Täällä tuoksuu leipomukset. Vaikka eiliseen postaukseeni ei yhtään kakkuvinkkiä tullutkaan, oli sellainen kuitenkin työpöydällä odottomassa kun tulin töistä kotiin. Tänään kun oli siivouspäivä ja S. oli taas käynyt tekemässä kodistamme puhtoisen, oli hän jättänyt makoisan oloisen kakun ohjeen pöydälle. Nyt on pohja paistettu. Viikonloppuna laitan kuvan valmiista – ja ehkäpä ohjeenkin.

Lisää korvapuustejakin leivoin. Eivät ehtineet ihan jälkiruoaksi kun tyär oli syömässä. Kaikista maailman leipomuksista minä taidan pitää eniten korvapuusteista.

Korvapuusti-2

Olenkohan kertonut kun leivoin ensimmäistä kertaa korvapuusteja? Haluatteko kuulla? Kerron silti. Elettiin 1970-luvun loppua, ja olin vastikään muuttanut pois kotikotoa, abiturienttivuottani vietin ja poikaystäni (sittemmin tunnettu pehtoorina :)) tuli lauantai-iltapäivänä pari tuntia sovittua aiemmin luokseni riiaamaan. Minulla oli (muka) niin paljon lukemista, että oli pakko lukea. Poikaystävä ilmoitti, että hän voi lähteä siksi aikaa pesemään auton, jota äitini kanssa tuolloin vielä kimpassa ”hallittiin” (lue: minä käytin niin paljon kuin mahdollista), jotta minulla on rauha lukea.

Korvapuusti

No kun olin jäänyt yksin kämpilleni, minä mitään lukenut; oli huono olo, kun olin poikaystävän ”pistänyt pihalle” pariksi tunniksi. Niinpä päätinkin – lukemisen sijaan – leipoa korvapuusteja auton pesusta palaavalle. Leivoinkin, mutta kaunis ajatukseni pullantuoksuisesta illansuusta, jolloin voisimme mussuttaa lämpimiä korvapuusteja ja juoda kylmää maitoa sohvannurkassa samalla kun katsottaisiin ”Happy Daysia” tai ”Rakkaudesta Lydiaan”, ei onnistunut! Niillä puusteilla kun ois voinu tappaa jonkun! Ne oli niin kovia, että niitä oli vaikea edes kahviin toppaamalla saada syödyksi. Mutta minä yritin. Minä yritin.Sittemmin olen oppinut tekemään pehmeämpiä puusteja, mutta eivät ne ole parhaita mitä tiedän. Esimerkiksi Saariselän Kuukkelin korvapuustit ovat ihania, pidän myös Bistron valtavista, lähes pitkon kokoisista puusteista, jollainen yksi riittää hyvin kahdelle, kolmellekin. Tai sitten päivän pääruoaksi. :)

Nythän on korvapuustipäiväkin ihan lähellä. Parin viikon päästä, lokakuun neljäntenä on kansallinen korvapuustipäivä. Kansallinenpa hyvin! Ruotsistahan se piti tämäkin idea pölliä: siellä on ”kanellbullens dagia” vietetty jo 2000-luvun alusta, Suomessa kai vasta vuodesta 2006. Korvapuustiohjeita kyllä löytyy jo sotien välisen ajan keittokirjoista.  Hmmm …

Korvapuusti-3

Kirjoitettu kello 20:56
La
14
09
2013

Äyriäiskurssilla

Tänään oli paistinkääntäjien äyriäiskurssi. Meitä oli parikymmentä Oparin keittiössä; puolet ammattilaisia, puolet amatöörejä ja olihan mukava ja makoisa päivä. Olen avannut ostereita!! Monikossa: avasin kaksi. 😉 Siitä huolimatta eivät ole minun ykkösherkkujani. Mutta tänään oli niin paljon muuta erinomaisen hyvää… Ja pääsin ryhmään, joka teki hummerikeittoa!

Nyt osaan tehdä hummerista ruokaa. Olen tainnut tehdä ennenkin,
mutta nyt on taustalla ammattilaisten antama oppi!

Äyriäiskurssilla-3-2

Mitä muuta oli menussa ? Tässäpä menu kommentaarein:

Ihan ensimmäiseksi niitä tuoreita ostereita jääpedillä… sitten se hummerikeitto.

Äyriäiskurssilla-2

Äyriäiskurssilla-4-2

Höyrytettyjä partaveitsisimpukoita
(joiden kanssa tarjotussa aiolissa oli tilkka pernodia – kummallisen hyvää!)

Äyriäiskurssilla-5

Äyriäiskurssilla-6

Kampasimpukoita Landesin tapaan (yksi parhaista ruoista!)

Sinisimpukoita a´la Henna
(uijui, olivatpas hyviä, ennen kokemattomia, aasialainen mausteisuus (chili-sahrami) tekivät hyvää!)

Äyriäiskurssilla-3-3

Paahdettuja merirapuja ja yrttivoita (nyt osaan tehdä niitäkin jos joskus olemme Barcelonassa
tai muualla maailmalla, jossa niitä näkee halleissa myytävän!)

Äyriäiskurssilla-7-2

Gratinoituja hietasimpukoita suukkoina

Äyriäiskurssilla-2-2

Äyriäiskurssilla-8-2

Täytettyä mustekalaa Jannen tapaan (tämä oli ylivertaisen hyvää! Paras mielestäni!)

Äyriäiskurssilla-16

Lautasellinen äyriäisiä!

Äyriäiskurssilla-7

Ja pitäähän olla jälkiruokaa…!!

Omena-paahtovanukas (siis jumalaista omena-creme brûleetä)
Jäätelöä glukoosisiirapilla höystettynä (tästä minä vielä kerron teille)

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla… 

Äyriäiskurssilla-17

Ja kaikkien näiden teossa, nauttimisessa ja pitkän äyriäislounaan jälkeen
ammattikoulun keittiön siivoamisessa, mukavaa seuraa.
Pehtoori tietysti. Ja muita. Harrastukset ovat hyväksi.
Ruokaharrastukset varsinkin. 😉

Äyriäiskurssilla-18

Kirjoitettu kello 19:13
Ti
10
09
2013

Ei niin tyventä

Tiedättekö tunteen, kun on ikään kuin kahdessa paikassa, kun ei tiedä itkeä vai nauraa? Kun tuntuu, ettei millään ehdi ja kuitenkin homma toisensa perään tulee tehdyksi, opiskelija toisensa perään jututetuksi ja jelpatuksi. Jossain välissä rekisteröi, että kaikki eivät ole pahoillaan muutoksista, ja jossain välissä tuntuu, että miksen sittenkin ole jo eläkkeellä tai muutoin pois lipastolta? Yhtä aikaa soitat äidille ja vastaat tyttären tekstareihin. Yhtä aikaa yrität kirjoittaa suositusta jatkotutkijalle, etkä tiedä, miten huomisen fuksi-infon aiot aloittaa. Yhtä aikaa olet seurassa, etkä ymmärrä, mistä nämä kaikki ihmiset tunnet?

Päivän paras hetki kun kävimme tyttären kanssa sushilla. Pehtoori on pohjoisessa, meni jo eilen, joten siksi(kin) tällainen erikoinen tiistain ruokajuttu. Yuki-sushi todettiin hyväksi. Kyselin, jotta oliko Meksikossa sushi-paikkoja, ja millaisia. Tyär kertoi, että kun Suomessa ja yleensäkin sushipaikoissa tuodaan soija- ja wasabi-pussukat, Meksikossa sushipaikoissa tuodaan myös lime- ja chili-pussit! Chili ja sushi! Hmmm …. mitähän mieltä japanilaiset moisesta olisivat?

Nämä kuvathan eivät liity tähän mitenkään muuten kuin~, että yrittävät seesteyttää sekavaa postaustani. Mustikkavanukas ja mantelicrumble. Sitä söimme viikonloppuna. Se on mukava jälkiruoka. Ohje on täällä. KLIKS.  Suosittelen. Hyvää ja helppoa.

 

mustikkavanukas

mustikkavanukas-2

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Piti katsoa sanakirjasta, varmistaa, mitä tarkoittaa executive. Hyvältähän se kuulostaa. Mutta ei tunnu. — Kerron joskus….

Kirjoitettu kello 21:51

Kävimme pehtoorin kanssa illansuussa Kauppahallissa. Siellä oli mukavia pieniä maistiaisia. Arctic flavours -päiviin liittyviä tietoiskuja. Siellä oli tuttuja. Hassua että jossain oululaisessa ruokatapahtumassa tapaan tuttuja.

Kukkakaali-pannacotta ja karisiika olivat mukava yhdistelmä.

maistiaisia

Tyrni-valkosuklaaherkut vielä parempia.

maistiaisia-2

 

Hallissa söin pienen annoksen rössypottuakin. Olisko ollut kouluvuosien jälkeen ensimmäinen kerta? Se on niitä harvoja ruokia, joita en syö, saatikka että tekisin. Se on oululainen perinneruoka, johon tulee perunoita, veripalttua ja siankylkeä. Minä en ollut koskaan lapsuudenkodissani sitä syönyt, ja kun menin kouluun, olin ihan ihmeissäni moisesta keitosta. Eikä se koulun keitto ollut ehkä lajinsa parasta antia. Se oli juuri niitä ”kouluruoka-jota-itkin-ja-söin”, ”söin-kun-oli-pakko” -ruokia. Pehtoori on saanut äitinsä tekemänä parempaa ja nyt sitten joskus käy Kauppahallin kahvilassa sitä lounaaksi nauttimassa, minä en suin surminkaan. Mutta tänään söin sellaisen desin kipollisen. Eikä se nyt mitään pahaa ollut. Ehei. Soppa mikä soppa. Itse asiassa ihan hyvää keittoa. :)

Kauppahallin Juustokuu-puoti on vaihtanut pitäjäänsä, mutta edelleen siitä löytyi muutama mukava juustokimpale kotiin ostettavaksi. Siellä oli sitä Valdeon-sinihomejuustoa, jota oli Tampereen kapitulin lounasruoan jälkkärissä: ostettiin palanen ja äsken nautimme sen sunnuntailta jääneiden kylmien uuniomenoiden kanssa. Ei huono! Ja kalaakin M:lta ostettiin. Huomisen ruoka-ainekset ovat valmiina.

Hyvä niin, sillä voipi olla vähän hoppu päivä. Vähän ajattelin, että jos hyvin käy, voin huomenillalla lähteä maratonille. Siis vielä voisitte esittää kuvaushaasteita. Olisi mukava kun esittäisitte. ks. täältä

maistiaisia-3

Tänäänkin meinasi olla vähän hoppu: opiskelijat todella ovat täyttäneet käytävät ja luentosalit. Me otimme tänään vastaan fuksit: 42 uutta historian opiskelijaa. Me henkilökunta esittäydyimme, ja opiskelemaan päässeet pienet (nämä on syntyneet pääosin 1993, viisi vm. 1994 ja muutama edellisiä vuosikertoja) esittäytyivät. Reipas vuosikurssi näyttäisi olevan. Persoonia, nuoresta iästään huolimatta.

Motivaatiot lähteä lukemaan historiaa vaihtelivat: ”en päässy muualle”, ”olen sukuni viimeinen toivo” (suvun edeltävät jotka olivat (korkea)kouluopinnot aloittaneet, olivat keskeyttäneet tai heidät oli potkittu pois opinahjoistaan tai muuten hämärissä oloissa jättäneet opintonsa kesken), ”isoisän mustanpörssinkauppa sotavuosina herätti historiakiinnostuksen”, poikkeuksellisen usealla oli kiinnostus antiikkiin, ja kun jo kyselin, jotta miksi, selvisi, että monet antiikin maailmaan sijoitetut supersankarielokuvat olivat kiinnostuksen taustalla, monella oli ”vain yleinen uteliaisuus”, ”kiinnostus kansainvälisistä asioista”, ”ajatus siitä,  että historia on paras mahdollinen aine kirjoittamiseen vaadittavaan yleissivistykseen …”

Ajatella – ja herra varjelkoon, onneksi! – yksikään ei sanonut, että haluaisin valmistua ammattiin, jossa tienaa paljon.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ai niin, pehtoorista on tullut tänään isoeno. Meidän ensimmäinen kummilapsi sai tänään pojan. 😉 Suvun ”neljäs sukupolvi” on alussa. 

La
31
08
2013

Oi ihana elokuu!

Elokuun viimeinen, lauantai. Aamulla + 6 C. Pian lämpeni. Aurinkoa. Eikä mikään saanut minua pysymään sisällä. Ihana, ihanan lämmin, aurinkoinen elokuu, jolloin viikonloputkin ovat hellineet, jatkui vielä tänään.

Ajelin Linnansaareen, ja kameran kanssa katsomaan ruusuja, torille ja halliin. Sieltä palattua lähdimme pehtoorin kanssa sieneen. Olipa ihana olla metsässä. Aurinkoisessa, lämpimässä,  kauniissa metsässä. Sienisaalis ei järin huikea.

elokuu-5

 

Saatiin vähän enemmän, mutta palaanpa siihen ja päivän muihin juttuihin huomenissa. Nyt laittelen kuvat Ruusu-Oulusta, Oulun ruusuista, ruusuista kaduista Oulussa.

Oulussa on viikon ajan ollut neljän korttelin pätkällä 34 ooo ruusupensasta (vai ruusunkukkaa? uutisissa puhutaan kyllä pensaista, mutta 34 000 tuntuu ihan hurjalta määrältä, oisko sittenkin kukkia?) ! Joka tapauksessa ihan huikea taideteos, joka ”päättyy” huomenna. Oululaiset saavat aamukymmeneltä käydä hakemassa itselleen ruusun.

Taiteilija Kaisa Salmen ”teos” on suomalaisen ruusuntuotannon hautajaiset; ruusuja ei enää Suomessa tuoteta. :( Kuten ei tuoteta enää Hollannissakaan; ruusut Eurooppaan tulevat nykyisin Afrikasta ja Etelä-Amerikasta.

Mutta vielä tänään saattoi ihailla kotimaisia ruusuja ja niiden tuoksua Oulun kaduilla! Hieno juttu!

Kaikki ruusukuvat suurenevat klikkaamalla.

elokuu-2-2

elokuu-3-2

elokuu-4-2

elokuu-5-2

elokuu-6

elokuu-7

elokuu-8

elokuu-9

Valkoisia, keltaisia, punaisia, vaaleanpunaisia, oransseja, … ihania ruusuja.

elokuu-10

elokuu-11

elokuu-12

elokuu-13

elokuu-14

elokuu-15

elokuu-16

elokuu-17

 

Kirjoitettu kello 18:22
Aihe: Oulu

Olen miettinyt, että kumpi on määräävä tekijä? Onko niin, että kun laitan tavallisesta poikkeavaa, parempaa (arki)ruokaa, lapset tulevat kotikotiin syömään vai onko niin, että kun tiedän, että he tulevat, teen tavallista parempaa (arki)ruokaa? Niin tai näin, hiiligrillissä paistetut karitsanlihapullat, joissa oli paljon yrttejä ja valkosipulia, olivat ihan ylivertaisen hyviä. Hiiligrilliruoka rulettaa.

Kun pehtoori ja poika ruoan jälkeen lähtivät rautakauppaan ja jotain listoja hakemaan, me jäimme tyttären kanssa kirjan toimitustyöhön. Olenpahan vetänyt esikoisenkin mukaan Laanilan historia -projektiin, ja kyllä meillä on sen parissa vähintään yhtä haastavaa ja mukavaa kuin pojilla kattolistojen kanssa. 😉

Pohjoisen historiasta puheenollen: sain eilen luetuksi kirjan ”Balladi kauniista Petronellasta”.

Kesän alussa 1949 saapui laivalla Turkuun hollantilainen neitonen – Sylvia Petronella Antoinette van der Moer. Hän esiintyi amerikkalaislehden kirjeenvaihtajana, ja tyylikkäänä kaunottarena hän oli jonkin aikaa Helsingin ja eteläisen Suomen seurapiirien suosikki. Kohtalon oikusta menneisyyttään pakeneva, miltei varaton Petronella joutui etsimään turvapaikkaa pohjoisen Lapin erämaasta, suurta kultaryntäystä kokevalta Lemmenjoelta.
Petronella pesi kultamiesten pyykit ja auttoi ruoanlaitossa, kunnes suojelupoliisi muutamaa kuukautta myöhemmin pidätti hänet Ivalossa. Helsingin hotellilaskut oli maksamatta, ja lisäksi häntä epäiltiin vakoilijaksi. Petronella karkotettiin maasta, ja kultamiesten pyyteettömästä hengettärestä tuli kansainvälinen seikkailijatar – Lemmenjoen legenda.

Mauno J. Pyhtilä kertoo Petronellan tarinan: mikä oli tämän salaperäisen naisen tausta, mitä hän teki Suomessa ja mitä tapahtui Lapin kultamailla. Samalla se on kuvaus Lapin lumosta, luonnosta ja suuren kultaryntäyksen ajasta.

Lainaus kirjankustantamo Kariston sivulta

Hassua etten ole ennen sitä ennen lukenut. En vaikka toissa juhannuksena Lemmenjoella ja Morgamojalla käytiinkin. Ja Hengenahistusmäkikin patikoitiin. Ihan niissä Petronellan maisemissa siis liikuttiin. Ja paljolti juuri sen takia kirja kannatti lukea. Ja kyllähän se kertoo Lapin sodan jälkeisestä kultaryntäyksestä aika vaikuttavasti. Mitähän nyt aloittaisi iltalukemisena, vai pitäisiköhän taas jo kaunokirjallisuus unohtaa … taitaa pian olla taas opinnäytetekstejä yöpöydälläkin. …

Lemmenjoella

Hengenahistusmäki

Lemmenjoellla 3

Lemmenjoellla 2

  Kirja kannattaa lukea, ja Lemmenjoella käydä. Mielummin aika yhtä aikaa molemmat.

Kirjoitettu kello 20:39

Ajatella että siitä on jo 30 vuotta. Kolmekymmentä!

http://youtu.be/3IA8MBbSgc4

27_8_1983 c

27_8_1983 a

Täälläkin yksi muisto ja kuva tuosta päivästä.

27_8_1983

Kenties kerran vihille käydä saamme, kenties kerran olet rinnallain. 

27_8_1983 b

Että onko juhlittu? No tietysti. Senhän me osaamme.

Heti töistä tullessa nautimme lasilliset samppanjaa ja sitten pehtoori hiillosti siikaa, ja nyt on minun vuoroni lähteä keittiöön: pullataikinapohjaan tehty mustikkapiirakka on 30-vuotishääpäivämenun jälkiruoka. Kuumana, kylmän maidon kera.

Elämä on. 😉 

Kirjoitettu kello 18:02


Tampereen kapituli-iltoina postaukseni ovat olleet kovin lyhyet, niin nyt sitten koko raportti Tamperradasta  eli San Sebastian Tampereella.

Yli neljäsataa paistinkääntäjää kokintakeissa aurinkoisessa perjantai-illassa Keskustorilla.

Tamperrada_

Tamperrada_-2

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.

(seurueen miehet pitivät tehtävänään huolehtia;
että minustakin on joku kuva, mitä ei kyllä yleensä tapahdu,
enkä niin välitäkkään… :)) 

Tämä oli samalla meidän 30-vuotishääpäiväviikonloppu (tiistaina varsinaisesti) ja näin vakavina juhlaviikonloppua aloittelimme :).

Tamperrada_-2-4

Tamperrada_-14

Tuttujen tervehtimistä, halauksia, kuvia, kuohuviiniäkin jostain järjestyi.

Tamperrada_-12

Meille kerrottiin San Sebastianin Tamporrada-perinteestä, josta idea tähän kapitulin oli saatu. Kun kello lähestyi kahdeksaa, alkoi marssi kohti Tampereen kauppahallia.

Lainaus Paistinkääntäjien tiedotteesta;

450 osallistujan näyttävä kokoontuminen kokintakeissaan Tampereen keskustorille ennen Dinner Amicalia sai kansallista huomiota MTV3 kymmenen uutisissa. Katso tapahtuma uutisointi Katsomo-palvelusta. Uutinen alkaa kohdasta 00.15

Tampereesta San Sebastian, kokkitakit kaikille, marssi Kauppahalliin, baskikeittiön herkut — kerrassaan hieno idea, josta ei voi muuta kuin onnitella tamperelaisia. (Eskerrik asko, Tampere!)

Ensimmäisenä kauppahallin ovella oli viikonlopun ehkä suurin herkku: ibericopossua. ”Tunnetaan maailman hienoimpana ilmakuivattuna kinkkuna. Valmistus kestää 36 kuukautta. Porsaat laiduntavat vapaasti tammilehdoissa ja syövät luonnonvaraisia kasveja sekä tammenterhoja.” Se OLI HYVÄÄ. Sen maku oli monikerroksinen, siinä oli melkein suklaan makua lopussa. Se ei ollut sillä lailla nitkuvaa kuin prosciutto. Sitä soisi saavansa joskus toistekin.

Tamperrada_-3

Sitten seurasi pintxos-kattauksia kolme: Pintxos frios, clientes ja postres  – 4 kylmää, 4 lämmintä ja 3 jälkiruokapintxosta. Eivätkä ne olleet mitään pieniä suupaloja. Eivätkä ehkä ihan sellaisia kuin minä ja moni muukin oli odottanut pintxoseista.

Tamperrada_-6

Entäs viinit? Oli punaisia, ja sitten punaisia. Siis vain punaisia. Se toinen, jonka piti olla valkoista, oli hyvää. Oli kylläkin tarjolla myös Zapiain-siideriä Asturiasta; maistelimme senkin, mutta pitäydyimme sittenkin punaviinissä; semminkin kun sitä parempaa sattui meille enemmältikin.

Tamperrada_-4

Tamperrada_-5

Diner Amicalin kantavana ideana on tavata ruokatuttuja, ja niin me teimme. Monia nähdään vain kerran vuodessa, – juurikin kapitulissa. Ja aina tulee tutustuttua uusiin samanhenkisiin. Oululaisiakin uusia käätyjen saajia puolenkymmentä aveceineen. Ja lisäksi oli ilo tavata tamperelaisia puolituttuja vuosien takaa, ja ilo nähdä, että järjestöön hekin olivat kutsutut. Ja Oulusta Tampereelle muuttaneet (palanneet) paistinkääntäjät olivat iloksemme mukana uuden kotikaupunkinsa kapitulissa. Oli ilo nähdä.

Tamperrada_-8

Me olimme yhdentoista aikoihin nauttineet tarpeeksi ruoasta ja hyvästä seurasta, joten oli aika lähteä hotellille. Lämpimässä illassa käveltiin ja hoksattiin, että kaupungissa ollut toinen iso tapahtuma – Blockfest (räppifestari) oli tuonut kaupunkiin myös hieman toisin pukeutuneita.

11-2

Lauantain aamupäiväksi olin varannut itselleni kampaajan: jännitystä ilmassa. Viime vuotisen kokemuksen jälkeen hieman epäilytti, mutta nyt tiedän, että GloHair´n Hannaan turvaudun toistekin jos Tampereella vielä joskus kampaajaa tarvitsen.

Ja olikin jo aika lounaalle. Valittavana oli ollut Ilveksen Ball Room, jonka menussa pääruokana oli Pielisen kuhaa tai Salud, jossa pääruokana karitsan karetta. Olin valinnut Saludin: onneksi! Karitsa oli hyvää, mutta eturuokana ollut kala-äyriäiskeitto (huom. tarjoilutapa, keitto saatiin höyryävän kuumana kaikkien lautasille, vaikka meitä lounastajia oli yli 200) oli taivaallisen hyvää. Maku monikerroksinen, täyteläinen ja sattumina ollut kampasimpukka ja kalamarit (?) olivat juuri oikein kypsennetty. Eivät olleet sitkeitä. Muy bien! Alkuamunen – pieni suolainen (pintxos sekin) oli jotenkin kovin tuttu. LappItalia-opuksessani  (s. 26) on parmankinkkurullien ohje, joka on harrastajaversio tästä keittiömestareiden tarjoamasta ”tikkarista”.

Tamperrada_-9

Tamperrada_-2-2

Tamperrada_-3-2

Se, miltä ruoka näyttää, on tärkeä osa myös maussa.
Tässä kaunis ulkonäkö ja ruoan herkullisuus vastasivat ja täydensivät toisiaan.

Tamperrada_-4-2

Ja vaikka lounaan  jälkiruoka kuulostaa raskaalta joulujälkkäriltä (Valdeón-sinihomejuustolla täytettyä punaviinipäärynää) ei se sitä ollut. Tuoreen sadon päärynät ja ikihyvä  juusto muodostivat – vastoin odotuksia – raikkaan ja silti täyteläisen kokonaisuuden. Hmmm. Ja jälleen erinomaista pöytäseuraa. :)

Tamperrada_-5-2

Lounaan jälkeen piipahdimme hotellissa (oli saatava korkkarit pois jaloista!!) ja lähdimme käveleskelemään loppukesän lauantaihin, Tampere tarjosi säidenkin puolesta upean viikonlopun. Löysimme nuorisolle tuliaiset, ja löysimme myös aurinkoisen samppanjabaarin ulkopöydät, joissa lasilliset nautimme. Pienet unoset hotellissa, iltapuku ja smokki ylle ja eikun Grand Dînerille. Tampereen yliopistoon mahtui 450 paistinkääntäjää pitkän, ison illallisen äärelle.

Tamperrada_-7-2

Menu jatkui pohjoisespanjalaiselle keittiölle uskollisena. Hieman ihmettelimme kahta lihaista pääruokaa, mutta niistä ensimmäinen eli maitovasikanposket olivat ihan ylivertaisen hyviä, liha pehmeää, kypsää, merkillisesti luonnollista 😉  ja Torresin Celeste sopi sille makupariksi niin hyvin, että makunystyrät olivat mielihyvästä sikkurassa. Jälkiruoassa taas saimme uuden tuttavuuden: appelsiinihilloke (kastike?) jossa cointreau (olikohan siinä sitä?) ja muutama suolakide antoivat mukavan ripauksen yllätystä. Suussa makoisa yllätys.

Tamperrada_-15

Tamperrada_-6-2
Tamperrada_-8-2

Jossain vaiheessa pehtoori huomautti, että olin puheliaalla tuulella. Perustelin vilkassanaisuuttani sillä, että Pressen kuuluu tehdä asioita tiettäväksi: pöydässämme uudet jäsenet on hyvä tutustuttaa toisiinsa. 😀  Minä voutineuvoston jäsenenä ja Vice-Chargée de Pressenä minään turhanpanttina ole! Että vähempikin pulputtaminen olisi riittänyt? No ehkäpä. 😉

Yöruoan ja -kerhon jätimme väliin. Puolilta öin unten maille, mistä aamulla toisiamme kehuimme. Aamu kaunis, Tampere hiljainen ja Näsijärvi tyyni.

Tamperrada_-2-3

Kevyen aamiaisen jälkeen lähdimme aamulenkille; käveltiin Tampereen kauniissa keskustassa tunteroinen.

Tamperrada_-3-3

Puolelta päivin lähti juna. Hieman uupunutta oli matkaseurueemme. Mutta ei estänyt, päinvastoin ehkä edistikin, naurua ja juttua…

Nyt kotona. Nyt kun kalaasit on vietetty, mökkireissu tehty ja kapituli nautittu, ovat kesän reissut takana ja on hyvä uppoutua töihin oikein kunnolla.

Tamperrada_-4-3

PS 1. Se mikä Tampereen kapitulissa, teeman lisäksi – ja ehkä siitä johtuen -, oli aiemmista viidestä kokemastani poikkeavaa ja mikä minua viehätti ja minkä merkille panin, oli ”Selviytymisoppaan” (= meille kaikille jaettu vihkonen, jossa oli ”kaikki tarpeellinen kapitulissa viihtymiseksi”) perusteellisuus. Siinä oli paljon tietoa raaka-aineista, tuottajista, historiastakin ;), kuvat ihmisistä, jotka olivat menuiden takana, ”Lyhyt johdatus espanjalaiseen keittiöön” etc.. Iso plussa oppaasta.

PS 2. Asianosaisille tiedoksi, että  Oulun voutikunnan kuvasivulle laittelen huomenna, viimeistään tiistaina PALJON lisää kuvia. 

 

Kirjoitettu kello 19:55
Ma
19
08
2013

Metsässä

Hangasojan aamu harmaa, mutta pian kirkastui. Aamukahvin äärellä päätimme, että ei lähdetä mihinkään kauas. Mennään vain metsään lenkille; kävellään Ylä-Hangasojalle, kierretään latupohjalle ja sitten sieltä omaa ”yhdyspolkua” takaisin. Niin tehtiin. Mutta lenkki muuttuikin sieniretkeksi. Eihän meillä tietenkään koria, ei sieniveitsiä, eikä edes puukkoa mukana (vaikka se minulla kyllä yleensä aina mökillä ollessa vyössä roikkuukin), mutta anorakin huppuhan on kuin tehty punikkitatteja varten, eikö? Hyvin mahtui.

Niin ja oli minulla mukana kamerakin. Juuri tuon ”puolukkakannon” kohdalla tulin pehtoorille ääneen lausuneeksi, jotta miksen sittenkin ole heittäytynyt virattomaksi kairankulkijaksi?

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. Jopa näytön taustakuvaksi?

Harmi kun kuvissa ei tuoksu metsä, eikä kuulu hiljaisuus, ei tuulen humina,
eikä tunnu liikkumisen riemu. Harmi.
Metsässä tuoksuu, kuuluu, tuntuu.

Metsässä

Metsässä-2

Metsässä-3

Metsässä-4

Metsässä-5

Metsässä-6

Metsässä-7

Metsässä-8

Metsässä-9

Metsässä-10

Metsässä-11

Metsässä-12

Metsässä-13

Metsässä-14

Metsässä-15

Metsässä-16

Metsässä-17

Metsässä-18

Metsässä-19

Rantasaunan lämmitys ja mökin ”alasajo”, pakkaaminen, saunan jälkeen kevyt lounas ja sitten kohti kotia. Nyt nuo tatit pitäisi vielä puhdistaa ja pannun kautta pakkaseen laitella.

Olipas hieno lomanen.

Kirjoitettu kello 20:41
Pe
16
08
2013

Karhuja, karhuja

 

ranua1 (Custom)

Karhu! Nähtiin karhu.

Lähdimme aamupäivän muutamien työtuntien jälkeen pohjoiseen. Minulla kun ei ole syyskuussa mitään mahdollisuuksia pidennettyyn viikonloppulomaseen, ja syyslomalla olisi haaveissa päästä etelän suuntaan, niin nyt oli hyvä aika suunnata mökille.  Nyt kun päästiin, lähdimme. Ja matkalla nähtiin karhu. Karhuja.

Päätettiin ajella tavallisuudesta poikkeavaa reittiä: Pudasjärvi, Ranua, Kemijärvi, Sodankylä. (on vain 30 km pitempi kuin ainainen Kemi – Rovaniemi – Sodankylä).  Murmeli (äitini) oli kovin huolissaan ettemme karhujen huikopalaksi joutuisi ja päätimme hoitaa heti kärkeen tämän karhuasian pois päiväjärjestyksestä.  Ranuan eläinpuistossa ei olla käyty sen jälkeen kun olimme lasten tarhan porukan ja näiden vanhempien kanssa retkellä: oltiin kahdella onnikalla ja pehtoorin kanssa molemmat ajettiin. Siitä on varmasti 18 – 20 vuotta aikaa. Ei ollut Ranua Zoo paljon muuttunut. Vaikka onhan siellä Ranzo, parivuotias jääkarhun”pentu”

ranzo (Custom)

Mutta mukava oli käydä. On se hieno alue. Ja ilma oli mitä mainioin. Kaalikääryleet eläinpuiston lounasravintolassa olivat kotonatehdyn veroisia. Hmmm

Matkan jatkuessa – suht harvoin ajeltavia teitä mennessä – ihailtiin Kemijoen ja Kemijärven maisemia, perjantai-iltapäivän auringossa, pysähdeltiin kuuntelemaan hiljaisuutta, kuvailemaan vaaramaisemia. Ne harvat pihapiirit, jotka näkyivät olivat yllättävänkin siistejä, hyvinhoidettuja, istutuksia, ryytimaita. Ja kyllä me ihmettelimme, että ihan uusiakin taloja Koillismaalle ja Itä-Lapin keskelle-ei-mitään oli kuitenkin rakenteilla ja rakennettu. EI olis meistä moiseen.

Ja vähän kulttuuriakin matkan ohjelmassa: Pelkosenniemellä on Andy McCoy´n patsas. Keskellä toria, Kemijoen rannassa. Huoh! Pikkuisen skitshiä.

Ja poroja! Paljon! nyt niillä on jo kaunis turkki.

matkalla pohjoiseen

 Illansuussa Sodankylästä poiketen Kelujärvelle. Tutttujen mökille mutka. Vieraanvaraista oli vastaanotto. 😉

 

Kirjoitettu kello 21:43

Palatakseni vielä kalaaseihin. Meidän kesän suurin ruokajuhlahan oli viime lauantaina, ja teemana – väistämättä – Meksiko. Kutsuun kirjoitin:

”Tänä vuonna mariachi-musiikki soi, chiliä ja salsaa on vähintäänkin riittävästi, tequila virtaa ja sombrerot lentelevät! – sikäli kun teillä sellaisia on! Pukukoodissahan voisi olla jotain latinoa …” 

Sombreroja ei näkynyt, mutta häivähdyksiä latinosta oli pukeutumisessa…

Kalaasit Meksiko-teemalla-3

Ja mariachi-musiikki todellakin soi: toin Meksikosta ceedeellisen. Mutta kun meistä neljästätoista lähti ääntä niin paljon, ei cd sitten pyörinyt kuin kertaalleen. Tässä pieni näyte. Kyllä sitä vähän aikaa kuuntelee… 😉

Kattauksesta on sanottava: plaseeraus”kortit” olivat hienoimmat ikinä! Keksin idean Playa del Carmenin viimeisenä iltana kun olimme kävelyllä ennen illallista, laiskasti etsien ehkä jotain kotiin vietävää, istahdimme helteisessä illassa proseccolle, katselimme matkamuistokrääsäputiikkeja, hopeakorukauppoja, teimme näyteikkunaostoksia, pehtoori viehättyi kovasti tästä. Ei sitten ostanut… 😀

Kalaasit Meksiko-teemalla-13

Kalaasit Meksiko-teemalla-16

Kalaasit Meksiko-teemalla-17

Kalaasit Meksiko-teemalla-14

Kalaasit Meksiko-teemalla-15

Ja sitten tämän kaupan nurkalla se oli: katukauppias, joka teki rannenauhoja. Rannenauhoja joihin oli ommeltu nimi. JA YESH, siinä se oli idea!  Tilattiin 14 rannenauhaa ystävien nimillä ja illallisen jälkeen kävin ne hakemassa:

Kalaasit Meksiko-teemalla-2-3

 Siispä jokaiselle kalaasivieraalle oli omalla nimellä varustettu ”All inclusive-ranneke”!

Kalaasit Meksiko-teemalla-19

Kalaasit Meksiko-teemalla-3-2

Kalaasit Meksiko-teemalla-5

Kalaasit Meksiko-teemalla-20

Menu oli paljolti sama kuin esikoisen valmistujaisissa heinäkuun alkupuolella… mutta nyt muunneltuna buffeesta päivälliseksi.

Kalaasit Meksiko-teemalla-7

Kesän paras salsa syötiin viime lauantaina. Siinä olin soveltanut italialaista salsaohjettani, monterreylaisen Paun ohjetta ja suunnilleen näin se meni (annos tosin nelinkertaisena)

Salsa Rantapellossa

2½ dl tomaatteja pieninä palasina (kalttaa tomaatit kiehuvassa vedessä, kuori ne ja ota kanta ja siemenet pois)
1 kesäsipuli
2 valkosipulin kynttä
1 dl rypsiöljyä
½ dl valkoviinietikkaa
2–3 tl hunajaa
2 rkl silputtua tuoretta korianteria
suolaa, mustapippurirouhetta

Pamixilla sekaisin, mutta sattumia saa jäädä.

Guacamolenkin (koko kesän käyttämäni resepti täällä) laitoin tällä kertaa ihan sileäksi. Avocadot olivat kesän parhaita, ja soseeni sai mainesanat, joilla elän pitkään (”Ei edes kuubalaissyntyisen monet kerrat tekemä guacamole ole ollut näin hyvää!”).

Kalaasit Meksiko-teemalla-8

Kalaasit Meksiko-teemalla-9

Oikeastaan kaikkia  edellisissä kesteissä käytettyjä reseptejä vähän tuunasin, ja kyllä me pehtoorin kanssa olimme sitä mieltä, että tuunaaminen oli kannattanut. Cajun-lohi muuttui gourmet-versioksi: ohjeen pohjan löysin ”Kaikki äitini reseptit” -nimisestä blogista.  

Kalaasit Meksiko-teemalla-10

Ensin pitää tehdä Cajun-mausteseos

Cajun -mausteseos
2 rkl juustokuminan (=jeeran) siemeniä
2 rkl korinterin siemeniä
2 rkl fenkolin siemeniä
2 rkl (savu)paprikaa (sweet)
21 rkl kuivattua oreganoa
1 tl cayenne pippuria
½ tl valkopippuria

Lämmittele juustokuminaa, korianteria ja fenkolia miedolla lämmöllä pannulla pari minuuttia tai kunnes siemenet innostuvat pomppimaan ja mausteseoksesta leviää  hurmaava tuoksu. Ota pois tulelta. Kaada siemenet isoon mortteliin ja hiero hienoksi. Sekoita joukkoon muut mausteet.

Cajun -maustettu lohi

Cajun mausteseosta
700g lohifilettä

2 rkl Maldon-suolaa
tarjoiluun rucolapeti

Siisti fileestä mahdolliset ruodot, poista harmaa rasva ja nahka. Leikkaa file suorakaiteen muotoiseksi. Hiero Maldon-suola pintaan ja kääri lohipala tiiviiseen kelmuun ja laita yöksi jääkaappiin.

Pyyhi suola lohen pinnasta talouspaperilla, ja lohifilee koosta riippuen tangoiksi. Levitä reilusti cajunmausteseosta isolle lautaselle ja kierittele lohitangot yksi kerrallaan mausteessa.
Paista lohitankoja yksi kerrallaan semi-kuumalla (7/9 tai 4/6), pidellen lohitankoa ehkä, noin 15 sekuntia) jokaiselle neljästä kyljestään. Mausteet saavat palaa kiinni pintaan, mutta lohi ei saa tietenkään kypsyä läpikotaisin.

Kiedo paistetut tangot taas tiukkaan muovikelmuun ja aseta maustumaan viileään muutamaksi tunniksi. Tarjolle vietäessä leikkaa lohet suupaloiksi. Asettele palat rucolapedille.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Riso mexicana? Si! Chiliriisiä, tavallista, yrttiseoksella maustettua riisiä = Meksikon lipun värit!

Kalaasit Meksiko-teemalla-12

Pääruokana oli Meksikon kansallisruoka: Mole Poblano. Kalkkunaa suklaakastikkeessa. Hmmm… Ei ole minun ykkösherkkuani. Mutta mielenkiintoista, ja uskokaa tai älkää, moni vieraista piti siitä aidosti. Eivät kai muuten lisää olisi ottaneet. Semminkin kun olisi ollut muutakin syötävää. Mm. aikaa monta erilaista hyvää jälkiruokaa. Tämä on juuri se ruoka, jonka kastikkeen ainekset olivat jo viime perjantaina kuvassa …. KLIKS  Jos joku haluaisi kokeilla ja tarvitsee reseptin, niin kommenttilootaan vain viesti… kirjoittelen joku päivä.

Kalaasit Meksiko-teemalla-18

Kirjoitettu kello 20:37

Parin viikon takaisen kesä(kuva)retkeni, rengasmatkani Koillismaalle, yksi uusi tuttavuus ja päivän kiehtovimpia kohteita oli Korpihilla. Tai ei se ihan uusi tuttavuus ollut, sillä kävimme siellä pehtoorin kanssa portin takana pari vuotta sitten Kuusamon rotissöörikapitulista palatessa: ainoa vaan, että silloin oli pakkasta paljon, silloin lunta oli paljon ja silloin paikka oli kiinni. Mutta silloinkin miljöö viehätti niin paljon, että sanoin joskus palaavani. Palasin kuin palasinkin.

Kuusamon ja Posion välissä on Tolvan kylä*, jonka entiseen kansakouluun on tehty kahvisalonki, herkkumyymälä ja pihapiirissä on vielä Mamsellin maalaispuoti, jossa on kaikkea ihanaa romanttista kotiin, keittiöön, kattaukseen, kesäkeittioon katseltavaksi ja käytettäväksi.

On ehkä ihan turha ryhtyä pidempään tästä kirjoittelemaan, kuvat puhunevat puolestaan. Riittää kun totean, että paikka oli tavattoman viehättävä, ihmiset ystävällisiä, siellä oli muitakin kesäreissulla olijoita ihastalemassa paikkaa, maistelemassa kahvisalongin herkkuja. Ostamani mustikkasiirappi on jo testattu, makoisaksi todettu, muutama muu herkku odottaa sopivaa tilaisuutta avattavaksi. Jos Posiolle asti ajat, Pentikillä käy, niin jatka vielä vähän matkaa, näet jotain erilaista ja kuulemani mukaan saat Koillismaan parhaat kahvileivät. Minä en kahvitellut, kun olin juuri menossa Posiolle kahvittelemaan …

(Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

Korpihilla-13

Korpihilla-8

Korpihilla-9

Korpihilla-5

Korpihilla-4
Korpihilla-2

Korpihilla

Korpihilla-11

Korpihilla-10

Korpihilla-3

Korpihilla-12

Maalaispuodista sen sijaan en päässyt ilman ostoksia: sini-valkoinen kulho,
jonka tulette vielä näkemään täällä jossain kattauskuvissa, ja muuta pientä olivat vastustamattomia.

* (Kartta ja tietoja täällä (KLIKS).)

Kirjoitettu kello 20:11
Pe
09
08
2013

Juhlien alla

Töistä – hyvissä ajoin – tullessa… kotona olivat ainekset juhlaan…
Molemmat olemme viikolla jo roudanneet muutaman lastin.
Pehtoori oli tänään hakenut vielä loput.
Joten ei muuta kuin valmisteluihin.
Huomenna on KALAASIT.

ainekset juhlaan

Allaolevista tuli aika hyvä kastike.
Ainakin parempi kuin viime viikonlopun koe-erä, jossa fuskasin. Tänään en.

kirje-2-2

kirje-5

Ehkä arvannette teeman?

kirje-4-2

Kyllähän se aina on ollut niin,että kalaasien teema
ja menu rakentuu meidän edellisen reissun perusteella.

Viime  ja edellisenä vuonna oli sellaiset aika hienot menut,
teemat, kattaukset, vähän kuin fine diningiä.
Nyt sitten mariachi-musiikki  soi ja
ruoka  on enempi, vähempi rustiikkia.
Siis arvannette teeman?

ainekset juhlaan-3

Sombrerot oli kutsussa merkitty ”pukukoodiin”.
Niitä tuskin on. Tuskin on koodiakaan.
Mutta on vaan niin mukava,
kun taas (14. kerta) ystävät tulevat
ja kun nämä juhlat pystytään järjestämään.

Olen varma, että huomenna tähän aikaan Festassamme
on ääntä kuin Mexico Cityn Zócalossa!
Meitä on 14 saman pöydän ääressä,
ja nuorisokin aikoi piipahtaa ystäviä,
jotka heidänkin elämässään ovat olleet
kaikki nämä vuodet olemassa, tervehtimässä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kalaasiystävien kanssa suoritamme huomenna puolen yön aikaan
kesäkuvakisaan osallistuneiden kesken arvonnan.

SIIS: vielä reilu vuorokausi aikaa osallistua.
Nyt minulla on vasta seitsemän vastauspaperia,
joten ei muuta kuin osallistumaan!

Kilpailu on täällä KLIKS

Kirjoitettu kello 20:33
Ma
05
08
2013

Kylpyläpäivä

Eilen – kuten niin usein sunnuntaisin – oli kylpyläpäivä. KOTIkylpylä. Tykkään sunnuntaiaamun lenkin jälkeen läträtä suihkussa, käyttää kylpygeeliä, laittaa hiuksiin tehohoidon, tehdä kasvojen ja kropan kuorinnan. Nautin hyväntuoksuista kosteusvoiteista, karkeista paksuista puhtaista pyyhkeistä, paksussa kylpytakissa olosta ja kynsien huollosta.

kotikylpylä-5

kotikylpylä-4

 Samaan sessioon kuuluu korujen pesu: laitan sormukset, kaulakorun ja korvikset mukiin fairy-tilkan kanssa. Talvella saatan jopa mennä saunaan, harvoin kylläkin. Mutta sunnuntai on siis kylpyläpäivä.

kotikylpylä-3

Miksikö nyt avaudun tällaisesta omasta rutiinistani, – nokun… Nokun olen saanut kylppäri-kodinhoitohuoneeseen uuden taulun. Ifolorilta tuli joku viikko sitten tarjouskirje uusista akryylipintaisista tauluista; kirje tuli  juuri silloin kun tein Meksikon biitsikuvista nettisivustoa, ja tsumps! heräsi ajatus että jostain Karibian sinen kuvasta voisi tulla hyvä taulu kylppärimme turkoosiin värimaailmaan. Ja eikun tilaamaan. Tässä ne kuvat, jotka tilasin tauluiksi.

Karibia 1 (Custom)

Karibia 2 (Custom)

Karibia 3 (Custom)

Toinen meidän taulu on tuossa paikallaan.

kotikylpylä-2

Ja tyttärelle kylppäriin kans taulu. Se on tuolla seinää vasten nojallaan.

kotikylpylä-3-2

Ja tälle seinälle laitettaneen se kolmas…

kotikylpylä-6

Siis: kuvaamisesta on sisustukseenkin. Näihin Ifolorin juttuihin (tehtiin kyllä Sveitsissä) olen tyytyväinen. Taulun hinta oli noin kuutisenkymppiä. Kiinnitys vaati pehtoorin kädenjälkeä, sillä minähän en kiviseinään mitään poraile. Enkä tauluja saa ripustetuksi suoraan edes cyproc-seinälle.

kotikylpylä

No niin ja nyt on heittämällä blogin aihepiiriä laajennettu paitsi sisustukseen myös kauneudenhoito-osastolle. Heh!

Lohdutan, että moinen ei tule ihan heti toistumaan. 😉 Varsinkin kun näitä minun kuviani alkaa olla jo huushollissa aika lailla. Ks. täältä KLIKS.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Sitten tiedoksi ja muistutukseksi: kesäkuvakisa jatkuu vielä lauantai-iltaan asti. Tähän mennessä on tullut kuusi vastauspaperia. Ja parannettavaa vielä on :) Ja osallistuvathan kaikki – kaikki! – kisaan vastanneet arvontaan. Siis nyt rustaamaan vastauksia. Kisan säännöt ja kuvat ovat TÄÄLLÄ!

kotikylpylä-8

 

 

Kirjoitettu kello 18:52
Su
04
08
2013

Ruusujen aika

Jos eilen ja vielä tänäänkin pihaa siivotessa tulinkin hiljaa mielessäni tupisseeksi, että koivut sotkevat, niin kyllä niistä kuitenkin on enemmän iloa kuin tupinaa… Elokuun helteinen sunnuntai sai värit syviksi, alkukesän hempeys on pihalla vaihtunut vahvoihin, täyteläisiin väreihin ja varjoihin. Pehtoorin uusima ruusupenkkikin on täydessä kukassa.

Helle elokuussa tuntuu minusta aina sellaiselta bonukselta, erikoishyvältä. Niin tänäänkin.

Elokuu-4

Koivun varjo vihreällä nurmella on hyvin kaunis, eikö? (klikkaa ihmeessä alakuva isommaksi – valon ja varjon vuorottelu näkyy paremmin)  Siinä vihreällä sametilla ”avojalakasin” kävin aina välillä kävelemässä, ja yritin säilöä sen tunnun talvella jostain muistin sopukoista esiin kaivettavaksi… :)

Elokuu-3
Elokuu

Elokuu-2

Vasta illansuussa syötiin. Hiili-grillimakkaraa oli tarjolla, ja nuorillehan se maistui, kuin meillekin tietysti. Tein parit salaatit niiden oheen, ja sitten kehittelin, kokeilin uuden täytettyjen tomaattien ohjeen (ja kaipasin italialaisia tomaatteja!! Kuinka niitä kaipasinkaan!).

Maissi-juusto-tomaatit (6 isoa) 

Leikkaa tomaateista lakki pois, koverra sisus. Käännä ylösalaisin ja anna kuivahtaa hetki. Tee sillä aikaa täyte: sekoita keskenään säilykepurkista maissia ja pussista Koskenlaskija Voimakas -juustoa (uusi raasteena myytävä versio), molempia yhtä paljon. Murskaa joukkoon 1 – 2 valkosipulin kynttä ja myllystä aika reilusti mustapippuria ja vähän suolaa.

Sekoita keskenään pari ruokalusikallista korppujauhoja ja 1 tl sokeria. [tomaattiruoassa pitää mielestäni aina olla vähän sokeria].

Sitten käännä tomaatit takaisin ”kupiksi” ja ripottele korppujauho-sokeriseos tomaattien pohjalle. Täytä tomaatit, ja ripottele lopuksi pinnalle korppujauhoja. Pistä uuniin ( 200 C) 20 minuutiksi. Anna levätä hetki ennen tarjolle viemistä. Hyviä olivat.

täytetyt tomaatit

 

Kirjoitettu kello 19:31
Pe
02
08
2013

Muuttopäivät

Siinä me kaksi istuksimme kotipiazzalla elokuun samettisessa illassa. Kyllä, – kyllä sellaisia voi olla Oulussakin. Tänään on. Meillä oli kahden hengen (katka)rapukestit, eilen suosittelemaani pinot grisiä parempaa espanjalaista Luscoa, ennen kaikkea lämmin levollinen ilta. Oliko sellainen ”ansaittu perjantai -olo”? – Oli hyvinkin.

Verraten aika myöhään kotiuduttuani oli saatava jotain ruokaa ja nopeasti; molemmilla jäänyt (eväs)lounaat ihan totaalisesti väliin, joten sitten mennään pakastimen ja kuivakaapin antimilla: keitän nuudeleita, sulatan katkoja, aamulla joku etiäinen oli kehottanut ottamaan kampasimpukoita sulamaan jääkaappiin ja mustekalarenkaathan pistetäänkin jäisenä tulikuumaan oliiviöljyyn. Ja siinä se sitten oli! Perjantai-illan kahden hengen fast food/äyriäisillainen!

Kahden hengen rapukestit-4

Kahden hengen rapukestit-3

Kahden hengen rapukestit-2

Hyvä on; eihän tämä Lusco mikään halpisviini ole, mutta kun suhteutat siihen, että tämän saat kahdella bacardi-colalla tai muutamalla tuopillisella, niin kumpi? Kysynpähän vain. 😉

Joka tapauksessa sen äärellä vaihdoimme kuulumiset; on pehtoorin kanssa aika vähän nähty tällä viikolla. Mutta on nyt jotakin tehtykin, jokin vaihe ohi, seuraava tulossa, ja nyt mietitään, mitä seuraavaksi?

Juniori on avokkinsa kanssa nyt muuttanut, muutettu, Patelaan ja äiti on paluumuuttanut Limingasta (OYS oli viime viikolla  täynnä, siksi Limingan tk:n vuodeosasto) Caritakseen, isoin huoli, pahin säikähdys – ehkä – ohi. Huomenna en ajele Liminkaan.

Kahden hengen rapukestit

Kuinka jo odotankaan, vielä kesäaamuista, lenkkiä, tepastelua merenrannassa.
Paluumuutan omaan tilaani, omaan maisemaani. :)
Lähden ulos kävelemään!

Kirjoitettu kello 21:33

Kävimme äsken pehtoorin kanssa Yuki Sushissa (KLIKS Torikadulla) syömässä; olipa erinomaisen hyvää sushia. Erityisesti pidin riisin sopivasta ilmavuudesta. Maalaushommissa miniäkokelaan kanssa päivän olleelle miehellekin ruokaa oli riittävästi ja maistui. Sitä paitsi paikka oli harmoninen, valoisampi kuin päälle päin odotin. Siis peukutamme, suosittelemme.

Toinen, jota voin suositella on Verkkokauppa. Kävin siellä ostamassa äidille cd-soittimen (äänikirjojen kuuntelua varten) ja tälläkin kerralla  – kuten monta kertaa kamera- tai tietokoneen härpäkkeiden kanssa – sain sellaista luontevaa, reipasta asiakaspalvelua, jota naisille ei alan kaikissa kaupoissa suinkaan saa. (Mm. en enää koskaan astu jalallinikaan Oulun Systemaan, ja tämä päätös on pitänyt jo yli 10 vuotta! Siellähän on voinut henkilökunta ja palvelukulttuuri vaihtua vaikka viidesti tässä välissä, mutta so what. Tässä asiassa olen pitkävihainen: annoin ko. liikkeelle aikanaan toisen ja viidennekin mahdollisuuden, mutta enää sinne en mene. Never. )

Tätä minä olen viikon kuunnellut ja isolla kun ajelen …

En oikeastaan ole ihan varma, onko tämä iloinen vai surullinen laulu, mutta tänään se on minusta iloinen. Ja varsinkin kun katsoo biisin virallisen videon. Se hienoimpia, mitä olen koskaan nähnyt. Mini-leffa. Siitä tulee hyvälle tuulelle. Ei ole surullinen. :)

Ja huomenna on vihdoin kesäretkeni aika. Jollei taas tule yllätyksiä, takapakkeja, muutoksia. Suunnasta en muuta kerro kuin, että kun oikein perustelin [itselleni], sain kesäretkestäni myös työmatkan. Tosin saman asian voisi hoitaa postitse ja puhelimella tai myöhemmin tapaamalla, mutta tällaisen järjestelyn nyt sitten tein. Siis huomenna – vihdoin – odotettavissa kesäkuvakisa!

suuntaa

 Ja ennen huomisia kisakuvia, käy kurkkaamassa Meksikon matkan kuvia, yhdeksän ”sivullista” niitä on. Nyt siellä on viidakkoseikkailustammekin kuvat! Ja Playan hotellista. Meksikon kuviin tästä KLIKS 

meksiko kuvat

Kirjoitettu kello 20:00

Varhaisella aamulenkillä merenrannassa levollinen olo.  Suloinen suviaamu, jolloin elämä tuntui aika helpolta ja huolettomalta.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

Pitkästä aikaa kamera mukana. Kannatti. Tässä blogiuudistuksen hiljaa edetessä yritin/loin tuollaisen gallerian… Toivottavasti toimii kaikilla, toimiihan?

Lenkin jälkeen huolettomuus vaihtui alakuloon, mutta työmaa nuorenparin uuden huushollin pihalla oli hyvää terapiaa … Pojat maalasivat sisällä, me J:n kanssa huhkimme pihalla. Ja jotta varmasti olisi lämmin, ukkonen kierteli koko pitkän iltapäivän (+29 C)  illan tuloon asti. Aurinkoa, jyrinää, hikeä. Ja minä sain tehdä pihahommia, jotka kotona ovat yleensä pehtoorin reviiriä. Kuten viime lauantain metsurihommissa myös tänään hoksasin, että kunnon ruumiillinen työ tekee digi/tietokone/netti/näyttöpääte = kaikkinensa datailuhommissa kipeytyneille harteille ja romahtaneille olkapäilleni hyvää…

Illan tullen palasimme neljästään Rantapeltoon, söimme piazzalla, tyyni ja tuuleton ilta. Näillä mennään.

bokeh

Kirjoitettu kello 21:06

 

Kaikille ei helle sovi!

valkoiset kukat-3

Toiset sen sijaan kukoistavat lämmössäkin.

valkoiset kukat-2

 

valkoiset kukat-5

valkoiset kukat

valkoiset kukat-3-2

valkoiset kukat-4

 

valkoiset kukat-2-3

 

Loman loppuja vietelty kotipihalla.

Pehtoorilla tänään jo touhua kovastikin, sillä Juniorilla ja J:llä on uusi asunto, joka vaatii pientä maalausremppaa ja  muuta hienosäätöä. Muuttoauto on tilattu jo ensi torstaiksi, joten homma pitäisi saada alulle. Nuoripari muuttaa uudesta kerrostaloasunnosta Alppilasta vanhaan omakotitaloon Pateniemeen. Ovat kovin täpinöissään, ja kovin aikuisia. :)

Muutoinkin Juniorilla isoja asioita päätettävänä tällä viikolla: ei päässyt AMK:iin (pisteitä oli montakin yli alimman vaaditun, mutta pääsykokeessa jäi pisteen päähän :( ), joten nyt olisi päätettävä, hakeutusiko alan (LVI) aikuiskoulutukseen ja ottaisi nyt samalla vastaan saamansa puolivuotisen linja-autokuljettajan ammattitutkintokoulutuspaikan vai jatkaisiko jakelukuskina kevättalvelle, tienaisi, lukisi pääsykokeisiin ja yrittäisi ensi vuonna tosissaan sinne AMK:iin? On vain koetettava tukea ja kannustaa kaikkeen; kunhan tekee jotain. Eikä taida osata olla tekemättäkään. 😉

Vastikään vaihtoi työpaikkaa, mikä merkitsi, että kesälomat ”paloi”. Ei poika ehdi nyt rempan ja muuton puuhiinkaan kuin iltaisin ja viikonloppuisin, mutta onhan meitä tässä avuksi. Hassusti tunnen tässä vanhenevani…

Kirjoitettu kello 20:29

On päiviä, jotka menevät ihan toisin kuin olit ajatellut. Tämä on ollut sellainen päivä.

Ei mm. ollut pienintäkään tarkoitusta käydä töissä tänään. Kävinpä silti. Siellä tuoksui lattiavaha, eikä siellä ollut ketään. Ei ketään. Muutoin siellä oli sellaista kuin hämärästi muistelinkin. Tämä kertoo siitä, että olen taas kerran niin typerä, että alan jo liu´uttaa itseäni töihin. Mietin jo, että ”eihän tässä enää ehdi”, ”enää niin ja niin monta päivää”, ja ”pitäisi jo ryhtyä nukkumaan ajoissa”, ja alan katsella jo vähän kalenteria valmiiksi, sopia tapaamisia, tehdä listaa, mistä aloittaa duunit… Ja kaikinpuolin olen ikävä ihminen näin loman hiipuessa kohti loppuaan. Miksen revittele sunnuntai-iltaan asti ja herää maanantaina kertarysäyksellä todellisuuteen: TYÖPÄIVÄ!

Jospa minä yrittäisin. Varsinkin nyt kun saimme vielä lämmön!

Sieppaa

 

Tarkoitus oli huomenna lähteä sinne kesäretkelleni, mutta eipä se nyt taida onnistua, liekö ollenkaan… Mutta JOS pääsen päivärundilleni niin kilpailu tulee, palkinnotkin on jo hommattuna. :)

Jäälissä käytiin tänään kun pappa (pehtoorin isä) täytti kunniakkaat 88 vuotta. Kaikenmoista muutakin suhaamista eestaas koko päivä.

3

4

Nyt taidan ryhtyä viimeistelemään Meksiko-sivut (hope so, että saan ennen puolta yötä valmiiksi). Ai niin, yksi ”kesälomaprojekti” (= uusi lamppu) on pois päiväjärjestyksestä. Poulsenhan se meillä nyt on…

lamppu

lamppu-2

 

Tilasin netistä (ihan turhaa ramppaamista ja ressiä kaupungilla), tuli postissa neljässä päivässä ja kotiovelle ilman mitään rahtimaksuja. Olemme tyytyväisiä.

Kirjoitettu kello 19:09

Tuli tuossa mieleen, käyköhän muille aviopareille kuten meille, että valitaan eri reitit. Ei, älkää säikähtäkö – ei mitään aviokriisiä ole menossa, mutta kyse on siitä, että me valitsemme usein eri reitit.

Esimerkiksi: kaupungista meille kotiin pääsee periaatteessa kahta reittiä. Toinen kulkee reittiä Tuiran sillat-Bertel Jungin tie-Toppilan suora-Koskelantie ja toinen kulkee reittiä: Tuiran sillat – tie 8156 – Tervahovin tie – Emäpuuntie – Mustasuontie – Koskelantie. Toista tykkään ajaa minä ja toista pehtoori. Olemme joskus ajelleet peräkkäin kun ollaan molemmat omilla autoilla palaamassa yhtä aikaa kaupungista (kaikkinensa melkoista tuhlausta, mutta silti) lähtien yhtä aikaa Tuiran liikennevaloista, ja jotensakin yhtä aikaa ollaan kotona. Silti me edelleen valitsemme omat reitit.

Sitten pyöräillessä! Jos tullaan Alppilasta – niin kuin juuri äsken –  niin pehtoori taas ajaa eri reittiä kuin minä. Minä ajelen Ketjutien ja Vilkkutien kautta: tuoksuu puulämmitteiset saunat, on kunnostettuja puutaloja, sileä asfaltti, se yksi talo, joka on vanha, mutta hyvin siisti, ja siinä  pihalla toinen toistaan hienompia vanhoja, kunnostettuja mersuja, aina erilaisia. Tien varressa on pelargonioita ja liitereitä.  Ja samaan aikaan toisaalla: pehtoori pyyhältää joko Emäpuuntietä tai Koskelantietä joiden varrella ei ole MITÄÄN! Hyvä on; minun reittini on noin 100 metriä hitaampi. (voiko joku olla 100 metriä hitaampi? Minulle voi.) Mutta mitä sitten, että pehtoorin on nopeampi??

Ajavatko kaikki muut aina yhteistä, samaa reittiä?
Sieppaa

 

PS. Tänään lupasin Meksiko-sivulle kuvia lisää, olen tehnyt niitä, mutta julkaisu jäänee huomiseen…. On siellä nyt jo hää- ja hautajaissivukin eilisten lisäksi  valmiina…

http://www.satokangas.fi/Matka/Meksiko%202013/index.html 

 

Ai niin, ja siinä Petri Tammisen kirjassa (Rikosromaani), jonka viime yön valvottuina tunteina luin loppuun ja joka oli jotenkin kummallinen, oli kohta, johon merkillisesti tämän kesälomani viimeisellä viikolla onnistun samaistumaan erinomaisen hyvin:

– Jännä homma toi siivoaminen oikeastaan, Immonen mietti. – Kun siinähän ei saa mitään pysyvää aikaan. Ja toisaalta saa aikaan niin pirusti.

– Tulee hiukan tämä elämä mieleen, sanoi Vehmas.

Saavuttiin kaupungin valoihin, niitä oli peräkkäin ja päällekkäin, katulyhtyjä, kirkkaita ikkunoita, valomainoksia ja kaiken yllä laiha kuu ja kenties tähtiä.

Kirjoitettu kello 22:10
La
20
07
2013

Metsätöissä

Korkealla kunnahalla hongat huminoi,
kirves paukkaa, puuta haukkaa pokasaha soi.
Jätkät siellä päänsä hiellä leivän saada voi,
mut huilatessaan unelmoi.

Onpahan pehtoorin kanssa metsuroitu tänään. Vietimme päivän Iijoen uitossa, eikun systerin rantatontilla ja huhkimme jokinäkymän näkyviin.

5-2

Tuommoisessa me ollaan pehtoorin kanssa hyvä työpari, olen siitä puhunut ennenkin, mutta nythän oli vaan käydä niin, että meitsin kunto alkoi projektin lopulla todellakin hiipua.

Viiden tunnin puiden kaadon ja vitikon raivauksen ja tienvarteen rahtaamisen jälkeen toimintani ei enää ollut erityisen ripeää  – mutta sitten parahiksi nuoriparikin tuli käymään [tiesivät ruoan illansuussa olevan tarjolla :) ]  ja auttoivat loppurutistuksessa.

Sisaren rantasauna on pikkuisen isompi kuin meillä möksällä – ja kylläpä löylyt maistuivat! Meistä metsureista on kiva saunoa päivän päätteeksi.

Saatikka nauttia ”talkooruokaa” (”hiellä leivän saada voi”). Liekö italialaiset ahvenfileet ja valkosuklaajäädykkeet savottakämpillä olleet ihan tavallista einettä? Olen kyllä lukenut käristyksestä monissa tukkilaisten muistitietoaineistoissa, mutta en valita, vaikka ruoka ei ihan autenttista ollutkaan. 😉

Onpahan liikkunut olo, ja mukava päivä meillä oli. Tekeminen on.

Ja nyt tämä jätkän heila lähtee nukkumaan!

 

Kirjoitettu kello 21:25
To
18
07
2013

Koivu, jubilaari

pihalla

Tänään pääsemme juhliin. Jubilaari on blogini lukijoille tuttu Koivu!

Tokihan me Koivun kanssa tunnemme ohi tämän virtuaalinmaailmankin, kuten varmaan moni on huomannutkin. Olemme tunteneet jo yli 20 vuotta. Muistan tarkan päivänkin (10.12.1991), jolloin tapasimme ensimmäisen kerran.  Tämä poppoo on se, jonka parissa tutustuimme.

nimi_p

Ainakin viini, karjalaiset sukujuuret ja yliopisto ovat meille yhteisiä nimittäjiä. Koivu teki työuransa naapuritiedekunnassa; hänen biologian tuntemuksensa on tuonut Tuulestatemmattuun huimasti tietoa pohjoisen (erityisesti Lapin) kasvi- ja eläinkunnasta. Olen monta kertaa kehottanut häntä avaamaan oman blogin, sillä hänen lukeneisuutensa, sivistyksensä ja minua loputtomasti kiehtova verbaalinen/kirjallinen lahjakkuutensa takaisivat lukijoita. Armoitettu kynän (näppäimistön ;)) käyttäjä on hän!

Sitä paitsi tiedän Koivun tekevän monien kommenttiensa eteen paljon enemmän töitä (hakee täsmällistä lisätietoa, linkkejä, käännöksiä, lainauksia…) paljon enemmän kuin allekirjoittanut useinkaan vaivautuu postauksiensa eteen tekemään. Koivu on kuitenkin sanonut, että hänelle riittää kun voi Tuulestatemmatun kommenttilootaan kirjoitella. Minähän en voi siitä olla kuin tyytyväinen. Ja tiedän hänellä olevan monia faneja. Moni tuttu onkin kysellyt, kuka tämä Koivu oikein on?

 

koivu 1

 

Koivu on nimimerkki. Mutta myös perhepiirissään tunnettu nimi, – jälkikasvultaan sai Amerikan tuliaisenkin siihen liittyen.

Nimimerkin syntytarina liittyy yhteen Koivun monista harrastuksista. Hän laulaa kuorossa, jonka johtaja tässä joku aika sitten (about 10 v. sitten?) vaihtui  ja tälle uudelle kuoronjohtajalle oli täysin mahdotonta oppia Koivun oikeaa nimeä. Mihin ilmeisesti vaikutti osaltaan se, että kuoronjohtajan äidinkieli ei ole suomi ja Koivun sukunimi ei ulkomaalaiselle ole helpoimmin äännettäviä.  Niinpä uusi kuoronjohtaja – jostain tuiki tuntemattomasta syystä – puhutteli tätä yhtä kuorolaista Koivuksi.

Siitäpä syntyi nimimerkki!

koivu 2

Ensimmäinen Koivun kommentti oli jo vanhan ”Lyhyesti”-blogini aikana: 9.5.2008 KLIKS.  Tähän mennessä Koivu on kommentoinut arviolta noin 600 kertaa. Kiitos niistä jokaisesta! 

Ja tiedättekös, kaiken muun hyvän lisäksi Koivu on mukava, gentleman ja hyvä ystävä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tällainen me tehtiin pehtoorin kanssa
Koivulle lahjaksi edellisiin ”pyöreisiin” juhliin.
Rankka hommahan se yhdelle viikonlopulle oli:
nuo kaikki korkit aukoa ja viinit nauttia. :)

60-rajoitus

Tänään juhlapäivänä viemme viinikerhon kanssa yhteisen paketin, mutta Koivun yli viiden vuoden blogikommentointien jälkeen halusin ikäänkuin ”blogin puolesta” *  hankkia jotain, eikä minulla ollut oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin tämä. Semminkin kun tiedän/tiedämme Koivun kommentoivan usein yösydännä tai aamuyön varhaisina tunteina: kahvimuki edesauttakoon kommentointien jatkumista!

Koivu

Onneksi olkoon, Koivu,
ja omia sanojasi lainaten:
”Monia vuosia, armorikkaita vuosia…”

* (alan kyllä huolestua itsestäni ja suhtautumisestani tähän Temmattuun)

Kirjoitettu kello 16:53

Luin viime yönä loppuun Juha Itkosen kirjan ”Hetken hohtava valo”. Se on paksu kirja. Merkillistä että kategorioisin sen luokkaan ”historiallinen romaani”. Historiallinen, vaikka se käsitteleekin kaupunkilaista Suomea viimeisen 60 vuoden ajalta. Minun ikäisteni suomalaista arkea, arjen historiaa, jota yritän aina joskus nuorille työkseni opettaa. Se oli merkillisen verkkainen kirja, sanoisinko, että myös tsehovilainen (mitä lie tarkoittaneekaan?), enkä ole ihan varma, pidinkö kirjan rakenteesta (minä-kertoja ja sitten ”minän” vanhempien näkökulma  kolmannessa persoonassa”), mutta kyllä se toisaalta toimi.

Puolivälissä kirjan lukemista minun oli googlattava, kuka on kirjan kirjoittanut Juha Itkonen? Minkä ikäinen hän on? Hänen täytyy olla syntynyt 50-luvun alussa? Olin onnistunut Juha Itkosen sivuuttamaan, – en ollut hänestä aiemmin kuullutkaan, kerta kaikkisesti olen onnistunut tämmöisen nuoren lahjakkuuden skippaamaan. Ja kun Wikipediasta luen, että hän on syntynyt vuonna 1975, olen ihmeissäni. Ryhdyn miettimään, miten paljon ja mitä kaikkea hän on tehnyt, lukenut, museoita kierrellyt, vanhoja lehtiä lukenut, jopa Arjen historia tv-sarjaa tai historiakirjasarjaa lukenut, jotta on voinut ko. kirjan kirjoittaa? Ja ennen kaikkea, miten noin nuori mies voi päästä oikeaan ”moodiin”, miten löytää tietyn ikäpolven ja sukupuolen fiilikset tiettynä vuosikymmenenä. Perinteisempiä ”historiallisia romaaneja” (esim. Utrion, Tuurin, Waltarin, Skiftesvikin tuotantoa) lukiessa tämmöisen ”ammatillisen” osaamisen kummastelu ei ole minulle tullut niinkään mieleen. Miksi juuri tämän kirjan kohdalla? En tiedä.

Joka tapauksessa. Lopultakin. Kaikesta huolimatta. Juuri sen takia. Kirjan tunnelma ja ”tarina” veivät .. minä pidin siitä.

Tänään ”lomalistan” (= tämän käsittämättömän pitkän lomajakson aikana aikeissa olleiden hommien) vaatimaa touhuamista.

Ja sitten kokeilimme uutta grilliwokkipannua. Kiehautin kuoritut parsat, käärin pekoniin, pannun pohjalle öljyä ja hiiligrilli kuumaksi. Mukaan muutama mustakalarengas. Lisukkeeksi tarjolla purkki-aiolia. Ihan kelpoa arkeen :) ja kulhollinen salaattia. Parahiksi, illaksi aurinkokin ryhtyi paistamaan.

pihalla-10

pihalla-12

 

pihalla-7

Tämmöisen ostin Meksiko-pilheisiin. Tuoksuu merkilliselle. Kaunis on.

pihalla-6

Sisäänkäynnin begonia ja petunia voivat hyvin.

pihalla-5

Omenapuu yrittää…

pihalla-4

Ensimmäistä kertaa pehtoorin ruusupenkistä talvella
paleltuivat/pakastuivat/muuten kuihtuivat kaikki ruusut yhtä lukuunottamatta.
Se ”vanha” jo kukkii. Uudet vasta nupuillaan.

pihalla-3

pihalla-2

pihalla

pihalla-11

Kirjoitettu kello 20:46

Tänään mökkilomaviikon viimeisen patikan aika: vähän pitempi sitten.

Jätimme luomuruohonleikkurimme töihin … :)

Patikoimassa-18

… ja ajelimme Savottakahvilan parkkiin.

Patikoimassa-17

Tänään patikka kohti Rumakurua. Ei varsinaisesti mitään huiputusta, Vävypään huipun vieressä pieni vaara ylitettiin. Ihan napakka nousu sekin oli. Hyvin vaihtelevaa olivat polkujen pohjat .. oksia, tylsää soraa, juurakkoja, rakkaa, kivikkoa, tasaista mäntykangasta.

Patikoimassa-6

Patikoimassa-7

Patikoimassa-19

Patikoimassa-9

Patikoimassa-11

Patikoimassa-10

(Minusta on aika paljon kuvia menossa tai tulossa vessaan – –
nehän ne on ne ainoat hetket, jolloin kamera on pehtoorilla.  😉 )

Patikoimassa-12

Kypsä riekonmarja. En uskaltanut maistaa.. Onkohan ne syötäviä… ?

Patikoimassa-13

Tällä reitillä poikkeuksellisen paljon puroja ja lampia.
Poikkeuksellisen vähän laakeita tunturisilhuetteja.

Patikoimassa-14

Patikoimassa-15

Eikä tänään sadetta. Kauniita pilviä vain.

Patikoimassa-16

Kuka tietää, mikä tämä alla oleva on? Mitä siinä on tapahtunut?  Ahkera Tuulestatemmatun kommentaattori, nimimerkki ”Koivu” ei saa vastata ;), sillä aamulla lähetin hänelle jo kuvan ja kysyin, mikä tämä on. Ei näet pehtoorin kanssa kumpikaan tiedetty… Tietääkö joku muu?

Patikoimassa-4                                               Patikoimassa-5

Kolme tuntia patikka (oiskohan tullut sellainen 12 km?) vei, taukoineen kaikkineen. Niitä kun ei ollut. Taukoja siis. Pehtoorin kanssa kun mennään, niin siinä ei turhia istuksita. Sen mitä kuvailen, pysähtelen, ja sitten otan taas ukkelin kiinni. Ja Rumakurulla autiotupa  (ja sen hyyskä ;)) katsastettiin. Siinäpä ne tauot.

Yllättävänkin helposti meni; toisin kuin Juutuanjoen kosket -päivänä. Silloin tuli vaan mieleen, miten paljon huonompi kunto minulla nyt on kuin viime kesänä vuorotteluvuoden jälkeen. Tänään ketään emme nähneet koko reitillä. Emme yhtäkään kulkijaa! Oli hiljaista. Ja mitäpä sitä turhia höpöttelemään, ehditäänhän sitä kaupungissakin jutustella. Puhdasta. Kaunista. Hyvä hengittää. Ilo liikkua.

Kirjoitettu kello 19:40

Emme ole koskaan ennen olleet Hangasojalla heinäkuun toisella viikolla, paitsi pehtoori ehkä Tuulentuvan rakennuksen ja remontin aikana, ja minä pentuna tuolla puron toisella puolen, mutta ´varsinaisesti´ei olla oltu. Ja minulla on yli KOLMEN kuukauden tauko edellisen käynnin jälkeen (pehtoori on käynyt pääsiäisen jälkeen kahdesti…), joten hieman arvelutti, jotta mitenhän itikkaista täällä lienee, onko luonto lähellekään niin karun kaunis kuin muina vuodenaikoina, muina  kuukausia?

Ainakin Hangasoja on kaunis.

Tupasvillojen aikaan-2

Säätiedotuksen mukaan täällä ”kuuluisi” nyt sataa…

sää

Ei sada. Välillä paistaa, välillä pilveilee. Kyllä se tosin vähän tuossa iltapäivällä räpsäytti; räpsäytti juuri kun olimme lenkillä Rönkönlammella, mutta nyt on pilvipouta.   Rönkönlammen lenkki sellainen reilun tunnin kierros.

Tupasvillojen aikaan-6

Tupasvillojen aikaan-8

Jo vain on hilloja.

Tupasvillojen aikaan-7

Jossain sataa…

Tupasvillojen aikaan-5

Tupasvillojen aikaan-4

Tupasvillojen aikaan

Niin niitä sääskiä, että onko? Ei olla vielä nähty. Poroja on. Matkalla (oltiin jo reilusti ennen kolmea täällä) yksi oli tosissaan jäädä alle, ja sitten tuossa tuvan ikkunan alla toinen; meidän ”ruohonleikkuri” (joku pantakin sillä näyttää olevan :o). Ovat kyllä ryöttään rumia tähän aikaan vuodesta.

Tupasvillojen aikaan-9

Nyt kun istun tässä Myötätuulen terassilla (netti toimii paremmin, ja siksi on mahdollista liitellä kuvia), ei ole mitään itikkamyrkkyjä tai Thermocelliä joita ilman ei ole Rantapellossa paljon tämän kesän iltoina istuskeltu. Olen entistä vakuuttuneempi, että sääskinen Lappi on legenda. Ehkä aika viileä sää (+ 17 C, mutta onneksi on terassin katossa vastukset :)) ja pieni tuulenvirekin vaikuttavat. Mutta ei ollut metsässäkään… katsotaan. Raportoin kyllä. Sekä sääskistä että sapuskoista, huiputuksista ja huippuhetkistä.

Tupasvillojen aikaan-3

Kirjoitettu kello 19:57
Pe
05
07
2013

Chilipäivä

Chilipäivä-2

Olen tänään käyttänyt nuo kaikki!
Siis chilipäivä.

Nyt on melkein kaikki ruoat ja leipomukset, kattaukset ja piha huomiseksi valmiina.

Chilipäivä-3

Salsaa ja guacamolea tein molempia kaksi litraa.

Chilipäivä

Ja tein yhtä sun toista muutakin.  Ja pehtoorikin teki. Väitti erikoistuneensa meksikolaisiin possuruokiin! 😉 Ja puolen päivän jälkeen käytiin vielä sellainen täsmä/täydennysreissu Stockalla: kattaukseen kukkakimppu, lohta, vähän lisää avokadoja, yms.

Eiväthän nämä mitkään lakkiaiset ole, tytär on kutsunut about 20 sukulaista + eksnaapurit iltapäiväksi ja illaksi kutsuttuina on  liki kolmisenkymmentä kaveria, mutta heistä melkein kaikki ovat jossain muualla, reissussa, töissä, vanhempiensa luona, festareilla, … siis illaksi ei taida tulla kuin kymmenkunta nuorta. Mutta sitä tärkeämpiä ystäviä ovat esikoiselle. Mm. tarhakaveri ja kaksi muuta vähän myöhempää lapsuuden kaveria, jotka ovat meidänkin kanssa olleet mökillä. Ottopoika ei pääse, mistä minä ehkä olen enempi pahoillaan kuin tytär.

eskari

Valmistujaiset ovatkin siitä erilaiset kuin lakkiaiset (ainakin nyt meillä, ja tiedän muutamilla muillakin olleen), että se on valmistunut joka kutsuu läheiset ja kaverit; valmistujaisiin ei kutsuta vanhempien kavereita ja työkavereita.  Tiedän kyllä meidän opiskelijoiden tai heidän vanhempiensa järjestäneen jos jonkinlaisia kestejä maisteriutumisenkin kunniaksi, joten mitään ”yleistä tapaa/käytäntöä” ei liene olemassa. Ja vuosikymmeniä sitten, niinä esihistoriallisina aikoina, kun minä valmistuin, kukaan ei juhlinut mitenkään. En minä ainakaan tiedä, että olisi juhlinut.  Minullakin vanhemmat (iskä ainakin, äidille olin tainnut kertoa?) näkivät lehdessä valmistuneiden listassa nimeni.

… Huomenna tullenee ehkä 35 vierasta. Ja meininki on ihan eri kuin lakkiaisissa. Ei mitään pipertelyä, ei pieniä sieviä annospaloja kahvipöydässä, ei pellavaliinoja, ei hopeita kiillotettuna, ei taiteltuja lautasliinoja. Huomenna on rustiikit Meksiko-pilheet, joissa on paljon ruokaa ja sen jälkeen kahvia ja kakkua. Ja karkkia tietenki! Enempi sellaisella garden party -meiningillä mennään, – sellaiset maisteri halusi, ja sellaisia on ollut mukava värkätä. Onneksi on loma!

Kirjoitettu kello 21:23
Ke
03
07
2013

Office-päivä

Kaikki alkoi siitä kun huhtikuussa alkoi varmistua, että pääsemme lähtemään Meksikoon: tein hotellivarausta Playa del Carmeniin ja hotelliin piti lähettää skannattu kopio passin etusivusta. Yllätyksekseni huomasin, että passini on juuri vanhentunut. Siispä tekemään varausta poliisilaitokselle ja aika pian perään tuli poliisilaitokselta ilmoitus, että ajokorttia varten on käytävä lääkärintarkastuksessa: siis sekä passi että ajokortti olisi uusittava. Tiedetäänhän ne passikuvat: aina todellisuuttakin kamalampia. Ajattelin että käyn oikein valokuvaajalla jos vähän siedettävämpi otos noihin virallisiin papereihin olisi liittää… Maksoin 25 euroa kuvista (no eihän sitä ekstraa maksamallakaan naamastaan mitään Voguen kansikuvaa saada, mutta menkööt!)

passi

Sitten seuraavaksi lääkäriin. Työterveydestähän ei sitten sitä todistusta ssanut, joten ei muuta kuin Terveystaloon yksityiselle. Ja sattui kohdalle sitten sellainen hieman niljakas nuorehko mieslääkäri, joka oli ääääärimmäisen tylsistynyt kun piti jotain ajokorttia varten ruveta lanketteja täyttelemään. Ja sitten: ”Sullahan on tässä C, ja D? Miksi?” – No on tullut se D:kin hankittuakin. – Miksi? Oletko oikein raskasta kalustoa ajanutkin? – No olenhan minä. Euroopassakin onnikalla ajanut, ja linjaa Oulussa, mutta nyt ihan vaan iän takia pitäisi toimittaa poliisille se todistus…. – Joo, mutta miksi?   Ja koko ajan sellainen merkillinen ylimielinen katse ja äh.. no se oli jotenkin kenkku tilanne. ’

Sain sitten sen todistuksen, joka on mielestäni kyllä yhtä tyhjän kanssa. Oikeasti jos ammattikuljettajille tuollainen läpihuutotarkastus tehdään, niin ei varmasti saada kuin ihan hurjimmat ja ilmeisimmat ajokykyä heikentävät tekijät kartoitettua.

Office

 

Noh, sitten taas varaamaan aikaa poliisilaitokselle. Ja se aika oli tänään aamulla. Ja eiku aamulla etsimään niitä ateljee-passikuvia (hah!). Ja löytyykö? Ei löydy, ei. Tässä vaiheessa tiedän äitini huokaavan raskaasti ja jos tyttäreni näitä höpinöitäni lukisi, kyllä ymmärtäisi ja osaisi myötäelää tämän pienen hukkaamisen. Pehtoori ei enää reagoi näihin minun ”asioiden ja tavaroiden talteenlaittamisiini”.

Puoli tuntia työhuonetta, lompakkoa, kalenteria, käsilaukkua, reppua etc. ympärikääntäen ihan turhaa meuhkaamista, ja sitten olenkin ihan varma, että olen jättänyt kuvat duuniin. Siispä eiku vauhdilla Linnanmaalle! Nope! Ei ole sielläkään. Ja hrrrmp! Edelleen vauhdilla Raksilaan ja toiveena, että marketin nurkalla oleva suutariliike, jossa on myös ”passikuvastudio”, olisi auennut jo yhdeksältä. Muutoin menee varattu aika haaskioon. Jep, jep! Auki on. Ja oliko tukka hyvin? Ei ollu, ei. Mutta ihan sama. Uusi ajokortti saatu anottua.

 

Office-2

Alunperin olin ajatellut että kun tänään lähden asioille, laitan ylle jotain tyylikästä musta-valkoista, lakkaan kynnetkin, meikkaan kunnolla, otan käsilaukun, enkä reppua ja vietän sitten poliisilaitoksen jälkeen aikaa kierrellen sisustusliikkeissä etsien uutta ruokahuoneen lamppua. Meidän rakas, paljon jo hakumatkaan liittyviä muistoja omaava,  pian 30-vuotias lamppu (jonka lasiin tuli särö ennen kuin silloin Helsingin reissulta kotiin asti saatiin) nimittäin simahti viime viikolla, eivätkä sitä saaneet sähköliikkeessä korjatuksi. On kuulemma hengenvaarallinen.

Siis uusi lamppu olisi ollut haussa, vaikka kyllä jo taidan tietää millainen siihen hankitaan (Poulsen). Siis edelleen tukka putkella ja farkuissa, satunnaisessa t-paidassa ajelin Vepsäläiselle, jota ei enää ollut! Ajelin La Spazioon, jossa kesällä juuri mitään lamppuja ole. Hammarin Sähkö kiinni… ja tässä vaiheessa minä päätän lähteä kotiin. Ei toimi tämä päivä!

Office-3

Kotona vähän availin kirjoituspöydän laatikkoja, ihan vaan varmistaakseni, etteikö ne kuvat sittenkin olisi siinä lokerossa… ja siitähän se repesi. Kuusi tuntia olen siivonnut työhuonetta, kirjahyllyjä, isoa mappi/kirja/paperi/tietotekniikka”vaate”huonetta ja samalla tietokoneen kansioita varmennustallennellut. Office-päivä siltäkin osin. Ja nyt on siistiä ja hyvä mieli.

Office-5

Niin löytyikö niitä passikuvia? Arvatkaapas! Ei löytynyt, ei! 😀

Kirjoitettu kello 19:27

Aamukahdeksan jälkeen starttasimme Rantapellosta suuntana Ruotsi! Haaparantaan toki ajelimme, kohtuullisen rankassa sateessa, mutta Tornionjoen ylittäessämme sade jo hieman toennut.

Ihan ensimmäiseksi oli aamukahvin aika: meille tutulla paikalla ollut konditoria oli saanut uuden nimen saanut: Nya Konditoriet. Siellä on monenlaisilla työ- ja muilla reissuilla tullut vuosikymmenien aikana käytyä usein. Mm. elokuussa 1983, jolloin kävimme konditorian nurkan takaa olleesta putiikista ostamassa pehtoorille hääkengät (tarina niistä täällä). Noh, joka tapauksessa hyvät oli baakkelsit ja kahvi nytkin, vitriinissä prinsessakakkujakin, jotka minä miellän niin ruotsalaisiksi kuin vain voi. Ja Facebookissakin tämä mainio aamukahvipaikka on. :)

Tornionjokilaakson retki-3

Tornionjokilaakson retki-2

Tornionjokilaakson retki

Sitten ostoksille: Ica Max (Kavlin sulatejuustot ja muutama muu tuote vetivät sinne), hyvä on, IKEAkin (yksi tietty tuote haussa, ja löytyi. Kunhan saan ”rakenneltua”, esittelen, eikä tällä kertaa ollut kyse valokuvakehyksistä.), Systembolaget naturligtvis (ja siellä oli Ferraria!!) ja sitten vielä Candy World (mitä ihania jättivaahtokarkkeja siellä olikaan!).

Kunhan kaupalliset humputukset oli saatu alta pois, palasimme Suomen puolelle, ja lähdimme ajelemaan kohti pohjoista, Tornionjokivartta ylöspäin. Ei todellakaan ole meidän tavallisia ajelureittejä. Komeita nikkarityylin maataloja on Suomenkin puolella.  Ensimmäinen pysähdys oli Kukkolankoskella, jonne saapuessa sade parahiksi hiipui kokonaan. Kalapuojeja ja koskea kuvailin, olipa siellä yksi lippoajakin. Lienee jotain saanutkin kun myynnissäkin oli savusiikoja, ei kuitenkaan Kukkolankosken kuuluja varrassiikoja. Maanantaiaamuisin eivät taida näytösluontoisia varraspaistoja järjestellä.

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.

Tornionjokilaakson retki-4

Tornionjokilaakson retki-5

Tornionjokilaakson retki-6

 

Tornionjokilaakson retki-8

Tornionjokilaakson retki-9

Ruotsin puolelle katselimme: tuonne iltapäivällä syömään jos mahdollista.

Tornionjokilaakson retki-7

Kukkolankoskelta matka jatkui Ylitorniolle. Eihän se mikään valtaisa metropoli ole, mutta hautausmaa oli tavattoman viehättävästi tehty törmälle, korkealle Tornionjoen rannalle. Tavattoman kaunis hautausmaa.

Tornionjokilaakson retki-10

Tornionjokilaakson retki-11

Ylitorniolla ajoimme taas joen yli, Ruotsin puolelle. Ja huiputimme Aavasaksan! Autolla tosin. Ihan viimeiset polut ja pieni näköalareitti käveltiin. Edellisen kerran siellä on oltu sellaiset 29 vuotta sitten! 1-vuotishäämatkalta Pohjois-Norjasta palatessa. :) Kansallismaisemaahan se sekin, ei tarvitse lähteä Kolille kun Peräpohjolassakin on komeita näkymiä. Paikkoja joissa on kansainvälisiä matkailijoita ollut jo  vuonna 1776 .  Kaiken kauniin ja komea katsomisen lisäksi siellä oli enemmän sääskiä kuin ikinä missään. Kuvaaminen meinasi käydä kohtalokkaaksi! Kamera ja kuvaaja olivat lentää kallioilta sääskiä huitoessa. Aavasaksa on 242 mpy ja siellä käyntiä voi kyllä suositella. Siellä on mm. yli satavuotias jugend-tyylinen ”Apteekkarin kioski” ja keisarin maja.

Tornionjokilaakson retki-12

Keisarinmajan sanotaan olevan Lapin vanhin matkailurakennus. Se on valmistunut vuonna 1882, mutta ei Aleksanteri II eikä III siellä sitten kuitenkaan koskaan käyneet. Matkailuesitteessä lukee näin: ”Maja edustaa romanttista sekatyyliä, joka on sekoitus uusklassista-, karjalaista-, bysanttilaista- ja viikinkityyliä. Pilarit ja kaaret ovat koristeelliset, seinäpaneelit kuvioituja ja ikkunoiden kaiverruksin koristelluissa vuorilaudoissa on Karjalaan viittaavaa ornamentiikkaa.” Noinhan se on.

Tornionjokilaakson retki-16

Tornionjokilaakson retki-13

Tornionjokilaakson retki-14

Tornionjokilaakson retki-15

Tornionjokilaakson retki-17

Pehtoori arveli leppälinnuksi…

Tornionjokilaakson retki-18

Jo vain, minuun iski ikävä tunturiin.

Tornionjokilaakson retki-19

Övertorneolta lähdimme takaisin alas ”väylän vartta” kuten paikalliset tietä nimittävät.
Korpikylässä pieni pysähdys: Hulkoff! Butiken på landet ei ole ohitettavissa.

Tornionjokilaakson retki-21

Eiväthän sitä ohittaneet Kaarle Kustaa ja Silviakaan kun Ruotsinvallan päättymistä ja autonomian alun 200-vuotisjuhlallisuuksia olivat muutama vuosi sitten kunnioittamassa.

Tornionjokilaakson retki-2-2

Vaatemyymälä on siirretty ylisille, ja nyt siellä oli ale – tietysti, joten valikoimasta ei meille mitään vaatteita löytynyt, vaikka aika monta neuletta molemmilla sieltä on hankittu. Pientä kuitenkin. 😉

Tornionjokilaakson retki-20

Mutta miljöö on viehättävä ja alakerrassa on fine dining -ravintola, joka on kylläkin auki yleensä vain tilauksesta. Tilan oman karjan entrecôte on kuulemma maistamisen arvoinen, ehkä me joskus pääsemme testaamaan… mutta jo putiikin takia kannattaa Haaparannan reissulla ajaa 35 km pohjoiseen. On käyty siellä ennenkin, – ja kait jo kaikissa Suomen puolen Butikeneissa… Fiskars, Kulloo, Juva… Onko niitä muita?

Tornionjokilaakson retki-3-2

Butikenista on lyhyt matka Kukkolaforsenille. Ruotsin puolella Kukkolankoskea käytiinkin kolme vuotta sitten, mutta silloin ei ehditty jäädä syömään. Tänään ehdittiin. Olipa hyvä lounasbuffet, siikaa aina moneen malliin ja näköala ihan ainutlaatuinen. Ja tunnelma ihan kuin kauampanakin reissussa.

Tornionjokilaakson retki-4-2

Tornionjokilaakson retki-2-3

Tornionjokilaakson retki-22

Tornionjokilaakson retki-3-3

Aika lähteä ajelemaan sateiseen etelään.

Tornionjokilaakson retki-23

 Yhdeksän tuntia, ja vähän vajaa 400 kilometriä. Mukava rengasmatka tämäkin.

 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tämä ei kuitenkaan ollut vielä se minun oma päivämatkani, jonka vielä aion tehdä. Sitä varten tuli kyselyyni jo hyviä vinkkejä, kommenteissa niitä on, ja yksi varsin perusteellinen reittiehdotus Savoon ja Iisalmeen tuli sähköpostillakin, kiitos kovasti  siitäkin. Mutta vielä en ole päättänyt, mihin lähden joten vielä rengasmatkareittiehdotuksia voi tehdä, ja tienata kaksi pistettä kesäkisaan…   KS. täältä 

Kirjoitettu kello 21:13

Oli synkkä ja myrskyinen sunnuntaiaamu! Heräsin ukkoseen seitsemän jälkeen, mereltä kumusi, ja kahdeksan jälkeen vettä tuli kaatamalla. Pihalla lainehti.

Meillä oli tänään aikeena kävellä kaupunkiin brunssille: Puistolassa oli katutanssiviikon päätteeksi amerikkalainen brunssi ja sen ohessa nuorten pieniä tanssiesityksiä. Muuten kaikki onnistui muttei se kävely. Pieni haveri jalkaterässä ja sää on ollut hyvinkin epävakainen, joten lähdimme brunssille autolla.

Pääasia että lähdimme. Näitä Puistolan brunsseja on pitkin kulunutta vuotta ollut, usein on aiottu, mutta aina jäänyt lähtemättä.

brunssi-9

Kaikenmoista hyvää jenkkiruokaa oli tarjolla. Myös etelävaltioiden makuja ja kun minulla on nyt tämä Meksiko-vaihde ruoanlaitossa ja kestejä varten opiskeltavana, niin cajunlohi ja käsitehdyt tortillalastut saivat erityishuomioni.

brunssi-8

Ja pidin niistä kovin.

brunssi-2

Pehtoori nautti ”mini”-hampurilaisenkin.

brunssi-3

Brunssilla pitää olla myös pientä hyvää makeaa… ja olihan sitä. Pannukakkuja ja vaahterasiirappia, ja ties mitä.

Cupcaket jätin väliin, mutta whoopies maistuivat. Hmm,… josko leipoisin niitä lauantaiksi.

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

brunssi-6

brunssi-7
brunssi-5

brunssi-4

Ja lahjakkaita nuoria tanssimassa…

brunssi

Kaikkinensa mukava kokonaisuus.

Mutta kun ei voinut syödä ihan niin paljon kuin olisi halunnut, sillä nuoriso oli luvannut tulla illansuussa syömään ja kotona olisi siis tehtävä ruokaa ja vielä ruokapöytään istuttava. Ja meksikolaistahan sitä sitten piti taas kokeilla. Koekeittiö …

Pääruokana oli ruoka, joka keittokirjan ”Elämäniloisia ruokia Louisianasta ja Meksikosta” mukaan on saanut nimekseen Mexi-kana. Ihan vähän taas piti sovellella ja teinpä sitten näin:

Mexi-kana Rantapellossa
(just riitti viidelle tortillojen ja muiden tykötarpeiden (mm. cole-slaw) kanssa)

6 broilerin rintafilettä
1 dl öljyä
2 sipulia pienittynä
4 valkosipulinkynttä murskattuna
2 tomaattia lohkoina
2 punaista chiliä
2 rkl persiljaa
2 dl suolapähkinöitä murskattuna
1 tl timjamia
2 rkl chiliketsuppia
1 plo Sol-olutta

Leikkaa broileri annospaloiksi, ruskista öljyssä ja pistä sitten sivuun.
lisää pannulle loput öljystä ja kuullota siput ja valkosipuli, lisää tomaatit, persiljasilppu, chilit pieninä paloina, suolapähkinät, chiliketsuppi. Mausta broilerinpalat suolalla ja timjamilla, lisää edellisten joukkoon, anna hetken kiehua keskenään. Lisää pullollinen olutta ja hauduta 40 minuuttia.

Buen provecho!


brunssi-12 Tuo Pinto beans -paputahna oli muuten hyvää, erityisesti ranskan kerman ja tortillojen kanssa, ja ihan selaisenaankin.

 

Sitten tein ”jälkijättöisen” nimpparikakun, josta sankari sanoi, ettei ole koskaan nähnyt minun tekevän kamalamman näköistä kakkua. Kieltämättä se näyttääkin kuin olisi upotettu mustikoita Pepsodenttiin, eikö? Tai joltain smurffi-kakulta!

Miksikö se on tuon värinen? Noku. Noku ajattelin, että voisin yrittää tehdä sellaisen värikkään kakkukavalkadin lauantaiksi, kun se teema kerran on se Meksiko. Niin käyttäisin sitä niiden sinistä, oranssinkeltaista, liki fuksianpunaista… mutta tämänpäiväisen kokeilun ja palautteen jälkeen taidan hylätä ajatuksen.

brunssi-11

Ja toinen syy sinisen elintarvikevärikokeiluun oli,
kun minulla on tämä sininen vaihe menossa.
Kuvaamisen kanssa. Ja kattausten kanssa.
Mutta lienee uskottava, että rajansa kaikella.
Ei Pepsodent- tai Smurffi-rahkakermaa enää meillä! 😀

brunssi-2-2

 

Kirjoitettu kello 19:32