljaaltaan ihan liian kirpeää. Mutta kun siihen oli jo mennyt aika lailla aineksia ja aikaa, sekä pohjakin oli jo valmiina, ajattelin, että kokeilen: eihän kenenkään ole pakko syödä. Mutta kaksi miinusta tekivätkin yhden plussan! Makea saaristolaisleipäpohja ja kirpakka lohituorejuustomassa natsasivatkin vallan hyvin yhteen. Kauan ei kakku työpaikan kahvihuoneen pöydällä lounasaikaan ollut. Muruset oli helppo siivota. :)

Saaristolaisleipä-lohi-tuorejuustokakku

Saaristolais-lohi-kakku

Saaristolais-lohi-kakku-2

Pohja murustellaan, sulatetaan 50 g voita, ja tässä tapauksessa lisätään se puuttuva suola. Painellaan  irtopohjavuoan pohjalle. Päälle ”juustokakkumaisesti” mousse, jonka tulin koonneeksi kaapin antimista ja 400 g graavilohta palasteltuna:

1 pkt ruohosipuli Creme Bonjouria
1 dl kuohukermaa
1  – 2 dl raejuustoa
silputtu lohi
sitruunapippuria (½ tl)
vähän suolaa, valkopippuria

5 liivatelehteä
½ – 1 sitruunan mehu

Sekoita muut aineet, lopuksi sitruunamehuun liotetut liivatteet. Pinnan olisi voinut piperrellä kauniimmaksikin, mutta ei kuulkaa duunissa mitään huippudekoraatioita ollut aikaa ryhtyä värkkäilemään. Kakusta saisi muuten hyvän alkupalan/tapaksen… (niihin palailen viikonloppuna, jolloin myös Meksikon terveiset vol. VIII)

18-3

Muutoin sellainen melkoisen hoppu päivä. Ja lyhyt. Flunssan alkuinen. Päätä särkee, nenä vuotaa, ääni tavallistakin karheampi, kurkku kipeä … Aamupäivän reippaan, monenlaisen tekemisen, yhden erityismukavan tapaamisen jälkeen suvantovaihe esitelmää kuunnellessa, sitten perinteinen (kolmas kerta on perinteinen ja mukava) joulukahvituokio ja kaupungille karkasin kahden jälkeen. Ei ollut oikein virettä: sen että ripset-kulmat kävin laitattamassa kondikseen, hakemassa huomista jouluviini-postausta ja joulua/uutta vuotta varten viinit, nuorille muutaman pienen paketin ostin, Herkusta erikoisjuttuja (tuota La Mottea mm.) ja sitten väsyin ja liu´uin kotiin.

Nyt lähden lääkitsemään itseäni glögillä. Vielä kaksi päivää, ja loma!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI
numerot-2013-4

18

Yliopistoelämä on kyllä merkillistä, ja kilpailu tuntuu käyvän vain kovemmaksi sitä mukaa kun budjetti pienenee. Eteläisemmästä Suomesta kuuluu merkillisiä huhuja, jotka liittyvät kilpailuun (professorien)viroista ja Åbo Akademissa jo irtisanotaan tutkijoita ja tukihenkilöstöä, Joensuussa lienee pian sama tilanne. Asioiden näin ollen ja koskapa professorin tehtävänä on ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen, olen ajatellut kevätlukukaudellla satsaavani mahdollisimman paljon tohtorikoulutettavien apurahahakujen tukemiseen, ohjeistamiseen, lausuntojen muotoiluun ja sen sellaiseen. Näissä merkeissä päätin sitten mennä Kultuurirahaston infoon tänään iltapäivällä. Olisinpa käyttänyt senkin ajan vaikka väikkärikässäreiden lukemiseen, … ihan yhtä tyhjän kanssa oli tuo sessio. Ja kun sieltä palasin, olipa sähköpostissa odottamassa koulutusrehtorilta hämmentävä viesti. Hämmentävä kyllä! Nyt olisi päätettävä…

Kotona vähemmän isoja asioita päätettäväksi. Mitä viinejä jouluksi ja uudeksi vuodeksi? Meillä on muutama perinteinen (Châteauneuf-du-Pape Le Moulin Teyroud, joku Vintage Port ja samppanja) juhlakauden viini, mutta aina haluan jotain erilaista, vähän tavallista arvokkaampaa (muutakin kuin Amaronea ;)) kokeilla. Nyt ovat vielä hakusessa… Jos tehdään diili: kerrot allaolevassa kommenttilootassa sinun/teidän porukan jouluviinin joka on jäänyt mieleen tai joka on perinteisesti joulu/uudenvuoden juhlassanne tuomassa lisänautintoa joulu/uudenvuoden päivälliselle, ja minä lupaan ”vastalahjaksi” koota viimeistään perjantaiksi jouluviinisuosituksemme. … (viime vuotiset). Ei näköjään ollut vielä mennyt Alkosta se kymppitonnin Romanée Conti 2009, joka maahan saapui pari viikkoa sitten. http://www.alko.fi/tuotteet/475377/?fromsearch=true  Paljon, ja kalliitakin viinejä, kerhon kanssa on maisteltu, me on kerran ajettu ko. kylän [pieni rupunen kyläpahanen] läpikin, mutta, mutta … 10000 euroa viinipullollisesta ei kuulosta ihan täyspäiseltä…

romanee

Entä olisiko kiinnostusta jos kokoaisin kuvasarjan (+ jonkinmoiset ohjeet) lapaksista? Lappilaisia tapaksia, joita on hyvä tarjota suupaloina juuri uudenvuoden illanistujaisissa tai palapelin äärelle välipyhänä…  Ja muitakin kuin lappilaisia pikkunaposteluja…? Alkupaloiksikin sopivia…

Lapaksia

Eilen pehtoori kertoi, kuinka oli lauantaina ollut kiva olla viinikerhon kanssa ”pikkujoulupäivällisellä” uudessa Gastro26 -ravintolassa, jossa ruoka oli  ollut oikein hyvää ja illansuu sujunut muutenkin mukavasti – vaikka, tai sen tähden!! että minä olin Helsingissä – mutta ihan erityisen mukavaa oli ollut kun ei ollut tarvinnut odotella, että kaikki ruoat kuvataan. Hö, no enhän minä sentään ihan aina kaikkea kuvaa. Toinen ilon aihe oli ollut, että olivat porukalla tilanneet Sauvignon Blancia.  Jos minä olen mukana siihen ei ihan helposti päädytä. Minä kun en ole oppinut sen mausta pitämään. En vaikka jossain vaiheessa pienen siedätyshoitokauden yritin pitää. Ei ole minun makuuni, ei ainakaan mitkään alle kympin, ruohoiset, merkillisesti karvaat SB-viinit. Mutta sitten lohdutukseksi kertoi, että creme brûlee oli ”yltänyt” kotoisen tasolle, myös esillepanoltaan. Hih! Pitäisi käydä ko. paikassa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

numerot-2013-2

16-2013

 

Su
15
12
2013

Kolmas adventti

Aamu niin verkkainen, että olin ryhtyä keittelemään riisipuuroa. Ei tarvetta lähteä mihinkään, ei edes lenkille. Itselleni selittelin, että eilen ja toissa päivänä tuli käveltyä niiiin paljon, että voin tänään fuskata, jättää sunnuntailenkin tekemättä, kieltäytyä lähtemästä tuuliseen aamuun. Laiskasti millekään ryhdyin, kummasti vielä viipyilen eilisessä. Mietin menneitä, [enkö työksenikin?] ja pikkuhiljaa saan koneen käyntiin, pikku hiljaa jollekin ryhdyn.

Iltapäivällä jo innostuin.

Meillä oli sitten tänään tämän vuoden joulukinkku. Tein possurullan ajatuksella ”täytetään sillä mitä kaapista löytyy”. Ei ollenkaan huonosti mätsänneet sinihomejuusto, yrtit, aurinkokuivatut tomaatit, tuorejuuston jämät.

 

joulujuttuja-4

Kun kerran oli ”kinkkua” testautin pehtoorilla myös jouluoluen, maistoinpa itsekin, ja jo vain oli hyvää olutta. Makeaa, pehmeää, eikä runsaahkot prosentit maistuneet väkevänä…  Belgialainen, liki hellyyttävään pulloon pistetty jouluolut oli kyllä tavattoman hyvää… http://www.alko.fi/tuotteet/787404/?fromsearch=true Ei ole meidän vahvuusaluetta nämä oluet, mutta äärimmäisen satunnaisille maistelijoille maistui.

joulujuttuja-2

joulujuttuja-3

Ja kaikki te, jotka ette ole Oulun alueella ja jotka haluatte joulupöytäänne jotain vähän tavallisuudesta poikkeavaa, te joilla on Alkossa tätä viiniä, käykää ihmeessä hakemassa pois. Me ostimme jo pari viikkoa sitten Oulun viimeisen, eikä sitä tänne saa lisää enää tilaamallakaan… joten Rovaniemi, Helsinki, Tampere, Jyväskylä, Turku, nauttikaapa! Cabernet Franc Kanadasta, ja kylläpäs on hedelmäinen, hieno, tyylikäs viini. Juhlaviini. Jouluviini. Eikä hyljeksittävä seikka ole sekään, että etiketti on tavattoman tyylikäs. 

Pilletteri

No niin, ja tänään jälkkkäriksi pullaa, – pulla lohduttaa totesi esimies reilut yhdeksän vuotta sitten. Niin se tekee, ja pulla on hyvää. Nyt on pieniä puustisia jouluksi, uudeksi vuodeksikin mökille. Ei ole pikkupuustiset vain Pågensin yksinoikeus, – sitä paitsi näissä on paljon kardemummaa, kanelia, sokeria, voita… hyviä ovat.

joulujuttuja-5

joulujuttuja-6

 Kohta soittaa lapsi Meksikosta! Kohta. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

numerot-2013

joulujuttuja