Pakkanen ei mielestäni ole perusteltu syy olla sisällä, eikä syy olla lähtemättä lenkille. Ei millään muotoa.

Mutta onnistuin puhumaan itseni ympäri, selittelemään laiskuuttani, perustelemaan oman ajan tärkeyttä ja sen merkitystä koko tulevan vuoden jaksamiselleni, antamaan itselleni anteeksi,  — siis en käynyt lenkillä tänään, eikä minulla ole yhtäkään kaunista loppiaistiistain pakkaskuvaa merenrannasta eikä mistään muualtakaan…

Ja hitto, mikä henkinen taistelu oli itseni kanssa käytävä, etten pihalle ja merenrantapoluille pakkautunut. Etten villalla ja vaatteilla kehoani vuorannut ja tepastelemaan taittunut. En. Ja lopultakin nautin ihan hurjan paljon kun laittelin kuvia, sosiaalisia suhteita tietokoneen ja puhelimen kautta hoitelin, hyvää, kevyttä !!, ruokaa vain Pehtoorille ja itselleni kokkailin. Ihan vain pirttipäivän pidin.

Ja syysloman Mallorcan maisemissa monta tuntia nautin. Korttejakin taisi syntyä, ehkä yksi pikku juliste Kilpurin huoneen seinälle.

oleanterisein

Kovin ovat sekalaisia nämä kuvavalintani, mutta joka tapauksessa kannattaa klikata isommiksi. Ehkä jonkun niistä voisit kelpuutta jopa läppärin taustakuvaksi? Resoluutio on muutamissa tosi iso, vaikka korttitulostukseen riittävä.

rannekkeet

La Palman katedraalin sivupihalla rihkamakauppiaat (fariseukset?) myivät tällaisia.

Karkkipäivä

Karkkipäivä.

Kuvajuttuja

Oliiivilehto 10_2014

Oliivilehdossa.

Plataanipuita

Takaisin kylään.

Kutsu

Mallorcan caféet.

Kirjoitettu kello 21:49
La
03
01
2015

Hyviä asioita

Yltiöpositiivisuus, ainainen ”kaikessa-on-jotain-hyvää” -asenne, ”käännä-toinen-poskesi” -kehotukset ja tekopyhä ”meillähän-on-kaikki-hyvin” -jutut saavat minut ärsyyntymään, varsinkin jos se on sellaista päälleliimattua, eikä myötäsyntyistä. En ärsyynny ihan helposti, mutta rajansa kaikella.

Ja toisaalta –  ehdottomasti olen sitä mieltä, väittäisin jopa, että elämänkokemuksellani – tiedän, että myönteisellä, sellaisella enempi avoimella, aurinkoisella suhtautumisella pärjää aika hyvin; elämänmeno on helpompaa siten kuin jatkuvalla jurnuttamisella ja valittamisella. Täällä Temmatussakin olen koettanut pitää yllä sellaista enempi-vähempi ennakkoluulotonta, enempi-vähempi myönteistä asennetta ilmassa, … olen yrittänyt olla/kirjoittaa siten, etten kovin kovasti urputtaisi.

Aina tuo positiivisuus ei ihan itsestään vain kanna. Ei vaikka miten yrittäisi.

Niinpä.

Tänään on ollut sellainen päivä, että olen tarkoituksellisesti, tietoisesti koettanut oikeasti olla liki sokerisen positiivisesti ajatteleva, hyviä puolia vaikka kivenkolosta esille kaivava, vaikka väkisin yltiöpositiivinen, tarkoituksenmukaisesti pelkkiä positiivisia pointteja tässä päivässä näkevä. Ja onhan niitä – monia hyviä hetkiä tässäkin päivässä ollut. 😉

nastat

Surkea räntäsade, jota sotki maiseman jo aamukuudelta, jätti puihin valkoista. Eilen kovin valjulta vaikuttava maisema olikin valkoinen tänään!

Ja se, että sittenkin sain puolen päivän jälkeen lenkille lähdetyksi, oli voitto. Eikä se keli sitten niin paha ollutkaan. Semminkin kun oli ne uudet Icebugit. Jo eilen ensimmäistä kertaa uusia nasta!!!lenkkareita kokeillessani olin vakuuttunut, että jo vain ovat oivalliset. Taapertaminen oli turvallista ja tömäkkää. I like!

Tänään kaupassa iloa aiheutti monikin asia. Olin siellä paljolti nukkumattoman yön jälkeen heti aamukahdeksalta ja pikkuisen huolimattomana, mm. lompakkoni olin jättänyt autoon, minkä huomasin vasta kassalla, juuri ennen omaa vuoroani ;), mutta hymyilevä, kassalla ollut, nuori mies vain totesi ”meillä kaikilla on huonot aamumme” ja lähti reippaasti ja hymyillen punnitsemaan palsternakkaa, minkä olin itse unohtanut tehdä.  Palvelua oli. Mutta ei tuskastuneita kanssa-asiakkaita. Kömmähdykseni jäi yleisön puutteessa liki huomaamatta.

Ja vihanneksista puheenollen: kukkakaalit maksoivat vain euron, parsakaalit euron, paprikat olivat edullisia, porkkanat rapsakoita, laareissa kaikkia lempparisipuleitani, lantut luomuja!

lauantai

Ei me kaksistaan noita kaikkia sentään syöty; huomiseksi teen marinoituja juureksia. Maistuvat nuorillekin.

Ja sellainen juttu; Pehtoori & Poika kävivät tänään hakemassa polttopuita. Kimpassa menivät. Hassua, mutta jokin minussa läikähti, – jotenkin tuntui erinomaisen mukavalle.

Ei ehkä elämää suurempaa, mutta sellaisestakin ymmärsin iloita, kun hoksasin kahden saamamme joulutervehdys-kukka-asetelman  (jotka by-the-way käytettiin mökillä viime viikolla) amaryllisten ”kasvaneen yli”, notkahtaneen pahemman kerran, ja mietin, mitä asialle tekisin ja hakeuduin pihan perällä olevalle varastolle, ja sieltä varsin vaivattomasti löysin tukikepit kukille. Että on sellainen Pehtoori, joka huolehtii puutarha-asioista ja tavaroiden järjestyksestä!

 

lauantai-3

Päiväunet. Niistä ei voi muuta kuin olla kiitollinen. Että sellaisiin on mahdollisuus, ja kyky. Tuo jälkimmäinen(kään) ei ole minulle mikään itsestäänselvyys.

Ja nyt. Takkatuli. Sellainenkin ylellisyys on kotona. Siis sen ääreen…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Sitten ihan muuta… täällä blogissani (virallisesti 7 vuotta tuli täyteen!!) on ollut aina vuodenvaihteessa tapana tehdä katsaus edelliseen vuoteen ja palkita (kirjalla, kuohuviinillä, korttikotelolla) eniten kommentoinut (ks. esim. 2013) ja nytkin kalenteri on valmiina postitettavaksi, mutta WordPress, jonka alustalla ja tilastoinnin varassa blogini on, ei ole onnistunut toimittamaan tilastoja ja kertomaan, kuka on vuonna 2014 eniten kommentoinut (Katri vai Koivu)? Kyseltyäni, ilmoittivat, että ma 5.1. joku on töissä ja ehkä silloin saan tilastot… Ja tässä samalla voin jo julistaa ”uuden kisan” = vuonna 2015 eniten kommentoinut palkitaan ensi vuonna. 🙂

 

 

 

Kirjoitettu kello 19:45
Pe
02
01
2015

Vuoden lopulla

Maailma saatiin valmiiksi viime vuoden puolella.

WP_20150101_01_16_28_Pro

Toissailtana hirmuinen loppukiri, että liki 1000 palan maapallo saatiin valmiiksi ennen kuin lähdettiin mökiltä Saariselän keskustaan.

WP_20141230_23_08_00_Pro

Oppiikihan sitä tuollaisesta jotakin, mutta sitä mietittiin, että miksi palapelien kokoaminen on niin mukavaa? Ei tarvitse ajatella muuta? Tavoite on saavutettavissa? Kootessa on mukava höpötellä tai olla hiljaa. Kaikkihan eivät tuollaiseen retkahda (esim. Pehtoori ei) mutta toiset sitten enemmänkin (tytär aina, minäkin lähes aina).

31_12_2014

Seitsemän aikaan, kun pallo oli valmis, lähdimme syömään.

31_12_2014-17

Paikaksi valikoitui Lumi-ravintola (ylh. oik.) kahdestakin syystä: ei ole siellä ennen syöty ja se mainostaa listoillaan olevan Jäämeren kuningasrapua. Sitähän minä sitten tilasin. Oli odotuksenmukaista: hyvää.

WP_20141231_19_22_08_Pro

Illallisen jälkeen olisimme Pehtoorin kanssa tietysti vetäytyneet takaisin Hangasojalle, – me niistä raketeista, vaihtuuhan se vuosi vähemmälläkin. Mutta tyär oli tiukkana: puoleenyöhön asti ollaan ihmisten ilmoilla. Eiku Panimolle.

31_12_2014-9

Minä olen kulkenut Saariselällä 11-vuotiaasta asti, Panimo siellä on ollut neljännesvuosisadan – ainakin, mutta enpä ole koskaan käynyt. Kerran ovella: oli täynnä väkeä, tupakansavua, meteliä, viinanhuurua. Ja siitä lähtien en ole siellä halunnutkaan käydä. Nyt mentiin. Ja sehän olikin vallan familiaari, siisti, rauhallinen, pubi-tunnelmainen paikka, jossa listalla oli mm. raakkulonkeroa, Oskuperkelettä, jalostettua kaakaota ja ihan tavallista kuohuviiniäkin.

WP_20141231_22_38_04_Pro

31_12_2014-8

Vielä ennen puoltayötä ehdimme käydä Teerenpesässä, josta siitäkin minulla on ollut hyvin ennakkoluuloiset käsitykset. Siellä olen käynyt silloin kun se oli ihan uusi = noin 30 vuotta sitten. Lähtemättömän vaikutuksen teki stadin slangia puhuva leidi (tekisi mieli kirjoittaa naikkonen), jolla oli minkkipanta päässään, täysin naarmuttomat, pakastavedetyt laskettelumonot jalassaan ja joka esiintyi niin laskettelijana, niin laskettelijana. Silloin paikka vaikutti jotenkin trendikkäältä, muotitietoisten pintaliitäjien paikalta ja nyt? Nyt se vastasi melkein sellaista kuin aiemmat muistoni Panimon ovelta olivat. Karaoke soi, nuoria melkoisessa jurrissa, Jekku-pulloilla vuoratut lautaseinät ja paikalla suomalaista kaamosmasennusta Lapin Kullalla ja lonkerolla lievittäviä enemmän kuin tiskille mahtui …

Pehtoori ja Esikoinen pelasivat yhden biljardin, minkä jälkeen olikin hyvä aika häipyä katselemaan ilotulitusta. Olen jo niiiiin vanha ja kukkahattutäti, etten oikein perusta tuollaisesta rahojen ampumisesta taivaalle, mutta ei voi mitään: hienoa oli. Todella komea ilotulitus oli. Taivas oli mustanpuhuva ja pilvetön, sää tuuleton, oli pikkupakkanen, – ja raketit vaikuttavia! (klikkailehan isommiksi)

31_12_2014-15

31_12_2014-16

Happy New Year

Kyllä minä vaikutuin niistä puistakin, joita kylän pääraitin varrella on.

31_12_2014-7

31_12_2014-14

Kirjoitettu kello 19:04

Eilisestä kolmen hengen uudenvuodenaatonjuhlinnasta kuvia ja juttua huomenna, nyt on vain julkaistava kuvat tämänpäiväiseltä kotimatkalta!

Nukuimme pitkään, teimme lähtöä kauan: puolelta päivin suljimme Myötätuulen oven – Hangasojalla tihuutti vettä!

Kun Kutturan risteykseen pääsimme, huomasimme, että vielä kerran Lapin luonto näytti meille kauneutensa, koko taivaankannellisen väriä, valoa, tulta. Ilman pyroaineita, ilman mitään keinotekoista.

Tie oli liukas, Pehtoori ajeli, tytär ja minä kuvasimme ”lennosta”. Lähes koko matkan mökiltä Sodankylään hehkui. Luomuilotulitus. Pohjoisen luonnon kauneus, monimuotoisuus.

Ennenkin on sanonut tästä: pimeä! kaamosaika. Kuinka kaunis se tuolla raukoilla rajoilla voi ollakaan!

Klikkaa kuvat isommiksi.

Taivaantulet 2015

Taivaantulet 2015-2

Taivaantulet 2015-4

Taivaantulet 2015-5

Taivaantulet 2015-6

Taivaantulet 2015-7

Taivaantulet 2015-8

Sodankylän jälkeen alkoi sumu. Mutta oli vielä suhteellisen valoisaa, tai siis vain hämärää.

Rovaniemellä kahvi-croissant-tauko, ja sen jälkeen minun vuoroni siirtyä rattiin. Liukasta ei ollut. Ihan tavattoman vähän liikennettä, paljon vähemmän kuin tavallisina sunnuntaina mökiltä palatessa, mutta sumua oli. Ihan mieletön sumu ja pimeys. Hädin tuskin 50 metriä eteenpäin näkyi. Hiljalleen tultiin sitten. Kaikkinensa kuusi tuntia kului, mutta turvallisesti tultiin.

Olipa mukava, leppoisa, rauhallinen mökkiviikko. Iso onnenrippunen elämässä oli tuo.

Kirjoitettu kello 21:01

Aamuladulla

Aamuladulle ehdin tänään. Täällähän aamu(kin) on suhteellinen käsite. 😉 Puolikymmeneltä olin Savottakahvilan nurkalla valmiina ladulle. Laanilaan on tehty uusi hieno alikulku hiihtäjiä varten, mutta enpä mennyt siitä vaan ohi, Prospektorin ladulle.

Aamuladulla-2

Aamuladulla-4

Aamuhämärissä on hienoa hiihdellä, omaan tahtiin, kuvailla välillä. Tykkyä on täällä kovasti, ihan talven ihmemaa. Tänään pakkasta ollut alle kymmenen astetta. Oiva keli ulkoilla. Sitä sitten tein monta tuntia. Niin kuin eilenkin. Hiihtäninen on tuntunut mukavalle. Pehtoori on puuhastellut pihapiirissä ja tepastellut pikkuteitä kylille tai kyliltä mökille. Tyär on melkein joka päivä käynyt salilla; tosin tänään piti pyjamapäivän. Käytti sen työnhakuhommissa; hakemuksia duunasi useampaankin paikkaan. Minä en koneelta luentodioja aukaissutkaan. Ajattelin, että ehdinhän minä. Ensi vuonna. Silloin on pakko. 😛

Aamuladulla-3

Lumitöitäkin oli tänään tehtävänä; yöllä oli satanut, päivälläkin vähän kevyttä pakkaslunta. Kauppareissulla vahvistui käsitys siitä, että japanilaiset ovat löytäneet Saariselän. Partioaitan tuttu myyjä sanoi, että vuodenvaihteessa täällä olevien turistien suhde on 60 – 40 ulkomaalaisia – suomalaisia.

Ja kyllä täällä kelpaa kaikkien olla. Eiliseltä iltapäivän hiihtolenkiltä muutama sinisen hetken kuva.

Ladulla

Ladulla-2

Ladulla-3

 Hiljaista, pehmeää, kaunista, sinistä, kaukana kavala maailma. liikkumisen iloa, yhdessä syöden, yksinkertaista, hyvää, nyt lempeä raukeus. Siitä on vuoden viimeinen tiistai tehty.

Kirjoitettu kello 19:16

Sinisiä hetkiä_

 Sinisiä hetkiä, pakkasta, lunta, kauniimpaa kuin koskaan – tai noh, ainakin siltä taas tuntuu. Hyvää ruokaa, rantasauna, pitkiä yöunia ilman painajaisia. Kävelyä tunturin reunalla ja Hangasojan varrella. Rakkainta seuraa (vain pari puuttuu), glögin tuoksua ja takkatulen loimua. Kirjoja, lautapelejä ja käsitöitä.

Ensi vuoden joulukorttikuvat otettu. Todellakin, vaikka koko joulukalenterin kuvat!

Sinisiä hetkiä_-7

Sinisiä hetkiä_-6

Aurinko ei nouse, eikä laske. Eilen puolelta päivin Kaunispään huipulta etelään näkyi kuitenkin auringon halo. (Ai niin, kaikki kuvat kannattaa klikata isommiksi)

Sinisiä hetkiä_-5

Sinisiä hetkiä_-3

Sinisiä hetkiä_-2

Kuvissa näkyy usva, joka peittää koko Saariselän kylän. Mietittiin ensin, että ”alavilla mailla hallanvaara”, mutta sumupatja olikin Iisakkapäällä olleiden lumetuskoneiden aikaansaamaa…

Sinisiä hetkiä_-13

Sinisiä hetkiä_-14

Sinisiä hetkiä_-15

”Yleisön pyynnöstä” = Pehtoorin ja Tyttären kannustuksesta lähettelin revontulikuvia ja näitä muita Ursan taivaanvahti -sivustolle ja Ylen sääkuviin. Yllätyin, että revontuliotokseni rankanttiin (IV/V) vallan hyvin, mutta nuo halot eivät saaneet kuin I/V. Eilen illalla ei tähtikirkkaasta taivaasta huolimatta mitään reposia näkynyt.

Tänään on ollut pilvessä, ja pakkasta.

Aika vastikään palasimme ”brunssilta”. Tästähän on ollut puhetta, että tällä brunssikin on hyvin suhteellinen käsite. Laanilan Kievarissa taas kerran.

Sinisiä hetkiä_-9

Sinisiä hetkiä_-11

Sinisiä hetkiä_-2-4

Ja nyt?

Kertosäe: ”Sinisiä hetkiä, pakkasta, lunta, kauniimpaa kuin koskaan – tai noh, ainakin siltä taas tuntuu. Hyvää ruokaa, rantasauna, pitkiä yöunia ilman painajaisia. Kävelyä tunturin reunalla ja Hangasojan varrella. Rakkainta seuraa (vain pari puuttuu), glögin tuoksua ja takkatulen loimua. Kirjoja, lautapelejä ja käsitöitä.”

Kirjoitettu kello 18:06
Ti
23
12
2014

Joulutervehdyksiä

Tänään on ollut aikaa käydä viemässä joulutervehdyksiä, käydä tapaamassa vanhuksia. Aamulla käveltiin Pehtoorin kanssa anoppilaan – tai siis heidän ”sijaisasuntoonsa” – aamukahville ja joulupullalle. Sinisessä hetkessä, jo pitenevässä päivässä, tyvenessä pikkupakkasessa, lumisia pikkuteitä pitkin oli mukava kävellä. Tytär tuli autollaan ja toi kukka- ja ruokakorit tullessaan.  Iltapäivällä sitten Caritakseen äidin luo. Ennen, välissä ja jälkeen ruokapuuhia. Lussukka päivä.

Joulutervehdyksiä-7

Kaikki saamamme joulukortit kävin läpi, mukava niitä on saada, lähettääkin omia. Enkä koskaan jaksa lakata ihmettelemästä niitä (sisareni etunenässä), jotka jaksavat, osaavat vuosi toisensa jälkeen itse värkätä, askarrella, kymmeniä kortteja… Muutamia muitakin ihan erityisen ilahduttavia, hauskoja, muistoja tuovia kortteja. Ja kaikki ihania, kiitos kaikille korteista!

Ja kukista. Ihan hurjan ihania kukkatervehdyksiä tänä vuonna on saatu.

Joulutervehdyksiä-4

Joulutervehdyksiä-5

Joulutervehdyksiä-6

Nyt on aamupuuropöytäkin jo katettu.
Joulu voi tulla. Oikeastaan on jo alkanut.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

23

Joulutervehdyksiä

Kirjoitettu kello 20:22

Eihän näistä nyt enää joulupöydän vinkeiksi taida olla, mutta onhan noita pyhiä tulossa vaikka ja kuinka …

Nyt kun kaupoissa on hyvin saatavilla erinomaista kalkkunaa, niin kannattaa tehdä – vaikka uudenvuoden juhlaan? – vitello tonnatoa. Italiassahan, tai siis ”oikeesti” se tehdään vasikasta, mutta tässä ohjeessa se tehdäänkin kalkkunasta. Minulla oli iso kahden ja puolen kilon valmiiksi suolattu ”juhlafile”-rulla, jonka lauantaina paistoin paistipussissa 200-asteessa niin kauan, että mittari näytti sisälämpötilaksi yli 80 astetta. Jäähdytin kunnolla. Ja illalla tein soosin, ja sen jälkeen kokosin ruoan. Eihän siitä saa kauniinnäköistä ei niin millään, mutta hyvää se oli. Tuosta annoksesta riitti meille viidelle eilen ja sitten vielä nuorille koteihinsa dogibagit ja meillekin tälle päivälle safka. Ohessa tarjosin munakoiso-tomaattivuokaa, riisiä, salaattia, jossa oli paljon tomaattia ja pähkinöitä.

Vitello tonnato – kalkkunasta

1 paistovalmis kalkkunapaisti tai kalkkunafilettä
1 purkki tonnikalaa öljyssä
1½ dl majoneesia
4 rkl kapriksia
4–5 anjovisfilettä
oliiviöljyä/kermaa
puolen sitruunan mehu
suolaa, mustapippuria
parmesan/grano padano -viipaleita

Jouluherkkuja-4

Paista kalkkunarulla tai file uunissa paistopussissa kypsäksi. Jäähdytä (vaikka yön yli). Sekoita tehosekoittimessa tonnikala, majoneesi, puolet kapriksista ja anjovisfileet. Purista puolikkaan sitruunan mehu kastikkeeseen. Notkista kastiketta vedellä, öljyllä tai kermalla. Levitä astian pohjalle kastiketta ja sitten ohueksi viipaleiksi leikattua kalkkunaa, viipaleiden päälle suolaa ja pippuria, ja taas kastiketta jne. Lopuksi päälle loput kaprikset ja juustolastut. Anna makujen  tasaantua  vaikka seuraavaan päivään.

Ja sitten jälkiruoaksi oli eilen piparkakkurahkaa.

1 prk sitruunarahkaa
1 prk vaniljaproteiinirahkaa
1 dl vispikermaa
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Vispaa ainekset, murustele mieluinen määrä pipareita vaahtoon ja annostele laseihin.

Jouluherkkuja-3
Jouluherkkuja-5

 

Ja tässä tulee harjoitusversio joulupavlovasta. Ihan tavallinen pavlova-pohja vaikka Valion ohjeen mukaan, sitten siihen maustettu kermavaahto päälle. Hedelmiä, marjoja mieltymysten mukaan, mutta jouluisen siitä tekevät taatelit (joita minulla ei vielä tuossa harjoitusversiossa ollut) ja rommiluumut.

Kuukausi sitten laitoin pussillisen luumuja lasipurkkiin, keittelin desin vettä ja sulattelin siihen desin sokeria. Sokeriliemeen sitten pari desiä Sailor Jerry -rommia, jota kesältä oli jäänyt mansikoiden marinoinnista. Ja liemi luumujen päälle. Pari kertaa olen luumuja hämmennellyt…

Jouluherkkuja-8

Ja niitä sitten siis pavlovan päälle. Ne ovat varmasti hyviä myös vaniljajäätelön kanssa, eikös voisikin olla?

Jouluherkkuja-6

Jouluherkkuja-7

Eilen leivon ensimmäisen leipomuksen ”Kinuskikissan helpot suosikit” -kirjasta. Puolukka-kookospiirakka. Pieni palanen puokkiin jo Pehtoorin kanssa syötiin äsken jälkkäriksi. Ihanan ”tiviä” oli tuo. Sellaista vähän lasehtinutta, vähän piparkakkutaikinan makuista, kerrassaan hyvää. Ohjeessa kehotettiin tarjoamaan kermavaahdon kanssa, varmasti niin teenkin sitten kun sitä oikein tarjolle, en vain maistiaisiksi, laitan.

Puolukka-kookospiirakka

200 g voita
2½ dl fariinisokeria
2 munaa
5 dl vehnäjauhoja
2 dl kookoshiutaleita
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
200 g kermaviiliä (minulla ei ollut, laitoin rasvatonta, maustamatonta jukurttia, hyvin toimi)
4½ dl puolukoita

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, ja lisää munat yksitellen.
Yhdistä kuivat aineet, ja slisää taikinaan vuorotellen kermaviilin/jukurtin kanssa. Sekoita lopuksi joukkoon puolukat, mutta säästä ½ dl taikinan päälle.
Levitä voideltuun vuokaan, ripottele loput puolukat pinnalle.
Paista 200-asteisessa uunissa 35 minuuttia. Suojaa pinta jos alkaa tummua liikaa.

Jouluherkkuja-9

Jouluherkkuja-10

Näihin makeisiin kuviin ja tunnelmiin… nyt lähden jo kattamaan joulupöytää, joten leppoisia tuokioita toivottelen teille muillekin joulupuuhien parissa.

Tuosta puolukkapiirakasta ja joulukalenteri-kuvasta minulle tuli merkillinen assosiaatio LASTEN Rosvolauluun…

Milloinhan Valvira, Evira, kristillisdemokraatit, kieltävät tämän? Kaneli on pääkaupunkiseudun päiväkotilasten joulupuurosta jo kielletty, Ranskassa ei enää saa tehdä jouluseimiä yleisille paikoille, … Tästä huolimatta … Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään näin Kardemumman yössä…

Taidan kyllä laittaa soimaan Kolme tenoria.

♪ ♫ ♫ ♪ ♪ ♪ ♫  

Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään näin Kardemumman yössä.
– –  –
Ja kun me käymme leipuriin, jo huomaa aivotonkin;
vain leivän viemme, kaakun, niin ja kaljapullon jonkin.
No pipperkakun sirkaman voi joskus ottaa Joonatan.
Vaan muuten vie piukkaakin hiukkaakin niukemman
Kasper ja Jesper ja Joonatan.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI
22

22

Kirjoitettu kello 18:28
Su
21
12
2014

Jouluinen Oulu

Jouluarvontapäivä tänään. Oman jouluruokamuistonsa ovat kommenttilaatikkoon kirjoittaneet ja siten arvonnassa mukana Katri, Koivu, Erja, Kirsi, Tuula, Maarit, Irmeli, Tiina, Sirpa, Annu, Antti, Anna, Marja-Liisa ja Maisa. Näiden, yhteensä neljäntoista (kiitos kaikille mukavista jutuista, muistoista) kesken suoritettiin ”virallinen arvonta” – tällä kertaa onnettarena tytär, ja Pehtoori itseoikeutettuna päävalvojana, Juniori ja Miniä todistajina.

Arvontavideoklippi KLIKS

Onneksi olkoon voittajalle. Postitatko minulle (reija at satokangas.fi) maapostiosoitteesi, niin laitan kalenterin tulemaan. … 😉

Mitäkö muuta tänään? Ulkoilua ja ruoanlaittoa, nyt sitä leipomistakin. Kysymys kuuluukin: kuvia lenkiltä vai safkoista? Taidan nyt tyytyä lenkkikuviin, huomenna sitten ruokakuvia ja -reseptejä.

On tässä illan päälle vielä laadittava paistinkääntäjille joulukirje, ja hoideltava muita – liki (työ-) – asioita. Siispä nyt vain kuvia jouluisesta Oulusta.

Piispantalon (tuomiokapitulin) portti ja pihalla seimi.

21

21-2

21-9

21-4

Kaupungintalon edessä oleva joulukuusi on koristeltu vähemmän viehättävästi,
mutta tähti on kaunis.

21-10

Sunnuntaiaamuinen Rotuaari ei edes joulun alla ole ruuhkainen.

21-11

21-5

Näistä valoista pidän hyvin paljon.

21-6

Luulin, että halli olisi auki jo aamusta, ei ollut. Yhdeltätoista vasta.

21-7

Aittojen välissä menneen ajan tunnelmaa… Melkein näin merimiehiä ja kauppaporvareita, kauppiaita ja talonpoikia noilla tienoin.

21-8

Ja joulukalenterikuvaksi yksi Valoa Oulu -tapahtuman kuvista, jonka ehkä sittenkin olisin voinut kelpuuttaa joulukorttikuvaksi. En kelpuuttanut, vaan otin sellaisen, josta Pehtoori sanoi, että ”jäätynyt Unski”. Unski (alias Nahka) on nuorenparin kiinanharjakoira (ks. kuva).

Taidan kuitenkin laittaa kelpuuttamani joulukorttikuvan (tuosta Pehtoorin nihkeästä luonnehdinnasta huolimatta) tänne blogiin sitten aattona. 😉

Mutta nyt siis kuva ”Promenadi Huwisaarilla” -tapahtumasta.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

21

21

Kirjoitettu kello 18:50

Ette usko, muttta meitä oli tänään puolen tusinaa tohtorisihmistä siivoamassa seminaarihuonetta, arkistohuonetta, mikrofilmien lukuhuonetta ja oppiaineen nettisivuja. Kannoimme, järjestelimme, luutusimme, teimme tilaa, veimme roskia. Eikä kukaan valittanut, että ”ei ole minun hommiani”.  Tosiasiassa meitä oli kaksi puuhanaista 😉 ,  jotka saimme vedetyksi mukaan oppiaineen miehetkin (”nyt tuutte auttamaan!!”).

Ja onhan kaikilla hyvä mieli. Työviihtyvyys kasvoi huikeasti.

Ajoissa lähdin töistä; tein pikaista pastasafkaa ja sitten lähdimme jouluostoksille. Pehtoorin kanssa kaupungilla tehollista peliaikaa tunteroinen. Ihan riittävä.

Sitten (joulu)viinien maistiaisiin. Jo vain meillä oli erinomaisia viinejä!

Viininmaistelut

Viininmaistelut-2

Hienoja viinejä, uusia makuelämyksiä ..  Lukuunottamatta korkkivikaista Amaronea 🙁  (mikä menetys!). Jos nyt tekisin tuon Jouluviinit 2014 -postaukseni uudestaan, tekisin sen ehkä erilaialla. Mutta toisaalta…. Ehdin tätä Marsalaa resepteineen suositella viikonloppunakin…

Viininmaistelut-3

Melkoinen puheensorina meistä kahdeksastakin lähti. Näiden ihmisten kanssa ei tarvitse esittää viinintuntijaa, ei jäykistellä, –  voi vain olla. Ja sellainen on hyväksi. Pitkällinen (viini)ystävyys on hyväksi.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 

18

18

Klikkaa isommaksi. 

Kirjoitettu kello 22:34
Ke
17
12
2014

Joulusiivous

Tänään tulin töistä puhtaaseen kotiin. Meidän luottoihminen, S. oli tänään käynyt siivoamassa. Eikä hän käy vain joulun alla, vaan parin, kolmen viikon välein ympäri vuoden. Olisin valmis luopumaan joka toisesta kampaajakäynnistä, joka toisesta poronpaistista ja joka toisesta samppanjasta, jos niistä olisi kiinni siivoojan käynti.

Kerran tein  postauksen siitä, kuinka me Pehtoorin kanssa molemmat olemme siisteyden perään, Pehtoori vielä paljon enemmän kuin minä, ks. Oodi siisteydelle. Joka tapauksessa on ihanaa kun täällä on putsattu ja puleerattu.

Minä sain sitten käyttää illan hifistelyyn. Siivosin ja laitoin Festan jouluasuun.

Joulusiivous

 Luutusin lattiat, ja sain laittaa pikku keittiöön puhtaan maton.

Joulusiivous-2

Pöydän vahasin ja laitoin punaiset kaitaliinat.

Joulusiivous-3

Joululautasliinat nostin esille.

Joulusiivous-9

Juhlalautasliinarenkaatkin jo hain kaapista.

Joulusiivous-4

Pikkupöydälle liina ja suklaata.

Joulusiivous-6

Joulusiivousta siivouksen vuoksi, mutta vielä enemmän juhlan tunnun tulemisen vuoksi. Tulee joulun tuntu, juhlan tuntu kun laittaa kaikkea pientä esille. Ja siivoaa. 😉

Joulusiivous-7

Joulusiivous-11

Enkeleitä oli paljon liikkeellä.

Joulusiivous-8

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

17

17

Kirjoitettu kello 21:28
Su
14
12
2014

Joulua kohti

Viikonlopulle leimaa-antavaa jouluvalmistelut ja paljo tekeminen.

Eilinen meni illansuuhun asti keittiössä, mitä nyt välillä kävin kävellen Prismassa.

Viidestä kiloa porkkanoita ja lanttuja tehtiin (Pehtoori kuori ja pilkkoi!) laatikot, joululimput ja jouluruukut paistoin. Leivinuunista tuoksu leivittäytyi koko taloon, pihallekin asti.

Iltapäivän lopulla äyriäis-nuudelieineen jälkeen Juniorikin tuli, nautimme yhdessä pullollisen kuohuvaa ja sitten kohti keilahallia. Perhekeilaus! Neljästään suhteellisen tiukka ja tasainen keilauskisa. Tuntui hassulle olla neljästään ”ulkona”, keilaamassa. Edellisen kerran keilattu kimpassa varmasti joskus 10 vuotta sitten Vuokatissa. Jälkipelit puitiin Kulumasa. Perhedrinksut! 😉 Me muut kuuntelimme tyttären yritysideaa, eikä suinkaan tyrmätty. Päinvastoin.

Seitsemän jälkeen erkanin ja lähdin Raatinsaareen: oli Tiiman pikkujoulut. Historianopiskelijoiden ainejärjestön kuusijuhla. Kuinkahan mones minulle? Syksyllä 1978 ensimmäisen kerran…. Väliin on jäänyt jokunen, mutta silti, aika mones.

lauantai-3

Ja kuinka tunsinkaan itseni vanhaksi. Taas. Kollegan kanssa todettiin, ettei koskaan ole ollut yhtä kristillisiä joululauluja historian opiskelijoiden pilheissä. Yhteislaulu ei tietenkään estänyt oluen ja siiderin kulumista. Sovellettu jouluevankeliumi oli kerrassaan oivaltava, vaati sisäpiirin tietoa, jotta hauskuus tuli ymmärretyksi. Moneen pöytään pyydettiin, monessa kävin. Eikä me paljoakaan historian opiskelusta tai opettamisesta juteltu, enemmän patikoinnista tai Oulusta tai opiskelijoiden pukeutumisesta. Kaikkinensa olin tyytyväinen, että tulin lähteneeksi. Ja että tulin lähteneeksi kotiin kymmenen bussilla. Muukin perhe palautui ”yhiltä” samoihin aikoihin. Jotta tuplapikkujoulut eilen.  😉

lauantai

Ja tänään touhuaminen on jatkunut. Pieni lenkki ja tyttären kanssa äidin luona käynti keskeyttivät jouluvalmistelut. Niihin on kuulunut myös kuvaaminen ja viinisuosituslistan teko tänne blogiin, mutta eipä ole vielä valmista, ei ole. Mutta lupaan, että huomenissa tai tiistaina viimeistään on.

kolmas adventti

kolmas adventti-2

Jouluruukun (tein eka kertaa tuoreista yrteistä, ja aina vain parempaa se on!) ja pakastimesta löytyneen poronpaistipadan jämien ja vuohenjuustosalaatin kanssa tuo kuvan Radici oli erinomaista, mutta se ei ole suosituslistalla. Lähinnä siksi, ettei sitä enää Alkosta saa. Jälkkäriksi oli koe-erä joulu-pavlovaa… ui-jui, oli hyvää. Ihan juhlaruokaa kolmannen adventin sunnuntaina oli. Palaan siihenkin. Ja äsken totesin tyttärelle, että hassua kun ei sunnuntai-iltana ole skypeä! Enkä tosiaankaan kaipaa! Live on parempi. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

14

(kun klikkaat kuvan isommaksi, hyasintti melkein tuoksuu… )

14

 

Lucian päivä. Luciasta tulee mieleen suomenruotsalaisten joulunalusjuhla, päiväkotien ja alakoulujen juhla, pyhimys ja glögi. Glögi?

Lucia (lat. lux ~valo) kuoli kristittyjen vainoissa vuonna 310. Vanhempansa olivat sopineet hänen avioliitostaan, mutta Lucia antoikin rukkaset sulhaselle ja päätti sen sijaan ryhtyä Kristuksen morsiameksi. Katkera sulhaskandidaatti kosti, ja järjesti niin, että keisarin armeijan voimalla Lucia pakotettiin ilotaloon töihin. Mutta Lucia jähmettyikin paikoilleen, eikä pyhää neitsyttä saatu liikahtamaan, ei edes kuumalla öljyllä. Marttyyrin silmät puhkaistiin, mutta turhaan, legendan mukaan hänelle kasvoi aina uudet näkevät silmät [mikä selittää sen, että Lucia on sokeiden pyhimys]. Kun kirkkotaiteessa näkyy nainen, jolla on kädessään tarjotin, jossa on silmät, on kyse Luciasta.

Lucia

File-Saint_Lucy_by_Domenico_di_Pace_Beccafumi

 File-Saint_Lucy_by_Domenico_di_Pace_BeccafumiSkandinaavisen Lucia-juhlan tarina pohjautuu sisilialaiseen legendaan, mutta täällä Pohjolassa Lucia on ennen kaikkea valon tuoja. Ja sitten ihan eri asia on glögi, joka tehdään Santa Luzia -viinistä.

Alkossa on myytävänä Blandyn viinitalon Santa Luzia madeira, joka on mitä mainioin glögipohja.

Me teimme tätä monena vuonna ennen lasten syntymää, – ensin äitini kanssa ja sitten Pehtoorin kanssa keskenään, lahjaksi annettavaksi ja tietysti omaankin käyttöön. Ohje on jotenkin mukavan vanhanaikainen. Mutta laadukas, erinomainen. Tämä on ollut aika tarkkaan varjeltu, mutta tässä nyt teille. Suosittelen: tee joskus. Kyllä Blossat ja Loimut häviää kuus nolla!

13-5

Jouluglögi

6    pulloa madeiraa
ja/tai egri bikaveria (tms. punaviiniä)

2   litraa vettä
100  neilikkaa
60    maustepippuria
1,5    metriä kanelitankoa
5       tl  kardemummaa
10     tl pomeranssinkuorta
500 g       sokeria
5       sitruunan raastettu kuori
5       sitruunan mehu

Sekoita sokeri ja raastettu sitruunan kuori.
Keitä vedessä kaikki mausteet.
Anna seoksen imeytyä – ei kiehua – ½ tuntia.
Sulata sekoitettu sokeri ja sitruunan kuori liemeen.
Anna seistä muutama minuutti ja siivilöi pois mausteet.
Lämmitä madeira ja sitruunan mehu ja kaada mausteliemi siihen.

Lucia Madeira

Tuo madeira on hyvää myös suklaisten jälkiruokien, erityisesti suklaakakun kanssa.

 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

13

(tänä vuonna meillä ei olekaan joulukuusta pihalla. On ”valopuu”)

13-4

20141130-_MG_2562

Pe
12
12
2014

Jouluarvonta!

Heräsin viideltä. Sepä sitten mahdollisti sen, että sain ennen töihin lähtöä tehdyksi valmiiksi seinäkalenterin: ”Oulu kuvissa”. Jokaiselle kuukaudelle kuvia kuluneen vuoden kuvausretkiltä pitkin Oulua. Tilasin kalentereita useampiakin. Ja niinpä nyt on kalenteri tai ”ikivanha” Vuorotellen-kirjani, joita on enää 4 kpl jaettavana, palkintona tässä joulukuun jutussa, – ei ole kisa, mutta ehkä voisi nimittää arvonnaksi.

Kaikkien, jotka 21.12. mennessä kertovat kommenttilaatikossa  – vaikka vain yhdellä sanalla, mutta mieluummin ihan tarinan kera, mikä on sellainen jouluruoka/herkku/juoma/suklaa, joka on joka joulu saatava, että joulun makumaailmasi olisi oikeanlainen. Onko se kinkku, suklaakakku, joku tietty suklaakonvehtirasia, hedelmäkori, mummin sinappi, eggnog, luumukreemi, riisipuuro tai suolakala? Mikä?

10-4

Mietin, mikä se minulla on? Ensimmäiseksi tuli mieleen graavilohi. Mutta sitähän on juhannuksena, pitkin kesää, joskus arkenakin… ei sittenkään pelkkä ja vain jouluherkku. Ja seuraavaksi tuli mieleen lanttulaatikko. Sitä ei ole milloinkaan muulloin kuin jouluna. Eikä meillä kukaan muu kuin minä sitä oikein kaipaakaan, – ei ainakaan välttämättä kaipaa.

Niinä jouluina kun äiti ja/tai sisar ovat olleet kanssamme joulupöydässä, he ovat ymmärtäneet lanttulaatikon päälle, mutta muille se on vähän yhdentekevä juttu. Isälle sitä aina tein, ja apelle joka joulu vien. Mutta meidän perheessä se on muille kuin minulle usein ihan maistamatta jäävä juttu. Minulle se on must. Ja sitten minun on koko joulukuun saatava viiliä ja pipareita, kuten jo todettu on. 😉

Mutta mikä on sinun joulun tärkein makumuistosi? Tai ehkä ei vain muisto, vaan joka jouluinen juttu, jonka haluat vuodesta toiseen kokea ja joka vuodesta toiseen tuoksullaan ja maullaan tuo sinulle joulun tunnelman.

12

Juuri laitoin saaristolaisleivät uuniin, ja nyt selailen joulukirjojani etsien jotain uutta joulupöydässä tarjottavaa. Ehkä en käytä selailuun kovin paljon aikaa, sillä tyär on kotikotona tänään(kin). Pitkään istuttiin ruokapöydässä (kuhaa paistoin, lapsi ei ole yli vuoteen syönyt paistettua kalaa!), – toki Pehtoorin kanssa kaksistaankin perjantaisin istutaan pitkä tovi ruoan äärellä, mutta tänään mukavampi. Työstä ja sen tekemisestä, pimeästä ja suomalaisesta mielenmaisemasta, luterilaisesta työmoraalista versus meksikolaisesta meiningistä, suorittamisesta ja oman tekemisen tärkeydestä, keskusteltiin.

Ja kerroin Talvisota ja taide -seminaarista, joka oli antoisa. Oli hienoa vain istua, vastaanottaa, kuunnella monia hienoja esitelmiä, liikuttuakin, oppia, ajatella. Ja ennen, välissä ja jälkeen tavata ystäviä ja tuttuja, jutella opiskelijoiden kanssa. Erinomaisen hyvä iltapäivä.

WP_20141212_15_47_02_Pro

 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

12

12

Kirjoitettu kello 20:22
Ti
09
12
2014

Uusia asioita

Ei ole ruuvit löysällä minulla, ei ainakaan yksi nimenomainen. Aamulla ruuvattiin yläleukaan uusi ruuvi. Implantin perusta on nyt siis paikallaan. Jo tutuksi käynyt hammaskirurgi kysyi, haluanko, että hän kertoo, mitä tekee, miten toimenpide etenee. Sanoin haluavani. On mukavampi tietää, mistä äänet, maut, joskus kivutkin (tänään ihan älyttämän hieno puudutus, eikä mitään kiputuntemuksia) johtuvat. Ja oppiipahan jotain. Mihin hammaslääkäri totesi, että minulla alkaa kyllä olla varsin monipuolinen käytännönkin tieto hammaslääketieteen perusteista, joten perusopintojen arvosana alkaa pian olla kasassa. 😉

Ruokavalio on nyt sitten vähän ”pehmeet touhuu”. Valion Luomu Kevytviili ja siinä pehmennetyt piparit (tästä on ollut ennenkin puhetta, – vähän tragiikkaakin siihen liittyi, ja aika mukava kakkuohjekin) ovat nyt mitä mainiointa einettä.  Nyt ja usein muulloinkin. Jätski oli tietysti vielä parempaa, mutta tiukkana olin kaupassa, enkä ostanut. Ja sitten tietysti antibioottikuuri ja särkylääkkeitä. Mutta josko paranemisen tiellä jo olisin.

Uutta on myös Icebugit. Jo viime talvena aioin ne ostaa. Lainasin muutaman kerran Pehtoorilta, mutta omia en saanut hankituksi. Tänään ostin. On parina viikonloppuna ollut sellaiset lenkkikelit, että todellista hazardihommaa oli käveleskellä yhtään missään keskustan jalkakäytävien ulkopuolella. Kovin olivat hintavat tuollaiset, eivätkä järin stailit, mutta hengissäpysymistä edesauttanevat. Niin kuin heijastimetkin! Miksi ihmiset eivät käytä heijastimia? Näillä keleillä on ihan mahdoton nähdä mustiin pukeutuneita, teiden yli ja reunoissa kulkevia  jalankulkijoita!

Sitten olen etsinyt uusia reseptejä jouluruokia varten. Erityisesti haluaisin jonkin uuden joululeivän: saaristolaisleipää ja joululimppua teen joka tapauksessa, ehkä toscanalaisen juhlaleivänkin, mutta jonkun uuden haluaisin kokeilla. Ja muutenkin jotain uutta kaiken perinteisen lisäksi. Vielä ei ole löytynyt… Olisiko vinkkiä?

Kalenteriluukun kuva Maija Paavilaisen kirjasta ”Tonttujoukko silloin varpahillaan”.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

9

9

Kirjoitettu kello 20:12
Su
07
12
2014

Juhlan tuntu

Melkein kuin joulu olisi. Tai parempikin.

Eilen aamulla, enemmän innostuksen kuin täydenkuun vuoksi, olin jo hyvin varhain hereillä. Koti hiljainen, Pehtoori nukkui aika myöhään, minä puuhastelin keittiössä, lueskelin lehden, kokosin pikkujoululahjakasseja nuorille (Onnen sanat -arvat, D-vitamiineja, kalentereita, pokkarit, tuoksuvia kosteusvoiteita, heijastimet ja kaikkea muuta ”ihan välttämätöntä” mitä erityisesti koto-Suomeen palaava Esikoinen tarvitsee ;)). Hiljaa, rauhallisesti, kuin jouluaattoaamuna, liikuskelin, odotuksen iloa ilmassa.

Vielä pimeän aikaan lähdin hautausmaalle, jossa oli niin liukas, että mietitytti, miten kaikki päivän vierailijat selviävät ilman murtumia. Mutta juhlan tuntua oli minulla mielessä, enemmän joulun kuin itsenäisyyspäivän olo, mutta ihan sama. Kiitollinen joka tapauksessa.

7_2014-3

Viheliäinen tuuli, ja jotain tihuuttelikin, mutta käveleskelin tyhjässä kaupungissa melkein tunteroisen. Yhdeksän aikaan säikähdin kun jymähti.

7_2014-5

Kuin tykillä olisi ammuttu. Ja sitten uudestaan ja vielä. Ja niinhän se olikin: itsenäisyyspäivä kun alkaa Oulussa aina kunnialaukkauksin ja lipunostolla Linnansaaressa. Kertaakaan ei ole tullut siellä oltua, josko ensi vuonna? Sitten tyttären asunnolle vielä menin käymään, aamiaistarpeita ja sen sellaista viemään.

Ennen kahta olimme nuoren parin ja Pehtoorin kanssa lentokentällä tytärtä vastassa. Eikä kyynelehtimättä jälleennäkemisestä selvitty. 😉

Iltapäivän ja illan, lähelle puolta yötä juttelimme, söimme, polttelimme kynttilöitä, höpötimme, tytär kertoi vuodestaan, kuuntelimme musiikkia, katselimme Linnan juhlia, oltiin vain. Levollinen olo oli. Iso juhla oli meillä.

7_2014-2

Tänään aamulla en oikeasti ollut ihan varma, mikä päivä on? Oliko eilen jouluaatto? Hiljaa, hiljaa Rantapellon aamussa kuljeskelin hiljaisessa talossa. Maailma oli valtavan kaunis: keittiönpöydän valkoinen tulppaanikimppu, pihalyhdyn valo, paksut, karheat froteepyyhkeet kylppärissä, ystävien viestit FB:ssä ja tekstareilla, hiljainen musiikki työhuoneen radiosta, – ihan unenomaista, epätodellista satumaailmaa oli aamuni. Hyvillä mielin olin, olen.

Tyär nukkui liki kellon ympäri. Vähän ennen puolta päivää pikkuisen herätin. Mannertenväliset lennot, läksärit Meksikossa, Helsingissä kavereiden kanssa tapaamiset, jet lag ja kotikotiin tulo olivat viikon aikana typistäneet yöunet kovin lyhyiksi, mutta nyt sai lapsi nukutuksi. Ja sitten jo lähti omaan asuntoonsa, omaan kotiinsa. Nyt sunnuntai-illan skype onkin sieltä Meksikoon, ikävä on iso. Aina jollakin jonnekin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

7

7_2014

(klikkaamalla kuva suurenee, paranee) 

 

Kirjoitettu kello 18:25
Ti
02
12
2014

Ajatuksissa

Lumisade. Ilahdutti kovin kesken työpäivän, kesken aineenopettajakoulutuksen johtoryhmän kokouksen huomasin matalista ikkunoista, että ulkona sataa lunta. Pian harhailin ajatuksissani ihan muualla, ihan toisessa ajassa ja paikassa kuin Teknisen tiedekunnan neuvotteluhuoneessa. Enkä enempää olisi voinut olla samaa mieltä kokouksen puheenjohtajan kanssa, joka lopuksi ilmoitti vuodenvaihteessa jäävänsä pois ko. tehtävästä sanoen  että välillä kovin turhauttaa näissä hallinnon tehtävissä. Niinpä. Ja matkalla kokouksesta takaisin työhuoneeseen tekstailin tyttären kanssa joka oli jo Dallasissa. Jo.

Lyhyt palaveri, positiivinen palaveri tohtorikoulutettavan kanssa. Illansuussa vielä tutkijaseminaari. Vieläkin satoi. Mutta olin jo ajatuksissani oikeassa paikassa ja ajassa. Eikä niin turhautunut olokaan. Jopa pieni tunne, että jotain on saanut aikaiseksikin.

Koskapa tyttären asunnon vuokralainen kävi tänään luovuttamassa avaimet (naapurikäytävällä kun on duunissa ;)) niin menimmepä Pehtoorin kanssa heti kotiuduttuani käymään siellä. Vähän jo valmiiksi laittelimme, jo sängyn petasin, Pehtoori vähän huoltotoimenpiteitä suoritteli, jouluvaloja laiteltiin. Siivota ei meidän tarvinnut. Perjantaina täyttelen jääkaappia. Toki jo odotamme.

 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

2

2_2014

Tontut on jo ikkunan takana.
Nämä kaksi ovat meillä päin uusia.
Saanko esitellä Routa ja Lempi.
Mökillä on nuorilta saamani iso Routalempi,
mutta nämä pienet ovat citytonttuja.

Liikkeellä nämäkin.  

(klikkaaminen kannattaa nytkin)

Kirjoitettu kello 20:34

Paitsi että tänään on tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden päivä, tänään on myös ”Älä osta mitään” -päivä.

On kyllä tunnustettava, että töiden jälkeen kauppaan menin. Mitä en nykyisin perjantai-iltapäivisin juuri koskaan tee, mutta kun Pehtoori oli vasta palailemassa mökiltä, niin kävin kotiin ja äidille ruokaa ja hieman herkkujakin hakemassa. Mutta turhuuksiin en tuhlannut. 😉

Silti, ”älä-osta-mitään” -päivästä huolimatta, ajattelin esitellä ostoksiani, eiliseen vielä palata.

Samalla kun sisaren kanssa olimme shoppailemassa, päätimme, että joululahjoja ei vaihdella, toisillemme emme mitään hanki. Ja hoksasimme, että olikin oikein hyvä olla kimpassa joulun alla ostelemassa jotain pientä itselle mieluista, kimpassa hankkia tahoillamme jotain kaunista kotiin. Ja sitten kuitenkin minä sain lahjoja, tuliaisia sisaren ”etelänmatkalta” Maria Drockilan kynttiläpuodista Vantaalta ja Mustilan kartanosta Elimäeltä.

Pientä_-4

Pientä_-5

Sain kauniin joulukynttilän, jonka jo tiedän palavan kauniisti vuodenvaihteen aikana mökillä ja Mustilan kartanon ”Vaalean”, joka viinikerhon kanssa sopivan tilaisuuden tullen testataan. Mustilan kartano ja viinikerho liittyvät meillä sitenkin yhteen, että viinikerho antoi Pehtoorille 50-vuotislahjaksi alppiruusun, joka oli jalostettu nimenomaan Mustilassa ja jonka nimi on Pekka. Eikä kynttilästä eikä viinistä jää juuri jätettä (viinipullo kierrätykseen) mutta molemmista varmasti nautitaan. 😉

Sitten eiliset omat ostokseni, paitsi se puinen pieni kuusi mökille, olivat White Housesta. Ne eivät ehkä ole niin kovin ekologisia ostoksia, mutta varmasti käyttöön tulevat, eivätkä ole turhuuksien turhuutta.

Lautasliinoja

Pientä_

Today´s Menu: Starters – Homemade happiness, Main Cources – Delightfull daylight, Dessert  – Perfect sweetness

Nämä kun kattaa pöytään, niin joko asettaa itselleen paineita tai sitten voi fiilistellä… ehkä nämä sopivat ensi viikon lauantain kattaukseen. (Enää kahdeksan yötä!)

Ostin vielä kaksi pientä kippoa – ihan välttämättömyysastioita. 😉 Glögirusinoille ja -manteleille.

Edellisinä jouluina rusinat ja mantelit ovat voineet ihan hyvin olla pienissä Mari-skooleissa, mutta nyt oli nämä vaan saatava.

Pientä_-7

Ja ostin jotain, mitä en tosiaankaan tarvitsisi, – tunnustan, mutta ostin silti.

Mutta kun se vaan oli niin mukavan näköinen. Tänään jo töissä sitä pidin, ja hyvä se on. ”Vahinko ei tule kello kaulassa”?

Eikä ollut kallis. – 24 €.

Pientä_-2

Ja sitten sitä ruokaa ja viiniä olen ostanut. Ja tänään hyvää ruokaa tehnyt. Kun Pehtoori on maanantaista asti ollut mökillä, olen eilistä lukuunottamatta elänyt salaateilla, katkaravuilla ja jäätelöllä. Saattaa kuulostaa, että aika vähällä, mutta katkojakin voi kuulkaa syödä niin paljon, että melkein kuulee, kuinka kolesteroliarvot pomppii korkeuksiin. Ja jäätelön kyllä tuntee vyötäisillä jo yhden illan appeamisen jälkeen.

Mutta siis tänään kuharullia (tosin kaikki ei sittenkään mennyt ihan kuin Strömsössä, kerron joku päivä) ja vielä tänäänkin katkasalaattia, uudenlaista. Kirjoittelen reseptejä joku päivä… Ihanaa viikonloppua kaikille!

 

Kirjoitettu kello 19:10
Ti
25
11
2014

Ällyyttämisen ilo

Ällyytätkö koskaan? Höpötätkö joskus ihan omiasi puolisollesi, kaverillesi, ventovieraille? Vedätätkö tahallasi? – Ei, ei ole kyse valehtelimisesta, vaan juksaamisesta, narraamisesta, sellaisesta ”candid camera” -meiningistä.

Tässä joku viikko sitten Pehtoori oli päässyt todistamaan mitä mainiointa ällyyttämistä. Hän oli tunnetussa oululaisessa sähköliikkeessä, jossa on tuttu myymäläpäällikkö. Pehtoori oli odottanut vuoroaan päästäkseen maksamaan ostoksensa. Edessä ollut vanhempi mies oli kysynyt myymäläpäälliköltä (viehättävä, nuorehko nainen), että paljonko neljän tavallisen halogeenilampun pakkaus maksaa. – Tuhat euroa!, vastaa myymäläpäällikkö. Lampunostaja oli ollut pudota polvilleen, ja kirjaimellisesti oli suu loksahtanut auki. Heti kohta hän sai kuitenkin tietää, että myymäläpäällikölle oli vain välähtänyt juksata. Miestä ei ollut paljon moinen hauskuus huvittanut.

Mutta Pehtoori oli tovin naureskellut. Tietysti naureskellut: lukioaikana hänellä kun oli kaverinsa kanssa koulupäivien ajankuluttamisen keskeisimpiä keinoja ällyyttää luokkakavereitaan, eikä vähiten minua.

Ja minulle iski tänään ihan hillitön kiusaus tehdä jotain juuri tuollaista. Olin iltapäivän Norssilla haastattelemassa aineenopettajakoulutukseen pyrkiviä. Meitä on aina kaksi haastattelijaa, on tietty runko haastattelulle, tietty viisikohtainen arvosteluasteikko, johon oli saatava oikeudenmukaiset arviot nollasta kolmoseen ja yhtä opiskelijaa kohden aikaa on 20 minuuttia. Olen tehnyt näitä haastattelua pian 10 vuotta syksyin, keväin ja haastetellut kymmeniä, jollen satoja opiskelijoita, joten rutiinia alkaa olla. Homma ei ole edes mitenkään puuduttavaa, mutta väistämättä kysymykset toistuvat paljolti samankaltaisina vuodesta toiseen.

Promenadi

Vuodesta toiseen opiskelijat jännittävät, kädet tärisevät, laikut poskilla muuttuvat hennoista vaaleanpunaisista jouluomenoiden punaan, hikikarpaloita on nähty ja äänen värinä on enemmän kuin tavallista. Yritän olla olematta tiukka, edes jotenkin relata tunnelmaa, mutta tänään oli ihan lipalla, ettei lähtenyt lapasesta. Mieleen pulpahteli mitä merkillisimpiä, täysin asiaankuulumattomia kysymyksiä, kuten ”Oletko tietoinen että opetusministeriössä on päätetty, että historian opetus yläkouluissa yhdistetään käsityön kanssa. Miten sinun käsitöiden hallintasi?” Tai ”Kummasta pidät enemmän, amerikkalaisesta vai tavallisesta jalkapallosta?” ”Mitä mieltä olet Elton Johnista tai Tommy Tabermanin runoista?”, ”Oletko koskaan tehnyt mitään mikä jäisi historiankirjoihin?” ”Mitä ajattelit ostaa äidillesi joululahjaksi?”

En kysynyt mitään noista. En tietenkään. Olin tavallinen tylsä haastattelija.

Tämän blogin nimessä ja määrittelyssä on jo ennakko-oletuksena tuulesta temmatut jutut… Monesti olen ajatellut, todella tempaista ja temmata ”päivän sanan” ihan tuulesta. Lopultakin olen tehnyt sitä äärimmäisen vähän. Kaikkina näinä vuosina on vain muutama fiktiivinen juttu täällä, joten täällä on kovin todenmukaista dokumentaatiota päivieni kulusta. ”Ei koko totuutta, mutta enimmäkseen totuus”.

Mutta varokaapas vain, vielä minä ällyytän. 😉

Promenadi-2

Kirjoitettu kello 21:00

Minä: Tuutteko te viikonloppuna syömään?
Juniori: Joo, eiköhän.
M.: Lau vai su?
J.:Sundaagi.
M.: Selevä.

Hetken kuluttua…

J.: Mitä aattelit valmistaa? 🙂
M.: Enpä vielä tiiä… Oisko ehdotuksia?
J. : Jottain lihhaa tietysti. Ja ehkä jotain caesarin tyyppistä perussalaattia. Ja jotain huippugourmet jälkkkäriä.

M.: Tämä helepotti. Selevät sävelet. Saamanne pitää.
J.: Aika laajan skaalan annoin, mutta kai se siitä….
M.: No problemo.

Se on hyvä, että poika tietää, mitä haluaa. Niinpä sitten eilen hain valtavan naudanpaistikimpaleen, jonka pistin yöksi leivinuuniin. Tuli nyhtönautaa. Lisäksi ohra+riisi risottoa. ja sitten sitä ”caeser-tyyppistä perussalaattia” ja alkuun eilistä lohipiirakkaa, joka kuten arvelinkin oli tänään kylmänä parempaa kuin eilen lämpimänä.

sunnuntaisafka-17

sunnuntaisafka-18

sunnuntaisafka-19

sunnuntaisafka-20

Ja jälkkäriksi ”jotain huippugourmet jälkkäriä”. Juniori tykkää kovasti leipäjuusto-hilla-jälkkäristä. Siispä sitä.

sunnuntaisafka-21

Ja teinpä vielä aamupäivällä kuppikakkuja. Kinuskikissan uudesta leivontakirjasta bongasin Daim-muffinsit. Jopas oli kaloria toisensa perään ja vierekkäin. Ja niin hyviä. Tehdessä ajattelin, jotta tulee varmasti ylimakeita, mutta nope. Suklaisia hyviä pikku kakkusia olivat. Vaikka joulupöytään.

Kuorrutetut Daim-muffinsit

12 kpl isoja, 15-20 kpl pienempiä00aa2.JPG

200 g Daim-maitosuklaata (Marabou)
150 g voita
1 ½ dl sokeria
2 munaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 ½ rkl kaakaojauhetta
1 ½ dl maitoa tai kermaa

 

sunnuntaisafka-15

sunnuntaisafka-16
Leikkaa puolet suklaalevystä rouheeksi. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita taikinaan vuorotellen maidon/kerman kanssa. Lisää lopuksi suklaarouhe.

Nosta lusikalla nokare taikinaa muffinssivuokaan, aseta päälle yksi suklaapala sydämeksi ja peitä taikinalla. Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia.

Ja sitten vielä päälle makoisa kuorrutus.

1½ isoa (á 56 g) Daim-patukkaa
100 g voita
1½ dl tomusokeria
1 muna

Leikkaa Daim-patukat rouheeksi. Sulata voi kattilassa. Ota kattila liedeltä. Lisää tomusokeri ja muna hyvin sekoittaen. Lisää Daim-rouhe, ja siirrä kattila takaisin liedelle ja sekoittele koko ajan. Kun seos pulpahtaa ensimmäisen kerran, ota pois ja upota kattila kylmään veteen. Nosta sitten jääkaappiin jäähtymään ja anna jähmettyä siten, ettei se enää valu. Levitä kuorrutetta muffareiden päälle.

Ja safkan ohessa suoritimme arvonnan! Viime sunnuntaina kyselin viinimuistoja ja kuusi dramaattista, mukavaa ja maistuvaa muisteloa kommentteihin kertyi: Satu, Koivu, Erja, Taije, Katri H. ja hukka kertoivat omat muistonsa. Kiitos kaikille muistojen jakamisesta! Osallistuneiden kesken suoritettiin arvonta, jossa palkintona ”pieni jouluylläri”. Pehtoori ja Juniori toimivat virallisina valvojina ja Miniä onnettarena:

(äänet päälle!)

Onnea voittajalle! 😉 Lieneekö minulla oikea osoite? B13-loppuosa?  Pienen jouluyllärin pistän postiin… 😉

 

Kirjoitettu kello 18:31
To
20
11
2014

Lähiostarilla

Kokous- ja koulutuspäivän jälkeen merkillisen puhki. Ja töistä kotiuduttua totesin ilokseni, että Pehtoori oli jo päivällä siivonnut ja kaiken hyvän lisäksi Juniori, joka oli tallissamme pesemässä autoaan, lupasi pestä minunkin kiesini [kyllä minun kelpaa näiden perheen siistien miesten kanssa ;)], joten lähdimmekin käymään Ideaparkissa.

Ei ollut jaossa ämpäreitä, eikä kyllä sitten ollut niitä ruuhkiakaan.

Ideaparkissa

Koko kompleksi käveltiin päästä päähän, edestakaisin. Halpiskirjakaupasta ja hiustenhoitoaineidenputiikista löydettiin ostettavaa. Ja katseltiin, että onpa niiden kymmenien liikkeiden joukossa jokunen kiinnostavakin.

Ideaparkissa-2

Ideaparkissa-3

Ideaparkissa-4

Ideaparkissa-5

Urheiluvaatekauppa ja kukkakauppa myös. Melkein yhteen ääneen ryhdyttiin pohtimaan, mistä noille kaikille riittää asiakkaita? Mistä ostajia?

Ideaparkissa-6

Ruokapaikkoja monelta mantereelta, monenmoista: meksikolaista, pizzaa, hampurilaista, salaattia delistä, subway-patonkeja, kaikenmoista.

Ja valintamme kohdistui Tomoon.

Ideaparkissa-7

Sushille istahdimme.

Ideaparkissa-8

Sushi oli ihan keskivertotasoa, inkivääri merkillisen kuivaa, eikä soija ollut minulle mieluinen. Ei huonoakaan, mutta toki olen parempaa nauttinut usein. Mutta hyvä, että nyt on sushibaari aika lähellä. Oikeastaan ainoa take-a-way -safka, jota meillä harrastetaan, on juuri sushi. Vastaisuudessa ehkä useamminkin, kun on tuossa läheltä haettavissa.

PS. Joku vuosi sitten liki krooniseksi muuttunut olkapääsärkyni on nyt ollut pois pitkään [mikä ilo!]. Voisi vaikka ryhtyä treenaamaan…. https://www.youtube.com/watch?v=J077NL55p5c  Loppua kohti meno vain paranee, ja liikkumisen riemu välittyy!

Kirjoitettu kello 19:42
Pe
07
11
2014

Marrasperjantai

Pertti Niemisen runo ”Hallinnosta” kiteyttää tämän työviikon.
*********************************
_____________________________
Hallinnosta
 
Jollei meiltä tule kutsua
sovitussa ajassa,
niin soittakaa ja kysykää,
                             sanotaan Hallinnon kirjeessä.
                             Tiedän kyllä,
                             olen minä heidän kirjeitään
                             tottunut odottamaan
                             ja sitten soittamaan,
                             ja soittamaan,
                             soittamaan ja kysymään.
Ei siellä kukaan mitään tiedä
paitsi se, joka on juuri lomalla.
*
Näinhän  se kuulkaa on.
*
Olen tullut tänään postitelleeksi tätä runoa ”virallisten” työsähköpostien lopussa yhdelle jos toisellekin. Yksi jos toinenkin on pitänyt Niemisen runoa enemmän kuin oivaltavana. Todellakin kiteyttävän meidän monen kokemuksen tässä ops-työn tuoksinassa.
 *
Joulu on ens kuussa!-15Tämän vuoksi, tästä huolimatta tai siitä johtuen, että on perjantai, oli niin mukava ajella pakkasessa kotiin. Lämpimään, leivinuunin lämpöiseen kotiin, jossa ei mitään siivousta tai kauppareissuja odottamassa.
 *
Pehtoorin kanssa laittelimme safkan, avasimme viinipullon, ja aperitiiviksi nautimme pikkuruiset kipolliset vuosikertaglögiä. Ensimmäinenhän se on paras. Vielä ei järjestetty maaottelua, mutta sen vielä teemme.
 *
Ääneen ajattelimme, että neljänä edeltävänä vuonna tänä viikonloppuna on oltu Saariselällä. On Lapin keittiömestareiden Herkkupöytä -tapahtuman aika. Ikimuistoinen on kahden vuoden takainen: silloin kun oli nuoren parin kihlajaisillallinen
 *
Miksei nyt siellä olla?  – Hyvä kysymys. Tällä kertaa Elton John on liian kova vastus gourmetille. Helsinki kutsuu sunnuntaina.
 *
Sitä ennen kaikkea marraskuista harrastusta. Merkillisen varhain olen heräämässä jouluruokien suunnitteluun.
 *
Joulu on ens kuussa!-14
 ******
*
Joulu on ens kuussa!-13
 **
Pikkuvaloja ja -liinoja jo etsiskelin esille. Lisää lyhtyjä pihalle.
Pieni on kaunista, valo on hyväksi.
Kirjoitettu kello 19:39
To
06
11
2014

Ajan tasoja

Joulu on ens kuussa!-12Olimme töiden jälkeen Pehtoorin kanssa kaupungissa. Shoppaamassa.

Ostin ensi vuoden kalenterin. Minusta se on aina yhtä jännä juttu. Kuin olisi mahdollisuus aloittaa jotain uutta, jotain erilaista. Vähän kuin se olisi lupaus jostain valinnanmahdollisuuksista. Miten kalenterinsa täyttää – – sehän ei kuitenkaan ole vain itsestä kiinni.

Joka kerta joudun miettimään, millaisen kalenterin: viikkoaukeamat, päivittäiset ruudukot vai tunneittain jaetut päivät? Tarvinko sellaista, jossa illoillekin on tunnit vai saako olla sellainen, jossa illat ovat ”kellonajattomia”.

Joka tapauksessa haluan paperisen. Niin datisti ja puhelimen, Outlookin, iPadin ja tietokoneiden kanssa sähläävä kuin olenkin, niin silti tarvin oikean ”Ajaston”, ”Kronon”, ”Agendan”, ”Memon” tai jonkun johon voin kirjoittaa menemiseni ja tapaamiseni, – ja hammaslääkärikäynnit 🙂 .

Kuukauden päähän erityisen mieluisa merkintä (ihan kuin sitä varten kalenteria tarvisin!): tytär on kotona!

Kalenteriin on merkitty myös täysikuut. Ei niitäkään tarvisi. Ei tarvi miettiä, miksi viime yönäkin uni levotonta.

Joulu on ens kuussa!-11

Ostin myös kynttilöitä. Monenlaisia, monenvärisiä, monenkokoisia. Niihin kului paljon rahaa. Jäin miettimään, että melkoista haaskausta. Vähän kuin ilotulitusraketit. Hetken jälkeen häviävät. Eikä niistä jää mitään. Mutta sittenkin. Jäähän niistä: tunnelma, hyvä mieli, esteettinen elämys, ne tuo rauhan. Eikä jää roskaa, eikä jätettä. Kynttilät on hyvä juttu. Niin minä sitten päätin, ja ostin vielä pari sinistä lisää.

Kirjoitettu kello 21:33

Aamulla melkein unen läpi tuntuu, että on tulossa talvi. Ei, ei palele, eikä nyt voi mitenkään tavallista pimeämpääkään olla, mutta merkillisesti keho sen vain tuntee. Tuntee talven tulon.

Lokakuun viimeinen

Lokakuun viimeinen-3

Eikä se nyt vain ole aiheeton tunne. Tuleehan se, talvi siis. Se tuntuu hereillä ollessakin. Ja sitten mietin aamukahvilla istuessa, meikatessa, töihin mennessä, siellä ollessa, että satunnainen flunssa [jollainen on siis jo kohta ”ryssitty”] on oikeastaan hyväksi: muistaa ja tiedostaa taas, kuinka helpottavaa ja hengittävää, pirteää ja parasta elämänmeno voi ollakaan.

Lokakuun viimeinen merkitsi yhden jos toisen asian loppuunsaattamisen välttämättömyyttä: dead-lineja vähän joka suuntaan, ja niitähän huiskin menemään. Ja siinä huiskiessa itsekin hämmästyin, kuinka monta kertaa minut voidaan yhden työpäivän aikana KESKEYTTÄÄ.

Ja silti ehdin jossain välissä työhuoneen ikkunasta tehdä lintuhavaintoja 😀

Varikselle paistaa aurinko!

Lokakuun viimeinen-4

Ja kuinka ollakkaan, neljän jälkeen olin valmis! Tämä vähän työteliäs työviikko oli kuin olikin päätöksessään, ja juuri siinä pisteessä, jossa työssäkäynti on parasta! Kuten aina kandilaisille sanon ”Paras työ, tehty työ!”

On viikonloppu.

Pehtoorille olin aamusella ilmaissut toiveeni, jotta josko kävisi hallista kalaa hakemassa, ja vähän vihanneksia. Olihan mies käynyt ”kalalla”, ja pääsinhän minä tekemään uunilohta, puikulapottuja keittelemään. Uunilohen kuorrutin kaikenmoisilla yrtti- ja pippurimausteilla, mutta olennaista on sivellä kalan pinta ensin dijon-sinapilla. Kuviakin on, mutta julkaisukelvottomia. 😉

Lohen kanssa nauttimamme viinipullollinen ansaitsee tulla julkaistuksi. Toscanalainen 15 euron Belgvardo ei ole mikään ”viinilitku” vaan voimakkaasti yrteille maistuva ja uunilohen kanssa hyvin pärjäävä vermentino-rypäleestä valmistettu laatuviini.

Lokakuun viimeinen-5

Edelleen vierastan Halloween-juhlintaa, mutta allaolevassa kuvassa jotain teemaan liittyvää väritystä… 😉 (kannattaa klikata isommaksi)

Kynttilät kuuluvat pyhäinpäiväviikonloppuun.

Lokakuun viimeinen-6

Kirjoitettu kello 20:01

Eilinen kotiinpaluu aika nihkeissä, tai tarkemmin ottaen nuoskaisissa, tunnelmissa. Pimeää, märkää, räntäistä, ja sellainen pieni lisäriesa, ettei Juniorin laukku sitten Ouluun tullutkaan. Ei ole tullut vieläkään. Reissun tehneillä patikkakamppeilla ja muutamalla iltavermeellä tai uikkashortseilla ei niin kiire, eikä huoli niistä, mutta kamerankin muistikortteineen, satoine kuvineen, poika oli laukkuun pakannut. 🙁

Toinen riesa, että Pehtoorin kanssa toimme flunssan lämpimältä Välimereltä syystalviseen pohjoiseen. Pehtoorilla jo torstainailtana päänsärkyä, perjantaina silti vuorille, silloin minulla vilunväreitä ja väsyä, päänsärkyä. Eilen molemmat kurkkupastillien, nenäsuihkeiden, särkylääkkeiden ja kuumien juomien ja – hyvä on – viinienkin turvin lensimme kotiin. Nyt Pehtoori jo toipumassa, minulla edelleen aika voipunut ja kovin, kovin kurkkukipuinen olo. Silti huomista vallan työntäyteistä päivää olen yritellyt valmistella. Kuume kun ei nouse, niin en oikein levätäkään osaa. 🙂

”Toisella kädellä” olen myös reissun  kuvatiedostoja selaillut…

Ja ruoka- ja juomakuvia koettanut kuvakansioista purkaa. Pitkästi yli tuhat kuvaa viikon aikana otin vanhalla isolla järkkärilläni (ja muutamina päivinä vuorilla mukana zoomikin), mutta iltakuvat ja ruokakuvat olen ottanut joko puhelimen kameralla tai ”Pikku Makella” (= Canon G1 X), joka on kyllä iltakuvien ottamisessa ihan pitelemätön.

Aamiaiset meidän hotellissa enemmän kuin kelvollisia. Parasta olivat valmiiksi paloitellut hedelmät. Minulla meni aika vähillä hiilareilla aamiaiset,

WP_20141020_08_24_11_Pro

mutta näistä pikkuhyvistä ei voinut kieltäytyä. Oikealla on paikallinen erikoisuus. Höyhenenkevyt leivonnainen, jossa on valniljakreemiä sisällä. Niitä on monenlaisia versioita (mm. kierteisiä (alla)) ja niiden nimi on ”emsaimadas”.

WP_20141020_08_37_22_Pro

Mallorca 2014_-4

Mallorca 2014_-5

After hike -juomista muutama kuva…

WP_20141024_13_53_17_Pro

Mallorca 2014_-3

Mallorca 2014_-2

Mallorca 2014_

Cavaa ja ”livenä” puristettua appelsiinimehua. Yhdessä tai erikseen. Sangriakin yhtenä päivänä pöydässä. Ja Juniori katsoi after hikeillä oluensa ansainneensa.

WP_20141020_19_08_40_Pro

Ja tapaksia. Ne eivät olleet mitään pikkupiperryksiä. Tässä vain kolme annosta, jotka jaettiin. Miniällekin mustekalarenkaita kokeeksi ja maistuivatkin. 😉

Palmassa kävimme El Corte Inglesin ”Herkussa”, jossa oli tällainen maisteluautomaatti.
Kaivelimme tietysti taskunpohjia, jotta kolikoita olisi löytynyt, mutta sitten hokasimme, että maistiaiset olivat ilmaisia!
Onnistuisiko Suomessa? Mahtaisi perjantaisin olla jonoa maistelemassa…. 😉

Mallorcan_-6

Mallorcan_-7

El Corte Inglesin ”Herkussa” myös Iberian kinkkua. Ei ole ihan tavallisen keittokinkun hinnassa.

Mallorcan_-9

Oliivisato oli kypsymässä ja niitä riitti!!!

Mallorcan_-10

Kävimme myös parissa kauppahallissa:

Mallorcan_-3

Mallorcan_-4

Mallorcan_-24

Mallorcan_-5

Mallorcan_-8

Minä söin koko viikon äyriäisia ja kalaa… viimeisen illan ”hakea” (= kummeliturska?) lukuunottamatta kaikki olivat hyviä, erinomaisia, sardiinitkin.


WP_20141020_14_30_35_Pro

Mallorcan_-2

Meriahven.

Mallorcan_

Tonnikala.

Mallorcan_-12

Ja tämä oli torstai-illan hienon ravintolan huippuannos. ”Päivän kala”. Sille ei ollut edes englannin kielistä nimeä. Necroksi kutsuivat. Sanoivat mallorcalaiseksi erikoisuudeksi, joka on musta iso kala, mutta liha on valkoista. Kuhan ja turskan välimuoto maultaan. Voisin syödä toistekin.

Es Faro ravintola majakan juurella oli hieno, enimmäkseen kalaruokiin erikoistunut, mutta Miniälle Wellingtonin pihvi maistui.

Mallorcan_-17

Wellingtonhan kuuluu kääriä voitaikinakuoreen, Es Farossa se oli tehty näin.

Mallorcan_-18

Jälkkäreissä usein manteleita, jäätelöä, omenoita,


Mallorcan_-19

Porkkanakakku aseteltu ja koristeltu siten, että vaikutti erikoisemmaltakin.

WP_20141021_20_44_23_Pro

Tässä mantelipohja oli vähän tahmainen, mutta tuo valkoinen ”täyte” pehmeää marenkia. Kyllä tykkäsin kovasti.

Torstaina olimme Agapantossa. Kaunis, tyylikäs, hyvätasoinen fine dining -paikka.

Mallorcan_-13

Mallorcan_-14

Juniorin jälkkäri: Mojito-jäädyke, johon kaadettiin kuohuvaa!

Miten tuo poika tuommoisen päälle on oppinutkaan??!

Kirjoitettu kello 21:18
Pe
24
10
2014

Rotkopatikka

Pitkä patikka

Viimeinen patikkapäivä. Tarkoituksena oli tehdä vähän sellainen lyhyempi päivä, jotta olisimme yhden kieppeillä jo aftterhikellä ja lounaalla takaisin kylässä. Perjantai-iltapäivää tarkoitus viettää altaalla, hiljalleen pakkaillen ja vielä kerran illalla rauhassa hyvin syöden.

Mutta eihän se ihan niin mennyt.

Oli päätetty aloittaa patikka Fornalutxista. Niin tehtiinkin. Ensin ostettiin kylän pikkukaupasta energiajuomaa  ja croissantit, banaaneja ja vettä …

Pitkä patikka-8

Sitten jälleen napakka nousu (kuten suunnilleen joka aamu tällä viikolla), about puoli tuntia. Sen jälkeen alkoi pari kilometriä pitkä alamäki, asfaltoitua pikkutietä. Niin oli tarkoituskin. Bianiaraixin kylässä olimme risteyksessä, josta patikkaoppaassa todettiin, että ”suosittelemme poikkeamista  rotkoon”. Ja edelleen suosituksena : ”One of the most beautiful spots on the island”. Ja mehän poikkesimme. Nousimme. Nousimme. Maisemat huikeita. Polut kivisiä … mennessä ladottuja, palatessa eivät todellakaan.

Pitkä patikka-2

Pitkä patikka-3

Pitkä patikka-9

Pitkä patikka-11

Aurinkokin alkoi jo paistaa laakson pohjalle, näkyä liki kilometriin kohoavien vuorten  väliin. Jatkoimme nousua katettua kivipolkua. Rotko alkoi hahmottua. Ja jossain välissä tajusimme, että ollaan reitillä, jolla noustaan yli puoleen kilometriin, kierretään rotkon keskellä oleva vuori… Eikä polut enää kivettyjä, eikä aurinkoa näkyvissä.

Mutta eihän me enää periksi annettu. Ja tänään, kuten koko viikolla, on ollut ilo se, kuinka nuoripari on ollut reipas, innokaskin, marisematon, hyväkuntoinen, ja jokapäivä innokkaana jatkamaan ja kapuamaan…

Pitkä patikka-5

Pitkä patikka-6

Pitkä patikka-10

Pitkä patikka-12

Löydettiinhän sitä tällekin reissulle luola.Vähän paremmin seurauksin kuin vuosi sitten Madeiralla. Juniorin kanssa oltiin jo menossa tutustumaan lähemmin: Pehtoori ja Miniä varoittelivat… tultiin pois. 😉

Ja rotkopatikka jatkui.

Pitkä patikka-13

Välillä muistin kuvatakin: perhonen.

Pitkä patikka-14

 Pengerrystä.

Pitkä patikka-15

Kukkia.

Barranc de Biniaraix oli hieno, mutta paikoin tylsä, paikoin liki vaarallinen, alas tullessa pari kilometriä polkua, jolla kiviä, rullaavia kiviä, metsän siimeksessä, jyrkkää, tarkkuutta vaativaa. Mutta eivätpä seuralaiseni valittaneet, en siis kehdannut minäkään.

Coll d´en Se (453 mpy) tuli huiputettua. Tai jos tarkkoja ollaan niin sen viereisen vuoren (Cornador Gran 956 mpy) rinteillä tepasteltua. About 22 000 askelta. 10 km? 15 km? vaikea sanoa, mutta patikoitiin.

Biniaraixissa istahdimme pienen kylän ainoan kuppilan patiolle; tuoremehu (lasilliseen menee kolme appelsiinia), cava ja olut olivat ansaittuja.

Kohti Solleria ja puolivälissä tilasimme taksin. Oli jo melkein viisi tuntia kävelty. …

Altaalla iltapäivän lopuksi.

Illalla vielä syömään neljästään: Randemar-ravintola tarjosi parastaan. Välimeren illan lämmössä (fleeceviltit sylissä) kertasimme viikkoa, totesimmme hyväksi, seuran erinomaiseksi, olotilan liki unenomaiseksi, toisiamme liikkumisesta kehuimme ikihyviksi, kuuntelimme livemusiikkia, katselimme ”kotirannan” kaunista iltaa, kuuntelimme laineiden liplatusta.

Elämä on.

Pitkä patikka-17

Kirjoitettu kello 22:05

Tänään patikan kohteena Cala de Deiá.

Deiá_-2

Mallorcan länsirannikolla, meidän kylästä etelään on pieni Deián kylä. Taiteilijoiden kylä. Ja sinne aamulla hurautimme taksilla, mutkaista rantatietä parinkymmenen minuutin matka. Ja taksimies piti omaa sightseeing-opastustaan spanglismillä niin, että jäi ymmärrys meillä kovin vähäksi, mutta osasi hän kysyttyäni meille neuvoa, missä on kylän hautausmaa ja mistä alkaa patikkapolku rantaan.

Tämän reissun hautausmaakohteeksi valikoitui juuri Deián hautalehto, koskapa taiteilijakylässä vaikuttaneilla artisteilla on siellä muistokiviä tai jopa hautoja. Taas erilainen kirkkomaa. (ks. edellisten reissujen esim. Meksiko tai Itävalta)

Deiá_-2-2

Deiá_-3

Monet taiteilijat näyttivät eläneen hyvin vanhoiksi, kun taas ”tavallisten” haudoissa silmiinpistävävää oli aika alhainen elinikä.

Deiá_-4

Deiá_-13

Korkealla oli tuo hauta-alue.

Kirkossakin piipahdimme. Kovin kulahtanut oli, mutta kylä oli kaunis, pieniä idyllisiä näkymiä…

Deiá_-5

Deiá_-11

Ja sitten laskeuduimme laaksooon ja kohti merta.

Ja mikä hieno lahdenpoukama vajaan tunnin päästä olikaan edessä!

Deiá_-8

Deiá_-7

Deiá_-14

 

Toivottavasti pieni videopätkäni avautuu. 🙂

Espressot nautimme ja pojan kanssa kuvasimme aaltoja pitkään ja hartaasti. Kuuntelimme meren pauhua. Hieno paikka oli tuo!

Paluu Deiáan eri reittiä, nousu ei ollut paha, eikä sellaista kivimöpelikköä kuin viime päivinä on edessä ollut kilometri toisensa jälkeen.

Deiá_-9

Deiá_-10

Deiá_-16

Pehtoori & Poika ketterinä… 😉

Deiá_-6

Deiásta paluu Port de Sólleriin paikallisbussilla. Kolmen vartin kyyti Sollerin kautta maksoi euro kuuskymmentä. Dösän laatu ja puhtaus eivät kovin raposia, mutta kuski oli taitava ajelelemaan mutkaisella iltapäivän alussa jo vilkkaalla (maantiepyöräilijät!) rantatiellä.

Deiá_-18

Omalle kylälle palatessa siellä näyttivät torstaimarkkinat jatkuvan: yhtä lailla myynnissä kukkia, vihanneksia, vöitä ja huiveja, koruja ja koristeita kuin lihaa ja juustoja. Lämmintä yli + 25 C. Ja mitkä EU-direktiivit muka kieltävät elintarvikkeiden myynnin  liikenteen keskellä helteellä?

Deiá_-19

Iltapäivän vietimme altaalla ja biitsillä. Uiminen on patikoijan jaloille hyvää palautumista.

Deiá_-20

 Nyt alkaa hiljalleen valmistautuminen illalliselle. Aikeena on päästä yhteen tämän kylän parhaista ravintoloista … Adios.

Kirjoitettu kello 18:07

Jo lähtiessä, matkaa suunnitellessa, oli päätetty, että yksi päivä käytetään tutustuen La Palmaan – Mallorcan ja koko Baleaarien saariryhmän pääkaupunkiin, jossa on 400 000 asukasta ja paljon nähtävää.

1_La Palma_-2

 Tämä päivä valikoitui city-päiväksi senkin takia, että oli luvannut pilvistä, sateen uhkakin oli olemassa… Taksilla hurautimme saaren laidalta toiselle. Junallakin olisi päässyt, mutta se oli paljon kalliimpi kuin taksi ja ”säästetyt” rahat käytimme Sightseeing-bussilippuihin.

1_La Palma_-15

1_La Palma_-3

Kun pääsimme Placa Espanjalle ostimme liput doubledeckeriin ja lähdimme sen katolla kiertämään Palman katuja ja katselemaan nähtävyyksiä. Näinhän on niin monessa kaupungissa tehty ennenkin… Hyvin toimi nytkin – yleissilmäys kaupungista saatiin helposti.

1_La Palma_-5

1_La Palma_-7

1_La Palma_-16

Jäimme pois La Seun goottilaisen katedraalin kohdalla.

1_La Palma_-2-2

Kuvia räpsiessä ja turistiostoksia tehden kuljeksimme: jääkaappimagneetitn ja kaksi pienen pientä, sinistä, lasia artesaaniputiikista ostin.

1_La Palma_-3-2

1_La Palma_-4-2

1_La Palma_

1_La Palma_-4

Lounaalle päätimme mennä – ei suinkaan tapaksille, vaan – Hard Rock -cafeeseen. Mietimme Pehtoorin kanssa, jotta olikohan meille kymmenes vai kahdestoista vai sittenkin jo kolmastoista HRC? –  Rooma (minulla jo neljä kertaa), New York (kahdesti), Helsinki, Madrid, Dubai, Barcelona, Lissabon, Lontoo, Pariisi, Milano, Malta, Praha, Peking, … No joka tapauksessa lounas, kuvat !! ja paidat paikallisesta HRC:sta saatiin.

1_La Palma_-8

1_La Palma_-9

Sitten kävellen kohti historiallista keskustaa. Miniän päivänä ”patikkareittien” kivet paljon helpompia käveltäväksi kuin meidän muiden reiteillä. 😉

1_La Palma_-6

1_La Palma_-10

 

1_La Palma_-11

 Mutta yhtäkaikki: me kaikki olimme sitä mieltä että paljon raskaampaa on kaupungissa tepastelu kuin vuorilla. Melu, ja pakokaasu, ostoksien ahdistus ja asfaltti eivät ole hyväksi. Toisaalta. Olipa mukava nähdä tämäkin kaupunki. Ja pitkästä aikaa käydä El Corte Inglesissa. Sehän on espanjalaisten Stocka.

Ja sattuipa kohdalle myös Chocolat Factoryn myymälä: joulukakun suklaa-minttu on nyt hankittu. 😉

1_La Palma_-12

1_La Palma_-13

Illansuussa istahdimme taksiin (45 euroa suuntaansa) ja palasimme meidän maalaiseen, r, aikkaiseen, rauhalliseen pikku kyläämme. J:) a erityisesti nuoripari totesi pariinkiin kertaan, että onneksi ei oltu varattu lomaa Palmaan vaan tänne ”sivuun”.

Ja huomenna patikkapäivä… 🙂

 

Kirjoitettu kello 22:52
Aihe: Mallorca

Tramuntana-vuoristo on Unescon maailmanperintökohde. Ja tänään se oli meidän patikkapäivämme kohde.

Tänään oli ”minun päiväni”, eilen Pehtoorin.

Capella de castello-2

Kartassa keskellä näkyy punainen neliö. Se on sen ympyrän varrella, jonka tänään kiersimme. Ja pikkuisen poikkesimme välillä. Kaikkiaan kilometrejä taisi tulla sellaiset viitisentoista. Liki viisi tuntia oltiin turneella.

Aamusumu kaunis kuin mikä.

Capella de castello

Melkein kuin Toscanassa tai Umbriassa.

Capella de castello-3

Oliivilehdoissa polttelivat oksia, ja katku oli välillä aika kova. Ja se aamusumukin vielä himmensi maisemaa.

Klikkaile ihmeessä kuvat isommiksi.

Capella de castello-5

Yhä ylemmäs noustessa sumu ja savu hälvenivät. Hiki lisääntyi. Nousua. Lisää nousua.

Capella de castello-4

Kivipengermiä matkan varrella enemmän kuin paljon.

Capella de castello-6

Sitten saavuimme patikan lakipisteeseen: Son Bledaan ja Capella de Castelloon.

Capella de castello-7

Kappeli oli vähän ”förbi”, mutta sen yläpuolella olevassa linnassa oli pieni kahvila, jossa nautimme appelsiinimehut; vastapuristetuista appelsiineista luonnollisesti. Täällä kun nyt appelsiinit, limet, greipit, sitruunat juuri kypsyvät.

Capella de castello-8

Kappelin vieressä on hotelli (keskellä ei mitään) ja sen kyljessä tavattoman viehättävä kahvila-baari, jossa paljon kauniita yksityiskohtia.

Capella de castello-11

Capella de castello-10

Capella de castello-9

Capella de castello-12

Son Bledan terassilla istuessa ilahduimme kovin, kun me kaikki neljä kaivoimme repuista puhelimet, joissa oli kuvia ja viestejä FB:ssä, Instassa, spostissa ja kaikissa kuvia ja tietoja lumesta, rännästä, pimeästä… Mallorcan kiireetön lämpö tuntui entistäkin paljon paremmalta. Kaikki on suhteellista.

Puolenpäivän pienen seisahduksen jälkeen alkoi paluumatka. Kovin kivinen, sentään alamäkeä. Tai siis sehän se (= alamäki) sattuu polviin, mutta me kolme polviongelmaista selvisimme hyvin.

Capella de castello-18

Capella de castello-15 – kopio

Capella de castello-14

Capella de castello-13

Oliivilehdoissa puiden rungot meitä hämmästyttivät, ja hiljaisuus. Paitsi että välillä linnut lauloivat, paljon lauloivat. Viehätti. Sekin.

Capella de castello-17

Ja sitten yhtäkkiä ”tulimme puskista”.  Kuvan vasemmassa reunassa ylhäällä näkyy se Torre Picade, jossa eilen olimme. Tänään olimme lahdenpoukaman vastakkaisella puolellla, paljon vaativammalla reitillä.

Ylläolevan kuvan maisemasta tunteroinen ja sitten oltiin rannassa. Lounas. Sardiineja.

Sitten muutama tunti allaslötköilyä, lukemista, uimista. Pehtoori kävi hotellin salillakin. Aurinko ei enää ole polttava, onhan täälläkin jo syksy. Iltapäivällä voi toviksi nukahtaakin aurinkoon ilman että palaa. Tai noh, minähän nyt en pala, enkä oikein osaa nukahtaakaan. Mutta että muutkaan ei pala. 😉

Seitsemäksi syömään. La Pirate valikoitui maanantai-illan illalllispaikaksi; ja reissun paras ruoka. Otimme alkuun tapakset (we are worth it! 😉   Vain pientä tärinää lihaksissa,  😉 ) ja minulla tonnikalaa avokadon ja salsan kera. Olipas kyllä ihan erinomaisen hyvää…

Hyvä päivä tänään. Oikein hyvä maanantai.

Kirjoitettu kello 22:18
Aihe: Mallorca

Pitkien yöunien ja vähintäänkin kelvollisen aamiaisen jälkeen aika lähteä hakemaan nuoret hotelliltaan, ja lähteä ensimmäiselle patikalle Mallorcalla. Eilen katselimme oppaista, Pehtoori tutki karttaa ja päätöksenä oli lähteä noin kymmenen kilometrin reitille, kohteena Torre Picada (160 mpy). Sellainen rauhallinen aloitus.

Torre Picada-12

Torre Picada

Tovi meillä meni että reitille löysimme. Mutta ei se haitannut. Port de Sollerin reunamia kierrettiin. Ihailtiin sunnuntaiaamun auvoista näkymää, ja nautittiin lämmöstä. Bougainvillet kukkivat vielä, oleantereitakin kukkivana vielä näkyi. Merenlahti liki tyven, pikkukylä turisteineen heräili.

Kiipeilykallion kohdalle satuttiin; neljästään todettiin, jottei olisi meidän juttu.

Torre Picada-2

Aika vaikuttavan näköistä puuhaa oli tuo.

Me jatkoimme turvallisesti maankamaralla, läpi oliivilehtojen, sitruspuiden välistä, pikkuista kylätietä, joka sitten vaihtui soraiseksi poluksi ja pinjametsätaipaleeksi.

Torre Picada-3

Torre Picada-5

Torre Picada-7

Torre Picada-15

Lämpötila kohosi, eikä juuri tuullut, mutta kävely tuntui hyvälle.

Torre Picada, merirosvojen tarkkailuun (1600-luvulla alunperin) rakennettu torni löytyi.

Torre Picada-9

Aika hedelmäbreikille: uuden sadon mandariinit  ja pikku banaanit olivat oiva eväs.

Torre Picada-6

Torre Picada-8
Torre Picada-10

Paluumatkan loppu asfalttia, ja lisää bougainvillea.

Torre Picada-14

Puoli yhden aikaan olimme takaisin kylässä. Aika after hiken!

Ja sitten hajaannuimme hotellien altaille. Lämmin jatkui.

Illalliselle ajattelimme lähteä naapurikaupunki Solleriin. Lähdettiinkin paikallisella ratikkakyydyillä (tästä kerron vielä joku päivä enemmän).

Torre Picada-11

Komea oli Sollerin tuomiokirkko, lämmintä edelleen (apteekin mittari näytti iltakuudelta 28,5 C) ja taustalla Tramountana. Istahdimme drinksuille, seurasimme espanjalaisten sunnuntai-illan viettoa, kiertelimme vähän ja sitten todettiin, että palaamme takaisin ”omaan” kylään. Sollerin kaupunkielämä autoineen, meluineen, ei meitä viehättänyt. Otimme taksin ja maksoimme noin viiden kilometrin matkasta kahdeksan euroa.

Torre Picada-13

Olimme takaisin Sollerin satamassa, eli meidän omassa kylässä, Port de Sollerissa.

Ja ihan turistiravintolaan retkahdimme. Ruoka verraten edullista, ja se mistä on ihan erikseen, kuvan kera mainittava, oli viini. Ribeira deDueron punaviini vuodelta 2006 (tempranillo merlot) maksoi 12,50 euroa! Eikä kyse ole lasillisen hinnasta, vaan pullollisesta. Tavattoman hyvä viini sillä hinnalla kuin Suomessa saa lasillisen tai korkeintaan pari.

WP_20141019_19_37_54_Pro

Kirjoitettu kello 22:30
Aihe: Mallorca