Siinä on on juhannaaaton lounashetki.
Piti oikein käydä äsken puronrannassa lavastamassa tämä otos (klikkaamalla kuva suurenee).

Ihanaa Juhannusta koko Valokuvatorstain väelle!

Hyväntoivonniemi Afrikan eteläkärjessä on monen matkan varrella. (klikkaamalla suurenee)

Se on ollut monelle purjehtijalle myös matkan pää: lännessä on kylmä Atlantti ja idässä Intian valtameri ja niiden merivirtojen kohtaaminen saa aikaan merireitin myrskyisyyden.

Yli 500 vuotta tämä vaikuttava paikka on ollut eurooppalaisten merenkulkijoiden matkan varrella.

Ja varmasti nyt jalkapallon mm-kisojen aikana monen turistin matkan varrella.

Valokuvatorstaissa inspiroidutaan tänään musiikista. Minulle  Clint Mansellin vähän melankolinen, paljon kaunis kappale Memories (Someone We’ll Never Know) elokuvasta Moon toi mieleen raukean  auringonlaskun, – yksi sellainen rauhallinen, pehmeä, samettinen oli viime kesänä Rosesissa, Kataloniassa.  Memories…

Kuva suurenee klikkaamalla, ja alla olevan klipin kautta voit kuunnella kauniin Memories-kappaleen.

Näitä viestejä äidit ja vaimot, lapset ja vanhemmat eivät odottaneet, eivät toivoneet.  Viestit rintamalta … surureunaiset viestit …

Kilpikonnamme on hassu.

Konnuleiden luontainen taipumus on kaivautua, unille, piiloon, talvilevolle. Ja vaikka meidän city-konnalle on terraariossa mahdollisuus “luomukaivautumiseen” niin Elmeri Konrad tunkee itsensä  mielummin tietokoneen johtojen väliin.

(Klikkaamalla näet Elmerin isompanan)

Valokuvatorstain haasteena tänään “Ainoa mitä voin ajatella”.

Tänään tässä maisemassa, tässä keväässä – ainoa mitä voin ajatella, on tämä Lapin luonto ja lumo.

(Klikkaamalla tänään aamulla Kaunispään rinteellä kello kymmeneltä otettu kuva suurenee)

Valokuvatorstain haasteena kevät. Tässä syötävä vastaukseni
(klikkaamalla suurenee)

Valokuvatorstaissa on tänään haasteena kuva. Haastekuva on alempana. Oma vastaukseni on tässä.

Karhulan lasitehtaan pienet suolasirotinpullot olivat Tavastilan mummolassa kiehtovimmat esineet, mitä muistan. Sain niillä leikkiä siellä käydessämme. Mutta varovasti.

Onneksi leikin varovasti, – samaiset viehättävät pikkupullot (klikkaamalla kuvaa pienistä tulee isompia) olivat ehjinä vielä viime kesänä tädin keittiössä. Juuri kun olimme siellä käymässä oli tehty päätös Karhulan lasitehtaan sulkemisesta. Yksi osa suomalaista teollisuus- ja kulttuurihistoriaa oli taas kerran päätöksessään. Vahinko.

Haastekuva oli siis tämä. Ja muiden vastauksia haasteeseen on täällä



Valokuvatorstain aiheena hyppy.

Dubain vesipuistossa on Leap of  Faith: 27 metriä pudotusta suoraan haialtaaseen (tosin hait panssarilasin takana). Hyppy kestää kahdeksan sekuntia.

Pitihän se kokeilla. Toista kertaa en uskaltaisi.

Klikkaile kuvat isommaksi, hypyn huimuus (!) näkyy paremmin.

Tästä lähdetään!

Putous jatkuu tuonne siltojen alle…. Putken takana kurkkivat hait. Onneksi niitä ei ehtinyt nähdä …

Kuvassa hyppyvuorossa on tytär.

Klikkaamalla Yachica suurenee. Muiden vaihtoehtoja löydät Valokuvatorstaista

Valokuvatorstaissa haasteen antajana Caj Westerbergin runo kokoelmasta “Uponnut Venetsia” (Otava 1972).

muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira

——————————————————–

Käsitin kovin konkreettisesti (kuva suurenee klikkaamalla)

Valokuvatorstain aiheena asetelma. Rajoituksena on ettei saa kuvata mitään elävää… Minulla asetelmat liittyvät yleensä ruokaan ja/tai juomaan. (klikkaamalla suurenee ja valo näkyy paremmin)

Aika iso haisuli.
(klikkaa kuva suuremmaksi)

Valokuvatorstain aiheena rykelmä. Kamala sana. No tässä kuitenkin yksi sellainen. Lisää niitä täällä. (Klikkaamalla kuva suurenee).

Tällä kertaa oli ainakin vara valita kuvista. (klikkaa suuremmaksi)

Käy pöytään, ystävä!
(klikkaa  isommaksi)

Tähän sopii kauan mukanani kulkenut runo, joka ei ole omani.

Unohda aika,
uhraa kellosi,
arkesi sykkivä sydän,
vaikka se tikittää vielä.

 

Ruoka on kohta valmis.
Se on lahja
kuin ystävyys
käsintehty
vain sinulle.

 

 

Runo ei siis omani, vaikka juuri noin usein ruokaa ystäville laittaessani ajattelenkin. Mutta oma tuotokseni on kuitenkin keittokirja, jonka olen julkaissut netissäkin pdf-muodossa. Jollet,  hyvä valokuvatorstain ystävä, huomannut sitä jo jouluna, olkoon se nyt ystävänpäivä”korttinani” sinulle. Reseptejä ja kuvia… Koko 100-sivuinen kirjanen ladattavanasi täällä, ole hyvä

Rakkaudesta rantasaunaan. Ajetaan läpi pohjoisen, sinisessä hetkessä ajellaan, eikä teillä juuri ole muita, ollaan matkalla monta tuntia -  kunnes kuutamoyönä ollaan perillä. Kuutamosauna.

(Klikkaamalla kollaasi suurenee.
Keskellä oleva rantasaunan kuva on otettu uudenvuoden kuutamoyönä klo 01.40.41)

Tauolta palanneessa Valokuvatorstaissa paljon muitakin tarinoita: käy katselemassa.

Valokuvatorstain haasteena pysähtynyt. Tässä kuvassa moni asia on pysähtynyt.

(klikkaa suuremmaksi)

_________________

Aihe pysäytti koko blogini toiminnan koko aamuksi… Merkillistä.

Valokuvatorstain aiheena sininen ja valkoinen. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä pihalle ottamaan tämä kuva. Laitan oheen jo viime vuonna julkaisemani artikkelin, joka liittyy kahden kynttilän historiaan. Miksi Suomessa poltetaan itsenäisyyspäivänä kynttilöitä ikkunoilla, miksi niitä on juuri kaksi?

Kahden kynttilän lyhyt historia

Moni suomalainen sytyttää itsenäisyyspäivänä iltakuudelta kynttilät ikkunalle. Mistä kansallisen tavan juuret lähtevät?
Kahden kynttilän sytyttämisen taustalla on monta juonnetta. Suomen kaupungeissa poltettiin jo 1700-luvulla kynttilöitä juhla-aikoina; laittamalla kynttilät ikkunalle saatiin samalla kertaa kaduille ja koteihin valoa ja juhlan tuntua. Näin juhlistettiin ”sekä kotia että katua” tai laajemmin kotia ja isänmaata. Ruotsin vallan aikana kynttilän sytyttämiselle sopivia juhlapäiviä olivat erityisesti kuningashuoneen merkkipäivät. Taustalla oli siis jo tuolloin valtiollinen juhla.

Kun Suomen sodan seurauksena Ruotsin itäisestä maakunnasta 200 vuotta sitten tuli Venäjän vallan autonominen suuriruhtinaanmaa, tapa kunnioittaa hallitsijaa kynttilöin jatkui. Keisarilliset merkkipäivät aina 1800-luvun jälkipuoliskolle asti olivat juhlapäiviä, jolloin oli soveliasta ja sovittua sytyttää soihtuja ja kynttilöitä. Sara Wacklin kertoo muistelmissaan, kuinka Aleksanteri I vuonna 1819 tullessaan Ouluun näki kaupungin ”täydessä juhlavalaistuksessa”, samoin Vaasassa talojen ikkunat olivat valaistuina.

Kun suomalaisuus 1800-luvun jälkipuoliskolla alkoi voimistua, muuttui kynttilöiden polttamisen symbolinen merkitys: keisarillisen perheen lisäksi – tai jopa heidät syrjäyttäen – kynttilöitä sytytettiin kansallisten merkkimiesten J. V. Snellmanin, Elias Lönnrothin ja aivan erityisesti J. L. Runebergin kunniaksi.

Jo elinaikanaan kansallisrunoilijan aseman saaneen Runebergin päivän vietosta tulikin sortovuosina myös Venäjän vastaisen protestin ilmentymä. Juhlavalaistus juuri Runebergin päivänä puolestaan juonsi juurensa Vänrikki Stoolin tarinoihin. Varsinaisesti kynttilä mainitaan vain Matkamiehen näky -runossa, jossa Ramsayn veljesten äiti suree Suomen sodan vuosina menettämiään poikiaan. Yksi runo ei tietenkään saanut suomalaisia sytyttämään kynttilöitä Runebergin päivinä, vaan kansallinen, venäläistämistoimien vastainen liike, jonka tärkeä hahmo Runeberg oli.

Kynttilöiden polttamisella ikkunoilla on ainakin 1700-luvulta juontuvat ja 1800-luvulle jatkuvat valtiollisiin tapahtumiin liittyneet juurensa, mutta miksi juuri kaksi kynttilää? Ensimmäinen selitys on hyvin yksinkertainen: perinteisen ikkunaruudun mallista riippuen oli hyvin luontevaa laittaa kynttilät molemmin puolin pystypienaa.

Valtiollisina, keisarillisina, juhlapäivinä samoin kuin joulun aikaan poltettiin kynttilöitä jo 1800-luvullakin. Aivan kuten matkalla joulukirkkoon Juhani ja Liisikin näkivät: ”Mäen rinteen alla talo törröttää, joka ikkunalla kaksi kynttilää.”

Kahden kynttilän tausta liittyy toisaalta sekin läheisesti Suomen valtiolliseen kehitykseen, nimittäin jääkäriliikkeeseen. Kun Suomesta värvättiin syksystä 1915 miehiä sotilaskoulutukseen Saksaan, ja kun matka sinne alkoi, oli tarjokkaiden päästävä lähtemään salassa. Aktivistien toimintahan oli selkeästi Venäjän vastaista ja nuoria miehiä, tulevia jääkäreitä, koulutettiin Venäjän vihollismaassa Saksassa, joten maasta poistuminen oli tehtävä venäläisten viranomaisten tietämättä.

Vuoden 1916 aikana etappireitit pohjoiseen Pohjanlahden perukkaan ja sieltä edelleen Ruotsin kautta Saksaan kulkivat tiettömiä taipaleita ja venäläiset santarmit ja jotkut kätyreinä toimineet nimismiehet etsivät etappitaloja rekryyttien kiinnisaamiseksi.

Korpikylissä kulkeneet Saksaan pyrkineet nuoret miehet kuitenkin tiesivät, että jos vastaantulevan mökin ikkunalla oli yksi kynttilä tai ei ollenkaan valoa, talossa oli santarmi tai sinne ei muuten kannattanut mennä. Jos ikkunasta loisti kaksi kynttilää, edessä oli turvallinen etappitalo. Kaksi kynttilää merkitsi turvaa, paikkaa, jossa levähtää ja saada syödäkseen matkalla sotilaskoulutukseen.

Nuoret miehet pääsivät Saksaan, Suomi itsenäistyi ja sen jälkeen käytiin itsenäisen valtion pitkäksi ajaksi kahtia jakanut vuoden 1918 sota, sisällissota. Sen jälkeen nuoren valtion itsenäisyysjuhlan vietto ja juhlamenojen muodot eivät olleet ensimmäisiä asioita järjestettäväksi. Marraskuussa 1919 kuitenkin päätettiin, että 6.12. on Suomen itsenäisyyspäivä.

Itsenäisyyden 10-vuotisen juhlan kynnyksellä Itsenäisyyden liitto kannusti juhlavalaistukseen. Kalevassa asiasta tiedotettiin 3.12.1927 seuraavasti: ”- – [on] meitä pyydetty kaupunkilaisten tietoon saattamaan seuraavaa: Jotta valaistus saisi erikoisen juhlaleiman, on valaistuksessa käytettävä mahdollisuuksien mukaan kynttilöitä, jotka asetetaan ikkunalaudalle. Juhlavalaistus sytytetään klo 6 illalla ja lopetetaan ½11 illalla.”

Selvästikin kehotuksella oli vaikutuksensa. Lehdessä voitiin itsenäisyyspäivän jälkeen 8.12.1927 kertoa: ”Valaistu kaupunki tarjosi illalla komean näyn. Varsinkin Seurahuone [nyk. kaupungintalo], Kolmio, Kansallispankki y.m. suuremmat rakennukset kohottivat vaikuttavalla tavalla illan tunnelmaa. Pimeys Suomen Pankin konttorissa herätti yleisössä ikävää huomiota.” Edelleen Kalevassa todettiin, että ”Paitsi julkisia rakennuksia olivat myös yksityiset harvinaisen runsaasti valaistukseen osallistuneet.”

Itsenäisyyden juhlinta jäi vielä 1930-luvulla kuitenkin hyvin vähäiseksi ja vain pienen kansanosan juhlaksi, mutta talvi- ja jatkosota muuttivat suomalaisten käsityksen itsenäisyydestä. Sitä kannatti juhlia ja juhlistaa, vaikkapa kynttilöitä polttamalla.

1960-luvulla radikalismi ja kaiken sotaan liittyvän kieltäminen ja halveksuntakin, tekivät itsenäisyyden juhlimisesta taas kyseenalaista. Suuret ikäluokat eivät halunneet käydä sankarihaudoilla, eivätkä sytyttää kynttilöitä ikkunalaudoille. Traditiot, varsinkaan itsenäisyyden juhlintaan liittyvät traditiot, eivät olleet suosiossa. Myös vasemmiston piirissä kynttilöiden polttamista on usein pidetty taantumuksellisena hapatuksena.

Kynttilät ikkunalla, kynttilät kodille ja kadulle, ovat siellä valaisemassa, juhlistamassa, tavan vuoksi, isänmaan kunniaksi, merkiksi turvasta, mennettein muistoksi. Itsenäisyyspäivän iltana 2000-luvullakin sytytetään satojatuhansia kynttiläpareja ikkunoille

Reija Satokangas, Kahden kynttilän taustalla monta juonnetta
(Artikkeli julkaistu Kalevassa 6.12.2008. Lainatessasi mainitsethan lähteen.)

Jotta en unohtaisi … Jotta en näiden pimeiden, vesirännän ja työntäyteisten päivien aikana unohtaisi, että talvi voi olla kauniskin,  että joulu on tulossa ja että kuukauden päästä päästään Lappiin. … Jotta muistaisin toivoa … ja jotta en turhia valittaisi.

(klikkaa suuremmaksi)

Haasteena tänään räiskyvä.
Väri? Ruoka? Raketti? Eikun vesi!
(klikkaa kuva isommaksi, räiskyy paremmin)

Valokuvatorstain haasteena on kiinalainen sananlasku: “Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta.”

Hieman soveltaen “Ellei tuntureilla ole suuria puita, leikkivät vaivaiskoivut ja käkkärämännyt kuningasta – ainakin tykkylumen aikaan…”

(klikkaa tammikuinen Kaunispään tunturi suuremmaksi)