Perjantai! Ja aurinko!
Elämä on!  Elämä on ollut ihan mukavaa tänään. Tänäänkin.
Ensinnäkin. Löysin rannekorun, joka on ollut hukassa kalaaseja edeltävältä ajalta. Kalaaseihin olisin sen tarvinnut, en löytänyt. Muistin, että se oli ranteessa työlounaalla edeltävänä torstaina, mutta mihin siinä välissä sujautin sen? Essun taskuun! Festassa on essu, ja sen taskuun. Tänään se essu sitten käytössä. Siellähän se rannekoru.
Ostin rannerenkaan ja sormuksen (Calvin Klein) kun kävimme tytärtä Strasbourgissa katsomassa. Siksikin tärkeitä, että on muistoja niissä. Nyt ne ovat taas arjessani, juhlassani.
Söimme juuri juhlallisesti arjessa kaksistaan. Ostin kaksi luomu-filepihviä, ja ne nautimme.  Mutta ne eivät ole raportoimisen aihe, vaan viini, jota nautimme. Argentiinalainen Malbec-rypäleestä valmistettu viini  (Domaine Jean Bousquet Reserva Malbec) on todella hyvää. Siinä on kirsikan tuoksua ja makua, ehkä vähän suklaata, ei kiristäviä tanniineja. Makoisaa, pitkän jälkimaun viiniä. Etiketissä vuoria, ja sehän patikoijan mieltä ilahduttaa. Hinta ei ole ihan edullisin (16 euroa), mutta on sen väärti. Pienestä ilo. (Viinikaapimme ovessa on tämä:))
Toinen uutuusviini, joka testattiin viime viikonloppuna mökillä, kuuluu meillä jo nimensä – ja nimenomaan sen – vuoksi talon viineihin, on Lindemans´n Pinot Noir. Lindemans´n pinot noiria ei ennen ole Suomessa ollut saatavana, ja tämä oli iloinen yllätys. Talon shiraz on ollut taattua laatua, jopa tömppöviininä, samoin cabernet sauvignon, mutta chardonnay ei ole enää vuosiin runsaan tammensa takia meille maistunut. Early harvest valkoinen ja punainen ovat sarjassaan mukavia, mutta viime kädessä olen sitä mieltä, että jos viiniä nautitaan, niin sitten ei kaloreita, eikä prosentteja lasketa. Cawarra-kuohuvasta olen muistaakseni (täällä)  jo kirjoittanutkin. Pidän siitä, ja tästä uudesta pinot noirista. Joka ei maistu puolukkamehulle, ei ole litkua – kuten monet muut alle kympin lajitoverinsa. Aika “helppo” punaviini. Melkein raikas, olematta turhan ohut.
Tämän päivän muita plussamerkkisiä juttuja on ollut Lamppujen saapuminen! Lamppujen isolla L:llä. Näitä on kaksi. Näitä on odotettu neljä kuukautta.
Mutta: kannatti. Pidän niistä. Kovasti. Ja ne ovat tarpeen, on jo syksy, on jo pimeä. Niihin sisältyy oikeastaan paljon enemmän kuin vain valo.
Kun Juniori maaliskuussa muutti täältä kotikotoa ja jätti jälkeensä tyhjyyttä ammottavan huoneensa, jossa seinät ja lattia näyttivät, että huoneessa oli vuosia asunut ei-niin-siisti-nuori-mies, mietimme hetken (semminkin kun se oli lyhyen ajan sisällä toinen tyhjä huone, joka tähän taloon, tähän kotiimme jäi), että entä jos myytäisiin koko talo. Mitä me kaksi näin isolla talolla, jossa on kaksi tyhjää kalustamatonta huonetta, teemme? Myydään pois, ostetaan keskustasta jostain korkealta asunto, ostetaan vaikka tyttären naapuriin valmistuvasta talosta asunto. Onhan meillä mökki, jossa saadaan olla maan päällä. Jossa on piha.
Tyttären huoneesta oli kyllä jo tehty vierashuone, mutta tytärtä lukuunottamatta siellä ei ollut ollut ketään yötä. Paitsi Elmeri. Harvalla kilpikonnalla on omaa huonetta! Mihin me tarvitsemme toisen tyhjän huoneen?
Emme sitten kuitenkaan panneet taloa myyntiin. Hyvänen aika, itse tehty talo ja pehtoorin puutarha! Festa, jossa on vietetty ja vietetään vielä monet hyvät juhlat, jossa on hyvä lukea, jossa on hulppeaa katsella elokuvia. Meillä on portaat, joilla kesällä juoda aamukahvi. Meillä on piha, jonka läpi kävellä postilaatikolle, kun on satanut ensilumen. Meillä on puut ja pensaat, jotka on pienestä asti nähty, joita on varjeltu ja hoidettu. Meillä on pehtoorin huolella hoitama puutarha. Hyvät, erinomaiset naapurit. Entäs minun rantalenkkini! Sitä paitsi minä olen asunut tässä tai tässä lähellä, kilometrin säteellä, aina, koko elämäni (miinus muutaman opiskeluvuoden Tuirassa).
Ei, ei me myydä.
Onneksi emme.
Olohuoneen kalusteet siirrettiin pojan huoneeseen (jonka pehtoori ensin tapiseerasi ja jonne laittoi uuden lattian). Saatiin telkkarihuone. Sitten olohuoneesta tuli tyhjä huone. Nyt siellä on tuolit (verhoiltiin vanhat) ja sohvat (ostettiin uusi). On tilaa lukea, on tilaa ystäville. Kirjat  siirretty pois. Nyt on tilaa – olla. Ja nyt on vielä Lamput.
Kaikella on paikkansa. Nyt on tilaa olla, nyt on pehtoorilla telkkarihuone, nyt meillä on olohuone, jossa voi olla. Useampikin kerrallaan.  Nyt on hyvä. On perjantai, aurinko, - ja lamput.
Mutta siis. Kertooko tämä vierailu nyt jostakin? Onko elämässämme uusi vaihe?
) ajelemaan kohti Oulua. Flunssainen autosotamies puhua pulputti koko matkan …  Eniten tuntui haittaavan väsy, – ja se ettei saa syödä rauhassa. Ja aamuja enää 328.
). Helpotusta, aurinkoa ja ukkoskuuroja, kaksikin. Kakkuja ja naurua. Ystäviä, naapureita ja sukulaisia. Haikeuttakin.  Samppanjaa, herkkuja ja halauksia. Ruusuja ja puheita.
