Nuoria iloksemme – ihan sama vaikka välillä satoikin

Aamusauna, aamu-”uinti” (Hangasojan vedenlämpö) +11 C.  Ja vettä on paljon, harvoin se niin korkea on ollut, eikä ihme sillä sitä tuli viime yönäkin ja paljon!

Mutta aamulla ei satanut, heräsin (täpinöissäni jo varhain) ja lähdin saunan lämmitykseen. Ennen seitsemää oli jo saunottu ja aamupuurot syöty.

Sitten me vain varmistelimme, että kaikki on valmiina, ja aloimme odotella… Odotella, että voisimme lähteä lentokentälle.

Helsingin kone oli vähän etuajassa. Eikä vieläkään satanut, sitähän me olimme kovasti toivoneet, ettei sataisi, semminkin kun saatiin tänne ensikertalaisia ”vieraaksemme”. Tyär tuli P:n kanssa, poikaystävä on jo niin vakituinen, että saimme hänet tänne mökillekin. Oulussa (maaliskuussa) ja Helsingissä (huhtikuussa) olemme jo vävykokelaan tavanneetkin, ja olipa todella, todella mukava, että saimme hänet tännekin, – etelän ihimisen pohjoisen kairaan.

Toinenkin Lapin kesää kokematon tuli tyttären mukana mökkeilemään: marjanmyyntiuran kollega, opiskeluajan kaveri tuli myös: saimme kolme nuorta seuraksemme. Ja kyllähän me olimme iloisia, että säätiedotuksen ukkosmyrskyennusteet olivat vähintäänkin ylimitoitettuja. Hyvä sataa räpsäyttelihän se välillä, mutta kyllä Ivalon ja Saariselän alueen saitterilla ihan hyvin nähtiin ja tuntumaisemia voitiin ihailla.

Ilta on vietetty – luonnollisesti – hyvin syöden, viinistä nauttien. Ja pelaten. Höpisten ja nauraen. Nauraminen tuntui hyvältä. Muu maailma kaukana, vain meidän pieni porukka pöydän ympärillä, Lapin kesässä, mökkielämän leppoisassa levossa.

Sateettomien hetkien lomassa olen kuvaillutkin. Eipä ennen ole mökkipihassa ollut niin paljon suopursuja kuin nyt.

 

Suopursu, Ledum palustre

Kaikkialla metsäisillä soilla erittäin yleinen.
   Koko kasvin luonteenomaine, läpitunkeva ja samalla raskas tuoksu herättää epäilyjä.
   Pohjois-Taalainmaalla tätä kasvia käytetään toisinaan humalan asemesta, mutta se aiheuttaa voimakkaan juopumuksen, jota seuraa ankara kohmelo ja hirveä päänsärky.
   Uudisasukkaat panevat elonkorjuun jälkeen tätä kasvia aittoihin viljan sekaan; hiiret karttavat sitä ja jättävät näin talonpojan vaivannäön hedelmät rauhaan.
   Ruotsin talonpojilla on myös tapana pesta syöpäläisten vaivaamat naudat ja siat keitteellä, joka on tehty tästä kasvista. Tämä on varma keino saada syöpäläiset häviämään.

Carl von Linné, Lapin kasveja (Flora Lapponica 1737)

Valokuvatorstai: liukas

Liu, lau laskijaist, meillep pitkii pellovaisii,
Nuuttilah niput naput,
Ristolah riput raput ja Heikkiläh heinänsiemmenet,
Turnulah tippui tappui,
Lujul lujul laskijaist, meille pitkii pellovaittii,
toisee taloo tippuroi tappuroi.

Tämän viikon haaste on liukas.

Muiden vastauksia haasteeseen on täällä.

Sateen jälkeen oli liukas…
(klikkaa ihmeessä  suuremmaksi)  

Valokuvatorstai: Tilapäinen

TILAPÄINEN

se että kaikki maailmassa on tilapäistä ei tarkoita samaa kuin että kaikki muuttuu, että maailma muuttuu, että pysyvää on vain muutos, miten se ilmaistaankin, muutoskin on vain tilapäistä, pysyvyys tilapäistä, ja kaikki välttämätön vasta tilapäistä onkin, ruoka muuttuu sonnaksi, juoma virtsaksi, ne ovat vain aineen tilapäisiä muotoja eikä siinä ole eroa vegaanin ja lihansyöjän kesken, tilapäistä on kesä, tilapäistä talvi, tilapäistä lapsuus nuoruus aikuisuus vanhuus, tilapäisyys on elämän edellytys: muutosta me pelkäämme, pysyvyyteen ikävystymme, tilapäisyydestä löydämme tarkoituksen.

Kai Niemisen kokoelmasta Alan oppia (2010)

  Haasteena on ylläoleva teksti, ja jostain syystä minun oli otettava tällainen kuva.
(klikkaamalla suurenee)

Muiden ”tilapäisotoksia” täällä.

 

Valokuvatorstai: poliisi

Syksyn Kiinan matkalla kyllä poliiseja näki. Paljon. Arastutti niitä kuvata, joten tuloksena on lähinnä epätarkkoja ja kaukaa kuvattuja otoksia.

Taivaallisen Rauhan Aukiolla oli sitten vielä armeijaakin, ihan läheltäkin kuvattavaksi asti.

Kuvat suurenevat klikkaamalla. 

 Alakuvissa olevat sotilaat tulivat hajaannuttamaan meidät turistit Maon mausoleumin edestä,
koska sinne oli tulossa mustilla autoilla arvovieraita (yläkuva).

Ihan kiltisti väistettiin kun joukko-osasto ryhtyi marssimaan kohti.

 

Muiden poliisiaiheisia kuvia täällä.

Valokuvatorstai: Tontut hiipivät

Valokuvatorstain haasteessa kysellään: ”Ovatko tontut jo käyneet kurkkimassa ikkunoidenne takana?”

– Ovatko? Täällä niitä vilisee, ja vielä montaa tonttuheimoa on liikkeellä.

Pieniä punaisia on kaikkein vaikein nähdä…

(kaikki tonttukuvat näkyvät paremmin kun klikkaat ne isommiksi) 

VMP (varamiespalvelun) tontut tavataan usein mökkimaisemissa.

Saunatonttu on aina ikkunan vieressä.

 

Ja kaikkein rakkain tonttu on Tomafoi, joka vähän mököttää kun lumet taas sulaa.

Tämä etelän enkelitonttu on ihan liian vähällä vaatteella liikkeellä,
eikä oikein tiedä, että tonttujen kuuluisi kulkea porojen, eikä lampaiden kansa.

Leppoisaa Joulua ja Onnekkaita Otoksia Ensi Vuonna

toivottelen koko Valokuvatorstai-poppoolle!

Lisää tonttuja muiden blogeissa. KLIK! 

Valokuvatorstai: Ajan takana – –

 Joku istui vieressä ja näytti minulle, mitä oli kaiverrettu hänen rannekellonsa taakse.
Hyvin pienin kirjaimin.
”Hän jota odotat tulee pian” siinä luki.
– Se on sitten ajan takana, minä sanoin.
– Siinä lukee ”pian”, hän vastasi.
– Mutta ne jotka odottavat eivät koskaan ehdi.
Sen minä sanoin ja ajattelin että kun he sanovat ”pian” puussa jo kasvaa puisia hedelmiä.
– Entä jos siinä lukisi, että hän on jo tullut, minä kysyin.
Silloin hän nousi kiireesti.
”Sinä sitten olet epäuskoinen ihminen”, hän sanoi ja lähti.

(Mirkka Rekola: Maskuja)

Valokuvatorstaissa tämän viikon haasteena on katkelma Mirkka Rekolan teoksesta Maskuja (”pieniä elämänpituisia juttuja”).

Väistämättä, jostain syystä, ehkä se oli tuo kohta ”ajan takana”, joka vei ajatukset tähän kuvaan…

(joka suurenee klikkaamalla – kannattaa) 

 

Muille samasta katkelmasta syntyneitä mielikuvia on täällä. 

Valokuvatorstai: Ääni

Valokuvatorstain haasteena ääni. ”ääni, jonka viimeksi kuulit kodin ulkopuolella.”

Ennen kuulematon oli ääni Kaunispään rinteellä alkuvviikosta patikoidessa;
ei täällä Lapissa juuri muita ääniä ole kuulunutkaan …
Tunturikoivut olivat jäätyneet, ja tuulen väreillessä jäätyneistä oksista lähti ääni.

Jääkellojen ja tuulen soitto!

(kuvat suurenevat klikkaamalla)

 Eipä ennen olekaan ”lennosta” tullut haasteeseen osallistuttua. Eskelis-bussilla saavutaan juuri Sodankylään…

Muiden Ääni-kuvia täällä

Valokuvatorstain lauantaiaamu

Valokuvatorstain haaste on tällä kertaa poikkeuksellinen:

Haasteen tarkoituksena on kerätä mahdollisimman kattava kuvapeitto teidän kaikkien lauantaiaamustanne. Haasteeseen on tarkoitus osallistua siis vain tuoreilla kuvilla. Kellonajalla ei ole väliä, ottakaa kuva ensi lauantaina silloin, kun teillä itsellänne on aamu. Kuvan kohde ja toteutustapa jää teille itsellenne pohdittavaksi.

Päätin vastata sellaisella kuvalla, jonka otan aika usein muinakin lauantaina. Usein lauantaiaamuna ajelen pyörällä hautausmaalle ja/tai autolla markettiin ja kerran kuussa otan kuvan Tuiran patosilloilta kohti Merikosken voimalaitosta. Tänään oli syyskuun kuvan vuoro. Laittelin perään myös ne edelliset kuukaudet (kesäkuun kuva hukassa :))

Merikosken yläkanava äsken

–  ja alla kuvat siitä aiempina lauantaina… (kaikki kuvat suurenevat klikkailemalla)

 

Tammikuu

 Helmikuu

Maaliskuu

 Huhtikuu

  

Toukokuu 

 Heinäkuu

 

 Elokuu

 Syyskuu

Katso miten muut lauantaiaamuna kuvailevat: VALOKUVATORSTAI

Valokuvatorstai: rieha

Valokuvatorstain haasteessa lukee näin: ”Lukionsa tänä vuonna päättävät palelevat tänään penkkareissaan auton lavalla. Heidän innoittaminaan haasteemme täällä viikolla on rieha.”

Minulla tuli mieleen vähän lämpimämpi rieha. Satuttiin viime heinäkuun helteessä Roomassa Piazza Venetsialle, juuri kun siellä oli menossa joku rieha. Se ei ollut Berlusconia vastaan, mutta italialaiseen tapaan melua ja melskettä riitti. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Muiden riehat.

Valokuvatorstai: Muisti on läsnä olevaa mennyttä …

Tämän viikon haasteena on sitaatti: ”Muisti on läsnä olevaa mennyttä, ajattelu läsnä olevaa nykyisyyttä ja odotus ja tulevan ennakointi läsnä olevaa tulevaisuutta. Augustinus siis yksityistää aikakäsityksen sijoittamalla sen jättämän jäljen henkilökohtaisesti koettuun aikaan.” (Fredrik Långin esseestä ’Aika historiana ja aika kohtalona’ teoksessa Minä, sinä ja rakkaus ja muita aatehistoriallisia esseitä (Teos 2010, s. 30.))

Långin artikkelin sitaatti on aika kiehtova… Ajan monta kerrosta ja niiden kokemus. Väistämättä keskikesän hellepäivä keskiaikaisessa Sienassa tulvahti mieleen.

Klikkaa isommaksi

Valokuvatorstai: Täällä Pohjantähden alla

Tällä viikolla Valokuvatorstain inspiksenä toimii Petri Laaksosen Täällä Pohjantähden Alla kappaleen sanat ja/tai musiikki.

”Täällä Pohjantähden alla, korkeimmalla kukkulalla
Katson kauas kaukaisuuteen, tulet uniin uudestaan.
Täällä Pohjantähden alla, taivas täyttyy purppuralla
siitä suojakseni peiton minä itselleni saan. – – ”

Kuinka monta kertaa mökin maisemissa tätä laulua olenkaan miettinyt, hyräillyt, liikutuksesta hiljaiseksi mennyt. Minäkin. En niin hiljainen muutoin.

Kuva on otettu uudenvuoden kuutamoyönä 1.1.2010 klo 01.48.

Suurenee klikkaamalla.