To
07
08
2014

Gruppolle viinejä

Hieman arveluttavaa päivittää blogia, tai siis arveluttavaa on pitää tietokonetta auki; sen verran tymäkästi ukkonen jyrisee ja maa melkein vavahtelee, pimeääkin tuli …

Kovin myöhäiseen meni ennen kuin edes tähän sorville ehdin.

111-10

Töistä suoraan kampaajalle, ja jo pelkkä ajatus pari tuntisesta sen  muoviviitan alla sai olon tukalaksi. Mutta kestin kuin mies, eiku nainen. Nyt blondius on taas totaalinen. Kalaasit ja kapitulit, työarki ja liikkuminen sujuvat kun on ”tukka hyvin, kaikki hyvin”.

111-11

Pitkän, pitkän kauppalapun kanssa ruokakauppaan, ja Alkoon. Eipä ollut noissa ruuhkaa.

Lauantain ystäväporukkamme tunnetaan (me keskenämme tunnemme toisemme) nimellä Gruppo San Lorenzo (kuva), mikä juontaa Pehtoorin 50-vuotissynttäreiden viettoon Italiassa, kalaasiviikkoon Toscanassa.

GSL

Mutta siis… Tuon San Lorenzon innoittamana hankin sitten viinejäkin ihan vain nimen perusteella: rose St. Laurent on itävaltalainen http://www.alko.fi/tuotteet/436157/.  Se on ihan kelpo rose. Ja Umbrian reissulta palatessa ostimme Itävallasta Sankt Laurent -punaviiniä, jota olen kellaroinut tähän asti, saapa nähdä millaista se on. Alkossakin olisi ollut yksi St. Laurent -punkku, mutta hävyttömän kallis oli; sillä rahalla saa Amaronen, joten jäi ostamatta. Mutta alkuun ostin samppanjaa, joka sekin sopii teemaan: Pyhä Lauri – San Lorenzo – Saint Laurent. Siis samppanja on Laurent-Perrier.

111-12

Miten noissa iltapäivälehdissä usein kirjoitetaankaan. ”kuvat eivät kuulu juttuun”. Niin eivät kuulu nytkään, ovat parin viikon takaiselta aamulenkiltä hdr-harjoitelmia. Keskikesän värikylläistä, täyteläistä maisemaa.

Ukkonen meni jo … ja nyt ryhdyn laatimaan tori- ja kauppahallilappua Pehtoorille huomiseksi. Jos ihan rehellinen olen, niin voisin todeta, että oikeastaan minua ei huvittaisi huomenna mennä töihin. Mutta ei auta…

 

Kirjoitettu kello 22:02
Ke
06
08
2014

Kalaasien alla

Töiden jälkeen retkahdin kotipiazzalle ja hyvin kategorisesti kieltäydyin laittamasta ruokaa ennen kuin viilenee. Niinpä sitten ryhdyimme suunnittelemaan lauantain kekkereitä! Yksi päänvaivaa aiheuttava juttu on plaseeraus. Katsokaas kun on niin, että nämä kuusi pariskuntaa, jotka meillä kerran vuodessa [useimmiten juuri elokuun toisena viikonloppuna, juuri koulun aloitusviikonloppuna, jolloin monet meistä ovat koulujärjestelmän aikataulutuksista joko omien töiden tai [varsinkin aiemmin] omien lasten koulun alkamisen takia joka tapauksessa jo Oulussa…] istuvat saman ison pöydän ääressä, ovat jo toisiinsa tutustuneet, ystävystyneet, joten he luonnollisesti haluavat kuulla toistensa kuulumisia.

Siis on suotavaa, että vaihdellaan paikkoja. Joinakin vuosina me on jätetty plaseeraus tekemättä, ja se on aiheuttanut kohtuutonta häslinkiä ja melkoista epätietoisuutta ja ystävät erikseen ovat pyytäneet ”ensi vuonna olisi hyvä jos määräisit (!) taas paikat” 😉 . Meidän ruokapöydässä kun ei ole kyse mistään pikku piipahduksesta ruoan äärellä, vaan pöydässä istutaan usein hyvinkin kahdeksan tuntia, joten ei ole ihan sama, kuka kenenkin vieressä istuu. 😀

No, ei se nyt noin vakavaa ole, mutta on mukava kun eri vuosina saa eri ihmisten vieressä istua. Ja plaseeraushan nyt kuuluu minun ”harrastukseeni” [tiedättehän, – hieman nolona – kattaus]. Ks. kuvia muutaman vuoden takaa. Kesän 2012 kalaasit italialaisella teemalla (täällä enemmän)  ja viime kesän teemana Meksiko (tuota postausta katsellessa iski ikävä – kirjaimellisesti, liki fyysinen kipu. Snif…) . Viime kesän ”paikkakortit” olivat ihan ylivertaiset. Niiden jälkeen itselläni paineita, mutta me keksimme tuossa illan kuluessa tämän vuotiseen teemaan sopivan tavan päättää istumajärjestyksestä. Palaan asiaan :)

Nyt nämät pilheet ovat kai jo viidennettätoista kertaa? Tai riippuu miten lasketaan…

Tänä vuonna teemana suomalainen (tai laajemmin pohjoismainen) keittiö. Jos sinulle sanotaan, että illallisella teemana on ”Pohjoismainen keittiö” niin mitä tulee mieleen? Kerro! Mistä olet aivan varma? Mitä sinun mielestäsi varmasti tarjotaan, kun illallisen teemana on tuo? Minä kerron sitten sunnuntaina tai alkuviikosta, mitä meillä tarjottiin… Muutaman tarjottavan olen jo tehnyt, ja juuri äsken tein ”paahdettua voita”. Mitä ihmettä?

Viime perjantaina kun olimme Helsingissä illalla syömässä ravintola Luomossa, joka on yhden Michelin-tähden ravintola, siellä tarjottiin vaalean, lämpimän focaccia-leivän kanssa paahdettua voita. Pehtoori ilmoitti, että ”saa tehdä kotonakin”. No ei muuta kuin kokeilemaan. Tässä minun ”hatusta vedetty” ohje, joka kai pelitti, sillä Pehtoori maistoi ja sanoi, että on ”hyvää, kelpaa.” :) Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään, laita puolet voikimpaleesta (laitoin 125 g) paistinpannulle, anna sen sulaa, vaahtoutua ja vähän ruskistua. Sekoittele, ettei pala. Jäähdytä ruskistettu voi ja sekoita tehosekoittimella lopun huoneenlämpöisen voin kanssa vaahdoksi. Vielä ei ole kuvia…  Entäs se focaccia? Yksi meillä pitkään käytössä ollut ohje on täällä (s. 58). Kliks.

Nyt lähden etsiskelemään ne kankaiset lautasliinat, jotka ostin Porvoosta vuonna ??? vai sittenkin Raumalta kesällä 2011. …

111-9

Meille tulee omenoita!!

Kirjoitettu kello 21:39

Koko aamupäivä työhön perehdyttämista ja talon tavoista kertomista, kaikenmoisten korttien ja tunnusten hankkimista, paikkojen ja henkilöiden esittelyä uudelle professorille. Tuli jossain vaiheessa itselle mieleen, että on valtavasti asioita ja juttuja, joita ei huomaa olevankaan. Joihin on kasvanut, joita on oppinut käyttämään, löytämään, tuntemaan vuosien ja vuosikymmenten aikana ja että ne eivät olekaan mitään itsestäänselvyyksiä. Työnjakopalaverin olin koolle kutsunut, ja kyllä me sujuvasti hommat saatiin sovituksi.

Sinä samaisena hetkenä kun työhuoneessa elohopea kohosi yli + 30 celsius-asteen, loppui minkäänlainen älyllinen toiminta. Sen jälkeen tyydyin päivittelemään nettisaitteja ja miettimään, kuinka myöhään iltapäivällä sorvin ääressä istuisi. Sitä vain voipuu …

Väistämättä ajatteli ja myötäeli esikoisen duunaamista Meksikossa, jossa on toista kuukautta ollut liki +40 C. Muutama sadepäivä siellä oli välillä ja ilma ”viilentyi” jo alle + 30 asteeseen, mutta nyt taas ”el canicula” (= 40 päivää kestävä vuoden  kuumin vaihe, helleaalto) vallitsee täysillä. Tämän kuun lopussa pitäisi kuulemma olla kaikkein lämpimintä. Auringossa on lähemmäs +50 C ja paluu siestalta töihin kolmeksi iltapäivällä on kuulemma hikistä puuhaa. Epäilemättä, semminkin kun pukukoodi ei salli toppeja ja sortseja, vaan paitapusero ja hame on oltava.

111-3

No minä lähdin duunista tänään jo kolmelta pois, pyörällä kohti kaupunkia, jossa Pehtoori odottelikin. Menimme Bon Appetito -ruokatorille, joka on Oulussa ensimmäistä kertaa. Rantakadulla on ruokatori jossa on parikymmentä kojua, joissa myydään prosciuttoa, ranskalaisia juustoja, oliiveja, croissanteja ja muita ranskalaisia leipomuksia, nougatia (ei voinu ostaa, söisin kerralla kaiken niin, että halkeaisin … parempi olla ostamatta). Mutta monta juustokimpaletta ostimme lauantaiksi. Söimme pizza-slicet ja kotiin vähän muitakin herkkuja. Aika hintavaa oli, mutta sorruimme silti.

111-6

111-2

111-4
111-7

111-8

Morbieria. Yksi minun lempijuustoistani. Pecorinon ja Appenzellerin ja Emmentalin lisäksi.

 

 

Kirjoitettu kello 20:20

Helsingin keskustan Holiday Inn -hotellissa (Rautatieaseman vieressä) olen/olemme olleet usein. Sen sijainti on erinomainen: Finnairin bussit ajavat ja lähtevät oven eteen/edestä, Ateneum on vastapäätä, Yliopiston kirjastoon ja Kansallisarkistoon on lyhyt matka, ostosmahdollisuudet liki, rautatieasema vieressä etc. Siksi sen nytkin olin varannut, mutta ensimmäistä kertaa tein varauksen ILMAN aamiaista. Ja se olikin hyvä ratkaisu. Huomenaamulla lähdemme niin aikaisin, ettei ole aikaa kunnolla nauttia aamiaisesta ja tälle aamulle oli muita suunnitelmia, jotka sitten toteutettiinkin.

Lähdimme puoli yhdeksän aikoihin (kaupunkilenkkarit jalassa) kohti aamiaista: kohti Kaivaria ja Cafe Ursulaa. Aamiainen elokuun lämpimänä aamuna merenarannalla leppeän tuulen puhallellessa oli tavattoman mukavaa, aamu tuntui hyvälle, elämä avaralle.

_MG_8652 (Custom)

Ja kuvassa ei tietenkään näy se ihanaakin ihanampi croissant, eikä cappuccino, jotka tuohon aamiaistarjoittimelliseen kuuluvat.

_MG_8651 (Custom)

Jatkettiin kävelyä kohti Länsisatamaa, sieltä Hietalahden torille, kirppiksella paljon turisteja ja tavaraa, hallissa piipahdetttiin tietysti. Edellisestä käynnistä 31 vuotta 😉

_MG_8663 (Custom)

Punavuoren katuja palailtiin, käveltiin ristiin rastiin, oli lämmin, oikeasti kuumempi kuin Alppi-rinteitä noustessa. Tällä kertaa johtui ilmasta, ei noususta. 😉

Käveltiin Kaisaniemen puistoon, joka oli rempassa ja jossa hämmästyksekseni Pehtoori ei ollut koskaan käynyt, puutarhaa päästiin kuitenkin edes vähän remontista huolimatta näkemään.

_MG_8678 (Custom)

Puiston nurkalla oli viehättävä pieni kioski, jossa vielä viehättävämpi ”tarjous”.

_MG_8691 (Custom)

Kauppatorin laidan Havis Amanda oli tällaisen hökötyksen peittämä: Hotel Amanda. Kaksi kuukautta Manta on tällaisen hotellin sisällä. Japanilaiset ovat kuulemma jo varanneet koko kahden kuukauden jakson! Merkillistä minun mielestäni.

_MG_8634 (Custom)

Stockalla kävin (kolmannen kerran tämän viikonlopun aikana) katsomassa käsilaukkua (Ralph Lauren – tarkoittaa että on hintava, mutta minun makuni mukainen, tarpeeksi iso (mahtuu kamera, ja kaikki muu tähdellinen)  – ja VAIN katsomassa. En ostanut. 😉

Reilun kolmen tunnin kullkemisen, aamupatikan,  jälkeen hotellille siistiytymään. Ja sitten  kahden paikallisjunalla Keravalle, ja sieltä taksilla Gustavelundiin, jossa tädin 90-vuotiskestit. Meitä oli yhdeksän serkusta (puolisoineen) paikalla, ja setäni. Tietysti myös muita tädin tuttuja ja naapureita, joita en tuntenut.

Kovin vähän tapaan näitä sukulaisianikaan: kaikki asuvat etelässä tai vielä kauempana. Kuinka olikaan mukava kun tavattiin syntymäpäivillä eikä hautajaisissa, kuten tahtoo väistämättä käydä. :(  Ilma oli hieno, Tuusulanjärvi kesäinen. Leppoisaa yhdessäoloa. Olipa täti iloinen ja liikuttunut kun juhlat sai. Tanssahtelikin ysikymppinen. 😉

Kun kahdeksan kieppeillä palasimme Helsinkiin, ei tukahduttavan kuuma hotellihuone houkutellut oleiluun, joten vielä lähdimme liikkeelle. Drinksuille Tomi Björkin uusimpaan ravintolaan (Bronda), jossa en ollut käynyt. (Farang, Gaijin, Boulevard Social on siis koettu). Kierreltiin ja kaarreltiin vielä Helsingin rannoilla, Katajanokallakin; juuri niin kuin olin toivonutkin. Mukava lomanen on ollut.

Kirjoitettu kello 23:44
Pe
01
08
2014

Isolla kirkolla

Helsingissä voi käydä muutenkin kuin työreissulla!

Päivä kierrelty kesäisen Helsingin katuja. Piipahdettu yhteen jos toiseen liikkeeseen katselemaan, etsimään. Rajalan Camera Pro Shopista löysin pieniä iloja, ei juuri muuta. (paitsi Pehtoorille synttärilahja, ks. alempana).  Ja lasilliselle ja pienen pienelle lounaalle Boulevard Socialissa. Kyllä pidän paikasta.

Ja Ateneumiin katsomaan Tove Jansson 100 vuotta -näyttelyä. Viehättävä ja vaikuttava näyttely. Suosittelen. Todella. Meriaiheiset taulut ja kirjoihin tehdyt piirrokset näyttelyn parasta antia. Ja sitä antia oli kaikkinensa paljon.

WP_20140801_15_37_23_Pro (Custom)

Sitten vietetty Pehtoorin synttäreitä etukäteen. Ja tiedättekös, että insinöörimieheni suostui vihdoin vaihtamaan puhelimen! Pian 7-vuotissynttäreitään viettävä Nokia 6720 sai väistyä uuden älypuhelimen tieltä.  Synttärilahjan lisäksi menimme juhlan kunniaksi syömään, mikä ei ketään hämmästyttäne. Kauppatorin rannassa (aiemmin Vironkadulla) olleeseen Luomoon olin tehnyt varauksen.

Ei valittamista. Ei todellakaan. Söimme neljän ruokalajin menun ja saimme alkuun kaksi,  ja vielä ennen pääruokaa ja jälkiruokaa pienet ”terveiset keittiöstä” -pikkuannosta. Ainoastaan pääruoan meritaimen oli ”vain” tavallisen hyvää,  – ehkä meillä kalaruokavaatimukset tavallista korkeammalla?  Mutta todella gourmetia nautimme. Tarjoilu oli sujuvaa, innostunutta, olematta tyrkkyä. Kyllä paikka on Michelin tähtensä ansainnut.

WP_20140801_19_57_56_Pro (Custom)

Ja vähän me on ihmetelty tätä pääkaupungin autokantaa! Kovin ovat ikääntyneitä, joskin komeita nuo helsinkiläisten autot! Eivät ehkä kaikki kovin kauniita, mutta

Helsinki 8_2014 012 (Custom)

Helsinki 8_2014 015 (Custom)

 

monet kuitenkin….

IMG_0207 (Custom)

IMG_0208 (Custom)

Kuulimmepa että (pääosin amerikkalaiset) vanhat autot kokoontuvat joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina Kauppatorille. Koko sen kolmituntisen, kun istuimme ravintolassa ja katselimme merelle ja torille, autot kiersivät toria, ja niitä oli kymmeniä, satoja.

Vielä kävelimme Espalla, yömyssyllekin menimme …

IMG_0217 (Custom)

IMG_0226

Kirjoitettu kello 23:59
Pe
25
07
2014

Piknik ja kesä!!!!

Paistinkääntäjien piknik. Paljon hyviä ystäviä, monia tuttuja. Hurjan lämmin.  Ihanan lämmin.

Kesäarkea-8

Erinomaista ruokaa, yltäkylläisesti. Teemana pohjoismainen keittiö. Kun tusinan verran ruoka-ammattilaisia ja toinen mokoma harrastajia tekee sapuskaa ja tuo ne samaan pöytään, piknikille, ja mieli on avoin, aurinko paistaa, on loma, niin mikään ei voi mennä pieleen. Hyviä makuja.

Ja jos joku noista ruuista jää meidän keittiöön [ainakin mökille] kokeiltavaksi, niin se on Lapinukon keitto. Helteestä huolimatta, olihan lämmin täyteläinen keitto ihan erinomaisen  hyvää. Ja minulle on luvattu resepti! Ja minä laitan tässä joku päivä tänne blogiin Pehtoorin savulohirullien [kuvassa vasemmalla keskellä] ohjeen. Nekin oli hyviä!

Kesäarkea-10

Ilokseni sienipiirakoita oli monia.

Kesäarkea-9

Ja kaikkea. Kuvista puuttuvat  lanttukukko, ahvenkukko, kaalikääryleet, kaikki jälkiruoat …

Kuusi tuntia höpöttelyä, hyvin syömistä, kylmiä juomia, ystäviä ja hyvää seuraa. Aurinkoa, lämmintä.

Reippaasti kuitenkin – jo ennen yhdeksää – lähdimme ajelemaan kohti kotia. Kanavanrannassa pysähdyimme. Meillä kun oli vielä eväitäkin 😉 mukana. Jäimme Qstockia kuuntelemaan.

Tässä iässä, Qstock, edes tovi.

Vastarannalla istuskeltiin. Oulu on.

Kesäarkea-11

Kesäarkea-12

Vielä kaksi päivää, mitähän huomenna…

 

Kirjoitettu kello 22:52

Ja mä kelaan että kaikki taitaa olla kohdallaan
Mä taidan kuulua tänne

Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin

https://www.youtube.com/watch?v=hqg96jIP_do

Kesäarkea-4

Lomalle oli kaikenmoisia isoja ja pieniä suunnitelmia, enimmillään haaveet ovat toteutuneet. On tullut tehtyä, mitä suunniteltiin.

Sitten sellainen juttu, jota varsinkin tällä viikolla olen ajatellut toteuttaa, on ollut herätä aamuvarhain, viideltä?, ja lähteä kuvaamaan heräävää kesäaamua: kastetta, nousevaa aurinkoa, kaupungin hiljaisia katuja, tyyntä merta. Vielä en ole saanut aikaiseksi. Onhan tässä vielä kesäaamuja, – miksei sitä voisi tehdä työpäivän aamunakin?

Toinen juttu, josta on puhuttu, on, että kävellään  – ihan niinkuin sitä ei olisi tehty! Mutta että kävellään aamulenkki kimpassa (mitä me emme siis tavallisesti tee, koskapa Pehtoori kulkee minun näkökulmastani ihan liian nopeasti, ja yleensä liian pitkään). Ajatuksena on ollut, että kävellään kaupunkiin – torille tai jonnekin Oulun kahvilaan/konditoriaan/deliin – nauttimaan aamiainen. Tänään sitten käveltiin. Ja torin kautta käveltiin takaisin kotiin.

Puistolaan mentiin. Tuore croissant, tuorepaahdettu kahvi ja tuoreista appelsiineista puristettu appelsiinimehu. Kannatti.

Kesäarkea-3

Vielä hieman utuisessa, alkavan hellepäivän väreilevässä aamussa lähdimme ennen kahdeksaa kohti kaupunkia.

Kesäarkea

Kesäarkea-5

Kesäarkea-6

On Qstock-viikonloppu, Kuusisaareen jo rakentelivat festarikojuja, aitoja alueen reunoille oli jo pystytelty, bajamajoja roudasivat paikalle ja jo tänään esiintyy teinityttöjen fanittama Isaac Elliot. Jo alkuviikosta ovat innokkaimmat fanit pystyttäneet telttansa Raatin kupeeseen. Siellä muutama kymmenen tyttöä kömpi aamusella ylös, kun ohi tepasteltiin. Noin innokasta fanitusta ei meidän perheessä ole kukaan koskaan harrastanut.

Kesäarkea-2

Kesäarkea-7

Enkä minä olisi kyllä tytärtä [enkä poikaankaan] tuon ikäisenä mihinkään telttayöpymisiin kaupungille päästänytkään.

Ja eihän me mitenkään järin riemastuneina tytärtä (24 v.) viime syksynä Meksikoonkaan päästetty. No nyt kun on siellä yhdeksän kuukautta ollut, käyttää viikonloppuna kolmannen niistä kuudesta vuosilomapäivästä, jotka Meksikossa työntekijöille annetaan.

Tyttären ranskalainen kaveri Greg avioituu viikonloppuna. Häät eivät ole Monterreyssa, vaan Chiapasissa, Etelä-Meksikossa, jonne tyärkin kavereineen lentää. Siellä on kuulemma vähän viileämpää kuin Montrreyssa, mitä meidän aina paleleva pikkuisemmekin jo ilolla tervehtii. Lapsi lähetti juuri Monterreyn sääennusteen tulevalle viikonvaihteelle. Siellä on öisin melkein se, mitä meillä päivällä!

Monterreyn sää


Juuri kun esikoinen oli viime viikolla (ennätysnopeasti!!)  saanut lähettämäni nimipäiväpaketin (sisältäen mm. syksyksi tarkoittamani villasukat), tyttö tekstaili meille Itävaltaan

”täällä alko maanantaina ”canicula” eli vuoden kuumimmat 40 päivää. Kuulemma elokuun viimeiset viikot on pahimmat, saapa nähä. 😀 kyllä täällä nyt jo vähän sulaa.”

Oulussa ei vielä sula. Helle hellii. Sopii minulle.

Ke
23
07
2014

Loman loppua kohti

Kunhan aamutoimet ja -lenkit oli saatu tehtyä lähdimme synttärikahveille.

Tein kakkuun muka hienon dekoraation: 89 ihan selvästi, mutta Pehtoori mokoma ei tajunnut, sanoi, että tuo ysi näyttää madolta! Kuka on nähnyt tuollaisia vattumatoja, kysyn vaan! Sitä paitsi 89-vuotias appi ymmärsi oikein hyvin :) Pensasmustikka-vadelma-versio olikin vallan hyvänmakuinen.

Kesäarkea-16

Kesäarkea-17

Kotipihalle palattua molemmilla taas omalla ”sektorillaan” puuhasteluja. Minä laittelin kesäkukkia vähän uudelleen, muutaman uuden ruusubegonian ostin puutarhalta kun haettiin kukkia vietäväksi anoppilaan.

Kesäarkea-18

Tänä vuonna Pehtoorilla on etupihan kukka-altaissa suklaakosmoskukkaa. Se on kyllä kaunis, syvän värinen. Toisaalta ehkä isoihin penkkeihin joku tuhdimpikin sopisi. Mutta välillä kauniita tuollaiset vähän herkemmätkin .

Kesäarkea-14

Kesäarkea-15

Ukkosen uhitellessa, lämmön noustessa lähelle + 30 C mietimme mille alettaisiin. Hugot nautimme neuvoa-antaviksi, ja viiden kieppeissä lähdimme polkien Nallikariin. Ollaan kohta syöty uuden ravintolan kalalista läpi: tänään pehtoorille muikkuja ja uusia perunoita, minulle jokirapuja ja paistettua siikaa ja kukkakaalta, – sellainen alkuruoka-annos vain. Siihen asti erinomaista, eikä liikaa kaloreita, mutta olihan minun sitten saatava jäätelöä jälkkäriksi. Oliko peräti kesäloman eka jätski? Korkea aika siis!

Nallikarissa satoja ihmisiä, meressä uimassa, rannalla kävelemässä, helteisen illansuun aurinkoa vielä palvoen. Kuin ulkomailla. Teki mieli uimaan…

Melkein päästin suustani, ettei huvittaisi ensi viikolla, ei  vieläkään,  töihin, mutta uutiset uusista irtisanomisista Oulussa (viikon sisällä tuhat it-alan työpaikkaa lopetettu), sulki suun. Nautinpahan näistä viimeisistä lomapäivistä, helteestä, kylläisistä päivistä, liikkumisesta ja levosta.

Kirjoitettu kello 19:51
Ti
22
07
2014

Lyhyesti

Kesäarkea-2

 

Kesä

 Aurinko. Meri.  Loma.

Hyvä ruoka, erinomainen mieli.

Puhelu Meksikoon.

Ja yksi pitkäaikainen projekti saamassa kohtuullisen päätöksen.

Pihatöitä, ja niiden tekemisestä ja suorittamisesta ansaittu monen tunnin lukutuokio (Mårtenson vuorossa kesälukemispinostani) kotipiazzalla.

Aamulla varhain Nallikarissa. Vuorten jälkeen oli nähtävä meri. Oulussa harvoin tuoksuu suolainen, lämmin meri. Tänä aamuna tuoksui, ja siitä hyvin hyvä mieli. Puutarhallakin kävin.

Perjantaina on paistinkääntäjien piknik: teemana pohjoismainen keittiö. Leivoin saaristolaisleipää, – ei yllättäne ketään, eikä sekään, että sille kaveriksi mätimoussea. Pehtoori aikoi tehdä lohirullia. Ja kakkupohjat huomiseksi ajattelin vielä tehdä; josko pitkästä aikaa Pinocchio-kakun värkkäisin. On apen synttärit: eikä yhtään vähempää kuin 89 v. täyttää appiukko.

Kesäarkea-8

Kesäarkea-7

Luin pihalla Gloriaa [naistenlehti, joka jostain kummallisesta syystä taas tulee minulle] ja siinä kirjailija, professori Merete Mazzarella (jonka sanomisista olen pitänyt ennenkin) sanoo:

Jos yhtäkkiä huomaa, että suurin osa ajasta menee lukemiseen ja kirjoittamiseen, saattaa tuntua, että elämä on pelkkää paperia.

Silloin pitää tehdä jotain muuta: kävellä metsässä tai kokata.

Ennen lomaa tuntui välillä pelkältä paperilta, nyt olen tehnyt monta viikkoa ”jotain muuta” – kävellyt metsissä, tuntureilla, vuorilla, merenrannalla ja olen kokannut, jos kohta myös ruokapöydissä viihtynyt. Mazzarella on oikeassa. Kaikki tuo on hyväksi.

Kirjoitettu kello 20:20

Itävaltalaisesta ruoasta ja juomasta

Itävaltaisesta viini-Aperol -juomasta olen jo täällä kirjoitellutkin (KLIKS), mutta nyt tutustuimme uuteen tuttavuuteen nimeltä Hugo.

seljankukkamehu

Siihen tulee seljankukkamehua (saa Stockalta ja luontaistuotekaupoista), proseccoa, vichyä (jonkinlaista kuplavettä) 10 + 10 + 5 cl (esimerkiksi noin, kokeile oman makusi mukainen sekoitus) ja sitten lisäksi limeviipaleita, sitruunamelissaa tai minttua, jäitä, ja jos haluaa vähän makeutta, niin tummaa sokeria, – vähäsen. Hugo on erinomainen hellepäivän juoma. Tänään tein meille tuollaiset. Hyvää oli.

Pehtoori nautti paikan päällä meidän kahdenkeskisessä after-hikessä olutta: Trumer on kuulemma kuuluisaa ja hyvää. Minähän en noiden päälle ymmärrä.

WP_20140717_16_23_43_Pro

Itävaltalaisesta ruoasta ja juomasta-26

Tuohon Hugoon tuleva seljankukkamehu on Alpeilla tavallista, ja hyvää. Niinkuin kaikki muutkin maistamamme mehut. Mustikka, mustaherukka, … Hütten emännät tekivät niitä itse, luomua ja makoisaa.

Itävaltalaisesta ruoasta ja juomasta-7

Alppimajoilla tarjonta oli hyvin samankaltaista.

Itävaltalaisesta ruoasta ja juomasta-16

 Poserhösellä oli erityisen hyvää salaattia,

Itävaltalaisesta ruoasta ja juomasta-9

ja syykin löytyi pihalta, poislähtiessä. Vajan takana oli tällainen.

Itävaltalaisesta ruoasta ja juomasta-19

Salaatin jälkeen tarjottiin vielä gemüsesuppe, jonka oletin olevan vihanneskeittoa. Noh onhan se Suomessakin HK:n sininen se suosituin vihannes, joten miksei? Mahtavan yrttistä oli, mutta makkaroita ei todellakaan olisi tarvinnut.

Itävaltalaisesta ruoasta ja juomasta-10

Nämä vaelluspäivin aikana tarjotut lounaat sisältyivät vaelluspakettiin ja ne oli etukäteen tilattu. Juomat ja kakut/sacher-tortut ja kahvit sitten jokainen tilasi ja maksoi mielitekojensa mukaan. Oppaat niitä sitten kantoivat majan keittiöstä pöytiin. Pehtoori ei montaa kertaa jättänyt väliin. 😉

Itävaltalaisesta ruoasta ja juomasta-11

Meillähän oli Villa Oranian ”lukaalissamme” keittiökin ja läheisessä isossa Sparissa oli jos vaikka ja mitä herkullista ja huomattavasti halvempaa kuin Suomessa, ja vähän kyllä teki mieli kokkaillakin. Kokeilla jotain…

Itävaltalaisesta ruoasta ja juomasta-6

Itävaltalaisesta ruoasta ja juomasta-17

Itävaltalaisesta ruoasta ja juomasta-18

Lopulta jätin sapuskan teot kuitenkin väliin, sillä meidän matkapakettiin kuului viiden ruokalajin illalliset viereisessä Salzburger Hofissa.


Itävaltalaisesta ruoasta ja juomasta-21

Kun olimme varanneet matkan ennen maaliskuun loppua, illallispaketti tuli ”kaupanpäällisenä”, siis ilmaiset illalliset. Ei huono. 😉

Mr. Josef Hölzl tiimeineen oli joka illaksi suunnitellut menukokonaisuuden. Teemoina oli aasialainen, itävaltalainen, italialainen…

Itävaltalaisesta ruoasta ja juomasta-14

Alkupalat sai hakea buffetista [joskus muutamia helmiä (jokirapupatee ainakin!)], sitten tuli pieni keitto, jotka kaikki olivat erinomaisia. Erityisesti pidin lämpimästä kurkkukeitosta, jossa oli katkoja.

Pääruokavaihtoehtoja oli kolme: kala, kasvis, liha. Joskus niissä vähän kummallisia, ennakkoluulottomia yhdistelmiä: esim. paistetua lohta ja bearnaise-kastiketta.

Sitten sai taas hakea buffasta juustoja, koetin jättää väliin, mutta ihan joka ilta en välttynyt kiusauksilta.

Jälkkäriannokset olivat kiitettävän pieniä pikkuhyviä.

Itävaltalaisesta ruoasta ja juomasta-20

Kaikkinensa noista jäi sellainen ”parempaa keskitasoa” -vaikutelma, kuitenkin aika raskasta. Juustoa oli melkein kaikissa ruoissa jossain muodossa. No hyväähän se on, mutta … kun piti aina jaksaa seuraavana päivänä oma kroppansa hilata jonkun vuoren huipulle, niin ehkä vähän vähempikin rasva ja liha olisi riittänyt. Ja pystyihän sitä itse tietysti aika pitkälle valitsemaan, mitä lopulta söi.

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

WP_20140712_19_41_14_Pro

Ja mehän tosiaan skipattiin tuo Salzburger Hofin illallinen kaksi kertaa. Varsinkin toinen kokemus Lutter & Wegner -ravintola oli hieno.

Itävaltalaisesta ruoasta ja juomasta-25

Itävaltalaisesta ruoasta ja juomasta-22

Itävaltalaisesta ruoasta ja juomasta-23

Itävaltalaisesta ruoasta ja juomasta-24


WP_20140715_19_42_28_Pro

Kevyen ruoan ja kasvisten kaipuussa teinkin meille tänään italialais-kreikkalaiset salaatti-antipasti-lautaset sapuskaksi. Helteellä tällainen on minusta parasta mitä tiedän. Ja yhä uesammin arkena teen meille muutenkin ”annostarjoiluna” ruoan. Hiljalleen olen oppinut köksäämään vain kahdelle, ja siten, ettei tarvi syödä samaa safkaa kolmea päivää. Noh sunnuntaisinhan sitten homma karkaa käsistä, mutta se onkin eri juttu. 😉

Itävaltalaisesta ruoasta ja juomasta-2

Kun postauksen alussa oli tuo itävaltalainen Hugo, niin voisin vinkata tähän loppuun suomalaisemman mainion kesäjuoman.

Paksu, sakea, ei mielettömän makea, eikä kovin prosenttinenkaan (15 %) on Pople jonka luonnehdinta menee näin: Helakanpunainen, samea, täyteläinen, pehmeä, runsaan mansikkahilloinen. Se on hyvin jäähdyttynä sellaisenaan mukava pieni jälki”ruoka”, sillä on hyvä kostuttaa täytekakku, laittamalla sitä pari senttiä kuohuviinilasin pohjalle, ja proseccoa tai muuta skumppaa päälle, saat erinomaisen tervetuliaismaljan.

Kesälle, ihmiset!

Itävaltalaisesta ruoasta ja juomasta-4

Itävaltalaisesta ruoasta ja juomasta-3


Kirjoitettu kello 20:06

Bad Gasteinin kuvia olen tämän helteisen päivän aamusella, aina jossain välissä, nyt iltasella järjestellyt. Se on se vakio 1500 otosta/viikon reissu.

Koskapa Oulussa on ollut ihanainen helle, piha ja erityisesti kesäkukat ovat vaatineet elvytystoimenpiteitä [vaikka on kyllä todettava, että Juniori on paremmin kuin vielä koskaan ennen saanut pihan pidetyksi aika hyvässä hapessa], konnulin sotkut on ollut siivottavana, pyykkiä pestävä ja lenkki [kuinka tasaista!!] tehtävä, kuulumiset äidin ja systerin kanssa vaihdeltu, niin mitään kuvasivustoja en ole edes aloitellut.

Luulen, että tästäkin matkasta teen vielä sellaiset matkakuvakertomukset kuin esimerkiksi Kitzbühelin ja La Gomeran-Teneriffan -vaellusmatkoilta tein. Kiinnostuneille linkit tästä: Kitzbühel 2011 ja La Gomera – Teneriffa 2012

Kolmen vuoden takaisella Kitzbühelin matkalla meillä oli hankittuna melkein samanlainen ”paketti” = vaelluspaketti (johon ei sisältynyt lounaat, niin kuin tällä reissulla sisältyi) ja hotellipaketti, johon sisältyi kolmen ruokalajin illallinen sekä aamiaiset kuten äskeiselläkin reissulla.

Silloinen hotelli Astoria oli PALJON pienempi kuin Salzburger Hof, joka on iso, laadukas hotellikompleksi ja Kitzbühelin Astoriassa illalliselle mahtui maksimissaan 100 henkeä, mikä takasi, että ruoka oli siellä ”vähemmän massaista, enemmän erinomaisen hyvää”.

(alla kolme kuvaa meidän parvekkeelta)

Ehdottomasti kannattaa klikata kaikki kuvat suuremmiksi.

Bad Gatein_-7


Bad Gatein_-9

Bad Gatein_-8

Kaikki muukin oli edellisellä Itävallan vaellusmatkalla pienempää: oli yksi patikkaryhmä, joka tosin yhtenä päivänä hajaantui  kahtia: lommoposket ja tavalliset vaeltajat taivalsivat vuorenrinnettä eri vauhdilla ja korkeusmetreillä. Porukka oli kuitenkin varsin kiinteä, ja oppaat mm. söivät meidän kanssamme samoissa pöydissä hütteillä, toisin kuin tällä nyt tehdyllä reissulla, jolloin lounailla oppailla oli aina omat ”takahuonetarjoilut” (vrt. tilausajokuskit ja rahtarit laivoilla ja isoilla huoltsikoilla), samalle hüttelle kun saattoi sattua myös Alppimatkojen ruotsalaisporukka tai punainen ryhmä tms.

Bad Gastein_

Bad Gatein_-5

Tuo kohiseva koski, joka komeasti halkoo Bad Gasteinin, on ollut jo vuosisatoja kaikkien kylässä käyneiden kuuluisuuksien kuvausten taustana.

Bad Gatein_-6

Bad Gastein_-7

Bad Gastein_-6

Joka tapauksessa olen edelleen ryhmävaelluksen kannalla, koska 1) kaikki on mietitty valmiiksi 2) mahdolliset bussikyydit naapurikyliin, joista vaellus alkaa/loppuu on tilattu ja maksettu valmiiksi 3) cabinikyydit on tiedossa ja maksettu etukäteen 4) oppaat osaavat kertoa monenmoisia juttuja, tietävät vuoret, kasvit, paikalliset tavat ja reitit 4) ryhmässä tulee tsempattua, – kaksistaan kulkiessa ei löydä kaikkia hienoja paikkoja, tulee levähdeltyä ihan turhankin tiuhaan, 5) tutustuu uusiin ihmisiin, patikoidessa on mukava jutella, vaihtaa kokemuksia muista kohteista, valokuvaamisesta, matkustelusta yleensäkin.

Satunnaisia kaupunkinäkymiä. Kylässäkin riittää korkeuseroja ihan yllin kyllin…

Bad Gastein_-2

Bad Gastein_-3
Bad Gastein_-5

Bad Gatein_-3

Bad Gatein_-4

Näissä ryhmäjutuissa on kyllä onnekasta jos sattuu hyvä opas/oppaat ja hyvä poppoo: jos joukossa on yksikään Vilma-Valittaja tai Myrtsi-Martti niin ei hyvää seuraa. Syntymäsynkeät, besser-wisserit tai kovin paljon omaan persoonaansa ihastuneet voivat kyllä tehdä paljon hallaa koko viikon onnistumisen kannalta. Tälläkään patikkareissulla ei ollut sellaisia ongelmia,  – muutamilla muilla reissuilla joskus on ollut.

Juuri tämän ”ryhmäkoheesion vuoksi” Youtravelin konsepti oli ehkä parempi kuin nyt mennyt viikko, – ainakin meille. Bad Gasteinissa ja Alppimatkojen systeemissä oli vähän sellaista ”massameininkiä”, toisaalta se sitten myös sujui. Ja yhtä aikaa meidän patikkaryhmien kanssa kylään tuli paljon muita suomalaisia, joille oli tarjolla thermal-kylpylää, minigolfia, konserttimatka Salzburgiin, Venetsian retki, viininmaistelua, koskenlaskua, kävelykierroksia, ja ties mitä. Ja monia lapsiperheitä tai eläkeläispariskuntia näistä aktiviteeteista olikin nauttimassa.

Bad Gastein_-8

Bad Gastein_

Bad Gastein_-3

Tema-matkojen La Gomeran ja Teneriffan -reissulla, jossa vaihdettin muutaman kerran yösijaa, bussimatkoja taitettiin yhdessä, syötiin illallisetkin yhdessä ja oltiin yhden [erinomaisen, Kanarialla vuosikymmen asuneen] oppaan kaitsettavina, oli ihan omanlaisensa tunnelma. Me tykättiin siitä(kin).

Noilla kahdella edellisellä ryhmävaellusmatkalla [meidän viime syksyn oma Madeira-seikkailu on ihan luku sinänsä!! :) ) olimme poppoossa, jossa vaativuustaso sattui kerralla kohdilleen. Tälle Alppimatkojen reissulle [kuten vakiolukijat hyvin tiedätte] vehtaaminen Alppi+ ja tavisvaeltajien -ryhmän välillä oli minulle kovin vaikeaa. Eikä tieto vaatimustasosta selvinnyt kuin kokeilemalla.

Youtravelilla on mielestäni paremmin kuvattu viikko-ohjelmat ja vaellusten vaativuus. Tosiasia on kuitenkin, että ilman kohtuullista pohjakuntoa ei kannata lähteä ollenkaan. Korkea ilmanala, ja ennen kaikkea korkeusmetrit ja vauhti ratkaisevat. Ja tietysti se, mitä hakee; tavisporukassa patikointi tarjosi minulle ja myös kovakuntoiselle Pehtoorille sen, mitä me haimme: liikkumista, rasitusta, mutta myös mahdollisuuden nauttimiseen, pysähtelyyn, höpöttämiseen.

Hieman jo katselin, jotta josko ensi kesänä vaellusmatka tänne! ja tämäkin kiinnostaisi KLIKS.

La
19
07
2014

Alpeilta palattua

Palaanpa ja kertaanpa vielä eilistäkin…

Lauantain vaellus oli viikon lyhyin (alle 8 km) ja korkeusmetrejäkään ei tullut 400 metriä enempää (1600 – > 2000), mutta melkein seitsemän tuntia vuorilla oltiin.

Perjantai Stubnerkogel-2

Perjantai Stubnerkogel-5

Perjantai Stubnerkogel-6

Perjantai Stubnerkogel-7

Perjantai Stubnerkogel-8

Perjantai Stubnerkogel-9

Ihan kohtuullista nousua, alppiniityt samettisina, taivaankansi kirkkaansinisenä, aurinko tavallista lähempänä, lämmintä niin, että sitä olisi ollut varmasti liiankin kanssa, jollei alppituuli olisi ihanasti vilvoittanut taivaltamista.

Meidän mainio wanderführerimme R. johdatti vakaan rauhallisesti askeltaen joukon liki Stubnerkogelnin huippua. Olimme ensin nousseet cabinilla puoliväliin rinnettä ja siitä sitten patikoiden korkeuksiin. Ehkä viikon huikeimmat näkymät: nähtiin kaikki ne almit ja vuoret, joilla oli edellisinä päivinä vaellettu.

Ensin nähtiin tällaisia riippuliitäjiä, ja sitten ikään kuin haastajaksi, näyttämään, miten oikeasti lennetään, saimme näköpiirimme haukan. Sen lento, nousu korkeuksiin oli uljasta katseltavaa. Vaikka oli pitkä objektiivikin ehjänä, ei tämän tarkempaa kuvaa…

(Ornitologi-ystäväni vastasi kyselyyni: ”Lintu on mielestäni mehiläishaukka. Pitkä pyrstö, 6 harittajaa siiven kärjessä ja pieni, käkimäinen pää paljastavat lajin vaikka värejä ei juuri näy. Tämä laji onkin väreiltään erittäin vaihteleva.”)

(Muistathan että kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla…)

Haukka-2

Ja kukkia. Enemmän kuin koko viikolla yhteensä. Snapsikukkia, kevätkatkeroita, kulleroita, alppiruusuja ihan mattona. Ja alppivuokko [ei vilukko]. Jokohan sen jo opin tuntemaan: ehkä kolmannella kerralla sen nähdessäni jo itse tunnistaisin.

Perjantai Stubnerkogel-20

Kevätkatkero, ”snapsikukka”, lemmikeitä, kulleroitakin. Alppiruusua kenttänä, niittyjä.

Jo lähdössä ..._-4

Perjantai Stubnerkogel-18

Perjantai Stubnerkogel-3

Perjantai Stubnerkogel-13

Perjantai Stubnerkogel-14

Perjantai Stubnerkogel-15

Kun olimme ylittäneet 2000 metrin korkeuden, edessä oli kallionkieleke, jonne porukkamme rohkein ja reippain (nainen luonnollisesti ;)) ensimmäisenä ponkaisi kuvattavaksi.

Perjantai Stubnerkogel-11

Me muut emme ihan yhtä innokkaasti… minulla ainakaan ei ollut ollut pienintäkään aikomusta mennä moista tekemään. Mutta siellä sitä vaan tuli käytyä.

Perjantai Stubnerkogel-30

Pehtoorillekaan ei mikään itsestään selvyys – toisin kuin oppaille:

wanderführer R. tietysti ja ”meidän oma”, fiksu ja positiivinen S.

Perjantai Stubnerkogel-12

Nämä molemmat olivat osaltaan tekemässä meille hienoa ja hauskaa, haastavaa ja hyvähenkistä viikkoa.

Pidettiin puolelta päivin kahvitaukokin, jollaista yleensä ei kuulu ohjelmaan, mutta tänään sellainen mahdollisuus oli. Pehtoori otti Topfer-leivonnaisen: lämmin rahkapiirakka oli erinomaista.

topfler

Ja niinhän siinä sitten kävi, että koko viikon aikana emme sitten kertaakaan kaiserschmarrenia syöneet. Pitänee tehdä ensi viikonloppuna kotona. (Resepti ja tarina siitä täällä. KLIKS)

Kahvitauon jälkeen piipahdimme riippusillalla, jonka olin alunperin ajatellut olevan ”se juttu”. Pohtinut josko uskaltaisin sinne, mutta tuon kallionreunalla käväisyn jälkeen vaijereilla sidottu riippusilta tuntui ihan pikkku jutulta.

Perjantai Stubnerkogel-29

Sen jälkeen alkoi lasku: ei muuta kuin polvisuoja paikalleen, minullekin jo aurinkorasvaa, mutta lippis jäi kuitenkin reppuun; miksihän sitä on niin vaikea päähänsä pistää? Noh, auringonpistokselta vältyin. Ja sitten  alaspäin.

Poikkeuksellisen myöhään oli lounasaika; olimme laskeutuneet [takaisin 1400 metriin] Stubnerkogelin almille, jossa meitä odotti taas brettljause: lautasellinen proteiineja.

Perjantai Stubnerkogel-24

Lihaa, toisenlaista lihaa, juustoa, toisenlaista juustoa, makkaraa ja toisenlaista makkaraa, vähän etikkasäilykkeitä, leipää, ja voita ja rahkapohjaista levitettä. Ei ole proteiinista puutetta itävaltalaisten pöydässä! Hyvää oli.

Perjantai Stubnerkogel-26

Ja hauskaa, – sellaista perjantai-iltapäivän hekottamista kuin joskus töissä työviikon lopuksi. Pohdimme, jotta oliko viinispitszerien ja snapsien lasit vaihtuneet almin pitäjällä. :)

Perjantai Stubnerkogel-25

Merkillisen hauskaa meistä olivat nuo kuvassa näkyvät ”paimenpoikien” tikut: joku keksi, jotta ovat ruotsalaisten, jotka olivat ennen meitä almille ehtineet, porukan sauvat.

Perjantai Stubnerkogel-19

Laskeuduttuamme cabinilla takaisin kylään olikin vähän hoppu: suihkuttelut ja kamppeiden vaihto. Salzburger Hofissa ”yhteenvetosessio”, jossa kerrattiin viikkoa, nautittiin porukalla kuohuvat, ostettiin CD:t, joissa patikkareitit, kuvia ja paljon muuta! (erinomainen juttu) , saatiin vaellusmerkit [hopeinen].

Sitten katselemaan kun kylällä oli kesän Gasslfest, kyläjuhlat. Musiikkia, lederhoseja, oluttuoppeja, naisilla toinen toistaan kauniimpia Dirndl-pukuja yllään, lapsilla maalatut kasvot tai kauniit puvut heilläkin. Ruokakojuja. Tirolilaismusiiikkia, yhteislaulua, torvisoittoa. Sattuipa mukavasti juuri meidän lomaviikolle.

Ennen yöpuulle vetäytymistä oli vielä pakattava. Bad Gasteinin viikko lopullaan.

Illallisella ei niin kovin nälkä… Lounas vielä painoi. Valitsimmekin pääruoaksi ”vegetarian”. Me parsafanit saimme yhden parhaista parsa-annoksista ikinä. Olihan rapsakoita!

Hyvästelimme Milanin, joka oli viikon ollut meidän tarjoilijamme.

 Parsaa Bad Gasteinissa

Ja sitten tämä lauantaiaamu vei meidät Bad Gasteinista. Ennen kahdeksaa lähdimme kylästä. Hyvästelimme meidän kortteerin: Villa Orania oli ehkä kaunein Bad Gasteinin taloista.

Perjantai Stubnerkogel-22

Pikkuisen reilun tunnin  bussimatkan aikana Alppimatkat keräsivät palautetta: kaavakkeessa kysyttiin ”Tuletko uudelleen?” – Kyllä – toivottavasti tulen, tulemme. Alpeille ainakin.

Tuskin kuitenkaan enää Bad Gasteiniin. Se on vanha kylpyläkaupunki, ei tyypillinen alppikylä. Thermal-kylpylät ovat houkutelleet sinne vierailijoita jo 1800-luvun alusta lähtien, mikä osin selittää ”poikkeavan” arkkitehtuurin. Ja sen silhuetti ei ole tavanomaisen alppikylän näköinen.

Vuoret, vaellusreitit ja talvella mahdollisuudet lasketteluun vähintäänkin erinomaiset, mutta ehkä ensi kerralla valitsemme Saalbachin, tai ehkä sittenkin mennään sinne Dolomiiteille. Eikä vähiten ruoan vuoksi. Itävaltalainen proteiinipitoinen, aika ajoin ylenpalttisen rasvainen ruoka ei ehkä ole ihan meidän ykkössuosikkisafkaa. Ja Italiaan meillä nyt on krooninen ikävä.

Bad Gasteinkin on hyvä. Siellä ei ole mitään turhuuksia. Ei ylenmäärin putiikkeja, ei museoita, ei lukuisia kuppiloita/ravintoloita. Tarpeellinen (kauppa, apteekki, posti, minimarketti, tilpehöörikauppoja ja parit pubit etc) on, eikä tällaisen patikkaviikon aikana nyt ehdi juuri mitään kaivatakkaan, mutta SILTI: esimerkiksi naapurikaupunki Bad Hofgastein on paljon viehättävämpi. Ainakin näin heinäkuussa Bad Gasteinin turisteista valtaosa tuntuu olevan Alppimatkojen – Salzburger Hof -hotellin/ravintolaketjun paikalle tuomia suomalaisia ja ruotsalaisia. Näin se ainakin meille näyttäytyi. Toki saksalaisia, itävaltalaisia myös. Kylällä kuuli enimmäkseen ruotsia, saksaa ja suomea. Tässä järjestyksessä. Noh, ei liene iso ongelma.

Mutta palaanpa vielä huomenissa asiaan…

Matka on nyt ohi. Oli hyvä matka. Liikkuva matka. Ei niinkään lepoa, ei kulttuuria, ei mitenkään erikoista ruokaa, mutta kaunista. Paljon kaunista. Kesä. Uusia ihmisiä. Unta. Rutiineista vapautta. Ja taas liikkumista ja ainutlaatuisia Alppi-maisemia. Hyvä matka.

Kirjoitettu kello 21:35

Aamu lupasi hyvää säätä, melkein kuin eilen. …

Eihän me taaskaan oikein tiedetty, mihin ollaan menossa, mutta innokkaasti oltiin lähdössä. Aamukahdeksalta patikkapopot jalassa, kävelysauvat tanassa ja Pehtoorilla reppu selässä. Lähtöä tehdessä mies tuumi, että otetaan vain yksi reppu: jos minä kannan kameran, hän voi otta kaiken muun omaan reppuunsa. Kuinka huomaavaista. Siis kuoritakkini, vesipullloni, zoom-objektiivin ja nenäliinoja ja käsidesin ja – kyllä, myös huullipunan – miehen reppuun pakkasin.

Vielä kuu taivaalla kun matkamme alkoi … Vuorenhuipun oikealla puolella.

Bad Gastein 17b_7_2014 005 (Custom)

Lähdimme meidän patikkaryhmän kanssa bussilla Nassfeldiin, — siellä kerrotaan kullankaivajien aikoineen asuneen ja kultaa kaivaneen; erinomaisen mielenkiintoista kun juuri on menossa Laanilan historia -projektimme, jossa Koilliskairan kullankaivuuta tutkiskellaan.

Bad Gastein 17b_7_2014 123 (Custom)

Päivän ohjelmasta todettiin etukäteen, että on nousua (vain pari sataa metriä), on pitkä lasku ja kokonaispituus noin 16 km. Sopii meille. Koskapa jo alkumatkasta hoksasin, jotta on paljon kasveja, joista ei aiemmin kuvia, niin olkoot päivän teemana ”flora & fauna”.

Bad Gastein 17b_7_2014 112

Varjolilja.

Bad Gastein 17b_7_2014 083

Kelloja? Ei kuitenkaan kissan.

Bad Gastein 17b_7_2014 078

Alppivuokko.

Bad Gastein 17b_7_2014 069

Näistä ei mitään tietoa…

Bad Gastein 17b_7_2014 054

Bad Gastein 17b_7_2014 031

Milka-lehmä!. Kyllä minä kuulkaa lehmät tunnen: on Milka-lehmiä, on Marabou-lehmiä … Aina olen miettinyt, millaisia lienevät Fazer-lehmät!? Tämä kuvan tyyppi on Johtaja, koskapa hänellä on kello kaulassa.

Kuusisataa kiloa lihaa, josta ravintoloiden menuissa tulee ”härkää”. Ja kuinka minä noita pelkäänkään, ei, en lautasella, mutta vuorilla pelkään.  Ja vielä enemmän pelkään hevosia, joita niitäkin oli laiduntamassa vuorilla.

Bad Gastein 17b_7_2014 026 (Custom)

Alla näkyy, kuka väistää tosipaikan tullen….

Bad Gastein 17b_7_2014 053 (Custom)

Mutta patikka  jatkui, sää suosi, maisemat hulppeita. Eikä liian kuuma tepastella.

Bad Gastein 17b_7_2014 068 (Custom)

 

Bad Gastein 17b_7_2014 062 (Custom)

Bad Gastein 17b_7_2014 061 (Custom)
Bad Gastein 17b_7_2014 013 (Custom)

Bad Gastein 17b_7_2014 041 (Custom)

Puolelta päivin edessä Pottinger- Hütte. Ja mitäs sitten kävikään… Pehtoorilta lipsahti raskas reppu kiveykselle: kilinää, lasinsirpaleiden ääntä. Zoom? 75 – 200 mmm Canon! Sehän se kilisi. Olimme kohtuulllisen harmissamme. Korvaakohan vakuuutus? Mietin jo, että josko uuden joudun/saan ostaa, niin sitten entistä valovoimaisemman hankin … Koetan etsiä hyviä puolia: että onneksi vasta nyt meni rikki, että juuri tuo objektiivi särkyi, eikä siis 24 – 105 mm, joka kuitenkin on paljon monipuolisempi, onneksi meille kummallekkaan ei sattunut mitään jne …

Siispä istahdamme Pottingerin-hütten pöytään, nautimme lounaan, höpöttelemme, – käyn vielä kuvailemassa ja matka jatkuu.

Bad Gastein 17b_7_2014 096 (Custom)

Alastulo otti polveen, mutta urheilija ei tervettä päivää näe, koe,  —   😉 .

Bad Gastein 17b_7_2014 122 (Custom)

Bad Gastein 17b_7_2014 101 (Custom)

Böcksteiniin saavuimme kolmen kieppeissä.

Bad Gastein 17b_7_2014 124 (Custom)

Sieltä bussilla takaisin omaan kylään, . . .  Jossa lämmintä hellerajalla.

Jotta asia ei kävisi liian helpoksi, lähdemme kävellen kauppaan ja katsomaan, josko löytäisimme [ihan vaan etukäteen varmistamassa] kalaravintolan, jota monessa yhteydessä mainostetaan. Jotta jos jättäisimme matkapakettiin kuuluvan hotellin illallisen taas väliin ja lähtisimme kylille. Etsimme ja etsimme. Saamme muutaman lisäkilometrin päivän saldoon. Lopulta menemme kahden kesken after-hikelle. Tämän viikon ensimmäinen varsinainen sellainen.

Ja sitten kunhan kello lähenee seitsemää lähdemme kohti Eva´s Fischerstrubelia. Ihan vaan muutaman lisäkilometrin vuoksi. 😉

WP_20140717_18_58_59_Pro (1)

Ja kyllä ruoankin vuoksi kannatti. Evalla (ja miehellään) on ravintolan pihassa kala-allas, josta pyydetään tuoretta taimenta. Tykötarpeena oli erinomaisia kanttarelleja, joita ei ollut hukutettu kermaan, vaan olivat itsessään erinomaisia.

Kaikenlaista kerrottavaa olisi, kuvia kymmeniä, mutta nyt on vetäydyttävä nukkumaan,  – aamulla taas vuorille.

Mikäpä sen mukavampaa. 😉

Ai niin, se objektiivi: hoksasin kämpille palatessa, jotta jos se onkin mennyt rikki vain se linssiä suojaava UV-lasi. Jawohl! Vain muutaman kympin suojalasi rikki. Objektiivi täysin ehjä ja toimintakuntoinen! Erinomaista! :) Alles gut!

Soittivat sitten komeasti kirkonkelloja (laita tiestkariin äänet kun klikkaat videon auki) kun laskeuduimme Bad Hofgasteiniin aamupäivän patikan jälkeen.

Tänään viikon ohjelmassa taukopäivä: tai halukkaat saivat lähteä Venetsiaan (me ei haluttu. On käyty siellä yli 30 v. sitten ja haluamme sinne kyllä vielä joskus uudelleen [Brunettin reitille, ja vähäturistiseen aikaan] mutta tuo tämänpäiväinen ei ollut se, millaista käyntiä sinne on haaveiltu). Siispä päivän ohjelma/patikka oman suunnittelun varassa.

Pehtoori oli wanderführerinä ~vaellusoppaana. Ainakin periaatteessa.

Nukuimme myöhään kun ei ollut yhteislähtöä, ja vasta puoli kymmeneltä starttasimme kohti Bad Hofgasteinia. Se on naapurikylä noin seitsemän kilometrin päässä. Se on perinteisempi alppikylä kuin tämä Bad Gastain ja sinne kulkee reitti laakson rinteillä, jo 1930-luvulla tehty patikkapolku kulkee metsän siimeksessä, mutta on sieltäkin näkymät hienot.

Bad Gastein 16_7_2014 075 (Custom)

 Bad Gastein 16_7_2014 024 (Custom)

Bad Gastein 16_7_2014 093 (Custom)

Pieniä pittoreskejä, viehättäviä,, satukirjamaisia näkymiä matkan varrella. Noista kukista, joita itävaltalais- tai ainakin Alppi-talot on reunusteltu: opas kertoi eilisellä retkellä, että valtio maksaa kukkien laitosta korvauksen. Ei kaikkea, mutta osan. Selittänee osaltaan tuota erinomaisen kaunista tapaa, joka täällä on voimissaan. Aurinko paistoi, patikkakenkä kulki, kameran muistikortti täyttyi.

Polttopuut eivät ole leikin asia täälläkään. Tästähän on ollut puhetta :) )

Bad Gastein 16_7_2014 036 (Custom)

Kesäkuvakisan jälkimainingeissa voisi kysyä, mikä laite tuon mökkerön seinällä? :)

Bad Gastein 16_7_2014 094 (Custom)

Oman wanderführerin kanssa kulkiessa on mahdollisuus istahtaa, tekstailla ystäville, esikoiselle Meksikoon ja Ouluun Juniorille, joka on nyt talonvahtina ja puutarhan kastelijana helteisessä Oulussa.

Bad Gastein 16_7_2014 072 (Custom)

Kahden ja puolen tunnin kulkemisen jälkeen saavuimme Bad Hofgasteiniin. Lämmintä alkoi olla varmasti sen +28 C. Ja todellakin kirkonkellot soivat kauniisti.

Koko matkan oli ollut linnunlaulua, paljon. Muutoin aika hiljaista, reitti kulki ylhäällä kylien, rautatien ja tien yläpuolella. En laskenut, eikä Pehtoorikaan, kuinka monta kertaa huokaisin, että näin pitää saadakin aikaa viettää: tämä on niin kaunista, jääkausi oli hyvä juttu, Itävalta on vauras ja kaunis maa, … ja meillä on mahdollisuus täällä kulkea!

Olisi ollut lounasaika, mutta emme jääneet kauniin kylän keskusaukion laidan terassiravintoloihin tai -pizzeroihin [pihalla meidän ”pikkuautomme” – höpsis eikä ole…  😉 ], vaan suuntasimme kulkumme kohti Schossalmin rinnejuna-asemaa.

Bad Gastein 16_7_2014 152 (Custom)

Bad Gastein 16_7_2014 148 (Custom)

Nousimme 2000 metriin. (klikkaamalla kuvat suurenevat. )

Bad Gastein 16_7_2014 219 (Custom)

Huipulla ensin lounas [nakkeja! Tällaista on itävaltalainen ruokakulttuuri, no hyvä on, ei aina] ja sitten pieni patikka. Katselimme myös vuosikiipeilijöiden harjoituksia. Jo tämän jälkeen – näitä nähtyäni -minua huimasi…

Bad Gastein 16_7_2014 188 (Custom)

Bad Gastein 16_7_2014 189 (Custom)

Mutta ei muuta kuin ylöspäin.

WP_20140716_14_17_07_Pro

Bad Gastein 16_7_2014 202 (Custom)

Bad Gastein 16_7_2014 199 (Custom)

Tosiasia on, että enhän minä ihan huipulle asti uskaltanut.

WP_20140716_14_16_44_Pro

Yritin selitellä, että on rohkeutta tunnustaa rajansa … ja käännyin  muutama kymmenen metriä ennen huippua takaisin alas. 

Bad Gastein 16_7_2014 203 (Custom)

Mutta kaunistahan siellä on!!!

Bad Gastein 16_7_2014 216 (Custom)

Iltapäivän lopulla takaisin alas, ja ehdimme Bad Gasteinin bussiin. Neljältä olimme jo hotellin parvekkeella ottamassa aurinkoa! Lämmintä sen + 30 C.

Ennen hotellin [tähän asti parasta illallista] piipahdimme parin korttelin päässä Villa Oraniastamme: itävaltalaistakit hakusessa meille molemmille. Kolme vuotta sitten Kitzbühelistä ostetut ovat olleet hyvin pidetyt, paljon käytetyt. Ja nyt hankimme uudet. 😉

Keskikesän keskiviikko vietetty – voisiko paremmin?

Kirjoitettu kello 21:56

Tänään lomaviikon ohjelmassamme oli retkipäivä. Puoli yhdeksältä iso bussillinen alppimatkalaisia lähti Bad Gasteinista kohti Hohe Tauernin kansallispuistoa, ja Franz Josef Höhea, josta olisi hyvällä säällä mahdollista nähdä Grossglockner (3798 mpy).

Retkeen oli luvattu myös käynti Alppi-museossa (enemmän luonnontieteellinen kuin historiallinen) ja Heilige Blutissa (Itävallan kauneimmaksi kyläksi valittu monena vuonna). Olennainen osa kokopäiväreissua olisi ajelu pitkin Hochealpenstrassea, jonka serpentiinitien ja maisemien luvattiin olevan kauniita ja huikeita. Ja edelleen nimenomaan jos sää suosisi.

Ja meitä sää suosi! Koko päivän. Hyvä on: aamun ensi tunteina ei niin aurinkoista, eikä erityisen lämmintäkään, mutta kun pääsimme Hohe Tauerniin, olikin jo aurinkoa ja maisemia  enemmän kuin osasimme odottaa.

Huikea, henkeäsalpaava, kaunis, pieneksi tekevä, hiljaiseksi vetävä, voimaannuttava, majesteettinen, ikiaikainen, luonnonvoimat osoittava, mykistävä [Pehtoori tosin väittää, ettei minua mykistä mikään … ], ennennäkemätön, pitkäksi aikaan mieleen jäävä, …. noita kaikkia mietin matkalla kohti Grossglockneria ja Frans Josef Höhea. Maisema oli  – – noita kaikkea!

Vuosina 1930 – 1935 tehty Hochalpenstrasse  pitää sisällään monta tarinaa, legendaa, historiaa…


_MG_7313 (Custom)

 

_MG_7616 (Custom)

Alpenstrasse oli huikea. Vajaan 50 kilometrin matkalla on (virallisesti) 27 kehreä,  – siis mutkaa. Varmaan siinä oli niitä sata! Mutta erinomaisen hyvä kuljettaja, tasaista ja varmaa oli kyyti, minkä molemmat ihan erikseen totesimme. Ja molemmat totesimmme toisillemme liki yhtä aikaa, ettei haluttaisi, eikä lähdettäisi ajelemaan onnikalla Alpeilla, vaikka sitäkin on tullut joskus (paljon) nuorempana tehtyä. 😉

_MG_7467 (Custom)

_MG_7442 (Custom)

Johannisberg (3460 mpy), joka on kuvassa oikealla, paljastui puolenpäivän kieppeissä, mutta vasemmalla oleva Grossglockner pysyi huipultaan pillvien peitossa. Hienoa tuolla oli! Ei satanut, näki kauas, mietti kaikkia maailman ja vuorten valloittajia. Grossglockner on huiputettu ensimmäisen kerran jo vuonna 1800! Ja keisari Frans Josef vieraili tuolla samalla paikalla kuin me tänään vuonna 1864  (?). Ja siitä lähtien jo keisaria majoittanut suku on pitänyt paikalla ravitsemusliikettä. Perinnettä on!

_MG_7413 (Custom)

_MG_7406 (Custom)

Eikä Itävallan korkein vuori ollut ainoa ainutlaatuinen juttu, joka tuli nähtyä. Franz Josef Höhellä on murmeleita – niitä näimme paljon. Liki kesyjä olivat. Ja kummasti ne huvittivat, sillä meidän suvussamme on ihan oma Murmeli. Isolla M:llä. Me lapset puoliskoinemme ja lapsinemme kun kutsumme äitiäni Murmeliksi.

_MG_7360 (Custom)

Aiemmmin on nähty murmeleita Pöytävuorella Cape Townissa, mutta siellä ne olivat kovin laiskoja, pulleita, ottivat vain aurinkoa kivillä retkottaen, mutta nämä alppi-murmelit olivat touhukkaita, vekkuleita otuksia. Kuulimme yhden viheltävänkin, piipaavan itse asisassa. 😉

Sitten näimme alppinaakkoja. Monta. [kuviakin on … ] Nekin ovat enemmän kuin tavallisia tuolla, mutta sitten jotain, mikä EI ole tavallista on vuorikauris! Montakin näimme. Monta vuotta alueella ollut matkaopas ei ollut kuin kerran tai pari aiemmin nähnyt, joten meillä kävi tuuri, sillä  alppivuoheksikin nimetty eläin näyttäytyi tänään monta kertaa.

_MG_7418 (Custom)

_MG_7403 (Custom)

Tai niitä oli siis monia. Minulla on muutamia otoksia, jotka vaativat vähän työstämistä, julkaisen sitten myöhemmin…

Retkillähän olennainen osa jutusta on ruoka: nautimme salaattilounaan, minkä jälkeen Pehtoorilla olikin vaikea valinta edessä. Millainen kakkupala? Pitkän pohdinnan jälkeen jälkeen Apfelstrudel vuorossa tänään. Kohtelias mies kun on, sanoi, että tekemäni on vähintään yhtä hyvää :)  [ohje KLIKS]

_MG_7397 (Custom)

_MG_7395 (Custom)
Maisemakuvia on mielettömästi [tänään yhteensä yli 300 otosta], nyt ei pysty työstämään niitä. …


_MG_7341 (Custom)

Paluumatkalla jo helle, ja tunnin pysähdys Heilige Blutissa. Pikkuruinen Alppi-kylä, jossa merkityksellisintä lienee se, että kirkon torni on linjassa Grossglocknerin kanssa.

_MG_7606 (Custom)

Kaunis goottilainen kirkko, kävimme sisälläkin [sitä ennen nuo kauniit iltapäivän virkistys -Aperolit]

_MG_7506 (Custom)

mutta ihan ylimääräisenä plussana retkellä oli tuon kylän hautausmaa.

IMG_7550 (Custom)

Tehän tiedätte minun fiksaationi hautausmaihin: Meksiko ja Umbria tähän asti ehkä erikoisimmmat  – ja tänään ihan erikoisia juttuja..  Teenpä niistäkin sitten kotosalla erillisen postauksen… Mutta tähän kuva hautausmaan nurkassa olleesta ”Meidän uhrimme vuorille” – nurkkauksesta. Kuvassa näkyvään kirjaan on kirjattu Heiligen Blutten ne kaikki henkilöt, jotka ovat kuolleet vuorilla… Jotenkin karua, mutta myös – romanttista? melankolista? raatelevaa? – En tiedä, mutta minulle uusi juttu.

_MG_7542 (Custom)

Ennen viittä olimme takaisin. Ja tänään poikkesimme ruokatavoistamme; kävimmme kylillä syömässä. Koivu jo kyselikin paikallisesta ruokakulttuurista,  Kerronpa siitä joku päivä, mutta sen verran voin sanoa, että tänään päästiin asian ytimeen.

 

WP_20140715_19_03_37_Pro

Ruoka oli vähintäänkin erinomaista. Ne lihapullat! Eikä alkuruoan ”seivästetty tonnikala” ja avokadokaan olleet millään tavoin vastenmielisiä: päinvastoin. Ja miljöö!! Lutter & Wegner oli erinomainen ruokapaikka!

 

 

Kirjoitettu kello 22:40

Yöllä oli ollut ilotulitus, Itävallassa on Saksan kannattajia, ja meidän hotelli(kompleksi)n johtaja on saksalainen. MM-jalkapallo on ISO asia, mutta melkein ihan sama meille, ei häirinnyt yöunta, emme tienneet moisesta mitään.

Aamiaisella vielä pohdimme, vaihdetaanko patikkaryhmää, oli hyvä kun oli mahdollisuus valita … sitä pohdittiin mahdollisille viime minuuteille asti. – Ja lopulta vaihdettiiin ”tavisporukkaan”. Nyt kun päivä ja patikka on takana, olen tyytyväinen, että vaihdettiin.

Tänään ehdin ottaa 250 kuvaa, eivätkä se ole vain hytteltä. 😉 . Tunti kauemmin oltiin liikkeellä, mutta minullakaan ei verenmaku suussa, ei mitään lommoposkimeininki, muistutti La Gomeran ja meidän omia patikkareissuja; liikutaan, rasittuu, mutta on mahdollisuus pysähtyä, on mahdollisuus kuvata ja kaikin puolin nauttia, ei niinkään urheilla. Vaikka kyllä tänäänkin nousua liki 500 m ja matkaa yli 10 km. :)

Päivän kohteenä Poserhöse  noin 1600 m mpy. Se valitaan kun ei päästä Graukoplerille, niin kuin esimerkiksi tänään ei päästy. Hyvä reitti tuokin.

Aamulla sumuista, liki sateista. Kävelimme aluksi kaupungin läpi, jatkoimme Wilhelm I promenadea. Pitkään tasaista, no joo, viehättävä reitti…  Muutaman kilometrin jälkeen lähdimme nousuun, noustiin ja noustiin. Ja pysähdeltiin. Sumuista, välillä vähän satoikin. So what.

Me hiljalleen yritimme sulautua uuteen ryhmään, menihän se.

Bad Gastein 14_7_2014 047

Puolelta päivin olimme hüttellä. Turhankin tuhti lounas, ja  tietysti Hütten emännän omatekemä mehu ja snapsi. Tänään mustikkaa molemmat. Ei valittamista. Vaikea mennä sanomaan kump oli parempi.


Bad Gastein 14_7_2014 052

Bad Gastein 14_7_2014 057

Vihdoin opimme, miten pientä snapsilasia pidetään oikein; kolpakko-ote.

Palatessa näkymät Bad Gasteiniin hulppeat. Semminkin kun paistoi aurinko!!! Villa Oranian ovenpieli-mittari näytti +25 C kun palauduimme.

Bad Gastein 14_7_2014 142 (Custom)

Bad Gastein 14_7_2014 140.CR2 (Custom)

Ja allaolevassa kuvassa itävaltalainen tapa merkitä matka. Ja HUOM…. reitin numero ja tuo itävallan lippu – merkki .. vrt. Virpiniemi (viikon takaa…. :D))

Bad Gastein 14_7_2014 139.CR2 (Custom)

Ei kantoja kaskessa, mutta komeita siinä sivussa….

Bad Gastein 14_7_2014 109

Huomisen reittiä jo tähyillään….

Bad Gastein 14_7_2014 097 (Custom)

Bad Gastein 14_7_2014 088

Yksityiskohdat ovat tärkeitä … 😉
Bad Gastein 14_7_2014 078 (Custom)

Lounaan jälkeen matka jatkui…

Bad Gastein 14_7_2014 071 (Custom)

Ja koskaan ei ole niin kiire, etteikö alppinisti-Pehtoori ehtisi Sacher/suklaakakkua syödä.

Bad Gastein 14_7_2014 060

Tänään hotellilla vähän ennen neljää, eikä voi väittää, etteikö olisi väsyttänyt. Ei pahasti. Kaupassa käytiin ja syömässä,… hieman tupisin itävaltaisen ruoan tasosta… Palannemme asiaan.

Adios amigos!

Kirjoitettu kello 22:19

Tämän vuotisen kesäkuvakisan [katso kysymykset täältä] tulostenjulkistus tapahtuukin täältä Itävallasta käsin. [Kunhan käymme tässä kohta syömässä teen toisen postauksen tälle päivälle; se on sitten tämän päivän vaelluksesta].

Kisaan osallistui poikkeuksellisen vähän rohkeita = kuusi, [ja juuri kun tätä kirjoitan, tulee Katilta, kahden edellisen vuoden menestyjältä vastaukset, myöhässä… :( . Kiitokset kuitenkin kannatuksesta, Kati] – moni aikoi, mutta luopui? Liian vaikea kisa? Liian kuuma? Väärällä suunnalla?

Reittinihän kulki Oulu – Ruukki – Raahe – Kalajoen loma-asuntomessut (jossa kului ”turhaan” kolme tuntia) – Kokkola -Ylivieska – Haapavesi – Oulainen – Liminka – Oulu.

Ennen kuin kerron voittajan = parhaiten tienneen ja arpajaisten voittajan, niin alla oikeat vastaukset ja selitykset.

1) Ensimmäisen tehtävän kollaasin kuvat olivat Toivosen Eläinpuistosta ja Talonpojanmuseosta. Se sijaitsee valtatie 8:n varressa Kälviällä, Kokkolasta 10 km pohjoiseen. Talonpojanmuseo ja sen yhteydessä toimiva Eläinpuisto käsittää tällä hetkellä 50 erillistä rakennusta ja yli 12500 museoesinettä. Mukava paikka, alueella on myös kahvila ja pieni käsityö- ja tilpehöörikauppa sen yläkerrassa. Ja minä sain otettua paljon kuvia luentoja ja esitelmiä varten. 😉

Kesäkuvakisa tulokset-9

Kesäkuvakisa tulokset-8

2) Posliinikoirat ikkunalla ovat tavallisia merenrantakaupungeissa. Kuvaamani olivat Raahen vanhasta kaupungista.

Kesäkuvakisa tulokset-2

Ennen vanhaan raahelaisten merimiesten tyypillisiin matkatuliaisiin kuuluivat Englannista ostetut posliinikoirat, jotka toimivat usein myös tiedon välittäjinä. Kun ikkunalaudalle sijoitetut koirat katselivat sisälle taloon, oli isäntä kotosalla. Jos ne taas tuijottivat ikkunasta ulos, oli perheenpää seilaamassa. (http://edu.raahe.fi/yhdistykset/matkailuoppaat/posliinikoirat2.html)

 

3) Kolmostehtävän kuvat ja tehtävänanto olivat huonoja, mutta silti moni tiesi, että järvi oli Haapajärvi, kaupunki, jonka kirkkoa kysyin on Haapavesi ja Kankaan kappeli ja aidalla ympäröity hautalehto on naapuriseurakunnasn Ylivieskassa.

Kesäkuvakisa tulokset-17

Kesäkuvakisa tulokset-16
4) Ravintola, joka aukesi vasta klo 16 on Kokkolan vanhassa kaupungissa, ”Neristanissa”,  ja sen nimi on yksinkertaisesti Vanhan Kaupungin Ravintola.

Kesäkuvakisa tulokset-5

Sitä vastapäätä (kuvassa alla) on viehättävä sisustusliike Zinna.

Kesäkuvakisa tulokset-4

Lautasliinat sieltä ja minulle tiskirätit Toivolan pikku putiikista. :)

Kesäkuvakisa tulokset-19

5) Vitoskysymykseen Katri H:n vastaus oli täydellinen:  ”Talo on Kalajoen hiekkasärkillä uudella loma-asuntoalueella, ja se esiteltiin yleisölle juuri päättyneillä loma-asuntomessuilla. Messuilla se oli kohde numero 3 ja nimeltään se on Villa Albatrossi. :)”

Vietin aikaa messuilla melkein kolme tuntia, palelin ihan tolkuttomasti, ja hämmästelin 180-neliöisiä loma-asuntoja, joissa kaikissa sisustus hyvin samankaltainen. Mutta kyllä sieltä jotain ideoita kotiin ja mökin sisustukseenkin tuli. Laittelen joskus niistä postauksen. Tässä yksi toinen kohde

Kesäkuvakisa tulokset-3

 

6) Kuvassa no 6 on Ylivieskan rautatieasema, ja sen ratapihalla on tämä veistos, jonka olen joskus nähnyt junan ikkunasta, mutta koskaan ei tullut mieleen, mitä se esittää… Nyt kävin katsomassa. Se on Pohjanmaan radan valmistumisen 100-vuotisjuhlamuistomerkki (1986) ”Feriatis” (Antonio da Cudan).

Kesäkuvakisa tulokset-14 Kesäkuvakisa tulokset-13

Kesäkuvakisa tulokset-12

 

7) Kuvassa on Kalajoen Hiekkasärkät.

Kesäkuvakisa tulokset-20

8) Patsassilhuetti on Raahen Pekkatorilta, joka oli täydellisessä remontissa. Pietari Brahe oli hiekkakasoista huolimatta tavanomaisen omanarvontuntoisena.

Kesäkuvakisa tulokset

 

9) ”Rautatieylihallituksen”  mallipiirusten mukaan tehty rautatieasema on Ylivieskassa.

Kesäkuvakisa tulokset-11

 

10) Limonaditehtaan pullonpesukone. Tämäkin oli siellä Toivolan museossa. Siellä oli kaikenmoisia jänniä 1800-luvun lopun, 1900-luvun alun ”koneita”.

Kesäkuvakisa tulokset-7

Kesäkuvakisa tulokset-6

11) Joutsenaiheiset  katulamput on Limingassa. Limingassa olisi paljon muutakin kuvattavaa ja katsottavaa, mutta tein sieltä parikin kuva- ja kohderaporttia jo viime kesänä, jolloin muutaman viikon kuljin siellä päivittäin äidin sairaalareissun vuoksi. Liminganlahden luontokeskus, Arboretum, vanhan kirkkotie ja museoalue ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia.

Kesäkuvakisa tulokset-18

 

12) Viimeisessä kuvassa on pärehöylä (tässä kuvassa näkyy tuotoksiakin) – muutama luuli tuulimyllyn koneistoksi.

Kesäkuvakisa tulokset-10

 

Kahdeksasta ensimmäisestä oikeasta vastauksesta sai kaksi pistettä ja neljästä viimeisestä yhden ( max. siis yht. 20 pist.). Ja jos ei ole koskaan asunut Oulun tai Lapin läänissä sai kaksi tasoituspistettä. Kuudesta kilpailijasta vain Sadulle nämä tasoituspisteet. Ja erikseen on mainittava, että Satu ei ole koskaan edes KÄYNYT Pohjois-Suomessa.

Kukaan ei tiennyt kaikkiin oikeita vastauksia, pisteet jakautuivat välille 15 – 18. Pisteen etumatkan kolmesta seuraavasta sai Katri H.,  jolla oli melkoinen kotikenttäetu kuten hän itsekin totesi! Liikuinhan hänen kotiseudullaan.

Onneksi olkoon, Katri H. !

Katri H. 18 pistettä
Hanne 17 pistettä
Koivu 17 pistettä
Satu 15+ 2 = 17 pistettä
Laura 16 1/2 pist.
Katri L. 15

Siis ihan mahdottoman tasaväkinen kisa.

Entäs palkinnot? Palkintoja on kolme, ja niistä voittaja (= Katri H.) saa ensin valita haluamansa, sitten loput kaksi arvotaan kaikkien osallistuneiden kesken.  Ihan kuten viime vuonnakin palkintona on tietysti
1) Vuorotellen-kirjani ja lisäksi on
2) 10 euron lahjakortti Pentikin myymälään  ja
3) Guerlainin tuotepaketti, jossa mascara, meikkivoide, puhdistusvoide, Shalimar-tuoksu, huulihoide (care? = hoide?) ja meikkipussi.

Arvonta suoritettiin täällä Villa Oraniassa ilman virallisia valvojia, Pehtoorin toimiessa ”onnettarena”.

Ja arpaonni suosi ensiksi Hannea ja sitten Lauraa. Onneksi olkoon teillekin.

Ilmoitatko Katri H. minulle, minkä kolmesta palkinnosta valitset, ja sen jälkeen Hanne saa valita toisen jäljelle jääneistä ja viimeinen palkinto menee sitten Lauralle. Kaikki kolme ilmoitelkaa minulle postiosoitteenne, jollei minulla sitä ole…

Ehkä ensi kesänä taas uusi kisa!

Kisastudio Bad Gasteinista sulkeutuu tähän, ja palaa vielä illan kuluessa tämän päivän patikkareissuun! 😀

 

Kirjoitettu kello 18:26

Kuinka helppoa matkustaminen onkaan? Heräät 3.40, käyt suihkussa, föönaat hiukset, huristelet lentokentälle, jossa poimitaan umpipainava laukkusi ja pistetään menemään kohti Itävaltaa. Itse menet koneeseen, otat torkut, Helsingissä lentokentällä puolitoista tuntia, käyt aamukahvilla (toisella jo) ja menet taas lentokoneeseen, jossa tarjotaan puuhapaketti, joka sisältää tulikuumaa broileria ja (pahaa) perunamuusia (jäipä sitten enimmäkseen syömättä), kuuntelet miehen juttuja ( :) ), ja sitten yhtäkkiä olet sateisessa Salzburgissa, reilun tunnin bussikyydin jälkeen Gastein-laaksossa, ja sitten Bad Gasteinissa, jossa opas ojentaa hotellihuoneen tai paremminkin ”apartementin” avainkortin ja toivottaa tervetulleeksi. On puolipäivä. Helppoa ja huoletonta on! Sopii meille. Elämä on. Loma on!

WP_20140712_13_59_10_Pro

Sade on lakannut, näkyy jo sinistä taivasta, ja lämmintäkin lähemmäs + 20 C.

Villa Orania on majapaikkamme tulevan viikon. Takana näkyvässä Salzburger Hofissa on aamiaiset ja illalliset, siellä on saunat, ja muuta tarpeellista.

Tässä meidän ”luxuryssä” onkin meillä oma keittiö! Ja minulla tällainen hieno bloggausnurkkaus. Pikkuinen kaksio siis. 😉

WP_20140712_17_02_12_Pro

Paljon enemmän kuin osasimme odottaa. Niin ja parveke.

Käytiin tietty käveleskelemässä ja otin tietysti paljon! kuvia tästä kylästä, jotta voisin liitellä tähän.

Kylässä todella on isot korkeuserot, ihan pohkeiden venytyksestä kävi iltapäiväkävely [hyvä on tulo-Aperolit tulimme myös nauttineeksi] pitkin katuja. Hieman kulahtanut vaikutelma paikoin  jäi; täällä ei ole mitään Kitzbühelin kaltaista pittoreskia, elitistäkiin, uutta – vaan hieman näyttää kylä  elävän menneen maailman kaihossa vielä. Ehkä emme vielä oikein löytäneet ydintä…

Kaupan löysimme. Iso Spar parin korttelin päässä. Müslipatukoita ja energiajuomaa huomiseksi ja jääkaappiin kuohuvat odottamaan illalla palaavia patikoijia… Auringonkukkia minun piti saada.

Ja nyt sitten niitä kuvia?? Ei onnistu, argh! Olen ottanut väärän piuhan mukaan. Nuo pari kuvaa tuossa edellä kännykameralla otettuja, mutta kaikki muut otokset ovat kamerassa, josta en saa niitä pois, koska minulla on mukana vääränlainen piuha!!! Erinäisiä toimenpiteitä  jo tehty, että huomenna olisi muitakin kuin kännykuvia.

Illansuussa oli tiedotustilaisuus kaikille eri patikkaryhmille: taviskävelijät, Nordic walking-, Alppi-vaellus-ja Alppi-vaellus+ -ryhmät. Kyselin jo, josko voisin heti pudottaa meidän luokituksen [Pehtoori joutuisi minun vuokseni ”jäämään luokalle”), mutta oppaat kehottivat huomenna kokeilemaan, ja jollen onnistu, voimme siirtyä ”plussattomaan luokkaan”. Pitäkäähän peukkuja että patikkakirjeenvaihtajanne huomenna pärjää…. 😉

Infon jälkeen oli aika illalliselle. Ei huono. Puoliksi buffet, puoliksi annostarjoilu. Kerron joku päivä lisää….

Nyt pakkaamaan reppu, lepoa, sillä aamulla klo 8.45 on kokoontuminen tuon kellon alla. Nousu liki 2000 metriin alkaa. :)

WP_20140712_20_42_46_Pro

PS. käyttäkääpä te hyvät blogiystävät huominen kesäkuvakisaan vastataksenne.

Vieläkin näyttää siltä, että joka toinen osallistuja voittaa ….

 

Kirjoitettu kello 21:39

Mitä tänään?

Ihan hurjan aikaisin ylös. Touhuamista. Liikkumista. Kävellen kaupungille. Iltapäivällä Laanilan historia -palaveria, aurinkoa, hömppälukemista.

Ja illansuussa uudelleen kaupunkiin, Pehtoorin kanssa, – nyt pyörillä. Ensin ajateltiin polkevamme Nallikariin simpukoille, mutta sitten: näitä helteisiä kesälomapäiviä on niiiiiin vähän, joten nyt tehdäänkin ruoasta juhla. Siis vuorossa tämän kesän Uleåborg. Luulen, että keksimme tälle kesälle vielä toisenkin syyn, että sinne menemme. Siellä on erinomainen ruoka, ja leppoisa palvelu. Se on erinomaisella paikalla, torinrannassa, vanhassa aitassa. Kesällä saat syödä ulkona, muttei tarvi istua pölyisellä kadulla.

 ulkona-4

alkusalaatti

 

taimen

ulkona-8

 

Nyt olemme tyytyväisenä kotona.

Tänään toinenkin juhlan paikka.

Posti toi korun, jonka sunnuntai-iltana ”huusin”. Aiemminkin olen jotain kirjoittanut Annan koruista Uuden Lastensairaalan hyväksi. Olen roikkunut tuolla Annan korusivulla viikosta toiseen etsien minulle mieluista kaulakorua tai avainnauhaa [nyt kun töissä olisi pidettävä henkilökorttia kaulassa] ja viime viikolla Anna laittoi huutokauppaansa korun, josta pidin hyvin paljon. Sunnuntai-iltana olin valppaana, koneen ääressä, ja onnistuin nettihuutokaupassa ”huutamaan”  korun itselleni. Tänään se tuli postissa. Se on vähintäänkin sellainen kuin toivoin. Ja lisäarvoa sille tuo, että tämä nuori nainen, Anna, joka näitä koruja tekee ja huutokauppaa, lahjoittaa kaiken saamansa tulon Uudelle Lastensairaalalle. Käyhän katsomassa Annan sivuja.

Tässä minun uusi koruni. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

ulkona-2

ulkona-3

ulkona-7

ulkona-6

Tuplailo- ja ihastus.

 

Kirjoitettu kello 20:35
Ma
07
07
2014

Lomamaanantai

Paljon ehtii yhtenä lomamaanantaina…

Ystävän ja tämän pojan kanssa kävimme aamulenkillä, lämmin tuli jo silloin. Olipa hyvä idea, eikä suinkaan minun.

Sen jälkeen jatkoin pienesti pihapuuhia, pyykkejä ja sitten kohti Linnanmaata. Oppiaineen professoreilla on vuosikymmenten aikana ollut tapana heinäkuussakin, helteilläkin, töissä käydä, joten ihan vain perinteitä ylläpitääkseni, viimeisinä professroriviikkoinani, katsoin velvollisuudekseni 😉 käydä katsomassa kun tänään oli väitöskirjan naulaustilaisuus.Meitä oli paikalla kaikkiaan neljä: väittelijä, kustos (= työn pääohjaaja), kollega, joka on jo kesäkuulla lomansa viettänyt ja meitsi. Onhan meitä noissa pienimuotoisissa naulaustilaisuuksissa yleensä 10 – 30 henkeä. Mutta hyvin se meni neljän hengen keskenkin. 😉

Noh, totta puhuen, en ihan vain tuon naulauksen takia paikalle hankkiutunut, vaan kukkien kastelu, kesätenttivastauspinot ja Laanilan historia -projektin yksi tulostusvälivaihe saivat duuniin menemään. Mutta kovin kauaa minua ei helteisenä maanantaina siellä pidätelty. Semminkin kuin meillä oli kutsu Kelloon. Kelloonpa hyvinkin. Ystävien luo menimme ”kaffelle”.

Kesälomamaanantai-8

 Erinomaisen viehättävän pihapiirin katsastimme ensin.

Kesälomamaanantai

Kesälomamaanantai-2

Eikä siinä vielä kaikki: perheen 8-vuotias – paitsi tekee kauniita koruja – myös mm. tällaisia:

Kesälomamaanantai-3

Samppanjaa, mansikoita ja niitä niin kaipaamiani croissanteja maisteltuamme ja tovit juteltuamme olimme kovin hyvillä mielin ja oli aika lähteä kotimatkalle.

Kotiin polkiessamme poikkesimme vielä Juniorin luona. Ilmoitin jo aamupäivällä pojalle tulevani tarkastamaan ”aitarojektin”, jonka pääosin Pehtoori toukokuussa duunasi. Kenttä- ja tupatarkastuksen jälkeen ei huomauttamista. :)

Kesälomamaanantai-4

Kesälomamaanantai-5

Kesälomamaanantai-6

En yhtään ihmettele, että ammattikirvesmies/rakennusyrittäjä, joka oli Pehtoorin aidan nähnyt, oli todennut, että kirvesmiehenäkin mieheni olisi elantonsa hankkinut. Osaa se. 😉

Illalla  lämmön ja kesälomatunnelman vielä viipyilleissä tein meille iltapalaherkut. Lasilliset punaviiniä, pari siivua vuohenjuustoa, hyvää italialaista metsähunajaa ja pinjansiemeniä. Yksinkertainen on usein parasta. Perfetto.

Kesälomamaanantai-7

Kokeilehan. 😉

 

Yöllä oli satanut.

Kosteus vielä ilmassa aamulla postilaatikolla. Kuitenkin taivas jo sininen. Hyvä hengittää, kesä. Kesä!

Toppilansuoraa ja Meri-Toppilan rantaa on jo kuljettu; tänään lenkille Virpiniemeen. Miksi siellä ei ole käyty aiemmin?

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

Kesälauantai-7

 Valittiin tuo kymppi.

Kesälauantai

Nousuja ja laskujahan me lähdimme hakemaankin.

Kesälauantai-8

Kesälauantai-6

Kesälauantai-3

Yhtäpitävästi voimme todistaa, että meidän molempien lapsuudessa vietettiin metsissä,
juuri tällaisissa kauniissa mäntykangasmetsissä,
paljon enemmän aikaa kuin meidän mutikaiset koskaan.
Molemmilla tänään paluu lapsuuden kesiin, …

Itikaton, aurinkoinen, lämmin aamupäivä.

(oikeasti klikkaa isommaksi, metsä melkein tuoksuu…)

Kesälauantai-5

Kesälauantai-4

Merikin näkyi (juuri tässä ainokaisessa kännykameralla otetussa kuvassa ei juuri näy… :( )

Kesälauantai-8a

Tiedättekös, Pehtoorilla on merkillinen tapa höpötellä kaikkia omiaan…
Noista puna-valko-puna -reittimerkeistä
[jollaisia siis on myös Itävallassa
Alppivaellusreittejä merkitsemässä … ]

ikoni_kitz

– – kun reitin alussa hieman ihmettelin, että täälläkin, Virpparissa, on samanlaiset merkit, höpöttää mieheni ”vain tehneensä kaikkensa, että saataisiin mahdollisimman autenttinen harjoitusmaasto ja juurikin eilen soittaneensa paikalliselle tiemestarille tai muulle, joka vastaa patikkareittien viitoituksesta, että kävisi maalaamassa Itävallan lipun värisen viitoituksen kympin lenkille…” Jotta ei ainakaan juttuja mieheltä puutu…  😀

Kesälauantai-2

Ja kuinka paljon lapsuuden muistoja Virpiniemeen (talviseen kylläkin) liittyykään.

Kesälauantai-9

Matkalla kotiin ajeltiin Meriniemen kautta.
Virpiniemen uimarantakin [Meriniemi] on minulle lapsuudesta tuttu:
isä vei meidät (veljeni ja muutamia kavereita kun oltiin about 11 – 13 v. )
joskus aamupäivällä tuonne ja haki sitten iltapäivällä pois.
Silloinkin kuljettiin metsissä.
Metsissä ja meren äärellä kulkeminen on vaan niin hienoa.

Kesälauantai-10

Ajeltiin vielä kalasatamaan.

Kesälauantai-12

Kesälauantai-11

Puolitoista kiloa Perämeren lohta mukanamme palailtiin kotiin,
soittelin systerille, josko tulisi kihlattunsa kanssa meille syömään. Tulivathan he.

Kesälauantai-13

Hiili-grillissä paistettujen lohien lisäksi salaatteja,
mätimoussea, guacamolea, rieskaa  ja sitten mansikka-pavlova.
Ja mansikoita. Ja lisää mansikoita.
Ja  Pehtoorin kanssa nautimme pullollisen  itävaltalaista
– luonnollisesti itävaltalaista, olemme huolellisia tässä treenaamisessamme 😉 – grüner veltlineriä.

Ja mitä toivatkaan tuliaisiksi!!

Lakrids!  Tällaista lajitelmaa en ole näistä nähnyt, nuo neloset (Habanero chili -lakut) tiedän,
ostan aina joskus Stockalta, mutta tällainen juhlapaketti!  Vielä ei aukaistu. Sitten Itävallan jälkeen.. 😉

Kesälauantai-14

Aurinkoa, lämmintä, lomaa, kesä.

Äsken vielä piazzalla loppuun Antti Tuurin ”Matkoja Euroopassa”.

Hyvillä mielin.

Kirjoitettu kello 20:39

Matkalle lähtemisen riemussa iso osa on valmistelussa: paikasta, sen historiasta, ”kartasta” (= paikkakunnasta ja sen lähitienoista), ruokakulttuurista ja kaikesta tiedon hankkiminen. Joskus on myös mukavaa hankkia kampetta matkalle, miettiä mitä ottaa mukaan, mitä ei. Parille edelliselle patikkamatkalle lähtiessä haastetta on tuonut se, että lentoyhtiöt (Thomas Cook syksyllä Madeiralle ja mikähän lentoyhtiö se La Comeralle lensikään?) asettivat matkatavaroiden painorajaksi 18 kiloa (15 + 3 kiloa). Kun jo Meindlit (vaelluskengät) painavat liki kolme kiloa, läppäri puolitoista, kamera putkineen kolme, neljä kiloa, niin ei siinä sitten kovin paljon muuta rompetta tarvinnut mukaan ottaakaan. No nyt  (12.7.) lennetään Finnairilla sekä Helsinkiin että sieltä Salzburgiin, ja tavaraa saa olla 23 + 5 kg, joten sen kanssa ei tule ongelmia.

Mutta sää? Viime päivät Bad Gasteinissa(kin) on ollut kylmä ja satanut (vuorilla luntakin). Kerrospukeutuminenhan se on noilla reissuilla on ”se juttu”. Ja sitten pitäisi vielä illoiksi olla jotain vähän siistimpää, vähemmän sporttista/vähemmän Haglöfsiä ja Fjällreveniä.

No joka tapauksessa noissa merkeissä tänään kaupungilla. Kaikki perusvermeet on olemassa, mutta vaelluskenkiin sopivia sukkia, rakkolaastareita (jos niitä on, niitä ei tarvita, jos niitä ei ole, jalat ovat vereslihalla), lippis (jota aion kyllä käyttää vain äärimmäisen pakon (= suoraan ylhäältä paistavan auringon ja  auringonpiston  uhatessa) edessä. Partioaitassa on menossa remppa, joten ostin kaksikin toppia: valkoisen ja oranssin! Minulla ei varmaan koskaan ennen ole ollut mitään oranssia. Noh ehkä se khakin väristen kamppeiden kanssa menee, – alimmaisena. Karmeassa kaatosateessa kuljin shoppailemassa monta tuntia. Hain kotiin pöytäliinaa ja mattoakin, tosin löytämättä… Satoi niin paljon, että olisi ollut hyvä harjoitella sateessa patikointia, mutta siitä on niin hyvä kokemus lokakuulta, että ei ehdoin tahdoin viitsitty Rokualle tai Virpiniemeen tänään lähteä kuten vähän aie oli ollut.

Alla Madeira sadepäivän kuvia. Klikkaamalla suurenevat.

Madeira 24_10_2013

Madeira 24_10_2013_1

Sellaisia maisemia ja aurinkoa kuin oli Kitzbühelissa – suurimman osan reissua – toivoisi nytkin edessä olevan.

Kitzbuhel 2011

Kitzbuhel 2011_2

kitz2

Matkalle lähtöön meillä kuuluu myös maitohappobakteerikuurin aloittaminen muutamia päiviä ennen reissua. Uskon asia tai ei, mutta niin meillä on tehty. Ja väitän, että meillä on empiirisiä todisteita siitä, että niiden syöminen kannattaa. Olimme Taorminassa 2008, minä, Pehtoori, Juniori ja Juniorin kaveri. Sanoin Juniorin kaverille, että ottaisi hänkin maitohapot ennen reissuun lähtöä ja sitten vielä siellä aamiaisilla pojalle yritin niitä antaa, mutta sanoi, ettei tarvi. Me muut kolme otimme. Ja viikon reissun aikana suunnilleen samoja safkoja syötiin. Ja neljäntenä matkapäivänä Juniorin kaveri oli maha- ja oksennustaudissa.

Ja sitten seuraavana vuonna oltiin New Yorkissa, minä, Pehtoori, Esikoinen ja Esikoisen kaveri. Samoin hänelle suosittelin maitohappoja. ”Ei meillä niitä koskaan syödä”. No ei väkisin, enhän minä voi toisten lapsille ryhtyä maitohappoja syöttelemään. Varsinkaan kun toisen äiti on sairaanhoitaja ja toisen lääkäri, joten mikäs minä olen neuvomaan. 😉 Ja niinhän siinä sitten kävi, että tyttären kaverilla meni NYCin neljäs matkapäivä oksentaessa. M.O.T.

En tiedä, mutta meillä on pahimmilta turistiripuleilta ja mahataudeilta vältytty. Paitsi että minä olin (1999) Thaimaassa Hua Hinissä tiputusuhan alla, ja kävin parikin kertaa paikallisessa sairaalassa. Mutta se oli ihan oma vika.

Mutta siis, ihan mielenkiinnon vuoksi, miten sinä teet? Käytätkö maitohappoa ennen reissua ja reissun aikana.

Kirjoitettu kello 21:08

On 70 vuotta siitä kun äitini vietti 14-vuotissynttäreitään Särkisalossa (Lounais-Suomessa, nykyisin on osa Salon kaupunkia). Tai ei niitä mitenkään vietetty, mutta siellä äiti kahden sisaruksensa ja äitinsä kanssa oli. Oli juhannukseksi sinne saapunut. Loman viettoon? – No ei todellakaan.

Koivisto-karttaEvakkomatka Koiviston saaresta oli alkanut kaksi päivää sen jälkeen kun Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Kannaksella (9.6.). Koiviston maalaiskunta (ja siis myös saari) kuului ensimmäiseen evakuointivyöhykkeeseen.

Kuorma-auton lavalla matkasivat sodan jaloista pois, 400 000 muun tavoin jättivät kotitalon ja melkein kaiken muunkin.  ”Kanttura” (= ainoa lehmä, joka mummulla oli) ”vietiin junalle, mutta juuri silloin tuli pommi, eikä juna päässytkään lähtemään”, ja kaikki karjakin lähti maanteitse kohti Lounais-Suomea. Kuorma-autokyyti ”kesti monta yötä ja päivää. Välillä satoi, paleli, ja perillä olikin sitten (taas) kurkkupaise/angina”.

Äidin isä oli kuollut edellisenä syksynä, veli oli rintamalla ja kaksi isosiskoa Helsingissä (?) töissä. Sse kantturakin tuli sitten myöhemmin  ja ”mamma teki sille Osuuskaupan kartanon puuceehen navetan”. Koivosto-kaljuunalla oli myöhemmin tulleet koivostolaisten evakkojen vaatteet ja jotain irtaimistoa, ei juuri paljon mitään. Syksyllä pääsivät sitten ”pysyvämpään” asumukseen Finbyn kartanon maille, ”siellä oli hyvä”.

 

Tanskassa

Kuvassa äitini (oik.) sisarensa (, kummitätini) kanssa Tanskassa. Ehtivät sotalapset välirauhan aikana tulla sieltä takaisin kotiin Karjalaan,  – ja toiselle evakkomatkalle, jonka äiti sanoo jatkuvan vieläkin.

Nämä karjalaiset sukujuurenihan elävät tämän blogini nimessäkin … (ks. täältä)

Näistäkin tänään juteltiin kun käytiin pehtoorin kanssa (kävellen luonnollisesti) synttärisankaria tervehtimässä, mansikkaleivoksia ja samppanjaa vietiin mennessämme. Juhlittiinpa siis vähäsen. :)

Emme olisi periaatteessa saaneet kävellä takaisin kotiin, sillä oltiin käyty pehtoorin kanssa ennen Caritakseen menoa verenluovutuksessa, jonka jälkeen ei saisi ”lenkkeillä” tai rasittaa. Emme siis sitten mitenkään reipastelleet, ja pysähdyimmepä Sokeri-Jussiin syömään salaatit, jotta ei menisi urheiluksi kotimatka. Mitä ihanin sää tänään, aurinkoa ja lämmintä.

Kirjoitettu kello 18:59
La
28
06
2014

Alppi-simulaatio

– Te ootte varmaan kävelleet jo useammankin kuukauden yhdessä?, sanoo keski-ikäinen mies, joka pysähtyy pyörällään vierellemme Koskelantiellä kun pehtoorin kanssa kävellään kaupunkiin.

– No joo, tosiaankin – useampikin kuukausi, – itseasiassa pian 38 vuotta. Niinku miten niin?

– Kattoin jo kaukaa, että TE OOTTE PARI! Jotenkin sen teistä näkee…

– Yhy, no hyvä …

– Hyvää päivänjatkoa vaan, …. Ja sitten mies lähtee taas polkemaan, ei, ei hän ole humalassa, ainakaan kovin paljoa. 😉

Niinku mitä? Mihin tämä liittyy? Antakaapas kun kerron.

Juttuhan oli niin, että Pehtoori oli luvannut tarjota minulle ruoan tänään: ”mennään kaupungille syömään”.  No jo vain, sellainen minulle sopi. Semminkin kun äiti, jota koetin houkutella meille savukalalle etc., ei tullut, eikä juniorikaan ehtinyt kun oli järjestämässä 0000-miittiä autoharrastajille [en ole perheessä ainoa, jolla on vähän omalaatuisia harrastuksia :)].

Niinpä kun erinäisiä kodinhoidollisia toimia olin suoritellut, kauppa- ja Caritas-reissut tehnyt, lähdimme lämpimässä pilvipoutaisessa, viime ajat huomioonottaen, lämpimässä säässä (+ 15 C),  kävellen kaupunkiin. Ja nimenomaan kävellen. Minulla kun on tämä kunnonkohottamisjuttu tässä menossa: kohti Alppi-vaellusta on tepasteltava aina kun mahdollista.

Torilla kävimme katselemassa Grillimestari-kisoja, ja sitten päätimme, että kesän ensimmäisen patio-drinksun aika on NYT. [tuosta oululaisesta patio/terassi-sanan syntyhistoriasta voisin joku päivä täällä kertoa]…

Etsimme aurinkoista paikkaa, ja väistämättä istahdimme Kulumaan. Ja koska meneillään on ”kuivaharjoittelu” Alppi-vaellusta varten, tilasin Aperol-spritzin.

aperol

Ensimmäisen kerran tällaisen juoman näin Kitzbühelissä kolme vuotta sitten. Siellä niitä nauttivat kylässä olijat, vuorilla vaeltajat, minun mielikuvissani Aperol liittyy Alppi-kaupunkeihin. Ohje menee näin:

  • 1 drinkkiin:
  • Jäitä
  • 2 lohkoa appelsiinia
  • Aperol (1 osaa)
  • Prosecco (3 osaa)
  • Soodaa (1 osa)

WP_20140628_14_28_06_Pro

Keskustasta lähdimme kolmen kieppeissä kohti Lasaretinsaarta. Hotelli-ravintola Lasaretti on minulle tuttu mm. töiden vuoksi: seminaareja ja koulutuspäiviä on siellä tullut oltua, siellä oli  myös isän muistotilaisuus, parissa karonkassa olen ollut siellä, siellä on ollut paistinkääntäjien tapahtumia ja monia kokouksia, mutta tänään me ymmärsimme [Pehtoorin ehdotuksesta] mennä sinne ”vain” syömään. Ja ui-jui. Kyllä kannatti. Ei mennyt kauaakaan kun tutkimme ruokalistaa, ja molemmat päädyimme siihen, että Oulu-Menu olisi nyt hyvä. Se oli erinomainen!

Lasaretissa

Ehkä ruoka oli lopultakin kevyempää kuin Itävallan hütte-paikoissa, mutta toki maastokin vähemmän vaativaa.

Ja koska on menossa Alppi-simulaatio, ei kotiinkaan palata taksilla, bussilla tai muutenkaan simppelisti, vaan kävellään. Patikka on pop!  Ja mikä leppoisa illansuu olikaan.

jokirannassa

Matkalla meitä kohtasi Ykän Pubin mainos!

Oululaiset tietävät, mikä mega-tapahtuma on Ykän Pubin Hässäkkä-päivät! Onneksi tämä houkutus on vasta ensi viikonloppuna!!

Simulaatio

Muistan kerran raksa-aikana käyneeni Ykän Pubissa sisällä. Kävin ostamassa tulitikkuja, kun piti saada takkaan kynsitulet. Tuon ainokaisen kerran jälkeen ei ole tarvinnut kyseiseen kulttuurimestaan mennä: ei edes Hässäkkä-päivinä. Joskus olen niiden jälkeen aamuvarhain ohi rullaluistellut/lenkkeillyt. Vaatii taitoa sekin! Mutta siis, vältyimme Ykän pubilta. 😉

Kotipiazzalla [jossa alppiruusujakin on, kuten bannerikuvasta näkyy!] oltiin kuuden kieppeissä. Ihan kuten Alppi-vaelluksillakin tapana on – viiden kuuden aikaan kotiudutaan. Kun on päivä liikuttu, on aika palata lähtöruutun. Ehkä tämä simulaatio ei ihan vastaa todellisuutta, sillä ainakaan  edellisellä Alppi-reissulla ruoan/vaeltamisen suhde ei ollut 3:5 kuten meillä tänään, vaan jotain 1:6. Mutta, hyvänen aika, jostain on lähdettävä tämän treenaamisen kanssa! :)

Kirjoitettu kello 20:37
Ke
25
06
2014

Mukava kotiinpaluu

Seitsemältä loppuu uni, kuuntelen ropiseeko mökin katto sateesta. Ei. Mutta lumi- ja räntäsadehan ei pidäkään ääntä? Nousen ylös ja kömmin keittiön ikkunan ääreen: ei sada. Ei sada mitään. Ja lämpöasteitakin on huikeat kolme. En halua lähteä purolle, – en siis mene. Ryhdyn keittelemään kahvia, ei enää mitään isoja brunsseja tai hiilaritankkausta ennen tunturiin lähtöä. Kahvia, leipäpalanen, jukurtti.

Hiljalleen alamme keräillä kamppeita, tyhjennellä terassia, lukita liiterin ja saunan, siivota paremmin kuin usein talvisin, jolloin on enempi vähempi kiire lähtiessä. Nyt matot ulos ja sen sellaista. Täytyy muistaa ottaa mukaan kaikki tarpeellinen Itävallan patikkareissua varten… mökiltä olisi vähän turhan pitkä matka hakea.

Hyvissä ajoin ennen puolta päivää olemme valmiita lähtemään. ”Ajettaisko Haaparantaan ja käytäisiin siellä kaupassa?”, kysyn. Pehtoori ehdottaa, että ajetaan sitten saman tien Muurolasta Aavasaksalle, ja sieltä Ruotsin puolelle: käydään Butiken på Landetissa. – Hyvä idea. Ja sitten mennään Kukkkolaforsenille lounaalle?

Näin teimme. Lämpötila nousi hiljalleen, ja Korpikylässä (34 km Haaparannalta pohjoiseen) jo paistoi ja oli kesäistä. Lämmintä nyt ei tainnut olla kuin se 12 C, mutta ei se haitannut. Butikenista on ennenkin löydetty molemmille kampetta.

Butike

Nyt kesäale niin alulla, että oli valittavaa. Valitsemmekin. 😉 Taas kerran ostin St. Jamesin puseron – ja villatakin, tummansinisen, mikä ei ketään hämmästyttäne.

Kotimat

Kello oli ohi lounasajan, kun saavuimme Kukkulonkoskelle, Kukkolaforsen (nimenomaan se Ruotsin puoli, jossa siis olimme viime vuonnakin), on ehdottomasti käymisen väärti.

Kotimat-15

Kotimat-12

Kotimat-14

Koski, lippoajat, maisema, vanha kalastajakylä, leipomo ja tietysti ravintola, jossa on erinomaista kalaruokaa, ovat käymisen väärtejä. Ostettiin mukaankin talon näkkäriä ja puolukkaleipää.

Kotimat-4

Kotimat-5

Ja söimme Kukkola tapas -lajitelman. Taas siika, lohi ja poro maistui. Kun joku muu oli tehnyt, maistui hyvälle ja pikantti ruotsalaissäväys sooseissa (piparjuurta, tillisinappia etc.).

Ja näkymä Tornionjoen yli mitä kaunein.

Kotimat-6

Kotimat-11

Juhannussalkokin vielä vihreänä.

Kotimat-10

Matka jatkui Haaparantaan: Kavlin sulatejuustoja, omenasosetta, katkasalaattia ja sitten tavalliset kauppa-asiat. Ja Systembolagetista haettiin muutama Amarone ja samppanja. Ne kun ovat ihan selvästi edullisempia siellä kuin Suomessa. Ja sellaisia, joita Alkossa ei ole.

Kotipihalle kääntyessä pieni epäilys siitä, miten pehtoorin nurmi ja minun kesäkukat ovat Juniorin huolenpidolla pärjänneet: eikä kyllä huomattamista. Kaikki kunnossa.

Ja sitten mukavat jutut jatkuivat: serkulta kirje Paraisilta ja työkaverilta Japanista. Molemmat kovasti ilahduttivat.

Ja pehtoorin alppiruusut kyllä kertovat siitä, että karu, kaunis Lapinmaa on nyt taas jätetty: vehreään Ouluun palattu. Hyvä näin.

Kotimat-16

Kotimat-17

Eikä huomennakaan töihin. Loma jatkuu… 

Kirjoitettu kello 22:41

Patikka Luulammelle 2014-35

Tänään patikkapäivä: Kiilopää – Luulampi – Pessilampi – Rumakuru. Halusimme patikoida jossain, missä ei ennen olla oltu. Monet Saariselän ja vähän kauempanakin olevat päiväretkien polut on kierretty aika usein.  Tänään uusi reitti: patikka alkoi Kiilopään juurelta. Suomen ladun majan parkkipaikalle jätimme auton ja tasan kello 11 astuimme polulle,

Patikka Luulammelle 2014

ja vain muutama minuutti sen jälkeen alkoi lumisade. (ei ehkä näy kuvassa oikein hyvin…)

Patikka Luulammelle 2014-2

Ja vain pieni tovi, niin jo paistoi.

Patikka Luulammelle 2014-3

Poroaidoilla estetään poroja kulkemasta paliskunnasta toiseen, helpotetaan erotuksia ja ohjataan eläinten vuotuista laidunkiertoa.

Sitä paitsi ne ovat kuvauksellisia. 😉

Patikka Luulammelle 2014-4

Viisi minuuttia tuon edellisen poroaita-kuvan ottamisen jälkeen tämä. Sataa lunta.
Eihän jouluaattoon ole enää kuin puoli vuotta, jotta miksei siis?

Patikka Luulammelle 2014-5

Luulampi hiekkarantoineen näkyy kuuden kilometrin patikan jälkeen.

Patikka Luulammelle 2014-6

”Vierivä kivi ei sammaloidu” – mutta tällaista ei ole mukava kävellä.

Patikka Luulammelle 2014-8

Ei jäädä vielä tulistelemaan. …

Patikka Luulammelle 2014-9

Alunperin oli ajatuksena tehdä patikka Rautulammelle, mutta valitsemmekin Rumakurun.

Patikka Luulammelle 2014-11

Yksi syy siihen oli se, että ei sittenkään ollut niin kovin lämmin.

Mikä kyllä sitten takasi swen, että oli hyvä tepastella, – kovin helteessä kun hiki virtaa ja saattaa olla itikoita.

Tänään ei niistä kummastakaan haittaa. :)

Patikka Luulammelle 2014-10

On ylitettävä suo.
Kahlaa,
rakenna pitkospuut.
Tilaa silta, maalauta kaistat.
Lennä, ja kun olet kuivalla taas,
mieti.

(Juice Leskinen)

Patikka Luulammelle 2014-12

Liro. Ääni kuuluu kauas.

Patikka Luulammelle 2014-2-3

Lintukuvaajaksi minusta ei ole, mutta kuovin sentään sain kuvaan.

Patikka Luulammelle 2014-37

Ja västäräkin patikka. Pontevaa menoa, eikö?

Patikka Luulammelle 2014-13

Suopursut nupuillaan.

Patikka Luulammelle 2014-14

Hillankukkia – ja paikoin paljon!

Patikka Luulammelle 2014-15

Lampereet kauniita, silti kierrettäviä.

Patikka Luulammelle 2014-16

Vesipullon voi täyttää tässä.

Patikka Luulammelle 2014-17

Paikoin polut kuin metsäautoteitä. Helppoa tepastelua.

Patikka Luulammelle 2014-18

Purojen solina viehättää. Muita ääniä ei juuri olekaan.

Patikka Luulammelle 2014-19

Ei erämaajärviä, mutta kauniita lampia montakin. Tässä Pessilampi.

Patikka Luulammelle 2014-20

Lounasaika. Patikka puolessa – tai jo ylikin.  Rumakurun vanha päivätupa on rakennettu jo 1900-luvun alussa.  Ja kunnostettu jokunen vuosikymmen sitten.

Patikka Luulammelle 2014-33

Pehtoori ”keittomestarina”. Nuotiolla paistettiin makkarat ja kahvit nautimme.

Patikka Luulammelle 2014-22

Kuvaajan on levättävä. 😉

Patikka Luulammelle 2014-24

Ja heti lounaan jälkeen nousu. Aika kipakka nousu.

Patikka Luulammelle 2014-25

Välillä polunpohja liuskekivistä.

Patikka Luulammelle 2014-26

Lumenviipymiä vielä aika lailla.

Patikka Luulammelle 2014-38

Pehtoori koko ajan edellä.

Patikka Luulammelle 2014-27

Patikka Luulammelle 2014-28

Ivalon ja Lapin paliskunnan välinen poroaita estää poroja vaeltamasta paliskunnasta toiseen.

Patikka Luulammelle 2014-32

Kiilopää näkyy jo.

Patikka Luulammelle 2014-30

Patikan ainoa poro oli tämä Kiilopään majan pihalla ollut keloporo.

Ai niin, kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. Maisemat avartuvat siten. 😉

Eikä reitillä ollut kovin montaa vastaantulijaakaan näkynyt. 15 kilometrin, reilun neljän tunnin reitillä vain muutama vaeltaja. Liekö ”suunnilleen Jäämereltä” [kuten säämies telkkarissa sanoi] puhaltanut tuuli pitänyt arimmat pois tunturista. Ei olisi kannattanut säätä säikkyä, sillä hieno ja hyvä keli lopulta oli. Mikä on olennaista? Hyvät kengät. Ehdottomastai nilkkaa tukevat.

Patikka Luulammelle 2014-31

Nesteytys tietysti. Vettä ja energiajuomaa reppuun.

Müslipatukoita ja makkaraa. Tai muuta evästä.

Ja mökille palatessa voi palkita reippaan ulkoilun hyvin syömisellä. Nyt kun olen viikon nuorelle parille, juhannusaattoillan ruokavieraille ja matkallaan käyneille kokkaillut ja tarjonnut poroa, lohta, siikaa, hilloja [lakkoja] ja leipäjuustoa, savupororieskaa ja kaikkea muuta enemmän vähemmän paikallista, halusimme tänään pastaa! Tonnikala-savusimpukkapastaa ja salaattia. Paljon pecorinoa, eikä mitään lappilaista!

Patikka Luulammelle 2014-34

Päivän reitti ei ollut kauneimpia eikäparhaita reittejä, mitä täällä on koettu ja kävelty, mutta hyvä kuitenkin.

Jos minun pitäisi suositella täältä jokunen ”huiputus” tai patikkapolku niin ehkä ne olisivat: 1) Iisakkipään huiputus (6 km), lähtee ihan Saariselän keskustasta. Nousu, muttei liian kova, ja sitten alas. Hyvin vaihtelevia maisemia. Eilinen postaus ja esim. täällä. 2) Pikku Tankavaaran lenkki (6 km). Lähtee Tankavaaran kultakylästä. Huikeat näköalat huipulta. Metsäisiä polkuja, lopussa paljon pitkospuureittiä. Vähän pidempi samoilla tuntureilla kulkeva on Jorpulipään patikka. Huippu huippu!  3) Ja pronssille joko Otsamotunturin huiputus Inarissa tai Pyhä-Nattanen Vuotsosta. Molemmat vähän vaativampia, mutta näköalat ihan huikeat.

Nyt taitavat tämän juhannusloman huiputukset olla tehtynä – huomenissa kohti maalikyliä, kohti kotia. Vaikka olisin minä ainakin viikonlopun vielä voinut olla. Vielä tunturiin lähteä. Hyviä päiviä on ollut. Niinhän täällä melkein aina. 😉

Kirjoitettu kello 20:25
Ke
18
06
2014

Lappiin on tultu

Vielä se loman alku jaksaa niin innostaa, että aamuviideltä, viiden tunnin yöunen jälkeen, olin täysin hereillä. Turhan myöhään olin valvonut: katsoin fudista! Minä! Brasilia – Meksiko ottelu vei mennessään, eikä vähäisin syy ollut se että tyttären kanssa chattailimme.

r

Kertoi, että koko miljoonakaupunki Monterrey oli pelin aikana (paikallinen siesta-aika) ihan jumissa, ketään,  joiden ei ollut IHAN PAKKO olla  töissä, ei ollut. Ja kuten kuvasta näkyy, tyttären lisäksi kovin muun ei ollut ollut pakko.

Ja on menossa alkuerät! Ja pelin aikana sain samalla tehtyä valmiiksi tyttärelle nimpparilahjan…  Jos huomenna pistän postiin, ehtinee heinäkuun loppupuolelle? :)

Kunhan aamulla olin vielä piipahtanut töissä ja pehtoori kävi hallista hakemassa kalat, olimme puoli yhdeksältä valmiita lähtemään. Liikennettä vähän, poroja vähän, kulleroita vähän, – huolimatta että kävimme leipälounaalla  Napapiirillä ja Sodankylässä kaupassa, olimme ennen kolmea mökillä. EI sääskiä, ei sadetta, mutta ei lämmintäkään.

Asetettuamme, laukut purettuamme, istahdamme siika-rieskaleipien ja kuohuviinilasillisten äärelle ja mietimme mille aletaan: siivousta, liiteriä, järjestelyä? Ei kun lähdetään metsään! Löysimmekin! Löysimme mitä etsimme.

Pari tuntisen kiertelymme aikana – luonnollisesti – kuvailinkin.

_MG_3411

_MG_3412 _MG_3413 _MG_3423

Ja  löysin uuden lammen.

_MG_3430

Jännä kolo – mahduin!

_MG_3432

Jäätä?, ei kun kvartsiittia.

_MG_3435

_MG_3437 _MG_3438

Tätä mietittiin. Mikä?

_MG_3442

Mökille palattua., oli aika nuotiolle. Tänään kun ei sada, kun ollaan kaksin,
päätimme, että illallinen on nuotiolla.

Huomenna ehdimme kaikenlaista tarpeellista, tähdellistä.
Tänään on vain tultu, oltu, nautittu. lomailtu.

Kirjoitettu kello 21:27
Aihe: Lappi

Vielä Facebookin positiivisuushaasteesta, josta jo helatorstaina kirjoitin… Sisareni haastoi minut  FB:ssa jo toista viikkoa sitten, koetin kiemurrella haasteesta ulos lupaamaalla laittaa joka päivä kolme kuvaa positiivisista jutuista tänne blogiini. Laitoinkin. Kai. Mutta eilen sitten uudelleen minut haastoivat sekä  työkaveri että kalaasiystävä, joten osallistunpa nyt sitten kunnolla tuolla Facessa. Mutta kuvista en luovu. Ja laitan tänne kanssa ne haastekuvat ja jutut. Tuleepa sellaista synergiaetua tähän some-elämään.

Siis positiivisuushaaste (1/5) kuvien kera

1. Aamulla satoi – ei ollut ollenkaan kurjaa mennä töihin. Päinvastoin.

WP_20140609_07_58_21_Pro

2. Löysin kaikki ne kirjat, joita minulle on (tähän mennessä ;)) suositeltu kesälukemiksi.

kirjat (1)

3. Siivousvälineitä ja -aineita juhannukseksi mökille äsken Kodin ykkösestä hakiessani löysin juuri sellaisia tyynyliinoja kuin olen kauan kaivannut. Kesäkotiin. 

tyynyliinat

Töihin oli kyllä oikeasti kiva mennä, vaikka on vähän kuin kituviikko ennen lomaa menossa, mutta eipä minulla nyt niin kovin kiire lomalle olekaan. Lomaan liittyen kyllä siis puuhaillut tänään. Ja sitten pari positiivista juttua vielä ohi tuon haasteen, mutta liittyen äskeiseen Anttilan Kodin Ykkös/Intersport -käväisyyn. Intersportista menin hakemaan urheilucapreja/patikointihousuja (Merrell, Halti, Haglöfs tai ihan mitä tahansa hyviä, joilla pärjäisi Alpeilla helteessa ja sateessa etc. Löysinkin. Khakinväriset Merrellit, ja niihin soppeli ”tekno”-paitakin. Siis hyvä juttu numero yksi.

Ja sitten!! Näin niin ihanan takin!! Sadetakki, ohut, liki kahisematon, staili, hengittävä, tosi pieneen kokoon menevä. Liian hyvää ollakseen totta?! Se olis ollu niin mun, mutta pikkuisen oli hintava. Mikä tässä siis on positiivista? Se, etten sittenkin ostanut sitä. Olin tiukkana: minulla kun on noilla ominaisuuksilla oleva Haglöfs jo olemassa. Tosin ei staili, ja se on musta (tietysti), mutta en  siis tarvi enkä  ostanut uutta. Ja mitä sanoo Pehtoori kun hehkuttelin tiukkuuttani, että en repsahtanut, en. Sanoo, että voithan sinä sen huomenna hakea. Haetkin. – No en hae.  Kai. :)

Halti

Kirjoitettu kello 20:50
Su
08
06
2014

Kesäruokia vol. 3

Ei mitään rajaa tällä ”edes pienen reissun” -kaipuulla.

Semminkin kun tänään on satanut jotensakin koko päivän, semminkin kun monta kertaa olen muistellut, missä oltiin tasan vuosi sitten (kuinka epätodelliselta tuntuukaan!), semminkin kun on enää seitsemän (työ)päivää lomaan.

Reissukaipuusta ja kesäkuun sunnuntaista huolimatta aika tavanomaista tekemistä tänään. Mutta luulenpa, ettei teitä kiinnosta, kuinka aamupäivällä ajelin tunteroisen pitkin Oulun autioita katuja etsien avoinna olevia ruokakauppoja ja/tai kioskeja (missä-on-ne-tavallisesti-vieroksuttavat-aabeeceet??!!) kun Raksilan Sale, joka on periaatteessa ”aina ympärivuorokautisesti auki”, ja jonka varaan olin laskenut, olikin kiinni! Sekä kotiin että äidille kun piti ruoka- yms. hankintoja tehdä, enkä ollut ollenkaan varautunut siihen, että on helluntai, enkä siis eilen väitöksen jälkeen mihinkään kauppaan mennyt! No mutta, kuten sanottu, tämä EI ole kiinnostava juttu.

Kiinnostavampaa lienee se, mitä sitten lopulta tein ruoaksi, kun parikin pientä Siwaa ja pikku K-kauppaa olin löytänyt, Caritaksessa käynyt, nuorilta saanut lupauksen, että syömään tulevat.

Jotain niinkin proosallista ja suomalaista (muistanette, että tämä kesä on pohjoismaisen keittiön aikaa minun koekeittiössäni :)) kuin juuresröstiä tai -pihvejä karitsanfileiden oheen. Mm. niitä. Tämän tyyppisiä paistelin opiskeluaikana harva se pyhä. Niiden kanssa ei ollut silloin filettä, eikä paljon mitään muutakaan. Nyt pieni variaatio noista 30 vuoden takaisista…

Sunnuntaisapuska-4

Sunnuntaisapuska-7

Jollei satu kaapissa olemaan tällaista Italiasta ostettua muskottipähkinää, niin jo vain Santa Marian tavallinen jauhettu käy ihan hyvin.

Sunnuntaisapuska-8

Juuresrösti

Raastettua porkkanaa (3 isoa tai 6 pientä), raastettua perunaa (3 Isabellaa), silputtua sipulia (2 roscoffia tai muuta makeaa sipulia), raastettua Appenzelleria (sehän se on suomalaista!!), ja desi tai pari murskattuja maissihiutaleita, kananmunia (2 luomua), suolaa, valkopippuria ja muskottipähkinää. Sekoita massa, ja paista lettupannussa (tai tuollaisessa kuin minulla on) erittäin miedolla lämmöllä. Noin 10 minuuttia puoleltaan. Appenzeller on tähän asti havaittu parhaaksi juustoksi, moni muukin varmasti käy.

Pehtoorillie pistin grillille limen puolikkaita grillattavaksi kun Tomi Björck ohjeessaan toteaa, että paahtamalla sitruunaa tai limeä saa oivallisen lisämausteen lautaselle… Hän suosittelee sekä lihalle että kalalle, me ehkä kannattaisimme nimenomaan kalaa. Kevyesti grillatusta limestä kyllä lähti mehut paremmin kuin paahtamattomasta.

Sunnuntaisapuska-5

Sunnuntaisapuska-6

Sitten jälkkäriksi (taas) mansikoita ja paahdettua valkosuklaata. Muutama kysely on tullut siitä, mitä suklaata tässä käytin, ja niinpä tänään testaus: onko Fazerin tavallinen (kuvassa sitruuna, jota en ole kokeillut, vaan vastaava tavallinen) vai gourmet-reko-suklaa, joita systeri tässä keväällä joskus käydessään toi, parempaa. Ja äänin 4 – 0 gourmet voitti, vaikkei Fazerkaan syömättä jäänyt. 😀

Sunnuntaisapuska

Sunnuntaisapuska-2

Gourmet-suklaaseen tuli parempi ”kinuskinen” maku. Pehmeämpi. Ja paahtuikin tummemmaksi.

Sunnuntaisapuska-3

 

 

Kirjoitettu kello 19:24
Ke
04
06
2014

Mikä ihana ilta!

Oli sovittu että mennään viinikerhon kanssa tänään illalla kaupungille syömään. Minun piti varata paikka, tilata sapuskat, ehdottaa viinitarjoilu.

Mutta kun … mutta kun minä halusin järjestää kesämaistiaiset meillä! Ei ole aikoihin kokoonnuttu meillä – kesällä. Pehtoorin kanssa päätimme viikonloppuna että minnekään Sokeri-Jussiin tai pölyisien metelöivien keskustan ruokaloiden katupöytiin lähdetä syömään. Ja eilen (ja viikonloppuna) vähän teimme hommia, jotta kaikki olisi valmista viettää meillä arki-illan barbeque-partyt. Ensinnäkin on todettava, että vesiKIN maistui hyvälle…

WP_20140604_21_51_40_Pro

 Mutta kyllä tänään viinit (ks. lista) olivat pääosassa. Teemana uutuusviinit ja maaottelu Italia vastaan Itävalta (jota punaviinin osalta oli vahvistettu Ranskalla). Ja vain hienoisesti Italia vei voiton. La Villa oli illan kuningatar. Äänin 10 – 0 valitsimme tuolta listalta parhaaksi.

Testasimme rinnakkain kaksi kuohuvaa, kaksi rose-viiniä, kaksi valkkaria, kaksi punaista. Pareittain, ja sitten valittiin voittajat. Ikinä ennen näin (siis avoimena) ei ole testattu, mutta mukava näinkin.

04062014

 

Umbrian Grechettoa jäi, St. Laurent  roseeta jäi, mutta La Villa rutistettiin loppuun. Perfetto.

Koekeittiöstä kaikenlaista, parasta oli pääruokana olleet grillatut raakamakkarat ja sitten jälkkärit. Juustoja hillokkeen kera ja marinoituja mansikoita. Niin ja suosiollisen vastaanoton saanut paahdettu valkosuklaa (ks. ohje täällä).

Ja mikä parasta: kesäilta. Itikaton, sateeton, lämmin kesäilta. Pihamme ystäville avoinna. Vähän viiniä, paljon juttuja. Hyvää ruokaa, keskustelua, viineistä keskustelua. En ollut ainoa, joka totesi, että kuin olisimme ulkomailla. Vain illan laskeutuva pimeys puuttui…

Nyt hyvä mieli, kun sittenkin päädyttiin Rantapeltoon, eikä kaupungin pölyisille, ruuhkaisille patioille.

Suklaamintunlehdet marinoitujen mansikoiden päällä olivat meidän monen mieleen.

 tarjottavia

Eikä todellakaan kukaan hyljeksinyt vuoden 1963 portviinitilkkasta.

Pullo oli ostettu Lissabonista jokunen vuosi sitten, jouluna avattu, ja nyt jäi pienet maistiaiset kaikille.

Yli viisikymppinen port oli vielä vireessä.

tarjottavia-2

Nyt hyvillä mielin, – oli ilo nähdä ystäviä. Minulle ilo järjestää, vaikka vain arki-illan ruokasessio.

Kirjoitettu kello 23:08