Ma
06
05
2013

Vihellellen

Aamulla kun kuuden jälkeen tarkistin, oli puhelimessa jo kaksi tekstaria. Molemmilta lapsilta viestit. Toinen oli ollut jo pari tuntia duunissa, ja vinkkasi Kalevassa olleesta objektiivitarjouksesta (meillä kun on vähän digikuva-asioita ollut viime aikoina) ja toinen oli juuri menossa nukkumaan – eilisen illan (tyttären aamu) Skype-sessiossa oli yksi juttu unohtunut kertoa ja sitä tekstaili. Sitä minä vaan yritän selittää, että onhan se vaan maailman parasta kun on nuo pennut olemassa. Vielä töihin polkiessa hymyilin tälle erinomaiselle asiantilalle.

ei vielä muita kukkia pihalla

Töissä olikin sitten heti ”tilanne päällä”: muutaman opiskelijan puolesta pieni hätä… oli taas kerran kulkenut tieto huonosti… eihän minusta heille paljon ollut apua, mitä nyt olin heidän kanssaan ottamassa Weboodin merkillisistä ilmoittautumisjärjestelmistä selvää… Noh, taloustieteen sivuaineopintoihin ilmoittautuminen sitten lopulta onnistui kuin onnistuikin. Muutoin kovin mitäänsanomaton päivä: koko iltapäivän olin aikeissa lähteä arkistoon muutamien juttujen tarkistukseen, mutta en saanut aikaiseksi. Huomenna se on edessä – josko iltapäiväksi sinne?

Pehtoori oli tänään oikein toiminut ”nimekkeensä” mukaisesti, ollut tilanhoitajana, elikkäs putsaillut pihaa, pensaiden juuret jo siistinyt, kukkapenkit rapsutellut ja oksia leikellyt. Olipa minunkin sitten vihdoin illansuussa takapihalla [sehän se on se puutarhan osa, jossa minä saan puutarhurointia harjoittaa ja harjoitella] jotain tehtävä: yrttilaatikot putsasin ja vähän haravoinkin. Mukavaahan se sekin oli kun vaan sai lähdetyksi. Ehkäpä se sitten on huomenna arkistossakin – kunhan vaan saan lähdetyksi…

Pihalla_

Tuosta vesipallokuvasta muistui merkillisesti mieleen, kun kollegan (joka kirjoittaa juuri erästä seurakuntahistoriaa) kanssa pohdittiin, että onko viheltäminen ollut syntiä vielä puolivuosisataa sitten? Meillä molemmilla (liki samanikäisiä ollaan) oli hämärä muistikuva, että meidän lapsuudessa viheltely oli vähän kuin kiellettyä, ainakin sitä pidettiin ”pahatapaisena”… ”katupoikien”, ”rahvaan”, ”satamalaisten”  helmasyntinä?  Onko muilla muistoja, tietoa, hämäriä muistikuvia vai olemmeko me vain moisen ajatuksen jostain omineet?

Pihalla_-2

Su
05
05
2013

Muisteja

Klikkaa ensin tämä

http://vimeo.com/61331334

”Muisteja. Niin kutsuttiin tyttöjen kiiltokuvia 1950-luvun Oulussa.” Noin toteaa Peter von Bagh omaelämäkerrallisen elokuvansa/dokkarinsa aluksi. Niin niitä kutsuttiin vielä 1960-luvullakin. Minullakin oli muistikirja. Oli vaikka keräsinkin enemmän purkankuvia: jalkapallokuvia (124 kpl kuului sarjaan, ja sain ne kaikki ja lähetin Hellakselle ja sain laatikollisen karkkia, jota äiti kyllä sääteli sitten moneksi viikoksi. Kuvat tulivat samassa paketissa takaisin, mutta niihin oli lyöty pieni pyöreä reikä: sen jälkeen niitä ei voinut vaihtaa saatikka lähettää uudestaan Hellakselle.). Muistikirja on vielä tallessa.

Muisteja-4

Muisteja-2

Muisteja-3

Von Baghin ”raina” on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Ainakin jokaisen oululaisen kannattaisi käydä se katsomassa. ”Avojalakasta oululaistaki” (jollainen karjalaisista ja lounaissuomalaisista sukujuuristani huolimatta kuitenkin olen) hämmästytti moni asia, muistui mieleen moni asia. Nyt vielä monta tuntia leffasta paluun jälkeen, elän väärällä vuosikymmenellä. Myös pehtoorilla sama fiilis. Ja pidettiin von Baghin älykkäistä sarkastisista sivulauseista, pieneen kiteytetystä paljosta hienosta ajankuvan ja oululaisuuden analyysista. Ja kyllä se varmasti avautuu myös muille kuin oululaisille…

Mentiin leffaan kimpassa, käveltiin puoli yhden näytäntöön Valvelle… samalla katsastin siellä avatun Lyskalaisten valokuvanäyttelyn ”Street photo” – kovin olivat Lyseon lukion kamerakerholaisten otokset samanlaisia kuin minun kuvaamiseni Oulussa. Paitsi että minä en ota/en osaa ottaa henkilökuvia.

Muisteja

Mutta jos/kun tuo ”Muisteja” on ensi tammi-helmikuussa saatavissa keinolla tai toisella opetuskäyttöön, minun Arjen historia – tai Pohjoinen paikallishistoria -luentosarjani opetus on kahdeksi tunniksi jo valmisteltu. :)

Kaupungilta palattua teimme kimpassa kelpo ruokaa, uusia kokeilujakin, kuten eilenkin, postailen joku päivä kuvia ja ohjeita.

Kirjoitettu kello 19:42

Jossain välissä viikonlopuksi luvattiin kaunista! Ihan varmasti luvattiin. Ja nyt on +3 C, ja koko aamupäivän satoi, eikä vieläkään mikään kevätkeli ole! Ajatus oli lähteä Suurelle Kuvausretkelle rannoille, Koiteliin, eväät mukana puistoihin, … Ajatukseksi jäi. Hmph!

No sitten ajattelin, että nythän on aikaa lähteä shoppaamaan ja etsimään itselle jotain kesä(reissu)kampetta. No lähdinkin. Etsinkin. En löytänyt. Muutaman kirjan löysin, tai itse asiassa löysin montakin, ostin vain kaksi.

Noh kun kerran ei pääse pihahommiin, eikä paljon muutenkaan ulkoilemaan, niin onneksi on tiedossa muuta mukavaa. Olemme piakkoin lähdössä Oulunsaloon, jossa on viinikerhomme (Botrytis Ouluensiksen)  maistiaiset ja tänään ohjelmassa on:  

IX BOTRYTIS CHALLENGE TASTING, Oulunsalo, Finland, 4th May, 2013

Hugelin kyltti, Alsace 2011

Maisteltavana on kolme valko- ja kolme punaviiniä. Tärkein tunnistettava asia on rypälelajike. Neljä viineistä on yhden lajikkeen, kaksi on sekoiteviinejä (vaihtoehdot annetaan).

Lisäpisteitä saa alkuperämaan (vaihtoehdot annetaan), viinialueen, valmistajan ja palstan tietämisestä.

Tässä on nyt mestaruus puolustettavana. Minä nimittäin voitin tuon skaban viime vuonna, joten olen siis hallitseva mestari. Totuuden nimissä on kyllä kerrottava, että kaikkina edellisenä vuosina olin aina viiden huonoimman joukossa. Pehtoori oli toissa vuonna paras ja viime vuonna kakkonen. Viime vuotiseen menestykseemme oli varmasti merkitystä Umbriassa vietetyllä kuukauden kestäneellä korkeanpaikanleirillämme: tulimme silloin Italiasta liki suoraan kilpailuihin. Ja silloin maisteltavissa ja tunnistettavissa oli monta italialaista viiniä. Tärpit oli siis hanskassa. Tai paremminkin makunystyröissä. ;)

Torgiano

Vaikka tänään menettäisinkin mestaruuteni, on minulla onneksi toinen mestaruus yhä hallussa. Nimittäin myös vappuaattona oli tietokilpailu, erittäin perinteinen sekin. Perinteisessä vappukyläpaikassa on aina ennen illallista tietokilpailu ja meidät viisi pariskuntaaa jaetaan sekapareihin ja meille annetaan puolen tunnin verran aikaa vastailla noin 15 kysymykseen. Kun kilpailun kysymyspaperin laatii aina isäntäpariskunnan feminiini, joka on minun kollegani, ovat kysymykset enemmän vähemmän ”historiallisia”. Tällä kertaa oli enemmän, mikä ehkä selittää sen, että minä parini kanssa voitimme ylivoimaisesti. :) Saatiin essut palkinnoksi.

Mutta nyt siis kisaamaan viinitietoudesta. Päivitän illan lopuksi, palattuamme tähän tuloksen.

nimi_p

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

klo 21.38. No niin, selityksiä, selityksiä… mutta en TODELLAKAAN pärjännyt. Päinvastoin. Mutta ei muuta kuin nesteytys kuntoon ja katseet tulevaan kauteen … :)

Maistelut

Kirjoitettu kello 14:58

1 (Custom)

Viime sunnuntaina asettamani kyselyn tulokset näyttävät tältä

vastaukset

Kysymyshän kuului näin: Kuinka kauan olet seurannut Tuulestatemmattua?

Kaikkiaan vastaajia oli 43, joista puolet vastasi vielä uteluuni ”Miten/millä hakusanalla/mitä kautta tänne olet tullut?” Ja vastaukset olivat tämmöisiä:

Sisilia, matkakertomus viime kesänä. Siitä lähtien päivittäin aivan pakko lukea, mökki Lapissa, sukuseuran sivuilta löysin linkin, jollain reseptihaulla, Tuulestatemmattua, New York, nimeni, matkakertomuksia, Etelä-Afrikka, Luin Kalevan ruokapalstan, samassa tdk:ssa töissä, Jonkun toisen blogin kautta löysin, jääkellarin lohi, Etelä-Afrikan matkakertomuksen kautta, jonne löysin Googlen avulla, Varmaan joku resepti se oli ja heti jäin koukkuun :), jotain ruokaohjetta hain…

Hämmentävää on että joku on ”jäänyt koukkuun” tai että ”on pakko lukea”. :) Ruoka ja reissut lienevät olleet ”vieraille” ne blogiini löytämisen enimmät syyt. Ja niitähän täällä tosiaan on: ruokaa ja reissuja. Luulen että juuri tuosta ”suunnilleen alusta asti” ja ”monta vuotta” -porukassa on monta tuttua, jotka käyvät ihan kuulumisia kurkkimassa.

ilta-2

Erityisesti ilahduttivat muutamat kyselyn kommenttilootaan jätetyt viestit ”Mukava joka päivä lueskella näitä juttujasi. On ihan kuin välillämme ei olisikaan tota 700 km. Terveisiä Pehtoorille ja Botrytikselle.” ja ”Olen seurannut blogiasi suunnilleen siitä tiedekunnan 1960-luvun pikkujoulusta lähtien. Se on sopivaa ohjelmaa näin eläkeläisellekin.  – Näin yhteys Ouluun ja yliopistoonkin säilyy. Toivotan hyvää jatkoa!”

 

Vastikään olen saanut – taas – muutamilta opiskelijoilta kuulla heidän seuraavan höpinöitäni, ja se se vasta hämmentääkin… ikähaarukka lukijoissani on siis opiskelijoista eläkeläisiin. Ja sitten hämmästyin kun  ihan vasta kuulin parin tutunkin, joiden en olisi luullut  tänne koskaan eksyneenkään, piipahtelevan täällä …

Olen sanonut monta kertaa ennenkin, mutta sanonpa nyt taas, että vaikka minä kuinka pidän tätä blogiani nimenomaan itselleni, omana päiväkirjanani, niin kyllähän tähän satsaa ihan eri tavalla kuin tietää, että täällä on vuosikausia mukana pysyneitä ja olenhan tätä kautta tutustunut edes vähän moniin uusiin ihmisiin, vaikkei vielä olla edes tavattu. Lukijathan tästä mielekästä tekevät. Kiitos ja kumarrus siis kaikille vastanneille ja kaikille, jotka täällä enemmän tai vähemmän säännöllisesti käytte.

ilta

Kyllähän minulla joku sisäinen palo tiedon jakamiseen on, heh! Oikein varsinainen kansankynttilä!  … täytynee olla, sillä muuten lienee vaikea selittää, miksi järjestin täksi päiväksi – heti vapun jälkeen – opiskelijoille info-tilaisuuden. Ajankohdalle oli perusteltu syynsä, ja ilmeisesti tarvettakin, sillä paikalla oli jos ja vaikka kuinka paljon opiskelijoita. Sekin tuntuu mielekkäälle: koettaa opinto-ohjata, kun kerran on sellaisia, jotka tulevat sitä ohjausta hakemaan. Muutoin ei niin tavattoman onnistunut työpäivä. Yhtiä ja samoja tilastoja pyörittelin ja yritän kirjoittaa auki artikkeliksi. Ei mitään lennokasta tieteentekoa, ei todellakaan.

Kirjoitettu kello 18:19
Aihe: Bloggailu
Ke
01
05
2013

Automobiilien Wappu

Ei tullut pieneen mieleenkään laittaa mitään kevätvaatteita päälle, saatikka testata jätskikitskalla uusia tötterömakuja, saatikka istuskella ylläpitokuohuvalla jossain terassilla ja katsella ihmisten vapunviettoa keskustassa.

Kunhan yhdeksän aikaa saimme eilen hyvin syöneet, paljon puhelleet, vedet silmissä nauraneet, kuohuvaa vähintäänkin riittävästi nauttineet, myöhään yöllä kotiutuneet itsemme aamiaiselle, totesimme iloksemme, että olipa mukava vappuaatto, ja että lopultakin parasta oli ollut nähdä ystäviä ja sitten tuttuja, joita tapaa vain kerran vuodessa  ja että paistaa aurinko.

Päätimme lähteä pyöräillen katselemaan vanhoja autoja Linnanmaan marketin parkkipaikalle. Sen teimme. Ja palelimme! Toppaa yllä, mutta silti palelimme. Mutta autot olivat todella hienoja, nostalgisia, glamoureja, hauskoja, pieteetillä kunnostettuja, … Muutamia ihan ylivertaisen kauniita oli joukossa..

 Tämä on niin sen näköinen, että se voisi olla pehtoorin… eikö? Minusta ainakin.

(KAIKKI KUVAT SUURENEVAT KLIKKAAMALLA!)

Mobiiliautot

Juniorille (ent. rengasmyyjä), jolle vanteet ja renkaat ovat
Hyvin Isoja Asioita, koetin selittää,
että tällaisia niiden olla pitää…

Mobiiliautot-2

Tämän T-mallin Fordin kyydissä olen kerran ollutkin!

Mobiiliautot-2-2

Mobiiliautot-3-2

Yksityiskohdat ovat tärkeitä…

Mobiiliautot-7

Mobiiliautot-8

Mobiiliautot-10

Mobiiliautot-11

Tosin kokonaisuus ratkaisee! Vm 1930 Chevy oli helmi!

Mobiiliautot-9

Mobiiliautot-5

Tämä kaunotar, vm 61 Jaguar oli ehdoton suosikkini. Kaunis kuin mikä!

Mobiiliautot-6

Mobiiliautot-2-3


Mobiiliautot-4-2

Valkoiset nahkapenkit ja kaikki muut harkitut yksityiskohdat viehättivät…. ;)

Mobiiliautot-3-3

Mobiiliautot-2-4

Tällaista Letukkaa isäni ajoi armeijassa kentsun kuskina…

Mobiiliautot-6-2

Mobiiliautot-7-2

Lisävalot :)

Mobiiliautot-8-2

Tuleeko muille mieleen Hollywood?

Mobiiliautot-15

Paljonkohan tämä V8 kuluttaa satasella? Ihan sama! Komeat oli äänet!

Mobiiliautot-16

Tässä on jotain tuttua. Muutakin kuin se, että pehtoorin lapsuudessa heillä oli ollut juuri tällainen. ;)

Mobiiliautot-25

My baby drove up in a brand new Cadillac
I said my baby drove up in a brand new Cadillac

Mobiiliautot-21

Mobiiliautot-18

Mobiiliautot-19

Mobiiliautot-20

Mobiiliautot-3-4

Mobiiliautot-2-5

Äidilläni oli 60-luvulla tällainen.
Se oli vain punainen, ja siinä oli musta matta katto.
Rekkari oli OGE-64.

Mobiiliautot-3

Isälläni oli tällainen, melkein tällainen.

Mobiiliautot-24

Mersuja oli kaikkinensa mobiilien joukossa paljon.

Mobiiliautot-23

Ja sitten muita menopelejä kaikissa sateenkaaren väreissä…

Mobiiliautot-22

Tämä autorivi olisi voinut olla 70-luvun lopun marketin pihalla.
Tämmöisiä autoja minä muistan paljon.

Mobiiliautot-4

Autojen parissa kului tunteroinen, minkä jälkeen päätimme pyöräillä kaupungille. Ehkä ajatuksena kuitenkin se ylläpitokuohuva jossain aurinkoisella seinustalla. Ei ollut aurinkoisia seinustoja!

Kun olimme keskustassa, olin niin jäässä, että rommikaakao tuntui ainoalta oikealta valinnalta. Toripolliisissa istahdimme tovin. Kiertelimme kaupungissa ja sitten poljimme jäätävässä vastatuulessa kotiin. Juniorikin tuli mobiiliautojen parista seuraksemme bratwursteille ja salaatille.

Wappu on vietetty.

Kirjoitettu kello 18:18

Töistä [jossa ei ollut juuri muita kuin proffat, Akatemia-tutkijat ja minä] hammaslääkärin kautta [vuositarkastus – ei muuta! Huh!] kotiin. Sitten pehtoorin tarjoama kuohuviinilasillinen, vaatteiden vaihto, tuo alla oleva viime vappuaattona [kuinka erilainen se olikaan!!!! KLIKS!] otetusta kuvasta tehty kortti tänne ja FaceBookiin.

Äkkiä Radio Perämeren sivuilta tsekkaus, ettei omia sanomisia ollut huolimattomasti tulkittu ja tekstiksi tuotettu [onneksi en kuullut pitkähköä haastatteluani radiosta, oma ääni kuulostaa karmealle! Ehkä se oikeasti onkin??], no jutussa ei varsinaisesti virheitä, painotuksista voisi ehkä keskustella. Jos jotakuta kiinnostaa, miksi Kemi on edelleen Suomen punaisin kunta, niin minun hyvin lyhyt selitykseni asiasta on täällä (KLIKS).

Mutta nyt harrastamaan kierrätystä (klikkaa kuva isommaksi… :))! Lähdetään Kuivasjärven tienoille viettämään aattoa perinteisin menoin: kuohuvaa, tietokilpailuja, kuohuvaa, ruokaa, kuohuvaa, laulua, kuohuvaa…

Vappua!

Kirjoitettu kello 16:30

Lunta?!! Aamuvarhain satoi lunta. Orvokit eivät onneksi olleet millänsäkään…

Lumiorvokit

Aamuksi keksin kaikenmoista kotihommaa ja järjestelyä, siivoilua ja vähän leipomustakin [huomiseksi tein cupcakeja, enpä ole ennen tehnyt… jos kelpaavat, postailen ohjeen] – odottelin sään lämpenemistä.

Olin päättänyt lähteä pyöräillen viemään murmelille eilisiä rääppiäisiä ja vappuherkkuja ja juuri kun astuin pihalle ämpärin ja luutun kanssa, että aloitan pyörän pesun ja huollon talven jäljiltä, niin pehtoori tuleekin ovella vastaan: Pyörä on valmiina lähtöön. ;)

Oli ukkeli renkaat pumpannut täyteen ja talven pölyt menopelistäni pyyhkinyt. Kun Koskelantiekin oli sorasta jo siivottu, niin olihan mukava, tosin oletettua kylmempi, pyöräillä.

Caritaksesta jatkoin Lyötyn kautta haudalle ja monen muun mutkan kautta kotiin. Marttiakin kävin pitkästä aikaa tervehtimässä.

Martti

 Tässä yksi valokuvausharjoitus tehtynä….

Martti-2

 

Harkka

Arkiston eteen on hajonneen/puretun sateenvarjon tilalle tullut uusi installaatio. Pidän tästäkin, tosin edellisestä enemmän.

Martti-3

Kotipihalla on vielä lunta, vaikka pehtoori kuinka sitä yrittäisi levitellä…

Lunta on vielä

Tässä on sen eilisen omenajälkkärin kuva vielä… Se on italialainen, ligurialiainen, focaccia. Focacciahan tunnetaan yleensä suolaisena leipänä… mutta tämä ”focaccia dolce” on siis makea. Nopea eikä ollenkaan kuiva. Hyvää on.

Lauantain herkkuja_-8

Tein sen vuokaan, jonka serkku reilu kuukausi sitten toi tuliaiseksi. Vuoka on juuri sellainen kuin Mummo Ankalla omenapiirakoita varten on. Tiedättehän Mummo Ankka laittaa piirakan jäähtymään ikkunalaudalle, ja sitten Akun veljenpojat, Hessu tai Rosvo-Kopla käy sen sieltä vohkimassa. Eilen ei onneksi kukaan hienoa vuokaani tai piirakkaa vohkinut..

lataus

Tämä italialainen omenapiirakka ei ollut sellainen kannellinen kuin Mummo Ankalla, mutta vielä sellaisenkin tuohon vuokaan [eilisessä postauksessa kuva] teen.  Nyt kuitenkin:

 

Focaccia dolce

 

1 hapahko omena
2 rkl pinjansiemeniä
2 rkl rusinoita

½ dl jälkiruokaviiniä (varmasti makea omenatuoremehukin käy)
2 munaa
1 dl (reilu) sokeria
75 g voita
2½ dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kuori omena, viipaloi. Laita lautaselle omenaviipaleet, rusinat, pinjansimenet ja kaada niiden päälle jälkiruokaviini ja anna makuuntua puolisen tuntia.

Laita uuni lämpiämään ( 2oo C). Vatkaa munat ja sokeri, lisää paloiteltu pehmeä voi, lisää kuivat aineet ja lopuksi omenat ja muuta liotetut.

Öljyä pyöreä vuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista n. 50 minuuttia, puolivälissä voit laskea lämpötilan 175 asteeseen.

Me nautimme sen italialaisen jäätelönokareen kanssa, mutta kyllä se on hyvää ilman sitäkin.

~~~~~~~~~~~~~~

Olen huomannut linkittäväni yhä useammin omiin juttuihini… ehkä sen taustalla on se, että ajattelen, että kaikki lukijani  eivät ole niitä vanhoja postauksiani, ruokaohjeitani, reissuraporttejani nähneet, ja hoksautan tai muistutan niistä noilla linkityksillä….

Ja sitten jäin tuossa miettimään, että mitenhän te 300 – 400 päivittäistä kävijää jakaudutte, siis kuinka kauan, kuinka vanhoja juttuja tiedätte/olette lukeneet …   Siispä olisiko mahdollista, että klikkaisit ainakin yhden noista ensimmäisistä vaihtoehdoista, ja ehkä vastaisit viimeiseen kysymykseen? Olisin kovin iloinen jos niin teet….

 

Ja vinkki kaikille blogeista ja arvonnoista kiinnostuneille. Lepolandian Pasi juhlii blogissaan 50 000 kävijän rajapyykin ylittämistä arvonnalla, jossa on kelpo kirjapalkintoja… Käyhän katsomassa ja osallistumassa…

http://lepoland.blogspot.fi/2013/04/50000-arvonta.html

 

Pe
26
04
2013

Aina ei jaksa

Joku reippaampi olisi nyt ulkona ämpärin ja luutun kanssa. Pesisi ikkunalautoja ja muita tasoja. Putsaisi yrttipenkkiä, joka hämmästyttävästi on lumen alta sittenkin paljastunut. Nauttisi kevään valosta ja raikkaasta ilmasta. Mutta minä olen nyt se vähemmän reipas. Ei vaan viitsi lähteä pihalle. Sitä paitsi pehtoori on viikolla jo kantanut kellokanervat roskiin, putsannut ja puleerannut kiveykset ja piazzan. Oli tuonut orvokkejakin; ”Sinähän niitä tykkäät istutella.” Ehkä huomenna tykkäänkin. Tänään olen keskittynyt vain järjestelemään sisätilojen ”kukkaterraariota”. Siis mitä? Kiviä!  :)

kiveä

Sitä paitsi mie olen tässä illansuussa koettanut kysellä, olisiko meille tulossa ruokavieraaksi systeriä tai murmelia, nuoria tai vähän vanhempia ja kun nyt kerta kaikkiaan näyttää siltä, ettei ketään tule, niin minullahan on huominen ja ylihuominen aikaa pihalla ja sisällä touhuamiseen (lue: kun kerran ei ole mukavampaa tekemistä eli kestitsemistä, on vähän pakko touhuta). Jos kohta olisi tuolla tikulla ja repussa duunejakin, – olkoot.

Olen tässä kiireimmiltäni harrastanut luonto/lintukuvaustakin: tämä kun käveleskelee tuossa tontin rajalla harva se ilta, niin ei paljon vaadi kun keittiön ikkunasta kuvailee…

fasaani

Kaikesta huolimatta taidan ryhtyä tässä vielä jotain leipomaan. Oppiaineen esimies kun lähetti eilen ensi maanantain kokouksen esityslistan, jossa ensimmäisenän pykälänä oli ”Reijan sima”. Odotuksia siis on. Noh, siman tein jo viime viikonloppuna, mutta olisi ehkä mukava viedä jotain syötävääkin. Lupasimme kollegan kanssa seminaarilaisillekin meidän maanantain ”maratonistuntoon” jotain tarjoilua: kollega aikoi Tornionjokivarren reissultaan jotain tuoda, mie voisin tehdä vaikka muffinseja. Siispä siirryn takavasemmalle elikkäs keittiöön. …  Huomiseen, ja reippaampaan oloon ja postaukseen!

 

Kirjoitettu kello 19:59

Oli sateinen ja sumuinen aamu.

Huhtikuun lopulla

Sitä seurasi työpäivä, jossa parasta oli iltapäivällä pidetty kuukausiseminaari. Kollegan erinomaisen mielenkiintoinen ja oman artikkelini jäsentelyä auttava alustus sekä terveiset viime viikon Tieteentekijöiden liiton seminaarista herättivät keskustelua ja ajatuksia. Ei citius,altius, fortius vaan ”citius, amplius, vilius” (= nopeammin, tehokkaammin, halvemmalla) sitähän sitä meiltä akateemisessa maailmassa odotetaan.

Töistä lähtiessä ei enää sateista ja sumuista, vaan lämmintä (+9 C näytti auton mittari) ja aurinkoista. Tein meille nopsasti sapuskan (Marskin purkkivorscmak ei ensimmäistä kertaa pelastunut jääkaapin ollessa liki tyhjä), pakkasin kamerarepun ja teki  mieli lähteä Koiteliin katsomaan jäidenlähtöä. Tuli mieleen iskä; sillä oli tapana juuri näiden kevättulvien aikana, jokien vapautuessa jäistä ajella lähitienoon jokisuistoihin, koskipaikkoihin; hänestä kun oli  ”aika jännän näköistä kun ne jäät lähtee”. Usein soitti meitäkin mukaan noille tulva-ajeluilleen. Kerran Iijoelle mentiinkin, mutta jäät olivatkin jo ehtineet mennä.

Tänään en siis ajellut Koiteliin, enkä muuallekaan tulvapaikoille, vaan ajelin Nallikariin ja lähdin tepastelemaan Hietasaaren rantoja.

Huhtikuun lopulla-2

Huhtikuun lopulla-3

Hienoa oli, ja olisipa ollut kumpparit, oli talvilenkkarit eivätkä edes paljon kastuneet. Kiipesin lintutorniin, kuuntelin lintuja, ihailin maisemaa, mietin kaikenmoista. Tyttären kanssa tekstailtiin.

Muumi-mukit-2Tyttärestä tulikin mieleen tämän eilinen FB-päivitys (”Ei rahakas kansainvälinen ura minusta rikasta tee, kyllä se on vanhat kunnon muumit.”) Olen jo aiemmin kertonut esikoisen Muumi-fanituksesta… (juttu on täällä) Eilen oli nimittäin Hesarissa juttu (KLIKS) siitä, kuinka Muumi-mukit ovat arvossaan, ja tämän jutun esikoinen oli nettilehdestä Monterreyssäkin lukenut. Tosin tiesi jo ennen Meksikoon lähtöä Muumi-mukien arvokkuuden. Näet silloin kun vietti läksäreitään (joissa kävi kai liki 30 kaveria) oli latonut pöytään koko mittavan (25?) Muumi-mukiarsenaalinsa ja yksi kavereistaan oli sanonut, että ne olisivat Huuto.netissä aika arvokkaita.

Kekkereiden jälkeen tytär sitten surffaili, etsi ja laski kaikkien mukiensa arvon ja arvatkaapas? Kun muutama talvi/kausimuki on kuulemma jo 200 euron hintainen, on (ainakin tammikuussa oli) koko mukikokoelman arvo 1200 euroa! Viime pyhänä kun kävin tyttären asunnolla kastelemassa viherkasvit ja hakemassa postin (mistä yleensä kyllä huolehtii pehtoori), otin niistä mukeista, jotka olivat vitriinissä, kuvan. Luulen että tavallisimmat mukit olivat kaapeissa, enkä periaatteesta mene toisen kaappeja penkomaan. Mutta kuvassa on siis pari 200 euroa maksavaa mukia ja monta monen kympin mukia.

Muumi-mukit

Muumi-fanitus on kannattavaa. :)

Kirjoitettu kello 20:13
Su
21
04
2013

Kevääntuntu

Västäräkki. Sekin oli merenrannassa tänään aamulla, ja kirkuvia lokkeja. Ja joutsenpariskunta matkalla pohjoiseen, lensivät matalalla, olivat varmaan lähteneet Möljän sulasta kun ne näin.

Toppilanrannassakin meri oli jo pienen matkan päästä rannalta sula, ja hirmu lämmintä oli. Liikaa vaatetta minulla, eikä kameraa. Tarkoituksella jätin sen  pois, että tulisi käveltyä reippaasti. Ei tarvinnut enää talvilenkkareita mutta sauvoissa oli hyvä olla tulpat. Kaikkinensa kevättä lenkillä.

Ennen sitä ehdin koota digikurssin läksyt pdf-tiedostoksi. Vastaukseni tehtäviin eivät ole oikein tavallista minua. Ja vain yksi vanha ”kierrätyskuva” [tosin taitavat melkein kaikki olleet jo täällä blogissa… ] niiden joukossa… muutoin ovat tätä tehtävää varten otettuja. Klikkaamalla TÄSTÄ näet ne. Läksyjen lisäksi opetuksen valmistelua. Ensi viikon luennot ja seminaariopetuksen sain jotensakin pakettiin, joten ei huolta huomisesta. Joko nyt saisin aikaiseksi kävellä töihin, voisin mennä vähän myöhemminkin kun on oltava aika myöhään seminaarin takia..

hortensia2

Nuoripari  töiden ja taudin vuoksi poissa sapuskalta, joten tein ihan vain itselle mieluista safkaa, joka kyllä kelpasi pehtoorillekin. Jos eilen oli italialaista ruokaa, niin tänään sitten enemmän Ranskan keittiön herkkua. Ankanrintaa uudella tavalla. (ohje täältä) Voin suositella. Tuli helposti hyvää, ja uusi Le creuset -patani osoitti jälleen oivallisuutensa.

Heti unikkojen, orvokkien, alppiruusujen, syvänpunaisten ruusujen, tulppaanien, kevätkaihonkukkien, monien pienten valkoisten kukkien jälkeen pidän eniten hortensioista. Klikkaamalla suurenevat, ja sininenkin näyttää kauniimmalta.

hortensia

1

Kirjoitettu kello 18:41

Mikä ihana italialainen päivällinen! Kävin aamulla normaalin lauantaikierrokseni ja toin siltä reissulta ainekset meidän ylivertaisen hyvälle sapuskalle. Kun perusainekset ovat hyviä, ruoasta tulee erinomaista ilman mitään isompia kikkailuja ja keittämisiä, laittamisia, kokkailuja, kommervenkkejä.

Eipä olla varmaan koskaan ennen syöty vasikan-entrecote-vartaita, mutta tänään Pehtoori sellaiset meille grillasi. Minä tein niille herkkusieni-aurinkokuivattu-tomaatti -lisäkkeen ja salaatin. Kaupassa oli ihanaisia pihvitomaatteja, joten vihdoin ”in salata capresen” aika oli tänään. Oi, kuinka se toikaan mieleen muistoja ja kesän maun.

Tuo sieni-juttu on suht simppeli, ja helposti varioitavissa. Laita kattilaan reilusti (= 2 rkl? oliiviöljyä, yksi tai kaksi murskattua valkosipulin kynttä, pilkotut (tummat) herkkusienet, sekoitttele, alenna lämpöä, anna sienten hautua, kypsyä, suolaa ja pippuroi, lisää joukkoon 1 – 2  rkl aurinkokuivattua tomaattia palasina. Hauduta vielä. Tarjolle vietäessä ripottele sekaan ja päälle parmesan-raastetta ja basilikasilppua.

La cena-7

 La cena-2-2

Kaiken kruunasi Amarone. Minun ehdoton lempiviinihän on Amarone. Siinä ei ole muuta vikaa kuin että se on turhan tyyris, mutta hyvää ja halpaahan harvoin tapaa … nyt voi sanoa, että olen tavannut ”halvan” amaronen. Alkon uutuushyllyssä oli uusi amarone, joka on sieltä halvimmasta päästä, aika nuori (vk 2009) amaroneksi, mutta silti ihan tavattoman hyvää. Amarone Armigero (Cantina Valpantena)  http://www.alko.fi/tuotteet/fi/478047 on varmasti toistekin meidän päivällispöydässä.

La cena-5

Ja kun viiniä ruoalta vielä vähän jäi, oli hyvä nauttia jälkkäriksi pala juustoa. Ihan nimen perusteella ostin palasen … ja se nimi oli? – Vuorikiipeilijän juusto. Patikoija ja tunturien ja Alppien huiputtuja minussa heräsi, ja juusto löysi tiensä ostoskärryyn aika helposti. Saksalainen miedohko (Appenzellerin pikkuveli?) juusto sopi viinipullollisen loppujen kanssa erinomaisen hyvin.

juusto

Eikä siinä vielä kaikki! Lukulampun alla odottaa hemmottelulehti.

La cena-6

Minä kun voin ryhtyä loikoilemaan ja lukemaan, sillä lenkillä on tullut jo käytyä, Aamupäivän räntäsateeseen en rientänyt, mutta kun pehtoori ja poika lähtivät iltapäivällä kiertelemään autokauppoja [harrastuneisuus, johon koskaan en ole mukaan lähtenyt] lähdin samalla kyydillä kaupungille kameran kanssa. Hitto että oli kylmä. Tuuli oli raaka ja kavala.

oulu

Mutta kuvia otin. Muutama sopii läksykuvakansioon…
Ilman tehtävänantoa en olisi tällaisia koskaan tullut ottaneeksi, mutta aika jänniä ovat.
Uusi näkökulma, klikkaamalla isommiksi…

oulu-2

oulu-3

 

To
18
04
2013

Puhujamatkalla

Kolpoltööri on puhujamatkaltaan palaamassa.

Kahden junalla lähdin Rovaniemelle, poika vei asemalle ja lupasi sitten vaihtaa kesärenkaat ja pestä autoni, – autofriikki poika on hyvä olla olemassa. :) Kun on mitä parhain kelirikkoaika, oli juna tietty myöhässä. Entinen oppilaani oli onneksi sateisella Rovaniemen rautatieasemalla vastassa, joten ehdimme käydä kahvilla keskustassa ennen kuin luentoni alkoi. Minulle iltakuusi ei ole paras mahdollinen esitelmöintiaika, ei mitään loisteliasta verbaaliakrobatiaa saatikka ajatuksen lentoa tai kristillinkirkkaita ajatuksia ennakko-oletuksena. Toisaalta jos aihekin on väestö- ja sosiaalihistoriaa, erityisesti Lapin muuttoliikkeitä, niin ei jutusta järin riemullista tykitystä voi saadakaan aikaiseksi.

Yleisö vaativuus tietysti asetti haasteen, sitähän ei määrättömän paljon ollut, mutta sen joukossa pari entistä opiskelijaa ja kurssikaveri, jotka nyt ovat tuossa Lyseonpuiston lukiossa historianopeina ja sitten pehtoori ja kaverimme, jotka tulivat Hangasojalta parahiksi Rovaniemelle. Hyviä kuuntelijoita olivat, ei havaintoja haukotuksista tai muusta ikävystymisestä.

Ja niinhän se vaan on, että minustahan on mukava luennoida.  Ja minä pysyin aikataulussa! Olin tehnyt uuden strategian: en kirjoittanut luentoa paperille. Pelkillä power pointeilla oli selvittävä. Ja huiskis vain! 200 vuotta Amerikan ja Ruotsin siirtolaisuutta, loikkareita Neuvostoliittoon ja Vienan Karjalan pakolaiset liikuteltiin Lappiin tai sieltä pois, syntyvyyden historia ja lappilaisten pitkän eliniän salaisuudet kaikki pikkuisen reilussa tunnissa!

Nyt istun auton takapenkillä, aletaan olla Kemissä. Vettä sataa kaatamalla ja näyttää syksyltä.

Ruotsinsiirtolaisten lähtöalueet

Kirjoitettu kello 20:40

Yksi elokuvahistorian parhaista elokuvista (Forrest Gump) tuli mieleen, kun katselin ja valikoin viime tiistain kuvausretkellä ottamiani kuvia…

forrest-gump

Vähän sellainen ”elämä on toisaalla” -fiilis näissä kuvissa, eikö?

(kannattanee klikata isommiksi,… )

FG

FG-2

FG-3

Sellainen olo on ollut tänään vähän koko päivän… Tiedä häntä, mistä moinen.

Tuosta riemastuttavasta vesisateesta johtuen? Riemastuttava sade? On se, se vie lumet! Vie se! Vai siitä, että minut oli kutsuttu mentoriksi, – vahingossa. Tarkoitus oli ollut kutsua yksi kollegani, mutta kutsuja oli sotkenut meidät, lähettänyt minulle sähköpostia ja hänen kanssaan sovimme, että minä tulen mentoroimaan. Kutsuja oli hämmästynyt, kun se olinkin minä, joka tulin pitämään ”puheenvuoron” opinnäytetöiden ohjaamisesta. Tilaisuuden jälkeen sain mainesanat ”hyvä kun oli väärä ihminen täällä”. Enpä nyt sitten oikein tiennyt, ollako tyytyväinen vai ei? Elämä on toisaalla …

Johtuuko toisaalla olo siitä nuoresta energiasta, joka kandisemmassa tänään seminaarisalin täytti! Uusi järjestys rulettaa! Kunhan minä pysyn mukana. ;)

Ehkä sivussa olo johtuu eilisestä pitkästä skypeilystä tyttären kanssa, tai ehkä siitä että pehtoori on nyt Hangasojalla. Tiedoksenne, että viikko 16 on paras – heti elokuun eka viikon ja syyskuun toisen viikon jälkeen – mikä Lapissa kannattaa olla! Sinne pehtoori ymmärsi lähteä aamulla yhden ystävämme kanssa, menivät  hiihtelemään, luppoilemaan.

Pieni hetki tuosta minun ”elämä toisaalla olosta” taukosi kun käytiin systerin kanssa illansuussa kaupungissa syömässä. Puistolan delissä salaatit maistuivat erinomaisille, ja kuulumiset kuuluivat hyville. ;)

Nyt teen huomiseksi ”Niksinurkkaa”. Kansalaisopiston digikurssilla jokainen vuorollaan tekee pienen ”esitelmän” valitsemastaan aiheesta (syksyllä pidin oman juttuni ruokakuvauksesta otsikolla ”Herkullisia kuvia” –  vinkkejä ruokakuvien ottamiseen kliks). Huomenna kun on tuon kurssin viimeinen kerta, on taas minun hukini pitää ”Niksinurkka”. Lupaan huomenissa postailla täällä tuon jutun. Sen aihe on … :) Kerron huomenna .

Nyt sitten tähän ne kuvat, jotka valitsin viime tiistain kuvausretkeltä. Tehtävän antohan kuului: jää, lumi, loska, vesi, tuli.

Yritin etsiä kuville jotain yhteistä nimittäjää, – ajatuksena oli valita kuvia, jotka voisi rajata neliöiksi. Ei toiminut. Siispä valitsin tämän(kin) kuvasarjan yhdistäväksi tekijäksi sinisen. Vähintäänkin häivähdys sinistä on kaikissa.

Jää

1

Lumi 

lumi copy (Custom)

Sohjo (vai loska?)

sohjo (Custom)

Vesi

Vesi (Custom)

Tuli 

 5 tuli

 Kommentteja, ideoita, .. ?

Keittiöelämää edelleen… ja digikuvausta. Että minä tunsin itseni viisaaksi kun puolelta päivin seisoin kujallamme kumpparit jalassa keskellä kuralätäkköä ja naapurin rouva oli juuri reippaana lähdössä kävellen Hulareille (joista minä edelleen kieltäydyn…). Kuvailin heijasteita. Tiedättehän, lätäköistä saa kulkaa hienoja heijasteita… mutta ehkä on sittenkin parempi, etten selittele enempää, vaan kerron toisista harjoitelmista, joita tänään oli ohjelmassa.

Lohipastrami, talvisalaatti marinoidun palsternakan kanssa, possun filettä suolakuoressa, ja sitten jälkkäriksi vanha juttu: mantelikakkua… Kaikki meni muuten hyvin, mutta toivoinpa kovasti, että tytärkin olisi ollut tulolla syömään. Mutta pianpa on sentään Skype!

Lohipastramia tein ensinnäkin Hesarin ohjeen mukaan ja samalla oman sovelluksen siitä.

200 g lohta, noin 1 rkl karkeaa merisuolaa,

Lohipastrami

1 tl roseepippuria

1 tl viherpippuria

1/2 tl mustapippuria

Tuo pippuriversio oli Hesarista, toinen versio muutoin sama mutta pippureiden tilalla Viskaalin kaupassa myytävä Kalamauste, jossa on monia yrttejä…

Lohipastrami-2

Lohipastrami-3

 

Harjoitelmia


Harjoitelmia-2

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Leikkaa ison lohifileen pääpuolesta pitkittäin kaksi noin 20 sentin mittaista ja 4–5 sentin paksuista tankoa.

Ripottele suola lautaselle. Pyörittele lohitangot tasaisesti suolan peittoon.

Pyöritä kalat tiukasti kelmuun. Sulje kelmut pyörittämällä molemmista päistä kuin karamellipaperi. Nosta paketit jääkaappiin tunniksi.

Rouhi pippurit ja siemenet morttelissa. Sekoita mausteseokset valmiiksi.

Ota lohitangot jääkaapista ja huuhtele ne suolasta. Kuivaa. Kierittele tangot mausteseoksessa.

Paista tankoja kuumalla pannulla ilman rasvaa yhteensä runsaan minuutin ajan tasaisesti kaikilta puolilta.

Pyöritä tangot uudelleen tiukasti kelmuun. Anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään tai vähintään neljä tuntia.

Pakastimesta löytyi puolikas saaristolaisleipä (kuvassa sen päällä kevätsipulihakkelusta ja suolaista voita), lisäksi keittelin viiriäisen munia, ja sinappikastikettakin oli jäänyt ties miltä kekkereiltä. Kaikki komponentit lautasella ja hyvää oli. Äänet Hesarin pippuriohjeen ja Viskaalin kalamaustetun kesken menivät jotensakin tasan. Mutta lopultakin me kaikki pidimme molemmista versioista.

Sitten pääruoalle ajattelin tehdä siitä viime viikolla ostamastani jamssista pyreen, muussin, soseen tai jotain, mutta mokoma oli aika ruskeaksi pilaantunut kun sitä rupesin kuorimaan. Siispä salaattia, talvisalaattia, sellaisena kun saimme sitä Laanilan Kievarissa. Alle ihan normi  salaattipohja jossa roscoff- tai muuta mietoa/marinoitua sipulia ja sitten päälle marinoitua palsternakkaa.

Eilen illalla kuorin ja keitin palsternakkasuikaleet, niiden ollessa vielä rapsakoita ja lämpimiä, kaadoin niiden päälle liemen, jossa oli pari ruokalusikallista hunajaa ja saman verran omenaviinietikkaa, sekä silputtua tuoretta timjamia, vähän pippuria. Etikan määrä olisi voinut olla vähäisempi,,… mutta muutoin olivat oivallisia, ja salaatti sopi oikein hyvin possun fileen kanssa.

Harjoitelmia-2-2

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pääruoaksi laitoin viljapossun ulkofilettä. Ja valmistin sen suolakuoressa. Suolakuoressa on tehty ja tarjottu kalaa useinkin, mutta että possua! Ohjeen nappasin Jokihaka kokkaa -blogista, jonka tapa yhdistää kuvia ja tekstiä ihastuttavat minua. Ja nyt sieltä lainattu ohjekin ihastuttaa. Hyvää oli. Ei ollut possu kuivaa, timjami maistui, mutta suolaa ei ollut liikaa.

Fileelle tein kastikkeen, jossa oli ½ litraa Puljongin lihalientä ja puoli purkkia Creme Bonjour Välimeren yrtit -seosta. ja vähän suurustelinkin.

Harjoitelmia-5

 

Harjoitelmia-4





 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Minulla oli niin iso file kokattavana, että siitä jäi pehtoorille Lappiin vietäväksi huominen ruoka. Ja jälkkäriäkin jäi, ei paljon, mutta jäi.

Harjoitelmia-7

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Harjoitelmia-3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mantelikakku on hyvää, mandariinilohkot ”kuvausrekvisiittaa” :) Ohje tämän helpon kakun/jälkkärin tekoon on mm. täällä KLIKS. sivulla 64. Tein tätä mm. pojan lakkiaisiiin gluteenittomana vaihtoehtona, ja kakku loppui paljon ennen kuin muut ”viralliset” lakkiaiskakut.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja samaan aikaan toisaalla: tyttärellä oli eilen illalla ollut jonkin sortin kekkerit kämpillään… ja lapsi oli sitten päättänyt oikein satsata tarjoiluun ja tehdä mikro-popcorneja…

894730_4797631171737_1762324866_o

Kieltäydyn tuntemasta huonoa omaatuntoa siitä, että lapsi on päästetty maailmalle ilman alkeellisintakaan ruoanlaittotaitoa. :D

Kirjoitettu kello 18:42

Vesisateesta huolimatta, tai ehkä sen tuoman toivon (lumen sulamisesta) myötä ja kunniaksi, tänään parsaa. Kevättähän se tarkoittaa. Tämä vanha hyvä ohje KLIKS oli tänäänkin lyömätön. Parsan rinnalle paistelin makkaraa, Wigrenin JuustoBratwursti oli erinomaisen hyvää tässä(kin) yhteydessä.

parsaa_

parsaa_-2

Ruotsalaista Limoncelloa? Mitä ihmettä? Nythän on niin, että olen jo vuosia sitten kehitellyt oman reseptini ”Limoncello di casan” valmistamiseksi. Italialainen sitruunalikööri on ollut meillä usean kesän vakiotarjottava jälkiruokien keralla tai niiden jälkeen, täytekakkujen kostuke, boolien perusaines, aperitiivien pohja-aines, pieni hyvä …

Ohjeeni juju on ollut se, että pohja tehdään suomalaiseen Finlandia-vodkaan, mutta mikä lie piru nyt tänään Alkossa iski, kun skippasinkin kotimaisen laatutuotteen, ja ostinkin pullollisen länsinaapurin vodkaa, pullollisen Absolutia. Ehkäpä se oli tuo Citron, joka pisti miettimään, jotta josko likööriin tulisi entistäkin situruunaisempi vivahde tämän myötä? Tiedä häntä, mutta nyt prosessi on alussa. Kerron kesällä, miten onnistui. Jollet halua riskeereta, tee varman päälle, ja osta Finlandia Limeä ja tee liköörisi siitä. Alkuperäinen ohjeeni on täällä KLIKS . Kesävieraasi kiittävät kun nyt teet! :D

sitruuna-2

Sitruuna

Näitä safkoja ja monia huomisen kokkailuja varten olin aamuvarhain hallissa ja huitelin muuallakin asioilla – ja tietysti läksyjä tekemässä. Kuvailuja kuitenkin aika vähän. Mutta kukkakaupassa kävin, ja Decorassa: tilasin Festaan uuden kaitaliinat! Viisi vuotta Festa on ollut lime/harmaa/valkoinen, mutta nyt tulee uudet kauniit taivaansiniset liinat! Ui-jui…. Mukavaa. Kaunis mattokin siellä olisi ollut, mutta olin tiukkana, enkä sortunut. Festa olkoon matoton.

Iltapäivän ja illansuun olen siivoillut. La Festa on kuurnattu, ja kevättä sinnekin vaihdeltu. Pehtoori on saanut piazzan putsatuksi lumesta, jota muutoin riittää koko pihapiirissä vielä yllin kyllin…

Lauantait ovat leppoisia.

Kirjoitettu kello 18:57

Vaikka päivän töissä tuijottelin vastapäisen siiven seinää, sälekaihtimia, kirjahyllyä, näyttöpäätettä, Excel-taulukoita, Tilastokeskuksen tietokantoja, SVT:n pdf-tiedostoja [kuinka helppoa nämä nykyisin ovatkaan], tein power pointeja ja suolsin tekstiä, en ollenkaan pahoitellut kohtaloani. Päinvastoin. Unohduin noihin kaikkiin.

Ensi viikon esitelmä alkaa olla pääpiirteissään kasassa. Ainoa vaan, että minulla on luennossa vain tunti aikaa… ja tiedättehän … puhumista olisi kokonaiseksi luentosarjaksi… Hieman mielessäni kyseenalaistin, mitä järkeä lähteä Oulusta Rovaniemelle puhumaan tunniksi! Noh, olen luvannut.

Siispä ensi viikon ohjelmassa on karsiminen, supistaminen, kiteyttäminen…  Hymyilipä yksi opiskelijoistani sarkastisesti kun kerroin tästä pienoisesta ongelmastani. — sanoi, että  ”puhut niin paljon kuin ehdit, ja paljonhan sinä tunnissakin tunnetusti ehdit” … ettei olisi nuori mies kerrassaan soittanut suutaan… :)

töissä

Ja huom. paino sanoilla ”ensi viikon ohjelmassa karsiminen. Ensi viikon”! En todellakaan aio viikonloppua noihin käyttää. Tuntuu tosi mukavalle, että on edessä kaksi päivää, jolloin ei ole mitään pakollista. Ei mitään vapaaehtoista luvattua. Ei mitään.

Ja kun säätiedotuskin näyttää siltä, ettei ole ”pakko” ulkoilla, niin ajattelin harrastella oikein sydämeni kyllyydestä: ruokaohjeita, digikuvauskurssien tehtäviä, kotitöitä, siivoilua, lukemista [sain juuri äsken loppuun Hannu Väisäsen ” Taivaanvartijat”. Ehkä tästä pidin hänen kirjoistaan eniten. Onhan niissä aina se viehätys, että hän kertoo siitä Oulusta, siitä koulusta, jossa minäkin olen nuoruuteni viettänyt.

siena

Meillä on ollut samoja opettajia, samoja ”kotiapotteja” ja ”baareja”. Olimme jopa yhtä aikaa samassa koulussa ja hänen osin omaelämäkerralliset romaaninsa ovat siten hyvinkin ”tuttuja”. Mutta siis: tästä pidin ehkä eniten. Se on seesteisin, levollisesti kirjoitettu, luulisin. Siinä on nuo Siena musta-valkoiset Duomon raidat tärkeitä. Minä niitä hämmästelin Sienassa, mutta eihän se tähän kuulu], talvivaatteiden poispakkausta, veroilmoitusta, nuorelle parille kokkailua [uusia ohjeita on jo keittiössä], kaikenmoista vapaa-aikaa tiedossa. Hyvillä mielin, melkein rallatellen aloittelen viikonloppua.. .

Ruoanlaitosta puheenollen: meilläpä alkoi grillikausi tänään. Pehtoori kaivoi pihagrillin esiin, ja paistoi meille pihvit. Minä löysin kaapista hienon jasmin-riisipaketin. Kaunista, vihertävää, makoisaa riisiä oli tuo.

Jasmin

Jasmin-2

Ja hunajamelonista ja Kolatun Wilhelmiina-juustosta pähkinöiden kera tuli oivallinen lisuke.
Täten julistan grillikauden alkaneeksi!

Kirjoitettu kello 19:48
Su
07
04
2013

Mukavia päiviä

 

Tervetuloa-pyörä

Eilinen vapaapäivä tuntui ihan hurjan mukavalle. Eikä korkealta paistava aruinko yhtään vähentänyt sitä ilon tunnetta, joka jo aamulla ”työttömästä” päivästä oli.

Tyttären lähettämä posti nosti hyvän fiiliksen vielä yhden levelin ylemmäs. Saatuani tuon eilisen pitkän postauksen valmiiksi oli vielä reippaasti pakkasta, joten lähdin ensin kauppaan.Sieppaa


viikonloppu-2-2Meidän ”lähikauppa”, Välivainion K-market, rempattiin viime vuonna, laajennettiinkin sitä, mutta ei miksikään valtaisaksi peltomarketiksi. Linnanmaan Prisma ja muut jättikaupat eivät ole mieleeni, mutta tämä uudistettu Välivainio on. Sen hallitsee, siellä on sopivasti kaikkea ja nyt jo kohtuullinen liha- ja kalatiski. HeVi-osasto on petraantunut: ostin eilen jamssia. Onko ideoita mitä ihmettä sillä tekisin? ;)

Siellä oli myös Peronia, italialaista Lageria, jota Umbriassa oli jääkaapissa viime toukokuussa usein ja josta sekä pehtoori että poika pitävät… Kaikenmoista muutakin kokeiltavaa tulin ostaneeksi, ehkäpä kuulette niistä vielä. Tänään syötiin karitsanfileitä sipulin kera, hhhmmmmm

viikonloppu

viikonloppu-2

viikonloppu-3

Kaupasta toiseen. Lidlistä kävin ostamassa hurjan ”taskulampun”. Mihinkö moista tarvin? ”Valokuvastudiooni”! Eikä maksanut kuin 22 €. Suosittelen kaikille kuvaajille. Minullekin sitä suositeltiin, ja kun ”kerran halavala sai” niin tietty se oli hankittava. Ja nyt vasta eka kertaa tutustuin Lidlin paljon kehuttuun ”leipäkaappiin”. Siellähän oli vaikka ja mitä! Croissanteja ja Pretzeleitä (ihan kuin Alsacessa!!) ja vaikka ja mitä. Suosittelen. Niitäkin.

viikonloppu-5

Seuraavaksi Puutarhalle. Aleniuksella ovat jo avanneet puutarhan ovet. Siellä on vaan niin kiva käydä… ihan vaan katselemassa. Ja ylikastelemani traakkipuun tilalle ostin pienen palmun ja sitten Festaan jo ”kesäkukkia” purkillisen. 

viikonloppu-3-2

viikonloppu-3-3

viikonloppu-5-2

viikonloppu-2-3

viikonloppu-4-2

viikonloppu-6

 Sitten lenkillä Nallikarissa ja Möljällä. Auringossa.

Iltapäivällä lähdimme kaupungille syömään – Istanbuliin Leenan ja Bahrin hyvään huomaan: edelleen olen sitä mieltä, että se on yksi Oulun kolmesta parhaasta ravintolasta.

Ja sitten leffaan. Maggie Smithin tähdittämä ”Kvartetti” on mutkaton, viihdyttävä, ei-niin-tavattomasti-ajattelemisen-aihetta-antava elokuva. Mutta kepeää, kaunista, hyväntuulista viihdettä, jossa parasta olivat näyttelijäsuoritukset. Ilman Maggieta leffa olisi vähän hengetön. Maggie Smith on Lady Grantham Downton Abbeyssä  ja professori Minerva McGarmiwa Harry Potter -leffoissa. Hänen myötään Dustin Hoffmanin, joka hänkin on jo kohta Maggie Smithin ikäinen, ohjaama Kvartetti oli mukava, enemmän kuin ”ihan kiva”.

viikonloppu-4

Tunnelman vaihdos eläkeläisten musiikkitalo -leffasta opiskelijabileisiin Tetralle oli aika iso. Eilen oli fuksien järjestämien bakkanaalien aika. Tänä vuonna ohjelma ei ollut parhaasta päästä, mutta ei mikään floppikaan: antiikkiräppiä ei ihan joka paikassa kuulekaan. :) Juttuseuraa riitti. Hyvä niin. Palautetta opetuksesta ja olemisesta, hyvin hyviä vinkkejä vastaisen varalle, keskusteluja opiskelijoiden jännityksestä ja laskettelusta, professorien eläköitymisestä, uudesta kandisemmasta, elämästä, tulevasta. Mukava kun moni kävi sanomassa että ” kiva ku tulit”. Kaikenmoista.

Ei, kuvassa eivät ole vihkisormukset yöllä kotiin palattua, vaan hehkurenkaat, joilla minut ilokseni rengastettiin heti bakkanaalien aluksi. Hehkuivat vielä puolelta öin kotosallakin. ;)

Tänään? Kun koko aamupäivän kaikenmoisen järjestelyn, pesemisen, vatuloinnin, ruoan esivalmistelujen, mukavan puuhastelun parissa kulutin, olikin puolenpäivän jälkeen jo aurinko pilviverhon takaa näkyvissä. IPod ja kävelysauvat völökkiin ja eikun menoksi. Väistämättä reitti vei merenrantaan. Näkyi kauas. Oli liki lämmin. Hyvä mieli. Kevät.

Ti
02
04
2013

Helpotus

Tiedättehän, miltä tuntuu kun löytää jotain tavattoman tärkeää, jonka jo pelkäsi hävinneen, tiedättehän, miltä tuntuu, kun saa tehdyksi ison (työ)projektin, tiedättehän, miltä tuntuu, kun kesään on enää pari kuukautta, … O -ou… sitä vaan istuksii ja kuuntelee musiikkia ja hyräilee sisällään. Jos osaisi laulaa, laulaisi korkealta ja kovaa. Tanssisikin vielä. Ja kaikki värit ovat kirkkaita. Liiankin. On ihan varma, että ensi yönä nukkuu, eikä näe painajaisia ja miettii, mitä kaikkea tässä vielä ehtii tälle illalle tehdä. Niin kuin nyt vaikka siivota keittiönkaapit, pestä untuvatakit, lukea sen pehtoorilta joskus helmikuussa saamansa Hannu Väisäsen uusimman kirjan, lähteä ostamaan uusia vaatteita, tilata lentoliput – jonnekin edes, soittaa siskolle ja äidille, järjestellä työkovalevyn ja postitella ne pari kirjettä, jotka ovat olleet kauan kirjoittamatta, käydä lenkillä ja ehkä vielä leipoa kakkupohjat ensi viikonlopuksi, … vaikka nyt aluksi nuo. :D Itseluottamuksen puutteesta nyt ainakaan ei voi syyttää.  Mutta lopultakin sitä vaan laulelee, siis hiljalleen mielessä, miettii keltaisia ajatuksia, uskoo enkeleihin, unohtaa kaiken mitä on luvannut, typerästi hymyilee itsekseen kun miettii kaikkea, mitä pelkäsi, ja alkaa toistaa itseään ja … ja siis ei tee mitään! Ei mitään …

On vain hyvin helpottunut.

Se on hyvä tunne.

IMG_3995

Kirjoitettu kello 19:34
Ma
01
04
2013

Kotimatka

Niinhän se oli sovittu. Että herätään aikaisin, ja lähdetään kotiin. Ihan sama kiinnostiko ketään moinen, mutta kun kerran päätetty, – ja totta puhuen vähän välttämätöntähän se oli. Tulla takaisin maalikyliin, tulla takaisin kohti kustannuspaikkoja. Mökkien siivousta (nuoriparikin oikein mallisuorituksen tekivät :)), koirulit kyytiin, tarkistetaan vielä kaikki ja sitten vasten aurinkoa. Melkein koko matkan paistoi. Ja pehtoori ajoi koko matkan, toisin kuin yleensä. Huomista opetusta valmistelin, soittelin, surffailin ja viesteilin oikein urakalla. Samalla dokumentoin kotimatkan… tervetuloa kyytiin välille Hangasoja Rantapelto…

Sälekaihtimet oli suljettava.

Ainakin vaakakuvat suurenevat klikkaamalla.
Kuvat on tosiaan räpsitty auton ikkunasta, lennosta,
enkä juuri käsitellyt, …

Kotimatka

Tuulentuvan ovi tiukasti lukittava.

Kotimatka-2

 ”Terveisiä Kutturasta.” Kuka on lukenut? Minä olen, enkä oikein osaa muodostaa mielipidettäni.
Juuri viitan kohdalla vastaan tullut rekka pölläytti lumipölyä…

Kotimatka-3

 Kakslauttasen kappeli, jossa Tuksu joku vuosi sitten vihittiin…

Kotimatka-4

Vuotsossa vielä reilusti lunta…

Kotimatka-5

Kotimatka-6

Buorre matki. Hyvää matkaa… Mana dearvan.. mene terveenä.

Kotimatka-7

Sodankylän Nesteellä on usein tarve pysähtyä, tänä aamuna ei kuitenkaan…

Kotimatka-8

Liikennevalot ovat hyvät kovin ruuhkaisessa Sodankylässä. ;)

Kotimatka-9

Suomen kauneimmat bussipysäkit?

Kotimatka-10

Tiaisesta kääntyy tie Luostolle.
Siinä on tuollainen totemi, ja Muikkupistekin näyttää avatun. Se on uusi…
Vähän aikaa aurinko oli pilvessä…

Kotimatka-11

Kotimatka-12

Napapiirillä kävimme kahvilla.
Joulupukin Pajakylän toisessa kerroksessa on cafe Sirmakko,
jossa on erinomaiset lohileivät.

Kotimatka-13

Kotimatka-14

Juniorille maistui suklaakakkukin.

Kotimatka-15

Kotimatka-16

Kotimatka-17

Kotimatka-18

Kotimatka-19

Rovaniemelläkin liikenne vielä suhteellisen hiljaista.
Ja hankien hohdetta!

Kotimatka-20

Kotimatka-21

Veitsiluodon savut Kemin edustalla aika vaikuttavia.

Kotimatka-22

Iissä on ideaa, ja liikenneympyröissä mukavat ”patsaat”.

Kotimatka-23

Kotimatka-25

Kotimatka-24

Haukiputaalla hanget eivät enää ”muumimaiset”.

Kotimatka-26

Ja Kemi – Oulu välillä liikenne ihan tavallista: keltainen viiva on kehotus lähteä ohittamaan?

Kotimatka-27

Ei, ei vielä Linnanmaalle, vaan vasemalle, kohti kotia.

Kotimatka-28

Koskelantiellä jo kevät. Kotona ollaan.

Kotimatka-29

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

 

En tänään ole tullut aprillaanneeksi ketään, enkä aio nytkään. Silti kehotan klikkaamaan ja katsomaan tämän. Kyyneleet tulee, mutta silti merkillisen hyvä tunnelma jää…

 

 

Kirjoitettu kello 19:51

Liekö noidat matkallaan Kyöpelinvuorelle katkaisseet netti/bittipiuhat viime yönä, sillä minun kaikki sivustoni häipyivät saavuttamattomiin, vaikka eilen iltasella ehdin teille, hyvät blogivieraat, pääsiäisen iloksi monia kuvia katseltavaksenne ladata. … Noh tänään iltapäivällä kaikki oli taas kunnossa, mutta todisteita ”ylilennoista” oli mökin nurkalle jäänyt…

Kyöpelinvuorelle

Pojan kanssa tuossa keskustelimme, haluammeko lähteä huomenna kotiin, ja vääjäämättömän yksimielisesti totesimme, ettei olisi pienintäkään ongelmaa viettää vielä viikko täällä. Ulkoilla ja urheilla, saunoa ja syödä, nukkua ja nauttia… sopisi meille… Eikä ymmärtääksemme pehtoorilla ja J:llakaan olisi tänne jäämistä vastaan mitään. Mutta nyt täällä on sellainen kummallinen luovuttamisen meininki – ollaan lähdöllä jo…

Pääsiäistä

Pääsiäistä-3

Pääsiäistä-4

Mutta vasta huomenna lähdetään… 

Nyt takkatuli … ja vielä levollinen olo. 

Kyöpelinvuorelle-2

 kohti kotia

Kirjoitettu kello 19:59

Lankalauantai aukeni aurinkoisena. Aika varhain olimme aamiaisella, ei voi puhua mistään brunssista, – selvästikin olemme jo siirtyneet kesäaikaan.

Hajaannuimme tahoillemme; nuoret kylille asioille ja shoppaamaan, kävelemään ja ulkoilemaan. Pehtoori lenkille ja minä mäkeen. Olipa mukava mäessä. Aurinkoa ja rinteet ihan priimakunnossa. Ei jonoja, mutta onneksi vielä taito tulla mäki alas. Olipa tosissaan mukava.

Iltapäivällä pienimuotoinen pääsiäiskokkomme pahojen henkien karkoittamiseksi, … tai makkaran ja vaahtokarkkien paistamiseksi. :)

Pääsiäistä-8

Tämä Pasqua (ital., pääsiäinen) prosecco oli hyvää. Kun nyt en enää pääsiäiseksi voi suositella, niin miten olis vappukuohuva? Harkitsehan.

Ja sitten meillä oli Colombaa. Mikäkö? Täällä siitä kolumnini. Kyllä, kyllä otimme varaslähdön pääsiäisen herkkuihin jo tänään.

Pääsiäistä-2-3

Pääsiäistä-2

Pääsiäistä-5-2

Kesäruokaa? Tsatsikia…

Pääsiäistä-5

Mangorahkaa jälkkäriksi

Pääsiäistä-3-2

Ja sitten niitä eilisiä revontulia…

revontuli-3

revontuli-2

revontuli

Ja tänään Skype toimi! Jee! Ja nyt nuorten kanssa alkaa Jenga-matsi! Kaikki hyvin.

Kirjoitettu kello 21:07

Ihan sama vaikka on täyskuu, ihan sama. Nukun kahdeksan tunnin yöunet, pehtoori kai kymmenen. Jo levollisten yöunien vuoksi kannattaa ajaa 500 km pohjoiseen, stressirajan (= Napapiiri) pohjoispuolelle. Eikä huono peruste ole sekään, että on pois kampukselta – voi ihan keskeytyksettä kirjoitella koko päivän. Merkittävä lisäpointti keskittymisen onnistumisessa oli lumimyräkällä, joka alkoi aamukymmeneltä (pehtoori ehti hiihtolenkin tehdä juuri alta pois). Kun ulkona tuprusi ja tuiskusi ja kun oli pakko, istuin kiltisti pirtin pöydän ääressä ja kirjoitin.

Miten monta kertaa olenkaan täällä stressirajan pohjoispuolella lopultakin töitä tehnyt. Pisin ja mieleenpainuvin kerta oli 24 vuotta sitten keväällä. Olin päätoiminen Keminmaan paikallishistorian kirjoittaja, ja odotin esikoista, raskauden toinen kolmannes menossa. Kun murmeli (= äitini) oli viettänyt kevätlomansa täällä, kun pehtoori oli pidennetyn viikonlopun ollut täällä, minä jäin yksikseni mökille. Olin pisimmän jakson, mitä ikinä täällä olen ollut, melkein kolme viikkoa putkeen.

Aamuisin heräsin vanhassa mökissä (Alatuuli ks. täältä) hyvin varhain (= about viideltä), sytytin kaminaan kynsitulet, keitin pannukahvit ja puuron, ja istuin kelopöydän ääreen. Ei ollut läppäriä, ei edes matkakirjoituskonetta, mutta kirjoitin, kirjoitin ruutuvihkoon noiden viikkojen aikana  yhteensä kymmeniä sivuja tekstiä. Tavattoman seesteistä ja analyyttistä tekstiä. Puolen päivän jälkeen, kun aurinko paistoi lämpimimmin, lähdin hiihtolenkille. Pari tuntia hiihdin, sitten peseydyin, söin, otin päiväunet ja illan taas kirjoitin. Olin niin historiantutkijaa, niin historiantutkijaa.

Niin olin tänäänkin. Ja kun oli aika lopettaa ja lähteä iltapäivän lopuksi tekemään – vihdoin, totesi pehtoori – lumityöt, pyry lakkasi ja pilvet häipyivät. Oli hiljaisen viikon hiljainen keskiviikko.

Mökkielämää-6

Mökkielämää-3-2

Mökkielämää-2-3

Poikkesin lingon kanssa sen verran naapurinkin puolelle, että pääsin – taas – kuvaamaan tämän …

Mökkielämää-4-2

 

Kirjoitettu kello 20:23

image

Kuutamo. Se on täällä Hangasojalla aina hienompi kuin missään.

(Kuva on kyllä Ylä-Postojoelta, kännyllä räpsäisty.)

Mökillä jo olemme. Harvoinpa minulla on huono omatunto töiden takia, mutta nyt vähän kyllä oli, kun pehtoorin kyytiin tänään iltapäivällä töiden jälkeen lähdin ja tänne lähdettiin huristelemaan. Vähän kuin sellainen moraalinen velvollisuus olisi ollut mennä vielä huomennakin töihin, mutta perustelin tätä liukenemista sillä, ettei jäänyt mitään sellaista tekemättä mikä olisi vaatinut Linnanmaalla oloa. Ja eikähän meillä mitään paikallaolovelvoitetta duunissa olekaan: eikä monet kollegat olekaan kuin silloin kun on opetusta,  palavereita, ohjausta, kokouksia, seminaareja tms. Toisaalta on  monia kaltaisiani jotka ovat sen viisi päivää viikossa kahdeksan, yhdeksän tuntia. Siis omantunnonkysymys on, miten siellä paikan päällä on. Ei muuta väliä kuin että duunit tulee hoidettua…

Ja ihan lomalle en nyt vielä jäänyt: kirjoja täynnä oleva reppu ja mukana oleva muistitikku osoittavat että jotain jäi kesken, ja siitä kai se huono omatunto tulikin  ja siitä se lupaus ja aie tehdä etätöitä pari päivää.

Töiden lisäksi olisi ollut toinenkin syy jäädä Ouluun: tänään olisi ollut jo pari kertaa siirretty fotomaraton, johon olisin kovin mielelläni osallistunut. Mutta Lappi se nyt houkutti niin että täällä ollaan. Ja kuvia täältäkin tulossa… Näillä mennään…

Kirjoitettu kello 21:27

Aakkosjärjestyksessä: Akateeminen, Alko, Apteekki, automaatti, Caritas, halli, hautuumaa, Herkku. Siinähän se minun tavallinen lauantairundini on. Ei ihan joka lauantai ihan kaikissa, mutta melkein. Nyt poikkeuksellisesti maanantai-iltana. Ja hallia lukuunottamatta kaikki. Ja lisäksi käväisin Pentikillä. Mökille vähän uutta keltaista noiden vanhojen lasimunien lisäksi hakemassa …

pääsiäisviikko-2

 

Sellainen halot-poikki-ja-pinoon -päivä muutenkin. Ihan hurja opiskelijarumba huoneessani tänään: kaikkien seitsemän vuotta opiskelleiden, jotka eivät valmistu viimeistään kesällä, kun pitää anoa lisäaikaa opintojensa loppuun suorittamiseksi, ja anomukseensa he tarvitsevat opinto-ohjaajan/graduohjaajan lausunnon opintosuunnitelmastaan. Ja arvatkaapas kuka on se lausunnon antaja? Kaikille en kyllä ihan tupisematta haluaisi puoltoa kirjoittaa…

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Mutta nyt on aika suorittaa arvonta. Reilu viikko sitten kun blogini saavutti 2000-postauksen merkkipaalun, järjestin kyselyn ja lupasin arpoa kaikkien vastanneiden kesken palkinnoksi joko Vuorotellen-kirjan tai canvas-taulun.

http://www.satokangas.fi/blogi/2013/03/2000/#comments

Vastanneita oli kaikkiaan 13. Kiitokset kaikille kommenteista ja kauniista sanoista. Olihan mahottoman mukava kuulla(/lukea), että olette syystä tai toisesta Temmatun lukulistallanne pitäneet. ;). Tein äsken arvontaa varten vastausliuskat, joista pehtoori nykäisi yhden: tättärättätää! TOINI voitti arvonnan. Onneksi olkoon! (lähetätkö minulle sähköpostissa (osoite tuossa sivupalkissa) maapostiosoitteesi ja kerro kumman palkinnoista haluat).

arvonta

Toini kertoi vierailevansa blogissani mm. ruokaohjeiden takia, ja niin ovat kymmenet, tänäänkin itse asiassa  jo yli sata googlettamalla tullutta kävijää, tehneet. Tuossa oikealla palkissa on valikko, johon automaattisesti päivittyy se artikkeli, jota päivittäin on luettu eniten: ja perinteisesti pääsiäisviikolla Kevyt pasha -ohjeeni kerää kävijöitä. Klikkailehan ja käy sinäkin katsomassa: se on hyvä ohje. :)  Ja täällä (kliks) on yksi toinenkin hyvä pääsiäisjälkkärivinkki.

Kirjoitettu kello 20:20
Su
24
03
2013

Mikä ihana aamu!

Hyvän, pitkän yöunen jälkeen aamiainen rennon raukeana, pitkään kahvin ja lehden äärellä nautiskellen kiireettömästä olosta. Palmusunnuntain aamu.

Usein palmusunnuntaina lähden yksikseen ajelemaan pohjoiseen, viettämään muutaman päivän omaa rauhallista retriittiäni ennen kuin muu perhe tulee mökille pääsiäisen viettoon. Nyt ei siihen mahdollisuutta, mutta päätän, että kuitenkin edes tänään on vapaapäivä. Verkkaisesta, pyhäaamun tunnelmasta reipastun ja puen ulkoiluvaatteet ja ilahdun kun huomaan, että taidan pärjätä ilman untuvatakkia. On jo keväinen sää, aurinko yllättävän korkealla ja ihan sinisellä taivaalla. Kävelen pitkästi, on vielä hiljaista kun on vielä aika varhaista, mutta silti aurinko jo lämmittää. Merenrannan lenkillä ei tule ketään vastaan. Mikä ihana aamu!

Palattuani kylvettelen talvihorteesta hiljalleen heräilevää konnulia, – melko tokkurassa se vielä on, vaikka on jo pari viikkoa päivisin ollut hereilläkin. Samalla vietän kotikylpylää… kaikenmoista huoltoa keholle, pitkään kuljeskelen kylpytakissa paksut villasukat jalassa.

Kaiken tämän jälkeen kello ei ole vielä lähelläkään puolta päivää, joten voin vähän aikaa surffailla kaikkia rästiin jääneitä juttuja, vastailla sähköpostit, maksaa laskut, muokkailla kuvia, tehdä listaa, listoja.  Koneelle en kuitenkaan jää… Eikä ole vaikea houkutella pehtooria mukaan, kun päätän lähteä käymään kasvitieteellisessä. Kotikukkapenkit kun ovat vielä paksujen lumikerrosten alla, pehtoori lähti mielellään.

Kasvitieteellisessä-10

Kasvitieteellisessä-9

Kasvitieteellisessä on valokuvanäyttely Suzhoun puutarhoista. Niistä, joissa mekin kävimme puolitoista vuotta sitten. Odotin näyttelyltä ja kuvilta vähän enemmän, mutta toisaalta oli mukava ajatella että minullakin on muutama kelpo otos noista puutarhoista. Verkkomestarin  ja Vaatimattomattoman virkamiehen puutarhat olivat kyllä kuvauksellisia, unohtumattomia. Käyhän katsomassa kiinalaisten puutarhojen kauneutta
KLIKS http://www.satokangas.fi/Matka/Kiina%202011/Suzhou.htm

Kasvitieteellisen aulassa olleet kuvat oli pian katsottu,

Kasvitieteellisessä-7

joten siirryimme kasvihuoneisiin. Pyramidin malliset kasvihuoneet – Romeo ja Julia – olivat keidas maaliskuisessa Oulussa. Subtrooppisessa osassa tuoksui etelän lomille. Olimme palmujen alla tovin.

Kasvitieteellisessä

Kasvitieteellisessä-2-3

Kasvitieteellisessä-12

Nämä isopunasarja-kukat olivat todella kauniita.

Kasvitieteellisessä-2

Kasvitieteellisessä-3

Kasvitieteellisessä-4

Kasvitieteellisessä-8

 Keväälle siellä tuntui ja tuoksui.

Kasvitieteellisessä-5

Kasvitieteellisessä-6

Tohtorinkukka on näin kaunis.

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.

tohtorinkukka

Kasvitieteellisessä 3

Kirjoitettu kello 17:26
La
23
03
2013

Lauantai menneessä

Nyt on merkillinen väsymys. Sellainen ”Mauri on työnsä tehnyt , Mauri saa mennä” -fiilis.

Tänään oli tohtorikoulutettavilla toinen päivä, jolloin oli mahdollisuus esitellä tutkimuksiaan ja jota varten olin taas kerran lukenut about 100 sivua ”aihioita”; siis  toinen päivä Lasaretin Ståhlberg-salissa vietetty. Hyvä päivä tänään. Henkilökohtainen kontaktiseeraaminen, asioista keskustelu kasvokkain kun on paljon antoisampaa kuin sähköposteilu, tai edes puhelinkeskustelut. Puolenkin tunnin mielenpiteenvaihto antaa enemmän kuin kymmenen kiemuraista sähköpostia. Olen hyvilläni seminaarikäytänteen uudistuksesta, …

päivä väärällä vuosisadalla-3

Ihmiset ovat tärkeitä – minulle. Ainakin minulle. Siksi hyvät ja huonot sanomiset tuntuvat vahvoina, päällepuhumiset sattuvat, vaikka vain sivusta joutuisi seuraamaan, kuuntelun soisi koskettavan  – tiedon soisi pistävän ajattelemaan, antavan ajattelemista suuntaan ja toiseen. Jossain välissä mietin, olisinko itse osannut kuunnella, jos väikkärin alkuvaiheessa joku olisi antanut neuvoja, olisinko pitänyt sitä ”päällepäsmäröintinä”, oppimestarimaisena moittimisena… olisinko ammentanut muiden sanomisista? Vaikea sanoa. Silloin ei kukaan sanonut mitään. Hyvin vähän keskusteltiin.


päivä väärällä vuosisadalla-4

Yksi jatkotutkijoista oli Italian tuntija, siellä elänyt, siellä asunut, sinne avioitunut, sen viinejä tunteva, sitä tutkiva… keskustelimme tovin, ja äkkiä minun mietteeni olivat Umbriassa, ajatukset viime toukokuussa – onko sellaista ollutkaan!!  Hetken päästä palaan 1800-luvun lopun torppaan Tyrnävälle … tai Isonkyrön kirkon pihamaalle 1500-luvulla…  Eikä mene kuin tovi ja olen myöhäisen iltapäivän auringossa Kasarmintiellä kävelemässä keskustaan, ja yhtäkkiä onkin tämä päivä. Sanoinhan jo, enkös vain, että hyvä päivä tänään. Päivässä monta kerrosta.

Kävellen kaupunkiin, miksikö? Meidän nuoripari kun oli tehnyt hienon ehdotuksen, että menemme heidän yhteisiä synttäreitään (ajatella että kihlapari on ollut ”yhdessä” jo 22 v. sitten; olivat molemmat juuri tähän aikaan  OYS:n osastolla 11) juhlistamaan jonnekin ravinteliin – olivat valinnneet paikaksi Hagia Sofian. Ei ainakaan jäänyt nälkä, annokset reiluhkoja eikä maussakaan moittimista. Kaikkea höpöteltiin, ja sitä pehtoorin kanssa mietimme, että paljon poika kaikista Euroopan reissuistamme muistaa… menneessä kun elettiin nuortenkin kanssa.

Ja nyt tajuan, yhtäkkiä tajuan: lauantain lenkki on tekemättä. Siitähän se väsy. ;) 

Kirjoitettu kello 20:08

- Aiot sitten noilla kamppeilla töihin? Minusta tuo pusero kyllä nyt ei oikein ole sopiva….

Pehtoori yritti aamulla olla hauska, – tai ainakin aukoa päätään. Kommenttinsa kun oli pientä herjan heittoa eiliseen aamuun liittyen.

Sattuipa eilen nimittäin niin, että minulla oli ollut vakaa aie mennä töihin aikaisin. Minulle aikaisin on seitsemäksi – kahdeksan (tai vähän ennen) on normi ja yhdeksän umpimyöhään, ja sen jälkeen ei enää töihin mennä. Jos yhdeksän jälkeen mennään töihin, silloin on jo vapaapäivä, jolloin vain käydään töissä.

Mutta siis. Eilen oli tarvetta mennä aikaisin. Enkä ollut millään muotoa miettinyt, mitä pistän päälleni. En kyllä yleensäkään asialla kovin paljon ressaa. Aloitin sillä, että laitan mustat, vastikään pesulassa käytetyt, vanhat mustat suorat housut, mustan paksumman topin, paksun, beessin puuvillatakin ja mustan pitkän huivin, jossa on villatakin värisiä palloja. (Tosi omaperäistä, eikö?) Okei, puen ne päälleni, ja sekunnin murto-osassa tajuan, että housut ovat merkillisen sähköiset, tai muutoin oudot. Olen täysin vakuuttunut, että ne eivät ole ”vartalolle ystävälliset” – kuten joissakin vaatemainoksissa yritetään vaatteita epäanorektikoille kaupata. Siis eiku vaihtoon.

Ja siitä alkoi koko vaatehuoneen kaaokseen saava puoli tuntinen. Hillitön vaatteiden, korujen, kenkien, vöiden, huivien vaihtorumba, jonka aikana oma kroppa muuttui viholliseksi, joka oli verhottava mahdollisimman simppelisti, mahdollisimman mukavasti, mahdollisimman  – jotakin! Samaan aikaa pehtoori luki aamulehteä, epämääräinen hymynkare suupielessään, ja kysyi välillä: ”Onko sulla joku ongelma?” Siinä oli kuulkaa miehellä hengenlähtö lähellä!!

Ja minä tiedän, että teitä kiinnostaa, mihin kaikkien bleiseri-farkku, liituraita-neule, toiset mustat housut-toinen villatakki-viides huivi -yhdistelmä, – kultakorut rihkamaksi ja takaisin ja pampakset-kävelykengiksi ja takaisin -vehtaaminen päättyi? Voi jessus! Kahdeksan vuotta vanhat (minä muistan kun ostin ne arkistoreissulla Helsingissä) sileäsamettifarkut (mustat luonnollisesti) ja sini-valkoraitainen-neule, valkoinen paitapusero. Ihan hillittömän omaperäinen valinta minulle!

Ja seurauksena koko siisti, järjestyksessä ollut vaatehuone on edelleen kuin pommin jäljiltä. Häthätää ehdin kahdeksaksi sorvin ääreen.

Mutta nyt onkin mentävä katsomaan huomiset vaatteet valmiiksi, että ehdin aamulla Lasarettiin: on edessä kaksipäiväinen tutkijaseminaari! Niillä tohtorikoulutettavien teksteillä nyt niin kiire ole, tärkeämpää on etsiä vaatteet, joissa on mukava olla!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Nyt kun tämä kuvausmaailma on hieman rajautunut, niin voin kertoa, että minulla on töissä vesipullo. Ja  tänään oli kamerakin. Tänäänkin.

Yksinkertaisesta asiasta voi tehdä musta-valkoisen.

vesipullo

vesipullo 3

vesipullo 2

Kirjoitettu kello 20:03

Lauantaina oli meillä ”illanvietto”, jonka teemana oli ”Italian maakunnat”. Oli meidän vuoro järjestää viininmaistiaiset ja minä halusin tällä kertaa tarjota tavallista iltapalaa reilummin ruokaa, ja niinhän sitten La Festassamme nautittiin kaikenmoista.

Alkupaloina monia perjantain sapuskalta kierrätettyjä lapaksia = lappilaisia tapaksia minun tapaani: mätinapposia, poronfileviipale inkiväärivaahdolla, jääkellarinlohta ja sinappikastiketta (näihin samoin kuin tarjolla olleeseen saaristolaisleipään ohjeet täältä), Iivarin muikkuja (Tertin kartanosta) ja granaattiomenasalaattia.

Ja pääruokana Arezzon ankka. Olen tehnyt tätä ainakin kymmenen kertaa, ja kyllä nyt oli ylivertaisen hyvää. Mistäkö johtuu? Uusi joululahjapata?

Juhlan jälkeen-5

Vai ehkä sittenkin se kerrankin itse tehty kanaliemi? Kun tammikuussa pehtoorin kanssa tehtiin tyttären läksäreihin niitä kanawrappeja jäi broilerin luita ja muita roippeita kattilallinen ja keittelin niistä lientä pari litraa. Nyt hain paikastimesta sitä, ja siitäkö se aiempaa täyteläisempi maku? Ehkä se, että hieman tuhlailin tatteja, pistin kaksinkertaisen määrän? Tiedä häntä, mutta hyvää ja helppoa pataruokaa on tämä!

Juhlan jälkeen-2

Eilen tarjoilin annoskipoista pojalle ja miehelle,  mitä isosta padasta jäi…  Tein lauantaiksi meidän kymmenen hengen porukalle tupla-annoksen ja se riitti  hyvin. Tämän padan voi tarjota pastan, riisin, risoton tai polentan kanssa.

Juhlan jälkeen-63 rkl oliiviöljyä
800 g ankkaa fileinä
1 sipuli kuutioituna
1 porkkana kuutioituna
1 sellerinvarsin kuutioituna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
½ pkt amerikanpekonia tai pancettaa
3 dl kuivaa valkoviiniä
1 prk tomaattimursketta
3 dl kanalientä
30 g kuivattuja tatteja
2 laakerinlehteä
2 rkl tuoretta salviasilppua
suolaa, mustapippuria

Kuumenna öljy padassa. Ruskista ankanpalat. Lisää paloitellut juurekset, valkosipuli ja pekoni. Anna ruskistua. Kaada viini mukaan ja anna kiehahtaa. Lisää tomaattimurske ja kanaliemi. Sekoita mukaan liotetut sienet ja yrtit. Pippuroi, suolaa, Jätä pata liedelle pariksi tunniksi. Sekoittele välillä. Tarvittaessa lisää nestettä.Poista laakerinlehdet ennen tarjolle vientiä. Bon appetito!

Juhlan jälkeen-4Lauantaina meillä oli ankan kanssa tarjolla pastaa, mutta myös papuja. Sain Umbria-kaupasta kaupanpäällisenä pussillisen uudenlaisia papuja, ja halusin testauttaa ne viinikerholla. Bene!  Annoin itseni ymmärtää, että me kaikki pidimme kovastikin. Näitä tilataan ensi kerralla monta pussillista.   http://www.kauppa.umbria.fi/tuotteet.html?id=35/66

   ”Tämä herkullinen pieni papu on parhaimmillaan perinteiseen tapaan sellaisenaan keitettynä ja maustettuna hyvällä extra-vergine oliiviöljyllä ja ripauksella suolaa.  Sopii lisukkeeksi ateriaan kuin ateriaan.  Pienen koonsa vuoksi helppo ja nopea valmistaa, ei vaadi liotusta ennen keittämistä.  Ennen keittämistä pavut tulee huuhdella vedellä. Keittoaika noin 45 minuuttia.”

Papujakin jäi vähän, ja ”jatkojalostin” ne itselleni evässalaattiin sekoittamalla joukkoon tomaattia ja roscoff-sipulia, huljuttelemalla sekaan vähän lisää oliiviöljyä, tilkan balsamicoa ja rouhittua mustapippuria. Muistuipa mieleen sellainen valkopapujuttu jota harrastelin Toivoniemen vegetaristikaudellani. Ihan kelpo evästä.

Juhlan jälkeen-3

Sitten sekä perjantaina että lauantaina oli tarjolla kaarnikkakakkua. Sen omakehittelemäni ohjeenhan olen julkaissut jo viime vuonna. Nyt sellainen parannusehdotus tuohon reseptiin, että pohja kannattaa tehdä puoliksi wilhelmiina- ja puoliksi digestive-kekseistä. Taas vähän lähempänä sitä aitoa Kaunispään huipun kaarnikkakakkua.

http://www.satokangas.fi/blogi/2012/03/kaarnikkakakku-minun-versioni/

Juhlan jälkeen-7

Oli meillä sitten myös italialaista suklaakakkua (yksi minun iänikuisista bravuureistani, ohje löytyy keittiöstä), ja sen kanssa (lappitalia-henkeen) tarjosin hillashottia. Lapin jängän hillakastiketta shottilasiin ja pieni loraus limoncelloa siihen. Ei huono. Mutta kuten serkku totesi, olisi ehkä kannattanut laittaa se kastikkeeksi, peiliksi, lautaselle, eikä tarjota shottina. Hyvä idea, ja ensi kerralla taidan tehdä niin, että vatkaan vispikermasta löysän vaahdon ja laitan siihen hillakastiketta ja lorauksen limoncelloa, ja sitten siitä kakulle  kastike.

Juhlan jälkeen

Sitten meillä oli viinejä: juuri niiden perusteella illan teemana oli Italian maakunnat. Näitä olimme ostelleet Italian matkoilta, pari valkkaria haettiin Alkosta ja sitten olin yhden hieman erikoisen punaviinin tilannut Umbria-kaupasta. Erikoinen siksi, että eihän syrah nyt mikään Italian perinteinen rypäle ole.

Vahinko, että tuo viimeinen Summus jäi vaille ansaitsemaansa huomiota. Se on kuitenkin klassikkoviini ja minusta ja lähimmän pöytäseurani mielestä illan paras… Olisi pitänyt laittaa se pöytään vähän isompien mainesanojen saattelemana, mutta ehkäpä illan myöhäisyys ja runsas syöminen ja maistelu olivat jo vieneet innostuksen …. :)

  1. Carmen Puthod 2007, Teruzzi & Puthod  (Toscana)  23,-  (ostettu kesällä 2010 San Gimignanosta) 8-   (tämä on siitä jännä viini että se punaisista Sangiovese-rypäleistä tehty valkkari)
  2. Vesevo Fiano di Avellino 2010 (Campania)    14, –   (Alko)
  3. Planeta Chardonnay 2010 (Sisilia) 20,-  (Alko)
  4. Che Syrah sarà IGT 2009 (Umbria) 18, –  (tilattu netistä (kauppa.umbria.fi) 8,50
  5. Serralunga d´Alba Barolo 2006 (Piemonte) 40,-  (ostettu Rooman lentokentältä 2010) 8,36
  6. Brunello di Montalcino 2005, Fattoria Barbi (Toscana) 44,- (ostettu Montalcinon viiniexposta 2010) 8,25
  7. Summus 2005 Banfi 2005 (Toscana) 35,- (ostettu Orvietossa toukokuussa 2012) ei kerätty pisteitä

 

Niinhän siinä sitten kävi että Umbrian syrah (”pehmeä”, ”liki kosiskeleva”, ”lämmin”, ”helppo olematta tylsä”) voitti nuo arvokkaammat  Brunellon ja Barolon, jotka olivat vielä raakoja! Ainakin pari, kolme vuotta vielä olisivat kestäneet kellarointia. Ei ne huonoja olleet nytkään. ;)

Kyllä se Italia on minun ruoka- ja viinimaani!

 

Kirjoitettu kello 18:31
Ke
13
03
2013

Ei kummempia

Tänään on juuri se päivä, jolloin ei kertakaikkiaan ole mitään sanottavaa tai sitten olisi niin paljon, etten millään ehdi muotoilla ja/en viitsi kirjoittaa ja sivupolkuihin tietoa hakea.

Paitsi, että voisin sentään kertoa, että luonani kävi tänään vauva. Suurisilmäinen hymyilevä vauva, jolla oli kyllä äitinsäkin tietysti mukanaan. Olipa ilo. Aina on ilo kun entisiä opiskelijoita käy, vauvat on lisäbonus. ;)  Ja siitäpä muistuikin mieleeni, että nyt on aika paljon eri suunnista vauvauutisia ja vauvoista kuulumisia ollut. Olisikohan tässä demografinen viive jostakin? olen luvannutkin meidän vauvoista tänne jotain kirjoitella… mutta se on pitkä juttu… ei tänään.

Ja että kävimme pehtoorin kanssa roudaamassa auton peräkontillisen ruokaa ja viinejä, – on näet viikonloppuna vähän kulutusta tiedossa. Ja minun menusuunnitteluni ja viininmaistajaisten teema ovat aika lailla maailmoja syleleviä. Pientä rajausta on tehtävä. Bravuureilla aion mennä, uutuuksia ei ole nyt rääpyä ryhtyä kokeilemaan, mutta olisi joku teema keksittävä…

Ja että töissä on niin paljon tauteja liikkeellä, että minulla on huono olo pelkästään kaikkien niiden tietämisestä.

Ja että tällä blogilla on pian merkkipäivä tai virstanpylväs oikeastaan…ja yritän miettiä, millaisen lukijakyselyn tai arvonnan tai jotain sen kunniaksi järjestäisin…

Tämän parempaan ei tänään pysty.

 

Kirjoitettu kello 19:32

Varjot iltapäivällä vielä pitkiä, mutta kuitenkin valossa jotain kevättä. Ehkä kontrasti aamun ja aamupäivän lumimyräkkään, joka alkoi aamuyhdeksältä ihan yhtäkkiä, vain saa aikaan luulon kevään tulosta. Lenkillä viima, pohjasta tuleva pureva tuuli muistutti siitä, miksi en sittenkään lähtenyt mäkeen.

Loma/etätyöviikko alkaa olla lopuillaan, nyt jo? Merkillinen viikko. Harvoin täällä tulee liikutuksi näin vähän, siis liikutuksi urheilumielessä ja liikutuksi muutenkaan. Emme ole käyneet oikein missään: muutaman kerran on käyty kaupassa, eilen ajeltiin kylille syömään (Petronellan kuningasrapukeitto oli juuri sitä mitä toivoinkin!), niin ja sunnuntaina se brunssi. Emme ole huiputtaneet mitään, hyvin vähän on hiihdetty. Ei ole ollut tarvetta käydä Ivalossa, saatikka Inarissa, vaikka ajattelimme ajelevamme sinne  katsomaan uutta Sajosta, –  emme vain  saaneet aikaiseksi, tai minulla oli muka parempaakin tekemistä. Edes Kaunispäällä ei ole käyty.

Ehkäpä se että olemme olleet koko viikon kaksistaan, ei nuoria, ei systeriä, ei VMP:tä, ei vieraita, ei ketään täällä, on luonut oman erilaisen fiiliksensä. Pehtoori onkin joutunut yksikseen maistelemaan kokkailujani, parasta on ollut hillajälkkäri, johon taisi tulla vaikka ja mitä…


Mökkielämää-2-2Mökkielämää-3

Mitään en ole viitsinyt meille leipoa, vaikka hetken tänään moinen kävikin mielessä: oli vähän juhlan tuntua, kun sain esimiehelle arviointikaavakkeet sähköpostitse puhuroitua (kerron asiasta ensi viikolla lisää! ei näet ole lomalaisten lukemista moinen puhurointi!).

Kun iltapäivällä tulimme lenkiltä ja oli kuitenkin perjantai ja naisten päiväkin, olin hiljaa mielessäni – lue: eräänkin kerran miehelle vihjannut, että olen sitten tehnyt Tuulentuvan nurkalle sellaisen samppanjabaarin, – ajatellut, että vaikka Lanson tai Moët Chandon lasilliset olisi siinä iltapäiväauringossa aika ´cool´ nauttia, niin oliko mies ymmärtänyt? No ei ollut, ei. Niinpä oli sitten mökin kellarin kätköistä piccolot auringon esiintulon ja perjantain kunniaksi baariin roudattava. ;)

Mökkielämää-4 Mökkielämää-5

Siitäpä iltapäivä jatkui, saunanlämmitystä, hiljalleen mökilläolon ”alasajoa”, pakkaamista, tiedostojen tallentamista kotiin ja ihastuinpa muutamaan otokseeni niin, että tilasin niistä printitkin.

Hangasojasta minulla on jo satoja kuvia. Tämä ei ole huonoimpia.
Klikkaamalla näet sen suurempana, paremmin.

Sininen Hangasoja 2

 

 

Kirjoitettu kello 19:28