Oli synkkä ja myrskyinen sunnuntaiaamu! Heräsin ukkoseen seitsemän jälkeen, mereltä kumusi, ja kahdeksan jälkeen vettä tuli kaatamalla. Pihalla lainehti.

Meillä oli tänään aikeena kävellä kaupunkiin brunssille: Puistolassa oli katutanssiviikon päätteeksi amerikkalainen brunssi ja sen ohessa nuorten pieniä tanssiesityksiä. Muuten kaikki onnistui muttei se kävely. Pieni haveri jalkaterässä ja sää on ollut hyvinkin epävakainen, joten lähdimme brunssille autolla.

Pääasia että lähdimme. Näitä Puistolan brunsseja on pitkin kulunutta vuotta ollut, usein on aiottu, mutta aina jäänyt lähtemättä.

brunssi-9

Kaikenmoista hyvää jenkkiruokaa oli tarjolla. Myös etelävaltioiden makuja ja kun minulla on nyt tämä Meksiko-vaihde ruoanlaitossa ja kestejä varten opiskeltavana, niin cajunlohi ja käsitehdyt tortillalastut saivat erityishuomioni.

brunssi-8

Ja pidin niistä kovin.

brunssi-2

Pehtoori nautti ”mini”-hampurilaisenkin.

brunssi-3

Brunssilla pitää olla myös pientä hyvää makeaa… ja olihan sitä. Pannukakkuja ja vaahterasiirappia, ja ties mitä.

Cupcaket jätin väliin, mutta whoopies maistuivat. Hmm,… josko leipoisin niitä lauantaiksi.

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

brunssi-6

brunssi-7
brunssi-5

brunssi-4

Ja lahjakkaita nuoria tanssimassa…

brunssi

Kaikkinensa mukava kokonaisuus.

Mutta kun ei voinut syödä ihan niin paljon kuin olisi halunnut, sillä nuoriso oli luvannut tulla illansuussa syömään ja kotona olisi siis tehtävä ruokaa ja vielä ruokapöytään istuttava. Ja meksikolaistahan sitä sitten piti taas kokeilla. Koekeittiö …

Pääruokana oli ruoka, joka keittokirjan ”Elämäniloisia ruokia Louisianasta ja Meksikosta” mukaan on saanut nimekseen Mexi-kana. Ihan vähän taas piti sovellella ja teinpä sitten näin:

Mexi-kana Rantapellossa
(just riitti viidelle tortillojen ja muiden tykötarpeiden (mm. cole-slaw) kanssa)

6 broilerin rintafilettä
1 dl öljyä
2 sipulia pienittynä
4 valkosipulinkynttä murskattuna
2 tomaattia lohkoina
2 punaista chiliä
2 rkl persiljaa
2 dl suolapähkinöitä murskattuna
1 tl timjamia
2 rkl chiliketsuppia
1 plo Sol-olutta

Leikkaa broileri annospaloiksi, ruskista öljyssä ja pistä sitten sivuun.
lisää pannulle loput öljystä ja kuullota siput ja valkosipuli, lisää tomaatit, persiljasilppu, chilit pieninä paloina, suolapähkinät, chiliketsuppi. Mausta broilerinpalat suolalla ja timjamilla, lisää edellisten joukkoon, anna hetken kiehua keskenään. Lisää pullollinen olutta ja hauduta 40 minuuttia.

Buen provecho!


brunssi-12 Tuo Pinto beans -paputahna oli muuten hyvää, erityisesti ranskan kerman ja tortillojen kanssa, ja ihan selaisenaankin.

 

Sitten tein ”jälkijättöisen” nimpparikakun, josta sankari sanoi, ettei ole koskaan nähnyt minun tekevän kamalamman näköistä kakkua. Kieltämättä se näyttääkin kuin olisi upotettu mustikoita Pepsodenttiin, eikö? Tai joltain smurffi-kakulta!

Miksikö se on tuon värinen? Noku. Noku ajattelin, että voisin yrittää tehdä sellaisen värikkään kakkukavalkadin lauantaiksi, kun se teema kerran on se Meksiko. Niin käyttäisin sitä niiden sinistä, oranssinkeltaista, liki fuksianpunaista… mutta tämänpäiväisen kokeilun ja palautteen jälkeen taidan hylätä ajatuksen.

brunssi-11

Ja toinen syy sinisen elintarvikevärikokeiluun oli,
kun minulla on tämä sininen vaihe menossa.
Kuvaamisen kanssa. Ja kattausten kanssa.
Mutta lienee uskottava, että rajansa kaikella.
Ei Pepsodent- tai Smurffi-rahkakermaa enää meillä! :D

brunssi-2-2

 

Kirjoitettu kello 19:32
La
29
06
2013

Kesähäissä

Olen ollut häissä tänään.

Häissä

Kaksi historianopiskelijaa avioituivat tänään. Se ei ole ihan tavatonta, sillä joka vuosikurssista löytyy opiskelijoita, jotka ryhtyvät seurustelemaan ja joka vuosikurssista löytyy joku joka kihlautuu tai muuttaa kimppaan jonkun toisen historianopiskelijan kanssa. Avo- ja avioliittoja historianopiskelijoiden tai meillä opiskelleiden ja valmistuneiden maistereiden välillä on ollut tasaiseen tahtiin. Ei kai se mitenkään tavatonta ole hankkiutua suhteeseen ”lajitoverin” kanssa: biologian opiskelijat styylaavat biologian opiskelijoiden kanssa, teekkarit seurustelevat ja avioituvat teekkareiden kanssa, humanistit retkahtavat humanisteihin  — samoissa piireissä kun ”parinmuodostusiässä” pyöritään, niin on enemmän kuin luonnollista, että elämänkumppani, aviopuolisio, löytyy opiskelijamaailmasta. Mehän pehtoorin kanssa tämä jo ennakoitiin, ja ryhdyttiin seukkaamaan lukioaikana. ;)

Onhan näitä historiapareja vuosikymmenien aikana nähty. Yksi kollegani on ollut kurssikaverini kanssa ”aina”; nyt he ovat molemmat  jo tohtoreita ja heillä on kaksi lasta ja he seurustelivat jo opiskeluaikana. Ja onhan historian laitokselta valmistunut jo ainakin kaksi maisteria, joiden vanhemmat ovat kohdanneet historian peruskurssien luennoilla ja opiskelijabileissä, joiden  rakkaus syttyi opiskeluaikana, yhteisten opintojen lomassa, ja  heidän lapsensa ovat siis jo toisen polven historianopiskelijoita ja -maistereita.

Kollegan kanssa on pitkään puhuttu tekevämme pieni tutkimus näistä ”omaan säätyyn” avioituvista; mitä mainion sosiaalihistoriallisen tutkimuksen kohde (pitäisiköhän ensi vuonna teetättää jolla kulla opiskelijalla kandityö tästä :D).

Häissä-2

Häissä-3

Joidenkin opiskelijoiden rakkauden roihahtamista tai hiljalleen kehkeytymistä on saanut seurata aika läheltä, – tahottomasti useimmiten. Nämä tänään vihityt olivat ensimmäisenä opiskeluvuonnaan molemmat luennollani (2007 vai 2008?, muistan kyllä heidät!), ja vaikka istuivat vierekkäin, en todellakaan silloin uskonut, että tämä päivä nähtäisiin. Kuten sanottu, onhan näitä historianopiskelijoiden kimppaanmenemisiä, kihlautumisia ja avioitumisia nähty ja myötäeletty monin tavoin, mutta eipä ikinä ennen ole minua häihin kutsuttu.

Olinkin kovin otettu kun nämä keväällä kihlauduttuaan kävivät sormuksia näyttämässä ja kertomassa kesähäistä, –  ja sitten kun kutsu häihin minullekin tuli, tuntui mukavalle. Myös meidän toimistosihteerille P:lle tuli kutsu; hyvä niin, sillä menimme kimpassa. Ja luulen, itse asiassa tiedän, että syy, miksi juuri meidät kutsuttiin, on sama. Emme ainakaan olleet pahoillamme. ;)

Monin tavoin erilaiset häät kuin missä ikinä olen ollut.


Kirjoitettu kello 20:03

Koskapa kaksi isoa purkillista orvokkeja ihan näköpaikalla olivat kasvaneet yli äyräiden, oli aika leikkoa ne ja siirtää takapihalle, kunnes taas ovat ”kukkimiskunnossa”.  Ajelimme Bauhausiin hakemaan vähän korvaavia kukkia, myös haudalle on aika vaihtaa orvokit begonioihin, ja löysimmekin pihalle yllättävän hyviä surffiinoita ja haudalle ne ruusubegoniat.

Ja sitten Bauhausin viherkasviosastolla oli hyvännäköisiä kaktuksia. Kun niitä kovin vähän Meksikossa näimme, ja kun kesän, tulevien useampienkin kekkereiden teema tullenee olemaan Meksiko (tyttären kanssa jo menuja Karibianrannalla (sushibaarissa istuen!!) suunniteltiin :), oli minulla hyvä peruste ostaa muutamia. Samantien istuttelin ne ”kattauskelpoisiin” purkkeihin.

puuhasteluja-7

Bauhausin reissulla oli asiaa Verkkokauppaan, joka on melkein Bauhausin vieressä – ja siinä välissä on Merimaaria alias Marimekko. ”Piipahdetaanko täällä?” – kyselin pehtoorilta ja marssin sisälle, –  tulihan se sitten pehtoorikin. Ja suunnilleen siinä ovenpielessä, 40 %.n alennuslapun alla mekko/tunika, joka näytti kovin paljon minulta. ;) Ja se sopi! 131 euroa! Ei paha. Ensi lauantain häihin on tamine. :)  Ja olen osani tämän kesän ale-myynnistä suorittanut. Ihan vahingossa.

puuhasteluja-2

Kotiin palattua kukkaistutuksia, ja kaikenmoista muuta huushollausta yllin kyllin.

puuhasteluja-6

Keskenämme söimme, ja olin eiliseltä juhlaruoalta säästänyt yhden palasen suklaakakkua (nuoret veivät muutoin loput dogibageissä koteihinsa) ja sen tänään sitten jaoimme. Eilen tarjosin kakkua kermavaahdon kera, olin maustanut sen ”Meksikon vaniljalla”. Sitä oli reissulla tarjolla kaikissa matkamuistomyymälöisssä yllin kyllin, ja se oli niitä harvoja juttuja, joita matkalla ostin. Paljon muuta ei tullut (onneksi) ostettuakaan. Onneksi, siksi, että lapsi laittoi meidän mukanamme kirjojaan ja kamppeitaan kotiin tuotavaksi, – 20 kg tuli äkkiä niistä täyteen, eikä jäänyt varaa täytellä matkalaukkua ostoksilla. Noh, ei siellä paljon sellaista, mitä olisin halunnut shopata, ollutkaan.

Vaniljaa on kuitenkin Meksikossa viljelty puolivuosituhatta –  konkistadorit veivät sen Euroopasta mennessään, ja voimallista oli tämä ”artisaanivanilja”. Tänään laitoin kermavaahdon sekaan myös valkosuklaa-lime-rahkaa, mikä sopi kakun kanssa erinomaisen hyvin.

puuhasteluja-4

Ja tuo kakku? Ohje on torstain Hesarista. Prikulleen sen mukaan tein. Ja ihan hurjan hyvää tuli. Helppoa kuin heinänteko, ja kirsikoiden ja jätskin, kermavaahdon tai kermavaahto/rahka-systeemin kanssa TO-DEL-LA hyvää… Tätä tulee olemaan kesän kesteissä monta kertaa.

puuhasteluja-5

SUKLAAKAKKU KIRSIKOIDEN KERA

8–10 palaa

120 g tummaa leivontasuklaata (70 %)

120 g voita
2 munaa
1 1/2 dl sokeria
1/2 dl vehnäjauhoa
1/3 dl mantelijauhoa

Vuokaan:
nokare voita
2 rkl mantelijauhoa

Päälle:
30 g tummaa leivontasuklaata (70 %)

Lisäksi:
tuoreita kirsikoita
vaniljajäätelöä
Sulata paloiteltu suklaa ja voi vesihauteessa tai mikrossa. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi joukkoon vehnäjauho ja mantelijauho, sekoita tasaiseksi. Lisää jäähtynyt suklaa-voiseos.

Pingota pienen, halkaisijaltaan 20-senttisen irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Voitele vuoan reunat voilla. Ripottele reunoille mantelijauhoa. Kaada taikina vuokaan. Rouhi 30 g suklaata veitsellä muruiksi ja ripottele kakun pinnalle.

Paista suklaakakkua 175-asteisessa uunissa 35–40 minuuttia. Kakku saa jäädä sisältä kosteaksi. Anna kakun jäähtyä ja tekeytyä ainakin muutama tunti tai seuraavaan päivään. Tarjoa kakku huoneenlämpöisenä tuoreiden kirsikoiden ja vaniljajäätelön kera.

puuhasteluja-10

Tämä kakku suklaineen sopii erinomaisen hyvin meksikolaisiin kesteihin, varsinkin kun suklaan historia on osa Meksikon/atsteekkien historiaa…   Tuleehan suklaa-sana klassisen nahuatlin (atsteekkien kieli) kielen sanasta ”Xocolatl” (kirpeä juoma = kaakao ilman sokeria) ja se liitetään myös atsteekkien jumaluuteen Quetzalcoaltliin, joka toi/varasti kaakaopuun paratiisista ja toi sen maan päälle.

Muinaisuskonnoista puheenollen: sanoin pehtoorille että lähdetään sitten kymmenen jälkeen pyöräileen Nallikariin kun täysikuu, superkuu, nousee… haluan kuvata … Eikä luvannut mies! Ei, vaikkei huomenna aikaisin sitten kuitenkaan lähdetäkään Lappiin ajelemaan, kuten vähän ajatuksena oli. Mie taidan sitten kiivetä katolle kuvailemaan. Höpö, höpö, enkä kiipeä. Mutta kuvailla aion.

Jo tämä illan valo on kovin kaunis.

(klikkaamalla kuvat suurenevat)

puuhasteluja-9

 

Kirjoitettu kello 19:15

Nyt puutarhalle on annettu ensiapu [nuoripari oli kyllä pitänyt hyvää huolta, olivat sitä paitsi hommanneet meille aamiaistarpeet valmiiksi, pannariakin oli jääkaapissa… liki tippa linssissä olin, kun moinen huolehtiminen tuntui niin hyvälle], noin viisi koneellista pesty pyykkiä [enimmäkseen pehtoori pessyt], vähän jo siliteltykin paitoja ja pikeitä, postit avattu, töissä päivä oltu ja sielläkin akuuteimmat hommat hoideltu, eiliseen postaukseen liitetty kuvat (käyhän katsomassa meksikolaista lentokenttäkulttuuria kliks ja enimmät oikeakielisyys- ja kirjoitusvirheasiat postaukesta korjailtu [hirveää tekstiä näyttävät nuo Meksikon päivien tekstit olevan – edelleen syytän minäläppäriä ja aamuvarhaisia tai iltamyöhäisiä hetkiä, jolloin blogia reissuissa aina päivittelen], lyhyen lyhyet unoset otettu ja kotona olosta nautittu…

Kuvat jo latasin koneelle, ei ihan 3000 kuvaa, mutta melkein. Niitä vilahduksenomaisesti katsoessa tuli mieleen asioita, joista voisin kertoa ja jo jotain kuvia liitellä …

Clamato … emme olleet moisesta koskaan kuulleetkaan mutta tytär eka iltana mennessämme yömyssylle tilasi sitä itselleen pikku tuopillisen. Se on merkillinen sekoitus simpukka-tomaattikeittoa tai –lientä (kylmää luonnollisesti), joka tuodaan tuopissa ja sen päälle kaadetaan olutta. Coronaa –  luonnollisesti kun kerran Meksikossa ollaan. Maistoin clamatoa kahdesti. Toisella kerralla se oli raikasta, – hyvä  janonsammuttaja ja välipala hellepäivänä. Toisella kerralla moinen sotku maistui yksinkertaisesti pahalle. Mutta testattu siis on.

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Meksikossa kaikki on toisin-2

Periaatteessa kaikkien ruokien kanssa tuotiin ainakin salsaa, usein myös guacamolea. Salsassa sellainen uusi pointti, että se oli maustettu korianterilla, mitä ei esimerkiksi Italiassa tehdä. Aion kyllä kotikoekeittiössä kokeilla. Palaan asiaan …

Nuorten naisten korkkareiden ”pakkokäytöstähän” jo kerroinkin aiemmin keväällä . . . nyt vähän täydennystä tähän. Ensimmäisenä päivänä kun olimme Playa del Carmenilla, kommentoin lapsen läpsyttimiä  ”sullon uudet”.

– Joo on, sain Alicelta kun jostain häistä oli jäänyt ylimääräisiä. [Alicehan järjestää työkseen häitä.]
– Mitä ihmettä?  Ylimääräisiä läpsyttymiä häistä?
– Niin kun hääjuhla on edennyt tarpeeksi pitkälle, voidaan kaikille naisille jakaa häiden teemaan tai värimaailmaan sopivannäköiset flipfläpit tai jotkut silkkitöppöset, sillä eihän kukaan jaksa koko iltaa korkkareissa olla!

Jotta sellaistakin merkillisyyttä Meksikossa.

(Tytär sentään välillä korkkareissa, minulle sopivat tennarit paremmin.
Olin ylipitkä noissa maisemissa jo muutenkin… )

Meksikossa kaikki on toisin

Historiallisista nähtävyyksistä (Tulum, Maya-temppeli Mexico Cityssä, Chichen Itza … ) puhuttaessa, niistä tyttären kavereilta tai hotellin ohjelmapalvelun tyypeiltä kysellessä, jokainen sanoi jonkun tietyn kohteen olevan ”lähellä sydäntään”, ”henkilökohtaisesti tärkeä” tai ”my favorite place”.  Tai joku sanoi että DIego Rivera on ”just mun juttu” ja yksi halusi kiivetä linnavuorelle katsomaan Tamoyon maalauksen, joka käsittelee Yhdysvaltain ja Meksikon välistä sotaa vuodelta 1846-48, koska ”en ole koskaan ennen päässy sitä näkemään”. Ja näin sanoneet olivat nuoria ihmisiä. Enpä ole paljon suomalaisten nuorten aikuisten kuullut pitäneen vaikka Turkansaarta feivorittina tai Turun linnaa lempparihistoriakohteena… ei suomalaisilla nuorilla sellaista menneisyyden ”fanitusta” kuin tuolla Uudella mantereella tuntui olevan.

Malo kit – hyvää päivää! Malo kit on mayojen kieltä, ja tarkoittaa hyvää päivää. Meksikossa on vielä noin 1,5 miljoonaa ihmistä, jotka puhuvat mayaa [mitenhän tuo kirjoitetaan]. Meille sitä ”opetti” ja puhui Tulumin lähellä olleessa viidakossa maya- rituaalia ja ´varjelusta´ tekevä ´pappi´. Uskomattoman nopeaa puhui, – turistihömppää moinen rituaali, mutta mayan kieltä olisi voinut oppia enemmänkin. Samaisena päivänä opin [ainakin välttävästi] etsimään ja löytämään maya-piirteitä henkilöstä. Meidän hotellin yhdessä ravintolassa oli mielestäni muutama maya. Jotensakin kaulattomia ovat, lyhyitä, aika tanakoita, – ihan kuin olisivat jotain sukua saamelaisille. (etsin huomenna kuvan tähän)

Paljon olisi vielä juttuja… ja vielä enemmän kuvia, mutta nyt jet lag tai whatever haittaa… huomiseen.

Kirjoitettu kello 21:33

Tällainen ylenpalttinen ylellisyys on kyllä satunnaisesti mukavaa, mutta tänään kolmantena päivänä täällä jo mietimme, että kuinkahan kauan tämmöistä jaksaisi: maata biitsillä ja katsella ja kuvata kun pelikaanit tekevät syöksyjä, pyytävät kalan, nousevat taas lentoon ja uudestaan nappaavat kalan … (kuvat suurenevat klikkaamalla)

pelikaani (Custom)

Jos jaksaa, voi hakea biitsin baarista juotavaa tai pulahtaa altaaseen, lukea tai käveleskellä rantaviivassa.

33 (Custom)

No kyllä me varmasti lauantaihin asti jaksamme. Eikä taida tehdä tiukkaakaan… :D

12 (Custom)

Hotellimme on suunnilleen keskellä Playa del Carmenin lomarantaa, joka lienee noin neljä, viisi kilometriä pitkä. Meidän huoneet jotensakin yläkuvan keskellä. Ja alakuvassa oikeassa reunassa… siis olemme aika rauhassa.

13 (Custom)

 

10 (Custom)

Tähän hotellikompleksiin kuuluu tämä meidän Real Gran Porto ja sitten kadun toisella puolella oleva vieläkin ökympi The Royal.

Tämä kuva meidän hotellin (0ik.) sushibaarin terassilta merelle päin,vasemmalla Royal-hotelli.

14 (Custom)

Tämä on taas mereltä päin… meidän hotelli vasemmalla mutta oikealla olevan valtavan Royal-hotellin palvelut (mm. ”eiliset tanssit”) käytettävissämme….

9 (Custom)

Keväällä kun hotellia varasin perustelin tämän luksuksen  varaamista sillä, että on ”ei-sesonki” (täällä on vuoden sateisin aika [emme ole nähneet satavan kuin sunnuntaiaamuna MC:ssa] mikä merkitsee 30 % alennusta hintaan ja sitten meille tämä on 30-vuotishäämatka – siis luksus perusteltu.  Kerran aiemmin olemme olleet All inclusive -hotellisssa (Marokossa syksyllä 2007) – ei välttämättä meidän juttu, mutta meneehän se tämmöinenkin (heh!) – kuten tytär sanoi, jos nyt valittais olis kyllä aika törkeetä.

6 (Custom)

Meillä on oikein sviitti, josta on suora käynti rannalle. Yöllä kuulee meren aallot, verhoja raottamalla turkoosi meri on muutaman metrin päässä.

ranneke (Medium)

Sviittiranneke  (ihan kuin Särkännniemessä ja jossain muussa ”puuhamaassa”) merkitsee että tien toisen puolen Royal-hotellin palvelut, ravintolat ja altaat ovat käytettävissämme.

Hotellien toimesta on koko ajan ohjelmaa: salsatunteja, rantalentistä, pokeria, ananaksen koristelun oppitunteja, espanjan tunteja (olenhan minä ihmeissäni katsellut ja kuunnellut, kuinka tytär osaa paitsi lukea, myös puhua espanjaa. Tammikuussa Oulusta lähtiessään ei monta sanaa espanjaa osannut, mutta nyt hoitelee varauksia, tilauksia ihan sujuvasti espanjakssi ja pystyy lukemaan yksinkertaisia tekstejä.”Geenivirhe”, totesi isänsä. Olen samaa mieltä: ei meidän  perimällä tuollaista kielenoppimista selitetä).

Nuo kaikki aktiviteetit ovat ilmaisia, – tai siis kuuluvat pakettiin, mutta sitten on myös maksullisia palveluita; minä otin eilen hieronnan. Biitsin katoksessa topakka, varsin roteva meksikolaistäti sai romahtaneen olkapääni relaksoitumaan. Ehkä paikallakin osuutensa …

25 (Custom)

Tänään pehtoori ja tytär kävivät aamulla parasol-lennolla. Voi kuinka minäkin olisin halunnut, mutten uskaltanut. Ja jonkunhan on kuvattauva. :)

28 (Custom)

29 (Custom)

26 (Custom)

15 (Custom)

23 (Custom)

24 (Custom)

Sitten tänään kävimmme tyttären kanssa ”Municipal pantheonissa”. Sunnuntaina tänne tullessa näin kaupungin ulkopuolella hautausmaan ja portista vilahti sangen mielenkiintoisen näköisiä hautakiviä ja muistomerkkejä. Vakkarilukijanihan tietävät, että minulla on pieni fiksaatio hautausmaihin ja niiden kuvaamiseen. On tullut niitä kierreltyä. Siispä menimmme taksitolpalle aamiaisen jälkeen ja kysyimme, kuinka paljon maksaisi jos kävisimme mutkin hautasmaalla ja taksi odottaisi, että ehtisimme pikaisesti kuvailla ja katsella.  Alle kaksikymppiä tunnin reissu maksoi. Kuski oli hieman kummissaan, mutta kyllä kannatti!! Laitan ensi viikolla kokonaisen postauksen tuosta paikasta, mutta tämä kuva jo kertonee, millainen värimaailma meksikolaisella hautausmaalla on! Eikös vain näytäkin joltain päiväkodin pihalta?! Jollei noita ristejä olisi …

20 (Custom)

Hotellissa järjestetään kaikenmoisia juhlia ja illallisia. Tänään oli vuorossa ”Caribbean night” ~ koko päivän ovat biitsillä illan spektaakkelia valmistelleet. Nyt salsa ja merenque ja rantareggae kuuluu tänne, … me kävimme syömässä biitsillä karibealaisia herkkuja, mutta vetäydyimme näin ajoissa pois — sillä huomenna on aamuseitsemältä lähtö retkelle. Mennään Tulumiin ja seikkailemaan! Koko päivä retki on tiedossa.

22 (Custom)

 Toissailtana näimme ikkunasta kun nuoripari kihlautui. Oli paparazzina kuvailtava, ja uskokaa että pieni kyynel tietysti tirautettava …

1 (Custom)

2 (Custom)

3 (Custom)

Jos illansuussa on jotain romanttista, niin aamusella on sitten kyse turvallisuudesta, kai… ?

4 (Custom)

 

 

Kirjoitettu kello 21:46

Playa del Carmen: lämpötila + 32 C, merivesi lähes sama. Liki pilvetön taivas, vähemmän tuulta kuin eilen, pehtoorin kuume laskenut, oltiin jo kolmestaan aamulenkillä rannalla, enemmän syöty, tyttären kanssa ”töitä tehty” ~ aurinkoa otettu, höpötelty, suunniteltu loppuviikon ohjelmaa, kesääkin. Siis mikä parasta Meksikossa ja Playa del Carmenilla? – Meidän tyttö!

Toki paljon muutakin oivallista… mm. aamiaiset ..

PDC II 175 (Custom)

PDC II 179 (Custom)

PDC II 187 (Custom)

PDC II 189 (Custom)

PDC II 194 (Custom)

PDC II 196 (Custom)


PDC II 330 (Custom)

PDC II 245 (Custom)

Oishan sitä biitsiltä palattua voinut vähän aikaa huilata, ja  tirsat ottaa, mutta kuka voi mennä sänkyyn kun siivoja tekee pyyhkeistä tämmöisiä?

PDC II 355 (Custom)

PDC II 357 (Custom)

Juuri palasimme iltakierrokselta: mm. fifth avenuelta. = pääkatu täällä. Jopas oli turistia. Turistikauppoja, turistiravintoloita, turisteja (meksikolaisia ja jenkkejä, – näin ´off season´ ei paljon muita näy olevankaan). Ja sitten kävimme syömässä meksikolaisessa gourmet-ravintolassa: kissakalaa habanero-chilillä (minulle paras ruoka tämän Meksikon viikon aikana), pehtoori söi lampaankyljyksiä ja tytär vaihteeksi broileria – millähän kastikkeella olikaan? ;) (sisäpiirin vitsi). Ja meidän kaikkien annosten lisukkeena nokare perunamuusia. Toistamiseen tai kolmannen kerrran täällä ollessa siihen törmään, ja hitsi että se on hyvää. Millähän maustavat?

Sitten vielä yömyssyllle, ja niinhän siinä sitten kävi, että tyttären kanssa tanssimaan lähdin! Tanssimaan! Olipa oikeastaan aika mukavaa. ;)

Kirjoitettu kello 22:59

Onhan siitä ollut puhetta: minä pidän merenrannassa lenkkeilystä. Sitähän teen joka viikonloppu. Niin tänäänkin. Aamulla Meksikonlahden rantaviivaa oikealle ja takaisin ja iltapäivällä Meksikonlahden rantaviivaa vasemmalle ja takaisin. Vesirajassa on hyvä kävellä. Nauttia merituulesta (onneksi tänään on  tuullut aika kovastikin, muutoin olisi ollut varmaan turhan kuuma. + 30 C yhdistettynä reippaseen merituuleen on ollut hyvä).

Viime viikolla täällä riehuneen hurrikaani Davidin jäljet näkyivät eilen tullessamme  vielä monessa paikkaa, vettä oli pelloilla ja teissä vesivirtojen jäljiltä melkoisia rooppeja. Mexico Cityssä katseltiin loppuviikosta uutisia, joissa näytettiin, kuinka täällä väki kahlasi polvia myöten tulvissa, mutta nyt ainakin on ollut erinomainen sää.

PDC 133 (Custom)

 On se turkoosi, Karibianmeri siis. Ja hiekka valkoista. Voiko oikeastaan kliseisempää kuvaa olla?

PDC 145 (Custom)

 

PDC 148 (Custom)

PDC 146 (Custom)

 

2013_PDC I 096 (Custom)

PDC 114 (Custom)

PDC 141 (Custom)


8 (Custom)

PDC 132.CR2 (Custom)

Mutta ei tämä päivä ole ihan mennyt niinkuin Strömsössä… Ei tämä ihan paratiisipäivä ole ollut. Pehtoori oli yön ollut enempi vähempi horkassa, ja viiden jälkeen kun heräilin (en osaa näköjään nukkua millään puolen maapalloa, en lomalla, en töissä ollessa, en missään olosuhteissa tai aikvyöhykkeellä yli viiteen), oli miehellä kuumetta yli +38 C. Lääkäri kävi huoneessa ja totesi keuhkoputkentulehduksen tai ainakin jonkin ”infection”. Kevään flunssan jälkeen kytemään jäänyt kurkkukipu oli ilmeisesti nyt (ilmastointilaitteiden ja äkillisten lämpötilavaihtelujen takia) puhjennut taudiksi. Lääkäri kävi hakemassa ja sitten tuomassa lääkkeet (antibioottikuuri ja muutama muu lääke) ja pehtoori on päivän ollut sisällä ja nukkunut.

Tyttären kanssa olemme olleet biitsillä. Ja puhelinhan se  lapselta sitten pöllittiin. Heaven knows, miten ja missä välissä, mutta viety on! Puhelin oli varavarapuhelin, ja tarkoitus oli Suomeen palattua uusi hankkia, mutta salasanojen vaihtoa ja muuta häslinkiä tässä  lapsella nyt ollut. Ja jonkunlainen luuriahan se on nyt lähdettävä hankkimaan… Tytär ei ehkä sitä niinkään tarvitsisi, mutta minun mielenrauhani kannalta on parasta, että lapsella on puhelin.

Kirjoitettu kello 19:14

Pyykkipäivä pyhästä huolimatta. Mutta muutoin aika hyvin päivän pyhittänyt ja työttä ollut. Muutaman esseen tarkastus – siinä kaikki. Yhteinen nimittäjä päivän tekemisille on ollut matkalle lähdön valmistelu. Vaateruljanssin lisäksi kaikki paperit ja passit, valuutta ja viemiset järjestetty.

Ja ruokavarastoista sapuskaa tehty: nuoren parin kanssa istuimme pitkään kotipiazzalla ja nautiskelimme päivällistä. Hiiligrillin tuoksussa, ruoan jälkeen vielä istuimme pihalla ja nautimme pullon pohjallisia chileläisestä Prologo-punaviinistä (ihan hurja hyvä viini entrecoten seuraksi, maussa on vadelmaa, mutta voimaakin on viinissä, se on täyteläinen olematta raskas, edes kerran kesällä grilliruoalle kokeile, ja savukalallekin löytyy Chilestä hyvä viini, valkkari: Anakena Riesling maistui tiistaina paistinkääntäjillekin).

Pohjarusketusta hankittu, liikkumista harjoitettu, pihaa reissun ajaksi levolle saatettu. Onneksi nuoripari on täällä kotimiehenä, joten ei tarvi ihan vaille huolehtimista kaikkea jättää. Keskiviikkoaamunahan me vasta lähdemme, mutta huominen ja tiistai lienevät aika hektisiä päiviä, joten parempi ollut tänään asioita järjestellä.

Olen yrittänyt tehdä digikurssin läksytkin, mutta enpä taida saada niitä valmiiksi ennen lähtöä…  kotipihalla kuitenkin ollut kuvattavaa… perhosten perässä olen kameran kanssa kulkenut… Eikä mitään tietoa ”merkistä”. Pehtoori kyllä sanoi, että perhoset eivät ole minkään ”merkkisiä”, mutta eipä hänkään tiennyt, mitä nuo ovat…

Kotipihalla-4

Kotipihalla-3

Ja sitten tälläinen pieni löytyi piazzaltamme, oli kai lentänyt päin ikkunoita. Kun sai vettä ja vähän huilata, lähti lentoon.

Kotipihalla-2

Kotipihalla

Tuli mieleen Nurmijärven lapsuuskesät: meillä oli siellä (siis Kiimingin Nurmijärvellä) mökki, ja mökissä aika isot ikkunat, joihin pääskyset törmäilivät. Osa henkensä heittäen (sitten pidettiin hautajaiset liiterin takana ja kaverini Oilin kanssa veisattiin suvivirttä – lintujen hautajaisissa voi laulaa suvivirttä ;)), mutta ne pienet, jotka vain pökertyivät, me laitoimme kenkälaatikkoon heinien ja pumpulin keskelle, sormen päästä maidolla ruokittiin ja tavattoman paljon toivottiin niiden tokenemista. Useinhan ne voimistuivatkin ja iloksemme lentoon lähtivät.

Kuvassa ne ikkunat näkyvätkin… kiikussa olen … Oilin ja serkkuni Hanskin? – vai Milja-tädin  kanssa?

Nurmijärvellä

Scan0013

Ja kuvassa yläpuolella ollaan mökillä grillauspuuhissa (kuvat suurenevat klikkaamalla) . Vieressäni on Järvelän setä (mökkimme naapuri, maatalon isäntä, jolla oli OIKEITA lehmiä, joita minä pelkäsin ihan suunnattomasti (tuleva agraarihistorian tutkija ei ymmärtänyt vielä tehdä osallistuvaa havainnointia :)) ja sitten tuon hillittömän stailin cowboy-kaislahatun omistaja on isäni ja oikealla istumassa (yllään valkoinen paita ja solmio!!) Riku-pappa, jonka kädet minä muistan aina. Jotta porukalla poikien kanssa grillailtiin ;) Mutta tästä kuvasta voi aistia, että silmä kovana harrastan osallistuvaa havainnointia? Eikö? :D Meidän paistinkääntäjien on ollut aloitettava harrastuneisuus jo pienenä!

Kirjoitettu kello 19:50

Nyt on enää viikko (vajaa!!) siihen, että me olemme Meksikossa ja siihen että tyttären tapaamme. Kauppatieteen opiskelijan tammikuussa alkanut harjoittelu markkinointitoimistossa oli joku aika sitten tässä vaiheessa:

Voi herranjestas että ei nyt tuu kyllä kesää tämän Meksikon harjoittelun loppuraportin kirjoittamisen kans ku on koko vuoden lukenu ja kirjoittanu kaiken englanniksi. Rakenne on englannista, sanat suomesta ja lopputuloksena kaamea sotku.

Loppuraportti on kuitenkin jo valmis, hyväksyttykin, nyt esikoinen lomailee Monterreyssä ja odottaa ilolla??? ;)  vanhempiaan käymään Meksikoon, tapaamme ensi viikolla… Emme siis mene Monterreyhin, joka on ollut lapsen ”kotikaupunki” koko tämän vuoden ja josta nämä muutamat kuvat. Vuorille olisin ehkä halunnut, mutta kaikkea ei voi nähdä ja kokea kymmenen päivän lomalla, josta kaksi vuorokautta menee totaalisesti matkustamiseen.  Miten mielellämme olisimmekaan huiputtaneet tuollakin muutaman vuoren?

920150_4996633906681_992500040_o

893896_4794916143863_1790189609_o

Sikäli kuin olen ymmärtänyt lapsi on viihtynyt reilut neljä kuukautta noissa maisemissa vallan mainiosti. Töissä on ollut välillä hieman haasteita, ymmärtääkseni ehkä enemmän henkilötasolla kuin projekteissa, mutta vapaa-ajalla on ollut paljon kavereita ja tekemistä. .. Piknikkiä, biletystä, häitä, reissuja, lämmintä,

17429_4794472492772_1396301250_n

150426_4818858502407_902389335_n


936123_4942486713035_1280631591_n

964197_4996689068060_635603647_o

964197_4996689108061_1926745298_o

Meksikossa kaikki ei toimi niinkuin Suomessa. Ensinnäkin palkka ei tule pankkitilille määräpäivinä, vaan mopopoika tuo sen kotiovelle. Tyttären ensimmäinen harjoittelupalkka helmikuussa tuli kirjekuoressa kämpille:

887139_4589028276795_742978076_o

Lapsi kulkee duunissa kimppakyydillä tai taksilla (kolme euroa suuntaansa) ja eräänä aamuna minulla whatapp´ssa tällainen kuva ja viesti:

IMG-20130417-WA0001

”Ei tartte täällä taksikuskit mittään GPS-hömpötyksiä, risteyksessä kartta ja suurennuslasi kättee!”

Äitienpäivän jälkeen tytär kirjoitti, että olisi halunnut lähettää molempiin mummuloihin kortit:

Itse asiassa hirveän työn ja tuskan takana oli saada korttivärkit (kaikki olemassa olevat kortit kaupoissa on rumia), erikseen kirjekuoret (piti käyä toimistotukussa ja ostaa sata kuorta ku eivät myy yksittäisiä) ja vielä pitäis postimerkit saaha. Oon metsästäny niitä ja kukaan ei tienny mistä niitä saa kunnes sansburylla neuvottiin että niitä varten pitää kuulemma mennä monterreyn keskustaan, semmonen parin tunnin reissu postitoimistolle. Ja tietenki se on auki vaan toimistoaikoina eli en oikein töiltä pysty.. Oon kyllä siis yrittäny en käsitä miten se on niin hankalaa :D jos löyän lähempää niitä merkkejä nii lähetän :)

Ja nyt sitten tällä viikolla, alkuviikosta viesteilimme, kun minä yritin täältä käsin tilata minulle ja pehtoorille lentolipun paikalliselta lentoyhtiöltä välille Mexico City – Cancun ja takaisin. Ei onnistunut, ei millään, ja laitan sitten tyttärelle viestin: ”Tilaa sinä, laitan tilillesi rahan sitä varten… ”  Ja reilun vuorokauden päästä tyär viesteilee:

Nyt on liput maksettu :) eikä tarvinnu ku kahesti varata netissä, kahesti käyä nostaa rahaa, kolmesti käyä office depotissa jonottamassa ja kahesti kioskilla maksamassa :D jotku asiat ei vaan suju niinku suomessa :D

Tämäkin on hyvä tietää kun kerran kuitenkin turistialueillakin tullaan liikkumaan: lapsi oli aamulla päivittänyt FB:iin näin:

Who knew Mexican restaurant owners could speak Finnish? Though I guess what they meant to say was ”Thank you for your tips” but ”Kiitos kärki” = ”Thank you, tip” (of an object) suits just as well.

kiitos

 Säätilan puolesta tänään duunista lähtiessä näin….

Capture

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. – – –
Viikon päästä postaus Mexico Citystä …
jos kaikki menee kuten toivoa sopii.

Kirjoitettu kello 20:26

Eilisiä rääppiäisiä oli vielä, kun pidettiin äsken pieni Laanilan historia -projektin päivityspalaveri. Toscanalainen sitruunapiirakka, jonka päälle tursottelin vatkattua suklaakermaa… [ohje]

Hellerajan rikkoutuminen (+ 27 C) aiheutti Linnanmaalla tolkuttoman hikisen työpäivän, kuin olisi oikeasti ollut duunari. Hiki ei tullut huhkimisesta, ei enää ole niin tuhottomasti tekemistä, päinvastoin kaikenmoista pientä ja ”häntiä” sidottavana. Seesteistä ja rauhallista on elämä helteisillä käytävillä; ei juuri opiskelijoitakaan.

Sininen kattaus-2-2

Sininen kattaus-3

Ihan suunnaton raukeus on nyt, mutta silti mielessä melkoinen myllerrys: tulipa duunista palattua sähköpostitse sellainen haaste eteen, etten todellakaan tiedä, mitä tekisin, miten suhtautuisin, ottaisinko haasteen vastaan. … Juuri kun olin tässä ajatellut, että nyt on ”sitteku”: tämän kevätlukukauden jälkeen voin vain ryhtyä nauttimaan tehtyjen uudistusten tuottamista hedelmistä, ensi vuonna vain suoritellaan päivä kerrallaan… [ja tässä vaiheessa pehtoori ei sitten tupise ollenkaan, että olen-kyllä-kuullut-tuon-ennenkin].

Viikon päästä olemme jo Atlantin yllä. Keskiviikkona aamulla Oulu – Helsinki -Lontoo – Meksiko City ja koko hommaan ei mene kuin vuorokausi. Huomenissa voisin koostaa tyttären  jutuista ja lähettämistä kuvista vielä yhden Terveisiä Meksikosta -postauksen.

Kirjoitettu kello 20:41

Sanoivat, että mitähän siitä olisi tullut, jos minulla olisi ollut aikaa kokata ja järjestellä.

Kokouksen jälkeen tarjoamani iltapala ei kuulemma täyttänyt iltapalan tunnusmerkkejä.

Epäilivät, kun pehtoori pokkana selitti, että näin meillä aina tiistai-iltaisin syödään.

Tämä oli toinen kerta kun voutineuvosto kokousti meillä … Nyt oli kauan toivomani revanssin paikka. Nyt minun ei tarvitse rypeä itsekritiikin syövereissä, niin jokunen vuosi sitten kun viimeksi olivat meillä. Nyt ei ollut yritystäkään tehdä mitään gourmet-illallista; pieni iltapala oli tavoitteena, noh, laajeni viiden sapuskan iltapalaksi, siitäkin huolimatta, että olin häthätää neljältä kotona, ja vieraat olivat puolikuudelta täällä.

Osansa oli tietty sillä, että olin pikkuhiljaa tehnyt pakkaseen jätskit, viikonloppuna piirakan, toissapäivänä kattanut pöydän ja että pehtoori oli käynyt kaupassa, savustanut lohirullat, ja oli mukana kaikin puolin touhussani. Tunnin kokouksen jälkeen istahdimme kahdeksalle hengelle katettuun pöytään, ja meillä oli oikein leppoisaa ja jutut hyviä, eikä Kuusamon ”osaston” osuus ollut siinä vähäisintä. Rustiikkia bistroruokaa rotissööreille kokkailin, ja nyt se riitti itsellekin. Enempää en tavoitellutkaan, –  Nyt on hyvä…

sininen kattaus-2

Uudet kaitaliinatkin tulivat parahiksi viime viikolla… ;)

Kirjoitettu kello 23:06

Se tunne, kun tietää perjantain ansainneensa! Nyt se on!

Aika vaiherikas viikko on ollut, aurinkoinen myös mieleltään. Kauaskantoisia päätöksiä on tullut tehtyä, oman ja muiden elämän osalta. Business on bisnes (harvoin olen niin paljon ollut puhelimessa), vai miten se menikään? :D  Jajajaja — (jajaja ….  on meksikolainen tapa nauraa virtuaalisesti)

Pehtoori tuli eilen pohjoisesta, oli ollut ”hyvät kelit ja jutut”. Hyvä niin.

Minulla takana monta ”yksinäistä” koti-iltaa. Ja nehän tuntuivat oikein hyville. Siitäkin huolimatta, että duunin parissa paljolti kuluivat.

Poikkeuksellista on ollut tämä lämpö, tämä ihana toukokuun aurinkoinen viikko. Pohjarusketus Meksikoa varten on hankittu.

Tänään töistä tullessa (tai siis minä missään töissä ole ollut; kunhan kampuksella kävin. Ystävien (kollegojakin ;)) kanssa lounaalla, kuuntelemassa kuukausiseminaariesitelmän (hulluudellakin on historiansa, –  mielenkiintoinen sellainen) ja muutamia juoksevia asioita hoitamassa, ja palasin iltapäivällä ”Suureen Tarkastamoon” (= pihalle lukemaan pääsykoevastauksia) – minä alan pitää tästä etätyöstä ;). Todellakin alan. Mutta siis, palatessa etelässä näkyivät tummanpuhuvat pilvet…

Sinisiä kukkia

Eivät ne kauan uhitelleet. Pian tuli tyyni, ihana, aurinkoinen  ilta. Poika tuli meidän kaveriksi grilliherkkujen äärelle, höpöttämään, siihen asti kunnes piti lähteä nukkumaan (ainakin yrittämään sitä), sillä pullakuskilla on huomennakin herätys aamuyön tunteina.

Haluaisin olla niin reipas, että lähtisin pyöräilemään Möljälle tai kävelemään merenrantaan, mutta en ole itselleni vihainen, vaikka vain vetäydyn uuden Donna Leonin kanssa nojatuolin nurkkaan, – olenhan perjantaini ansainnut. ;)

Sinisiä kukkia-2

Sinisiä kukkia-3

 

Kirjoitettu kello 19:56

Pääsykoepäivä. Kysyttiin keskiajan kaupungeista ja ihmisten maailmankuvasta ja pyydettiin vertailemaan Suomen ja Englannin teollistumista. Nyt kun olen ensimmäiset 40 vastausta lukenut, ei mitään erityisen briljanttia ole vielä eteen tullut. Mutta aloitinkin niistä, jotka lähtivät ensimmäisenä pois. Toivoa sopii, että vastaukset syvenevät ja tiedollisesti ja tekstillisesti tanakoituvat, kunhan homma etenee.

1

Kävin päivällä poliisilaitoksella, kuukausi sitten ajan varanneena ja tänään häthätää mennessä passikuvassa käyneenä, olin tiskillä ajoissa, jätin sormenjälkeni poliisiviranomaisen tietokantaan ja sain kuulla, että saan viikon, parin!! päästä tekstarin, jossa ilmoitetaan, mistä R-kioskilta saan uuden passini hakea. Minusta moinen tuntuu vähän hassulta, oudolta, merkillisesti epäluotettavaltakin. R-kioskilta? Ja se, että passi tulee viikon tai parin!! päästä hieman huolettaa. Parin viikon päästä TODELLAKIN pitäisi olla passi, sillä keskiviikkoaamuna 5.5. on lähtö kohti Mexico Cityä.

Kun en ole oikein reissugarderobia ehtinyt ajatella ja olen sitä paitsi perustanut siihen, että pärjään viime kesän Masai-kokoelmallani (mustaa, valkoista, valko-mustaa ja sitten hieman lisää valkoista), ja kun minulle vinkattiin tällainen ihana pellavavaatesivusto http://www.linenbypias.fi/pellavatunikat-c-16.html , tilasin juuri äsken itselleni pellavatunikan. Sieluni silmin näen itseni se päällä liukuvani uneliaana resortin aamiaiselle, jossa nautin hitaasti hedelmiä ja vastapuristettuja mehuja, jälkiruoaksi mustaa, vahvaa kahvia ja jonkin pienen makean…

Ja tömps! Putosinpa ajatuksistani suoraan tänne Rantapellon työhuoneeseeni, jossa olisi vähän nälkäkin, mutta jääkaapissa ei mitään, mikä juuri nyt maistuisi. Duunista kotiuduttua en viitsinyt oikein mitään kokkaillakkaan, – pehtoori kun on pohjoisessa. Sai kaverikseen VMP:n maskuliinin, jonka kanssa olivat tänään patikoineet Hangasojan alkulähteille, jääjärville. Olisinko halunnut olla mukana? Höpsis! Paljon kivempi lukea nuorten merkillisiä selityksiä pimeästä keskiajasta, joka ei ollutkaan pimeä. Tai noh, ehkä juuri ja juuri jääjärvillä olisi voinut olla kiva käydä tähän aikaan vuodesta.

Mitähän valkoinen hortensia tarkoittaa. Joku aika sitten laitoin kuvia sinisistä hortensioista, ja sain kuulla [kaunis kiitos kirjeestä] että sininen hortensia on vanhanpiian kukka. Mikähän valkoinen on? Minä vain pidän valkoisistakin ja sinisistä ja …

Hortensia_-2

Hortensia_

Kirjoitettu kello 19:50
Su
19
05
2013

Suvi suloinen

Kello on ties mitä ja edelleen liikutaan hellerajoilla. Ja on toukokuu! Suomalaiskansalliseen tapaan kuuluu ´small talkin´ aikana  ilmoitttaa, että ”tässä ne nyt ovat tämän kesän helteet”. Turha enää toivoa mitään lämmintä kesää, ja että kun ennen lomakautta on niin paljon lämpimiä päiviä, että KUKAAN ei ehdi nauttia… höpö höpö, sanoin vain… . Kaikki, jotka ovat voineet, ovat nauttineet näistä päivistä, aamuista, illoista, öistä ja nämä ihanat lämpimät eivät ole pois tulevalta kesältä. Eikö kukaan ole hoksannut, että tässähän meillä on säästössä viime kesän hellepäivät, jotka jäivät tulematta ja kokematta, nauttimatta. Katsokaahan kun nämä ovat säästöjä, eivät förskottia!  ;)

No kieltämättä, hieman puun takaahan tämä lämpö tuli, ja ehkä minun urakkatoukokuulleni hiukan kinkkinen juttu, mutta nou hätä. Duunia on tänäänkin tehty, ja vielä tehdään… Mutta parasta on ollut olla ulkona.

Aamulla merenrannassa näkyi, että vesi on paennut jonnekin. Pääasia, että jäät ovat paenneet. ;)

Tämä lämpö

 

Tämä lämpö-2 – Kopio

Lenkiltä kotiuduttua pehtoori oli jo häipynyt omalle lenkilleen [Pikisaari-round sunnuntaisin] joten läksinpä itsekseni ajelemaan puutarhalle. Jo kauan Säynäjäahon puutarha on ollut se, josta haen kesäkukat. Sinne siis. Ja hyvä on: olen konservatiivi [myös kukkajutuissa]. Aina suunnilleen samat kukat, samoihin purkkeihin, samoihin paikkoihin. Mutta so what? Ja kuitenkin aina jotakin uuttakin.

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. …

Tämä lämpö-2-2 – Kopio – Kopio

Pateniemessä oleva Säynäjäahon puutarha kasvattaa Oulun parhaat japaninkellot, surffinat, pelargoniat,- ja paljon muuta. Ja tiedättekös, että kaltaiselleni ko. puutarhan siisteys ja järjestys ovat silmiä hiveliviä ja olennaisesti elämäniloa lisääviä tekijöitä: on vain ilo katsella, kun kaikki on järjestyksessä ja kaikki on siistiä,  ei tarvitse mutalillussa kulkea. Sitä paitsi palvelu on hyvää, eikä turhia tyrkyttävää. Asiallista ja asiantuntevaa olematta tylyä. Siis hyvä paikka!

Tämä lämpö-7 – Kopio (3)

Tämä lämpö-5 – Kopio – Kopio

Tämä lämpö-6 – Kopio (3)

Tämä siisteys viehättää!

Tämä lämpö-3 – Kopio

Tämä lämpö-4 – Kopio (2)

Kerrassaan radikaalisti istutin nämä portinpielikukat: about 20 vuotta olen laittanut ne valk-pun-valk-pun ja nyt on KAIKKI perinteinen hylätty ja onkin valk-pun-pun-valk. Onhan tässä ajatuksessa totuttelemista…. ;)

Tämä lämpö-9 – Kopio

Ikkunalaudoilla sentään entinen pun-valk-pun. ;)

Tämä lämpö-8 – Kopio – Kopio

Pihatöissä se sitten kului useampikin tunti. Yrttilaatikotkin sain takapihalla kylvetyksi, ja taas rohkenin leikkoa Huvilan vieressä olevaa japaninmarjakuusta. Se ei oikeastaan kuulu reviirilleni, vaan joka vuosi pehtoori, pääpuutarhuri, on huomautellut, kun olen takapihalta nurkan kautta paraatipihan puolelle luikahtanut ja ko. kuusta leikellyt ja siistinyt. Olemme käyneet periaatteellisia keskusteluja, saako havukasveja leikata, milloin ja kuinka paljon, ja joka vuosi olen rohjennut tehdä oman pääni mukaan (mitä en kyllä monien perennapenkkiemme kanssa yrittäisikään…) ja leikellyt mielin määrin. Ja kuusi voi hyvin, mikä on ehkä syynä siihen, että ensimmäistä kertaa ever pehtoori ei tullut toimiani kommentoimaan, kommentoimaan kriittisesti puutarhurointiani. ;)

Tämä lämpö-10 – Kopio

Lämpö jatkukoon, … kesä kaikilla, toivottavasti onnikin!

Tämä lämpö-12

Nuoripari kävi syömässä, kaikenmoista kesäistä, enimmäkseen grillistä hyvää, vähän jäi jotain pohjoiseen pakattavaksi, ehkä vielä pienen leipomuksen tässä  koetan saada aikaiseksi… Pehtoori suuntaa huomenna Hangasojalle, olen kade. Ihan hiton kade, mutta en valita. En. En. Sitä paitsi muutama viikko ja pääsen näkemään tyärtä. ;)

Kirjoitettu kello 19:43
La
18
05
2013

Mikä ihana ilta

Olen ihan satavarma, että edellisessä elämässäni olen asunut Italiassa, tai jossain senkaltaisessa ilmanalassa kuin tänään on ollut Oulussa. Tämä lempeä lämpö, tämä auringonpaiste, linnunlaulu, vilvoittava tuuli ja sääsketön piha! Jee…!

Näin pieni on koivunlehti meidän pihalla vielä…

aamusta iltaan_-4

Joku ”miekka” on tämä kasvi … ei voi muistaa [eikä puutarhuri paikalla] …
miekka sopii päivän teemaan. ks. alla.
Kannattaa nämä kasvikuvat klikata isommiksi.
Oikeesti kannattaa. :)

Bannerissa jo ensimmäiset kevätkaihonkukat.
Niistä pidän hyvin paljon.

aamusta iltaan_-3-2

aamusta iltaan_-2-2

Eihän sitä sitten malttanut taas edes nukkua. Mutta ei sillä väliä, kun aikaisin aloittaa,ehtii iltapäivään mennessä tehdä paljon.

Puutarhalle en pehtoorin kanssa kuitenkaan aamupäivällä lähtenyt – en vaikka mieli teki. Ehtii tehdä paljon, kun ei humputtele puutarhalla. Lenkillekään en mennyt, istuin ja luin, kirjoitin ja kommentoin. Aika varhain siirsin työpisteen pihalle, kilpurin nostin kaveriksi piazzalle. Elmerin eka ulkoilupäivä tänään; silmin nähden nautti. Onkin konnuli ollut merkillisen apaattinen koko kevään, mutta ihmekös tuo jos kelejä ja valoja ajattelee.

RUohosipulia minulla kasvaa kuin muilla ruohoa! Sitä on pian paljon! Oisko kellään reseptiä mihin tarvisi paljon ruohosipulia. Olisin iloinen ohjeesta…

aamusta iltaan_-5

Pehtoori lähti puolelta päivin luokkakokoukseen: Tekulta 30 vuotta sitten valmistuneiden meetinki on tänä viikonloppuna Oulussa. Kerran ennenkin on ollut luokkakokous, mutta me olimme silloin reissussa tai joku muu juttu, eikä pehtoori päässyt, mutta nyt meni.  Eilen olivat osalla porukkaa jo kokoontuneet, mutta minun insinöörini ilmoitti, että yksi päivä saa riittää. Aika hyvin olivat saaneet porukkaa kootuksi: yhteensä 34 valmistuneesta (joista muutama on jo kuollutkin) 18 tuli tapaamiseen, kaukaisin Dubaista asti. Seelarissa ovat. Ei ainakaan komeampaa keliä insinööriköörille olisi voinut sattua.

Eikä myöskään promootioväelle. On Oulussa näet myös promootioviikonloppu. Iltapäivällä päätin lähteä kauppaan ja kuvaamaan kulkuetta ja tuttuja, joita olikin yllättävänkin paljon. Olin niin vähän aika monelle luvannutkin, siis mennä kuvaamaan. Ja fiilistelemään.

Kulkue-2

Kulkue-4

Siinähän se esimieskin, katsoo suoraan tänne päin…

Kulkue

Onhan promootio niin hieno akateeminen juhla, … once in a lifetime. Tai onhan se muutamille (monille proffille jne.)  toistuva juhla, mutta promovointi on vain kerran. Eipä ole kyllä paljon miekalle ollut käyttöä, hatulle sentään muutaman kerran… Ja onhan tuo miekka hieno ”sisustuselementti” tuossa tämän työhuoneen ovenpielessä. Huom. ovea voi pitää vielä auki. Linnut laulaa, ja leppeä ilma kulkee sisään, eikä ole sääskiä. Mikä ihana ilta.

Kulkue-3

PS. silloin kun oli minun promootioni (2006) ja iltajuhla, jossa juuri olimme ehtineet vanhat tanssit tanssia ja promoottia kantaa ulos, tuli tieto, että Lordi oli voittanut euroviisut… Siis? Enne? Historia toistaa itseään? Senhän me huomenna tiedämme, onko niin, että kun Oulussa on promootio yhtäaikaa euroviisujen kanssa niin voitto tulee.., minä vain pahoin pelkään että uni tulee jo ennen kuin skaba ehtii alkaakaan… 

Kirjoitettu kello 20:25
Ke
15
05
2013

Siivouksesta iloa

Tänään on meillä käynyt siivooja, joten oli ihana tulla puhtaaseen kotiin. Kunhan sain meille kukkakaalitortillat tehdyksi ja syötyämme, pehtoori lähti minun autoani pesemään ja putsaamaan. Minua ei todellakaan innostanut istahtaa koneen ääreen, taivas kun oli sininen ja aurinko paistoi, ja sitä paitsi eilen kirjoitin itseni niin umpikujaan, että on vaikea jatkaa …

Lisäksi tänään saatiin kollegan kanssa ensi viikon pääsykoetta varten kysymykset formuloitua jotensakin valmiiksi ja melkein tein ”tarkastussabluunankin” valmiiksi, joten oli sellainen jotain jo aikaiseksi saanut olo. Kun vielä ”romahtanut olkapääni” juili oikein reippaanlaisesti, annoin itselleni luvan ja kehotuksen lähteä siivoamaan Huvila. Muutkin siivoaa, niin sitten minäkin.

Kevääntuntua-3

Yleensä sen luutuamiseen talven jäljiltä menee hyvinkin lauantaiaamupäivä, mutta nyt pistin vähän töpinäksi ja putsattu on. Jep, jep, pikkuisen fuskasin: jätin ikkunat ulkoapäin pesemättä. Niihin kun helposti humahtaa tunteroinen, ikkunaristikot saa kyllä irti, mutta silti vähän työlästä on noiden pesu: syreenien ja Huvilan välissä kun saa häärätä. Pesen sitten lauantaina.

Aamulla kävelin Terveystalolle rokotukselle ja tietysti kamera mukana… ei vielä Linnanmaalla kovin kesältä näytä. Mutta paistaa kuitenkin. Ja ensi viikolla tuonne tulee monta sataa nuorta ja muutama vähän vanhempikin pääsykokeeeen.

Kevääntuntua     Kevääntuntua-2

Pääsykokeeseen ilmoittautuneita on yhteensä 430!! Ja vain 28 pääsee sisään. On siinä taas karsiminen. Kun muutama sata konseptia saan luetuksi ja kollega toisen samanmoisen nipun, niin ollaan jo kesäkuun puolella hyvinkin.  Nyt kyllä kulutimme aikaa ja vaivaa, jotta pääsykokeella voisimme erotella jyvät akanoista; tai siis juurikin ne, jotka intohimoisimmin historiaan suhtautuvat. Katsotaan nyt sitten miten käy.

Kirjoitettu kello 20:46
La
11
05
2013

Harmaa aatto

On äitienpäivän aatto. Perinteisesti on äitini, sisarusteni ja perheidemme kanssa käyty äitienpäivälounaalla: huomenna ei ole perinteisesti. Murmeli ei enää lähde lounaille [lupasin että viemme huomenna lounaan sinne :)] , esikoinen on siellä maailman äärissä, Oulussa on kylmä,  [kuva otettu äsken torinrannassa, yhtä harmaata on ollut koko päivän]  … joten miten nyt?

aatto

Pojat (pehtoori ja juniori) veivät minut jo tänään syömään.
Miten hieno juttu!! Uleåborgissa oli taas niin mukava käydä.
Ja siellä on paitsi ylivertaisen hyvä ruoka, rauhallinen, kaunis vanha miljöö,
myös tavattoman mukavat T & P, jotka tekevät ravintolakokemuksesta aina vain paremman.

aatto-4

aatto-5

Juniori toi minulle kukankin. Oiskohan ollu ensimmäistä kertaa ever?
Yleensä isänsä tai sisarensa ollut avittamassa…
Ja näin viehättävä vielä. Minä tiedän että tuo kukkii koko kesän!

aatto-3

Itsekin olin kukkaostoksilla tänään, aamuvarhain puutarhalla…

aatto-2

Ja olen sitten ottanut eräänkin ruusukuvan. Kerrassaan ”tutkielmia ruususta” on tulossa. Nyt en vain niitä ryhdy työstämään. Menen viimeistelemään cupcaket, – huomenna anoppilaan niitä aattelin viedä… ja toivon mukaan saan huomenna, jollen jo tänään, aikaiseksi sen ohjeen tänne, kuten olen luvannut…  Valmisteilla on myös postaus otsikolla ”Suosituksia kevään kuohuviineiksi” —  huomaatteko että paljon saa aikaiseksi kun välttelee töiden tekemistä lauantaisin. :D

 ^^^^^^^^^^^^

aatto-7

Kirjoitettu kello 20:49
To
09
05
2013

Helatorstait

Helatorstaiviikonloppuna on mukava olla mökillä. On menossa ”lumenjättöpäivät”. Purot ovat täynnänsä vettä ja kevät tulee kohisten.

http://www.satokangas.fi/blogi/2010/05/lumen-jatto-paiva/

Nyt ei vain ollut oikein rääpyä lähteä pohjoiseen.

Muistan yhden toisenkin helatorstain, jolloin oli istuttava sisällä ja kirjoitettava… Oli joko 1994 tai 1995, jolloin minulla oli oltava Keminmaahan historiatoimikunnalle toimitettavana muutama sata sivua tekstiä kesäkuun alkuun mennessä ja tuolloin tein tuota kirjoitusprojektia jo totaalisesti otona, oman virkatyön ohessa, joten projekti oli pikkuisen vaiheessa – kuten sanonta kuuluu. Jos tänään ei ole sisällä olo juuri rassannut, niin tuolloin lähes 20 vuotta sitten liki itkua väänsin kun istuin kirjoituspöydän ääressä (silloin kirjoitin kaiken ensin lyijykynällä vihkoihin ja sitten vasta koneella puhtaaksi) ja katselin ikkunan takaa aurinkoiselle ja lämpimälle pihalle, jossa muu perhe ja naapurit touhusivat.

Lapset, mutikaisiksi kutsuttiin, olivat saaneet uudet tarralenkkarit ja potkupallot ja koko kujan muksulauma meidän pihalla pelaamassa kuten tavallisesti. Pehtoori ja kaikki naapurustossa olivat pihatöissä ja nautiskelivat kimpassa viinilasillisia silloin tällöin [hyvä on kävin minäkin sitten jo illansuussa tovin naapurin pihalla istuksimassa] ja minä marttyyri istuin sisällä tekemässä analyysiä Kemin maalaiskunnan kuntakokouspöytäkirjoista ja takseerausluetteloista. Silloin se oli niin epiä!

Yksikään näistä kuvista ei ole tuolta helatorstailta, mutta suunnilleen noilta ajoilta, suunnilleen tuon ikäisiä lapset (ja naapurin M.) olivat tuolloin.

Pihalla_-4

Kun suurennat alemman kuvan hoksaat, että juniorilla (kiikussa vasemmalla) on –
tietysti  – kumpparit väärissä jaloissa.
Tai siis noinhan ne hänellä useimmin olivat. ;)
Eikä haitannut menoa yhtään.
Tyär kuvassa äärimmäisenä vasemmalla. 

Pihalla_-5

Pihalla_-2-3

Tänään sade ja kylmä sää edesauttoivat koneella viihtymistä, eikä kujalla näkynyt mutikaisia, eikä ketään muitakaan. Ruokaakaan minun ei tänään ollut lupa tehdä, joten siihenkään ei mennyt aikaa. Ja ennen kaikkea se, että tiedän tämän toukokuun urakoinnin mahdollistavan sen, että olen kuukauden päästä tyttären luona. Tai tarkemmin ottaen tyttären ja pehtoorin kanssa Karibian rannalla! Motivaation nostamiseen tuolla seikalla on varsin iso osansa. : )

Vuosi sitten helatorstai-iltana otin tämmöisen kuvan

Helatorstai 038

Ja nyt kun päivä on kääntymässä jo kohti iltaa, voin todeta, että torstaiksi aika hyvät oli tarjoilut ja seura on ollut koti-La Festassa vähintääkin kohtuullista.

Orvieto synttärinä 063

Pehtoori kokkasi ja poikakin tuli syömään. Avasimmepa sitten ystävien ostaman Amaronen … M & I halusivat viime toukokuussa Orvieton Enotecassa (kuva yllä)  tuhlata rahojaan ja ostivat meille läksiäislahjaksi tämmöisen… Juuri tänään oli hyvä nauttia se.  Se toi mieleen muistoja… olenko jotenkin nostalgisella tuulella? Ehkäpä. Tässä iässä se lienee tavallista. …. ;)

Amarone

 

 
Umbria 234

 

Kirjoitettu kello 18:02

aika loppuu

Nythän on taas niin, että olisi niin paljon kaikkea, olisi niin paljon välttämätöntä, pakollista, velvoitettua, odotettua, minulle kuuluvaa ja niin paljon kaikkea kaunista, käveltävää, kokattavaa, kutsuttavaa, kulutettavaa, kohottavaa, kulttuurista, kaikkea kivaa… ja minä en ehdi. Olen maailman huonoin delegoimaan, ja kenelle minä delegoisinkaan!? Tähän aikaa vuodesta kotonakin olisi monta mukavaa puuhastelua, järjestelyä ja kaikkea. Ja kaikki ne satamiljoonaa [okei pieni lapinlisä] ihmistä,  jotka tänään töissä kävivät, ottivat yhteyttä, sähköposteilivat, soittivat, pysäyttivät käytävällä olivat kuitenkin oikeasti ihan tervetulleita päivääni. Onko tässä nyt pieni dilemma? Maybe! Mutta entäs sitten? So what?

Yhtä aikaa kun pitäisi saada opiskelijoita ulos (= valmistumaan, vaikka vain kandiksi) ja sisään (= tehdä pääsykoekysymyksiä) niin väkisinkin artikkelin kirjoittaminen jää. Ja hassua, että se olisi juuri se, ja noista vain se, joka minun henkkoht  ”tuloksellisuuspistesteissä” näkyisi. Ei, en ala tästä valittamaan … sitä vain hieman tupisen, että en ehdi kaikkea, mitä haluaisin.

Aika ei riitä

Aika myöhään töistä tultua salaattia ja pastaa, pehtoori paistoi grillissä siikaa (lue: arkena juhlaruokaa!) ja sitten lähdin käymään Ainolassa kuvauslenkillä. Ja olihan siellä kylmä. Eikä yhtään kelvollista kuvaa. Etsin siis bannerikuvaa vanhoista kuva-arkistoista ja yhtäkkiä minulla on hirmuinen ikävä Italiaan, ja minulla on ikävä tytärtä,  –    ja ihan turhaan taas valitan: minullahan on enimmäkseen hyvin. Erinomaisesti. Suljen suuni, – siis koneen, ja lähden lukemaan loppuun Riikka Pulkkisen kirjan Vieras. Aika rankka kirja se on. Minusta. Ainakin. Mutta hyvä. Jostain syystä tekisi mieleni kirjoittaa, että niin nuoren kirjoittamaksi yllättävänkin syvällinen. Mutta en kirjoita. Luen vain loppuun.

Kirjoitettu kello 20:29
Ma
06
05
2013

Vihellellen

Aamulla kun kuuden jälkeen tarkistin, oli puhelimessa jo kaksi tekstaria. Molemmilta lapsilta viestit. Toinen oli ollut jo pari tuntia duunissa, ja vinkkasi Kalevassa olleesta objektiivitarjouksesta (meillä kun on vähän digikuva-asioita ollut viime aikoina) ja toinen oli juuri menossa nukkumaan – eilisen illan (tyttären aamu) Skype-sessiossa oli yksi juttu unohtunut kertoa ja sitä tekstaili. Sitä minä vaan yritän selittää, että onhan se vaan maailman parasta kun on nuo pennut olemassa. Vielä töihin polkiessa hymyilin tälle erinomaiselle asiantilalle.

ei vielä muita kukkia pihalla

Töissä olikin sitten heti ”tilanne päällä”: muutaman opiskelijan puolesta pieni hätä… oli taas kerran kulkenut tieto huonosti… eihän minusta heille paljon ollut apua, mitä nyt olin heidän kanssaan ottamassa Weboodin merkillisistä ilmoittautumisjärjestelmistä selvää… Noh, taloustieteen sivuaineopintoihin ilmoittautuminen sitten lopulta onnistui kuin onnistuikin. Muutoin kovin mitäänsanomaton päivä: koko iltapäivän olin aikeissa lähteä arkistoon muutamien juttujen tarkistukseen, mutta en saanut aikaiseksi. Huomenna se on edessä – josko iltapäiväksi sinne?

Pehtoori oli tänään oikein toiminut ”nimekkeensä” mukaisesti, ollut tilanhoitajana, elikkäs putsaillut pihaa, pensaiden juuret jo siistinyt, kukkapenkit rapsutellut ja oksia leikellyt. Olipa minunkin sitten vihdoin illansuussa takapihalla [sehän se on se puutarhan osa, jossa minä saan puutarhurointia harjoittaa ja harjoitella] jotain tehtävä: yrttilaatikot putsasin ja vähän haravoinkin. Mukavaahan se sekin oli kun vaan sai lähdetyksi. Ehkäpä se sitten on huomenna arkistossakin – kunhan vaan saan lähdetyksi…

Pihalla_

Tuosta vesipallokuvasta muistui merkillisesti mieleen, kun kollegan (joka kirjoittaa juuri erästä seurakuntahistoriaa) kanssa pohdittiin, että onko viheltäminen ollut syntiä vielä puolivuosisataa sitten? Meillä molemmilla (liki samanikäisiä ollaan) oli hämärä muistikuva, että meidän lapsuudessa viheltely oli vähän kuin kiellettyä, ainakin sitä pidettiin ”pahatapaisena”… ”katupoikien”, ”rahvaan”, ”satamalaisten”  helmasyntinä?  Onko muilla muistoja, tietoa, hämäriä muistikuvia vai olemmeko me vain moisen ajatuksen jostain omineet?

Pihalla_-2

Su
05
05
2013

Muisteja

Klikkaa ensin tämä

http://vimeo.com/61331334

”Muisteja. Niin kutsuttiin tyttöjen kiiltokuvia 1950-luvun Oulussa.” Noin toteaa Peter von Bagh omaelämäkerrallisen elokuvansa/dokkarinsa aluksi. Niin niitä kutsuttiin vielä 1960-luvullakin. Minullakin oli muistikirja. Oli vaikka keräsinkin enemmän purkankuvia: jalkapallokuvia (124 kpl kuului sarjaan, ja sain ne kaikki ja lähetin Hellakselle ja sain laatikollisen karkkia, jota äiti kyllä sääteli sitten moneksi viikoksi. Kuvat tulivat samassa paketissa takaisin, mutta niihin oli lyöty pieni pyöreä reikä: sen jälkeen niitä ei voinut vaihtaa saatikka lähettää uudestaan Hellakselle.). Muistikirja on vielä tallessa.

Muisteja-4

Muisteja-2

Muisteja-3

Von Baghin ”raina” on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Ainakin jokaisen oululaisen kannattaisi käydä se katsomassa. ”Avojalakasta oululaistaki” (jollainen karjalaisista ja lounaissuomalaisista sukujuuristani huolimatta kuitenkin olen) hämmästytti moni asia, muistui mieleen moni asia. Nyt vielä monta tuntia leffasta paluun jälkeen, elän väärällä vuosikymmenellä. Myös pehtoorilla sama fiilis. Ja pidettiin von Baghin älykkäistä sarkastisista sivulauseista, pieneen kiteytetystä paljosta hienosta ajankuvan ja oululaisuuden analyysista. Ja kyllä se varmasti avautuu myös muille kuin oululaisille…

Mentiin leffaan kimpassa, käveltiin puoli yhden näytäntöön Valvelle… samalla katsastin siellä avatun Lyskalaisten valokuvanäyttelyn ”Street photo” – kovin olivat Lyseon lukion kamerakerholaisten otokset samanlaisia kuin minun kuvaamiseni Oulussa. Paitsi että minä en ota/en osaa ottaa henkilökuvia.

Muisteja

Mutta jos/kun tuo ”Muisteja” on ensi tammi-helmikuussa saatavissa keinolla tai toisella opetuskäyttöön, minun Arjen historia – tai Pohjoinen paikallishistoria -luentosarjani opetus on kahdeksi tunniksi jo valmisteltu. :)

Kaupungilta palattua teimme kimpassa kelpo ruokaa, uusia kokeilujakin, kuten eilenkin, postailen joku päivä kuvia ja ohjeita.

Kirjoitettu kello 19:42

Jossain välissä viikonlopuksi luvattiin kaunista! Ihan varmasti luvattiin. Ja nyt on +3 C, ja koko aamupäivän satoi, eikä vieläkään mikään kevätkeli ole! Ajatus oli lähteä Suurelle Kuvausretkelle rannoille, Koiteliin, eväät mukana puistoihin, … Ajatukseksi jäi. Hmph!

No sitten ajattelin, että nythän on aikaa lähteä shoppaamaan ja etsimään itselle jotain kesä(reissu)kampetta. No lähdinkin. Etsinkin. En löytänyt. Muutaman kirjan löysin, tai itse asiassa löysin montakin, ostin vain kaksi.

Noh kun kerran ei pääse pihahommiin, eikä paljon muutenkaan ulkoilemaan, niin onneksi on tiedossa muuta mukavaa. Olemme piakkoin lähdössä Oulunsaloon, jossa on viinikerhomme (Botrytis Ouluensiksen)  maistiaiset ja tänään ohjelmassa on:  

IX BOTRYTIS CHALLENGE TASTING, Oulunsalo, Finland, 4th May, 2013

Hugelin kyltti, Alsace 2011

Maisteltavana on kolme valko- ja kolme punaviiniä. Tärkein tunnistettava asia on rypälelajike. Neljä viineistä on yhden lajikkeen, kaksi on sekoiteviinejä (vaihtoehdot annetaan).

Lisäpisteitä saa alkuperämaan (vaihtoehdot annetaan), viinialueen, valmistajan ja palstan tietämisestä.

Tässä on nyt mestaruus puolustettavana. Minä nimittäin voitin tuon skaban viime vuonna, joten olen siis hallitseva mestari. Totuuden nimissä on kyllä kerrottava, että kaikkina edellisenä vuosina olin aina viiden huonoimman joukossa. Pehtoori oli toissa vuonna paras ja viime vuonna kakkonen. Viime vuotiseen menestykseemme oli varmasti merkitystä Umbriassa vietetyllä kuukauden kestäneellä korkeanpaikanleirillämme: tulimme silloin Italiasta liki suoraan kilpailuihin. Ja silloin maisteltavissa ja tunnistettavissa oli monta italialaista viiniä. Tärpit oli siis hanskassa. Tai paremminkin makunystyröissä. ;)

Torgiano

Vaikka tänään menettäisinkin mestaruuteni, on minulla onneksi toinen mestaruus yhä hallussa. Nimittäin myös vappuaattona oli tietokilpailu, erittäin perinteinen sekin. Perinteisessä vappukyläpaikassa on aina ennen illallista tietokilpailu ja meidät viisi pariskuntaaa jaetaan sekapareihin ja meille annetaan puolen tunnin verran aikaa vastailla noin 15 kysymykseen. Kun kilpailun kysymyspaperin laatii aina isäntäpariskunnan feminiini, joka on minun kollegani, ovat kysymykset enemmän vähemmän ”historiallisia”. Tällä kertaa oli enemmän, mikä ehkä selittää sen, että minä parini kanssa voitimme ylivoimaisesti. :) Saatiin essut palkinnoksi.

Mutta nyt siis kisaamaan viinitietoudesta. Päivitän illan lopuksi, palattuamme tähän tuloksen.

nimi_p

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

klo 21.38. No niin, selityksiä, selityksiä… mutta en TODELLAKAAN pärjännyt. Päinvastoin. Mutta ei muuta kuin nesteytys kuntoon ja katseet tulevaan kauteen … :)

Maistelut

Kirjoitettu kello 14:58

1 (Custom)

Viime sunnuntaina asettamani kyselyn tulokset näyttävät tältä

vastaukset

Kysymyshän kuului näin: Kuinka kauan olet seurannut Tuulestatemmattua?

Kaikkiaan vastaajia oli 43, joista puolet vastasi vielä uteluuni ”Miten/millä hakusanalla/mitä kautta tänne olet tullut?” Ja vastaukset olivat tämmöisiä:

Sisilia, matkakertomus viime kesänä. Siitä lähtien päivittäin aivan pakko lukea, mökki Lapissa, sukuseuran sivuilta löysin linkin, jollain reseptihaulla, Tuulestatemmattua, New York, nimeni, matkakertomuksia, Etelä-Afrikka, Luin Kalevan ruokapalstan, samassa tdk:ssa töissä, Jonkun toisen blogin kautta löysin, jääkellarin lohi, Etelä-Afrikan matkakertomuksen kautta, jonne löysin Googlen avulla, Varmaan joku resepti se oli ja heti jäin koukkuun :), jotain ruokaohjetta hain…

Hämmentävää on että joku on ”jäänyt koukkuun” tai että ”on pakko lukea”. :) Ruoka ja reissut lienevät olleet ”vieraille” ne blogiini löytämisen enimmät syyt. Ja niitähän täällä tosiaan on: ruokaa ja reissuja. Luulen että juuri tuosta ”suunnilleen alusta asti” ja ”monta vuotta” -porukassa on monta tuttua, jotka käyvät ihan kuulumisia kurkkimassa.

ilta-2

Erityisesti ilahduttivat muutamat kyselyn kommenttilootaan jätetyt viestit ”Mukava joka päivä lueskella näitä juttujasi. On ihan kuin välillämme ei olisikaan tota 700 km. Terveisiä Pehtoorille ja Botrytikselle.” ja ”Olen seurannut blogiasi suunnilleen siitä tiedekunnan 1960-luvun pikkujoulusta lähtien. Se on sopivaa ohjelmaa näin eläkeläisellekin.  – Näin yhteys Ouluun ja yliopistoonkin säilyy. Toivotan hyvää jatkoa!”

 

Vastikään olen saanut – taas – muutamilta opiskelijoilta kuulla heidän seuraavan höpinöitäni, ja se se vasta hämmentääkin… ikähaarukka lukijoissani on siis opiskelijoista eläkeläisiin. Ja sitten hämmästyin kun  ihan vasta kuulin parin tutunkin, joiden en olisi luullut  tänne koskaan eksyneenkään, piipahtelevan täällä …

Olen sanonut monta kertaa ennenkin, mutta sanonpa nyt taas, että vaikka minä kuinka pidän tätä blogiani nimenomaan itselleni, omana päiväkirjanani, niin kyllähän tähän satsaa ihan eri tavalla kuin tietää, että täällä on vuosikausia mukana pysyneitä ja olenhan tätä kautta tutustunut edes vähän moniin uusiin ihmisiin, vaikkei vielä olla edes tavattu. Lukijathan tästä mielekästä tekevät. Kiitos ja kumarrus siis kaikille vastanneille ja kaikille, jotka täällä enemmän tai vähemmän säännöllisesti käytte.

ilta

Kyllähän minulla joku sisäinen palo tiedon jakamiseen on, heh! Oikein varsinainen kansankynttilä!  … täytynee olla, sillä muuten lienee vaikea selittää, miksi järjestin täksi päiväksi – heti vapun jälkeen – opiskelijoille info-tilaisuuden. Ajankohdalle oli perusteltu syynsä, ja ilmeisesti tarvettakin, sillä paikalla oli jos ja vaikka kuinka paljon opiskelijoita. Sekin tuntuu mielekkäälle: koettaa opinto-ohjata, kun kerran on sellaisia, jotka tulevat sitä ohjausta hakemaan. Muutoin ei niin tavattoman onnistunut työpäivä. Yhtiä ja samoja tilastoja pyörittelin ja yritän kirjoittaa auki artikkeliksi. Ei mitään lennokasta tieteentekoa, ei todellakaan.

Kirjoitettu kello 18:19
Aihe: Bloggailu
Ke
01
05
2013

Automobiilien Wappu

Ei tullut pieneen mieleenkään laittaa mitään kevätvaatteita päälle, saatikka testata jätskikitskalla uusia tötterömakuja, saatikka istuskella ylläpitokuohuvalla jossain terassilla ja katsella ihmisten vapunviettoa keskustassa.

Kunhan yhdeksän aikaa saimme eilen hyvin syöneet, paljon puhelleet, vedet silmissä nauraneet, kuohuvaa vähintäänkin riittävästi nauttineet, myöhään yöllä kotiutuneet itsemme aamiaiselle, totesimme iloksemme, että olipa mukava vappuaatto, ja että lopultakin parasta oli ollut nähdä ystäviä ja sitten tuttuja, joita tapaa vain kerran vuodessa  ja että paistaa aurinko.

Päätimme lähteä pyöräillen katselemaan vanhoja autoja Linnanmaan marketin parkkipaikalle. Sen teimme. Ja palelimme! Toppaa yllä, mutta silti palelimme. Mutta autot olivat todella hienoja, nostalgisia, glamoureja, hauskoja, pieteetillä kunnostettuja, … Muutamia ihan ylivertaisen kauniita oli joukossa..

 Tämä on niin sen näköinen, että se voisi olla pehtoorin… eikö? Minusta ainakin.

(KAIKKI KUVAT SUURENEVAT KLIKKAAMALLA!)

Mobiiliautot

Juniorille (ent. rengasmyyjä), jolle vanteet ja renkaat ovat
Hyvin Isoja Asioita, koetin selittää,
että tällaisia niiden olla pitää…

Mobiiliautot-2

Tämän T-mallin Fordin kyydissä olen kerran ollutkin!

Mobiiliautot-2-2

Mobiiliautot-3-2

Yksityiskohdat ovat tärkeitä…

Mobiiliautot-7

Mobiiliautot-8

Mobiiliautot-10

Mobiiliautot-11

Tosin kokonaisuus ratkaisee! Vm 1930 Chevy oli helmi!

Mobiiliautot-9

Mobiiliautot-5

Tämä kaunotar, vm 61 Jaguar oli ehdoton suosikkini. Kaunis kuin mikä!

Mobiiliautot-6

Mobiiliautot-2-3


Mobiiliautot-4-2

Valkoiset nahkapenkit ja kaikki muut harkitut yksityiskohdat viehättivät…. ;)

Mobiiliautot-3-3

Mobiiliautot-2-4

Tällaista Letukkaa isäni ajoi armeijassa kentsun kuskina…

Mobiiliautot-6-2

Mobiiliautot-7-2

Lisävalot :)

Mobiiliautot-8-2

Tuleeko muille mieleen Hollywood?

Mobiiliautot-15

Paljonkohan tämä V8 kuluttaa satasella? Ihan sama! Komeat oli äänet!

Mobiiliautot-16

Tässä on jotain tuttua. Muutakin kuin se, että pehtoorin lapsuudessa heillä oli ollut juuri tällainen. ;)

Mobiiliautot-25

My baby drove up in a brand new Cadillac
I said my baby drove up in a brand new Cadillac

Mobiiliautot-21

Mobiiliautot-18

Mobiiliautot-19

Mobiiliautot-20

Mobiiliautot-3-4

Mobiiliautot-2-5

Äidilläni oli 60-luvulla tällainen.
Se oli vain punainen, ja siinä oli musta matta katto.
Rekkari oli OGE-64.

Mobiiliautot-3

Isälläni oli tällainen, melkein tällainen.

Mobiiliautot-24

Mersuja oli kaikkinensa mobiilien joukossa paljon.

Mobiiliautot-23

Ja sitten muita menopelejä kaikissa sateenkaaren väreissä…

Mobiiliautot-22

Tämä autorivi olisi voinut olla 70-luvun lopun marketin pihalla.
Tämmöisiä autoja minä muistan paljon.

Mobiiliautot-4

Autojen parissa kului tunteroinen, minkä jälkeen päätimme pyöräillä kaupungille. Ehkä ajatuksena kuitenkin se ylläpitokuohuva jossain aurinkoisella seinustalla. Ei ollut aurinkoisia seinustoja!

Kun olimme keskustassa, olin niin jäässä, että rommikaakao tuntui ainoalta oikealta valinnalta. Toripolliisissa istahdimme tovin. Kiertelimme kaupungissa ja sitten poljimme jäätävässä vastatuulessa kotiin. Juniorikin tuli mobiiliautojen parista seuraksemme bratwursteille ja salaatille.

Wappu on vietetty.

Kirjoitettu kello 18:18

Töistä [jossa ei ollut juuri muita kuin proffat, Akatemia-tutkijat ja minä] hammaslääkärin kautta [vuositarkastus – ei muuta! Huh!] kotiin. Sitten pehtoorin tarjoama kuohuviinilasillinen, vaatteiden vaihto, tuo alla oleva viime vappuaattona [kuinka erilainen se olikaan!!!! KLIKS!] otetusta kuvasta tehty kortti tänne ja FaceBookiin.

Äkkiä Radio Perämeren sivuilta tsekkaus, ettei omia sanomisia ollut huolimattomasti tulkittu ja tekstiksi tuotettu [onneksi en kuullut pitkähköä haastatteluani radiosta, oma ääni kuulostaa karmealle! Ehkä se oikeasti onkin??], no jutussa ei varsinaisesti virheitä, painotuksista voisi ehkä keskustella. Jos jotakuta kiinnostaa, miksi Kemi on edelleen Suomen punaisin kunta, niin minun hyvin lyhyt selitykseni asiasta on täällä (KLIKS).

Mutta nyt harrastamaan kierrätystä (klikkaa kuva isommaksi… :))! Lähdetään Kuivasjärven tienoille viettämään aattoa perinteisin menoin: kuohuvaa, tietokilpailuja, kuohuvaa, ruokaa, kuohuvaa, laulua, kuohuvaa…

Vappua!

Kirjoitettu kello 16:30

Lunta?!! Aamuvarhain satoi lunta. Orvokit eivät onneksi olleet millänsäkään…

Lumiorvokit

Aamuksi keksin kaikenmoista kotihommaa ja järjestelyä, siivoilua ja vähän leipomustakin [huomiseksi tein cupcakeja, enpä ole ennen tehnyt… jos kelpaavat, postailen ohjeen] – odottelin sään lämpenemistä.

Olin päättänyt lähteä pyöräillen viemään murmelille eilisiä rääppiäisiä ja vappuherkkuja ja juuri kun astuin pihalle ämpärin ja luutun kanssa, että aloitan pyörän pesun ja huollon talven jäljiltä, niin pehtoori tuleekin ovella vastaan: Pyörä on valmiina lähtöön. ;)

Oli ukkeli renkaat pumpannut täyteen ja talven pölyt menopelistäni pyyhkinyt. Kun Koskelantiekin oli sorasta jo siivottu, niin olihan mukava, tosin oletettua kylmempi, pyöräillä.

Caritaksesta jatkoin Lyötyn kautta haudalle ja monen muun mutkan kautta kotiin. Marttiakin kävin pitkästä aikaa tervehtimässä.

Martti

 Tässä yksi valokuvausharjoitus tehtynä….

Martti-2

 

Harkka

Arkiston eteen on hajonneen/puretun sateenvarjon tilalle tullut uusi installaatio. Pidän tästäkin, tosin edellisestä enemmän.

Martti-3

Kotipihalla on vielä lunta, vaikka pehtoori kuinka sitä yrittäisi levitellä…

Lunta on vielä

Tässä on sen eilisen omenajälkkärin kuva vielä… Se on italialainen, ligurialiainen, focaccia. Focacciahan tunnetaan yleensä suolaisena leipänä… mutta tämä ”focaccia dolce” on siis makea. Nopea eikä ollenkaan kuiva. Hyvää on.

Lauantain herkkuja_-8

Tein sen vuokaan, jonka serkku reilu kuukausi sitten toi tuliaiseksi. Vuoka on juuri sellainen kuin Mummo Ankalla omenapiirakoita varten on. Tiedättehän Mummo Ankka laittaa piirakan jäähtymään ikkunalaudalle, ja sitten Akun veljenpojat, Hessu tai Rosvo-Kopla käy sen sieltä vohkimassa. Eilen ei onneksi kukaan hienoa vuokaani tai piirakkaa vohkinut..

lataus

Tämä italialainen omenapiirakka ei ollut sellainen kannellinen kuin Mummo Ankalla, mutta vielä sellaisenkin tuohon vuokaan [eilisessä postauksessa kuva] teen.  Nyt kuitenkin:

 

Focaccia dolce

 

1 hapahko omena
2 rkl pinjansiemeniä
2 rkl rusinoita

½ dl jälkiruokaviiniä (varmasti makea omenatuoremehukin käy)
2 munaa
1 dl (reilu) sokeria
75 g voita
2½ dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kuori omena, viipaloi. Laita lautaselle omenaviipaleet, rusinat, pinjansimenet ja kaada niiden päälle jälkiruokaviini ja anna makuuntua puolisen tuntia.

Laita uuni lämpiämään ( 2oo C). Vatkaa munat ja sokeri, lisää paloiteltu pehmeä voi, lisää kuivat aineet ja lopuksi omenat ja muuta liotetut.

Öljyä pyöreä vuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista n. 50 minuuttia, puolivälissä voit laskea lämpötilan 175 asteeseen.

Me nautimme sen italialaisen jäätelönokareen kanssa, mutta kyllä se on hyvää ilman sitäkin.

~~~~~~~~~~~~~~

Olen huomannut linkittäväni yhä useammin omiin juttuihini… ehkä sen taustalla on se, että ajattelen, että kaikki lukijani  eivät ole niitä vanhoja postauksiani, ruokaohjeitani, reissuraporttejani nähneet, ja hoksautan tai muistutan niistä noilla linkityksillä….

Ja sitten jäin tuossa miettimään, että mitenhän te 300 – 400 päivittäistä kävijää jakaudutte, siis kuinka kauan, kuinka vanhoja juttuja tiedätte/olette lukeneet …   Siispä olisiko mahdollista, että klikkaisit ainakin yhden noista ensimmäisistä vaihtoehdoista, ja ehkä vastaisit viimeiseen kysymykseen? Olisin kovin iloinen jos niin teet….

 

Ja vinkki kaikille blogeista ja arvonnoista kiinnostuneille. Lepolandian Pasi juhlii blogissaan 50 000 kävijän rajapyykin ylittämistä arvonnalla, jossa on kelpo kirjapalkintoja… Käyhän katsomassa ja osallistumassa…

http://lepoland.blogspot.fi/2013/04/50000-arvonta.html

 

Pe
26
04
2013

Aina ei jaksa

Joku reippaampi olisi nyt ulkona ämpärin ja luutun kanssa. Pesisi ikkunalautoja ja muita tasoja. Putsaisi yrttipenkkiä, joka hämmästyttävästi on lumen alta sittenkin paljastunut. Nauttisi kevään valosta ja raikkaasta ilmasta. Mutta minä olen nyt se vähemmän reipas. Ei vaan viitsi lähteä pihalle. Sitä paitsi pehtoori on viikolla jo kantanut kellokanervat roskiin, putsannut ja puleerannut kiveykset ja piazzan. Oli tuonut orvokkejakin; ”Sinähän niitä tykkäät istutella.” Ehkä huomenna tykkäänkin. Tänään olen keskittynyt vain järjestelemään sisätilojen ”kukkaterraariota”. Siis mitä? Kiviä!  :)

kiveä

Sitä paitsi mie olen tässä illansuussa koettanut kysellä, olisiko meille tulossa ruokavieraaksi systeriä tai murmelia, nuoria tai vähän vanhempia ja kun nyt kerta kaikkiaan näyttää siltä, ettei ketään tule, niin minullahan on huominen ja ylihuominen aikaa pihalla ja sisällä touhuamiseen (lue: kun kerran ei ole mukavampaa tekemistä eli kestitsemistä, on vähän pakko touhuta). Jos kohta olisi tuolla tikulla ja repussa duunejakin, – olkoot.

Olen tässä kiireimmiltäni harrastanut luonto/lintukuvaustakin: tämä kun käveleskelee tuossa tontin rajalla harva se ilta, niin ei paljon vaadi kun keittiön ikkunasta kuvailee…

fasaani

Kaikesta huolimatta taidan ryhtyä tässä vielä jotain leipomaan. Oppiaineen esimies kun lähetti eilen ensi maanantain kokouksen esityslistan, jossa ensimmäisenän pykälänä oli ”Reijan sima”. Odotuksia siis on. Noh, siman tein jo viime viikonloppuna, mutta olisi ehkä mukava viedä jotain syötävääkin. Lupasimme kollegan kanssa seminaarilaisillekin meidän maanantain ”maratonistuntoon” jotain tarjoilua: kollega aikoi Tornionjokivarren reissultaan jotain tuoda, mie voisin tehdä vaikka muffinseja. Siispä siirryn takavasemmalle elikkäs keittiöön. …  Huomiseen, ja reippaampaan oloon ja postaukseen!

 

Kirjoitettu kello 19:59

Oli sateinen ja sumuinen aamu.

Huhtikuun lopulla

Sitä seurasi työpäivä, jossa parasta oli iltapäivällä pidetty kuukausiseminaari. Kollegan erinomaisen mielenkiintoinen ja oman artikkelini jäsentelyä auttava alustus sekä terveiset viime viikon Tieteentekijöiden liiton seminaarista herättivät keskustelua ja ajatuksia. Ei citius,altius, fortius vaan ”citius, amplius, vilius” (= nopeammin, tehokkaammin, halvemmalla) sitähän sitä meiltä akateemisessa maailmassa odotetaan.

Töistä lähtiessä ei enää sateista ja sumuista, vaan lämmintä (+9 C näytti auton mittari) ja aurinkoista. Tein meille nopsasti sapuskan (Marskin purkkivorscmak ei ensimmäistä kertaa pelastunut jääkaapin ollessa liki tyhjä), pakkasin kamerarepun ja teki  mieli lähteä Koiteliin katsomaan jäidenlähtöä. Tuli mieleen iskä; sillä oli tapana juuri näiden kevättulvien aikana, jokien vapautuessa jäistä ajella lähitienoon jokisuistoihin, koskipaikkoihin; hänestä kun oli  ”aika jännän näköistä kun ne jäät lähtee”. Usein soitti meitäkin mukaan noille tulva-ajeluilleen. Kerran Iijoelle mentiinkin, mutta jäät olivatkin jo ehtineet mennä.

Tänään en siis ajellut Koiteliin, enkä muuallekaan tulvapaikoille, vaan ajelin Nallikariin ja lähdin tepastelemaan Hietasaaren rantoja.

Huhtikuun lopulla-2

Huhtikuun lopulla-3

Hienoa oli, ja olisipa ollut kumpparit, oli talvilenkkarit eivätkä edes paljon kastuneet. Kiipesin lintutorniin, kuuntelin lintuja, ihailin maisemaa, mietin kaikenmoista. Tyttären kanssa tekstailtiin.

Muumi-mukit-2Tyttärestä tulikin mieleen tämän eilinen FB-päivitys (”Ei rahakas kansainvälinen ura minusta rikasta tee, kyllä se on vanhat kunnon muumit.”) Olen jo aiemmin kertonut esikoisen Muumi-fanituksesta… (juttu on täällä) Eilen oli nimittäin Hesarissa juttu (KLIKS) siitä, kuinka Muumi-mukit ovat arvossaan, ja tämän jutun esikoinen oli nettilehdestä Monterreyssäkin lukenut. Tosin tiesi jo ennen Meksikoon lähtöä Muumi-mukien arvokkuuden. Näet silloin kun vietti läksäreitään (joissa kävi kai liki 30 kaveria) oli latonut pöytään koko mittavan (25?) Muumi-mukiarsenaalinsa ja yksi kavereistaan oli sanonut, että ne olisivat Huuto.netissä aika arvokkaita.

Kekkereiden jälkeen tytär sitten surffaili, etsi ja laski kaikkien mukiensa arvon ja arvatkaapas? Kun muutama talvi/kausimuki on kuulemma jo 200 euron hintainen, on (ainakin tammikuussa oli) koko mukikokoelman arvo 1200 euroa! Viime pyhänä kun kävin tyttären asunnolla kastelemassa viherkasvit ja hakemassa postin (mistä yleensä kyllä huolehtii pehtoori), otin niistä mukeista, jotka olivat vitriinissä, kuvan. Luulen että tavallisimmat mukit olivat kaapeissa, enkä periaatteesta mene toisen kaappeja penkomaan. Mutta kuvassa on siis pari 200 euroa maksavaa mukia ja monta monen kympin mukia.

Muumi-mukit

Muumi-fanitus on kannattavaa. :)

Kirjoitettu kello 20:13
Su
21
04
2013

Kevääntuntu

Västäräkki. Sekin oli merenrannassa tänään aamulla, ja kirkuvia lokkeja. Ja joutsenpariskunta matkalla pohjoiseen, lensivät matalalla, olivat varmaan lähteneet Möljän sulasta kun ne näin.

Toppilanrannassakin meri oli jo pienen matkan päästä rannalta sula, ja hirmu lämmintä oli. Liikaa vaatetta minulla, eikä kameraa. Tarkoituksella jätin sen  pois, että tulisi käveltyä reippaasti. Ei tarvinnut enää talvilenkkareita mutta sauvoissa oli hyvä olla tulpat. Kaikkinensa kevättä lenkillä.

Ennen sitä ehdin koota digikurssin läksyt pdf-tiedostoksi. Vastaukseni tehtäviin eivät ole oikein tavallista minua. Ja vain yksi vanha ”kierrätyskuva” [tosin taitavat melkein kaikki olleet jo täällä blogissa… ] niiden joukossa… muutoin ovat tätä tehtävää varten otettuja. Klikkaamalla TÄSTÄ näet ne. Läksyjen lisäksi opetuksen valmistelua. Ensi viikon luennot ja seminaariopetuksen sain jotensakin pakettiin, joten ei huolta huomisesta. Joko nyt saisin aikaiseksi kävellä töihin, voisin mennä vähän myöhemminkin kun on oltava aika myöhään seminaarin takia..

hortensia2

Nuoripari  töiden ja taudin vuoksi poissa sapuskalta, joten tein ihan vain itselle mieluista safkaa, joka kyllä kelpasi pehtoorillekin. Jos eilen oli italialaista ruokaa, niin tänään sitten enemmän Ranskan keittiön herkkua. Ankanrintaa uudella tavalla. (ohje täältä) Voin suositella. Tuli helposti hyvää, ja uusi Le creuset -patani osoitti jälleen oivallisuutensa.

Heti unikkojen, orvokkien, alppiruusujen, syvänpunaisten ruusujen, tulppaanien, kevätkaihonkukkien, monien pienten valkoisten kukkien jälkeen pidän eniten hortensioista. Klikkaamalla suurenevat, ja sininenkin näyttää kauniimmalta.

hortensia

1

Kirjoitettu kello 18:41

Mikä ihana italialainen päivällinen! Kävin aamulla normaalin lauantaikierrokseni ja toin siltä reissulta ainekset meidän ylivertaisen hyvälle sapuskalle. Kun perusainekset ovat hyviä, ruoasta tulee erinomaista ilman mitään isompia kikkailuja ja keittämisiä, laittamisia, kokkailuja, kommervenkkejä.

Eipä olla varmaan koskaan ennen syöty vasikan-entrecote-vartaita, mutta tänään Pehtoori sellaiset meille grillasi. Minä tein niille herkkusieni-aurinkokuivattu-tomaatti -lisäkkeen ja salaatin. Kaupassa oli ihanaisia pihvitomaatteja, joten vihdoin ”in salata capresen” aika oli tänään. Oi, kuinka se toikaan mieleen muistoja ja kesän maun.

Tuo sieni-juttu on suht simppeli, ja helposti varioitavissa. Laita kattilaan reilusti (= 2 rkl? oliiviöljyä, yksi tai kaksi murskattua valkosipulin kynttä, pilkotut (tummat) herkkusienet, sekoitttele, alenna lämpöä, anna sienten hautua, kypsyä, suolaa ja pippuroi, lisää joukkoon 1 – 2  rkl aurinkokuivattua tomaattia palasina. Hauduta vielä. Tarjolle vietäessä ripottele sekaan ja päälle parmesan-raastetta ja basilikasilppua.

La cena-7

 La cena-2-2

Kaiken kruunasi Amarone. Minun ehdoton lempiviinihän on Amarone. Siinä ei ole muuta vikaa kuin että se on turhan tyyris, mutta hyvää ja halpaahan harvoin tapaa … nyt voi sanoa, että olen tavannut ”halvan” amaronen. Alkon uutuushyllyssä oli uusi amarone, joka on sieltä halvimmasta päästä, aika nuori (vk 2009) amaroneksi, mutta silti ihan tavattoman hyvää. Amarone Armigero (Cantina Valpantena)  http://www.alko.fi/tuotteet/fi/478047 on varmasti toistekin meidän päivällispöydässä.

La cena-5

Ja kun viiniä ruoalta vielä vähän jäi, oli hyvä nauttia jälkkäriksi pala juustoa. Ihan nimen perusteella ostin palasen … ja se nimi oli? – Vuorikiipeilijän juusto. Patikoija ja tunturien ja Alppien huiputtuja minussa heräsi, ja juusto löysi tiensä ostoskärryyn aika helposti. Saksalainen miedohko (Appenzellerin pikkuveli?) juusto sopi viinipullollisen loppujen kanssa erinomaisen hyvin.

juusto

Eikä siinä vielä kaikki! Lukulampun alla odottaa hemmottelulehti.

La cena-6

Minä kun voin ryhtyä loikoilemaan ja lukemaan, sillä lenkillä on tullut jo käytyä, Aamupäivän räntäsateeseen en rientänyt, mutta kun pehtoori ja poika lähtivät iltapäivällä kiertelemään autokauppoja [harrastuneisuus, johon koskaan en ole mukaan lähtenyt] lähdin samalla kyydillä kaupungille kameran kanssa. Hitto että oli kylmä. Tuuli oli raaka ja kavala.

oulu

Mutta kuvia otin. Muutama sopii läksykuvakansioon…
Ilman tehtävänantoa en olisi tällaisia koskaan tullut ottaneeksi, mutta aika jänniä ovat.
Uusi näkökulma, klikkaamalla isommiksi…

oulu-2

oulu-3