Tähän merkilliseen, erilaiseen jouluun sopii tämä sää: + 5 C, aamulla satoi. Kaikki kujat ja tiet peilikirkkaalla jäällä, taivas tumma, maisema ruma kuin mikä, tuuleekin vielä, no ei sentään kylmästi. Ei pieneen mieleenkään tullut ottaa kameraa mukaan lenkille. Pitkään oli harkittava edes lähtemistä lenkille, – pehtoori tarjosi omia nastakenkiään lainaksi. Ne olivat kyllä edellytys, että pystyi ylipäätään kävelemään.

No kun ulos asti sain lähdetyksi, kävelin sitten tunnin. Sauvat eivät niinkään liikunnan tehostamiseksi kuin avuksi pystyssä pysymiseen. Toppilansuoralla oli vaihdettava tien toiselle puolelle, sillä koulun kohdalla pieni järvi, jonka läpi en yrittänytkään kahlata.

Enpä muista tällaista joulupäivää.

Ei palapelejä, ei lautapelejä, ei elokuvia vaikka niitä, hyviäkin, näytti telkkarista tulevan paljonkin.

Perinteistäkin sentään: lukemista (Maeve Binchyn taattua laatua, Seitsemän talvistä päivää – ei liian raskasta :) ), pitkät päikkärit, myöhäinen päivällinen eilisen jämistä, poika seurana, joululauluja koko päivän, tämän vuoden kiintiö alkaa nyt olla täynnä.

seimi

Lapsi raportoi Meksikosta eilisen illan jouluruokaillalliselta (jota ennen klo 20 menivät ystävänsä perheen/suvun kanssa iltamessuun): ”Kalkkunaa parissa muodossa, jotain jauhelihapaistosta, omenasalaattihässäkkää ja pastaa”. Siis ei tacoja? Olen hämmästynyt!

Joulukinkusta siellä ei oltu kuultukaan. Joulukinkun suomalaisesta historiasta (ja meidän Mutikaisten tempauksesta) kerroin joku vuosi sitten, kirjoitin Kalevaan aiheesta ruokakolumninkin KLIKS.

Kirjoitettu kello 22:20

Voi, minä lupasin tälle päivälle lapas-tapas-postauksen, kuvia ja ohjeita. Olen jo tehnyt kaikenmoista sen eteen; mm. äsken nuoren parin kanssa söimme, poikkeuksellisen myöhään, poikkeuksellisen paljon (kalkkunaa ja jouluruukkua, hmmm), ja tein – osin postaustani varten, alkupalaksi kaikenmoisia pieniä hyviä – – –

tapas-7

Mutta koskapa en halua hutaista tätä juttua, siirrän sen välipäiviin…

Sen sijaan voin antaa viime hetken joulujälkiruokavinkin. Pehtoori oli toissaviikolla löytänyt Fazerin uusia karkkeja, kahvi-Marianneja. Ja ne on hyviä, sellaisenaankin.

jälkkäri-2

 

Niistä kehittelin jälkkärin, joka sai äsken erinomaisen hyvän vastaanoton kolmen hengen raadilta.

jälkkäri-3

 

tapas-8

Moccha-jäädyke

30 kpl (melkein pussillinen) Marianne cafe -karkkeja
2 munaa
½ dl sokeria
3 dl vispikermaa
2 tl tummaa, sokeroimatonta kaakaota (Ögon) (myös ripaus espressojauhetta voisi toimia?)
Rouhi karkit hienoksi. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita karkkirouhe vaahtoon, vatkaa kerma vaahdoksi, lisää siihen kaakao, ja sekoita muna-sokeri-vaahtoon. Lusikoi massa annoskippoihin tai vuokaan. Pakasta. 
Irroita vuoasta ennen tarjolle vientiä, koristele kahvipavuilla, strösseleilla, tähtianiksilla. Helppoa ja hyvää.
tapas-2-3

 

Muutoinkin sellainen joulunaluspäivä; aamuvarhaisesta lähtien touhua, tekemistä ja kulkemista on riittänyt.

Vesisade! Ihan hitonmoinen vesisade! Eihän sen näin kuulu mennä!! Siksikin Lappiin ikävä…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

numerot-2013-8

 

 

22-lunta

 

Pohjoisen pallonpuoliskon talvipäivänseisaus on se hetki, kun Aurinko paistaa kohtisuoraan kohti Kauriin kääntöpiiriä eteläisellä pallonpuoliskolla. Se osuu useimmiten joulukuun 21. päivään, kuten tänäkin vuonna, mutta joskus myös seuraavaan. Seisauksen kellonaika on tänä vuonna klo 19.11 Suomen aikaa.

Ja juuri sillä kellonlyömällä palauduimme kaupungilta. Talvipäivän seisaus.

Minulle se merkitsi viiden tunnin tehokasta kaupunkikierrosta, jonka loppupuolella nuoripari liittyi seuraani: joululahjakseen kävimme tilaamassa heille keittiön ja makkarin verhot. No ei ole heille enää kovin paljon jännitystä siitä, mitä aattona lahjakirjekuorista paljastuu….  Mutta mukava kierros oli. Minulle lahja se kierroskin.

Illansuussa läksimme neljästään kaupungille syömään; Toripolliisin burgerit vallan erinomaisia.

Sieltä siirryimme Hemingwayhin, Hemppaan, kuten sen nimi nuorison mukaan on, jälkiruokadrinksuille. Ja meillähän ei ole muuta tehtävää kuin kasvattaa nuorista kansankynttilöitä. Kertoa Ernst Hemingwayn tuotannosta, joka oikeasti on ollut sekä minulle että pehtoorille varhaisaikuisuuden tärkeä kirjallinen vaihe, ja edelleenkin olen sitä mieltä,  että ”Kenelle kellot soivat” on yksi maailman kirjallisuuden tärkein teos. Ja ”Kuolema iltapäivällä” myös varteenotettava opus. Semminkin kun siellä on se yksi drinksu … 😉

Seitsemän jälkeen Rantapellossa, takkatulen ääressä istuskelimme, höpöttelimme. Koiraperheen arjesta pehtoorin kanssa opimme paljon, ja pojastammekin [”kun ei enää uni riitä, niin on mentävä aamulla töihin ennen seitsemää!”, toteaa meidän juniori, jolle kouluun meno yhdeksäksi oli ylitsepääsemätön juttu].

Melkein kuin tänään olisi ollut jo joulu. 😉

Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen, kun näin silmät tonttusen. Kynttilätkin loistaa taas, ikkunoista katsellaan, kun lunta hiljaa … 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI
Nimipäiväsankari oikealla…

numerot-2013-7Hyva tuomas

Kirjoitettu kello 21:42

 

Jouluviinit 2013-6

Parhaani mukaan olen viinejä suositeltavaksi valinnut, parhaani mukaan niitä äsken kuvannut. Kummassakaan lajissa en ammattilainen, mutta molemmissa innokas harrastaja. 😉

Tänä vuonna meidän jouluviinivalinnat jotenkin erilaisia kuin aiemmin. Vain kaksi italialaista, ja monta uuden maailman viiniä. Eivätkä tänä vuonna valinnat ole edullisimmasta päästä, mutta näillä joulu, välipyhät ja uusi vuosi mennään. Leimallista tämän vuoden valinnoilleni on, että on ”pareja”.

Sentään joku klassikko: Alsacen Pinot Grisit ovat aina olleet lähellä sydäntäni, makumieltymyksiäni. Ja joulu on hyvä syy hankkia Grand Cru. GC 2006!

Viinien kauppalappu on täällä, per favor!

Jouluviinit 2013-2-2

Sen rinnalle sitten kaksi uutta: niistä toisesta pehtoori sanoi, ettei enää rumempi pullo ja etiketti voi olla. Olen samaa mieltä, mutta Xarel.lo -viinit nyt vain ovat erinomaisia kala- ja rapupöytään, 70-lukulaisesta retroetiketistä huolimatta. 😉 Marani Apassimento on kalkkunan ja kalaruokien kaveri.

Ja tänä vuonna on mahdollisuus palata nuoruusvuosien viinikokeiluihin: Alko on tuonut Tokaji Hárslevelün maisteltavaksemme. Tämä on paljon hienostuneempi ja parempi kuin opiskeluvuosien vastaavat, sikäli kuin muistan…. :) . Suosittelen tätä. Ehkäpä olisi hyvä valinta vegetaristin joulupöytään, luulisin niin.

Jouluviinit 2013-3-2

Jouluviinit 2013-5

Valkoiset

504517 Josmeyer Pinot Gris Grand Cru Brand 2006, Ranska, 0,75 l, á 29,90 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/504517/
505867 Gramona Xarel.lo 2011, Espanja, 0,75 l, á 19,84 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/505867/
589147 Tokaji Hárslevelü 2011, Unkari, 0,75 l, á 19,65 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/589147/

Entäs sitten punaiset?

Merkillisen monta uuden maailman viiniä. Chileä ja USAa on nyt meidän juhlapöydissä…

Ihan ensimmäiseksi ennen muita: Beringerin Zinfandel (Beringeriltä voi minun mielestäni valita suunnilleen mitä vain, eikä mene valinta pieleen). Ei ehkä kinkulle paras mahdollinen kumppani, mutta jos joulupöydässänne on hirvi- tai poropaisti (kuten meillä ;)), niin sitten kannattaisi ehkä harkita tätä.

Jouluviinit 2013-4

Jos joulupöydässä on kinkku, eikä olut (meillä on kyllä yksi olutvinkkikin) sen kanssa maistu, niin sitten ehkä chileläinen punaviini. Tai pinot noir jostain päin maailmaa? Tai entä jos ostaisit  Yalin viinitalon molemmat Suomeen tuodut gran reservat – sekä pinot noiria että carmenérèä? Jälkimmäinen on oivallista myös juustojen kera, tai jopa ihan sellaisenaan. Se kyllä kannattaa avata pari tuntia ennen tarjoilua, – mahtava suklaan, marjojen, puun? (lyijykynän?) tuoksu leviää kauas. Pidän yleensäkin carmenerestä, ja tästä kyllä kovasti. Vaikka eihän oikein viinintuntija saisi tunnustautua chileläisten viinien fanittajaksi. Mutta ihan sama! Minä pidän tästä. 😉  Entä jos hankit joulupöytään molemmat ja testaatte?

Jouluviinit 2013-13

Toinen, vielä parempi :), pari ovat Geyser Peakin viinit. Geyser Peak Reserve Alexandre Meritage -sekoiteviini löydettiin jo muutama vuosi sitten (viinisuositukset 2011), välillä se oli pois Alkon valikoimista, mutta on nyt palannut. Se on tavattoman pehmeä, täyteläinen. Ei ehkä ihan paras kinkkuviini, mutta koville juustoille erinomainen kumppani. Ja sen sisarusviini Cabernet Sauvignon on myös sarjassaan hyvin hyvä riippumatta siitä onko joulu vai ei.

Jouluviinit 2013-2

Punaiset

459707 Beringer Clear Lake Zinfandel 2010, Yhdysvallat, 0,75 l, á 18,98 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/459707/

430707 Yali Three Lagoons Gran Reserva Pinot Noir 2011, Chile, 0,75 l, á 15,08 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/430707/
430857 Yali Three Lagoons Gran Reserva Carménère 2011, Chile, 0,75 l, á 14,99 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/430857/

 

Geyser Peak Reserve Alexandre Meritage 2006
http://www.alko.fi/tuotteet/484727/
Geyser Peak Reserve Cabernet Sauvignon 2007
http://www.alko.fi/tuotteet/414677/

Ja entäs sitten sen suklaakakun, tai vaikka pähkinöiden seuraksi? Meidän syysloman innoittamana, pitkästä aikaa Santa Lucian traagiseen, K-18 -tarinaan, legendaan tutustuneena [voisin palata tähän joku päivä], voisin suositella Santa Luzia Madeiraa. Paitsi että se on sellaisenaan oivallista, se sopii erinomaisen hyvin suklaisten ja/tai pähkinäisten joulujälkiruokien kumppaniksi. Ja jollei iso pullo joulun pyhinä tyhjene, on kevättalven paistille madeirakastikkeen (ohje) ydin jo olemassa. Madeira säilyy avattuna huomattavan kauan… Ja tämä(kin) voisi olla mukava lahjaviini? Sitä sopii myös lorautella glögin terästykseksi. Hyvä glögipohja on tämä. Glögivalintamme on Loimu, perustelut täällä.

Jouluviinit 2013-2

Kuohuvat ja madeira

509597 Astoria Cuvée Tenuta Val de Brun 2012, Italia, 0,75 l, á 18,09 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/509597/
513537 Barth Riesling Brut, Saksa, 0,75 l, á 19,89 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/513537/
003421 Blandy’s Santa Luzia, Portugali, 0,75 l, á 19,98 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/003421/

Ja pianhan on taas aika myös kuohuville. Täällä blogissa olen ennenkin kehuskellut tuota Barthin riesling brutia. Kehun edelleen. Vallan erinomainen kuohuva se on! Hedelmäinen, paahteinen. Makoisa kerrassaan. Ja onhan Italialle annettava mahdollisuus. Astoria on hyvää talvellakin. 😉

Jouluviinit 2013-3

 Kaikki kuvat muuten suurenevat klikkaamalla.

Ja se kauppalappu.

Ja sunnuntaina sitten postailen niitä lupaamiani lapas-tapas-alkupalakuvia ja -vinkkejä.
Nyt näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Joulukalenteri

numerot-2013-5

Jouluviinit 2013

Kirjoitettu kello 21:59

Kuinka kaksi miinusta voi muuttua yhdeksi plussaksi?

Näinhän se lyhyellä matikallakin ajateltuna menee: kaksi miinusta on yksi plussa. Näinhän meidän esikoinen aina selittää kun me pehtoorin kanssa ihmetellään, miten kahden luokallejääneen, ei niin kovin lahjakkaan, varsinkin vieraissa kielissä surkeiden vanhempien lapsesta voi tulla kohtuullisen hyvin koulun ja opinnot suorittava lapsi, joka oppii kieliä – vähän kuin melkein – puolivahingossa. Ja olemme aina aika vakuuttuneita, että ainakaan geeniperimä ei vaikuta moiseen, mutta esikoinen väittää toista: on tärkeää, että on kaksi miinusta, niistä tulee yksi plussa. Hah! Lapsi muka hauska!

Näissä keskusteluissa ei koskaan olla sivuttu sitä, mitä juniorille on jäänyt, ja onko mitään? – Positiivinen poika on itse ilmoittanut, ettei piittaa meidän miinuksista eikä plussista. 😀

le-motteNyt olen joka tapauksessa tullut empiirisesti todistaneeksi, että kahdesta miinuksesta voi tulla yksi plussa. Sattuipa nimittäin niin, että toissa iltana leivoin saaristolaisleivät. Tuli kolme komeaa vuokaleipää, ja kun jo pakkasin niitä puolikkaita sellofaaniin valmiiksi vietäväksi viikonloppuna Jääliin ja äidille, annettavaksi aattona kotipakettiin siskolle ja nuorille, vietäväksi mökille uudeksi vuodeksi ja yksi puolikas aaton alkupaloille maistoin tietysti millaista leivästä tuli. Hyvä kokki maistaa aina! Ja just!! Suola puuttuu.

Saaristolaisleipä ei todellakaan maistu hyvälle ilman suolaa. Ajattelin, että entäs jos korjaisi asian La Motte -suolakidevoilla? Tarjoaisi sitä leivän kanssa. [Tuota saa ainakin Stockalta, ja se on kyllä erinomaista nimenomaan saaristolaisleivän kanssa, ja muutenkin] No ei niin huono ratkaisu ollut tuokaan, mutta kun kuitenkin on kyse joulu(lahja)ruoasta, niin pitäisi olla priimaa.

Niinpä sitten eilen töistä lähtiessä kerroin kollegalle [joka muuten on vallan erinomainen, tavattoman suosittu, ruokabloggaaja ;)], että lähden toistamiseen leipomaan saaristolaisleipiä ja kerroin, miten toissailtana oli käynyt. Siinä tovi juteltiin, ja kehittelimme ”lohitortun”, jonka pohjalla on murusteltua saaristolaisleipää, sulatettua voita ja suolaa! Siis sama idea kuin Digestive-kakuissa – paitsi tietty tuo suola. Kollega-sijaiseni sanoi, että teeppä joskus ja tuo töihin maistiaisiksi. Minähän eilen tein, tänään töihin vein. Ja?

Kakun tekovaiheessa sattui se toinen moka: sulatin liivatteet kokonaisen (puolikas olisi riittänyt) sitruunan mehuun, joten massasta tuli turhan sitruunaista. Paljaaltaan ihan liian kirpeää. Mutta kun siihen oli jo mennyt aika lailla aineksia ja aikaa, sekä pohjakin oli jo valmiina, ajattelin, että kokeilen: eihän kenenkään ole pakko syödä. Mutta kaksi miinusta tekivätkin yhden plussan! Makea saaristolaisleipäpohja ja kirpakka lohituorejuustomassa natsasivatkin vallan hyvin yhteen. Kauan ei kakku työpaikan kahvihuoneen pöydällä lounasaikaan ollut. Muruset oli helppo siivota. :)

Saaristolaisleipä-lohi-tuorejuustokakku

Saaristolais-lohi-kakku

Saaristolais-lohi-kakku-2

Pohja murustellaan, sulatetaan 50 g voita, ja tässä tapauksessa lisätään se puuttuva suola. Painellaan  irtopohjavuoan pohjalle. Päälle ”juustokakkumaisesti” mousse, jonka tulin koonneeksi kaapin antimista ja 400 g graavilohta palasteltuna:

1 pkt ruohosipuli Creme Bonjouria
1 dl kuohukermaa
1  – 2 dl raejuustoa
silputtu lohi
sitruunapippuria (½ tl)
vähän suolaa, valkopippuria

5 liivatelehteä
½ – 1 sitruunan mehu

Sekoita muut aineet, lopuksi sitruunamehuun liotetut liivatteet. Pinnan olisi voinut piperrellä kauniimmaksikin, mutta ei kuulkaa duunissa mitään huippudekoraatioita ollut aikaa ryhtyä värkkäilemään. Kakusta saisi muuten hyvän alkupalan/tapaksen… (niihin palailen viikonloppuna, jolloin myös Meksikon terveiset vol. VIII)

18-3

Muutoin sellainen melkoisen hoppu päivä. Ja lyhyt. Flunssan alkuinen. Päätä särkee, nenä vuotaa, ääni tavallistakin karheampi, kurkku kipeä … Aamupäivän reippaan, monenlaisen tekemisen, yhden erityismukavan tapaamisen jälkeen suvantovaihe esitelmää kuunnellessa, sitten perinteinen (kolmas kerta on perinteinen ja mukava) joulukahvituokio ja kaupungille karkasin kahden jälkeen. Ei ollut oikein virettä: sen että ripset-kulmat kävin laitattamassa kondikseen, hakemassa huomista jouluviini-postausta ja joulua/uutta vuotta varten viinit, nuorille muutaman pienen paketin ostin, Herkusta erikoisjuttuja (tuota La Mottea mm.) ja sitten väsyin ja liu´uin kotiin.

Nyt lähden lääkitsemään itseäni glögillä. Vielä kaksi päivää, ja loma!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI
numerot-2013-4

18

Yliopistoelämä on kyllä merkillistä, ja kilpailu tuntuu käyvän vain kovemmaksi sitä mukaa kun budjetti pienenee. Eteläisemmästä Suomesta kuuluu merkillisiä huhuja, jotka liittyvät kilpailuun (professorien)viroista ja Åbo Akademissa jo irtisanotaan tutkijoita ja tukihenkilöstöä, Joensuussa lienee pian sama tilanne. Asioiden näin ollen ja koskapa professorin tehtävänä on ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen, olen ajatellut kevätlukukaudellla satsaavani mahdollisimman paljon tohtorikoulutettavien apurahahakujen tukemiseen, ohjeistamiseen, lausuntojen muotoiluun ja sen sellaiseen. Näissä merkeissä päätin sitten mennä Kultuurirahaston infoon tänään iltapäivällä. Olisinpa käyttänyt senkin ajan vaikka väikkärikässäreiden lukemiseen, … ihan yhtä tyhjän kanssa oli tuo sessio. Ja kun sieltä palasin, olipa sähköpostissa odottamassa koulutusrehtorilta hämmentävä viesti. Hämmentävä kyllä! Nyt olisi päätettävä…

Kotona vähemmän isoja asioita päätettäväksi. Mitä viinejä jouluksi ja uudeksi vuodeksi? Meillä on muutama perinteinen (Châteauneuf-du-Pape Le Moulin Teyroud, joku Vintage Port ja samppanja) juhlakauden viini, mutta aina haluan jotain erilaista, vähän tavallista arvokkaampaa (muutakin kuin Amaronea ;)) kokeilla. Nyt ovat vielä hakusessa… Jos tehdään diili: kerrot allaolevassa kommenttilootassa sinun/teidän porukan jouluviinin joka on jäänyt mieleen tai joka on perinteisesti joulu/uudenvuoden juhlassanne tuomassa lisänautintoa joulu/uudenvuoden päivälliselle, ja minä lupaan ”vastalahjaksi” koota viimeistään perjantaiksi jouluviinisuosituksemme. … (viime vuotiset). Ei näköjään ollut vielä mennyt Alkosta se kymppitonnin Romanée Conti 2009, joka maahan saapui pari viikkoa sitten. http://www.alko.fi/tuotteet/475377/?fromsearch=true  Paljon, ja kalliitakin viinejä, kerhon kanssa on maisteltu, me on kerran ajettu ko. kylän [pieni rupunen kyläpahanen] läpikin, mutta, mutta … 10000 euroa viinipullollisesta ei kuulosta ihan täyspäiseltä…

romanee

Entä olisiko kiinnostusta jos kokoaisin kuvasarjan (+ jonkinmoiset ohjeet) lapaksista? Lappilaisia tapaksia, joita on hyvä tarjota suupaloina juuri uudenvuoden illanistujaisissa tai palapelin äärelle välipyhänä…  Ja muitakin kuin lappilaisia pikkunaposteluja…? Alkupaloiksikin sopivia…

Lapaksia

Eilen pehtoori kertoi, kuinka oli lauantaina ollut kiva olla viinikerhon kanssa ”pikkujoulupäivällisellä” uudessa Gastro26 -ravintolassa, jossa ruoka oli  ollut oikein hyvää ja illansuu sujunut muutenkin mukavasti – vaikka, tai sen tähden!! että minä olin Helsingissä – mutta ihan erityisen mukavaa oli ollut kun ei ollut tarvinnut odotella, että kaikki ruoat kuvataan. Hö, no enhän minä sentään ihan aina kaikkea kuvaa. Toinen ilon aihe oli ollut, että olivat porukalla tilanneet Sauvignon Blancia.  Jos minä olen mukana siihen ei ihan helposti päädytä. Minä kun en ole oppinut sen mausta pitämään. En vaikka jossain vaiheessa pienen siedätyshoitokauden yritin pitää. Ei ole minun makuuni, ei ainakaan mitkään alle kympin, ruohoiset, merkillisesti karvaat SB-viinit. Mutta sitten lohdutukseksi kertoi, että creme brûlee oli ”yltänyt” kotoisen tasolle, myös esillepanoltaan. Hih! Pitäisi käydä ko. paikassa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

numerot-2013-2

16-2013

 

Su
15
12
2013

Kolmas adventti

Aamu niin verkkainen, että olin ryhtyä keittelemään riisipuuroa. Ei tarvetta lähteä mihinkään, ei edes lenkille. Itselleni selittelin, että eilen ja toissa päivänä tuli käveltyä niiiin paljon, että voin tänään fuskata, jättää sunnuntailenkin tekemättä, kieltäytyä lähtemästä tuuliseen aamuun. Laiskasti millekään ryhdyin, kummasti vielä viipyilen eilisessä. Mietin menneitä, [enkö työksenikin?] ja pikkuhiljaa saan koneen käyntiin, pikku hiljaa jollekin ryhdyn.

Iltapäivällä jo innostuin.

Meillä oli sitten tänään tämän vuoden joulukinkku. Tein possurullan ajatuksella ”täytetään sillä mitä kaapista löytyy”. Ei ollenkaan huonosti mätsänneet sinihomejuusto, yrtit, aurinkokuivatut tomaatit, tuorejuuston jämät.

 

joulujuttuja-4

Kun kerran oli ”kinkkua” testautin pehtoorilla myös jouluoluen, maistoinpa itsekin, ja jo vain oli hyvää olutta. Makeaa, pehmeää, eikä runsaahkot prosentit maistuneet väkevänä…  Belgialainen, liki hellyyttävään pulloon pistetty jouluolut oli kyllä tavattoman hyvää… http://www.alko.fi/tuotteet/787404/?fromsearch=true Ei ole meidän vahvuusaluetta nämä oluet, mutta äärimmäisen satunnaisille maistelijoille maistui.

joulujuttuja-2

joulujuttuja-3

Ja kaikki te, jotka ette ole Oulun alueella ja jotka haluatte joulupöytäänne jotain vähän tavallisuudesta poikkeavaa, te joilla on Alkossa tätä viiniä, käykää ihmeessä hakemassa pois. Me ostimme jo pari viikkoa sitten Oulun viimeisen, eikä sitä tänne saa lisää enää tilaamallakaan… joten Rovaniemi, Helsinki, Tampere, Jyväskylä, Turku, nauttikaapa! Cabernet Franc Kanadasta, ja kylläpäs on hedelmäinen, hieno, tyylikäs viini. Juhlaviini. Jouluviini. Eikä hyljeksittävä seikka ole sekään, että etiketti on tavattoman tyylikäs. 

Pilletteri

No niin, ja tänään jälkkkäriksi pullaa, – pulla lohduttaa totesi esimies reilut yhdeksän vuotta sitten. Niin se tekee, ja pulla on hyvää. Nyt on pieniä puustisia jouluksi, uudeksi vuodeksikin mökille. Ei ole pikkupuustiset vain Pågensin yksinoikeus, – sitä paitsi näissä on paljon kardemummaa, kanelia, sokeria, voita… hyviä ovat.

joulujuttuja-5

joulujuttuja-6

 Kohta soittaa lapsi Meksikosta! Kohta. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

numerot-2013

joulujuttuja

 

Pe
13
12
2013

Isolla kirkolla

image

Olipa aika hurja laskeutuminen. Aamulla Helsingin yllä vielä myrskytuulet; kummasti kieputti konetta, siipi viistäen laskeutuminen … Ei pelottanut, mutta paha olo siitä turbulenssista tuli.

Isolla kirkolla siis ollaan. Tai siis olen. Yksin olen. Olisi pehtoori lähtenyt kaveriksi, tueksi, mutta halusin lähteä yksin. Halusin, että saan olla yksin. Kuljeksia, kierrellä, istahtaa päivälliselle, olla hiljaa, kysymättä, mitäs sitten tehtäisiin.  No, enhän vain yksinolemisen tarpeen vuoksi Helsinkiin lentänyt; huomenna on tädin, kummitädin hautajaiset, jotta siksi tänne tulin.

Ihan ensimmäiseksi keskustaan päästyäni vein laukun hotelliin (= Seurahuone. Holiday Inniin olisin halunnut, mutta  siellä ei ollut tilaa, ja ehdoton Helsingin lempparihotellini Klaus K. on vähän sivussa, eikä edullisia huonetarjouksia ollut. Ja onhan  Seurahuone tuttu, yhteensä varmaan kuukauden olen tässä hotellissa asunut. Tämä on ollut ”aina” yliopiston sopimushotelli, joten työ/arkistoreissuilla täällä on tullut yövyttyä eräänkin kerran. Tässä samassa huoneessakin ainakin keran. 😉 No nyt ei työmatkalla, mutta silti täällä. 

Seuraavaksi kohti Kansallismuseota. Siellä Aho & Soldan veljesten (Juhani Ahon pojat) valokuvanäyttely. Sotien välisen autoistuvan Helsingin kuvia. Kiehtovia kuvia autoista, Helsingistä, – kiehtovia kuvinakin.
http://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/nayttelyt/vaihtuvat#aho-ja-soldan
http://www.ahosoldan.com/nationalmuseumfinland.html

4 (Custom)

Vuonna 1921 Suomessa oli 1131 autoa, ja juuri ennen viime sotia niitä oli edelleenkin vain 30 000 [nyt 2,5 miljoonaa], mutta näyttelyssä tuntuu, että Aho & Soldan ovat onnistuneet kuvissaaan kiteyttämään sen liki romanttisen viehätyksen, joka autojen tuloon liittyi, sen glamourin ja edistysajattelun, joka niihin sotien välisellä kaudella luotiin ja joka niihin liittyi. Hieno näyttely.

2 (Custom)

Sitten jouluostoksille. Kampin kompleksi, Forum, Stocka, Kämpin pasaasi, muutamia pikkuputiikkeja, pitkään viivyin Sinellissä [kattaustarvikkeita ja menukorttiaineksia!] ja kaikkinensa jotain löysinkin. Pehtoorille, pojalle, miniälle. Ja tulinpahan todenneeksi, että onhan täällä valinnan varaa ihan eri lailla kuin Oulussa.

Stockan Herkkuun en uskaltanut, … Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjakauppa oli vähän riskialtis piipahdus, mutta VAIN yksi kirja mukanani sieltä lähdin. Kaikkinensa kiertelin ja kaartelin pitkin keskustaa. Pidän Helsingistä. Ja iltapäivällä(kin) paistoi aurinko, varjot pitkiä, tuuli tyyntynyt, selkeästi plussan puolella, aika levollinen olo. Vähän huominen mietityttää..

1 helsinki 12_2013 065 (Custom)

2 helsinki 12_2013 043 (Custom)

Ja illansuussa jo nälkä. Olin viikolla yrittänyt tehdä varauksen Tomi Björkin ”Boulevard Social”- ravintolaan, joka on hänen kolmesta ravintolastaan se ainoa, jossa vielä en ollut käynyt. Ilmoittivat, että täyteen buukattu on, mutta ehkä loungeen mahtuisi. Minähän yritin. Ja pääsin kuin pääsinkin. Kiva että pääsin. Maistelumenu viineineen houkutti, mutta tyydyin pariin tapastyyppiseen alkupalaan (katkarapuja ja valkoista gaspazhoa ja sammakonreisiä persilja-valkosipulivoissa [kuin pikkuisia broilerinkoipia :)] ja pääruoaksi kampasimpukkaa, kukkakaali-tryffeli creme, kukkakaalisalaattia, parmesaani-ruskeavoikastiketta.

1 (Custom)

Jos pitää kampasimpukoista, kukkakaalista, parmesaanista kuten minä teen,  niin eihän voi muuta kuin istua tyytyväisenä ja syödä (noita kippoja oli neljä!). Odotuksen mukaista, ja odotukset olivat korkealla. Korianterin reippautta hieman karsastin, semminkin kun oli kyse ”välimerellisestä” keittiöstä, ei aasialaisesta kuten Farangissa ja Gaijinissa. Mutta enpä valita. Ja olisi siellä ollut ”tavallisempaakin” einettä, mutta enhän minä sellaista tule Helsinkiin asti maistamaan. 

Seitsemän jälkeen olin kylläinen, siispä kohti hotellia, ei enää jaksa shopata, ei enää jaksa mitään.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~¨

JOULUKALENTERIKUVANA  sama kuin edella.

12-2013-3-2

1 helsinki 12_2013 065

Kirjoitettu kello 21:19

11-2013-7

Eihän minun mitään erityistä jouluksi pitänyt tehdä, mutta  ku…

Tulin ostaneeksi keittokirjan nimeltä Lakritsi ja sen sivuilla silmiin ja makuhermoon, ihan vain aavistuksena, sattui ohje ”Lakritsikorput”. Minähän olen pian parikymmentä vuotta ollut cantuccinien (= italialaisten mantelikorppujen) tykkääjä, leipoja ja ohjeen jakaja (ks. niistä), ja nämä lakritsikorput vaikuttivat vähän samaan genreen kuuluvilta, joten ei muuta kuin leipomaan. Semminkin kun ohjeen saatesanoissa lukee:  ” – – sopivat hienosti kahvi- tai teekupillisen kaveriksi. Ne maistuvat kuitenkin hyviltä myös täyteläisen punaviinin, kuten Malbecin tai Amaronen kanssa.”

Tämän jälkeen ei ollut enää vaihtoehtoja.

Emme ole vielä testanneet punaviinin kanssa, mutta ihan kuvausrekvisiitan ja suositusten takia otimme äsken lasilliset portviiniä ja kyllä, – kyllä toimii. Ja ovat erinomaisia ihan sellaisenaan.

Alla tykötarpeet, joista tulee noin 50 korppua

LAKRITSIKORPUT

100 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
6 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 tkl lakritsirouhetta tai -jauhetta
125 g tummaa suklaata
4 Kick-patukkaa
2 dl manteleita
1 valkuainen voiteluun
3 rkl ruokosokeria

11-2013-2

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita keskenään voi, sokeri, munat, vehnäjauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe, suola ja lakritsi. Pilko suklaa ja sekoita sekin taikinaan. Leikkaa lakritsi pikku kuutioiksi, rouhi mantelit aika karkeaksi. Lisää nämäkin taikinaan.

Jaa taikina kolmeen palaan ja pyörittele niitä kolme pellinlevyistä tankoa. Voitele valkuaisella, ripottele pinnalle ruokosokeri. Paista noin 20 – 25 minuuttia. Ota pelti uunista ja anna jäähtyä 10 minuuttia, laske uunin lämpötila 150 asteeseen. Leikkaa tangot viipaleiksi ja nosta korput pellille leikkauspinta ylöspäin ja laita uudelleen uudelleen uuniin: kymmenen minuuntin jälkeen sammuta uuni, mutta jätä korput vielä jälkilämpöön vartiksi. Anna jäähtyä ja pakkaa ilmatiiviiseen rasiaan.

11-2013-6

Sitten toinen hyvä. Sen varioin ihan itse. 😉 Aiemmin olen kertonut Domino-tryffelipalleroista, – nyt muutoin sama, mutta Domino-keksien tilalle uusia Marianne-täytekeksejä. Kun näitä eilen tein tuntui, että lihoo vaikkei söisikään. Mutta sitten lohduttauduin yhden ystäväni sanonnalla näissä tilanteissa: on niin paljon rasvaa ja sokeria, että kalorit tukehtuu niihin. Siihen minä luotan.

11-2013-3

Domino-palleroiden alkuperäisohje menee näin: Murskaa paketillinen Domino-keksejä (175 g) pamixilla murusiksi ja lisää joukkoon 100g (”laitti”) Philadelphiaa tai muuta tuorejuustoa. Sekoita tahnaksi ja pistä jääkaappiin tunniksi. Pyörittele sitten massasta palloja ja pistä taas jääkaappiin jäähtymään. Sulata 100 g suklaata, kierittele dominopallerot suklaassa ja laita pintaan kuivattuja karpalopaloja, kookosta, strösseleitä… Laita taas jääkaappiin.  Nauti pois.

Marianne-tryffelit muutoin samoin, mutta vaihda keksimerkki.

11-2013-10

Kun tänään söimme kevyttä, hyvää keittoa, jonka nimi on Maailman paras bataattikeitto, sallin itseni tekaista meille pienet nopeat jälkkärit. Ainekset alla, ja lopputulos sen alla. Siis Sortolan jätskiä ja Annan piparkakkuja: piparnakkeli oli valmis. Eikä pehtoori valittanut. 😉

11-2013-8

 

11-2013-7

Näin pimeänä ja sateisena päivänä saa vähän herkutella. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 

11-2013-2-2

11-2013-5

 

Su
08
12
2013

Lomasen lopulla

Nyt kuu pilviharson takana. Edelleen pakkasta. Talvi on. Pimeä. Olkoot!

Ja tämä aina parempi kuin sulat tiet, kiiltävät asfaltit, sateiset aamut… Tänään ajelin aika varhain Tuiranrantaan autolla, ja siitä sitten kävellen, kameran kanssa, pitkä lenkki. Ei niitä sinisiä hetkiä ole vain Lapissa, vain iltapäivisin. On niitä aamuisin Oulussakin. Tavattoman reipas olo oli. Ja joesta hienot heijastukset… (kuvat suurenevat klikkaamalla.., ks. tuo hieno sininen rantaviiva. Ihan vahingossa kuvattu, mutta hieno se on. ;)) 

8-2013-2

8-2013

8-2013-3

Sunnuntaihan on yleensä sellainen ruokapostauksen paikka. Nyt kolmen vapaapäivän aikana on ehtinyt kokeilla ja maistella monenlaista hyvää, uuttakin. Ohjeita en nyt  kehtaa kirjoitella, muutaman kuvan voin laittaa… Perjantaina ”normisiian” kanssa lohitartar, hmmm. Hyvää oli.

 

6-2104-6

Tämmöiset välipalat meille joku päivä pipertelin … Ja taas kerran erinomaisen hyvä, helppo saaristolaisleipä teki tehtävänsä. Välipalaleivästä tuli gourmet-juttu.

8-2013-8

Ruoanlaiton ohessa on siivottu viimeisetkin keittiön kaapit, jääkaappi kuurnattu ja pakastin sulatettu, mikä on väistämättä johtanut erinäisiin ”koostekeittelyihin”, joista ei sitten kuitenkaan ehkä enempää. 😉 Laatikot ja limput jouluksi tehty, paljon enempää en aio tehdäkään.

Äsken söimme nuorenparin kanssa alkupalaksi muutaman viikon takaisen Hesarin ruokatorstaissa olleen ohjeen mukaan tehtyjä paprika-vuohenjuustoleipiä salaattipedillä. Merkillisen monimutkaisen oloinen ohje, lopulta helppo ja kyllä, kyllä se oli hyvää. Nuortenkin mielestä. 😉

8-2013-7

 

Jälkkäriksi suklaarahkaa, josssa niitä kaappien tyhjennyshyviä (vaahtokarkkeja, suklaakeksejä, goji-marjoja etc.)  ja sitten uusi juttu: pakastettuja kirsikkahillokesydämiä (ehkä palaan asiaan).

8-2013-2-3

Ja kun tässä about kuudennen kerran peräkkäin kuuntelen Anna Abreaun versiota Jukka Pojan biisistä Kylmästä lämpimään…  mietin, että jos vielä voisi jonkun jouluvalon laitella, poikkeuksellisen paljon niitä tänä vuonna on laiteltukin. Pehtoori ulos, minä sisälle.

Paras valo tälle päivälle on ollut – paitsi pojan nauru ruokapöydässä – äskeinen skype tyttären kanssa. Sitäkin tuossa jutustellessamme mietin, että ei olisi minulla ollut rohkeutta 24-vuotiaana lähteä moisia duuneja ja kulttuurieroja kokemaan …

Valoa ja iloa kuitenkin siis tänä vapaana, pitkänä viikonloppuna ollut. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

 

8- 1-2104

    8-2013-6

Taas myrskyää. On pimeää. Ei sentään sada. Ja hengenvaarallisen liukasta on. Onneksi ei tarvitse olla tienpäällä.

Eikä tarvi olla ulkotöissä. Erityisesti tänään tuntui, että työhuoneessani  oli oikein viihtyisää ja lämmintä* ja minulla kävi viertaitakin. Pehtoori ja Koivu tulivat tervehdyskäynnille, tekivät kaappi- ja tupatarkastuksen uudessa huoneessani, toivat joulusuklaakalenterin ja kävimme Snellmanian uudessa ruokalassa lounaalla. Mukava. Myös Välkky ja Pölkky (sisäpiirin juttu, hahaa!) piipahtivat ja tovin paransimme maailmaa tai ainakin yliopistoelämää… Artikkeliaihio sai ihan rauhassa muhia muistiinpanoissa ja lehtikopioissa, sillä juuri tänään tuntui erinomaisen tarpeelliselta ryhtyä suunnittelemaan kevätlukukauden kandiseminaarin ohjelmarunkoa. Jämäkästi. Heh!

Töissä joulun tunnelmaa

Oman työhuoneen lämpimyyttä korosti kuulumiset tyttäreltä, sillä Meksikossakaan ei ole kovin lämmintä:

Monterrey

Tytär kertoi, että siellä kaikki istuvat töissä takit päällä, olivat olleet kateellisia kun hän oli vienyt työhuoneeseensa ”kannettavan lämppärin”, jonka osti sunnuntaina. Kovasti olivat työkaverit ihmetelleet, miten suomalaistakin voi paleltaa. Oli esikoinen kertonut, että Suomessa EI sisällä ole kylmä, ei talvellakaan. Ja että Suomessa kodeissa ja työpaikoilla lämmitetään ja että talot on eristetty. Ja sellaistahan ei Meksikossa tehdä, joten siellä on nyt sisälläkin kylmä.

Kylmä ilmavirtaus tuntuu olevan Italiassakin, Umbriassa. Sain mutkan kautta vinkin, että Assisissakin on eilen satanut lunta. Olisi ollut kiva olla siellä kuvailemassa.

Assisin lumisade 2 Assisin lumisade 3 Assisin lumisade

 

 

 

 

Kuvailemassa Assisin kirkkoa, luostaria, kauniita keskiaikaisia kujia ja niitä maisemia, joissa toissa kesänä ajoin rallia. 😀 Silloin luostaripiha ei ollut tyhjä, eikä luminen. Ei silloin ollut kovin kovasti vauhtia, eikä vaarallisia tilanteitakaan, mutta olihan se silti jotain mielettömän jännittävää: http://www.satokangas.fi/Matka/Giro.avi (klippi kestää tovin latautua, mutta voisin väittää, että kannattaa katsoa ja kuunnella :)). Se, miten tuohon tilanteeseen päädyttiin, on kerrottuna TÄÄLLÄ.

Kirjoitettu kello 20:17

Äärimmäisen leppoisan työpäivän jälkeen kotona vaihtamassa ulkoilullisempaa vaatetta, ja lähdimme pehtoorin kanssa kaupungille. Ohjelmassa Valoa Oulu -happening ja Rotuaarin jouluvalojen sytytys. Joulupukkikin nähtiin. Luonnollisesti kuvasin, oltiin pitkästi toista tuntia ulkona kävelemässä. Tierna-ajan julistus kuunneltiin; eipä ennen olla, oli aika hyvä.

Vein pehtoorin syömäänkin: hampurilaisille; kävimme Kauppurissa. Ja kyllä, kyllä siellä on  oikeat erinomaiset hampurilaiset.

Palelevana kotiin, olihan se glögille tarve ja aika. Tämänvuotinen Loimu vastaan Blossa on käyty, eikä epäilystäkään kumpi voitti. Kerron tässä joku päivä… Telkkaria, kutomista, väsyä, Atlantin yli viesteilyä… väsyä.

Oulu

Oulu-2

Oulu-3

Oulu-4

 

Kirjoitettu kello 22:58
La
16
11
2013

Marraskuinen Oulu

Aamulla tummanpuhuva, vai itse asiassa tummanpuhumaton, taivas. Kaupungin yllä se näyttää kumman kelmeältä.

Marraskuinen Oulu-6

Mutta nousee se aurinko. Nousee siniselle taivaalle.

Marraskuinen Oulu-7

Luulet hetken, että ei isommasti tuule, mutta kun käännyt Silloilla toisin päin – kuvaamaan – tunnet kalsean vihmomisen. Etkä huomaa jalkakäytävän mustaa jäätä, ennen kuin horjahdat ja olet vähällä kaatua.

Marraskuinen Oulu-3

Jokiuomassa näyttää olevan syksyn ja talven raja. Se ei ole tyynen ja virtaavan raja, vaan sulan ja jään raja, syksyn ja talven raja.

Se saa miettimään että olisi mukava tehdä kuvakirja tai nettikuvagalleria vedestä. Vesi marraskuussa Oulussa, vesi kesäkuussa Karibialla, vesi lasissa, vesi sateena, vesi purona tunturissa, vesi altaassa, meressä, tyrskynä ja tyvenenä, vesi pisarana, vesi tulvana ja koskena, vesi höyrynä, jäänä, tyynenä, myrskyävänä, vesi rauhoittavana, pelottavana … Ehkä minä vielä joskus sellaisen kokoankin.

Marraskuinen Oulu-2-2

Marraskuinen Oulu-3-2

Marraskuinen Oulu-5

Marraskuinen Oulu-4

Marraskuinen Oulu

Ei lehteäkään, ei yhdessäkään puussa.

Marraskuinen Oulu-2

Ihan tunnelmaan sopimattomasti päässä soi ikivanha Rod Stewartin biisi Have you ever seen the rain, ja sitten etsin taskusta iPodin ja tukeudun Tuure Kilpeläiseen, Eloon! Ja heti perään Brandi Carlilen Dreams. Rautalankamusiikkia joka vie ajatukset pimeästä pois. 

Kameran kennolla on roska, yksi iso, monta pientä. Objektiivit olen putsannut, mutta kennoihin en pääse, – enkä uskalla koskea. Roskathan voisi kuvista photoshopata, mutta alkaa käydä aika työlääksi kaikista niitä putsailla. Kennon puhdistus onnistuisi liikkeessä, eikä maksaisi ihan hirveästi, mutta vie aikaa! Joutuisin olemaan ainakin kaksi viikkoa ilman kameraa! Vierotusoireita tulee pelkästä ajatuksesta. 

Aamuisen kaupunkilenkin jälkeen kauppa-asiat ja äidin luona käynti, – lopuksi ajelin vielä Viskaaliin. Aiemmin olen usein mainostellut heidän nettikauppaansa, mutta nyt jo reilun kuukauden Viskaalin kauppa on ollut myös Kasarmintiellä, pehtoori siellä asioinutkin, mutta minä olin vasta tänään ensimmäistä kertaa: huomenna on vorschmack-päivä. Palaan reseptin kera asiaan huomenissa. Ostin kaupasta myös kylmäsavustettua hailuotolaista siikafilettä. Jopas se Antellin saaristolaisnappileipien, salaatin, kurkun ja kananmunien kanssa olikin oivallinen lounasherkku!

Nyt siirrymme hiljalleen kohti Karjasiltaa, jossa on tiedossa epäpönöttävät 60-vuotissynttärit.

Su
10
11
2013

Lapin herkkuja

Lapin keittiömestareiden herkkupöytä oli neljättä kertaa syynä sille, että juuri täksi viikonlopuksi haluttiin mökille ajella.

Tänä vuonna olimme taas (2010 ja 2011) rotissöörien pöydässä; meitä oululaisia paistinkääntäjiä oli pieni iskuryhmä (2+2) (meidän nuoret olivat Luttosalin puolella, mutta piipahtelivat pöydässämme välillä :)), ja sitten Lapin voutikunnasta oli toistakymmentä aveceineen, joten yhden pitkän pöydän saimme täyteen. Taas tutustuttiin uusi ruokaihmisiin, tavattiin vanhoja tuttuja.

Lapin keittiömestareiden herkkupöytä 2013-18

Siinä se ilta vierähti: syöden ja höpötellen. Puoli kymmeneltä lähdimme nuorten kanssa taksilla takaisin mökille. Ei tarvinnut enää makkaroita takassa paistella. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Paistinkääntäjät pääsevät tässä tapahtumassa saliin ja herkkuja notkuvien noutopöytien ääreen ennen kuin muut, ja keittiömestarit esittelevät viikon varrella tekemänsä ruoat, mikä sitten mahdollistaa, että voi kuvata pöydät aika rauhassa… Tänä vuonna esittely alkoi jälkiruokapöydistä.

Ennen jonoja näkee kuinka kauniisti kaikki on aseteltu: jälkiruokia tuntureina! Minulle kun iso ilo ja nautinto ovat myös nämä asettelut, yksittäisten pienten suupalojen kauneus, värien ja makujen harmonia.

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. 

Lapin keittiömestareiden herkkupöytä 2013

Lapin keittiömestareiden herkkupöytä 2013-2

Lapin keittiömestareiden herkkupöytä 2013-5

Jälkkäreiden makumaailmasta yksi ylitse muiden: porkkanakakku kookoskermassa. Minun tekemäni porkkanakakku oli päivällä saanut hyväksyviä muminoita osakseen, mutta kyllä mestareiden kakku (kuvassa nuo neliönmalliset kipot)  oli ihan omassa sarjassaan. Hmmm. Sai laajasti kehuja. Sitruuna-lakuhyytelö sekä hillakonvehti olivat minun makumaailmassani mieluisimpia. Hillakonvehti oli jotenkin piste iin päälle koko setissä. Makujen kontrasti viehätti.

Lapin keittiömestareiden herkkupöytä 2013-9

Lapin keittiömestareiden herkkupöytä 2013-6

Ja juustoja. Järin hyvä makupari oli Valon Alppi Kreivi ja pähkinä-amarettosiirappi.
Minähän yritän oman versioni tehdä, hyvinkin pian ehkä yritän. Kerron sitten.. :)

Lapin keittiömestareiden herkkupöytä 2013-7

Lapin keittiömestareiden herkkupöytä 2013-8

Ja sitten alkupaloihin. Tässä kolme ihanaa, pientä. Pehtoori ilmoitti että ”saan” ensi viikonloppuna tehdä noita raputuutteja ja kaviaaria. Saan? – Hieno homma. Minäpä tuosta vaan tekaisen. Tekaisenpa hyvinkin, heh!

Lapin keittiömestareiden herkkupöytä 2013-10

Lapin keittiömestareiden herkkupöytä 2013-11

Graavattu turska jakoi mielipiteitä, minä pidin. Suolaista se oli, mutta erilaista graavikalaa kuin mikään aiemmin maistamani. Huom. kuvassa nuo hauskat ongenkohot: retiisistä on moneksi.

Lapin keittiömestareiden herkkupöytä 2013-12

Lapin keittiömestareiden herkkupöytä 2013-13

Silloin kun hampurilaiset on tällaisia, minäkin pidän niistä. Naudanliha-miniburgerit olivat tavattoman maukkaita, eivät kuivia. Eivät tirskuneet rasvaa, vaan makua. 😉

Lapin keittiömestarit 2013

Pienet vuoat (oisko vol-au-vent? :)) , joissa oli alla korvasientä(hyytelöä?), ankansydäntä ja päällä ankanmaksaa olivat gourmetti, jollaisesta pidän. Hienoja makuja. Snobbailua? Tiedä häntä. Ikihyvä makupala oli.

Lapin keittiömestarit 2013-2

Pääruokavalikoimasta parasta oli haukimurekkeelle kuuluva rapukastike. Olisin voinut syödä sitä kipollisen! Siinä maistui, että se oli tehty huolella ja hartaudella. Siinä tiivistyi maut hienosti, täyteläistä, merellistä. Ylivertaisen hyvää! Eikä karitsanfileessäkään ollut moittimista. Ei missään ollut. 😉

Lapin keittiömestareiden herkkupöytä 2013-14

Lapin keittiömestareiden herkkupöytä 2013-15

Lapin keittiömestarit (noin 40) olivat taas urakkansa tehneet. Me ja 550 muuta nautimme tuloksista hyvin paljon.

Lapin keittiömestareiden herkkupöytä 2013-17

Koko menu tässä.

(Osterit ja jäätelöt jätin maistamatta, muutoin kaikkia. Kenguru? Sitä(kin) otin vain hyvin vähän. Olipa niin kylmäsavuporon makuista, siis hyvää. Mikään ei ollut huonoa, mutta oli muutamia jotka olivat ylitse muiden. Muutamia, jotka jättivät hyvän makumuiston, saivat makunystyrät muikistelemaan mukavasti. Ja tuo tapahtuma on siitäkin mukava, että siellä ei ole turhaa pönötystä. Jo vain, siellä on lappilaista lussakkuutta, ja ruoka on pääosassa.)

 

ÄYRIÄISET JA MÄDIT

Ostereita
Punaista ja mustaa villakuoreen mätiä
Hyytelöityä kuningasrapua, juuressalaatti
Taskurapu ”petit fours”
Raputuutti ja kaviaaria

KYLMÄT KALAT
Graaviturskaa, katajaremoulade
Ylikypsää Inarin muikkua 2:lla tavalla (yrtti ja tomaatti)
Kylmäsavustettua seitä, sinappimousse
Ahvenquenellit, punasipulia

KYLMÄT LIHAT
Miniburgerit naudasta ja possusta, karpalosinappia
Poropâté, pikkelöity punasipuli
Kylmäsavustettua kengurua, tumma olutkastike
Siiderissä haudutettua karitsankieltä, omenasalsa

LINNUT
Ankan maksaa, pensasmustikkaa ja ”salty fingers”
Riekkotartar

LÄMPIMÄT
Haukimurekepihviä, hummerikastike
Karitsanfileetä, balsamico-ruohosipulikastike
Chilipaahdettua hanhenrintaa
Paahtojuureksia

LEIVÄT
Kiviarina vehnäleipä
Omena-spelttileipä
Porkkanasämpylöitä
Rieska
Rouheinen reikäleipä

JUUSTOT
Valio Alppi Kreivi, pähkinä-amarettosiirappi
Valio Ritari, mustikkahilloke
Valio Aura, mustikkahilloke

JÄLKIRUOAT
Whoopie pie
Cup cakes
Porkkanakakku ja kookosta
Mansikka-valkosuklaakakku
Sitruuna-lakritsivanukas
Hillakonvehti

JÄÄTELÖT
Vihreä omena
Mustikka

KAHVI
Tumma Juhla Mokka
Erikoiskahvit

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Sitten on kerrottava arpajaisista. Herkkuiltaan kuuluu arpajaiset ja joka kerta olemme ostaneet arpoja ja joka kerta voitettu jotain mukavaa. Nyt meidän nuoret voittivat kelpo lasagnevuoan, Tapio Soinnun Grand Chapitre Laponiae -kirjan, Iittalan kartio-laseja,  minä Mika Jokelan keittokirjan, pehtoori voitti nahkakäsitöitä sekä upean kravattineulan. Ja arpoja ostimme kuitenkin vain kahdella kympillä. Myös edellisinä vuosina olemme tulleet voittojen kanssa mökille. Voittoisat arpajaiset ovat mukava pikku lisä tuossa illassa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Jopa tuon kaiken jälkeen kelpasi eilen illalla vatsansa ja pehtoorin viereen nukahtaa. Aamiaista en juuri kaivannut, kahvittelimme kuitenkin. Ja päätettiinhän me sitten, että pehtoorin kanssa lähdetään iltasella kotiin, eikä vasta maanantaiaamulla hyvin varhain (tarkoittaa starttia klo 6), kuten alunperin oli ajatuksena. Minun kun on kuitenkin ehdittävä kustannuspaikalle viimeistään puolelta päivin. No nyt sitten voin rientää sinne jo heti aamusta. :)

Nuorilla huominen vielä vapaata töistä, joten he jäivät koiruleiden kanssa vielä mökkeilemään. Mutta mekin ehdimme aamupäivän nuoskakelissä ulkoilla, porukalla lenkkeilimme, saunottiin vaihteeksi ja sitten – johan sitä oli monta tuntia edellisestä syömisestä – menimme Laanilan Kievariin brunssille. Kolmelta me suuntaisimme loskaiselle nelostielle kohti Oulua ja nuoret vielä Hangasojalle.

Sodankylän jälkeen paha räntä- ja sohjokeli, Rovaniemen jälkeen alkoi vesitihku, Tervolassa lumiraja ja sen jälkeen vallitsi hillitön pimeys. Talvella pimeydelläkin on yleensä rajansa, mutta tänään marraskuisessa sadeillassa matkalla kotiin oli vain musta. Noh, liikennettä ei nimeksikään, ja  nyt turvallisesti Rantapellossa.

Kirjoitettu kello 22:25
To
07
11
2013

Edelläkävijä

Ole edelläkävijä: tee torstaista perjantai!

Näin opiskelijat kerran mainostivat torstai-illan bileitään. Pidin ajatuksesta,  ja tänään olen ollut edelläkävijä. Töiden jälkeen lähdimme ajelemaan pohjoiseen. On jo neljäs kerta kun vietetään tämä isänpäiväviikonloppu mökillä.

Ei niin, etteikö olisi ollut töitäkin huomenna,  mielenkiintoinen seminaarikin, tärkeä tiedotustilaisuuskin keskipäivällä, illalla kirjajulkkarit, oma artikkelikin siinä mukana, olisi lukemista ja kirjoittamista yllin kyllin. Vähän otin mukaankin, mutta vähän vain. 😉  Lappi houkuttaa. Kolmen kuukauden jälkeen oli niin hyvä palata.

Matka jotenkin erilainen kuin useimmiten: pitkään aikaan ei olla tultu suunnilleen koko matkaa pimeässä. Liikennettä talveksi, torstaiksi, yllättävän paljon, rekkoja, onneksi ei poroja. Nukuinkin. Yleensä en.

Ei pysähdytty edes ruoka(- ja kukka)ostoksilla kuten tavallisesti. Pehtoori oli päivällä käynyt Oulussa jo kaupassa, ja minä toin kukat tullessani. Valmistunut maisterismies kävi tuomassa, hieman hämmentynyt olin: ihan kuin olisi tiennyt millaiseen tilaan ne päätyvät. Millaiseen maljakkoon. Kauniita ovat. Ajatus vielä parempi.

kukat

Toinenkin ”vanha” meiltä valmistunut kävi: vuosikymmenen jälkeen. Väitöskirja-aikeissa. Ja kolmannenkin ”vanhan” kanssa väitöskirja-asioissa tänään. Tarkoitukseni oli mennä kanssaan kahville JA jollekin välipalalle iltapäivällä, mutta unohdin syödä mitään, joten koko matkan tänne tullessa ja nyt on kamala nälkä! Ryhdyn paistamaan makkaraa.

Ai niin, millainen kelikö? Täällä on reilu 10 senttiä lunta, pikkupakkanen, kaunista sikäli kuin mitään näkee. Hangasojalla ei muita. Hiihdämmekö huomenna? Tiedä häntä. Huomenna illalla tulee nuoripari.

Kirjoitettu kello 22:02
Ke
30
10
2013

Yksityiskohtia

 Päivän aikana olen keskustellut paljon yksityiskohdista. Jatkanpa samoilla linjoilla.
Tähän kuvia levada-polkujen varsilta.

Loman lopulla-7

Alla joku rahapuun sukulainen?
Älkää minulta kysykö, hyvänen aika. Eikä pehtoorikaan tiedä. 😉

Loman lopulla-8

Pintakasvillisuutta. Sanoisin.

Loman lopulla-4-2

Tämä oli hieno. Jotain juuria?

Loman lopulla-3-3

Ja sama lähempää. Klikkaa isommaksi. Kaunis on.

Loman lopulla-2-3

Tässä juuria. Ei niin kauniita.

Loman lopulla-2-5

Ja eukalyptuspuista madeiralaiset eivät pidä ollenkaan.
Tässä on 12-vuotias puu. Kasvavat hurjaa vauhtia.

Loman lopulla-11

Sunnuntain postauksessa kyselin tietääkö kukaan mitä ne napin näköiset nappulat olivat.
Ne on eukalyptus-puun käpyjä.

Madeira VI 169 (Custom)

Hortensiat kasvavat villinä.

Loman lopulla-4-3

Loman lopulla-3-4

Kastanjapuita oli paljon, ja levadoilla näitä.
Ajattelinkin että voisi viikonloppuna laittaa kastanjoita.
Oiskohan Stockalla?

Loman lopulla-2-4

Loman lopulla-10

Loman lopulla-9

Kirjoitettu kello 21:34

Nyt istahdin koneelle. Siis koti sellaiselle. Oikeastaan vihdoin.

Eilen Oulu – Helsinki lento lähti reilun tunnin myöhässä (suoranaisesti syynä ei ollut myrsky, vaan se, että lentäjiä odoteltiin; olivat jääneet Köpiksen kentälle jumiin ja tulivat sieltä vasta puolen yön jälkeen kuljettamaan meidän konetta). Siis olimme Oulunsalossa kahden jälkeen ja kotisänkyyn kaaduin kolmelta. Seitsemältä suihkussa, ja kahdeksan jälkeen töissä.

Loman lopulla-2-2

Kun 10 vuotta sitten tulimme Madeiralta oli minulla enää kaksi kuukautta Koneen säätiön vuoden apurahasta käyttämättä, väitöskirjan loppusuora ja virkaan paluu vuoden vaihteessa edessä, joten ilmoitin perheelle, että nyt menee kuukausi, ehkä jouluun asti, ettei minua paljon kotona näy. Lähden aamulla aikaisin, tulen kun ehdin, yön tunteina kotiin kömmin, joudutte selviämään kolmestaan, ehkä viikonloppuisin sentään kokkaan, mutta muutoin saatte pärjätä keskenänne. On aika pistää väikkäri lopulliseen pakettiin ja esitarkastajille lähetettävään kuntoon.

Loman lopulla-2

Itsenäisyyspäivän aattona olin hommani tehnyt, mapillisen tekstiä tiedekuntaan tarkastettavaksi jättänyt, kalpeana ja väsyneenä ajelin kotiin Stockan herkun kautta: ostin kaikkea hyvää, kokattavaa ja herkuteltevaa koko perheelle ja kun tulin kotiin, oli vasta tytär koulusta kotiutunut. Hihkuin hänelle, että ”ohi on”, nyt levätään ja herkutellaan koko viikonloppu. Ja mitä toteaa meidän sarkasmin mestari, tuolloin 14 vee esikoinen? Toteaa: ”Hyvä, tosi hyvä. Ollaan aina T:n kanssa tykätty pastasta, mutta kuusi viikkoa putkeen makaronia on jo vähän liikaa meillekin.” 😀 Pehtoori oli pitänyt pennut sapuskassa, mikäpä siinä.

Loman lopulla-5

Tuli tämä juttu vaan mieleen kun tänään palasin Linnanmaalle. Nyt ei edessä ole mitään noin massiivista rutistusta, mutta kyllä tässä perjantai-iltapäivään asti saa ihan intensiivisesti heräilläoloajan duunia tehdä. Tänään hoksasin että minulla taitaa sittenkin olla kaikenmoista hiljaista tietoa, – olipa monenlaista kyselijää aamupäivällä.

Sähköpostit hoitelin jo reissussa aina aamuisin – kuten periaatteenani on ja käytännön opettamana tiedän juuri noin parhaiten ja helpoiten sujuvan. Useimmat sähköpostiasiat kun pystyy hoitelemaan nopsasti etänäkin. Ei sitten eka työpäivä mene niitä purkaessa. Minusta sujuu helpoiten noin.

Duunista suoraan kampaajalle, ja kotiin tullessa oli mukava ylläri, sillä pehtoori oli tehnyt ruoan. Arvaattekos? Kyllä, spaghetti bolognese! Molto bene! Excellent!

Matkalaukku on nyt purettu, kuvat (vain noin 1000) koneelle siirretty, paperiposti aukaistu, – ja nyt lähden nukkumaan.

Loman lopulla-6

 (kuvat eilen aamulla meidän parvekkeelta… tuntuu kovin kaukaiselta jo nyt. ;))

Kirjoitettu kello 20:52

Funchal – Madeiran pääkaupunki, jossa asuu enemmän kuin puolet koko saaren väestöstä, on erinomainen lomakohde sikäli, että se ei ole vain rantapaikka. Siellä on oikeaa elämää, siellä on portugalilaisia, tai siis madeiralaisia. Siellä kun asuu lomallaan, ei elä vain turistien keskellä. Ja monesta muustakin syystä se on hyvä lomakohde. Sana Funchal tarkoittaa fenkolia, yksi minun lempparijuureksistani, ja sitä oli paluulennolla ruoassa: peruna-fenkolimuussi, joka oli maustettu valkopippurilla ja rakuunalla. Se oli ihan tavattoman hyvää. Lento meni muutoinkin hyvin, ja ilolla kuuntelin kun heti lennon aluksi kuulutettiin, että meillä on myötätuuli ja että reitti kotiin kiertäisi Pyreneitten ohi. Siis myötätuulessa viiden tunnin lento, ilman isoja turbulensseja, hyvää lukuaikaa, kelpo sapuskaa. Ei huono.

_MG_6728 (Custom)

Hotelli the Cliff Bay hyvästeltiin kymmenen jälkeen ja siitä jäi kyllä hyvät fiilikset. Erityisesti aamiaisia sen  puutarhassa jää kaipaamaan… Ja aamiaisella, aurinkoisen, liki tyynen Atlantin rannalla totesimme, että Madeiralle voisimme tulla kolmannenkin kerran. Madeira on oivallinen lomakohde. Ei erityisen edullinen, mutta siellä on lämmin, se ei ole tolkuttoman kaukana, se on tavattoman kaunis saari, ja kuten sanottu, siellä on paljon erilaisia tekemisen mahdollisuuksia. Ja ne levadat.

Mutta toisaalta ei harmittanut lähteä kotiinkaan. Usein Hangasojalta on vaikeampi lähteä kohti kotia kuin tänään Funchalista :).

Lentokentältä sitten ostimme sen madeira-viinin viinikerholle, joka oli tarkoitus hakea Blandyn ”wine lodgesta”. Mehän kävimme siellä jo perjantaina, se on hieno paikka. Siellä on esittelyjä, maisteluja, museo, kaikenmoista. …

lisää bualia (Custom)

Blandy lodge – Kopio (Custom)

Pehtoorin syntymävuoden bual (puolimakea madeira maksoi 295 euroa, minun syntymävuoden vastaava 340 euroa – parempi vuosikerta ;)) . Niitähän emme ostaneet, emmekä jääneet maistelemaankaan;  (sercial (kuiva), verdelho (puolikuiva), bual (puolimakea) ja malmsey (makea, juuri se jota Suomessa kai eniten myydään ja nautitaan) on joskus tullut aika perusteellisesti testattua. Mielenkiintoinen kokeilu oli lauantaina kun Tokosin ravintolassa söin ananasta joka oli valeltu bualilla.

ananas _ bual (Custom)

Edellisellä (2003) Madeiran reissulla ostimme viinikerholle madeiran, jonka vanhin osa oli vuodelta 1845!! Aivan oikein: liki 200-vuotiasta se oli. Maksoihan se. Mutta meitä oli 10 henkeä maksamassa, -… ks. täältä kuinka tarkkaan mittailimme että kaikki saavat saman verran 😉 Nyt ei siis mitään noin hurjan vanhaa, mutta lentokentän Blandyn ”pikkuputiikista” hankimme taas yhden erikoisuuden. Terrantez on rypäle, jota ei enää Madeirallakaan (eikä missään viljellä) ja se on puolikuivaa makeampaa… siis ihan omanlaistaan. Ostimme aika vanhan: vuodelta 1976 on se.


_MG_6757 (Custom)

Nyt Helsinki – Vantaalla … oltu jo kolme tuntia. Työkaveri tupsahti iloksemme jutustelemaan. Ja vettä tulee mielettömästi. Ja myrskyn uhka painaa päälle. Päästäänkö lähtemään .. nyt koneen ilmoitettu lähtevän puoli tuntia myöhässä.  Alkaa olla puoliyö, ja huomenaamulla pitäisi olla duunissa –  … Soisin pääseväni jo kotiin.

 

Kirjoitettu kello 23:33

Tänään viimeisen kokonaisen Madeira-päivän aamiaispöydässä käymämme keskustelu (hieman lyhennellen):

Minä: – Varmaan lämpimin aamu koko viikolla, ihan tyventäkin. Mitäs tehtäis?

Pehtoori: – Mitä vaihtoehtoja on?

M: Onhan niitä vaikka kuinka paljon… Esimerkiksi retki Nunnien laaksoon.

P: Mehän oltiin siellä silloin 10 vuotta sitten.

M: No jos lähdetään merelle. Kolumbuksen Santa Marialla tehdään muutaman tunnin risteilyjä rannikolla tai sitten lähdetään laivamatkalle Porto Santolle [Madeiran sisarussaari jonne järjestetään päivän laivamatkoja]

P: Ei nyt mihinkään merelle.

M: No lähdetään shoppaamaan, täällähän on uusia isoja shopping centereitä vaikka kuinka monta ja ne on sunnuntainakin auki… Tuliaisia nuorelle parille …. ja Blandyn wine lodgessakin piti käydä ostamassa ne madeirat viinikerholle.

P: Blandy on sunnuntaina kiinni, etkä itekään halua shoppailee…

M: No vietetään oikein tuhannen löhopäivä, ollaan altaalla, luetaan, nukutaan, uidaan … kävellään lounaalle johonkin noista rannan pikkuravintoloista …

P: Ei nyt koko päivää voia vaan maata.

M: [miten niin ei voida, mietinpähän vain…] No entäs museoita? Täällon vaikka kuinka monta mukavan kuuloista: sokerimuseo, valokuvamuseo, madeiralaisten museo,

P: Ei nyt oikeastaan….

M: Siis levadoille?

P: No eikö tänne patikoimaan tultu.

M: No mihin mennään? Mikä reitti?

P: No jos se Levada do Norte, joka eilen piti tehdä, mutta vaihtui. Kolmisen tuntia koko turnee ja sitten altaalle?

M: Mutta kun luin, että siellä on vaarallisia paikkoja, eikä kaiteita. En taia uskaltaa, joten jos mentäis itäpuolelle Funchalia, noustais Telefericolla Montelle ja sieltä lähtee kahdeksan kilometrin helpoksi merkitty reitti. Yhteensä tulee sellainen 12 – 13 km….

P: Joo, siispä sinne.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja vartin yli yhdeksän lähdemme hotellilta, kävelemme kaupungin läpi köysihissille, jossa jonoa sunnuntaiaamuna.

Seikkailusunnuntai 0 (Custom)

Ja patikka 500 metrin korkeudelta kohti Curral dos Romeirosia alkoi.

Seikkailusunnuntai (Custom)

Hyvinhän se meni, erilaista kuin ennen on nähty, ihan napakkaa nousua välillä, mutta meri näkyi kauniina, aurinko paistoi ja kaikki hyvin.

Seikkailusunnuntai 2 (Custom)

 

 

Seikkailusunnuntai 1 (Custom)

Kylään saavuttua löydämme viitan Levada los Tornos.

Seikkailusunnuntai 8 (Custom)

Madeira VI 179 (Custom)

Ja patikka jatkuu… puolen tunnin jälkeen jo vähän tupisen että tämän piti olla helppo reitti, siksihän tänne… että olispa edes vähän kaiteita, – piakkoin jo huomaan käveleväni tipuaskelilla, joka lihas jännittyneenä, ja keskittyneenä, että jos horjahdan niin kaadun levadaan, en toiselle puolelle… mietin mihin pitää soittaa, jos sattuu jotain, välillä huutelen edellä tepastelevalle pehtoorille, ”menet sitten varovasti” … 

ja jyrkkäreunaisia, kapeita levadapätkiä vain tulee lisää.

Seikkailusunnuntai 3 (Custom)

Vähän jo mietimme, että ehkä tämä ei sittenkään  ole oikea reitti. Tunnelikin. Kuinkahan pitkästi tuota on? 

Seikkailusunnuntai 4 (Custom)

Opaskirjassa ei puhuttu mitään tunnelista, mutta meillähän on vankka kokemus niistä (torstaina elämämme ensimmäiset… ) Kun tunnelia onn menty ainakin viitisen minuuttia, eikä kaukana näkyvä valo paljon suurene, ja takana oleva vain hiipuu…  kävelimme varovasti, tunnelissa ei voi pudota,  . . kunnes kolautan pääni tunnelin kattoon, ja sitten todettiin, että ei, – ei sittenkään  mennä läpi [myöhemmin luemme että noin 12 minuuttia olisi kestänyt päästä läpi ja että edessä olisi ollut todella kapea kohta] ja käännyimme takaisin.

Ja kävelimme takaisin ne pari kilometriä, jotka olimmme siis harhaan menneet, ne pari kilometriä, josta opaskirjassa lukee ”keskivaikea”. Ei niinkään vaikea (vrt. La Comeran tai Kitzbühelin kovat nousut tai kiperät alastulot, mutta kaltaiselleni korkeanpaikankammoiselle aika pelottava).

Kuvia pahimmoista paikoista ei ole, – sattuneesta syystä!

Seikkailusunnuntai 5 (Custom)

Seikkailusunnuntai 9 (Custom)

Palattuamme Curral dos Romeirosiin hoksasimme että olimmekin lähteneet väärään suuntaan pieniä portaita… Siispä paluu alkuperäiseen suunnitelmaan ja kohti Camachaa. Osoituksena siitä että olemme oikealla ”helpolla ja suositulla reitillä” kuten opaskirjassa lukee, oli se, etttä reitillä oli muitakin liikkujia ja ”kioski” josta voi ostaa vettä ja banaaneja [olivatpa muuten erinomaisia banskuja].

Seikkailusunnuntai 6 (Custom)

Helppoa ja huoletonta oli seuraava reilu tunteroinen. Ehti ”rikkaruohoina” kasvavia hortensioita ja agapantuksia ihailla ja kuvata.

Seikkailusunnuntai1 (Custom)

Kuka tietää mitä nämä on? Ne on siis tämän päiväisen levadan varrella kuvattuja, eivät nappi- tai karkkikaupasta.

Madeira VI 165 (Custom)

Madeira VI 169 (Custom)

Ja kun pehtoorin kanssa liikutaan niin mitään turhia taukoja pidetä. Vaikka oli ”keskivaikeaakin”. Niinhän se meni kolme tuntia yhteen putkeen tepastellessa, ja hups! Olimme mitä viehättävimmässä Hortensia Tea Housessa.

Madeira VI 211 (Custom)

Pikku kannullinen sangriaa puokkiin ja ”home made skons” juuston kanssa olivat tarpeen ennen kuin lähdimme etsimään bussipysäkkiä, josta pääsisimmme takaisin Funchaliin. Löytyihän se. Ja puoli neljältä  – käveltyämme liki 20 km – olimme takaisin hotellissa. Onpahan oltu levadoilla. 😉

Illansuussa altaalle, ”kotiläksynäni” ollut gradu ja yksi kandityö tuli luettua, uitua vielä meressä, tänään oli ensimmäinen päivä kun rannassa oli vihreä lippu, aurinkoa vielä [vaikka eihän tämä mikään rusketusloma ole ollutkaan, väriä kuitenkin] ja nyt unta ja mietitään, millainen seikkailu kotimatka huomenna onkaan. On kuulemma pohjoiseen tulossa kunnon myrsky, – mitenhän lentoliikenne Ouluun? No katsellaan.

Kirjoitettu kello 22:28

Oli lähdettävä altaalta kun ruskeapohkeiset allaspojat keräilivät jo rantapatjoja, uinninvalvoja lähti rannasta, varjot pitenivät, valkohapsiset ennglantilaistyttökullat aikaa sitten poistuneet, äidit saaneet lastenaltaan polskijatkin jo suihkuun, kun enää vain muutamat kuparin-, liki ruosteenruskeiksi paahtuneet nuoret aikuiset nauttivat vielä ilta-auringosta… minun oli jo aika lähteä…  Pehtoori ei ollut tullut ollenkaan auringonottoon ja uimaan, – olimme hotellilla vasta neljän kieppeissä…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Aamullla kunhan olimme  nauttineet aamiaisen – ensimmäistä kertaa – ulkona, päätimme että levadoille lähdetään. Ihan sama, vaikka patikkakengät edelleen kohtuullisen kosteat. Lähdemme silti. Hyvä että lähdimme. 

Campanárion kylään päättyi noin seitsemän kilometrin helppo patikkamme, parissa kohtaa oli tiukka pudotus ilman kaiteita, mutta koetin olla kurkkimassa sinne. Atlantti näkyi kauniina lähes koko levadan ajan. Kukot kiekuivat, koirat haukkuivat, kotkankin näimme, kaksikin,  kastanjan piikipallerot kuin hiukseni (merivesi, aurinko, kostea tuuli tekevät luonnonkiharoistani vähemmän viehättävät!) välillä ihan hiljaista, ja sitten St. Martinezesin kylän kellonsoittaja kutsui paikallisia lauantaiaamun messuun todella kauniilla, ihan melodisella, pitkällä kellonsoitolla.

Oliko hieno patikka? – No oli!

6 (Custom)

10 (Custom)

9 (Custom)

13 (Custom)

8 (Custom)

7 (Custom)

21 (Custom)

22 (Custom)

5 (Custom)

4 (Custom)

Sekä vuoren rinteillä että altaalla, illallispöydässä ja aamiaisella ehkä vähän kummallisen kiitollinen olo, etuoikeutettukin, kovin iloinen siitä että tälllaisia päiviä saa elää ja nauttia. Olla ja liikkua.

Hortensiat kasvavat villinä, samoin pelakuut, joulutähdet,  kurpitsat kuivamassa talojen katoilla (miksihän?) … siinä me tepastelimmme ja oli lämmin (about + 18  – 20 C). Lauantaiaamupäivä. Hyvä olo. Patikointi on hyväksi.

Samaisella turneella myös piipahdus madeiralaisella hautausmaalla. Minullahan on tämä merkillinen hautausmaaharrastus. Kierrellä ja kävellä niillä. (ks. esim. Meksiko  ja Italia)

15 (Custom)

2 (Custom)

25 (Custom)

3 (Custom)

Kunhan alkuiltapäivästä palauduimme hotellille vaihdoimmme kengät ja vähän citympää vaatetta ja lähdimme vielä rantapromenadille: halusin kuvata tyrskyjä. Siis vaihteeksi kävelimme.

12 (Custom)

Lounaalle istahdimme  ja lohileipä madeiralaisittain oli vallan erinomainen, eikä rosekaan huonoa.

20 (Custom)

Ai niin ruoasta puheenollen, mitenkö meni eilinen Michelin tähden illallinen? Jo vain oli erinomainen, – tosin olemme kyllä parempiakin päivällisiä nauttineet, mutta palaan tähän vielä kuvien kera erikseen. Tällä pikkuläppärillä kun tämä ”kuvatoimitus” on kovin vajavaista, ja haluan näyttää kuinka kauniita annoksia  nautimme. Ja sitten äsken! Laiskuuttamme varasimme päivällä pöydän melkein hotellin portin pielessä olevasta ravintolasta [”siis ei lähdetä vanhaan kaupunkiin, – kävelylläkin rajansa”] pöydän. Emmekä todellakaan tienneet saavamme myös kabareen samaan hintaan! Ihan huikea paikka. kerronpa siitäkin toiste.

Kirjoitettu kello 23:15
Pe
25
10
2013

Madeiran makuja

Eilisen patikan jäljiltä patikkakengät käyttökelvottomassa kunnossa; edelleen ovat hyvin märät! Siispä city-päivä. VIhdoinkin onnistuimme nukkumaan kahdeksaan, ja aamiaisella päätimme että lähdetään kaupungille, vanhaan kaupunkiin kävellen ja kävelemään. Kirkossa, puistoissa, satamassa, pikkukujilla vaelleltiin kolmisen tuntia. Ja oli aivan erilainen ilmanala kuin edellisinä päivinä. Kuiva ja kirkas. Parikymmentä astetta. Oikein mukava kaupunkilomailma.

Iltapäivällä lähdimme viettämään allaselämää; ja mereenkin uskaltauduin uimaan. Hurjan ihanaa! Ei yltiösuolaista, uidessakin syvänvihertävää, virkistävän viileää, muttei kylmää.

Nyt (paikallista aikaa kuusi illalla) sitten odotellaan että päästään illalliselle. On varattu pöytä tämän hotellin ykkösravintolaan ”Il Gallo d´Oro”, joka on yhden Michelin tähden ravintola. Ainoa Madeirralla. Michelin tähtipaikoissa on käyty joitakin kertoja; kokemukset niistä hyvin ristiriitaisia, mutta katsotaan nyt tämä.

Ja madeiralaisesta ruoasta aioin kertoa anekdootteja: ihan ensimmäiseksi espada! Se on kala, joka elää noin kilometrin syvyydessä, kukaan ei ole koskaan nähnyt sitä elävänä, sillä kun kalastaja saa sen pintaan ja botskiinsa, on paine vienyt fisulta hengen. Se on ruma. Iso. Kuvat kauppahallista…

ruoka 4 (Custom)

ruoka 3 (Custom)

Traditionaalisin versio siitä tarjotaan banaanin kanssa; pehtoori söi siten maanantaina, minä scampien kanssa. Se on kuulkaa hyvää, mieto vaalea kala. Ja banaaninkin kanssa hyvää. 😉

madeiran ruoka (Custom)

Ravintoloissa tuodaan aina näytille ”päivän kalat” – kala ja äyriäiset ovat täällä kalliimpia kuin liharuoat. Melkein Suomen hinnoissa. …

ruoka (Custom)

Tässä on niitä lapaksia (limpits), joita olen jo kahdesti syönyt. 😉 Kolesterolit kohillaan, kaloreita ei kovastikaan. Jollei sitten nauti seurana paikallista valkosipulileipää Bolo con cala.

ruoka 7 (Custom)

Aina pöytään tuodaan tämmöinen korillinen lämmintä leipää jonka leipomiseen on käytetty bataattijauhoja ja välissä on yrtti-valkosipuli-voi- tahna. Ei tarvinne kertoa että hyvää on.

ruoka 9 (Custom)

Tämä on peikonlehden hedelmä, vähän kuin maissintähkä. Maistuu banaanin ja omenan sekoitukselle. Ei ehkä minun feivorittini.

ruoka 6 (Custom)

Ja sitten saaren kuuluisin liharuoka joka eilisen ravintolan ruokalistassa on numero 41. Suomennokset ovat riemullisia!

ruoka 10 (Custom)

Ja kuten huomaat iso annos erinomaista vartaassa kypsettyä naudanlihaa maksoi vain 13,10. Estepada tuodaan ihan omanlaisessaan telineessä pöytään. Ja ainakin eilen se oli erinomaista…


ruoka 12 (Custom)

Mutta nyt kohti gourmetia! Toivottavasti …

Kirjoitettu kello 21:08
Pe
18
10
2013

Työviikon lopulla

Jopas tänään on ollut erilaisia fiiliksiä töissä, ja kotonakin.

En laskenut, kuinka monta, mutta monta opiskelijaa kävi. Monen monta. Ja jäin miettimään, että juurikin ne, jotka tarvitsisivat jelppiä, ohjausta, neuvoja eivät sitä halua, eivät ymmärrä tarvitsevansa ja/tai ottavat nokkiinsa neuvot. Ja sellaiset (joita on onneksi paljon) joille ohjaajalla ei ole paljon annettavaa, käyvät neuvoja hakemassa, tietoa hamuavat, palautteesta piristyvät ja aiheeseen paneutuvat. Sellaista se elämä on. Hyvässä ja pahassa.

Jotenkin tämä nyt vain kolahti: iltasatu, jonka ehkä sitten aikanaan näytän viimeisellä luennollani. 😉  http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/iltasatu_lammas_joka_soi_vain_kukkia_19401.html#media=19407

Lenikiltä-2

Iso ilo oli kun aamusella kävi kollega Helsingistä. Tunnemme jo vuosikymmenien takaa, hän on teologi, mutta historioitsijakin. Ja mikä parasta; hänessä on poikamaista virnettä, itselleen nauramisen kyky, hyväntahtoisuutta, paljon ahkeruutta, näkemystä, ei lainkaan katkeruutta, ei ilkeyttä eikä nurkkakuntaisuutta, päinvastoin: valmis auttamaan ja neuvomaan. Asiantuntemusta, omanarvontuntoa, mutta ei leuhka. [Siis kasapäin luonteenpiirteitä, joita kovasti arvostan.] Vallan mainiota juttuseuraa ja minulle avuksi nykyisessä pestissäni. Kovasti avuksi.

 
Lenikiltä

Ai niin, sehän on melkein [vain yksi gradu, muutama essee ja oman artikkelin oikovedokset repussa odottamassa merkintöjä] loma. Tulipa tämä syysloman alku ihan hurjan nopeasti: kaksi vuotta sitten tähän aikaan olimme matkalla Kiinaan, – onko vuorotteluvapaasta vain kaksi vuotta?, viime vuonna olimme kolmisin (tyär, pehtoori ja meitsi) Lontoossa, ja nyt? Nyt kokonainen syyslomaviikko edessä. Ja kysymys kuuluu: Onko loma ansaittu? – Hieman kyseenalaistan, liekö sittenkään ollut tarpeeksi toimelias syksy?

Loma aloitettiin kuitenkin [ansaittu tai ei]  ”perhepäivällisellä”: nuoripari kävi siika-kampasimpukka-hollandaise-bataattipyre-salaatti -safkalla ja höpöttämässä. Hyvä niin.

Kirjoitettu kello 21:37
Ke
16
10
2013

Kohti talvea

 

talven tullessa

Leivinuuni lämpiämässä kun tulin äsken kotiin. Talvi? Ei nyt ihan vaikka kylmä onkin: aamuviiden jälkeen [kun tyttären kanssa tekstailimme ;)] oli -6 C. Leivinuuniin voisi laittaa puuron, ohraryynipuuron, aamuksi hautumaan. Se olisi hyvää, niinkuin olisi ruisjauhopuurokin. Tuli vain mieleen kun äiti kertoi ja kehui sitä sairaalassa saaneensa.

En muista, milloin olisin viimeksi syönyt. Tekisinköhän oikeasti sitä huomenaamulla? Haudutusaika takaisi sen, etten duuniin hipsisi ihan tolkuttoman aikaisin niinkuin tässä lähimenneisyydessä on tullut tehtyä. Säällinen aika duuniin menolle olisi kahdeksan. Minun keholleni, työtavoilleni, unentarpeelleni, (bio)rytmilleni, ajankäytölleni, keskittymiselleni – kaikin puolin paras aika mennä töihin on kahdeksan. Ei seitsemän, – tai puoli seitsemän!

Huomenna menen kahdeksaksi. Huomenna on seminaaripäivä. Ja tänäänkin kävi eräskin seminaarilainen neuvonpidossa. Yhdessä valmistuvassa kandityössä taitavat toimijoina olla pehtoorin esi-isät, sukulaiset ainakin. Miehen täysikaimakin kun ko. tutkielmassa esiintyy 1900-luvun alkupuolella. Mielenkiintoista.

Nyt vielä vähän lueskeltava, ja sitten alkaa Taivaantulet!  Odotukset on korkealla. Aurinko ei.

talven tullessa-2

 Kävinkö lenkillä? – En. Ja siitä olen itselleni vihainen, myrtsinä ainakin.

 

Kirjoitettu kello 20:07
Su
13
10
2013

Ajan kerroksia

Aamun myrskyssä, vielä hämärässä merenrannassa, ei ollut mukana kameraa (kuvat eiliseltä aamulta), ei musiikkia. Välillä tuuli niin kova, vastainen, että vaikea edetä, keltaisia ”haavanlehtitrombeja” nousi aina yhtäkkiä, ulkoilman raikkaus tuntui menevän ihon läpi. Tummaa taivasta vasten tämä värikylläinen, erikoinen syksy näyttäytyi liki maalauksellisena. Välillä kuin piirretyissä. Epätodellinen olo. Hyvin epätodellinen.

alakulo

Todellisuus kyllä pian läsnä. Sairaalaan menin käymään; äiti – taas – siellä.

Pois tullessa ajatuksena käydä Kädentaito-messuilla, mutta jonot jo parkkipaikalle niin valtaisat, että totesin, ettei taida olla minulla aikaa … Kotona lukemista odottelemassa.

Ja iltapäivällä sitten ajelimme Muhokselle. Kummityttäremme vauvan kastajaiset tai ristiäiset, ihan miten niitä nyt haluaa nimittää. Kauniit nimet pienelle pojalle annettiin. Oli merkillistä pitää vauvaa sylissä. En muista, en todellakaan, milloin viimeksi. Ja pehtoorin kanssa todettiin – kun vieraiden lapsia, leikki-ikäisiä, katseltiin, ettei ole meidän lähipiirissä, ei suvussa, ei ystävillä pieniä lapsia. Niitä näkee nykyään hyvin harvoin. Hämmästyttääkö tuo? No ei.  Olikin tosi mukava kun meidät oli kutsuttu. Oli ilo.

alakulo-2

Nyt väsy. Hirmuinen väsy.

Kirjoitettu kello 21:24
Ti
08
10
2013

Lokakuisia juttuja

Vielä sunnuntaina työhuoneeni ikkunasta näkyi villiviinin lehdet, aurinko, lämpökin. Tänään ei enää.

mennyt

Pehtoori on putsannut pihan, leikannut pensaat ja villiviinit, haravoinut kaikkinaisen ylimääräisen … vaikka on toki koivuissa vielä keltaisia lehtiä. Tänään sumua, usvaa, aamuvarhain Linnanmaalle ajellessa ei näkyvyyttä juuri ollut. Keskipäivällä sumu nousi uudelleen. Teki mieli kovasti lähteä ulos kuvailemaan, mutta eihän se nyt niin vain onnistukaan.

JOs oli kesä huippu, niin ovat olleet myös syksyn keltaiset puut, oranssit pihlajat, iltojen lämpö, lounatuulet; ne ovat olleet jotain mitä Oulussa harvoin tässä määrin näkee.

Viime viikolla asettamaani kyselyyn on käynyt 32 antamassa vastauksensa. Kiitos siitä. Noin 10 % lukijoista ”jättää jälkensä” tuulisiin juttuihini. :) Ja ”yliopistoelämä” ja ”ruoka ja viini” veivät kaikkein suurimmat ”äänisaaliit”. Kun oli mahdollista klikata vain yksi mahdollisuus oli eräs vastaaja keksinyt keinon vastata enemmänkin, ja hän klikkasi ”Other” ja kirjoitti vapaaseen kenttään ”kaikki”. Oivallista.

kysely

Liki viidennes lukijoista seurailee Tuulestatemmattua enimmäkseen reissuraporttien takia. Ja tuo syyslomakohteemme arvuuttelu saavuttikin melkoista vilkkautta. Rooma, Dublin,  Malta, Sisilia, Sardinia, Reykjavik olivat arvauksia. Vinkkinä olin täällä kertonut, että ennenkin on käyty ja että saarta kohti matkataan. Siis Madeiralle mennään. Kymmenen vuoden jälkeen sinne uudelleen. Syyslomalla 2003 oltiin siellä, ja silloin tietty lapset mukana.

sunnuntaikavelylla

58210029

Se oli ensimmäisiä reissuja, jolta tein perusteellisen matkaraportoinnin nettiin kuvineen ja juttuineen.    http://www.satokangas.fi/Matka/Madeira/madeira.htm

Edellisellä reissulla ei levadoille, patikkapoluille  menty, mutta nyt on haaveissa ainakin pari päiväpatikkaa Funchalista käsin tehdä. Viimeksi asuimme pääkaupungin keskustassa, mutta nyt olen varannut hotellin ranta-alueelta, kaupungin reunalta. Puolensa ja puolensa.

Mutta sinne on vielä aikaa. Vielä on paljon sitä ennen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Hih! Ihan kuin yksi keskustelu tänään…

1378044_616692301714863_1522626019_n

Kirjoitettu kello 21:42

Reilut puolensataa rotissööriä aveceineen kokoontui eilen Lasaretin Aurora-saliin juhlimaan voutikunnan 30-vuotista taivalta.

Oliko onnittelumaljoja? – oli. Oliko kukituksia? – oli. Oliko lahjoja? – oli. Oliko puheita? – oli. Oliko pönötystä? – Ei, ei ollut. Oli tavattoman mukava ilta.

Ruokaa, ohjelmaa, erinomaista pöytäseuraa, kerrassaan erinomainen show, rokettirollia ja tanssia ihan kunnolla, storobo-valot ja ”Final Countdown”!

Kasarihenkiset pilheet olivat kertakaikkisen mukavat, hyvä letkeä tunnelma. Niin paljon tuttuja, ja minulla tietty kuvattavaa.

Oli ilo nähdä, kuinka porukka oli vastannut voutineuvoston haasteeseen, joka kutsussa oli muotoiltu näin:  ”Pukukoodi: 80-luku, ei pakollinen, mutta suotavaa. Käädyt.”

HU-16

Ottamiani kuvia ja juttua on PALJON lisää voutikunnan kuvasivulla KLIKS.

Me olimme pehtoorin kanssa kerrankin oikein myöhään. Puoli kahdelta vasta kotiuduimme. Monet lähtivät vielä jatkoille, mutta me olimme jo syöneet, juoneet, seurustelleet ja tanssineet niin, että oli hyvä liukua kotiin. 

Kuuden tunnin yöunet riittivät, oli hulppea aamu lähteä lenkille! Maailma oli keltainen! Ja edelleen merkillisen lämmin. Mukava juttu.

Kirjoitettu kello 18:09
Pe
04
10
2013

Tänään näin

Suussa maistuu vielä tilli, silmänurkissa tuntuu nauru.

Pehtoori jäi tiskaamaan Festaan, nuoret lähtivät.

Sen kun töistä kotiin ehdin, kuorin perunat, porkkanat, palsternakat… ajatukset vielä päivässä. Vielä niissä vaikeissa hetkissä kun on sanottava opiskelijalle, että ´nope´, ei tämä aherruksesi nyt ole ihan sitä, mitä sen pitäisi. Olet mennyt metsään, et osaa, et ole kuunnellut, et oppinut, et tajua, et ole viitsinyt – tai että olen opettanut huonosti?

Nämä kaikki vaihtoehdothan ovat mahdollisia, eikö? Eikä ole noista mikään mukava vaihtoehto. Ei ole helppoa meitsille. Ei niin järin hilpeissä tunnelmissa noita juttuja tehdä.

Minusta on mukava kannustaa, minusta on mukava kehua, minusta on hienoa lukea, että opiskelija on ihan itse osannut tehdä niin kuin oli tarkoitus, erityistä mielihyvää aiheuttaa se, että hoksaan, että olen johdattanut jonkun itse hoksaamaan, miten juttu on tehtävä. Se on se kaikkein paras vaihtoehto. Mutta…

Usvainen aamu-8

Illalla paras vaihtoehto istua ruokapöydässä, nauraa, olla ajattelematta menneitä, saatikka tulevia.

Paras kun ei ajattelisi huomista, ei turhia.

Usvainen aamu-9

 

PS. minäkin katselin äsken telkkaria: vain elämää. Edellisellä tuotantokaudella hyppäsin mukaan – itkemään – vasta loppupuolella, nyt aion seurata koko ajan. Telkkarin ääressä tihuuttaminen on terapeuttista. 😉

 

Aamu-usvaa, – jotenkin vanha tunnelma kampuksen parkkipaikalla, Norssin urheilukenttä suorastaan höyrysi. Oli lämmin. Tai no ei ainakaan ollut kylmä.

Usvainen aamu-7

Usvainen aamu

Usvainen aamu-2

Sää siis mitä oivallisin vetäytyä työhuoneen lämpöön. Kunhan taas omaan huoneeseeni löysin. Joka toinen aamu olen muistanut kerralla mennä omaan uuteen huoneeseeni, joka toinen aamu olen tormannut sijaiseni – siis entiseen omaan – huoneeseen. Hajamielinen…. 😉

Oli oikein hyvä päivä tänään. Paljon lupaavia kandiaihiota puntaroitavina, ja hyviä neuvonpitoja opiskelijoiden kanssa. Joskin sitä taas mietin, miten voivat tulla palaveeraamaan, hakemaan ohjeita ja kyselemään, kun ei ole muistiinpanovälineitä mukana. Eikä varsinkaan niillä, joilla todella olisi ollut tarvetta kirjata ylös jotain. Mutta tämähän ei ollut mikään uusi asia. Ja alan jo uskoa, että asiasta sanominen ei auta. Ehkä on vain annettava heidän itse havaita, että ehkä sittenkin kannattaisi kirjoittaa ylös jotain. Tuppaapi unohtumaan muuten.

Usvainen aamu-5

Nyt kun olen kertonut yliopistoelämästä, joka tähän mennessä on eilisessä kyselyssä saanut eniten klikkauksia, voisin mainita jutusta, jonka voisi luokitella kategoriaan ”ruoka ja viini”. Huomenna kun on perjantai, ja olen tässä laatinut pehtoorille kauppa/hallilappuja voisin vinkata hyvän viinin teillekin: pitkästä aikaa Nugan. Erikoinen rypäle Durif on hyvä tuttavuus. Syksyn takkailtoihin erinomainen. Ja koskapa huomenna on savukalailta niin listassa on joko chileläinen Anakena Riesling tai pitkästä aikaa Torresin Las Mulas.

Vanhemmuus-kategoriaan liittyen voisin todeta, että tyär ei vielä ole lähtenyt, eikä poika jäänyt Tallinnan reissulla kiinni passittomuudesta. Siis huomenna saamme nuoret syömään. Tyär oli eilenkin. Kummasti yritän – kuin varastoon – saada oltua kanssaan paljon.

Reissut olivat kolmanneksi eniten kiinnostus-klikkauksia saanut osa-alue. Tässä on enää kaksi hektistä työviikkoa ja sitten kohti saarta. Arvannetko jo mihin?

”Valokuvaus” ja ”niitä näitä” -kategoriat ovat myös saaneet klikkauksia. Edelleen on mahiksia käydä oma mielipiteesi klikkaamassa.

Ti
01
10
2013

Kasarijuhlia kohti

Työhuoneessa trafiikkia. Ja paljon lukemista.

Ja sitten töistä suoraan kaupungille kokoukseen. Oli Paistinkääntäjien voutineuvoston kokous. Mm. suunnittelimme viimeiset yksityiskohdat ensi lauantain juhlista. Voutikunta täyttää 30 vuotta ja koska oululaiset paistinkääntäjät aloittivat toiminnan 1980-luvulla, on vääjäämätöntä, että juhlaillan teemana on 80-luku. Teema ulottuu ohjelmaan, illalliseen sekä pukukoodiin.

1980-luvun teeman mukainen menu on jo lyöty lukkoon. Mitä arvelet 80-luvun menun pitävän sisällään? Härkäruukku, metsästäjänleipä, paprikaa tavalla tai toisella? Mitä sinulle tulee mieleen 80-luvun ruokakulttuurista?

Ja pukukoodi? Valtaisat olkatoppaukset ja kimaltelevia puseroita, takatukka ja kiilapohjakengät? MItä muuta tulee mieleen? ks. Ylen ”Elävä arkisto” -sivulta: 1980-luvun muotia   http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/80-luvun_olkatoppaukset_35188.html#media=35193

Minä olen aikapäiviä sitten kirppiksillä myynyt kaikki 80-luvun bleiserini ja muut tuon ajan vermeet, joista moni ei mahtuisi kyllä päällekään… Niinpä lauantaina kävin käsityöliikkeessä kyselemässä irto-olkatoppauksia ajatuksena tuunata yksi musta tunika kasarihenkiseksi. Nappikaupan täti etsi ja penkoi, kävi alakerran varastostakin etsimässä, ja lopulta luovutti ja kysyi hieman tuskastunut ilme kasvoillaan ”Mihin ihmeeseen sinä niitä tarvisit?”  Mietin uskaltaisinkohan tilata kampaajalle ajan? Kreppiraudat kehiin, ja sähkönsinistä ripsaria? Pehtoorilla on jo hommattuna vyölaukku. :)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Syyskuu lokakuuksi. Silti hyvin, hyvin kaunista vielä.

Kärpässieni-3

Kärpässieni-2

Kärpässieni

Kärpässieni-4

 

 

Kirjoitettu kello 20:57

Työpaikka valtionhallinnossa takaa ilmaisen (= enempi vähempi pakollisen) terveystarkastuksen viiden vuoden välein. Minulla oli se tänään.

Viime viikolla otetut verikokeet ja reilun tunnin haastattelu ja lankettien täyttö olivat tarkastuksen taustalla.

Minua kun meinasi kovasti huvittaa terveydenhoitajan ihmetys ja jankkaus, että ”Etkö oikeasti tunne itseäsi ylityöllistetyksi?”, ”Sinua ei sitten haittaa että töitä yliopistolaisilla on aika paljon?”, ”Mitenkäs kun kuitenkin näyt aika paljon kantavan huolta opiskelijoiden asioista, niin eikö se verota omaa jaksamistasi?” – –  No ei, … enpä nyt tiedä … sellaistahan tämä nyt on … välittäminen on osa jaksamista puolin ja toisin … tietysti välillä väsyttää ja valvottaa, mutta kuitenkin … pidänhän minä työstäni…

12

Ja sitten katsellaan kaikki veriarvot, … hyviähän nämä, ..  taidat sentään (paino sanalla sentään) liikkua, verenpaine on oikein hyvä, hemoglobiini erinomainen, painoindeksikin ikäisellesi ihan normi, mutta nyt sen kanssa on kyllä oltava varovainen… , verensokeri ja maksa-arvot ok, mutta tämä kolesteroli!? Hyvä kolesteroli näyttää, että ruokavaliossani taitaa olla hyviä rasvoja?  – Joo, kyllä me pari, kolme kertaa viikossa syömme kalaa, oliiviöljyä käytetään  jne.  …

– Hieno juttu, mutta tämä toinen kolesteroli on koholla! Nousussa on fS-Kol, se näyttää että 6, 7 mmol/l  ja viisi vuotta sitten tämä oli ihan ideaalilukemissa, mutta nyt… Hmmm   – – – ”

12-3

Ja siinä vaiheessa vajoan syyllisyyden alhoon ja odotan tuomiota. Ja tuleehan se! Juustojen kulutusta on vähennettävä! –  Auts!

Ja sitten minä kävelen töiden jälkeen kotiin, jossa odottaa pehtoori. Paistan meille pihvit, teen salaatin, jossa on juustoa, – pitkästä aikaa otan ruoalla leipääkin, nautin viinistä …  ja ei, en tunne syyllisyyttä!

Nautin ruoasta, mutta suoraan ruokapöydästä hyppään pyörän päälle ja poljen Linnanmaalle. Uudesta työhuoneestani kun en ollut osannut kotiin lähtiessä kännykkää ja luettavaa gradua mukaan poimia, joten teinpä erillisen reissun. No tulipahan liikuttua ”edes suunnilleen”, kuten työterveyshoitaja toivoikin.

12-4

Miksi me koemme nämä hyvää tarkoittavat, meidän omaksi parhaaksi tehdyt terveystarkastukset syynäämisenä, pakottamisena, velvollisuutena, kontrollin ja syyllistämisen paikkoina?  – – ,mutta herra varjelkoon: minulta on kielletty juuston syönti!! Kyllä se aiheuttaa pientä nurinkurisuutta suhtautumisessa kaikkeen hyvää tarkoittavaan.

No niin, mutta ihan hyvä päivä.

 

Kirjoitettu kello 21:49