Me täällä jo pakkailemme, jotta pääsisimme aamulla varhain lähtemään kohti Laplandsia. Minut on pestatttu valokuvaajan assariksi revontulien tarkkailussa = istun illalla nuotiolla ja tarkkailen taivaalle! Jos havaitsen jotain valokuvauksellista, juoksen hakemaan kuvaajan tietokoneen äärestä! Tärkeä luottamusta herättävä tehtävä!

Tuollaisia viestejä mieheni eilen iltasella lähetteli ystävillemme. Ja siellä pehtoori nyt sitten istuksii Hangasojan notskipaikalla revontulivahtina! Aika kylmä ukko-paralla on; pakkanen kun on kirinyt pariinkymmeneen asteeseen.

Tullessamme oli hieno keli ajella. Ennen kahdeksaa pääsimme lähtemään, Oulu – Kemi -väli ei koskaan ole sujunut niin rauhallisesti ja silti reippaasti. Kemi – Rovaniemi olikin sitten jo vilkkaampi: keskisuomalaiset palailivat lomiltaan, letkoittain tuli autoja vastaan. Rollossa kävimme muonitustarpeet ja muuta pientä hakemassa; hassua kun ei tule ketään kaveriksemme tänne, niin en osannut oikein mitään ruokaa ostaa, ei mitään suuntaa tai määrää ostoksilla, vähän sitä, vähän tuota. 

Aurinko paistoi, samettiset hanget ihastuttivat matkalla, kuuntelimme hyvää musiikkia, minä lueskelin harkkoja ja hups! yhtäkkiä olimmekin perillä.

Hiihtoloma 2013

Hiihtoloma 2013-2

Hiihtoloma 2013-3

Kauppakasseista löytyi kuitenkin lohta – sekä tuorepalana että kylmäsavustettuja siivuja, joten tein meille fast foodia, lohirullat ja salaatti, Jussin luomuruispatonki ja oikea voi veivät nälän.

Hiihtoloma 2013-4

Ja sitten olimme valmiina lumitöihin ja saunan lämmitykseen. Pakkasta ei aluksi ollut kymmentäkään astetta, mutta tunnissa astemäärä tuplaantui. Nyt on punaiset posket ja edellytyksiä nukkua ensi yönä täyspitkät unet. Niitä ja pehtooria [saunasta] sisälle odotellessa. ;)

Leppoisaa lauantaita kaikille…

Kirjoitettu kello 18:47

Sikäli kun olen oikein ymmärtänyt hiihto on nyt tavalla tai toisella kaikkien huulilla: hiihtoloma, Ruotsin hiihto -dopingkohu, hiihdon MM-kisat, vuodenaikaan liittyen hiihto kuntoliikuntana ja vapaa-ajanviettomuotona …

Pehtoori ilmoitti äsken laittaneensa sukseni ja mononi jo autoon. Hyvä, mitäpä niillä täällä Rantapellossa. Hangasojalle ne kuuluvat – vaikka nyt esimerkiksi liiteriin. ;)

Ei ole tänä vuonna tuo hiihtoharrastus ollut ihan vuorottelutalven kaltaista, mikä sekin oli aika säälittävää, ei se silloinkaan huikeaa ollut. Mutta on minullakin ollut suuruuden hetket hiihtourheilussa,  Niistä minun aktiivihiihtovuosistani on kuva täällä KLIKS. Myös oivallista hiihtosanastoa on sieltä luettavissa.

Mäkeen aion mennä. Ja ehkä ladullekin. Tosin töistä lähti mukaan mappi ja toinenkin, joten aina on hyviä tekosyitä vältellä ylenpalttista hiihtämistä. Ette ehkä tienneet, mutta nyky-yliopistossa loma tarkoittaa artikkelien kirjoittamista ja muiden rästihommien pois päiväjärjestyksestä saattamista. Sellaista se on.

Vaikka on siinä tänäänkin ollut muutama tähtihetkensä; tänään piipahti sellainen opiskelija, joka ei ehkä ollut pitkään aikaan ollut varma valmistumisestaan, ja totta puhuen en aina minäkään ollut vakuuttunut – vaikka yritin kovastikin kannustaa –  mutta  joka TEKI sen: tutkinto alkaa olla kasassa! Ja hyvin hommansa tekikin. Kävi myös sellainen opiskelija, joka ei minua ohjaajakseen todellakaan tarvisi, mutta joka silti käy piipahtamassa tuon tuostakin ja ymmärtääkseni on ohjauksesta vielä jotain lisätietoa sittenkin saanut, sitä paitsi mokomaa on ilo kuunnella. Ja yllätyksekseni huoneeseeni tupsahti sellainenkin opiskelija, jonka olen luullut jo luovuttaneen, mutta hän palaakin – juuri ennen loman alkua –  ja sanoo, että autatko, että käynnistetään homma uudelleen. Nämä kaikki vievät aikaa – mutta tekevät työstäni mielekkään! Tästä on hyvä lähteä lomalle.

Ja  mikä parasta: helmikuu on ohi!

Tuonne huomenna!

tunturiin

Kirjoitettu kello 19:26
To
28
02
2013

Keväänmerkkejä

Tällaisina päivinä tulee mietittyä Suomen asutushistoriaa. Syitä ja seurauksia.  - Niin että onko ollut joku konferenssi asian tiimoilta? Ei, ehei mitään sellaista (itse asiassa yksi paljon mielenkiintoimmasta aiheesta oleva esitelmä tuli kuunneltua), vaan räntäsateessa töistä kaupungille ja Caritakseen ajellessa, loskan lentäessä, pimeän jälleen voittaessa, vedensekaisen rännän estäessä näkyvyyden muutamaa kymmentä metriä kauemmas, tulin taas kerran miettineeksi, mitkä ne olivatkaan ne syyt, että tämä maankolkka ylipäätään tultiin asuttaneeksi. Miksi ihmeessä tänne kukaan koskaan asettui!

Aamulla töihin mennessä kyllä paistoi, ja oli kovin keväistä.

duuniin

Ehkä juuri sää olikin se, miksi teki mieli ostaa kotiin kaikkea pientä keväistä: tabletteja, kukkia, kylppäriin matto,  tulppaaneja, viherkasveja, pyyhkeitä, hyvän tuoksuisia saippuoita ja limen värisiä laseja, ja ihanan näköinen ja tuntuinen paksu froteinen kylpytakki, jossa olisi sunnuntain lenkin, suihkuttelujen ja ”kotikylpylähoitojen” jälkeen ruhtinaallista oleskella ja nauttia olosta. Ja vaateosastolla keväinen tuulipuku pisti silmään ja kempparissa kosteusvoiteen lisäksi houkutti uusi hiustenhoitoaine, joka lupasi sädehtivää kiiltoa talven uuvuttamille hiuksille, eikä uusi huulipunakaan olisi tarpeeton. No ostinko? No en ostanut yhtikäs  mitään! En mitään – paitsi äidille vähän herkkuja vietäväksi ja meille mökkireissulle muutamat kastiketarpeet ja parapähkinöitä (ne on nyt ihan must-juttu!).

Harmittaa kun en ostanut lankoja. Haluaisin hyvin paljon kutoa, neuloa vaikka kaulahuivin itselleni. Tiedän, etten periaatteessa saisi kutoa, mutta (puuta koputtaen) niska-hartia-jumitukset ovat runsaahkosta koneella istumisesta huolimatta liki olemattomat: pehtoorin reilu kuukausi sitten rakentama uusi näppäimistö/tietokonetaso on osoittautunut erinomaisen hyväksi. Joten kun nyt ei niskoja saa jumiin koneella, niin voisi kutoa? Mutta siis en ostanut edes lankoja. On mökille lukemistakin yllin kyllin.

kotona

Kirjoitettu kello 19:57

tolppa

 

Tuo kilometripylväs on meidän pihalla. Minun pappani teki tuollaisia, Lounais-Suomessa saattaa vieläkin olla tienvarrella papan tekemiä kilometripylväitä.

Joskus nuorena kun siellä päin miehen kans ajeltiin, oli puhetta, että olisi mukava saada sellainen pihalle – ei meillä silloin kyllä ollut vielä pihaakaan. Eikä sitten koskaan tolppaa kuitenkaan auton perään pöllitty ja kotiin roudattu.

Mutta kymmenkunta vuotta sitten yhdessä sitten keksittiin tämmöinen.

Pehtoori teetätti sen hautakiviliikkeessä. Eikä kilometrit olekaan ihan mihin tahansa.

Lyhemmät kilometrit ovat tänne

 

 

 

Mökille

ja pitempi taival on tänne.

Vatikaani

Tässä joku viikko sitten mietittiin, kumpaan suuntaan lähdetään: Roomaan vai Hangasojalle? Ihan alunperinhan oli  ajatuksena, että lähdemme maaliskuun alussa vain pidennetyn viikonlopun ajaksi mökille ja sitten kuun loppupuolella Naantaliin, tapaamaan tuttuja ja osallistumaan Paistinkääntäjien kapituliin. No sitten tuli se Bali vaihtoehto. Sitten suunta vaihtui liki 180 astetta: eikun Meksikoon hiihtolomalle!

Mutta kun selvisi, että lento Oulusta Monterreyhin kestää 23 – 30 tuntia ja että tytär on arkipäivät yhdeksästä kuuteen töissä, totesimme että ei olisi oikein mieltä lähteä sinnekään. Minulla kun ei kuitenkaan ole mahdollisuus olla pois duunista kuin viikko. Jos siitä viikosta pari kolme vuorokautta menee reissaamiseen ja molemmissa päissä vielä lievää jetlagia ja ne perilläolopäivät näkisimme tytärtä aamuin illoin muutaman tunnin, niin ei oikein ollut sekään, mitä toivoimme, eikä oikein monen tonnin reissu innostanut.

Mietitään jos onnistuisin kesäkuussa saamaan virkavapautta (haluan pitää kuitenkin koko heinäkuun lomaa) ja kaikki muut asiat järjestyisi, niin silloin voitaisiin ehkä mennä Meksikoon, kun maailmanvalloittajallammekin on silloin harjoittelu päättynyt ja hänelläkin on loma. Mutta senpä näkee..

Meksikon matkan toiveissa peruttiin se heinäkuuksi varattu Irlannin patikkareissukin. Sen matkanjärjestäjäkin kun ilmoitti kuukausi sitten, että reissupäiviin on tullut muutos lentoyhtiön vuoksi ja se reissu olisi ollut sitten osin päällekkäin minun töihin paluuni kanssa. Ja jos kerran kesäkuussa päästäisiin Meksikoon niin sitten ei enää Irlantiin samalle kesälle…

Ja nyt vaikka aurinkoon ja lämpöön haluttaisikin, vaikka Rooman kevääseen voisi mieluusti piipahtaa, lähdemmekin kymppiviikoksi mökille. Toiveissa sinne on niin hieno keli kuin tänään on ollut [jopa työhuoneessa oli aurinkoa!]  Toiveissa on, että kihlapari pääsisi seuraksemme, mutta poika äsken photarikurssilla ollessamme kertoi, että on hyyyvin epävarmaa, saako töistä vapaata kun ”lapselliset” – siis hiihtolomakoululaisten vanhemmat – ovat etusijalla, mikä on tietysti ymmärrettävää, mutta eikö voitaisi ajatella myös siten että (korkea)kouluopettajien pojatkin vois olla kärkipäässä… Perhelomastahan se on kyse näinkin päin… ;)

(Huomenna Terveisiä Meksikosta vol. II) 

Kirjoitettu kello 21:09

Taas on hangilla kimmeltä, puissa valkoisia lumihippuja, työhuoneessa rauha ja rentous tehdä töitä, raukeuskin, mutta eikös se perjantaina jo saa ollakin, aamulla tyttären kanssa pitkä tekstailuketju, töiden jälkeen pienet unet sillä tällä viikolla ei aamuisin viiden jälkeen ole tullut nukuttua, pehtoori toi eilen pohjoisesta palatessaan uudet tulppaanit, – helmikuun perjantailta kuulostaa. Muistanpa vain, että viime vuonna juuri tämä perjantai  oli yksi elämäni hienoimmista helmikuun perjantaista! Sen voisin kokea uudelleenkin!

makroilua-4

makroilua-3

Tässä ne viikolla istuttamani kevätesikot.

makroilua

Kuvien liittäminen siis tänään onnistuu. Siltäkin osin levollinen olo.

1 w

 Tässä yksi panoraama-läksykuva. Klikkaa isommaksi; näet Linnanmaan ”pallon puolen sisäänkäynnin”.

(Ensi viikoksi pitäisi kuvata ”Kuuma Kaaos Kuutiossa”.
Nyt on kyllä hulluin läksy ikinä, eikä mitään ajatusta. Kaikki ajatukset tervetulleita.)

Linnanmaalla aamu 5_3_2013_p

 Mitäkö viime vuonna tähän aikaan? Katsohan!

Kirjoitettu kello 17:46

Pulssi kohoaa, kädet hikoaa, huomaan ärtyväni kun joku koputtaa ovelle ja piipahtaa (joskin piipahdus oli sitten tutkimuksellisestikin hyvä), selaan tiedostoja, mietin ratkaisua, käyn opiskelijoiden atk-luokassa, sinkoilen sähköpostin ja www-sivujen välillä. Sitten rauhoitun: olkoon! Enhän minä voi asialle mitään.

Mutta kuitenkin kirjoitan sähköpostin opiskelijoille, yritän siirtää matskuja serveriltä toiselle. Linkitän uudelleen. Kirjoitan SJR-palvelimen info-sivuille/webhotelliin sähköpostia: kerron huutomerkkien kera, että 50 opiskelijan olisi tänään palautettava harkat, mutta kun eivät pääse nettiin hakemaan aineistoja ja tehtävänantoa!!!!

Lähetän opiskelijoille toisen sähköpostin, ja sen mukana suunnilleen kaiken tarvittavan materiaalin ja pahoitteluni. Kiroan – ei, en sähköpostissa vaan tupisen itsekseni. Käyn Tuulestatemmatussakin katsomassa toimivatko sivuni? Ei vörki, eivät aukea mitkään sivut. Itse asiassa koko verkkopalvelu on kaatunut.

Ja minä huomaan olevani pahasti, erittäin pahasti, riippuvainen, kärsiväni vierotusoireita, hätääntyväni? Miten minun opetukseni käy, miten päivitän blogiani? Eihän minun tuhannet kuvani ole hävinneet bittiavaruuteen?

~~~~~~~~~~~~~~~~

Olen tapani mukaan laittanut koko luentoni ja erityisesti siihen liittyvät harjoitustehtävät nettiin, mistä olen saanut yleensä kiittävää palautetta, mistä olen ollut tarkka ja ylpeä. Hiljaa mielessäni brassaillutkin sillä, etteivät muut niin tee/eivät osaa, olen jo vienyt pienesti hifistely-asteelle moisen opetustavan,  ja niinpä JUURI nyt tänään, kun on tämän systeemin yksi tärkein päivä, niin jo monta päivää takkuillut nettiyhteys bragaa pahimman kerran.

Äsken, tunti sitten, ongelma ratkesi, saivat vian korjatuksi. Ainakin nyt pelittää. Seesteinen olo valtaa minut. Netti toimii. Vierotusoireet häviävät. Voin ryhtyä nauttimaan yksinäisestä illasta. Pehtoori lähti maanantaiaamuna pohjoiseen: lumenpudotukseen katoilta, siistimään ja järkkäilemään mökkiä nuorten uudenvuodenvieton jäljiltä, hiihtämään, … ja minulla on nyt yksinäinen koti-ilta. Harvinaista. Mukavaa.

Kävin kaupassa (ihan itse, näin viikollakin :)) ja ostin muutaman kukan, istuttelin ne. Tein vaihteeksi katkarapuruokaa, sytyttelin takan, mutta olen kulkenut koneen, keittiön, kodinhoitohuoneen (jonkunhan täällä on huushollista huolehdittava! ;)) välillä ja kameran kanssa, joten vielä en ole istahtanut, mutta kohta…. kohta.

Kuvien liittäminen ei pelitä vieläkään ;(   mutta maailma ei silti kaadu. Eihän? Hieman kyllä huomaan hengitykseni kiihtyvän…. puna kohoaa poskille. Ei vaiskaan. Laitan hyvää musiikkia ja unohdan netin.

Kirjoitettu kello 19:12

Tänään on Pohjois-Pohjanmaan keittiömestareiden järjestämä ”Tervaporvareiden herkkupöytä” -tapahtuma Holiday Inn’ ssä. Viime vuonnakin oltiin, ja tänään mennään. Pitkästä aikaa ulos syömään ja tapaamaan tuttuja. Menu lupaa hyvää…  http://www.ppkeittiomestarit.fi/fi/ajankohtaista [keittiömestareiden sivuilla on paljon oivallisia ruokaohjeitakin joten sinne kannattaa kyllä klikkautua]

Pohdin kovasti otanko mukaan kameran? Olisi oikeastaan rotissööripressen ominaisuudessa otettava, mutta kun en nyt millään viitsisi. Semminkin kun illallinen on buffee, joten kauniita annoskuvia ei ole toivoakaan saada, ja henkilökuvien ottamisessa olen surkea. Siis jätän kameran kotiin.

Lenkillekään en sitä ottanut, harmaa kelju helmikuun aamu ei houkuttanut tekemään edes digikurssin läksyjä: panoraamakuvaan olisi pitänyt hankkia ”pohjia”. No way!  Tyydyin reippaaseen sauvakävelyyn. Pehtoori oli reippaampi ja kävi hiihtämässä.

Reippaasti kyllä siivosin Festan, reippaasti järjestelin keittiönkaappeja, reipppaasti olen koettanut tuunailla* tätä blogiakin … ja huomaatteko? .. onnistunut kiertämään luentomappia koko päivän. ;)

lasi

* tuossa oikealla sivupalkissa uusi ”Suosituimmat artikkelit” näyttää mitä postauksia on tänään eniten käyty lukemassa. Ajankohtaisia juttua näyttää nyt olleen haussa… ;)

~~~~

kello 22.39

Oli erinomaisen maukas ja mukava ilta. Palaan huomenissa asiaan. ;)

 

Kirjoitettu kello 16:07

Luentoa tehdessäni, yhtäkkiä tajuan, että se riojalainen viini, jota joskus syksyllä täällä kehuskelin, viini, joka on nimeltään QP, tarkoittaa äpärän äitiä.

Perjantain-viini-porolle

Siis mitä ihmettä?

Minäpä kerron:  1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla aviottoman lapsen synnyttäneiden naisten kohdalle merkittiin kirkonkirjoihin qp (kvinnperson = ”naisihminen”? ja avioton lapsi sai kirkonkirjaan merkinnän oä (=oäkta = avioton), mikä pysyi hänen statuksenaan – kuten ehkä nykykielenkäyttö sanoisi – aina ripille pääsyyn asti.

Avioliiton ulkopuolisen ”äpärän” [kuten 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kirkollinen kirjaamistapa kuului]  synnyttäneen naisen kohdalla kirkonkirjoissa merkintä qp tai yleisimmin gp säilyi vaikka hautaamiseen asti, jollei nainen avioitunut. Kirkollinen vihkiminen ”pelasti” qp-merkinnältä. Ja miten merkittiin aviottoman lapsen siittäneen lapsen isä? No ei yhtään mitenkään, tietenkään.

Mutta siis: gp tai QP, joka tapauksessa kirjoitusasu vanhoilla käsialoilla näyttää hyvin samalta… siitä se assosiaatio kai tuli… Edelleenkin viini on hyvää. Suosittelen.

Päivä on siis mennyt aamupäivällä (kotona!) luentoa tehdessä ja iltapäivällä kaupungilla kahdessa palaverissa: kanditöiden tilaustöiden merkeissä.

Kahden kokouksen välissä oli 40 minsaa aikaa ja niinhän minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja ampaisin Stockan Herkkuun kuvitellen, että olen siellä jotenkin ”off-season”. Mutta siellähän oli about sata muutakin töistä karannutta, kokousten välillä piipahtajaa, vuorotyöläistä, eläkeläistä, muuten vain perjantai-iltapäivänä vapaana olevaa… Siinä ja siinä että ehdin sieltä ajoissa arkistolle.

Kokouksen jälkeen olin kotona poikkeuksellisen ajoissa, hyvissä ajoin ennen neljää, ja nälkä hirmuinen.

Ainekset lohi-avokado-wasabi -salaattia (ohje täällä) varten olivat hankittuina (lue: pehtoori oli myös käynyt kaupassa) mutta kun salaattiin kuuluu laittaa avokadoa viipaleina, ajattelinkin tällä kertaa hieman varioida.

Löysin Safkaa-kirjasta myös nopean guacamole-ohjeen, ja kun tytär nyt on Meksikossa, on minun jo paluutaan varten harjoiteltava meksikolaisen keittiön herkkujen kokkaamista (tai ihan muuten vain ;)),  joten aloitin tekemään ko. ohjeen mukaan salaatille lisuketta, mutta niinhän siitä sitten tuli oma variaatio. Tämä oli jo aika lähellä sitä jumalaista guacamolea, jota saimme neljä vuotta sitten Rosa Mexicano -ravintolassa NY:ssä.

Guacamole-2

Tätä voin suositella erityisesti paistetulle lohelle; leikkaa lohi ohuiksi viipaleiksi, kuumenna paistinpannu todella kuumaksi, ”vuoraa” pohja suolalla ja paista lohiviipaleita minuutin verran puoleltaan. Tarjoa em. salaatissa, tai muuten ja oheen tätä:

GuacamoleNopea guacamole  a la Rantapelto

1 valkosipulinkynsi
½ punaista chiliä (siemenet poistettuina)
1 tl karkeaa merisuolaa
2 kypsää (kaupassa on ready to eat -merkinnällä varustettuna, osta niitä) avokadoa
2 rkl oliiviöljyä
1 limetin mehu

Pilko mortteliin valkosipuli ja chili, lisää joukkoon suola. Pusertele tahnaksi ja lisää joukkoon yksi paloiteltu avokado, oliiviöljy ja limetin mehu. Murskaa ja sekoita tasaiseksi.

Leikkaa toinen avokado palasiksi ja sekoita massaan. Jätä palaset ”sattumiksi”, älä soseuta. Maistuu leivälläkin, mutta sopi erinomaisen hyvin paistetun lohen kumppaniksi. 

 

Huomenna on – tehtävä töitä – mutta myös antiikkimessut ja pääsee ulos syömään!!  Ja skype!!

Kirjoitettu kello 18:51

Oli vielä melkein pimeää kun lähdin kävellen kampaajalle. (kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

Kävellen pakkasaamuna

Kävellen pakkasaamuna-2

Koskelantiellä kovin hiljaista.

Kävellen pakkasaamuna-3

Toppilan sillalta näkyi Villa Hannalan pitsitorni kauniisti.

Kävellen pakkasaamuna-4

 

 

 

Kävellen pakkasaamuna-5

 

Toivoniemen koivut viehättävästi huurussa.

Kävellen pakkasaamuna-6

Yksi lehti ei anna periksi.

Kävellen pakkasaamuna-7

 

Uusi, uljas Raatti.
Kävellen pakkasaamuna-9

Ja loppuun liki pakollinen kuva Pikisaaresta.

Kävellen pakkasaamuna-10

Summa summarum: talvinen Oulu on kovin kaunis.

Kampaajalla hurahti pari tuntia.

Pehtoori tuli hakemaan, ja ajelimme Sittariin: viisi grillattua broileria, 5 granny smith -omenaa, 5 banaania, 3 sitruunaa, 4 pkt aurinkokuivattu tomaatti – tuorejuustoa (creme bonjour), 4 pussia jääsalaattia, sitruunapippuria ja 3 pkt isoja wrappeja. Kotiin tultua duunasimme puolessatoista tunnissa 35 ”hedelmäistä broilerwrappia” [ohje täällä], jotka kävin tarjoiluvalmiina äsken tyttärelle viemässä. Läksäreitään viettää hän.

Nyt vielä viimeistelen meidän nyyttäriosuutemme: illalla on viinikerhon perinteiset (loppiais)nyyttärit ja me lupasimme viedä kylmän kalaruoan. Alkuun on keitto, sitten meidän savukalamousse saaristolaisleivän ja mädin kera ja kerhomme naissinkku on luvannut tuoda sille sopivan salaatin, pääruokana isäntäväki tarjoaa liharuokaa jolle kerhomme miessinkku (vain kerhossa sinkku) on luvannut valmistaa kasvislisäkkeen ja sitten kaupunkilaistuneet oulunsalolaiset ovat luvanneet tarjota jälkiruoan. Kaikki muut ovat vaihtaneet omalta mukavuusalueeltaan pois, – paitsi me. Melkein aina minä teen jotain alkuun sopivaa kala/äyriäisruokaa. Niin siis nytkin.

On jo kyllä nälkäkin. Lähdettäis jo…

 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

klo 22.12.  Lime-kookos-pannacotta mangopaloin oli ehdottomasti parasta. Nyt on täys. Nyt juhlakausi on loppu.

Kirjoitettu kello 16:48

Nyt on sellainen ilta, hetki, että on mietittävä, lueteltava päivän hyvät asiat… Mitä kaikkea hyvää tänäänkin on ollut!

On hyvä herätä pitkien (lue: arkisin poikkeuksellisen monien, periaatteessa kaikkien tarvittavien = 8 tunnin) yöunien jälkeen hyvissä ajoin.

Aamupuuron keitto ei ole joka-aamuista, mutta tänäaamuista. Sekin on tässä päivässä hyvä.

Sovinnossa itseni ja vaatekaapin kanssa löytyy kerralla mukavat, lämpimät, tarpeeksi asialliset vaatteet töihin: paksu vaaleanpunainen palmikkoneule ja Noolanin harmaat huopahousut ovat tänään ilonaiheita. Ne ovat minun, tuntuvat omilta! Niissä on hyvä ja lämmin olla.

Kävellen en kuitenkaan lähde, tänään tuntuu hyvälle mennä autolla. Ja matkalla soi Tuure Kilpeläisen ”Eloon”  - se on hyvä biisi ja sekin on hyvä asia, että juuri se soi. [Ja sitten kuitenkin jossain syvällä alavire, alakulo, ja muistan kuitenkin mitä Olli Helenius laulaa:  "Nyt ja aina" ]

Töissä ei meitä monta ole. Oikeasti on tutkimusvapaaperjantai. Luen, kirjoitan, luen, käyn kirjastossa, luen, kirjoitan. On rauhallista. Professori käy vain muutaman kerran. Vain muutama opiskelija piipahtaa, soittaa, sähköposteilee. Ei, eivät häiritse, muistuttavat vain siitä, mikä työssäni on mukavaa: ihmiset. Ihmisiä tarvitsen.

Päivä menee nopeasti. Ei palele, ei ole kiire, tiedän mitä teen, tiedän että saan luennon kulkemaan.

Työkaveri  alakerrasta käy, jutellaan pitkään. Toinen tuo runokirjan lainaksi. Onhan meillä sama elämäntilanne: äitinä ja tytttärenä, tyttären äitinä, äidin tyttärenä. Hyvät työkaverit ovat enemmän kuin usein muistaa ajatellakaan.

tiffany

Mahdollisuus lähteä jo kolmelta on etuoikeus, jota ei aina muista. Ja tänään se oli tärkeää, että saattoi lähteä: tyär oli luvannut tulla kotikotiin illaksi, – ja syömään.

Pehtoori oli käynyt kaupassa, joten ei tarvinnut lähteä markettiin, mistä muistin olla tänään erityisen iloinen. Minä en todellakaan pidä perjantai-iltapäivän markettiostoksista. En todellakaan.

tiffany 1

Pakkasella ja pimeällä koti valoineen, lämpöineen, takkatulineen, kynttilöineen, kaikkine omine juttuineen, tuoreine kukkineen, perjantaineen, eikä-tarvi-lähteä-mihinkään-fiiliksineen on hyvä, levollinen.

Laitan ihan ekstrahyvää ruokaa: paistettua Inarin nieriää, parsakaalipyrettä, mäti-smetakastiketta, perunoita, … kuuntelen hyvää musiikkia, tytär kertoo gradusemmasta, kavereista, Stuttgartiin palanneesta S:sta, ottopojasta, huomisesta, höpötellään kolmisin. Istuskellaan pitkkään ruoan jälkeen…

Näin paljon hyvää, ja minä olen jo nyt itku kurkussa. Toistelen itselleni, hoen kuin mantraa, kertaan kaikkea hyvää … mutta ei auta! Nyt jo ikävöin. Tytär lähtee reilun viikon päästä…

tiffany 2

 

 

On väitöskirjantekijöitä ja on väitöskirjantekijöitä. Sellaisia jotka väitöskirjantekijöiksi haluavat ja joista sellaisiksi ei ole ja sitten on sellaisia, jotka eivät väitöskirjantekijöiksi halua, mutta joita sellaisiksi kysellään. Kryptistä? No niin on ollut tämä päiväkin. Ajatus oli lähteä ajoissa töistä hoitelemaan pankkiasioita, mutta eihän se onnistunut. Caritakseen kuitenkin ehdin sovitusti ja sitten kun lähempänä kuutta kotiin ajelin olin jo tautisen nälkäinen.

Sattuipa niin, että oikeasti olin unohtanut syödä eväät ja aamiaisesta oli liki kellonympärys aikaa. Ja mitä moisesta seuraa? Kaikenlaista pientä napostelua olen tässä tunnin verran harrastanut. Ei hyvä.  Ja  olen toivonut että olisi ollut pakastimessa tällainen paketti.

dim sumit

Viime viikonloppuna kokeilimme näitä Stockan pakastealtaasta löytyviä dim sumeja…

dim sumit 2

Paketillisesta tuli näin paljon. Nuo kolmiot olivat minusta eniten eines-ruoan makuisia [mikä tarkoittaa etten pitänyt kovinkaan paljoa], mutta kaikkinensa 11 euron paketiksi ihan hyvä setti. Kymmenen minuuttia uunissa ja paljon hyviä pieniä syötäviä kahdelle. Altaassa oli myös pienempiä paketteja, joissa oli vain yhtä sorttia noista… ehkä ensi kerralla otan noita oikeassa reunassa olevia katka-frittejä paketillisen, ne olivat parhaita. Roope Ankan rahapussin näköiset nyytit sisälsivät mustekalaa? ja niistä pidin myös.

Minä olen kahdella Kiinan reissulla oppinut dim sumi -friikiksi. (klikkaa isommaksi niin näet miten monenlaisia niitä voikaan olla)

dimsum

Enhän ole väittänytkään, että ne olisivat mitään kevyttä ruokaa, mutta… ihania ne ovat. Ihan omanlaisiaan, ja ehkä parhaita ikinä, oli Xian´ssa. Ehkä siellä oli muutakin mikä teki tunnelmasta ainutalaatuisen. Ks. kuvat.

Ja sitten kun aasialaisiin pieniin syömisiin päästiin, ja on perjantain aatto, niin kerronpas että Oulun Puistolassa on perjantaisin sushi-päivä. Niitä saa luonnollisesti kotiinkin. Sushit ovat ”erilaisia”, ne vaihtelevat viikottain, niissä ei ole jääkaapin makua ja riisiä juuri oikeanlaista. Ne ovat hyviä, etten väittäisi jopa erinomaisiksi. Muutaman kerran pehtoori on niillä perjantaina yllättänyt. Nämä kuvat ovat marraskuun ylläristä…

sushi

sushi 2

Nyt kun ei ole noita  - niin haen … haen mitä? Riisikakkuja? Kuivattuja mustikoita, ehkä pieni nokare jäätelöä, tai sittenkin oikea viipale saaristolaisleipää jossa on päällä suolaista voita ja Polar-juustoa.

Kirjoitettu kello 19:32

Viini-lehden eilen tulleessa uutiskirjeessä oli siikafile-ohje, joka herätti mielenkiinnon, – ja niinhän pehtoorin kauppalappuun kirjoitin piipahduksen kauppahallissa: tuo siikafileitä ja scampeja.

PPPP

Ja ohje menee hieman soveltaen näin:

Mausta siikafileet suolalla ja pippurilla. Jätä maustumaan siksi aikaa kun teet lisäkkeenä tarjottavat jättikatkaravun pyrstöt.

Kuivaa sulatetut jättiscampit talouspaperilla. Kuumenna oliiviöljy  ja freesaa hienonnettu sipuli ja valkosipuli. Lisää joukkoon katkaravunpyrstöt ja jatka vielä paistamista. Purista joukkoon limemehua, mausta pippurilla ja ripauksella suolaa.

Viimeistele lisuke leikkaamalla joukkoon runsaasti kevätsipulin vartta ja persiljaa. Lusikoi joukkoon smetanaa ja kiehauta. Tarkista maku.

Paista siikafileitä voissa rapeiksi. Nosta siika lautaselle ja lusikoi ravunpyrstösoosia kalan päälle.

PPPP-2

Eihän se huonoa ollut. Lisänä oli voilla muhennettuja puikalaperunoita. Hmmm… .

Ja kun ruoka oli normia parempaa, katsoin tarpeelliseksi etsiä viinikaapista jonkun vähän tavallista paremman viininkin: Dreissigacker Bechtheimer Riesling 2007. Ostettu meille jouluviiniksi pari vuotta sitten. Muistaakseni silloin ostettiin kaksikin pullollista, joista toinen todella nautittiin jouluna jokunen vuosi sitten – ja joka tapauksessa tänään nautittiin yksi. Hyvinkin jo kypsynyt oli tämä.

Rheinhessenin valkoviinit ovat lemppareitani (heti Alsacen jälkeen) ja tässäkin takuuvarmasti kukkaisuutta, makeaa sitruunaa, ja raskasta [positiivisessa mielessä] suuntuntumaa. Oli siialle ehkä aavistuksen liiankin tuhti, mutta toisaalta niin oli siialle tehty rapusoosikin. Mutta varsinkin ravut ja viini sopivat toisilleen… Mutta siis: kannattaa muistaa, että Rheinhessen ja Rheingau tuottavat (heti Alsacen jälkeen :)) erinomaisen hyviä riesling-viinejä.

PPPP-3

 

Ja minä kun olin alunperin ajatellut tässä illan päälle vielä hieman toimitustyöhommia tekeväni. Saahan sitä ajatella!

Luulen, että Jää vie minut, Mamma Mian kun olen jo nähnyt: sekä leffassa että Broadwayllä (tuliko hieman leuhkittua, no joo, mutta oikeasti Broadwayllä [ainoan kerran elämässä] Mamma Mia nähtiin, ja samana päivänä paljon muutakin, jota on enää vaikea uskoa todeksi! Ks. vaikka. KLIKS)

PPPP-4

Huomenna pääsen ulos! Jo nyt siitä hyvä mieli.

Kirjoitettu kello 19:00

Brunssi (ei kuohuvaa, mutta kaurapuuroa!) oli sovittu kymmeneksi. Kyllähän ne nuoret – nälissään – pikkumökistä ajoissa ”meidän puolen” pöydän ääreen istahtivat. Kyllähän sitä voi vain ihmetellä millainen määrä ruokaa nuoriin miehiin uppoaa jo aamusta. Ja kaikki kuin kukkakeppejä, kuka mitäkin urheilua aktiivisesti harrastavia, ja muutoin vain treenaavia.

Pitkähkön tovin jälkeen me nousimme brunssipöydästä, heippasimme ja lähdimme kohti maalikyliä. Paluumatkaan meni kuusi pitkää tuntia.

Paluumatkalla-2

Hangasoja – Sodankylä välillä oli ihan hirveä ajokeli. Puuskittainen tuuli, liki lumimyrsky, pöllyävää lunta, näkyvyys kovin surkea. Ainoa lohtu, että nuoret olivat tulleet mökkiin jo eilen, etteivät hekin olleet tien päällä; olisi ollut kaksinkertainen huoli. Paitsi että hyvinhän pehtoori ajaa.

Paluumatkalla

Paluumatkalla-4

Rovaniemen jälkeen jo vähän parempi keli, mutta liikennettä (venäläisiä!) paljon, eikä alijäähtynyt vesi ja ja vesitihku nekään mukavia olleet. Mutta tultiinpahan takaisin kotiin.

Monta asiaa ehdin matkalla miettiä…

- Olenkohan ilmoittautunut yhdelle vai kahdelle kurssille kevääksi. Ainakin syksyllä Kansalaisiopistolla alkanut digikurssi jatkuu, mutta myös kuvankäsittelyä OSAO:lla? Lähtisköhän Juniori mulle kaveriksi?

- Julkisen bloggailuni 5-vuotispäivä tänään! Viisi vuotta – aika vaatimattomasti se alkoi! Enkä nyt tiedä on kovin laadukkaaksi käynyt sen jälkeenkään. Laveammaksi kylläkin. :)

- Ja kummitytön varttivuosisataispäivä. Jo nyt?

- Millä ilveellä mahdun työvaatteisiin keskiviikkona? Enhän kulahtaneissa venyneissä vakosammareissa ja fleecessä kehtaa duuniin mennä?

- Jatkanko ensi vuonna Kalevan ruokakolumneja, — ? Mutta kun aiheet ovat aina vain vaikeampia keksiä. No yhtä työstin kuitenkin.

- On se aika vuodesta kun huoltoasemalla punaiset joulupallot ja hopeiset nauhat lasinpesunesteiden ja sipsipussien välissä ja keskellä näyttävät tavattoman muovisilta, rihkamalta, tyhmältä.

- Onneksi huomenna ei ole vielä työpäivä, tai ainakaan en mene kampukselle… kotosalla voin jo varovaisesti aloitella…

- Voisiko tutkimusmäärärahoilla palkata kuukaudeksi tutkimusapulaisen? Syntyvyystilastojen kokoaminen olisi vielä kesken.

Nyt väsyttää,… Täysikuu(ko) piti hereillä, niin ja kävinhän minä vielä alkuyöstä ”taivaanvahtina” pihalla. Revontulia toivottiin näkevämme – erityisesti tyttären Saksan vieras niitä kaipaili. Mutta ei ollut taivaantulia, oli vain kirpeä pakkasyö ja täysikuu. (kuva kannattaa klikata isommaksi: taivaan syvä sini näkyy… Minun lempivärini: syvä taivaansini)

_MG_9967

Kirjoitettu kello 19:18

Jossain vaiheessa yöllä loppui pakkasen pauke nurkissa, unen läpikin aavisti, että ulkona lauhtuu. Uni syvää, levollista.

Hiljalleen herättyä ryhdyn puuronkeittoon. Me lumitöidentekijät tarvitsemme vahvistavan aamiaisen [ihan niinkuin viime päivinä ei olisi vahvistunut jo tarpeeksi!!)].

Päivä Hangasojalla

Sähköpostit, kommentit, ja säätiedotus. Lauhtunut on. (kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.)

Päivä Hangasojalla-2

Samaa näyttää mittari (- 10 C). Mitä ylle, jotta on sopivasti lumitöihin?

Ikivanha (about 28 v.) villapusero, iki-ihana villapusero on mökkivaatetuksen aatelia.

Päivä Hangasojalla-12

Liiterin edessä odottaa lumilinko, johon pehtoori on tuonut ja asentanut huolletut renkaat – nyt on erinomaista ryhtyä pihapiirin putsaukseen.

Päivä Hangasojalla-3

Lunta ei kuitenkaan ole paljoakaan, eihän siitä ole kolmea viikkoakaan kun täältä lähdettiin, joten reilussa tunnissa polut, myös vedenottopaikalle, samoin parkkipaikka, putsattu.

Päivä Hangasojalla-17

Samalla ihailen mökin räystään pitsireunaa

Päivä Hangasojalla-7

Naapurikin on tulossa tänne vuodenvaihteeksi, joten huurruttelenpa heillekin reitin tienvarresta mökkiovelle. Pääsinpä samalla kuvaamaan tämän kauniin nilan,  - Rudolf Koivu maisema, eikö?

Päivä Hangasojalla-4

Sitten purolle (kyllä se tuolla erottuu), vedet saunalle ja sauna lämpiämään. Lingon ja lapion kanssa on tullut hiki, joten oli hyvä päästä pesulle.

Päivä Hangasojalla-5

Päivä Hangasojalla-6

Iltapäivällä rupesi tuulemaan, pyryttämään, – ei kai vain puista lähde lumi?

Päivä Hangasojalla-2-2

Kauppaan ja postiin lähdin, – Kuukkelissa hurja hyörinä. On sesonki. Enemmän väkeä kuin pääsiäisenä.

Päivä Hangasojalla-15

Päivä Hangasojalla-11

ja samalla reissulla pääsin hierojalle. Joululahjakuvakirjojen teko viimeistään jumitti niska-hartiaseudun, joten oli hyvä jotta minun pohjoisen luottohierojani palautti toiminnan ja verenkierron.

Illansuussa pitkästä aikaa oikeasti nälkä: ei syöty vain koska ”on sen aika” tai niin kuuluu tehdä, vaan koska oli oikeasti nälkä. Olin ajatellut jotain ihan muuta, mutta kauppareissulla – hylättyäni monta muuta vaihtoehtoa – keksinkin jotain hyvin retroa: Metsästäjän leipä! Niitä syötiin nuoruusvuosina Laanihovissa eräskin. Siis jauhelihaa ja tatteja. Oli muuten ihan hurjan hyvää, ja retrohenkeen nautimme ruoan kanssa retroviiniä: Torresin Cran Coronas oli jossain vaiheessa viiniharrastusta suunnilleen parasta mitä tiedettiin. Hyvää se on tänäänkin.

Päivä Hangasojalla-9

Viiniä on vielä, ja nyt kysymys kuuluu: vetäydynkö viinilasillisen kanssa nimikkotuoliini tuohon takan äärelle

Päivä Hangasojalla-8

vai lähdenkö ulos, – siellä ei nyt tuiskua ihan hirveästi, mutta olisi kyllä lumitöitä – ihan hyötyliikunnaksi asti. …

Mutta ehkä otan Esko Valtaojan ”Kaiken käsikirjan” tai ehkä voisi katsoa jonkin elokuvan, – tuolla on montakin ehdolla. Koskaan ei ole muka ollut aikaa katsoa, nyt voisi vaikka olla…

Päivä Hangasojalla ei ole ihmeellinen, mutta meille se on! Tämä on meidän maailma nyt – nyt on hvyä.

Kirjoitettu kello 19:19
Ke
26
12
2012

Tapanin ajelulle

Vähän pitempi Tapanin päivän ajelu.

Läpi musta-valkoisen maiseman Rovaniemelle. Pöllyävää puuterilunta, aika paljon sitä ja aika paljon liikennettä. Mutta tiet sulat. Sikäli hyvä ajella, hyvä kulkea, vaikka poikkeuksellisesti olisi kyllä ollut melkein yhtä hyvä jäädä, – jäädä kotiin.

Mökillä on oltu vastikään, parikin kertaa, ja pohjoiseen lupaa pakkasta niin paljon, että huolettaa, kuinka kovasti kaivatun ulkoilun käy? Meneekö ihan pirttipäiviksi? Kotonakin on jouluista, kaunista, Oulunkin talvi luminen, ulkoiltavat kelit. Ja mökille on mentävä kaksistaan, ei ystäviä, ei nuoria, – Oulussa niitäkin olisi…

Mutta kuitenkin lähdimme… Aamulla pakataan ne vähät, mitä mukaan on otettava. Kirjoja, herkkuja, untuvatakit, ulkoisen kovalevyn pakkaan myös [mökillä on hyvä aika järjestellä syksyn kuvia], joulukukka ja sen sellaista. Joulupukin pajalla Napapiirillä käydään syömässä erinomaiset lohileivät ja ajohuki siirtyy pehtoorille.

Välipäivät

Rollon jälkeen pilvet häipyvät: aurinko läntisellä taivaalla, kuu idässä. Vaaleansinistä, valoisaa.

Välipäivät-2

Sodankylässä – kuten koko matkalla – on -15 C . Lunta poikkeuksellisen vähän; uutisissa kerrotaan että Kehä Kolmosen sisällä on enemmän kuin täällä.

Välipäivät-4

Pian pimenee, ja neljältä kun ollaan Hangasojalla on jo syvänsinistä, samettisen pimeää. Kristallisen kylmää. Nyt on jo –26 C. Jätin lumityöt huomiseksi.

Ei enää jouluruokia, ei edes Lappi á  la cartea, mutta perinne se on tämäkin… meillä ainakin.

Välipäivät-5

 

Kirjoitettu kello 20:04
Pe
21
12
2012

Valoa pimeässä

Vuoden pimein päivä, mutta ei siltä ole näyttänyt! Purppuraa, oranssia, pastellinvärejä, taivaankannen kirjo ihan huikea! Yleensä vain Lapissa näkee näin kauniita auringonnousuja ja laskuja… Sitä paitsi keskipäivällä paistoi aurinko! Mutta ei tullut oltua oikeaan aikaan oikeassa paikassa kamera mukana, että olisi voinut kuvailla.

Kauppareissulla kävin, muutoin kotosalla, lahjoja paketoiden, kakkua tehden ja laitoin meille sitä porkkana-lanttupaistosta, josta kirjoittelin (11.12.) joku päivä sitten. Kaksi isoa porkkanaa ja 400 g painava lanttu oli sopiva annos kahdelle. Tuli hyvää.

Jouluruokia

 

Jouluruokia-2

Sitten elokuviin. Elokuvissa käynti liittyy joululomiin. Muistan kuinka lukio- ja opiskeluaikana juuri joululoman aikoihin käytiin parikin kertaa viikossa elokuvissa. Saatiin leffarahaa ja oli aikaa, ja joulun tienoilla tulivat yleensä vuoden parhaat elokuvat teattereihin.

Tänään pehtoori ei viitsinyt lähteä (ois kannattanut), joten menin yksiksein. Ei, ei Hobittia vaan Starissa (Oulun paras elokuvateatteri ;)) menee Koskemattomat, jota työkaveri suositteli. Ranskalainen ”hilpeän liikuttava ja sentimentaalisen riemukas” lukee esittelyssä, no joo, noinkin mutta minusta se oli myös hyvin kaunis elokuva ystävyydestä. Lämpimästi voin suositella. Siitä jää hyvä mieli.

Tähän päivään ja kuvan tontun tarha-aikoihin liittyvä mukava muisto täällä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012

21 21_2012

Kirjoitettu kello 20:12
To
20
12
2012

Blue Christmas?

On joululoma.

blue_christmas_balls_1920x1200

Pehtoori haki postista joululahjoja, joita olin tilaillut. Poika oli saanut työnantajalta ison juustopaketin, olisi saanut kinkunkin ”mutta ku sanoin, etten tartte, niin se sano, että no hö?, mutta vie vanhemmilles, mutta ku sanoin, ettei nekään syö kinkkua, niin se kysy, MITÄ te jouluna oikein syötte, ja ku sanoin, että poronpaistia ja korvasienimuhennosta  meillon aina ollu, nii se katto vähän ihmeissää….”. Töissä kävin esimiehen kanssa torttukahveilla (tämän joulun ekat ja viimeiset?). Muutamalta bloginlukijalta on tullut joulukirje – entiset opiskelijat ja minulle ennestään tuntemattomat ihmiset ovat kertoneet lukevansa näitä juttujani, – asettaa paineita? Ehkä ei, mutta ehkä kannustaa, – ainakin tuntuu mukavalle. Tulin töistä ja sytyttelin paljon kynttilöitä, leivinuunissa olikin jo tulet – siivooja-S. on käynyt tänään tekemässä kotiin puhtauden, joten nyt saan vain fiilistellä.

Nyt voin antaa joulun tulla, minulla on monta päivää aikaa laitella kaikkea. Joulustamme ei  tulekaan sinistä… kävin toissapäivänä etsimässä kattausvermeitä.. ja oliko missään kauniita sinisiä (olinhan jo päättänyt että laitan sinisen joulun) nauhoja, lautasliinoja, kynttilöitä, helmiä, mitään …. ei ollut, ei. Hopea-valkoinen onkin tämän(kin) joulun väri.

sininen joulu

Elvis laulaa ”Blue Christmas” – nyt ei ole se, ei millään muotoa.

Santa Maria degli Angelin kirkko Assisissa – se on tuossa kalenterikuvassa (klikkaa isommaksi). Kuva on pienestä keramiikkataulusta, jonka ostin toukokuussa … nyt olisi mukava käydä tuolla. Paitsi että nyt on ihan hurjan mukavaa olla kotona. Ihan mahdottoman hyvä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012

20

 

20_2012

Kirjoitettu kello 19:30

Vielä minä tein lohivoileivän tähän bloggaukseni seuraksi. Ihan niinkuin en olisi koko iltapäivän, illan, ollut notkuvien pöytien äärellä…

Systeri tuli iltapäivällä, oli mukava nähdä pitkästä aikaa… veljen kuopuksen [suvun kuopus, minun näkökulmastani] täysi-ikäisyyttä lähdimme porukalla juhlimaan. Jos pikkuveljen kuopus on jo täysi-ikäinen, niin kuinka vanhoja tässä itse ollaan? … Ja pehtoorin siskon kuopus on myös täysi-ikäinen, joten ollaan tosivanhoja…

No mutta… olimme siis iltapäivällä kakkujen ja herkkujen makumaailmassa, sankari ei tainnut juuri suunvuoroa saada, kun meitä monia puheliaampia sattui olemaan läsnä. Mukavan illansuun jälkeen siirryimme kaupungille… tai siis keskustaan, jossa meillä oli viinikerhon miitinki. Olimme vajaalukuisesti läsnä, mutta se ei heikentänyt keskustelun reippautta, eikä tarjoilun tasoa. Olihan taas kaikkea hyvää tarjolla: illan annista raportoinen ensi viikolla ikäänkuin jouluviinisuosituksina…

Päivän muusta kulusta on todettava, että nukuin ihan liian myöhään, joten on tuntunut, ettei mitään aiottua ole ehtinyt. Hallisssa ja surkuhupaisalla Tiernatorilla kävin aamupäivällä .. miksi näistä piti tämmöisiä tehdä. Miksei hirsikojuja Letkunpuistoon? Jääkuutio-idea on ihan hyvä, mutta toteutus ja paikka enemmän kuin arveluttava…

 --Tiernatorilla-4

--Tiernatorilla-2

--Tiernatorilla-3

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012

15

 --Tiernatorilla-5

Kirjoitettu kello 22:55
Su
09
12
2012

Siperia opettaa

Siperia opettaa. Tai siis Siberia. Saariselän keskustassa on ravintola, sateenkaariseinämän takana. Sisältä väljä, tyylikäs, lappilaista gourmettia tarjoava fine dining -paikka, jossa kävimme eilen. Olimme  siellä toista kertaa, keväällä kävimme kaksin, nyt ystävien kanssa, ”markkinoinnin kohteena”. Ja nyt Siberia opetti, että samppanjaa siellä ei kannata tilata: voi elävä tikka* turhan hintavaa on. Tätä ”kauneusvirhettä” lukuunottamatta, mitä mainioin ja makoisin ilta.

Kymmenen tunnin yöunen jälkeen mökin siivoilua ja vähäiset tavarat autoon ja tien päälle. Kuiva, selkeä pakkaskeli. Neljä teertä, kettu, tusinan verran poroja tiellä ennen Sodankylää.  Minulla lukemisena – vaihteeksi –  Kemijoen vesivoimahistoriaa, . Napapiirillä kävimme pitkästä aikaa joulupukin pajalla. Kalenterikuvia ja postiasioita. Joulupukin pajalla ja postikonttorissa 10 bussilastillista espanjalaisia. Ja pari sataa japanilaista. Ihan kuin ulkomailla olisi ollut.

Nautimme lounaaksi lohileivät. Rollo – Oulu välihän on se meitsin hukina oleva ajopätkä, yleensä on, mutta tänään pehtoori ajoi koko matkan. Minä luin. Ajoissa kotona. Pitikin olla. Projekti saatettava loppuun …

(*päivällä kuulimme radiosta Risto Kaskilahden haastattelun, jossa tämä totesi, että isänsä rajuin voimasanonta  oli ”voi elävä tikka”. Sepä sitten oli illan puheissa meillä …)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI


Kirjoitettu kello 20:10

Kohtsillään herättyäni halusin ulos, sillä pakkasta juurikin sopivasti, hulppeasti vain -8 C. Ihan tyven, ei sada lunta. Ladulle lähdin ja siellä viihdyin. Hiljaisessa, hiljalleen hämärästä valkeaksi aukeavassa aamussa hiihtelin yksikseni, loistavassa kelissä, hyvillä mielin. Kännykamera oli sentään mukana. 

Päivä kulunut Laanilan historia -projektin ja yhden kirjallisen joululahjan kanssa puuhatessa. Takkatulen loimussa, ikkunasta näkyvää talvimaisemaa ihaillen.

Saunalle mennessä minäkin näin sen hillerin tai kärpän tai mikä lieneekään, asunee Tuulentuvan alla, Pehtoori on jo pari kertaa sen nähnyt, en edes haaveile kuvaavani sitä; niin nopea näytti olevan. Purolla jääkannen alla kuuluu solina, isosti, enpä muista ennen talvella kuuluneen noin isosti.

Illaksi meillä on kutsu kylille syömään. Mennään Siberiaan oululaisten kavereiden kanssa, jotka hekin viettävät täällä, siis omassa lomaosakkeessaan ”tuolla keskustassa”, pidennettyä viikonloppua.

Nälkähän tässä jo onkin —  - me hiihtäjät tarvitsemme ruokaa. :)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERIn kuva
on aamulla Savottakahvilan nurkalla otettu.

~

Aamulla mökin mittari näytti -25 C. Ei aiettakaan lähteä ladulle, lenkille, mäkeen. Ei minnekään. Vaikutti tulevan pirttipäivä.

Joulukorttien kirjoittaminen: ehdin saada kortit iFolorilta niin, että lapset laittoivat puumerkkinsä jo kotona, tänään sitten meidän vuoro ja osoitteet kuoriin. Kotimatkalla ajetaan Napapiirillä Joulupukin pääpostikonttorin kautta, jotta saadaan oikeanlaiset postileimat kohdilleen.

Sitten vähän lukemista ja  kuitenkin puolilta päivin päätin lähteä kylille: jouluostoksille. Saariselän keskustassa on Partioaitta ja paljon pieniä design- ja lahjatavaraputiikkeja, joten ajattelin, jotta josko siskolle, nuorisolle, pehtoorille ja murmelille jotain pientä kaunista arkeen ilahdutusta tai ulkoiluun passelia joululahjaksi löytäisin.

Kiersin kaikki … Tuloksena vain se, että meille muutti Valtteri. Se on Ollin ja Voltin serkku. Olli asuu Iissä ja Voltti Merijalinrannassa. Valtteri on nyt tuossa alhaalla joulukalenterikuvassa. Pehtoori vain hiukan huokailee minun ja tonttujeni (täälläkin niitä on) kanssa… huokailkoon.

Iltapäivällä lauhtui, pehtoori käveli pitkästi, minä en saanut itseäni oikein liikkeelle. Kamera kuitenkin kannusti lähtemään ulos.

Pihapiirissämme on aihki (ks. siitä enemmän täältä). Komea maskuliininen Aihki.

Ja sitten koivu, enemmän kuin vaivais. Hienohelma se näin talvella on.

 

Seita? Noup, vain ilmastointiputki naamioitu aika hyvin. …

Siperianpihta lappilaiseen tapaan.

 Jos kotona olenkin jo oppinut kokkaamaan vain kahdelle, niin täällä Myötätuulessa se ei oikein vielä ole onnistunut. Tänäänkin olisi ollut ruokaa isommallekin sakille. Olisi varmastikin nuorisolle, VMP:lle tai vaikka ”virallisilla illallisilla” maistunut. Sen kerran kun meidän helsinkiläiset ystävät ovat Oulussa, me olemme täällä. Mutta erittäin mieluusti näkisin heidät täällä ruokapöydässä, – ja muutenkin tietysti.

Mutta siis söimmepä kaksistaan parsakeittoa, jossa oli savuporosuikaleita ja krutoneja, pääruokana kaupan (Riddesheim) valmista lammaspateeta (erinomaista) ja portviinihyytelöä ja sen kanssa ruusukaali-pekoni-smetana-lisuketta. Pidimme siitä hyvin paljon, varmaan jää tehtäväksi toistekin. Eikä jälkkärinä olleet letut kirsikkamoussetäytteelllä nekään jääneet syömättä. Voisin ensi viikolla resepteillä niistäkin…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI


Kirjoitettu kello 19:00

Iltainen oli syöty. Ja jäänyt myös oli torpan
pöytään loppuja vain, vähän kaljaa tuoppien pohjiin,
kantoja reikävän leivän ja muikkuja, myös perunoita.
Pirttikin lämpimän herttainen oli, luota kun lieden
hiillos räiskyessän tulen hehkua henki ja peitti
pilviin tupruaviin katon: vain pärepuut, reki vaivoin
nähtiin orsien päällä -ne saivat kuivua siellä.
Korkeuteen savu leijui, kun pimeän katon alle
loimua loi päre vain, siten ehtootoimia torpan
helpottain valollaan. 


   (Katkelma runosta  Hirwen-Hiihtäjä, J. L. Runeberg, (suom. Teivas Oksala))

Hyvää itsenäisyyspäivää täältä Hangasojan lumisesta satumaailmasta.

On vaikea valita niistä kymmenistä kuvista, joita tänään otin…

Mutta jos ensin kerron, mitä olemme tehneet: hiihdimme. Matka oli sprintti, vauhti ei. Mutta me hiihdimme. Pehtoorikin vain kolme kuukautta selkäleikkauksen jälkeen – viime talvena ei juuri hiihtänyt, tänään hiihti. Olimme ladulla aamuvarhain, vielä hämärässä. Ja siellä oli kaunista. Sielläkin.

Loppuaamupäivä meni lumitöissä ja muutoin pihapiirissä. Sitten kauppaan: Kuukkelista [Saariselän legendaarinen kauppa] löysimme puikulaperunoita ja erinomaista mätiä. Lohta ja silliä ja vähän muuta. Siitähän se kahden hengen juhlapäivällinen lähti. Suomalainen kahden hengen juhlaruoka.

Rantasaunassa luonnollisesti kävimme. Pulahdus purossa ei ollut meidän juttu, ei tänään. Aamulla hiihtäessä oli vain -11 C, nyt on jo enemmän kuin 20-astetta pakkasta. Olkoot. Me kääriydymme viltteihin, samppanjaa jäi ruoalta vielä vähän, —  ja ryhdymme  katsomaan Jennin ja Saulin vastaanottoa. Ja kaksi kynttilää ikkunalle on jo laitettu. Miksikö? ks. täältä

Ja tässä kuvia, jotka kertonevat, kuinka kaunista tänään täällä on! (huomenna paljon lisää… )

 

 

Aurinko ei enää nouse…. tai siis nousee, mutta vasta ensi vuonna.

 

 

Tänään sentään auringon häivähdys näkyi. Täällä on merkillisen pieni olo.
(ehdottomasti kannattaa klikata kuva isommaksi)

 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

 

JOULUKUVAKALENTERI 2012

 

 

 

 

Kirjoitettu kello 18:25
La
01
12
2012

Joulukalenteri 2012

On joulukalenterin aika. On adventin aika. Se tarkoittaa, että on aika ja lupa odottaa. Odottaa ainakin seuraavaa päivää, seuraavaa luukkua.

Odotin itseltäni, aikaansaanniltani paljon enemmän tälle päivälle, mutta aina ei voi voittaa. Mutta joulukalenterin aloitan. Tämän blogin neljäs joulukalenteri on edessä.

Tänä vuonna kalenterini on sininen, ja ajattelin tehdä joulusta muutoinkin sinisen. Ajatus voi vielä muuttua moneen kertaan, mutta haitanneeko tuo… Nyt ajattelen niin, että joulupöydän katan siniseksi, joulupaperit olkoot sinisiä, joulukortista tuli kyllä musta-valkoinen, tai ”musta-valoinen”, toivoisin, että olisi paljon sinisiä hetkiä joulukuussa, Liekö kalenterin kuvat sinisiä, ehkä pyrin siihen…?

Olisin suonut, että tänään sääkin olisi ollut sinisempi, olisi satanut kauniisti lunta, olisi ollut mukava lenkillä tepastella ja kuvailla, – mutta ei. Oli vihmova tuuli aamulla postilaatikolla, luihin ja ytimiin koskeva vinkka puhalsi asioilla ollessa, hautuumaalla oli kalsea, harmaa tunnelma, Caritaksen pihassa kylmyys sai kädet kohmeeseen ja aukoessani auton takakonttia ja yrittäessäni järjestellä tavaroita, iskin pääni kontin reunaan niin kipeästi, että olin pudota polvilleni. Nyt sinipunainen mustelma paistaa hiusrajassa ja lenkille lähtiessä tuntui, ettei pipoakaan voi päähän pistää, koskee!

Mutta tänään sentään ruoka oli hyvää. Oli sininen hetki kaksin syödessämme. Syystalven kuha on järjettömän hyvää ja helppoa. Minnalta hallista haettujen takuuvarmasti tuoreiden kuhafileiden leivitys jauhoissa, suolaa ja valkopippuria pintaan, nopeahko paisto oikeassa voissa ja pinnalle pirskotellen vähän sitruunamehua, oheen porkkanoita persiljan ja voisulan kera, voissa paistettuja sieniä (tigri vai mikä onkaan nimi), eilisen maa-artisokkapyreen paisto samalla pannulla ja siinä kaikki. Ei ole monimutkaista, mutta on gourmet-tason sapuskaa. Kuvakin olisi, mutten sittenkään laita tähän – ei sekään oikein simahtanut. :)

Niin ja iltapäivän lenkiltä palattuani pehtoori oli järjestänyt lämmikettä. Tämän vuoden glögikausi avattu; glögimaaottelu käyty. Kerron tulokset huomenissa tai lähipäivinä.

Ja nyt ja tämän jälkeen 23 joulukalenterikuvaa (klikkaa isommaksi ja käytä vaikka taustakuvaksi, ole hyvä) … Sinisiä hetkiä ja ihanaa odotusta toivottelen kaikille!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012

Kirjoitettu kello 18:15
Ke
21
11
2012

Menoa ja maalauksia

Eilen illalla Paistinkääntäjien voutineuvosto, tänään Slow Foodin ja Maatalousnaisten yhteinen ideapalaveri syksyn suurta ruokaseminaaria/-tapahtumaa varten [tulette vielä kuulemaan asiasta, ja paljon!] ja huomenna tutkijaseminaari. Kolmena iltana menoa. Ja perjantaina olisi vielä Tiiman [opiskelijoiden killan] pikkujoulu [ihmettelen suuresti jos jaksan lähteä]. Nyt menojen määrä tuntuu ihan paljolta. Varsinkin kun  kaikkina päivinä on erinäisistä syistä ollut oltava liikenteessä jo seitsemän jälkeen aamulla. Ja tänään ja huomenna on päivälläkin kaikenmoista häppeninkiä.

Äskeisessä palaverissa oli mielenkiintoinen makupari: Paulig Papua New Guinea -kahvia  ja sipulipiirasta. Eipä olisi tullut mieleenkään yhdistää, mutta voinpa suositella.

Töiden ja palaverin välissä ehdin pyörähtää kotosalla, jossa tuli käymään taulukauppias. Äitini oli sen ”lähettänyt” tänne, tai siis välittänyt meidän yhteystiedot. Kauppias tuli näyttämään meille yhtä hienoa taulua, sopisi kyllä mökille väreiltään ja aiheeltaan, mutta ehkä 20 000 euroa!!!! on mökkitauluksi hieman hintava. Eikä sitten kyllä tuntunut löytyvän kotoakaan seinää moiselle kalleudelle.

Mutta kun menin sanomaan että meiltä on makkarista puuttunut vuosikausia taulu, ja haluaisin sängyn päälle Olli Joen taulun – sellaisen kuin tuolla www-sivulla  http://www.ollijoki.com/finnoil.htm   sivun  puolivälissä ”Keskikesän juhla” tai ”Pablon talo” niin tuntui, että kauppias lähtee just ajelemaan Tampereelle ja hakemaan sellaisen. Mutta hänellä oli kyllä mukanaankin pari Joen taulua. Minä pidän niistä. Yksi Joen tauluhan meillä onkin.

Mutta sitten minun oli vain riennettävä kaupungille palaveriin ja jätettävä pehtoori juttelemaan taulukauppiaan kanssa — eikä mies sittenkään ymmärtänyt, että tein tilaa joululahjaostoksiensa suorittamista varten. Eivät olleet kauppoja tehneet :(

Kirjoitettu kello 21:04

Aamukahvipöydässä:

- Mikäs on päivän programmi?

- Enpä tiedä, ihan tavallinen sunnuntai, kai …

- Siis: ensin sähköpostit ja kommentit, sitten lenkille, suihkuttelua ja huoltoa, kuvien purku koneelle ja vähän datailua, ja sitten ”tuu kattoon ku hyvä kuva/mainio nettisaitti/yms” ja sitten vähän  sapuskan esivalmisteluja, ehkä kotitöitä, luet kandityön tai otat tirsat, taas koneelle, sitten sapuskan teko ja arvattavastikin lähtee lapasesta, lapset tulee syömään, syödään hyvin ja höpötellään kauan, tai siis sinä ja nuoret pulputatte, minulle jää sotkuinen keittiö, menet koneelle, kirjoitat blogin ja luet, ja sitten Tanssit, ja taas koneelle ja luet ja nukkumaan.

- Niin.

Hyvin tuntuu mies tietävän, miten minun tavallinen sunnuntaini menee. Noin se menee. Paitsi tänään ei ollut ettoneita eikä sotkuista keittiötä. Nukuin kahdeksaan! joten päikkäreitä ei tarvittu, ei kandityötä vaan väitöskirjan tutkimussuunnitelma ja keittiön siivosin itse odotellessani ruokien kypsymistä, kun ei tarvinnut/voinut tehdä jälkkäriä, sillä meillä oli jälkiruoaksi pehtoorin arpajaisista voittama Antellin raparperihyve, joka on melkein vielä parempaa kuin omenahyve.

Eturuoaksi rohkenin valmistaa perheelleni maksaa. Kukaan ei tykkää maksasta, mutta kaikki sanoivat, että tämähän on hyvää! :) Mikä on salaisuus? Poron maksa suli ja  lillui yön piimässä. Ohuet siivut paistoin nopeasti oikeassa voissa, pippuroin ja suolasin ja tarjosin punasipulihillokkeen [ohje on mm. LappItaliassa sivulla 59] kanssa. Se oli kyllä hyvää…

 

Pääruokana oli uunilohta. Antti Vahteran reseptin olen tainnut julkaista ennenkin?  En ole varma, mutta kirjoittelenpa tähän kuitenkin. On se sen verran hyvä ruoka, että kannattaa kokeilla. Aikas edullista, nopeaa ja helppoa.

Grillattua lohta – kuorrutettuna katkoilla ja kylmäsavulohella

600 g tuoretta merilohta
100 g kylmäsavulohta
100 g katkoja
50 g suolakurkkukuutioita
1 dl smetanaa
1 dl hienonnettua tilliä
1 dl hienonnettua ruohosipulia
2 rkl currya
ripaus cayennepippuria (tai peperincinoa)
mustapippuria myllystä
3 – 4 rkl parmesanraastetta

Leikkaa lohifileestä neljä viipaletta (nahattomaksi). Pariloi lohet kuumalla teflonpannulla nopeasti kummaltakin puolelta. Mausta pippurilla.
Leikkaa kylmäsavulohi pieniksi kuutioiksi ja sekoita kaikki aineet keskenään. Parmesanista säästä puolet pinnalle. Levitä massa lohiviipaleiden päälle ja ripottele loppu parmesan pinnalle. Grillaa lohiviipaleet uunissa n. 10 minuuttia 220-asteessa.

 Ja sitten on kyllä hieman kehuskeltava, sanottava ääneen, mikä on hyvin. Tiedättekös, mikä meidän kakaroissa on mukavaa? Se, että tulevat mielellään ja nälkäisinä syömään kotikotiin. Tykkäävät kokkailuistani, ottavat mieluusti jämät ja isot kipot lappapuuroa tupperpurkeissa kotiin vietäväksi ja istuvat rauhassa pöydässä ja ovat! Ovat läsnä, ovat olemassa! Se on ihan hiton hienoa! Tekevät tavallisesta sunnuntaista juhlan. ;)

Kirjoitettu kello 17:58
La
10
11
2012

Elämä on … ;)

Pakkanen oli yöllä laskenut, aamulla enää – 6 C.

Pitkä aamiainen. Gradulainen ahkeroi vähän aikaa, nuori pari ulkoilutteli Maisaa (saksanpaimenkoira), ja avitti lumitöissä, ja aika pian lähdimme kohti Saariselän keskustaa.

Kylillä käveleskeltiin, kierreltiin ja katseltiin.  Taivas pilvessä, pientä tihkuista lumisadetta aika ajoin, mutta liikuttiinpahan, oltiin ulkona. Ja yhtäkkiä: ”Tässä minun kuuluukin olla. Tässä on minun paikkani.”  Nämä rakkaat, –  ja Lapin marraskuinen lauantai…

Kuukkelin pororieskat ja Siulan aurajuusto-poro-makkarat käytiin ostamassa, ja ajeltiin Huipulle, tarkoituksena laskeskella Kaunispään rinne pulkalla alas. Ainakin mäenlaskun MM-kisojen kymmenenneksi sijoittunut esikoinen aikoi pulkkailla, mutta olihan niin kova tuuli, että skipattiin treenimahdollisuus ja lähdimme möksälle lumitöihin ja notskille.

Saunan lämmitystä ja lumitöitä. Lepoa ja lukemista. Saunomista ja kuohuvat.

Kuuden jälkeen lähdimme Saariselälle. Lapin keittiömestareiden herkkupöytä oli meidän tämän illan ruoka. Eikä ihan tavallinen ruoka. Enkä todellakaan illalliskortteja tilatessa kuukausi sitten tiennyt, että kihlajaisillallinenhan siitä tulisi!

Tomppa ja Jenni olivat eilen käyneet Ultima Jewelllerystä sormukset ostamassa.

Meidän kuopus kihlasi tyttöystävänsä, avokkinsa, eilen. Olihan se yllätys kun eilen tänne tultiin. Iloinen yllätys, joskin oli jo aiemmin pehtoorin kanssa ajateltu, että ehkä Roomasta toukokuussa tulevat kihlojen kanssa, tai kun intti oli ohi, tai kun … Kolme vuotta ovat jo kimpassa olleet.

Kummallisen iloinen ja liikuttunut olen siitä, että halusivat täällä pohjoisessa kihlautua.

Vielä minä tätä makustelen. Kauan. Hyvillä mielin.

Kirjoitettu kello 22:46
Pe
09
11
2012

Juuri nyt on hyvä

Sininen hetki heti Napapiirin jälkeen. Ja samalla olo aina vaan parempi. Toisaalta ei huono ennen sitäkään…

Tätä ennen kuitenkin aamu, varhain töissä, turhan varhain, ja hyvä oppiainekokous, olimme eri mieltä, mutta sekin vain vei eteenpäin. Keskustelimme opiskelijoistakin, hyvä, ja tohtoriopiskelijoistakin, hyvä. Ja toki paljon muustakin. Hyvä. Keskustelu on hyväksi.

Kokouksen jälkeen olisi ollut kakkukahvitkin – kuulin että kakku oli ollut erinomaista – lähin työkaveri kun vietti puolivuosisataisiaan – yritin kyllä vihjata jo aiemmin, että olisi lakisääteisesti vapaapäivä, mutta ei – ei  kollega tajunnut, vaan töihin mokoma tuli — olinpa siis eilen hankkinut meidän kaikkien puolesta ”herkkukorin”, jossa oli kaikenmoista pientä hyvää ja tietty yksi kirjakin.

Lahjojen keksiminen – varsinkin isomman porukan puolesta – on vaikeaa, tietty helpottaa jos on tuntenut lahjan saajan vuosikymmeniä… kun edes vähän tietää, mistä lahjottava voisi tykätä. No niin, mutta siis minä en ollut lahjaa luovuttamassa, sillä puolelta päivin liukenin: pehtoori ja tytär odottivat jo parkkipaikalla. Ah, onnea. Kohti pohjoista.

Olihan siellä matkalla porojakin. Onneksi vain vähän.

Ja kuudelta olemme Hangasojalla, jossa on kylmä.

Nytkin. On kylmä.

Mutta onhan täällä muutakin, nuoripari, odottivatkin meitä. Mukava.

Tästä on vielä kerrottavaa.. nyt tämä lepo ja rauha, tämä epätodellinen olo. Eikä se johdu vain Lapista. Kaksin on erilaista. Ja nytkin on hyvä. Joskus on parempi kaksin,  tänä iltana on parasta juuri näin. Nyt on hyvä.

 

Kirjoitettu kello 22:20

Täällä tuoksuu pulla.

Leivoin puolen litran taikinallisen pikkupullia. Lähdetään viikonlopuksi mökille, ja mökillä on mukavaa kun on pullaa. Semminkin kun sinne tulee nuorisokin. Juniori ja avokkinsa lähtevät jo huomenna iltapäivällä, kunhan pääsevät töistä, me pehtoorin ja tyttären kanssa vasta perjantaina, kunhan minä pääsen puolilta päivin kokouksesta.

- Hiihäkkö?

Pehtoori kyseli moista. No ei ole kyllä tullut pieneen mieleenkään, vaikka kyllä tuo latukameran kuva näyttää että hyvässä kunnossa latu on. Jotta eipä tuota tiedä, vaikka hiihtäsinkin. Mutta joulukorttikuvia ainakin otan. Ja lauantaina mennään syömään. On kolmas kerta kun menemme Lapin keittiömestareiden herkkupöytään.

Kaikkinensa on ihana päästä pohjoiseen, …

 

Minulla on ollut taas liki ennätyspitkä aika pois sieltä. Elokuun alussa viimeksi olin mökillä, joten ei ihme, että ikävä on jo iso. Enkä ota töitä mukaan. EN. Ehkä Laanilan historiaa toimitustyötä varten, mutta en mitään muuta.

Pullan leivonnan lomassa olen vähän värkkäillyt Lontoon kuvien kanssa… Saapa nähdä, josko ehtisin yön tullessa ne jo julkaista? Niitä tehdessä ajattelin, että pitäisi tehdä erillinen sivu kaikesta matkamuistokrääsästä ja arvokkaammastakin LONDON-logolla tai brittiväreillä koristelluista tuotteista. Olen kuvannut niitä kymmenittäin. Oli mitä kuvata.

 Tein sitten myös kollaasin siitä meidän lauantai-illan Michelin tähden ravintolan Cobra Coffesta. Klikkaa isommaksi niin näet, kuinka hienosti Owen flambeeratun kahvin valmistaa.

Kirjoitettu kello 20:15
Ke
31
10
2012

Elmerin tarina

Tänään voisi olla jälleen yhden lupauksen täyttöaika. Voisin kertoa meidän Elmerin tarinan kuten joskus olen luvannut.

Siksikin asia on juuri nyt ajankohtainen, että siivosin Elekun terraarion (ja koko huoneen), jotta voitaisiin toden teolla ryhtyä valmistelemaan talviunta.

Meille Elmeri tuli jouluna 2003. Edeltävä syksynä 14-vuotiaan tyttären akvaariosta olivat kuolleet kala toisensa perään, ja mietittiin, jotta ryhdytäänkö uuden laittamiseen. Meillä oli ollut akvaario oikeastaan melkein aina; pehtoori ja minä laitettiin ensimmäinen sellainen, kun saimme sedältäni häälahjaksi 800 markan lahjakortin: käytimme sen ison akvaarion laittamiseen.

Mutta kun tyttären akvaariofisut kaikki oli haudattu takapihalle tai vedetty vessasta, tämä sanoikin haluavansa joululahjaksi kilpikonnan. Turhan vähällä asiaan perehtymisellä päätin sitten sellaisen perheeseen hankkia. Nyt olisin viisaampi ja ottaisin enemmän selvää, mutta tuolloin aika lyhyen miettimisen jälkeen menin marraskuussa oululaiseen Akvaariosoppi-eläin(tarvike)kauppaan ja varasin sieltä kilpurin, ja sanoin hakevani joulun aatonaattona.

Kun kaupassa kysyin, minkä ikäinen tupakka-askin kokoinen (n. 7 cm pitkä, 190 g painava) konnuli oli, minulle sanottiin, että ehkä puolivuotias, korkeintaan vuoden. Nyt tiedän enemmän ja arvelen, että se oli ehkä noin 3-6-vuotias. Ns. cites-todistus, jota sentään osasin vaatia, kertoi, että konna on tullut Saksasta. Ja pienellä präntillä papereissa luki, että konna oli Sloveniassa syntynyt. Ajattelin että ihan sama.

Jouluna tytär oli tosi iloinen ja onnellinen uudesta lemmikistä. Joulun välipäivät käytimme terraarion rakentamiseen, sisustamiseen ja netistä löysimme herppi.net -keskustelufoorumin (joka oli aika ajoin merkillisen riitainen) ja sieltä opimme paljon kilpurin hoidosta ja elämäntavoista.

Kun konna oli Saksan kautta tuotu Suomeen, kun oli sydäntalvi, kun konna ei ollut saanut nukkua talviunta ja kun se poloinen oli täynnä matoja, alkoivat ongelmat jo helmikuun lopulla.

Ensin tuli silmätulehdus, sen kanssa käydessämme eläinlääkärillä, tämä hoksautti, että kannattaisi tarkistaa, onko konnalla matoja ja sitten aloitettiinkin Axilur-kuurit, pehtoori kuskasi ruokatunneillaan kilpurin kakkanäytteitä elan (?) labraan. Tämä  kaikki maksoi aika paljon, mikä tietysti harmitti, kun jo konnakin oli maksanut huikeat 400 euroa. Matokuurit eivät tuntuneet auttavan, ja tässä vaiheessa jo tiedettiin, että moni Slovenian (tarhattu, sieltä tuotu, täällä kuvia tuollaiselta tarhalta) konna oli kuollut matoihin tai yleiseen heikkouteen. (Nythän kilpikonnia on saatu lisääntymään Suomessakin:, ovat sellaisia kahden euron kokoisia kuoriutuessaan :))

Elmeri sai maaliskuussa hengitystietulehduksen, pahan sellaisen. Minä opettelin pistämään antibioottia konnan kainaloon. Samoihin aikoihin luin ilta- ja yökaudet väikkärini kirjapainovedoksia ja istuin konnan terraarion vieressä ja katselin ja kuuntelin, että hengittäähän se.  Ihan niin kuin olisin jotain voinut tehdä!!

Tästä onkin sitten perheessämme legenda, että meidän Elmeri on varsin oppinut konna ja tuli mainituksi myös karonkkapuheessa, jonka perhe minulle seuraavassa toukokuussa piti.

Tyttären osuudessa minulle oli mm. tällainen kohta:

Meidän perheemme on kuin höyryjuna, sinä olet voimakas höyryveturi ja ravintolavaunu. Me muut olemme tavaravaunuja, paitsi isi on se hiilivaunu. Unohtamatta meidän tuoretta perheenjäsentämme, Elmeriä, joka on jaksanut terapeuttisesti kuunnella höyryveturin höyrynpäästöjä ja tutkimustasi ja on ollut samaa mieltä kanssasi.

Harva kilppari on saanut osansa väitöskaronkkapuheessa. Ja ansainnut sen!

Konna alkoi toipua, ja me pöhköt otettiin se mukaan pääsiäisenä mökille. Vetoinen mökin lattia ja stressaava automatka eivät ollee hyväksi, konna oli taas henkihieverissä. Tytär itki ja kieltäytyi lähtemästä mäkeen, jäi mökille konnan seuraksi. Kevään tullen, voikukanlehtikuurien (ks. tähän liittyvä komea töpeksintäni täältä) ja antibioottikuurit alkoivat purra ja Elmeri vahvistui ja alkoi toipua.

Seuraavana talvena osattiin jo päästää se unille. Jääkaappiin ja täydelliseen hibernaatioon en ole koskaan uskaltanut sitä laittaa, mutta monena talvena se on nukkunut noin +12 – 15 C -asteessa kaivautuneena syvälle turpeeseen. Aiemmin käytettiin Mörtti-Röpöä (sellaista lastuhakkelusta (näkyy tuossa yläkuvan ulkoterrassa), mutta nyt on lannoittamaton turve ja puhdistettu hiekka -seos se mitä terrassa käytetään.

Elmeri sai nimensä siitä kun meillemuuton jouluna nimeä mietittiin ja juuri silloin taustalla soi Saukki ja Pikku Oravat, jossa Saukki huutaa Elmeriiiii…. Siitä tyär nimen konnalleen keksi. Ja toinen nimi tulee lasten kirjasta ”Konrad pelkää pimeää”. Se kertoo kilpurista ja se oli niitä kirjoja, joita miellä luettiin kerta toisensa jälkeen. Molemmat lapset tykkäsivät ko. kirjasta niin, että oppivat sen lopulta ulkoa.

Siis Elmeri Konrad Testudo Hermanni (elikkä kreikan maakilpikonna).

Elmerihän on ns. lattiakonna, joka saa kulkea koko huushollissa. Ja kesät se on paljon pihalla ja nukkuukin keskikesällä ulkona.

Toissa kesänä ei jäänyt epäselväksi että konna on sukukypsä, mistä olemme päätelleet sen olevan nyt noin 15-vuotias. Viime kesän se oli Emmansa (posliininen koristekonna) kanssa niin paljon lemmiskelypuuhissa (ks. kuva)  että olin jo vähän huolissani. Ja turha luulla, ettei kilpikonnista lähde ääntä. Lähtee niistä. Mutta vain Emman kanssa. :)

Äsken kun kylvetin  ja punnitsin konnulin, ennen paastoa pitää niin tehdä vielä usein, se painoi 578 g. Ei ole pariin vuoteen enää kasvanut, joten jääneekin tuollaiseksi voipaketin kokoiseksi.

Sen herkkua ovat mansikat. Se voisi syödä niitä vaikka oman painonsa verran, sieraimista vain mansikkamehu roiskuu, kun se niitä hotkii. Yhden mansikan olemme päivittäin mansikka-aikaan antaneet.

Tämä on yksi parhaista kuvista mitä Elekusta olen koskaan ottanut.

Kun tytär muutti kotoa, konna jäi meille. Eihän siitä isoa vaivaa ole. Eniten tietysti se, ettei se ole, eikä opi sisäsiistiksi. Sehän pärjää pari päivää yksikseenkin, ja talvella sen voi jättää viikoiksikin nukkumaan. Vain kahdesti meillä se on kellahtanut selälleen niin ettei itse ole onnistunut kierähtämään takaisin, ja ne molemmat kerran ovat olleet pihalla kun se yrittää kiivetä kynnyksille.

Meidän kilpurilla on tavattoman nätti (voikohan noin konnasta sanoa?) kilpi. Ei ole pyramidi-kasvua, ja se on oikein kauniin värinen. Sanovat että ruokavaliolla sen voi pilata. Puuroa ja pottua konnalle ei saa antaa. 80 % vihreää (rucolaa, voikukanlehtiä, luonnosta vaikka mitä, kuivattunakin) ja 20 % herkkuja (mansikoita, viinirypäleitä, herukoita, omenaa).

______________________________

Nyt minulla on vähän sellainen olo että olen pitänyt esitelmän keskikoulussa. :)

Kirjoitettu kello 19:19
Su
28
10
2012

Ensilumi

Onhan se satanut jo jokunen päivä sitten, mutta minun tajuntaani se tuli vasta tänään aamulla. Ensilumi siis.

Nukuttuani pitkät, levolliset yöunet, nuhan kadottua, talviaikaan siirtymisen tuotua armollisen tunnin lisäaikaa päivään ja elämään, lähdin lenkille. Kameran kanssa. Sehän tuntui tavattoman mukavalle. Toisaalta aika kylmältä tuntui, mutta toisaalta mukavan valoisalta. Kunpa lumi pysyisi, kunpa ensilumi olisi pysyvä lumi.

Tiedän. Tiedän, että olen luvannut kuvata muuta kuin luontoa, maisemia ja ruokaa, mutta tänään ei ollut muuta kuvattavaa. (ai niin, klikkaa taas F5 tai reload, jotta saat blogiin ”oikean” taustan…)

Ensimmäiset talvikuvat siis, per favor.

Auringonpaiste sai tuntumaan keväältä – kuin olisi maaliskuussa ollut lenkillä, vaikka eihän silloin tietenkään meri ollut sulana.

Muutoin päivä kulunut äänestämässä käydessä, itsen ja vaatteiden, sähköpostien, laskujen, huomisen kandisemman  ja muiden juoksevien asioiden huollossa.

Ruokaa en ole – vielä tänäänkään – laittanut. Nuoret eivät tulleet tänään ja pehtoori laittoi meille erinomaisen hyviä kalapihvejä (ohje viimeisestä Pirkka-lehdestä).

Kohti työntäyteistä viikkoa … valmiina ollaan…

Kirjoitettu kello 18:19