Haastevastauksellani on historia. :)

Vuonna 1913 Kansanvalistusseura julkaisi kirjan Kasvisruokaa kaikille, ja sitä tulin tässä viikolla selanneeksi (kirjasta enemmän täällä).

Elin Sjöströmin kirja ei suinkaan ollut poikkeus vuosisadan alun keittokirjojen joukossa; vegetaarinen ruokavalio oli tuolloinkin suosittua.  Elinin kirjassa on montakin herne-reseptiä, mutta tämä vaikutti minusta kokeilemisen arvoiselta.

Elinin hernepaistos

100 gr keitettyjä perunoita,
125 gr valkoisia herneitä,
100 gr hienonnettuja pähkinöitä,
2 munaa,
¼ l maitoa,
50 gr koprppujauhoja,
1 sipuli, suolaa.

Peratut pestyt herneet pannaan yöksi likoon, keitetään pehmeiksi ja puserretaan läpäsimen läpi tahi jauhetaan lihamyllyssä, sipuli seassa. Perunat hienonnetaan samoin ja sekoitetaan hernesoseeseen. Kun sitten vispilöidyt munanruskuaiset, pähkinät, korppujauhot ja suola on pantu joukkooon, vatkataan seos kuohkeaksi ja notkeaksi; vaahdoksi vatkatut munanvalkuaiset hämmennetään varovasti sekaan ja seos kaadetaan voideltuun jauhotettuun, soikeaan vuokaan ja paistetaan uunissa. Tarjotaan perunain ja salaatin, tahi keitettyjen luumujen sekä sellerikastikkeen kera. Kylmänä se käytetään voileipäleikkelynä, tomaattiviipaleiden kanssa.

Modistin vähän tätä liki satavuotista reseptiä. Ja ainakin eilen vieraille maistui suolakääreessä paistetun siian (sen resepti on täällä) kanssa. Ei jäänyt yhtään “käytettäväksi kylmänä voileipäleikkelynä”. :)

Hernevuoka

5 jauhoista perunaa keitettynä
2 litraa herneenpalkoja
2 punasipulia
200 g (para) pähkinöitä
2 munaa
1 prk tomaatti-vuohenjuustoruokakermaa
3 dl kasvislientä
suolaa

Riivi herneenpalot, liota herneitä vedessä yön yli.
Keitä perunat, kiehauta herneet ja silppua sipuli.
Yhdistä perunat, herneet, silpuli, pähkinät, ruokakerma, kasviliemi ja  sekoita sauvasekoittimella muusiksi.
Lisää joukkoon munan keltuaiset ja suolaa sekä lopuksi kovaksi vaahdoksi vatkatut valkuaiset.
Voitele kaksi pientä tai yksi iso uunivuoka ja kaada kasvismassa vuokaan.
Paista 45 minuuttia 175 asteisessa uunissa.

Ruoka ei ole kovin kummoisen näköinen, mutta se oli mukavan lempeää ja isohkoiksi rouheiksi jätetyt pähkinät maistuivat  sattumina hurjan hyviltä. Jos vuoka sopi elokuun illan ruokapöytään, niin vielä paremmin sopisi varmasti vaikka joulupöytään, tai paistin lisukkeeksi. Oivallinen lounasruokakin olisi tämä.  Talvella on vain käytettävä pakasteherneitä tai purkkiherneitä, eikä herneenmaku ehkä ole niin täyteläinen.

Toisaalta voisi tehdä leivinuunissa, ja tulisi ehkä vielä pehmeämmän makuista.

Viime vuosina on yhä yleisimmin kuulunut toivomuksia, että kansamme ruokajärjestys muuttuisi sellaiseksi, että se enemmän perustuisi kasvisruokiin. Väitetään nim. että olemme ruvenneet käyttämään liian paljon liha- ja kalaruokia ja että tämä yksipuolinen ruoka olisi terveydelle vahingollinen, koska siinä saamme liiaksi valkuaisainetta, jota ruumiin elimet, aikaa voittaen, eivät kykene poistamaan ja joka näin ollen häiritsee niiden toimintaa. Vieläpä muistutetaan terveyttämme uhkaavasta vaarasta kun tietämättämmme usein saamme sairaiden elukkain lihaa syötäväksi.

Näiden väitteittensä tueksi ovat kasvisruuan suosittelijat viitanneet siihen seikkaan, että lääkäritkin nykyään useissa sairaustapauksissa määräävät potilailleen yksinomaan kasvisruokia, sekä siihen, että monet kansat, kuten esim. japanilaiset, menettämättä voimaansa tahi kestävyyttänsä elävät miltei yksinomaan riisillä. Sitä paitsi he huomauttavat sitä, että teurastuksessa luontokappaleita kohtaan tapahtuva julmuus vaikuttaa sangen raa´istavasti.

Monet näistä väitteistä pitänevät paikkansa: ovathan lukuisat ihmiset oman kokemuksensa nojalla todistaneet hyvin tulevansa toimeen yksinomaan kasvisruoalla.

Lainaus on vuonna 1913 Kansanvalistusseuran julkaisemana ilmestyneestä Elin Sjöströmin kirjasta Kasvisruokaa kaikille.  Lueskelin kirjaa aamupäivällä – siis töissä. Minun työni kun mahdollistaa keittokirjojen lukemisen töissäkin, ei ollenkaan huono juttu :). Tosin vähän vanhaa vuosikertaa on tämä – kuten ne muutkin joita töissä luen – opus. Mutta ko. kirjasta lähti myös ajatus siitä, millä ehkä osallistun kuukauden ruokahaasteen. Haasteessa peräänkuulutetaan herneiden käyttöä. Ehkäpä teen Elinin ohjeella hernevuokaa tai sitten huomenissa Risi e bisi. Se on pohjoisitalialainen risotto, johon tarvitaan tuoreita herneitä.

Kun tänä vuonna kasvimaallani

on melkein enemmän kukkia kuin mitään syötävää (siis ei edes herneitä) oli töistä ajeltava paitsi Caritakseen myös torille. Kesän viime lämpö, tehdyn työviikon jälkeinen leppoisa, lussakka olo (hyvillä mielin uuteen haasteeseen) ja Oulun torin juro puhumattomuus…

Perjantain lupaus alkavasta viikonlopusta vähintäänkin kohtuullinen. (kuvat ja kukat suurenevat klikkaamalla)

Tämä kotikeittoinen (mistä lie olen reseptipohjan aikanaan vohkinut) nuudeliruoka on nopea tehdä, varioitavissa ainesten saatavuuden ja mielitekojen mukaan (ihania pieniä uusia porkkanoita olisi kannattanut pilkkoa sekaan enemmänkin!). Ja sopasta voi jättää broilerin kokonaan pois. Aina tämä keitto valmiit nuudelipussit voittaa. Ja tämän voi tehdä valmiiksi tuohon nuudeleiden lisäämiseen asti. Jollet tiedä, milloin uintireissulaiset tai mökin lounasvieraat tulevat, voit tehdä kattilallisen soppapohjaa valmiiksi ja juuri ennen ruokaa vain heittää nuudelit mukaan, kypsentää pikaisesti. Ei tarvitse seisoa kauan keittiössä. Naan-leivät vielä uuniin ja jo vain: kesänuudeli on tarjoiltavissa.

Sitähän se sitten tämänpäiväinen sapuska meilläkin oli. Elikkäs

Jalostettu nuudelisoppa kesähelteelle

6 dl kanalientä
1 pieni (kuvassa iso prk, käytä vain puolet) prk kookosmaitoa
suolaa
1 tl sokeria
1 punasipuli suikaleina
2 porkkanaa pieniksi pilkottuna
1 chilipalko hienonnettuna
pala inkivääriä raastettuna
2 valkosipulin kynttä
2 rkl sitruunan mehua
2 rkl (kalakastiketta) fish saucea
200 g broilersuikaleita
100–200 g munanuudeleita
tuoretta korianteria

Kiehauta kanaliemi ja kookosmaito, ja mausta suolalla sekä sokerilla. Lisää kiehuvaan liemeen punasipuli- ja porkkanasuikaleet, sekä chili, valkosipuli ja inkivääri. Lisää sitruunan mehu sekä kalakastike. Keitä muutama  minuutti ja lisää broilersuikaleet. Keitä miedolla lämmöllä kunnes broileri on kypsää. Lisää nuudelit keittoon ja keitä muutama minuutti. Ripottele päälle korianteria. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Helteiden jatkumisen toivossa…

Kevään kunniaksi huhtikuun ruokahaasteen aiheena on hedelmäinen juoma. Se voi olla mitä vain pikkudrinkeistä, täyttäviin pirtelöihin tai juhlava booli. Loihdi päähänouseva piriste, palauttava superjuoma tai lastenkestien janonsammuttaja.

Ja minähän päätin osallistua Limoncellolla. Italialainen sitruunalikööri on sellaisenaan hyvää, molto bene!,  ja sitä voi käyttää niin moneen…

Italialaisissa keittokirjoissa reseptejä Limoncellon valmistamiseksi on paljon! Olen ottanut kaikista jotain, kaikista muuttanut jotain ja soveltanut oman suomalaisen (Finlandia-) versioni. Joka on tyyliini hyvin yksinkertainen. Tätä olen tehnyt jo aika monena keväänä. Ja testauttanut Italian kävijöillä, jopa italian kurssimme opella, rotissööreilla – eikä kukaan ole huonona pitänyt, päinvastoin. Muutama on halunnut reseptinkin.

Resepti Limoncello di Casa
(kuvat suurenevat klikkaamalla)

Tarvitset ensin:
viisi kauniskuorista sitruunaa
pullon Finlandia Lime Vodkaa

ja parin viikon tai kuukauden kuluttua:
1/2  litraa vettä
1/2 kg sokeria

Pese sitruunat saippuavedessä. Kuori sitruunoista keltainen ohut osa. Laita kuorisuikaleet pulloon/purkkiin ja kaada päälle vodka. Jätä pullo ikkunalaudalle pariksi viikoksi. Siivilöi kuoret pois.

Kiehauta vesi ja sulata sokeri siihen. Yhdistä keltaiseksi, sitruunaiseksi makuuntunut vodka ja sokeriliemi. Laita likööri kylmään vähintään kuukaudeksi. Loppukesällä maistuu jo parhaalta, mutta silloin jäljellä ei ole enää paljon … ;) Ehkä kannattaakin tehdä heti kerralla tupla-annos.

Tästä ei tule kovinkaan makeaa eikä kovinkaan vahvaa (20 %) mutta juuri sellaisena se kesän lämpiminä päivinä hyvin jäähdytettynä maistuukin parhaalta. Ja tämä on niin hyvää täytekakun kostuketta, ja aika moneen muuhunkin jälkiruokaan on mukava lorautella omatekoista Limoncelloa. Ja sentti, pari kuohuviini lasin pohjalle, päälle joko makeaa Asti Tostia tai kuivaa proseccoa ja kesän ihana kuohuva on siinä. Ja pohjana omatekoinen sitruunalikööri. Hmmmm…

Talon Limoncello – Limoncello di Casa, per favore.

Palsternakkapyree ja grillatut scampit

2 isohkoa (luomu)palsternakkaa
3 dl maitoa
1 – 2 rkl voita
suolaa, valkopippuria
(1-2 tl sitruunamehua)

Kuori ja paloittele palsternakka.
Kuumenna maito teflonkattilasssa.
Keitä palsternakkapaloja,
kunnes ne pehmenevät.
Kaada maito pois.
Soseuta juurekset.
Lisää voi, mausta.

Scampit kannattaa sulattaa oliiviöljy (2 rkl), sambal oelek  (1 rkl), valkoinen balsamico (2 rkl) liemessä. Sitten vain varrastikkuun ja uuniin grillivastuksen alle viideksi minuutiksi. Suolan ripottelen vasta kypsien scampien päälle.

Palsternakkapyree on oivallista myös kampasimpukoiden tai kalan kanssa.

Sitten varoituksen sana: ei kannata tehdä hyla-maitoon. Tiedän karvaan kokemuksen jälkeen, ettei kannata! Mutta tavallinen kevytmaito on passelia ja pyreestä tulee ihanaa …

Juhlava alkuruoka neljälle tai kahdelle lounas.

Mutta ennen joulua webbisivuillani kävi päivittäin parhaimmillaan melkein 700 surffailijaa! Se on kyllä ennätys. Joulureseptit ja LappItalia-keittokirja vetivät väkeä. Kirjan arvonta on vielä voimassa, joten osallistu ihmeessä … Arvon kaikkien halukkaiden kesken yhden LappItalia-kirjan. Ja lohdutuspalkinnoksi on belgialaista suklaata. Jos haluat kirjan nettiversion lisäksi oikean kirjan osallistu arvontaan:  laita alle blogin kommenttilootaan siitä viesti tai lähetä minulle suoraan sähköpostiviesti . Osallistumisaikaa on 1.1.2010 klo 12 asti.

Arvonnan palkinnot:  

Toinen minua koskettava “arvonta” tai enemmänkin kilpailu on myös menossa Melukylässä. Joulukuun ruokahaasteen äänestys on käynnissä… Käykäänhän katsomassa, millaisia herkkuja kisassa on mukana… Äänestääkin saa… :)  Täällä

________________________

No entäs elämä Itäkairassa vuoden lopussa? Kunhan huippupitkien yöunien jälkeen heräsimme, niin totesimme että a) on pimeää ja b) on pakkasta. Ilmatieteen laitoksen sivulla lukee “aurinko ei nouse eikä laske”. Olemme samaa  mieltä.

Huoltotoimenpiteitä (lakanapyykkiä, pakastimen sulatusta, saunan vesisäiliön korjausta, vesipaikan esiinkaivua, kylpytakkien pesua, keittiönkaappien järjestelyä) ennen ulkoilua. Niidne jälkeen pehtoori lähti ladulle, minä kameran (ja auton) kanssa Kaunispäälle.  Kuva on otettu noin puoli kolmen aikaan … Sinisestä hetkestä toiseen.

Huipulla ja Saariselän keskustassa paljon japanilaisia, venäläisiä, lappilaisia, mökkiläisiä. Kaikenlaisia asioita minullakin toimitettavana.

Pakkasta – 10 C – - 20 C. Kovasti on vaihdellut tunturin tuolla ja tällä puolen nuo lukemat.

__________________________________________________________

Joulukuun ruokahaasteen julkaisi Krisu voitettuaan marraskuun haasteen tulisella broileri-reseptillään. Blogissaan Merkintöjä Melukylästä Krisu kirjoittaa, että joulukuun haasteruoassa on käytettävä alkoholia. Sen jälkeen minulla ei oikeastaan ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä tämä: Zabaione freddo, prego!

Haastesivun kuvassakin on yksi versio samaisesta jälkiruoasta. Zabaiglione, Zabaione, Sabayon, Sabaione, Viinivaahto, tällä klassikkojälkiruoalla on monta nimeä. Eri ruokakulttuureissa eri nimillä ja vähän eri versioina. Monta kertaa olisin halunnut tehdä zabaionea jälkiruoaksi, mutta kun minusta ei ole mukavaa kesken illallisen enemmälti vispailla mitään ja kun keittiöpiikaa ei ole, riemastuin tähän versioon, johon yhdessä Italiasta ostetussa keittokirjassa törmäsin: tämä tehdään jo edellisenä iltana.

Vuosien varrella resepti on vähän muuttunut. Vain vähän. Kyllä tästä on tullut yksi suosituimmista jälkkäreistäni. Zabaione sopii kesän jälkiruokaherkuksi, mutta myös joulupöytään, – kaneli makuuttaa sen jouluiseksi.

Zabaione freddo – viinivaahdon uusi tuleminen

6 munankeltuaista
1,5 dl sokeria
1½–2 dl marsalaa
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
1–2 tl kanelia
muutama tippa vaniljaesanssia
2 dl kuohukermaa

Ensimmäiseksi on tietysti mentävä ostamaan Marsalaa. Sitä ei myydä pienemmissä pulloissa, mutta se säilyy hyvin, joten ei huolta. Zabaionen lisäksi sitä voi käyttää mm. kalkkunan marinadiliemeen ja marsala-loraus sopii moniin kastikkeisiinkin.

Vatkaa kaikkia muita aineksia paitsi kermaa vesihauteessa (tai teflonkattilassa) kunnes vaahto on kuohkeaa, sakeaa ja kermamaista. Jäähdytä seos jääkaapissa. Vatkaa kerma tanakaksi vaahdoksi, kääntele se munavaahtoon. Jaa annoslaseihin ja anna tekeytyä yön yli.

Tätä zabaionea ei tehdä vieraiden odotellessa pöydässä vaan mieluusti se kannattaa tehdä edellisenä iltana. Maku pehmenee ja täyteläistyy yön yli levättyään. Merkillisesti makuun vaikuttaa myös se, että vaahto on annosteltu laseihin valmiiksi (klikkaa kuva suuremmaksi).  Jos tätä jää (ihmettelen kyllä :)) niin voit pakastaa sen ja saat oivallista zabaione-jäädykettä.

Olen julkaissut tämän reseptin aiemminkin: pari vuotta sitten tein pienen omakustanteisen keittokirjan, ja resepti on myös siellä.

Tiedoksi kaikille ruokabloggaajillekin: olen juuri  laittanut 135-sivuisen kirjan pdf-versiona nettiin.

Käykäähän katsomassa LappItalia – à la Carte …   Kirjassa on ideoita lappilaisesta ja italialaisesta keittiöstä – makumatka tuntureilta Toscanaan. Mukana on omia kehitelmiä ja toisilta lainattuja reseptejä. Kuvia ja juttuja reseptien lomassa. Ruokaa ja leivonnaisia arkeen ja juhlaan.

Sivulla on arvontakin, jossa on muutama pieni ruoka-aiheinen palkinto. Ja joulureseptisivullakin on ehkä jotain asianharrrastajia kiinnostavaa…

_______________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 12
Tällä kertaa kuva on tuolla LappItalia -sivulla… :)

]]> http://www.satokangas.fi/blogi/2009/12/zabaione-ja-lappitalia/feed/ 22 http://www.satokangas.fi/blogi/2009/11/marraskuun-ruokahaaste-hot/ http://www.satokangas.fi/blogi/2009/11/marraskuun-ruokahaaste-hot/#comments Thu, 12 Nov 2009 17:42:30 +0000 Reija http://www.satokangas.fi/blogi/?p=5081 Marraskuun ruokahaaste on HOT, HOT, HOT! Lokakuun ruokahaasteen jumalaisella “Imaami pyörtyi” -munakoisoreseptillä voittanut Kissapöydällä -blogin voittaja toteaa, että  marraskuun haasteruoassa tulee käyttää tulista raaka-ainetta.

Koskapa ainakin meidän huushollissa marraskuussa maistuvat paitsi lämmittävät, mausteiset ruoat  muutamille perheenjäsenille myös suklaa, ajattelin ensin tehdä yhdestä joulunajan suosikkijälkiruoastamme “suklaakupeista” chili-suklaa -version. Suklaakuppien reseptin olen kuitenkin jo julkaissut: sen ja sivutolkulla muita joulureseptejä löydät täältä. Niinpä siis jotain muuta.

Chili-suklaa-linjalla silti jatketaan, mutta ei tehdäkään jälkiruokaa, vaan kastiketta. Kastikkeen pohjaidea on saatu tutun keittiömestarin postituslistan kautta. Hieman keventelin, ja samalla hieman tulistin alkuperäisen kastin reseptiä. Erityisesti broilerin tai pastan kanssa tämä tulisempi versio sopii hyvin.

Tässä kastikkeessa erityisen paljon suklaata erityisesti marraskuussa tarvitsevat – ja tietysti kaikki muutkin – saavat lämmittävää, uskomattoman herkullista, pienesti tulista kastiketta pääruoalle, ja samalla kertaa ihanan suklaisen herkullisen häivähdyksen makuhermoja hivelemään.

Kuten suosimani reseptit yleensäkin tämäkin on kerrassaan simppeli sovellus.

Chili-cacao-kastike

lihalle, broilerille, pastalle, …
3 rkl vasikanfondia
2 dl ruokakermaa
3 rkl Olympia-sulatejuustoa
mustapippuria myllystä
Santa Maria cacao-chili mausteseosta (ainakin 1 tl)
1 punainen chili

***

Mittaa fondi (teflon)kattilaan ja kiehauta se.
Lisää joukkoon kerma ja kuumenna kiehuvaksi.
Lisää joukkoon chili-cacao-mausteseos, pippuri ja pieneksi silputtu chili.
Sulata joukkoon juusto.
Sekoita ja kuumenna.

Tarjoile lehtipihvin, paistin, broilerin, pastan kanssa. Kannattaa valita pasta johon kastike “uppoaa”: farfalle, gnocchi, penne, radiatore tms.

Kuvassa kastiketta ei paljon näy, klik, klik kuvaa, niin näkyy vähän paremmin.

Sisilian välimerellisissä, kuvauksellisissa maisemissa Forza d´Agron kylässä, jossa sielläkin on Kummisetä-elokuvia kuvattu, saimme jotensakin tasan vuosi sitten syödäksemme Pesce spada alla Siciliana (miekkakalaa sisilialaisittain). Sieltä tuomisena makumuisto, mutta myös resepti. Melkein kuin elokuvasta saatu resepti siis. Miekkakalaa meidän kalatiskillä on tarjolla kovin harvoin, eikä koskaan noin komeita kuin Sisiliassa oli (klikkaa kollaasi suuremmaksi, näet kalatkin paremmin), joten reseptiä on sovellettu sekä lohelle että kuhalle.

Syyskuun ruokahaasteen Syysillan kaaliherkullaan voittanut Jytis asetti Herkku ja koukku -blogissa mainion haasteen: Leffaruokaa.  Lokakuun ruokahaasteena on siis tehdä ruoka, jonka innoittajana on elokuva. Vaikka haasteeseen on jo Kirsikkakin vastannut Kummisetä-leffojen innoittamana, en voi olla tekemättä samoin. Siispä osallistun reseptillä, jonka nimi olkoon vaikka

Corleonen kuha

2 silputtua sipulia

2 pilkottua lehtisellerin vartta

2 murskattua valkosipulin kynttä

2 laakerinlehteä

5 rkl oliiviöljyä

5 kaltattua, palasiksi hakattua tomaattia (hyvä tölkkitavarakin käy)

2 tl sokeria

½ ploa kuivaa valkoviiniä

suolaa ja pippuria

600 g kuhafilettä (tai miekkakalaa tai lohta)

Pehmitä sipuli, lehtiselleri, valkosipuli ja laakerinlehti ruokalusikallisessa oliiviöljyä. Lisää tomaatit ja sokeri. Hauduta aineksia viitisen minuuttia.

Lisää viini, suola ja pippuri. Hauduta toiset viisi minuuttia.

Lisää annospaloiksi leikattu kala. Käännä kala kerran. Kuha kypsyy nopeasti, noin viisi, korkeintaan kymmenen minuuttia. Kun se on valkoista, eikä enää läpikuultavaa, se on valmista. Perfetto!

Kalan valmistukseen tarvitaan viiniä: sisilialainen Rapitala sopii siihen ovallisesti.

(Kaikki kuvat muuten suurenevat klikkaamalla).

Rapitala-viini ja Nino Rotan säveltämä Kummisetä-elokuvan musiikki,

Waltz erityisesti :),

tekevät leffaruoasta melkein aitoitalialaisen.

Bon appetito!

~~~~~~~~~~~

Traileri vie tunnelmaan…

Koskapa kommenteissa ja blogeissa on lapsuuden ruokamuistoista käyty keskustelua ja heittäydytty menneittein vuosikymmenien arkiruokakulttuuriin muisteloihin, on vinkattava, että tämän blogin yläpalkissa on “artikkelit”. Siellä on pieni juttuni (“Makkarakuppeja ja lanttumunkkeja”) suomalaisen kotiruoan historiasta 1900-luvulta. Se, että noiden asioiden parissa vietän työaikaanikin, selittänee myös tämän merkillisen, mutta onneksi aika innostuneen vastaanoton saaneen, valintani haasteaiheeksi. :)  Haasteen vastauspostauksissa olevat jutut ovat olleet nostalgisia, lämminhenkisiä tarinoita. Suosittelen blogeihin klikkailemista muutenkin kuin reseptien takia. Minusta monet tarinat olivat kovin viehättäviä.

Alla kaikki kisaan osallistuneet ilmoittautumisjärjestyksessä ja lopussa äänestysvalikko.

Äänestys päättyy 30.9.2009 klo 24.00 ja lokakuun ensimmäisenä on selvillä syyskuun ruokahaasteen voittaja.

Virpin äidin kiinalainen kanapata (Peruspöperöä)

Mustatorvisienitäytteiset kurttukaalikääreet (Vellipoika)

Juustoinen jauhelihakastike Lapsuudenmaasta (Sillä Sipuli)

Vuohenjuustokasvislasagne (Pata & Kattila)

Syysillan kaaliherkku (Herkku & Koukku)

Maxaboxi (Keittiö Piemonten sydämessä)

Perinteinen perunalaatikko (Kulinaarimurula)

Lapsuuden fudgekinuskimuisto (Appelsiineja ja hunajaa)

Kookos-lime-seikastike (Anzkun Kauhasta kajahtaa)

Vispipuuro (Kurpitsamoska)

Savuluusoppa (Äijäruokaa)

Lapsuuden lätyt (Pastanjauhantaa)

Persiljapikanttinen marjapuuro (Kissa pöydällä)

Köyhät ritarit (Fakta & Farfalle)

Uuniomenat kaurakekseillä tuunattuna (Siskot kokkaa)

Lapsuuden pannukakku (Sorsanpaistaja)

Voitto myös velvoittaa. Siispä katseet tulevaan kauteen: nyt olisi julkistettava syyskuun haaste!

Osallistuminen

Ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt (blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi). Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi. Ruoka voi olla pääruoka, jälkiruoka tai leivonnainen, jotain sellaista, mitä  kotona tehtiin. Äidin, isän, mummon tai vaikka naapurin tädin tekemää kotiruokaa, joka oli parasta herkkua lapsuudessa.

Tuunaa äidin lihapullat omalla tavallasi, oletko muokannut mummon makaronilaatikon moderniksi, miten olisi siskon tekemien suklaaruutujen new edition? Vai haluaisitko kehitellä kalapuikot gurmeeksi, ehkä perheen paras pastaruoka vol. II tai postaa kisaan pyhänä tarjotun paistin resepti? Ideana on lapsuuden parhaan kotiruoan reseptin uusi tuleminen!

Näissä haasteissa on ollut hyvä tapa ilmoittaa ruoan alkuperäisen reseptin lähde; hyvää tapaa on hyvä jatkaa — jos suinkin mahdollista.

Haasteruoka tulee postata 1.-23.9.2009 välisenä aikana. Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen URL tämän jutun kommenttilootaan. Ari on tehnyt oivallisen ohjeen, jolla linkki omaan blogiin ja osallistuvaan haastepostaukseen onnistuu kätevästi. OHJE

Ilmoittautuminen päättyy 23.9.2009 klo 24:00, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani. Järjestävänä osapuolena jäävään itseni äänestyksestä.

Äänestys

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 24.9.2009, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä. Äänestysaika päättyy 30.9.2009 klo 24:00. Jos äänestyksen päättyessä useammalla postauksella on yhtä korkea äänimäärä, valitsee onnetar voittajan. Syyskuun ruokahaasteen voittaja julkistetaan 1.10.2009.

Lokakuun ruokahaaste

Syyskuun 2009 ruokahaasteen voittaja järjestää lokakuun 2009 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt ja aikataulu ovat hänen päätettävissään.

_________________________________________________

ÄÄNESTYS ON ALKANUT TÄÄLLÄ

Kovasti mietin, millä osallistuisin.  Jotain pohjoista? Tämän reseptin taustalla on se, että pohjoisen mökillämme ei ennen ollut uunia, joten tiramisu oli siksi siellä hyvä herkku tehtäväksi. Tiramisua tuli varioitua jos ja vaikka miten. Tyttären lakkiaisia varten sitten soveltelin tämän tavallista juhlavamman version.

Vaikka tänä vuonna hillasato ei olekaan hyvä, on niitä kuitenkin taas käytettävissä: kiitos ja kumarrus jälleen kerran Pudasjärven suuntaan.

No niin, vastaukseni haasteeseen on siis Hillamisu.

HILLAMISU
– tiramisun pohjoinen versio

1 pkt Savoiardi-tiramisukeksejä
1 dl mango- tai appelsiinituoremehua
500 g hilloja (lakkoja, suomuuraimia – ihan millä nimellä vaan)
(pullollinen Lapin jängän kastiketta)
(4 rkl Cointreau tai Grand Marnier –likööriä)
100 g tummaa suklaata
4 dl vispikermaa, vaniljasokeria pari teelusikallista
200 g mascarpone-juustoa tai Philadelphia-juustoa
kaakaojauhetta tai suklaalastuja

Vatkaa täytettä varten kerma vaahdoksi, lisää vaniljasokeri ja tuorejuusto mukaan.

Lado laakean tarjoiluastian pohjalle keksejä ja kostuta ne mehun ja liköörin sekoituksella.

Kaada keksien päälle myös Lapin jängän kastiketta, jota on myynnissä ainakin pohjoisen turistikaupoissa ja eteläisemmän Suomen herkkukaupoissa (esim. Stocka). Ilman tätäkin misu onnistuu.

Seuraavaksi vuokaan kerros  hilloja ja sitten kerma-tuorejuustovaahto. Tähän päälle sulatettua suklaata (ei ihan välttämätön).

Sitten taas keksejä, mehua, kastiketta, hilloja.

Päällimmäiseksi tulee juustomassa. Anna maustua yön yli jääkaapissa. Viimeistele kaakaojauheella tai suklaalastuilla ennen tarjolle asettamista.

(kuvat suurenevat klikkaamalla)

Tämä on hyvää, helppoa ja monin tavoin sovellettavissa.  Esimerkiksi vadelmista tulee oikein hyvää. Ja mustikkamisuakin meillä on syöty…

___________________________________________

PS. Toinen hyvä hillakakkuohje on reseptikansiossani.

Parmankinkkurullat

1 pkt valmista lehtitaikinaa
parmankinkkua
punaista pestoa
mascarpone-tuorejuustoa
muffinsivuokia
Voitele valmiit lehtitaikinalevyt mascarponella, laita päälle parmankinkkuviipale ja sivele päälle vielä pestoa. Rullaa taikina kääröiksi ja leikkaa noin kahden sentin palasia. Laita muffinsivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia.

Parmankinkkurullat ovat Outi Pakkasen dekkarista vohkittu resepti, jota olen varioinut monin tavoin. Kalaversion saa kun vaihtaa mascarponen mustapippuri-tilli tuorejuustoon ja kinkun kylmäsavulohisiivuihin ja punaisen peston vihreään. Hyviä tulee myös kun taikinaan rullailee valkosipulimaustettua tuorejuustoa, kylmäsavuporoa ja rucolasalaatinlehtiä. Entäs katkaraputuorejuustoa, tonnikalaa, cheddarjuustoviipaleita.

Näitä voi tarjoilla myös kesäisissä buffet-pöydissä ja esimerkiksi kylmän gaspazo-keiton kanssa ne ovat oivallisia.

Tämä on siis se minun haasteruokani, mutta en malta olla lisäämättä tähän samaan myös Parman Salaatti -reseptiä.

Parman Salaatti

erilaisia salaatteja (Romaine, jääsalaatti, vuonankaali, ja ehdottomasti rucolaa)
Parman kinkkua (ilmakuivattua kinkkua, prosciuttoa)
mozzarellapalloja
kirsikkatomaatteja
parmesanlastuja
aurinkokuivattuja tomaatteja
oliiveja
krutoneja
pinjansiemeniä
basilikaa

Levitä Parman kinkkusiivut leivinpaperin päälle ja pistä ne uunin (200 C) 6–8 minuutiksi. Leikkaa sen jälkeen kinkku palasiksi. Uunissa prosciutto saa makua ja siitä tulee mukavan suolaista ja antaa salaatille huippumaun.

Kokoa salaatti laakeaan astiaan tai tee jokaiselle piknikkeilijälle annossalaatit muovirasiaan: revi osa salaatista pediksi ja lisää haluamasi italialaisen antipasti-pöydän herkkuja niin paljon kuin tarve ja maku vaatii.

Salaatti on todella ruokaisaa, eikä kaipaa kastikkeeksi muuta kuin oliiviöljyä, balsamicoa ja tietysti mustapippuria.

Sopii kesälounaaksi tai juhlavaksi alkupalasalaatiksi. Ja seuraksi tietysti parmankinkkurullia… Buon appetito!

Osallistun tällä:

Marinoidut paprikat

Kesäillassa, grillistä lähtevien tuoksujen huumaamana, samalla kun viet maalaisleipäkorin pöytään, nosta siihen myös ihanan värinen paprikamalja. Sen tekeminen on vaatinut edeltävänä iltana vähän käsityötä, mutta se palkitsee kyllä. Ainakin joku, yleensä useimmat, ihastuu paprikoihin ikihyviksi.

Kaksi keltaista, vihreää ja punaista paprikaa
öljyä

Marinadi
4 murskattua valkosipulinkynttä
4 rkl hunajaa
4 rkl balsamiviinietikkaa
1 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

Leikkaa paprikat suikaleiksi. Poista kannat ja siemenet. Höyrytä tai ryöppää suikaleita hetki. (Loppukesän makeita, kotimaisia paprikoita ei tarvitse esikypsentää ollenkaan.)

Valuta vesi pois ja kaada paprikat pannulle kuumaan öljyyn. Kääntele ja paista. Suikaleet saavat osittain mustuakin, mutta niiden tulisi jäädä rapsakoiksi.

Siirrä suikaleet tarjoilukulhoon ja kaada päälle marinadi.

Pidä kylmässä yön yli.  Säilyvät jääkaapissa viikonkin, maku vain paranee.

Marinoitujen paprikoiden ohjeita on vaikka kuinka monia. Tämä on variaationi yhdestä niistä. Tämä on siitä mukava ja helppo ettei paprikoita tarvitse kuoria.  Sopivat alkupalaksi leivän kanssa, buffet-pöytään tai liha- ja makkaruokien lisukkeeksi. Klikkaamalla kuvat suurenevat.  Bon appetito!

Olen hyvissä ajoin tehnyt “kilpailuruoan”, ottanut kuvat ja kirjoittanut reseptit, mutta joku käppi sattui ja ajattelin, että ilmoittautumisaikaa on kuun loppuun. Eihän se niin ollutkaan, vaan äänestysaikaa on kuun lopppuun. Oma ruoka olisi pitänyt postata jo viime viikonloppuna, enkä minä semmoista ollut  tietenkään hoksinu. Olen auttamattomasti myöhässä. Mutta kun nyt kerran reseptiikkaa harrastelin ja ruoka perheelle kelpasi niin laitanpa nyt sitten oman vastaukseni haasteeseen.

Haasteessa kehotettiin menemään lähikauppaan, ja ostamaan vihannes- ja hedelmäosaston tuotetta numero 42. Ja tekemään siitä lisäkeruoka. Pääruoka-aineesta haasteessa luki näin: “Tehtäväsi on hankkia kalaa, ensisijaisesti kotimaista, vaaleaa kalaa, jota valmistat hankkimasi kasviksen kanssa”.  Edelleen hauskan haastavassa haasteessa luki: “Ruuan muoto on vapaa – se voi olla keitto, välipala, salaatti, pääruoka tai alkupala – 42 päättää kalan kaverin ja sinä päätät loput :)”

Me käytämme kahta kauppaa ruokaostoksiin: ensimmäisessä numero 42 on “minimandariini”, josta minun oli mahdoton kuvitella kehitteleväni kalalle lisäkettä mutta toisessa kaupassa numero 42 oli mustajuuri! Yesh! Sehän on kalalle oivallinen lisäke. Kalatiskissä olisin suonut näkeväni ahvenfileitä, mutta kun niitä ei ollut ostin kuhaa. Ja eiku keittiöön.  Tuloksena olivat dijonmaustetut kuhafileet ja mustajuuripyree.

Kuha dijonsinappikastikkeessa

2 isoa kuhafilettä
suolaa
valkopippuria
vehnäjauhoja
voita paistamiseen

Kastike
4 rkl dijoninsinappia
4 dl kermaa
1 nippu basilikaa

Leikkaa kuhafileet annospaloiksi, mausta suolalla ja valkopippurilla, kierittele jauhoissa ja paista voissa. Voitele fileet sinapilla ja kaada niiden päälle kerma. Lisää lopuksi basilikasilppu, ja hauduta kalat kypsiksi (noin viisi minuuttia).

Mustajuuripyree

4–5 kpl mustajuuria 
1 iso sipuli
1 tl suolaa
40 g voita
loraus kermaa
1 tl (kuivattua) kirveliä,
musta- ja valkopippuria myllystä

Kuori mustajuuret juoksevan veden alla ja pane ne kylmään veteen, jossa on vähän sitruunamehua. Muutoin ne tummuvat.  Laita pilkotut mustajuuret ja silputtu sipuli kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Keitä kypsiksi, noin 15–20 minuuttia.
Kaada vesi pois ja soseuta mustajuuret sauvasekoittimella. Lisää joukkoon voi, kerma ja mausteet.

Annos on kohtuullisen väritön, joten parsakaali on paitsi hyvä lisäke, myös “värittäjä”.

Ruokahaasteen äänestys on jo meneillään enkä minä ehtinyt mukaan… mutta tässäpä nyt kuitenkin tämä kehitelmäni. Kalaresepti on sovellus “vanhasta” ahvenfileversiosta, eikä se ollut ollenkaan huonoa kuhaan sovellettuna. Bon appetito!

Annoin itselleni luvan toteuttaa ruoka-annoksen, jossa on kanaa ja munia. Siis kana kanana ja munia tarvitaan lisäkesalaattiin. Caesar-salaatti on tämän ruoan ehdoton lisäke, ja siihenhän tarvitaan munia… (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Valkosipulikana ja Caesar-salaatti

1 kana tai broileri
1 kokonainen valkosipuli
1 dl viinietikkaa
1 rkl voita
1 rkl öljyä
timjamia, laakerinlehti,
rouhittua mustapippuria ja suolaa

Ota valkosipulista kuivat ulommaiset kuoret pois. Pistä sipuli muovipussiin ja nuiji esim. lihanuijalla murskeeksi. Kuullota sipuli voi-öljyseoksessa pannulla tai padassa ja lisää koipiin ja rintalihaksiin paloiteltu kana mukaan. Lisää lopuksi mausteet ja suola. Laita kana uu-ninkestävään vuokaan, jonka saat tiivisti kiinni (jos omistat römertopfin niin siinä tästä tulee erityisen mehukasta). Kaada vielä viinietikka mukaan, muuta nestettä ei laiteta.

Kanan on oltava uunissa (175 astetta) noin kolme varttia, broilerille riittää lyhyempi kypsytysaika. Kanasta tulee eittämättä maukkaampi kuin broilerista.

Caesar-salaatti

romaine-salaattia
1dl krutonkeja
50 g parmesanlastuja

kastike
6–8 sardellifilettä (hätätapauksessa anjoviskin käy)
3 keltuaista
2 tl Dijonin sinappia
1 tl balsamicoa
tabaskoa maun mukaan
1 valkosipulinkynsi murskattuna
suolaa ja mustapippuria rouhittuna
1 dl oliiviöljyä

Revi salaaatti kulhoon. Sekoita kaikki kastikkeen aineet sauvasekoittimella tasaiseksi.
Sekoita salaatin joukkoon. Raasta parmesan salaatin päälle, ja lisää lopuksi kruntongit.

Tämän kanaohjeen alkuperäinen versio, jota olen vähän varioinut on vanhahkosta (ilm. 1983) kirjasta nimeltä Hanhensulan ravintola, Kirjallinen keittokirja, jossa kirjailijat kertovat ruokakokemuksiaan ja esittelevät yhden reseptin.

Valkosipulikanasta kirjoittavat Irma ja Kai Laitinnen, jotka toteavat tarinansa lopuksi ruoan lopputuloksesta: ”Viinietikka on menettänyt pistävyytensä, valkosipuli on kesytetty suoraan syötäväksi, kana on saanut pikantin maun, joka ei ole liian terävä ”.

Pitää paikkansa, eilen tein tätä. On vielä lisättävä että on helppoa, halpaa ja hyvää.

Eilen tein valkosipulikanaa pitkästä aikaa: ihan vain osallistuakseni eka kertaa tähän haastejuttuun, jota olen jo jonkin aikaa sivusta seurannut. Nyt siis mukana Kana ja muna-haasteessa.