Kalaa suolakuoressa oli menestys. Tässäpä resepti:

Kalaa suolakuoressa

1 kg karkeaa merisuolaa
3 munanvalkuaista
1 kokonainen siika suomustettuna
tillinippu, valkopippuria
1 sitruuna

Vispaa munanvalkuaisiset kevyesti ja sekoita merisuola joukkoon. Laita tillinippu kalan vatsaan ja mausta kala valkopippurilla. Viipaloi sitruuna. Laita uunipellille parin sentin kerros suolaa, sen päälle sitruuna viipaleet, sitten kala ja taas sitruunaviipaleita ja peitä kala lopulla suolalla.  Kypsennä kalaa 220 c kiertoilmauunissa 40 minuuttia. Riko suolakuori ja nauti. Tarjoile yrttikastikkeen kanssa.

Yrttikastike

1 ruukku rucolaa
2 ruukkua basilikaa
2 dl rypsiöljyä
2 tl merisuolaa myllystä

Hienonna ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi.

Yrttikastikkeen vaihtoehtona oli Minttusalsa. Sen resepti oli torstain Hesarissa, löytyy myös linkin takaa. Molempi parempi.

Vielä yhdet kesäruokajuhlat on edessä. Mutta huomenna töihin, – hyvä niin.

Pääruoaksi ostin Stockalla tarjouksena olleita maissikanan luomufileitä (pakaste). Italialaisen Pollo alla cacciatora (kanaa metsästäjän tapaan) reseptin mukaan niiden kanssa pannuun tuli sieniä, tomaatteja, valkosipulia, punasipulia, valkoviiniä, kanalientä, prosciuttoa, rosmariinia (joka yrttiruukuissani on liiaksikin!), mausteita ja sen sellaista. Juniorikin joka suhtautui aluksi aika skeptisesti “ai meillä on broileria juhlaruokana?” myönsi, että maistui “erille”. Maissikana on ihan muuta kuin teollisesti kasvatettu broileri. Ihan eriväristäkin. Ja metsästäjän soosi teki sapuskasta makoisan.

Ja jälkkäriksi vadelma-marenkikakkua. Ja sitten viini. Meidän San Gimignanosta tilaamamme viinit ovat tulleet! Kaikki ehyenä ja sovitun mukaisesti suoraan kotiovelle! Siis yksi kuudesta tilatusta (Teruzzi & Puthod, Carmen Puthod I.G.T. Toscana bianco) avattiin tänään: ja huh! ei ollut ollut ollenkaan tyhmä tilaus. Viini oli täälläkin hyvää. Aluksi hedelmäinen, sitten maku tiivistyy ja happoja löytyy niin että viinissä on luennetta. Hetken maistuu tammikypsytys (onko sitä edes?), mutta pitkä jälkimaku on täyteläinen ja tasapainoinen. Tarpeeksi voimallinen viini maissibroilerille. Viini on siitä erikoinen (ja se on myös syy, miksi sitä innostuimme tilaamaankin), että se on valkoviini, joka on tehty Toscanan tärkeimmästä punaviinirypäleestä, eli Sangiovesesta.

Mutta viinin ja ruoan kelvollisuudesta huolimatta parasta oli seura! Nuoret kotona. :)

Ja sitten: Tammisaaren Knipanilla söimme sunnuntaina alkuruoaksi Knipanin Skagen Toastin (katkarapuleivät muodossa jos toisessa ovat kestosuosikkejani) ja tässä oli uusi raikas maku.

Skagen Toast ilman majoneesia? Oma virityshän piti yrittää.

Siis alle paahdettu spelttipaahtoleipä, sipaisu meijerivoita, ja sitten: valuta jokiravunpyrstöt (400 g purkki, jossa noin puolet on rapuja), rouhi ruokalusikallinen fenkolinsiemeniä oikein hienoksi, sekoita ne (kevyt)ranskankerman (1 prk) kanssa, silppua sekaan yksi punasipuli. Lisää joukkoon ravunpyrstöt ja asettele keoksi paahtoleivälle. Koristele tillillä, sitruunaa ei välttämättä edes tarvi. En tiedä miten Knipanilla tekevät, meillä tehdään nyt näin. Ja hyvää oli. Siivouspäivän sapuskaksi oikein passeli ja helppo herkku. :)

Tämä kotikeittoinen (mistä lie olen reseptipohjan aikanaan vohkinut) nuudeliruoka on nopea tehdä, varioitavissa ainesten saatavuuden ja mielitekojen mukaan (ihania pieniä uusia porkkanoita olisi kannattanut pilkkoa sekaan enemmänkin!). Ja sopasta voi jättää broilerin kokonaan pois. Aina tämä keitto valmiit nuudelipussit voittaa. Ja tämän voi tehdä valmiiksi tuohon nuudeleiden lisäämiseen asti. Jollet tiedä, milloin uintireissulaiset tai mökin lounasvieraat tulevat, voit tehdä kattilallisen soppapohjaa valmiiksi ja juuri ennen ruokaa vain heittää nuudelit mukaan, kypsentää pikaisesti. Ei tarvitse seisoa kauan keittiössä. Naan-leivät vielä uuniin ja jo vain: kesänuudeli on tarjoiltavissa.

Sitähän se sitten tämänpäiväinen sapuska meilläkin oli. Elikkäs

Jalostettu nuudelisoppa kesähelteelle

6 dl kanalientä
1 pieni (kuvassa iso prk, käytä vain puolet) prk kookosmaitoa
suolaa
1 tl sokeria
1 punasipuli suikaleina
2 porkkanaa pieniksi pilkottuna
1 chilipalko hienonnettuna
pala inkivääriä raastettuna
2 valkosipulin kynttä
2 rkl sitruunan mehua
2 rkl (kalakastiketta) fish saucea
200 g broilersuikaleita
100–200 g munanuudeleita
tuoretta korianteria

Kiehauta kanaliemi ja kookosmaito, ja mausta suolalla sekä sokerilla. Lisää kiehuvaan liemeen punasipuli- ja porkkanasuikaleet, sekä chili, valkosipuli ja inkivääri. Lisää sitruunan mehu sekä kalakastike. Keitä muutama  minuutti ja lisää broilersuikaleet. Keitä miedolla lämmöllä kunnes broileri on kypsää. Lisää nuudelit keittoon ja keitä muutama minuutti. Ripottele päälle korianteria. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Helteiden jatkumisen toivossa…

Toiseksi. Yksi  kysymys koski Piknikin historiaa. Ja sen kysymyksen pitkähkö vastaus oli eilisessä Kalevassa. Olen näet lupautunut Kalevan “ruokakolumnistiksi”, bloggaajaksi. Kalevassa on joka torstai Ruoka-sivu, jonka alareunassa on pieni palsta.  Sinne yritän vastaisuudessa  - eilisestä lähtien – toimittaa joka neljäs torstai pienen jutun. Tämä blogi – ja te sen seuraajat! hengissäpitäjät – olette yksi syy moiseen kirjoitteluun. Kiitos siis teille sadalle päivittäin – jopa näin kesäpäivinä – Tuulestatemmattuun klikkautuneille.

Tässä se eilisen Kalevan juttu, – aika monta blogissani piipahtajista kun taitaa olla Kalevan ulottumattomissa, -  niin julkaisenpa tässäkin.

____________________________________

Piknikin pitkä historia lyhyesti

Ensimmäiset kirjalliset maininnat piknikeistä ovat Ranskasta 1500-luvulta. Varsinaisesti kansan syvät rivit innostuivat eväsretkeilemään 1700-luvun lopulla. Suuren vallankumouksen (1789) jälkeen kaupunkien laajat, vehreät puistot avautuivat myös rahvaalle; aiemmin niihin olivat päässeet vain yläluokka ja aateliset. Piknikin suosiota lisäsi sekin, että erityisesti kaupunkilaisilla alkoi olla ero työn ja vapaa-ajan välillä. Kaikki aika ei enää kulunut elannonhankinnassa, joten oli aikaa käydä piknikillä. Sitä paitsi oli halu päästä ulkoilmaan, koska pitkät työpäivät oli oltava usein surkeissa oloissa sisällä.

Kun Ranskassa piknikit (pique-nique) olivat tavallisen kansan tapa, niin Englannissa piknikkeilyä (picnick) harrasti nimenomaan romantiikan aikakauden yläluokka; eväsretkeily oli osa metsästysretkiä, joita maaseudun kartanoista ja linnoista tehtiin.

Myös Ruotsissa tiedetään piknikeillä käydyn jo varsin varhain, viimeistään 1700-luvulla, ja Ruotsista tapa levisi myös Suomeen. Viaporin (Suomenlinnan) rakentamisen myötä maahan tuli ruotsalaista upseeristoa perheineen ja heille huviretkeily eväiden kera oli mieluisa ajankulu.

Suomessa piknikin historiaan liittyvät 1800-luvun jälkipuoliskolta myös työväen kävelyretket, joissa aluksi oli keskeisintä nisukahvit ja eväsleivät luonnossa, mutta joihin liittyi viimeistään 1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä aatteellinen juonne: työväenasiasta tuli yksi piknikkien ohjelmanumero. Työväen kävelyretkistä ja eväsretkistä ei ollut enää pitkä matka vappumarsseihin ja vappupiknikeihin.

Piknikin syvimpään olemukseen kuuluu myös nyyttäri-idea. Kaikki osallistujat tuovat mukanaan jotain hyvää naposteltavaa: parmankinkkurullat ovat oivallinen eväskoriin pakattava herkku.

Voitele paketillinen pakastettuja valmiita lehtitaikinaleyvjä mascarponejuustolla, laita päälle parmankinkkusiivu ja sivele päälle vielä pestoa. Rullaa taikina kääröiksi ja leikkaa noin kahden sentin viipaleiksi. Laita muffinsivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Rullat koriin ja piknikille!

Päivän ohjelmaan kuului vain turhan paljon sisäoloja. Toisaalta huoltopäivä oli hemmottelua: fysioterapiassa ja jalkahoidossa. Perinteisesti kesälomani alkuun tähän huoltosettiin kuuluisi vielä verenluovutus, mutta kun olen jo oppinut, että ei se minulle sovi silloin kun on lennolle lähtö lähellä. Ja seuraavalle lennolle lähtöön ei ole enää viikkoakaan. Sitä paitsi kävimme aika vasta Juniorin kanssa yhdessä SPR:llä. Ja että se poika osasi repiä riemun siitäkin. Oli koko päivän, ja pari seuraavaa, niin verenluovuttajaa, niin verenluovuttajaa. Hyvähän se on jos jää tavaksi siellä käydä. Aikoi ainakin. Paljon muutakinhan poika on kyllä aikonut.

Lennoilla pyörtyilemiseen, verenluovutukseen ja alhaiseen verenpaineeseeni liittyen olen nyt saanut pariltakin lääkäriltä luvan ja kehotuksen syödä poikkeuksellisen suolaista ruokaa hyvissä ajoin ennen koneeseen nousua. Taitaapa viikonlopun ruokalistalla sitten olla gefilusta ja graavilohta. :)

Ruoasta puheenollen. Katsoin juuri eka kertaa “chez Jounin”. Ja tekivät siinä sitten macaroonseja. Joita minä olen jo kolmesti yrittänyt!  En ihan Nizzan kokkien tulokseen ole yltänyt, mutta mikä ohjelmassa lohdutti, oli että siinäkin todettiin, ettei niiden onnistuminen ole aina varmaa edes parhaille “pasticceeraajille”.  Minähän viikonloppuna vielä kerran yritän, – jollei onnistu, luovun koko projektista. Ohjelmassa oli myös hyvä pannacotan ohje, ja siinä tehtiin aluksi marjabalsamico, mistä tulikin mieleeni Mansikat balsamico-marinadissa ja niiden kera limemascarponea. (Resepti on LappItaliassa ja Mestarien vieraana -kirjassa.) Joskopa sitäkin, jo huomenna? Ei, ei huomenna. Huomenna mennään Maikkulaan juhlimaan Murmelin tasavuosia.

Mansikat balsamico-marinadissa ja limemascarponea

1 l mansikoita
½ dl valkoista balsamicoa
2 rkl sokeria

100 mascarponea
½ dl tomusokeria
1 lime

Keitä balsamicoa ja sokeria kattilassa kunnes sokeri on sulanut. Anna jäähtyä ja kaada kokonaisten, perattujen mansikoiden päälle.
Pese ja kuivaa lime, raasta kuori. Sekoita raastettu kuori mascarponen ja tomusokerin kanssa. Tarjoa kreemi yhdessä balsamicolla maustettujen mansikoiden kanssa.

_______________________________________

Vielä on muutama tunti aikaa osallistua blogin kesäkisaan.
Osallistujia on kovin vähän, joten kannattaa kokeilla …
Kilpailu ja ohjeet osallistumiseksi TÄÄLLÄ.
Yhteen kysymykseen löytynee perusteellinen vastaus huomisen Kalevasta… :)

Scampit ovat ihanan välimerellistä, vähän ylellistä kesäruokaa. Saahan niitä valmiiksi kypsennettyinäkin, mutta maistuvat ja tuoksuvat aivat erilaiselle, paljon paremmalle,  kun marinoi ja grillaa itse. Keittiömestariystäväni oivallisen marinadin reseptiä vähän tuunasin ja tämmöinen on tulos

Grillatut scampit
(alkuruokana salaattipedillä 2 – 3 riittää, pääruokana 4 - 6 esim. risoton kera/ruokailija)

Marinadi riittää noin tusinalle

Sulata scampit ja marinoi niitä puolisen tuntia

3 rkl oliiviöljyä
2 limetin mehu
1 rkl (thai-)kalakastiketta
yksi pilkottu punainen chili
2 rkl korianteria silputtuna

Pujottele marinoidut, valutetut scampit varrastikkuun ja grillaa vajaa viitisen minuuttia, – katkaravun värisiksi.

Juniori ei luonnollisestikaan jättikatkaravuista tule kylläisiksi, joten keittelin samalle sapuskalle pastaa ja tein helppoakin helpomman

Välimerellisen poronkäristyksen, :)

400 g hyvää käristyslihaa
2 rkl voita
suolaa
reilusti pippuria myllystä
1 prk vuohenjuusto-tomaatti-ruokakermaa

Sulata voi pannulla, paista jäinen käristys normaalisti. Suolaa ja pippuroi.
Kaada ruokakerma pannuun ja anna hautua 10 – 15 minuuttia.

Tarjoile ehdottomasti pastan, ei perunamuusin, kera.

Bon appetito!

Viikonlopun viineistäkin jokunen sananen. Alkon uutuuksissa on kaksi “meidän talon” viiniä. Lindeman´s Early Harvest valko- ja punaviinien ideana on “low calories”. Molemmissa on alle 10 prosenttia alkoholia. Molemmat ovat nuoria, kevyitä, kesäviinejä. Ja molemmat kannattaa nauttia kylmänä, valkoinen liki jäisenä, ja punaviinikin lähes jääkaappikylmänä.

Valkkari on tehty Semillon- ja Sauvignon Blanc -rypäleistä. Minä kun olen sen verran rajoittunut, että en SB-rypäleestä tehdyistä viineistä pidä, en luonnollisestikaan ollut kovinkaan riemastunut tästä. Mutta hyvä viini se on. Ja ideana kevyt kesävalkkari hyvä. Noiden scampien ja varsinkin salaattien yms. kanssa nauttisin kuitenkin mieluummin punaista syrah-viiniä. Siinä oli sellaista “rosemaisuutta”. Mutta paljon parempaa kuin monet roset. Siis hyvä vaihtoehto niille.

1840-luvulla Australiassa viinintuotannon aloittanut hollantilainen Lindemans antoi talon kuohuviinille nimen Cawarra, joka on paikallista alkuasukaskieltä ja tarkoittaa “virtaavan veden äärellä”. Viinitalo olisi voinut käyttää Cawarraa myös näiden kesäviinien tuotenimessä. Sopivat veden äärelle, mökille ja piknikille.

Ja se mitä kaipaan on lämpö. Varhain aamulla rullistelemassa tuntui että lapaset eivät olisi olleet ollenkaan turhaan. Lujaa sai luistella ettei olisi muutenkin palellut. Sitten aamupäivällä pihahommissa olisi kevyttoppapuku ollut ihan passeli. Ja kuinka mukava olisikaan ollut kattaa ulos kun tytär ja äiti tulivat ruoka”vieraiksi”. Noh söimme Festassa. Tein uudesta mozzarellasta rullia “terveisiä keittiöstä”. Tosi kätevä tuote.

Paketista avautuva mozzarellalevy on hyvä täyttää mieleisekseen. Näin eka kerralla kovin konservatiivinen ratkaisu, mutta eipä siinäkään ollut vikaa. Basilikanlehtiä, tomaattihakkelusta, ruohuosipulisilppua, parman kinkkua, ja eiku rullalle ja sitten viipaleiksi.

Tein näitä paristakin paketista, tarkoituksena viedä toinen nyyttäreille, kihlajaisnyyttäreille. Kuukauden sisään toiset kihlajaiset. Olen siis siinä iässä, että ollaan mukana “toisella kierroksella”!! Siis. Meillä oli kutsu illansuuksi yliopiston kasvitieteelliseen. Sinnehän pyöräilimme, OSA nyyttärisapuskoista mukana. Ei haitannut vaikka mozzarella-rullat jäivät kotiin, sillä tarjolla oli paljonkin herkkuja. Ja oli mukava nähdä muutamia harvoin tavattavia tuttujakin.

Takaisin tullessa kädet jäässä. Kun ei ollut tullut mieleen – vieläkään, taaskaan – ottaa hanskoja mukaan. No huomista aamua varten olen ne jo tuulikaappiin nostanut.

Tosin en haluaisi edes lähteä töihin huomenna. Minulla olisi niiiiin paljon tekemistä täällä kotonakin.  Varsinkin jos olisi vähän lämpimämpi :)

Sitten toinen säilyke. Uusi resepti joka on kirjassa Toscanalainen keittiö.  Timjamilla ja valkosipulilla maustettuun balmicoon säilöttyä munakoisoa!  No munakoisoreseptejähän on vaikka kuinka, mutta tässä on parasta se, että munakoisoja voi käyttää paljon ja “kompotti” säilyy – kauankin.

Munakoisot marinadissa

750 g munakoisoa
1 ½ dl oliiviöljyä
ohuiksi viipaleiksi leikattuja valkosipulinkynsiä (4 – 8)
½ dl pilkottua timjamia
suolaa
mustapippuria myllystä
½ dl balsamicoa

Leikkaa munakoisot pitkittäin sentin siivuiksi. ja sitten leikka kahtia. Levitä viipaleet uunipellille ja sivele niille vähän oliiviöljyä. Grillaa uunissa (250 astetta viitisen minuuttia puoleltaan, käännä välillä)
Siirrä munakoisot kulhoon jäähtymään. Sitten laita päälle valkosipuliviipaleet, timjami, suola ja pippuri. Kaada päälle keskenään sekoitettu balsamico ja oliiviöljy. Tölkitä.

Heti nautittuina ihania, mutta munakoisoviipaleita voi tarvittaessa nostella salaattiin, lautaselle. …

Eihän munakoisosta voi mitään silmänruokaa tehdä, mutta hyvää silti. Ja tyttärelle maistuvat kaikki munakoisosapuskat! Sekin on hyvä syy niitä tehdä.

_____________________

Ai niin: puutarhakuva (klikkaa isommaksi). Daalia sateen jälkeen.

Olen  varannut Mustionlinnan kesäteatteriin liput ja yösijan linnan Isosta tuvasta, etsinyt muutaman museon ja puutarhan kotimaan matkamme varrelta, perehtynyt Fiskarsin ja Billnäsin alueen mahdollisuuksiin, päättänyt kalaasipäivän ja pistänyt siitä ystäville tiedon. Tämän pienen haaveilun jälkeen voinkin taas palata kirjoituspöydän ääreen arvostelemaan tutkielmia: MISTÄ näitä proseminaareja oikein tulee! (13 työtä reilun viikon sisällä!)  Noh, tulostahan se vaan on. Ja edelleenkin mielenkiintoisia ovat.

Puutarhakuva on kasvimaalta, jossa ruohosipuli, valkosipuli, raparperi sekä lipstikka tietysti! jo rehottavat ihan ilman mitään hoitoa ja huolta.

Keittokirjani ensimmäinen resepti on lipstikkakeiton resepti. Alla kuva keittokirjasta…

Muistuttelen (itsellenikin) että siellä on monta mukavaa kesäreseptiä… kokeile vaikka.

Linkki keittokirjan lataussivulle:

http://www.satokangas.fi/Keittio/LappItalia_sisallysluettelo.html

_________________________________________________________________________________________________________________________

Aurinko on näyttäytynyt vain hetkisen, mutta siitä huolimatta pitkä sauvakävelylenkki aamusella. Lounaaksi värkkäiltiin juhannusruokaa (enemmän juhannus- kuin vappuruokaa): korvasienikeittoa, tuoretta leipää eturuoaksi, pehtoori avasi savustuskauden ja saimme siikaa, tein sille kaveriksi salaattia ja tsatsikia. Jälkkärinä toscanalaista sitruunapiirasta.* Resepti alla.

Ei jaksanut murmeli tulla syömään, eikä tytär päässyt kun oli töissä, mutta onneksi systeri ajoi Iistä seuraksemme lounaalle.

Kesäruoka ja toscanalainen piiras toivat sen verran kevätoloa, että sain vihdoinkin aikaiseksi istutella yrttejä. Rosmariinia, oreganoa, timjamia – basilikaa tietysti. Sitruunamelissaa tai minttua pitäisi vielä laitella.

Ajatuksena ja aikeena on tässä ollut myös laitella “uuden” makkarin seinälle kehyksiin uusia ja vanhoja valokuvia, mutta etsiessä lapsista tarhassa otettuja “studiokuvia” tulikin eteen muutaman laatikon siivous, ja siivousvälineitä hakiessa hoksasin, että allaskaappi oli putsattava, minkä jälkeen olikin imuroitava kun kaapista tuli roskia, ja siinä samalla kun imuri kerran oli esillä, oli järkevää siivoilla kilpikonnan terraa ja  sitten aloinkin olla jo taas suihkun tarpeessa ja siinähän oli sama tehdä vähän pedikyyriä, ja tästä oli enää hyvin lyhyt matka pyyhepyykin hoitelemiseen. Tätä rataa! Ja kello ei ole vielä seitsemääkään! Haluan jo nukkumaan!

______________________________________________________________

Toscanalainen sitruunakakku

Pohja
200 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
100 g sokeria
2 munaa
100 g voita

Täyte
5 dl lämmitettyä maitoa
3 keltuaista
100 g sokeria
50 g vehnäjauhoja
1 sitruuna kuori
tomusokeria

Tee ensin täyte: laita (teflon)kattilaan keltuaiset, sokeri ja raastettu sitruunankuori. Kuumenna hiljalleen ja lisää jauhot ja maitoa. Sekoittele koko ajan ja keitä kymmenisen minuuttia tai niin kauan, että kastike sakenee. Jätä jäähtymään ja tee taikina. Sekoita kuivat aineet, ja sekoita niihin voi nokareina, lisää munat yksitellen.

Ota puolet taikinasta ja painele voideltuun piirakkavuokaan. Kaada jäähtynyt täyte pohjan päälle ja kauli lopputaikinasta kansi kakulle. Paista noin 200-steisessa uunissa puolisen tuntia. Toscanassa tämän kanssa ei tarjota suklaakastiketta, mutta kannattaa kokeilla vaikka valmiskastiketta tämän rinnalla. La Dolce Vita! Miten makeaa elämää!

Vähän on ollut sellainen suorittamisen meininki tänään, mutta hyvällä mielellä olen suoritellut. Koetan kuvin kertoa…
(kuvat suurenevat, ja paranevatkin, klikkaamalla)

Merenrannassa aamulenkillä kylmä. Jäälle ei enää ollut asiaa, muilla kuin variksella.

Siispä siirryin Meri-Toppilassa sisäosiin. Paikoin jo lämmin. Poimin noita etualalla olevia kaisloja, pihalle ruukkuun.

Ruukku ja muitakin pihakalusteita nosteltiin ulos, siivoiltiin ikkunalautoja, leviteltiin lunta.

Kaasulämppäri takasi lämmön niin, että huomenna toivottavasti sairaalasta kotiutuvan murmelin ja systerin kanssa pitkät tovit tarkenin ulkosalla istuskella ja telefoneerata.

Lämmön ja auringon huumaamana avasimme kuohuvan. Tämän kevään uutuus cava Alkossa on Faustino. Alle kympin maksava oikein hedelmäiseksi, tasaiseksi, täyteläiseksi ja silti kuivaksi todettu espanjalainen kuohuviini on suorituksemme vappujuomaksi.

Kuvassa olevat Macaroons-leivokset ovat Stockalta, mutta minulla on vakaa aie tehdä niitä itse. Ehkä jo vapuksi. Ehkä jo tänään…

Tänään olen jo tehnyt mm. siman ja leipää. Toscanalaista ihanaista juhlaleipää. Tavallisessa toscanalaisessa leivässä ei ole suolaa, mutta tässä on. Ja tässä on paljon muutakin.

Kaivoin vanhan reseptini esiin kun Dubain reissulla saimme usein tämäntyylistä kuivatuilla hedelmillä ja pähkinöillä täyteläistettyä leipää, ja siitä jäi kaipuu, …

Toscanalainen rusina-pähkinäleipä

3 dl vettä
35 g hiivaa
½ dl öljyä
1 rkl suolaa
1 dl rusinoita
1 dl pähkinärouhetta, tai pistaasipähkinöitä, tai molempia sekaisin
2 dl grahamjauhoja
1 dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
2 dl spelttijauhoja
Liuota hiiva haaleaan veteen. Sekoita mukaan öljy, suola,
rusinat, pähkinät ja graham- ja ruisjauhot. Alusta taikina
kimmoisaksi vehnäjauhoisilla. Anna kohota.
Leivo taikinasta kaksi pientä limppua ja kohota pellillä.
Voitele kohonnut leipä öljyllä ja paista ensin
250 asteessa noin 10 minuuttia ja sitten pudota lämpö 200 asteeseen.
Jatka paistamista vielä noin 25 – 35 minuuttia.

Kevään kunniaksi huhtikuun ruokahaasteen aiheena on hedelmäinen juoma. Se voi olla mitä vain pikkudrinkeistä, täyttäviin pirtelöihin tai juhlava booli. Loihdi päähänouseva piriste, palauttava superjuoma tai lastenkestien janonsammuttaja.

Ja minähän päätin osallistua Limoncellolla. Italialainen sitruunalikööri on sellaisenaan hyvää, molto bene!,  ja sitä voi käyttää niin moneen…

Italialaisissa keittokirjoissa reseptejä Limoncellon valmistamiseksi on paljon! Olen ottanut kaikista jotain, kaikista muuttanut jotain ja soveltanut oman suomalaisen (Finlandia-) versioni. Joka on tyyliini hyvin yksinkertainen. Tätä olen tehnyt jo aika monena keväänä. Ja testauttanut Italian kävijöillä, jopa italian kurssimme opella, rotissööreilla – eikä kukaan ole huonona pitänyt, päinvastoin. Muutama on halunnut reseptinkin.

Resepti Limoncello di Casa
(kuvat suurenevat klikkaamalla)

Tarvitset ensin:
viisi kauniskuorista sitruunaa
pullon Finlandia Lime Vodkaa

ja parin viikon tai kuukauden kuluttua:
1/2  litraa vettä
1/2 kg sokeria

Pese sitruunat saippuavedessä. Kuori sitruunoista keltainen ohut osa. Laita kuorisuikaleet pulloon/purkkiin ja kaada päälle vodka. Jätä pullo ikkunalaudalle pariksi viikoksi. Siivilöi kuoret pois.

Kiehauta vesi ja sulata sokeri siihen. Yhdistä keltaiseksi, sitruunaiseksi makuuntunut vodka ja sokeriliemi. Laita likööri kylmään vähintään kuukaudeksi. Loppukesällä maistuu jo parhaalta, mutta silloin jäljellä ei ole enää paljon … ;) Ehkä kannattaakin tehdä heti kerralla tupla-annos.

Tästä ei tule kovinkaan makeaa eikä kovinkaan vahvaa (20 %) mutta juuri sellaisena se kesän lämpiminä päivinä hyvin jäähdytettynä maistuukin parhaalta. Ja tämä on niin hyvää täytekakun kostuketta, ja aika moneen muuhunkin jälkiruokaan on mukava lorautella omatekoista Limoncelloa. Ja sentti, pari kuohuviini lasin pohjalle, päälle joko makeaa Asti Tostia tai kuivaa proseccoa ja kesän ihana kuohuva on siinä. Ja pohjana omatekoinen sitruunalikööri. Hmmmm…

Talon Limoncello – Limoncello di Casa, per favore.

Maisema kylläkin ihan musta-valkoinen, idässä sadepilvet roikkuivat mustina. Kunnes sitten kahden kieppeissä rupesivat pudottamaan vettä. Ihan silkkaa vettä. Laskettelulaseissa kun ei ole pyyhkimiä, alkoi näkyvyys olla vähän niin ja näin, eikä vetistyvä untuvatakkikaan tuntunut erityisen miellyttävälle. Luovutin. Kaupan kautta mökille.

Pehtoori olikin jo tullut. Yksin oli tullut. Sisarensa ja tämän mies eivät sitten päässeetkään, eikä meidän nuoriso ollut mieltään muuttanut; eivät siis tulleet. Koetan kestää … 

Tässä ennen saunaan lähtöä olemme viettäneet uuden poppanan ripustusjuhlaa. Tampereelta löytynyt punainen poppana on kuin tilattu paikalleen. (kuva suurenee klikkaamalla)

Laitan kuvan myös “Jänöapiloista”. Annukka Mikkolan ryiijyt, jotka ovat sänkymme yläpuolella, sain mieheltäni 50-vuotislahjaksi. Se oli niin hieno lahja; pidän Jänöapiloista kovasti.

Pääsiäisen herkkuruokia en paljon meille kahdelle viitsi värkkäillä, mutta oli pakko kokeilla viime viikon Hesarissa ollut ohje jätskimämmistä. Siis jätskiä ja mämmiä sekaisin, sekaan sitruunan mehua ja kuoriraastetta. Ja sitten pakkaseen. Tulee mämmijäädykettä.

Jummi, jammi kuinka on hyvää!  Ainoa vaan, että tuon saan syödä yksikseni (saa siinä taas vesiä kantaa ja mäkeä laskea kalorien kuluttamiseksi!). Pehtoorille ei mämmi maistu. Paitsi jos se on hukutettu mantelilikööriin ja kermavaahtoon.

Illan pikkujälkkärinä aion tarjota mangorahkaa; onhan se vähän pääsiäisruokaa. Minulle kyllä melkein enemmän eväseinettä. Nyt kyllä lisäsin kermaa ja vähän vanilja- ja hedelmäsokeriakin.

Siis: purkki rahkaa, purkki mango-pilttiä, 1 dl kermaa, 2 rkl sokeria, pieni purkki mangoviipaleita ja sauvasekoittimella sekaisin. Jääkaappiin ässehtimään vähäksi aikaa.

Päälle marmeladikuulista leikattuja viipaleita. Tämä on jo paljon vähäkalorisempi jälkkäri kuin mämmijätski. :)

Niinku, miksikö iltaruokaa? Laittelen jotain pientä, kun sisareni poikkeaa täältä kautta matkalla omalle mökilleen, Laanilaan asti :).

Taidanpa laittaa niitä etanoita, kun niitä meillä kerran täällä on yllin kyllin ja meille kolmelle ne hyvin maistuvat…

Ja ehdin kehitellä uuden sapuskankin. Reissusta jäi päälle aasialainen ruoka. Kävin hallista hakemassa kassillisen kastikkeita ja muita aineksia. Nuudelit, paistetut erityisesti, ovat olleet muutenkin mieleen. Indonesialainen Nasi Goreng tehdään yleensä riisistä, mutta vaihdoin riisin nuudeleiksi ja muutenkin soveltelin omanlaisekseni. Pehtoori ja poikakin söivät mieluusti; muuta kun ei ollut tarjolla :)

Nasi Goreng Rantapellon tapaan

Ainekset (4 – 6 annosta)

1 grillattu broileri
1 pkt (400 g) munanuudeleita
6 rkl rypsiöljyä
2  sipulia
2  valkosipulinkynttä
yksi paprika
kaksi tomaattia
2 tl mango-curryjauhetta
1 tl sokeria
3 rkl thai-kalakastiketta
2 rkl sambal oelek -kastiketta
2 rkl (kiinalaista herkkusieni)soijakastiketta
1 limen mehu

munakasrulla: 2 munaa ja 2 rkl vettä

Poista grillatusta broilerista nahka ja paloittele annospaloiksi.
Keitä nuudelit melkein kypsäksi.
Kuumenna öljy pannulla ja kuullota siinä sipulit.
Lisää paprikasuikaleet, paloitellut tomaatit, nuudelit
sekä curry, soija, sambal oelek, kalakastike ja sokeri.
Hauduta hiljalleen kannen alla 5 – 7 minuuttia.

Vatkaa munien rakenne kevyesti rikki ja lisää vesi.
Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja paista ohut munakas.
Kääri se tiiviisti rullalle.
Lisää paistokseen kanapalat.
Sekoita ja kuumenna nopeasti. Lisää limen mehu.
Leikkaa munakasrulla ohuiksi siivuiksi ja lisää ne päällimmäiseksi ruokaan.
Scampit tai katkaravut ja kevätsipuli juhlistavat ruoan.

* yksi bliniresepti on täällä ja LappItalia-keittokirjassani on pari lisää josko tarvetta on…. Vorscmakin reseptikin löytyy kirjasta.

Puolalainen borssikeitto

750 g punajuuria
250 g keräkaalia
2 isoa sipulia
2 porkkanaa
pala selleriä
50 g tomaattisosetta
2 l hyvää lihalientä
sitruunan mehu
½ dl punaviinietikkaa
100 g keitettyä naudanlihaa
paketti pekonia
100 g chorizo (tms.) makkaraa
50 g voita

Maustepussi tai purkki jossa on 2 valkosipulinkynttä, 5 katajanmarjaa,10 mauste- ja 10 valkopippuria, laakerilehti, timjamia.

Kuori ja suikaloi juurekset ja vihannekset. Sulata voi isossa kattilassa. Hauduta ensin punajuurisuikaleita kymmenkunta minuuttia. Lisää punaviinietikka, puristettu sitruunamehu, tomaattisose ja loput juurekset. Hauduta taas 10 minuuttia. Lisää lihaliemi (Puljonki-lihalientä tai fondista tehtyä) ja maustepussi. Keitä hiljalleen vajaa tunti, ja kypsennyksen loppuvaiheessa laita joukkoon suikaloitu naudanliha, pekoni ja makkara. Tarjoile kuumana smetanan kanssa.

Muutoinkin sellainen touhupäivä. Ja jo varhain lenkillä, pitkällä lenkillä. Lauhassa säässä oli hienoa. Jo aamulla. (klikkaa kuvaa, silloin maisemassa voi aistia pienen kevään häivähdyksen :) Jos oikein kuvittelee… )

Ensinnäkin. Minun kätenihän kuivuvat karstalle monta kertaa vuodessa ja erityisesti talvipakkasilla pienille haavoille asti, rystyset ja erityisesti peukalonhanka ovat usein ihan kipeitä, koska iho ratkeilee. Mutta ei nyt. Ei vaikka ollaan sydäntalven pakkasissa, ei vaikka takana on viikko Lapin mökillä, jossa vesi on sellaista, että käteni repeilevät usein pahasti.

Ja mikä nyt sitten auttaa? Norjan Formula. Neutrogena. Apteekista saatavasta pikkutuubista riittää pitkäksi aikaa, ja kädet ovat kunnossa. Tätä  ennen on kokeiltu kaikki liposomit, tummelit, reseptisalvat, Decubalit, kaikki! Tämä on paras! Ja mistä minulle vinkki? Kampaajalta tietysti! Kiitos vielä, Irmeli.

Ja sitten toinen pikku purkki, joka arjessa on hyväksi. Balsamico. Glassa Gourmet. Eikä mikä tahansa balsamico, vaan vaniljainen siirappi. Mustaa, paksua, vähän makeaa, mukavasti (ei liikaa, pehtoori ei pidä tavallisesta balmicosta juurikaan, mutta tätä menee) balsamicolle maistuvaa. Sopii salaattiin, on oivallista brien kanssa, jopa jätskille, mansikoille erityisesti. Nuotiomakkarallekin olen sitäsinapin sijaan laittanut ja vot! – ihan gourmetherkkua tuli makkarastakin.

Kolmas huippujuttu, tai oikeastaan huippupari: tee ja kannu. Minähän en varsinaisesti ole mikään teen ystävä, mutta Helena Petäistön pitämän teeillan jälkeen tuli ostettua kuvassa näkyvä kannu. Siinä on nokkelaa se, että kannuun kuuluu metallinen suodatin, sihti, joka on helppo huuhtaista (ei mitään teepallojen ja -lusikoiden räpeltämistä), kannu on ystävällisen :) näköinen ja se on passeli, vaikka vain itselleen hauduttelisi, mutta riittää pannusta parikin mukillista.

Noh, kun pannu tuli ostettua, on sitten tullut myös testailtua vähän uusia teelaatuja. Ja kovin muodikastahan on juoda mateeta. Idioottimaisesta nimestään huolimatta Kuuma Tanssi -mate on hyvää.

Paketin kyljessä lukee, että  ”Mate on ystävyyden tunnus ja tapa jakaa yhteinen hetki! Eteläamerikkalainen mate sisältää runsaasti kofeiinia [siinä yksi syy miksi pidän tästä!], C-vitamiinia ja terveydelle hyödyllisiä antioksidantteja. Herkullisen vihreä juoma poistaa voimattomuutta, virkistää ja lisää kylläisyyden tunnetta”. Ja tämä kaikki kupillisella haudutettua teetä!

Nyt taitaakin olla teekupillisen aika, jotta jaksan ryhtyä rakentelemaan kilpurillemme talvikotia… Pitäisi saada Elmeri talviunille, mutta mokoma kulkee ympäri huushollia ja kerjää endiiviä!

Ja arvonnan tulos on seuraava:

LappItalia – a la Carte -keittokirjan voitti Marja (ei siis Maria)

Ja rasian belgialaista suklaata lähetän Sinikalle.

Onnittelut voittajille!

Kiitokset kaikille osallistuneille, ja kiitokset kaikista kommenteista. Keittokirja on edelleen netissä vapaasti käytettävissänne.

http://www.satokangas.fi/Keittio/LappItalia.htm

Makoisaa vuotta 2010 kaikille!

Postittakaapa voittajat minulle postiosoitteenne, jotta voin maanantaina lähettää teille palkinnot.

sähköpostiosoitteeni on  tuulestatemmattu(at)gmail.com

Jotkut tytöt osasivat tehdä kardemummaputkiloista jotain nukkekotikapineita tai barbi-vermeitä. Minä en niitä osannut, en todellakaan, mutta hernepyssyn osasin. Tosin vasta – kotipihapiirssä olleen – korjaamon miesten Keinä-Erkin, Paavolan ja Sampan opettamana. Heidän avullaan minäkin opin leikkaamaan putkeen tasaisen huulia repimättömän reunan.

Joulupullataikinasta puheenollen: onko minulla joku erityisresepti? Ei, ei ole. Joulupullataikinan teon ensimmäinen ohje on tehdä se ajan kanssa. Ainekset lämpenemään ajoissa. Paljon kardemummaa. Sokeria soveliaasti, mutta voita kunnolla! Jos sairastuminen sydän- ja verisuonisairauksiin on joulupullasta kiinni, niin olkoon! Neljänneskilo voita, vähintään. Siis voita, eikä mitään leivontamargariinia. Silloin harvoin kun pullaa leivotaan, siitä tehdään hyvää ja voilla. Diettiieineet on erikseen.

En muista, miten kansakoulussa pullataikina tehtiin, mutta merkillisen pimeässä tilassa niitä pullatonttu-ukkoja väännettiin. Aina 4-6  oppilasta kerrallaan pääsi tekemään. Oliskohan ollut kolmannella luokalla, jolloin pullatontun omilla enemmän tai vähemmän likaisilla pikku kätösillä tein, enkä edes ehtinyt oman vuoroni aikana tehdä sitä valmiiksi. Ope vaihtoi ryhmää, mutta meitsi taiteili omaa tonttuaan aina vain uuteen malliin. Lopulta se oli varmaan niin lämitty ja leivottu, ettei olisi kannattanut edes maistaa. Mutta voi sitä hartautta, millä sen tein…

Samalla hartaudella olisin mieluusti tehnyt tämänvuotisen joulusivunkin, mutta nyt ei ollut mahdollisuuksia. Joulusivu on kuitenkin jotensakin valmis. Käykäähän katsomassa sieltä joulutaikinoiden ohjeita. On siellä kalapatee, sorbetti ja viinivinkkejäkin. Ja kuvia. Tietysti kuvia.  … Joulunodotusta toivottelen

Joulureseptit ja viinivinkit 2009

_________________________________________________________________

Joulukorttikuva n:o 19
Tonttu joulutaikina kainalossa

__________________________________________________________

Joulukuun ruokahaasteen julkaisi Krisu voitettuaan marraskuun haasteen tulisella broileri-reseptillään. Blogissaan Merkintöjä Melukylästä Krisu kirjoittaa, että joulukuun haasteruoassa on käytettävä alkoholia. Sen jälkeen minulla ei oikeastaan ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä tämä: Zabaione freddo, prego!

Haastesivun kuvassakin on yksi versio samaisesta jälkiruoasta. Zabaiglione, Zabaione, Sabayon, Sabaione, Viinivaahto, tällä klassikkojälkiruoalla on monta nimeä. Eri ruokakulttuureissa eri nimillä ja vähän eri versioina. Monta kertaa olisin halunnut tehdä zabaionea jälkiruoaksi, mutta kun minusta ei ole mukavaa kesken illallisen enemmälti vispailla mitään ja kun keittiöpiikaa ei ole, riemastuin tähän versioon, johon yhdessä Italiasta ostetussa keittokirjassa törmäsin: tämä tehdään jo edellisenä iltana.

Vuosien varrella resepti on vähän muuttunut. Vain vähän. Kyllä tästä on tullut yksi suosituimmista jälkkäreistäni. Zabaione sopii kesän jälkiruokaherkuksi, mutta myös joulupöytään, – kaneli makuuttaa sen jouluiseksi.

Zabaione freddo – viinivaahdon uusi tuleminen

6 munankeltuaista
1,5 dl sokeria
1½–2 dl marsalaa
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
1–2 tl kanelia
muutama tippa vaniljaesanssia
2 dl kuohukermaa

Ensimmäiseksi on tietysti mentävä ostamaan Marsalaa. Sitä ei myydä pienemmissä pulloissa, mutta se säilyy hyvin, joten ei huolta. Zabaionen lisäksi sitä voi käyttää mm. kalkkunan marinadiliemeen ja marsala-loraus sopii moniin kastikkeisiinkin.

Vatkaa kaikkia muita aineksia paitsi kermaa vesihauteessa (tai teflonkattilassa) kunnes vaahto on kuohkeaa, sakeaa ja kermamaista. Jäähdytä seos jääkaapissa. Vatkaa kerma tanakaksi vaahdoksi, kääntele se munavaahtoon. Jaa annoslaseihin ja anna tekeytyä yön yli.

Tätä zabaionea ei tehdä vieraiden odotellessa pöydässä vaan mieluusti se kannattaa tehdä edellisenä iltana. Maku pehmenee ja täyteläistyy yön yli levättyään. Merkillisesti makuun vaikuttaa myös se, että vaahto on annosteltu laseihin valmiiksi (klikkaa kuva suuremmaksi).  Jos tätä jää (ihmettelen kyllä :)) niin voit pakastaa sen ja saat oivallista zabaione-jäädykettä.

Olen julkaissut tämän reseptin aiemminkin: pari vuotta sitten tein pienen omakustanteisen keittokirjan, ja resepti on myös siellä.

Tiedoksi kaikille ruokabloggaajillekin: olen juuri  laittanut 135-sivuisen kirjan pdf-versiona nettiin.

Käykäähän katsomassa LappItalia – à la Carte …   Kirjassa on ideoita lappilaisesta ja italialaisesta keittiöstä – makumatka tuntureilta Toscanaan. Mukana on omia kehitelmiä ja toisilta lainattuja reseptejä. Kuvia ja juttuja reseptien lomassa. Ruokaa ja leivonnaisia arkeen ja juhlaan.

Sivulla on arvontakin, jossa on muutama pieni ruoka-aiheinen palkinto. Ja joulureseptisivullakin on ehkä jotain asianharrrastajia kiinnostavaa…

_______________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 12
Tällä kertaa kuva on tuolla LappItalia -sivulla… :)

]]> http://www.satokangas.fi/blogi/2009/12/zabaione-ja-lappitalia/feed/ 22 http://www.satokangas.fi/blogi/2009/12/joululimppu-ja-muita-aikaansaannoksia/ http://www.satokangas.fi/blogi/2009/12/joululimppu-ja-muita-aikaansaannoksia/#comments Wed, 02 Dec 2009 17:55:41 +0000 Reija http://www.satokangas.fi/blogi/?p=5256 Jos lähtee kolmelta töistä ehtii tehdä siviilissä vaikka mitä! Käydä kaupassa (milloin minun on viimeksi tarvinnut arkena kaupassa käydä?),  käydä tyttären luona (viedä huomaamatta ruokaakin) ja yrittää vielä nettiyhteyden kytkemistä, vain yrittää (ilmeisesti ongelma on ollut sittenkin siinä että taloyhtiön verkko ei sittenkään ole vielä kunnossa. Siis minä en olekaan ihan tumpelo? :) ), kokkaillla pojalle ja itselle päivällinen, silittää pieni vuori pyykkiä (milloin minun on viimeksi tarvinnut hoidella silitysvuoria, edes -tuntureita?), puhua äidin kanssa tunteroinen puhelimessa (hands free toimii silittäessä yhtä hyvin kuin liikenteessäkin), leipoa ensimmäiset joululimput ja ottaa kalenterikuva (että sisällä kuvaaminen on vaikeaa!).

Tämän kaiken ehtii
kun karkaa töistä,
kun ei ole koko iltaa koneella
(maanantaina lääkäri kehotti vähentämään datailua, pisti kortisonia olkavarteen ja kirjoitti lähetteen fysioterapiaan),
kun pehtoori on pohjoisessa
(jossa on kuulemma kaunista, lunta, rauhallista, hyvä hiihtää, rantasauna entisensä ja muutoinkin sellaista kuin tähän aikaan vuodesta kuuluu ollakkin. Enkä minä todellakaan haluaisia olla siellä, no en.  Siis minun on ollut ehdittäväkin kun jo tottumukseen asti hyväksi passattu elämänmenoni on heilahtunut viikoksi raiteiltaan),
kun poika lupaa siivota itse huonettaan
(tosin luvatahan aina voi!)

Kalenterissa on joululimppu. Sen reseptin olen julkaissut jo joulureseptisivullakin ja keittokirjassani, mutta pistänpä  taas tuohon mukaan. Onhan resepti niin helppo ja kelpo. Tämä juttu liittyy myös tulevaan vähän isompaan yllätykseen: pysykäähän linjoilla.

________________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 2
JOULULIMPPU RESEPTEINEEN

Joululimppu

1 l piimää
50 g hiivaa
2 dl siirappia
2 rkl pomeranssinkuorta
½ rkl anista rouhittuna
1 rkl suolaa
8 dl ruisjauhoja
4 dl hiivaleipäjauhoja
1 l vehnäjauhoja

Lämmitä piimä. Lisää hiiva, mausteet ja siirappi.
Alusta taikinaan jauhot.
Peitä ja kohota taikina.
Leivo neljäksi limpuksi, ja pistele pinta haarukalla.
Kohota uudelleen. Voitele siirapilla jos haluat (minä en halua: se sotkee) .
Paista 200 asteessa noin 30–40 minuuttia.

PALJON LISÄÄ JOULU- JA MUITA RESEPTEJÄ TÄÄLLÄ
Joulureseptejä, keittokirja ja viinivinkkejä