Tuulestatemmattua

Tyttären tuparit, viinikerhon Mondovino-elokuva- ja blini-ilta meillä .. niissä merkeissä. Vaikka eipä me paljon noita meillä pidettäviä kestejä ole järkkäilty: vieraat kun tuovat blinitaikinan* ja -pannut, jälkkärin, lasit ja elokuvan tullessaan. Pehtoori on viininkaatajana tänään joten siitäkään minun ei tarvitse huolehtia. Tyttären kekkeritarjoilujen lisäksi olen Vorscmakkia keitellyt, joskopa jollakin jää blinien jälkeen nälkä.  Sellainen lussakka lauantai menossa…

* yksi bliniresepti on täällä ja LappItalia-keittokirjassani on pari lisää josko tarvetta on…. Vorscmakin reseptikin löytyy kirjasta.

Keitin ISON kattilallisen keittoa, .. ei mitään dieettikaalisoppaa, vaikka pohjimmaisena tarkoituksena tietysti vähän kevennellä. Keittelin borssikeittoa, puolalaista borssikeittoa. Mikä erottaa venäläisen ja puolalaisen borssikeiton? Venäläiseen ei tule lihaa, mutta puolalaiseen tulee. Resepti on jotensakin suoraan, ehkä sentään vähän oikaistuna, Eero Mäkelän keittokirjasta. Tuli oikein hyvää. Tyttärelle annoin osan mutta muutoin taidan syödä tätä yksikseni useampana päivänä. Pojat kun punajuurta vähän ylönkatsovat…

Puolalainen borssikeitto

750 g punajuuria
250 g keräkaalia
2 isoa sipulia
2 porkkanaa
pala selleriä
50 g tomaattisosetta
2 l hyvää lihalientä
sitruunan mehu
½ dl punaviinietikkaa
100 g keitettyä naudanlihaa
paketti pekonia
100 g chorizo (tms.) makkaraa
50 g voita

Maustepussi tai purkki jossa on 2 valkosipulinkynttä, 5 katajanmarjaa,10 mauste- ja 10 valkopippuria, laakerilehti, timjamia.

Kuori ja suikaloi juurekset ja vihannekset. Sulata voi isossa kattilassa. Hauduta ensin punajuurisuikaleita kymmenkunta minuuttia. Lisää punaviinietikka, puristettu sitruunamehu, tomaattisose ja loput juurekset. Hauduta taas 10 minuuttia. Lisää lihaliemi (Puljonki-lihalientä tai fondista tehtyä) ja maustepussi. Keitä hiljalleen vajaa tunti, ja kypsennyksen loppuvaiheessa laita joukkoon suikaloitu naudanliha, pekoni ja makkara. Tarjoile kuumana smetanan kanssa.

Muutoinkin sellainen touhupäivä. Ja jo varhain lenkillä, pitkällä lenkillä. Lauhassa säässä oli hienoa. Jo aamulla. (klikkaa kuvaa, silloin maisemassa voi aistia pienen kevään häivähdyksen :) Jos oikein kuvittelee… )

Monet huippusuositut bloggaajat saavat firmoilta tuotteita kokeiltavaksi – tavoitteena tietysti, että niitä blogistaniasta tai bloglandiassa tai whatever tämä sosiaalisen median maailma onkaan, esiteltäisiin ja kehuttaisiin. Meitsin Tuulestatemmatun lukijakunta on suht pieni eikä sitä ilmeisesti ole katsottu riittävän suureksi mainonnalle, joten eipä ole tuotepaketteja postista putkahdellut. Tästä huolimatta – ja ehkä sitäkin vakuuttavammin? – aion nyt esitellä muutaman uudehkon löydön, joita mieluusti voin muillekin suositella.

Ensinnäkin. Minun kätenihän kuivuvat karstalle monta kertaa vuodessa ja erityisesti talvipakkasilla pienille haavoille asti, rystyset ja erityisesti peukalonhanka ovat usein ihan kipeitä, koska iho ratkeilee. Mutta ei nyt. Ei vaikka ollaan sydäntalven pakkasissa, ei vaikka takana on viikko Lapin mökillä, jossa vesi on sellaista, että käteni repeilevät usein pahasti.

Ja mikä nyt sitten auttaa? Norjan Formula. Neutrogena. Apteekista saatavasta pikkutuubista riittää pitkäksi aikaa, ja kädet ovat kunnossa. Tätä  ennen on kokeiltu kaikki liposomit, tummelit, reseptisalvat, Decubalit, kaikki! Tämä on paras! Ja mistä minulle vinkki? Kampaajalta tietysti! Kiitos vielä, Irmeli.

Ja sitten toinen pikku purkki, joka arjessa on hyväksi. Balsamico. Glassa Gourmet. Eikä mikä tahansa balsamico, vaan vaniljainen siirappi. Mustaa, paksua, vähän makeaa, mukavasti (ei liikaa, pehtoori ei pidä tavallisesta balmicosta juurikaan, mutta tätä menee) balsamicolle maistuvaa. Sopii salaattiin, on oivallista brien kanssa, jopa jätskille, mansikoille erityisesti. Nuotiomakkarallekin olen sitäsinapin sijaan laittanut ja vot! – ihan gourmetherkkua tuli makkarastakin.

Kolmas huippujuttu, tai oikeastaan huippupari: tee ja kannu. Minähän en varsinaisesti ole mikään teen ystävä, mutta Helena Petäistön pitämän teeillan jälkeen tuli ostettua kuvassa näkyvä kannu. Siinä on nokkelaa se, että kannuun kuuluu metallinen suodatin, sihti, joka on helppo huuhtaista (ei mitään teepallojen ja -lusikoiden räpeltämistä), kannu on ystävällisen :) näköinen ja se on passeli, vaikka vain itselleen hauduttelisi, mutta riittää pannusta parikin mukillista.

Noh, kun pannu tuli ostettua, on sitten tullut myös testailtua vähän uusia teelaatuja. Ja kovin muodikastahan on juoda mateeta. Idioottimaisesta nimestään huolimatta Kuuma Tanssi -mate on hyvää.

Paketin kyljessä lukee, että  ”Mate on ystävyyden tunnus ja tapa jakaa yhteinen hetki! Eteläamerikkalainen mate sisältää runsaasti kofeiinia [siinä yksi syy miksi pidän tästä!], C-vitamiinia ja terveydelle hyödyllisiä antioksidantteja. Herkullisen vihreä juoma poistaa voimattomuutta, virkistää ja lisää kylläisyyden tunnetta”. Ja tämä kaikki kupillisella haudutettua teetä!

Nyt taitaakin olla teekupillisen aika, jotta jaksan ryhtyä rakentelemaan kilpurillemme talvikotia… Pitäisi saada Elmeri talviunille, mutta mokoma kulkee ympäri huushollia ja kerjää endiiviä!

LappItalia-arvontaan ilmoittautui yhteensä 13 kirjasta kiinnostunutta. Virallinen arvonta suoritettiin täällä pohjoisessa mökillä uuden vuoden lenkille lähtiessämme. Arvonnan virallisena valvojana toimi KP ja “onnettarena” MP, joka edellisessä, eilisen postauksen kuvassa on jo keskittymässä tämänpäiväiseen vaativaan tehtäväänsä.

Ja arvonnan tulos on seuraava:

LappItalia – a la Carte -keittokirjan voitti Marja (ei siis Maria)

Ja rasian belgialaista suklaata lähetän Sinikalle.

Onnittelut voittajille!

Kiitokset kaikille osallistuneille, ja kiitokset kaikista kommenteista. Keittokirja on edelleen netissä vapaasti käytettävissänne.

http://www.satokangas.fi/Keittio/LappItalia.htm

Makoisaa vuotta 2010 kaikille!

Postittakaapa voittajat minulle postiosoitteenne, jotta voin maanantaina lähettää teille palkinnot.

sähköpostiosoitteeni on  tuulestatemmattu(at)gmail.com

Joulupullataikinaa tehdessä, kardemummaputkiloa avatessa hulvahdus lapsuudesta: kardemummaputkista tuli maailman parhaat (noin vaatimattomasti) hernepyssyt. Minun lapsuudessani kardemummanputkilot olivat lasia, eivät helposti sahattavaa muovia, eikä ihan jokaikinen kakara osannutkaan tehdä kardemummaputkilosta kunnon hernepyssyjä. Minä osasin. Erinäisten harjoituskappaleiden ja hyvän opetuksen jälkeen. :)

Jotkut tytöt osasivat tehdä kardemummaputkiloista jotain nukkekotikapineita tai barbi-vermeitä. Minä en niitä osannut, en todellakaan, mutta hernepyssyn osasin. Tosin vasta – kotipihapiirssä olleen – korjaamon miesten Keinä-Erkin, Paavolan ja Sampan opettamana. Heidän avullaan minäkin opin leikkaamaan putkeen tasaisen huulia repimättömän reunan.

Joulupullataikinasta puheenollen: onko minulla joku erityisresepti? Ei, ei ole. Joulupullataikinan teon ensimmäinen ohje on tehdä se ajan kanssa. Ainekset lämpenemään ajoissa. Paljon kardemummaa. Sokeria soveliaasti, mutta voita kunnolla! Jos sairastuminen sydän- ja verisuonisairauksiin on joulupullasta kiinni, niin olkoon! Neljänneskilo voita, vähintään. Siis voita, eikä mitään leivontamargariinia. Silloin harvoin kun pullaa leivotaan, siitä tehdään hyvää ja voilla. Diettiieineet on erikseen.

En muista, miten kansakoulussa pullataikina tehtiin, mutta merkillisen pimeässä tilassa niitä pullatonttu-ukkoja väännettiin. Aina 4-6  oppilasta kerrallaan pääsi tekemään. Oliskohan ollut kolmannella luokalla, jolloin pullatontun omilla enemmän tai vähemmän likaisilla pikku kätösillä tein, enkä edes ehtinyt oman vuoroni aikana tehdä sitä valmiiksi. Ope vaihtoi ryhmää, mutta meitsi taiteili omaa tonttuaan aina vain uuteen malliin. Lopulta se oli varmaan niin lämitty ja leivottu, ettei olisi kannattanut edes maistaa. Mutta voi sitä hartautta, millä sen tein…

Samalla hartaudella olisin mieluusti tehnyt tämänvuotisen joulusivunkin, mutta nyt ei ollut mahdollisuuksia. Joulusivu on kuitenkin jotensakin valmis. Käykäähän katsomassa sieltä joulutaikinoiden ohjeita. On siellä kalapatee, sorbetti ja viinivinkkejäkin. Ja kuvia. Tietysti kuvia.  … Joulunodotusta toivottelen

Joulureseptit ja viinivinkit 2009

_________________________________________________________________

Joulukorttikuva n:o 19
Tonttu joulutaikina kainalossa

On aika vastata joulukuun ruokahaasteeseen. Ja vinkata kaikille blogivierailleni nettikeittokirjasesta. Olkoon se lukijalahja teille kaikille. Ja huomatkaapas että postauksen alareunassa on arvontakin…

__________________________________________________________

Joulukuun ruokahaasteen julkaisi Krisu voitettuaan marraskuun haasteen tulisella broileri-reseptillään. Blogissaan Merkintöjä Melukylästä Krisu kirjoittaa, että joulukuun haasteruoassa on käytettävä alkoholia. Sen jälkeen minulla ei oikeastaan ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä tämä: Zabaione freddo, prego!

Haastesivun kuvassakin on yksi versio samaisesta jälkiruoasta. Zabaiglione, Zabaione, Sabayon, Sabaione, Viinivaahto, tällä klassikkojälkiruoalla on monta nimeä. Eri ruokakulttuureissa eri nimillä ja vähän eri versioina. Monta kertaa olisin halunnut tehdä zabaionea jälkiruoaksi, mutta kun minusta ei ole mukavaa kesken illallisen enemmälti vispailla mitään ja kun keittiöpiikaa ei ole, riemastuin tähän versioon, johon yhdessä Italiasta ostetussa keittokirjassa törmäsin: tämä tehdään jo edellisenä iltana.

Vuosien varrella resepti on vähän muuttunut. Vain vähän. Kyllä tästä on tullut yksi suosituimmista jälkkäreistäni. Zabaione sopii kesän jälkiruokaherkuksi, mutta myös joulupöytään, – kaneli makuuttaa sen jouluiseksi.

Zabaione freddo – viinivaahdon uusi tuleminen

6 munankeltuaista
1,5 dl sokeria
1½–2 dl marsalaa
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
1–2 tl kanelia
muutama tippa vaniljaesanssia
2 dl kuohukermaa

Ensimmäiseksi on tietysti mentävä ostamaan Marsalaa. Sitä ei myydä pienemmissä pulloissa, mutta se säilyy hyvin, joten ei huolta. Zabaionen lisäksi sitä voi käyttää mm. kalkkunan marinadiliemeen ja marsala-loraus sopii moniin kastikkeisiinkin.

Vatkaa kaikkia muita aineksia paitsi kermaa vesihauteessa (tai teflonkattilassa) kunnes vaahto on kuohkeaa, sakeaa ja kermamaista. Jäähdytä seos jääkaapissa. Vatkaa kerma tanakaksi vaahdoksi, kääntele se munavaahtoon. Jaa annoslaseihin ja anna tekeytyä yön yli.

Tätä zabaionea ei tehdä vieraiden odotellessa pöydässä vaan mieluusti se kannattaa tehdä edellisenä iltana. Maku pehmenee ja täyteläistyy yön yli levättyään. Merkillisesti makuun vaikuttaa myös se, että vaahto on annosteltu laseihin valmiiksi (klikkaa kuva suuremmaksi).  Jos tätä jää (ihmettelen kyllä :)) niin voit pakastaa sen ja saat oivallista zabaione-jäädykettä.

Olen julkaissut tämän reseptin aiemminkin: pari vuotta sitten tein pienen omakustanteisen keittokirjan, ja resepti on myös siellä.

Tiedoksi kaikille ruokabloggaajillekin: olen juuri  laittanut 135-sivuisen kirjan pdf-versiona nettiin.

Käykäähän katsomassa LappItalia – à la Carte …   Kirjassa on ideoita lappilaisesta ja italialaisesta keittiöstä – makumatka tuntureilta Toscanaan. Mukana on omia kehitelmiä ja toisilta lainattuja reseptejä. Kuvia ja juttuja reseptien lomassa. Ruokaa ja leivonnaisia arkeen ja juhlaan.

Sivulla on arvontakin, jossa on muutama pieni ruoka-aiheinen palkinto. Ja joulureseptisivullakin on ehkä jotain asianharrrastajia kiinnostavaa…

_______________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 12
Tällä kertaa kuva on tuolla LappItalia -sivulla… :)

Jos lähtee kolmelta töistä ehtii tehdä siviilissä vaikka mitä! Käydä kaupassa (milloin minun on viimeksi tarvinnut arkena kaupassa käydä?),  käydä tyttären luona (viedä huomaamatta ruokaakin) ja yrittää vielä nettiyhteyden kytkemistä, vain yrittää (ilmeisesti ongelma on ollut sittenkin siinä että taloyhtiön verkko ei sittenkään ole vielä kunnossa. Siis minä en olekaan ihan tumpelo? :) ), kokkaillla pojalle ja itselle päivällinen, silittää pieni vuori pyykkiä (milloin minun on viimeksi tarvinnut hoidella silitysvuoria, edes -tuntureita?), puhua äidin kanssa tunteroinen puhelimessa (hands free toimii silittäessä yhtä hyvin kuin liikenteessäkin), leipoa ensimmäiset joululimput ja ottaa kalenterikuva (että sisällä kuvaaminen on vaikeaa!).

Tämän kaiken ehtii
kun karkaa töistä,
kun ei ole koko iltaa koneella
(maanantaina lääkäri kehotti vähentämään datailua, pisti kortisonia olkavarteen ja kirjoitti lähetteen fysioterapiaan),
kun pehtoori on pohjoisessa
(jossa on kuulemma kaunista, lunta, rauhallista, hyvä hiihtää, rantasauna entisensä ja muutoinkin sellaista kuin tähän aikaan vuodesta kuuluu ollakkin. Enkä minä todellakaan haluaisia olla siellä, no en.  Siis minun on ollut ehdittäväkin kun jo tottumukseen asti hyväksi passattu elämänmenoni on heilahtunut viikoksi raiteiltaan),
kun poika lupaa siivota itse huonettaan
(tosin luvatahan aina voi!)

Kalenterissa on joululimppu. Sen reseptin olen julkaissut jo joulureseptisivullakin ja keittokirjassani, mutta pistänpä  taas tuohon mukaan. Onhan resepti niin helppo ja kelpo. Tämä juttu liittyy myös tulevaan vähän isompaan yllätykseen: pysykäähän linjoilla.

________________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 2
JOULULIMPPU RESEPTEINEEN

Joululimppu

1 l piimää
50 g hiivaa
2 dl siirappia
2 rkl pomeranssinkuorta
½ rkl anista rouhittuna
1 rkl suolaa
8 dl ruisjauhoja
4 dl hiivaleipäjauhoja
1 l vehnäjauhoja

Lämmitä piimä. Lisää hiiva, mausteet ja siirappi.
Alusta taikinaan jauhot.
Peitä ja kohota taikina.
Leivo neljäksi limpuksi, ja pistele pinta haarukalla.
Kohota uudelleen. Voitele siirapilla jos haluat (minä en halua: se sotkee) .
Paista 200 asteessa noin 30–40 minuuttia.

PALJON LISÄÄ JOULU- JA MUITA RESEPTEJÄ TÄÄLLÄ
Joulureseptejä, keittokirja ja viinivinkkejä

Afrikan matkan jälkeen, ennen halloweenia, jota edelleenkin kieltäydyn viettämästä, tein tänään kurpitsaruokaa.

Yritin tehdä sellaista kuin söin matkalla monta kertaa, mutta vaikka kaupoissa nyt onkin komeita kurpitsoja ja vaikka minulla oli uusi keittokirjakin apuna, ei Pampoenmoes ollut samanlaista kuin viime viikolla.

Kurpitsan värikin oli aivan eri. Tuo meidän kurpitsa oli sellainen lentopallonkokoinen ja siitä tuli neljälle sopivasti. Melko ontto yksilö sattui tuo olemaan.

Afrikassa ruoka oli kunnolla oranssia kuten bataatti- tai porkkanasose tai kuten kurpitsan kuori, mutta tämä versio jäi paljon vaaleammaksi.

Mutta ei se huonoa ollut.

Suosittelen viikonlopun liharuoan lisäkkeeksi ehdottomasti.

Pampoenmoes

1 kurpitsa

1 – 2 tl kanelia

2 – 4 tl ruskeaa sokeria (fariini- cane-, moscovite- , … )

1 tl suolaa

2 – 3 rkl voita

½ dl vettä

Halkaise kurpitsa, kaavi sisus pois, kuori palaset ja pilko ne pieniksi (2 x 2 cm). Pistä uuninkestävän vuoan pohjalle, ripottele väliin ja päälle kanelia, sokeria, suolaa. Vuokaa n päällimmäiseksi voita ja puoli desiä vettä. Pistä  uuniin (180 C) noin kolmeksi vartiksi. Tai jos on kiire, niin kuin tietty tänään oli, töiden jälkeen nälkäisten odottaessa einettä, laita vuoka mikroon (täysi teho viitisen minuuttia) ja sitten vasta uuniin, niin selviät puolen tunnin kypsennyksellä. Varmaankin hidas uunikypsytys on (tässäkin) paremman tuloksen antava vaihtoehto.

Tänään oltiin pitkästä aikaa koko perhe yhtä aikaa ruokapöydässä. Esikoisen työvuorot/luennot ovat pitäneet meidät eri ruokavuoroissa toista viikkoa. Mutta siis tänään tiesin saavani perheen yhtäaikaa keittiöön, ja töiden jälkeen pikakokkausta, ilman enempiä suunnitelmia. Broileria ja pastaa. Tavallisen broilersuikaleet-, valkosipuli-, paprikajauhe-, pippurit-, suolaa- ja jotain maustetta -viritelmän piristämiseksi hulautin kastikkeen kypsymisen loppuvaiheessa melkein puoli pullollista uutta maustekastiketta – joka sitten paljastuikin salaatinkastikkeeksi :) – mukaan.  Piti oikein kesken sapuskan mennä katsomaan, että mitäs soosia se oikein olikaan, ja kyllä: salaatinkastike. Merkki Felix ja maku mango-chili. Sehän sopi kermaiseen broilerkastikkeeseen kuin nenä päähän. Mukava vahinko.

Ja verbaalitykkityttären höpötyksiä ja lievästi sanottuna vanhemmille kettuilua, sarkastista sanailua oli ilo kuunnella. Entä sitten juniori: oli itsekin aivan hämmästynyt kun ei ole mitään kouluhommia rästissä. Naureskeli, että oispa joku joskus kertonut, kuinka hulppeaa on kun on esseet tehty ja läksyt duunattu. Olisipa tosiaan joku joskus kertonut!! Vallan veikeitä poikamme haastoi!

Ruokapöytä on hyvä paikka. Arkiruoka, ruoka kotona. Sitä ei meidän nuorisokaan ole onneksi koskaan kyseenalaistanut. Tupisematta kotiin hankkiutuvat ruoka-aikaan – jos suinkin mahdollista ja yleensä on. Se on minulle merkillisen tärkeä juttu. Nyt näissä arkisapuskoissa alkaa olla jo sellaista sisäänrakennettua haikeuttakin, sillä esikoisen muuttopäivä lähenee. … Onneksi tyär on luvannut viikonloppuisin kotiin tulla… ainakin syömään. :)

Olemme Oloksella. Aamuyhdeksältä lähdimme Oulusta Lasaretin pihalta bussilla kohti pohjoista. Kaikkiaan lähtijöitä kolmisenkymmentä.  Suurin osa meille ennen tuntemattomia. Paitsi että monet heistä tiesimme koskapa olimme käyneet heidän ravintolassaan syömässä. Melkein kaikki siis ruoka-alan ammattilaisia tai heidän puolisoitaan. Mikä reissu siis?

Tälle reissulle on juonteensa. Yksi niistä oli tammikuussa. Minulla oli testi: illallinen.

Jo sitä ennen oli ollut kaikenlaista… Ja keväällä tuli Ranskasta päätös: minut on hyväksytty Paistinkääntäjien jäseneksi.

Paistinkääntäjien veljeskunnan Suurkapituli järjestetään Oloksella elokuun viimeisenä viikonloppuna 28.-30.8.2009. Järjestön Suomen historian aikana vuodesta 1963 alkaen tämä on kahdeksas Lapin kapituli. Nyt ruokatapahtuma kerää 250 innokasta osallistujaa eri puolilta maata. Kapitulin tärkein osa on juhlallinen installointi eli uusien jäsenten ritariksilyönti. Uusia jäseniä Olos Polar Centerissä installoidaan noin 60.

 

 

Ja minä ole yksi noista ritariksilyötävistä!

Huomenna on ns. Grand Diner, jota ennen on tuo juhlallinen installointi. Silloin pitää olla puvut ja protokollat hanskassa. Tänään – ihan kohta – lähdetään ns. Diner Amical iin. Ruokalista alkaa näin:  Blini, mätejä ja graavattua kalaa, Sallan villiä poroa vartaassa, … Pallaksen grllistä Meri-Lapin karitsa-sieninakki, savuhauki-rapunakki, hirvikarajanmarjanakki …. et cetera. Ja itse asiassa jo koko päivä on syöty. Bussimatkalla oli eri ravintoloiden keittiömestareiden järjesteämiä pieniä välipaloja.

Keskustelut liittyvät ruokaan ja juomaan, ja taas ruokaan. Tietokilpailuja ruoasta ja etiketistä, arvontoja. Äkkiä tutustui uusiin ihmisiin. Ilmakin parani mitä pohjoisemmas tultiin. Nyt paistaa aurinko.

Tämä sopii minulle. Kavaljeerillakaan ei vaikeuksia.

 

_________

Perjantai 28.8.

12.00–17.00 Ilmoittautuminen Lapland Hotel Oloksen vastaanoton yhteydessä.

16.00–17.00 Suomen Paistinkääntäjät ry:n vuosikokous.

18.00 Yhteiskuljetus Dîner Amicaliin Lapland Hotel Pallakselle (25km).

23.30 Ensimmäinen paluukuljetus Olokselle, jatkot Polar Kodassa.

Lauantai 29.8.

7.00–9.30 Aamupala Hirsiravintolassa.

9.00–15.00 Ilmoittautuminen Lapland Hotel Oloksen vastaanoton yhteydessä.

9.45 Yhteislähtö Keimiöniemen kalapirteille. Retki sisältää maastolounaan ja tapaamme mahdollisesti vaikutusvaltaisen yllätysvieraan.

14.30 Voutikuntien välinen kilpailu Oloksella Polar Kodan läheisyydessä. Kilpailun jälkeen After Ski ja palkintojen jako Polar Kodassa. Paras After Ski -asu palkitaan.

16.45 Installointiharjoitus Olos Polar Centerissä.

17.30 Installointi Olos Polar Centerissä.

18.45 Installoitavien kuvaus.

19.00 Kunnanjohtajan tervehdys ja samppanjatarjoilu Olos Polar Centerin lämpiössä.

19.30 Siirtyminen illalliselle Hirsiravintolaan.

20.00 Grand Dîner

24.00 Jatkot ja yöpala Polar Kodassa.

Sunnuntai 30.8.

9.00–11.00 Brunssi Hirsiravintolassa

Kesän ruokahaastekilpailun voitti Herkku ja koukku -blogin pitäjien kirsikkavaniljapiiras. Haaste jatkuu ja elokuun ruokahaasteen aihe  on  “Luonnon antimet”.  Haasteessa lukee, että “haasteruuan pääraaka-aineen tulee olla sellainen joka kasvaa villinä luonnossa!”

Kovasti mietin, millä osallistuisin.  Jotain pohjoista? Tämän reseptin taustalla on se, että pohjoisen mökillämme ei ennen ollut uunia, joten tiramisu oli siksi siellä hyvä herkku tehtäväksi. Tiramisua tuli varioitua jos ja vaikka miten. Tyttären lakkiaisia varten sitten soveltelin tämän tavallista juhlavamman version.

Vaikka tänä vuonna hillasato ei olekaan hyvä, on niitä kuitenkin taas käytettävissä: kiitos ja kumarrus jälleen kerran Pudasjärven suuntaan.

No niin, vastaukseni haasteeseen on siis Hillamisu.

HILLAMISU
– tiramisun pohjoinen versio

1 pkt Savoiardi-tiramisukeksejä
1 dl mango- tai appelsiinituoremehua
500 g hilloja (lakkoja, suomuuraimia – ihan millä nimellä vaan)
(pullollinen Lapin jängän kastiketta)
(4 rkl Cointreau tai Grand Marnier –likööriä)
100 g tummaa suklaata
4 dl vispikermaa, vaniljasokeria pari teelusikallista
200 g mascarpone-juustoa tai Philadelphia-juustoa
kaakaojauhetta tai suklaalastuja

Vatkaa täytettä varten kerma vaahdoksi, lisää vaniljasokeri ja tuorejuusto mukaan.

Lado laakean tarjoiluastian pohjalle keksejä ja kostuta ne mehun ja liköörin sekoituksella.

Kaada keksien päälle myös Lapin jängän kastiketta, jota on myynnissä ainakin pohjoisen turistikaupoissa ja eteläisemmän Suomen herkkukaupoissa (esim. Stocka). Ilman tätäkin misu onnistuu.

Seuraavaksi vuokaan kerros  hilloja ja sitten kerma-tuorejuustovaahto. Tähän päälle sulatettua suklaata (ei ihan välttämätön).

Sitten taas keksejä, mehua, kastiketta, hilloja.

Päällimmäiseksi tulee juustomassa. Anna maustua yön yli jääkaapissa. Viimeistele kaakaojauheella tai suklaalastuilla ennen tarjolle asettamista.

(kuvat suurenevat klikkaamalla)

Tämä on hyvää, helppoa ja monin tavoin sovellettavissa.  Esimerkiksi vadelmista tulee oikein hyvää. Ja mustikkamisuakin meillä on syöty…

___________________________________________

PS. Toinen hyvä hillakakkuohje on reseptikansiossani.

Minähän ostan keittokirjan tai ruokalehden suunnilleen kerran kuussa, ja lisäksi siippa ostaa niitä erityisesti joulu- ja nimpparilahjoiksi. Työkaverit ja ystävät kantavat minulle ylijäämäkeittokirjansa muuttoaallossa, remontin alla tai muuten vain halutessaan päästä eroon opuksistaan. En ole vastustanut, hyvänen aika!, miksi olisin? Kirjoja alkaakin olla reilusti enemmän kuin yksi Lundian hyllyväli.

Tänään Hesarin Ruokatorstaissa esiteltiin syksyn uusia ruokaopuksia, ja muutama herätti kiinnostuksen: Viivin ja Wagnerin keittoski ja Anna Lehtosen Aamiaiskirja kiehtovat jo ajatuksina. Gastronomian sanakirjasta voisi olla minulle jopa tutkimuksessa hyötyä. Jahkapa ehdin kirjakauppaan …

Yksi parhaista viime aikoina hankkimistani alan tuotoksista on ollut markettien lehtihyllyistä löytyvä Anna-Leena Härkösen Taikinaterapiaa. Liki satasivuisessa lehdessä on puolensataa reseptiä ja kymmenen ruoka- ja juoma-aiheista pakinaa. Rikollisen hyvin kirjoitettuja riemullisia juttuja, ja kuinka samaa mieltä monesta asiasta olenkaan!

Muutama suora lainaus Härkösen tekstiä. Aamiaisista ja niiden ihanuudesta:

Italiassa aamiaisen syöminen suorastaan puhdistaa ihmisen sielun. Limone, Gardajärvi [voisin vaihtaa tähän Arezzo, Toscana tai soveltaen Hangasoja, Lappi]. Heräät aamulla kirkonkellojen soittoon. Järvenselkä aamuauringossa; sulaa tinaa. Menet aamiaiselle; ulkona terassilla on vielä vähän kirpeää mutta ei kylmää. Tarjoilija kantaa eteesi valtavan kupillisen cappuccinoa ja korillisen vaniljavoisarvia. Olet liikuttunut. Oivallat yhtäkkiä täysin kirkkaasti että syntymälläsi oli jokin tarkoitus, että kannattaa mahdollisesti pysyä edelleen hengissä.

Juhlien järjestäjälle Härköseltä tällainen kommentti:

Älä myöskään tarjoa infantiilia ruokaa jo elämää nähneille ystävillesi siksi ettei mikään muu kelpaa lapsillesi. Lapset syökööt omaa ruokaansa tai olkoot syömättä ollenkaan. He eivät kuole nälkään vaikka söisivätkin yhden päivän pelkkää leipää, vaikka monet kuvittelevatkin niin.

Eikä lehdykkä maksa vitostakaan. Aina se jonkun kalliin kiiltäväkantisen eliittilehden hakkaa!

Myös Härkösen reseptiikka sopii keittiööni ja ruokapöytäämme oivallisesti. Esimerkiksi kreikkalainen pannukakku (johon tulee fetaa, pinaattia ja oliiveja) jää varmasti talven arkiruokareportoaariimme. Äsken vispasin kookosjäädykkeen pakastimeen. Pikkuisen piti päästä mestaroimaan ja korvasin osan kermasta kookoskermalla. Ja Kalaasien aasialaissävyjä vastustava pehtoori totesi kulhoa kaapiessaan, että “hyvä on: jälkiruoan osalta jutussa voi olla ideaa”. Ei kuulemma olisi kookosmassaa tarvetta edes jäädyttää; on sellaisenaan herkkua.

Olen ollut ohjaajakoulutuksessa koko pimeän ja nihkeän, hikisen ja huonounisen yön jälkeisen päivän. Nyt ukostaa. Kuitenkin kummallisen seesteinen olo, nyt. Nyt on hyvä fiilis ryhtyä järkkäilemään lauantain kalaaseja.

Olen ilmoittanut ystäville, että on aika kymmenvuotisen juhlaperinteen uusimiselle. Olen tullut italialaisen ruoan kokkaamisessa umpikujaan, enkä nyt keksi mitään uutta. Antipastit ja mascarpone-jälkiruoat alkavat jo toistaa itseään, joten laitoin kutsuun tiedon, että tänä vuonna ei ole tarjolla primi piatteja eikä dolceja vaan jotain aasialaisen keittiön antimia. Mihin mieheni ensimmäisenä protestoi: “Ihmiset tulee meille syömään ja toivovat saavansa jotain hyvää, ja sinä aiot wokata jotain kevytsapuskaa?!” Myös muut ovat suhtautuneet varauksellisesti uudistuspyrkimykseeni, eivät vain tohdi sanoa kantaansa niin suoraan kuin pehtoori. Vastarinnasta huolimatta aion pitää pääni (kuten yleensäkin, sanoisi tähän perhe …).

Ruokalista alkaa olla hahmoteltuna. Ainoastaan pää(liha?)ruoka on vielä hakusessa. Jollen muuta keksi tarjoan grillipihvejä, joiden kanssa tarjottavat lisukkeet tehkööt ruoasta aasialaisen. Grillipihvien kanssa meillä on yleensä aina maustevoita. Milloin minkäkin laista. Sitä tein – rakuuna kun jo kasvaa komeana – ja kuvailinkin viime viikolla, joten tässäpä resepti kuvineen.

½ kg:n pkt voita
1 prk Estragon sinappia (ainakin Stockalla on)
nippu tuoretta rakuunaa
tai 2 tl kuivattua
suolaa
oliiviöljyä

Anna voin pehmetä huoneenlämmössä. Sekoita pehmenneeseen voihin sinappi, silputtu rakuuna, maun mukaan suolaa (ei välttämätöntä) ja puolisen desiä oliiviöljyä. Kastele leivinpaperi ja muotoile voiseos paperina avulla pötköksi. Kääri pötkö paperiin ja pane muovipussissa pakastimeen. Siitä on tarvittaessa helppo leikata kuumennetulla veitsellä kulloinkin tarvittava sopiva pätkä. Tai laita voimassa pieniin silikoni-muotteihin, joilloin niistä tulee kuvassa olevan näköisiä nappeja. Niitä voi ottaa pakastamista kulloinkin tarvittavan määrän.

Samalla idealla voit tehdä myös persiljavoita, joilloin joukkoon kannattaa murskata myös valkosipulin kynsi tai enemmänkin. Persiljavoi on erityisen hyvää uuniperunoiden kanssa. Jos kasvimaalla tai ruukuissa on rakuunan ja persiljan lisäksi myös tilliä, tee tillivoita. Se on hyvää vaikka uunissa paistettujen kalafileiden kanssa.

Kokonaisen päivän olen ollut kotona. Koko päivän! Onneksi saimme yllärivieraita. :)  Saimme heistä ruokavieraitakin, mikä oli vallan mainiota.

Eilen lupasin posteilla reseptiikkaa, ja tässäpä tämä tänään kokkaamani munakoisovuoan ohje. (Variaatioita tästä on kaikissa Välimeren keittiöissä ja keittokirjoissa, mutta kirjoittelenpa nyt yhden helpon ja vähän oikaistun ja kevennetyn reseptin ja kehotan kokeilemaan…)

Munakoisovuoka

kolme isoa munakoisoa

oliiviöljyä

2 tlk tomaattimursketta (yrtti tai valkosipuli)

5 valkosipulinkynttä

mustapippurirouhetta

suolaa

basilikan lehtiä

mozzarella-raastetta

Leikkaa munakoiso pitkittäin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleille suolaa ja anna munakoison “itkeä” puolisen tuntia. Pyyhi viipaleet talouspaperilla. Paista ne pannulla kuumassa öljyssä (jota kyllä kuluu useampi ruokalusikallinen) molemmin puolin. Samaan aikaan voit tehdä tomaattikastikkeen: oliiviöljyä kattilaan, murskatut valkosipulin kynnet murskattuna kuullottumaan, lisää tomaattimurske, suola, mustapippurirouhe ja lopuksi silputtu basilika (käytä sitä paljon!). Lado kerroksittain kastiketta, paistettuja munakoisoviipaleita ja juustoraastetta uunivuokaan. Viimeiseksi juustoraaste. Sitten vuoka uuniin (+ 200 C) puoleksi tunniksi. Anna vuoan vetäytyä kymmenkunta minuuttia ennen tarjolle tuontia. Tämä on sitä paitsi aika hyvää kylmänäkin. Ja huomenna, lämmitettynä vielä parempaa kuin tänään.

Suorituspäivä. Loma-agenda on tietoisesti pyritty pitämään hyvin pienimuotoisena. Normaalit matonpesut, pakastimen sulatukset, vaatekaappien kertakaikkinen päivittäminen, ja sitä rataa, mutta jo pelkästään tälle päivälle onnistuin kokoamaan sellaisen määrän “asioita” että huh-huh! Sää suosi suorittajaa. Kylmä (+ 13 C) ja sateinen päivä oli kuin luotu hierojalla, verenluovutuksessa, ruokakaupassa Suurella Kaappien Täydennys -reissulla käyntiä varten. Pankkiasioita ja puheluja, yhden sun toisenkin jutun huolto- ja korjausasioita…

Mutta olennaista on syöminen. Ruoka on hyväksi. Illansuussa pitkästä aikaa neljästään, koko perhe yhtä aikaa syömässä. Kuhafileitähän meillä. Olennaisinta tässä päivässä oli uuden reseptin kehittely. Ei ihmeellistä, mutta hyvää.

Kuhafileet sateisena kesätiistaina (neljälle)

2 – 3  kuhafilettä

ripottele fileille suolaa ja valkopippuria (eikä tarvita mitään turhaa panerointia)

1 rkl voita paistinpannuun

Laita fileet pannuun. Paista molemmin puolin minuutti, pari.

Kaada pannuun 1 dl Kippari-sulatejuusto -ruokakermaa. Hauduta vähän aikaa.

Kaada loputkin kermasta pannuun ja hauduta vielä viitisen minuuttia.

Ripottele fileiden pinnalle tilliä ja vähän parmesan-raastetta.

Tarjoile salaatin, uusien perunoiden ja rieskan kanssa.

Raparperichutneytä olisi syytä ryhtyä tekemään. Se on hyvää poronpaistin ja grillimakkaran, stifadon ja karjalanpaistin kanssa. Raparperipiirakan aikakin olisi, mutta kun en millään viitsisi nyt ryhtyä leipomaan. Jos houkuttelisin pehtoorin kaveriksi pyöräilemään, silläkin uhalla, että sade voi yllättää hetkenä minä hyvänsä. Tänään on kyllä jo kävelylenkki tullut tehtyä, mutta toisaalta myös käytyä veljen kuopuksen rippijuhlissa, mikä merkitsee, että uusia kulutettavia kaloreita on tullut hankituksi. Siis pyöräilyllä olisi perusteensa.

Mutta jos jollakin toisellakin raparperi on penkissä jo saman näköinen kuin meillä, eikä tiedä mitä sille tekisi, niin suosittelen chutneytä. Nettikeittokirjassani (ja reseptikansiossani) on yksi piirakkaohjekin jos sellaiselle olisi tarvetta…

Raparperichutney

1 kg raparperia
1 rkl kardemummaa (kokonaisia)
1 rkl neilikoita (kokonaisia)
pala inkivääriä viipaloituna
(5 valkosipulinkynttä viipaloituna)
½ kg fariinisokeria
2 dl rusinoita
2½ dl sokeria
1 dl viinietikkaa

Kuori uloimmat raparperinsuikaleet ja silppua varret. Sido mausteet sideharsonyyttiin. Laita kaikki aineet kattilaan, kiehauta ja anna muhia hiljaisella lämmöllä pari tuntia paksuksi soseeksi. Tölkitä kuumiin tölkkeihin.

Tämän päivän ykkösjuttu on ollut kasvimaan laitto. Vihdoin. Ikinä en ole kylvänyt ja istutellut näin myöhään. Eikä ikinä ole ollut niin kylmä kuin tänään. Hieman poikkeavan valikoiman laittelin tänä vuonna. Ei porkkanoita eikä retiisejä, yrttipainotteiseksi meni…

Ruohosipuli ja lipstikka ovat monivuotisia, viimevuotiset valkosipulit nousevat vasta nyt :), raparperi tietysti. Sitten kylvin tilliä, persiljaa, salaattia, herneitä, niittykukkia ja pitkästä aikaa kyssäkaalta. Ruukkuihin vielä lisää basilikaa ja rosmariinia.

Puutarhalta ostin muutaman yrttitaimen (rakuunaa ja rosmariinia) ja pöllin idean pistää niitä koriin, ovat Festan keittiön oven vieressä kätevästi käytettävissä. Eilenkin niistä jo iloa kun poronfileitä koristelin ja maustoin. Rosmariini on siihen erinomaisen hyvää…

Lupasin posteilla tänään muutakin reseptiikkaa pitkästä aikaa. Ensinnäkin eilinen jälkiruoka: lämpimiä suklaakakkusia ja pistaasijäätelöä. Resepti on mukaelma Marko Koskisen keittokirjasta (Passione).

Suklaakakkuisiin tarvitaan

200 g voita

2½ dl sokeria

4 kananmunaa

2½ dl vehnäjauhoja

4 rkl kaakaojauhoja (Van Heuten tai Ögon)

1 tl leivinjauhetta

220 g tummaa suklaata

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lopuksi huoneenlämpöinen sulatettu suklaa. Kaada taikinaa voideltuihin pikkuvuokiin. Paista 190-asteisessa uunissa noin 6 – 8 minuuttia. Kumoa ja tarjoa jäätelön kanssa. Kerran tein Koskisen ohjeen mukaan pistaasijäätelönkin alusta asti itse, mutta siitä ei mielestäni tullut vaivan arvoista. Siispä eilen fuskasin: 2 pakettia Mövenpickin vanilla dreamia (Valion vaniljajätskikin varmasti käy) ja liki desin verran kuorittuja ja murskattuja pistaasipähkinöitä sekä puoli punttia minttua sekaisin keskenään. Jätskimassa painellaan pikkuvuokiin. Lämmin suklaakakku ja kylmä jäätelö ovat vallan mainio yhdistelmä. (klikkaamalla kuva suurenee)

Sitten grillimaissien ja vaikka salaatin, tai kurkun tai monen muun kanssa kelvollinen dippi/salaattikastike.

Chili-kermaviilikastike

2 dl kermaviiliä
2 rkl majoneesia
1 rkl tomaattiketsuppia
1 valkosipulinkynsi murskattuna
½ tl suolaa
ripaus sokeria
1 – 2 tl chilijauhetta

Lisäksi ruohosipulia silputtuna – paljon!, ja mustapippuria maun mukaan. Sekoita aineet keskenään ja laita vähäksi aikaa makuuntumaan jääkaappiin. Esikeitetyt maissit kannattaa sivellä Santa Marian American Barbeque -kastikeella, grillata ja tarjota tämän kastikkeen kanssa.

Toukokuun ruokahaasteen asettivat huhtikuun voittajat Pastanjauhantaa-blogia pitävät Rosmariini ja Pippurimylly. Haasteella haetaan  parasta piknikevästä. Osallistun pakkaamalla koriin Parmankinkkurullia ja Parman Salaattia. Berlusconista huolimattta italialainen ruoka on huippuhyvää kesäruokaa…

Parmankinkkurullat

1 pkt valmista lehtitaikinaa
parmankinkkua
punaista pestoa
mascarpone-tuorejuustoa
muffinsivuokia
Voitele valmiit lehtitaikinalevyt mascarponella, laita päälle parmankinkkuviipale ja sivele päälle vielä pestoa. Rullaa taikina kääröiksi ja leikkaa noin kahden sentin palasia. Laita muffinsivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia.

Parmankinkkurullat ovat Outi Pakkasen dekkarista vohkittu resepti, jota olen varioinut monin tavoin. Kalaversion saa kun vaihtaa mascarponen mustapippuri-tilli tuorejuustoon ja kinkun kylmäsavulohisiivuihin ja punaisen peston vihreään. Hyviä tulee myös kun taikinaan rullailee valkosipulimaustettua tuorejuustoa, kylmäsavuporoa ja rucolasalaatinlehtiä. Entäs katkaraputuorejuustoa, tonnikalaa, cheddarjuustoviipaleita.

Näitä voi tarjoilla myös kesäisissä buffet-pöydissä ja esimerkiksi kylmän gaspazo-keiton kanssa ne ovat oivallisia.

Tämä on siis se minun haasteruokani, mutta en malta olla lisäämättä tähän samaan myös Parman Salaatti -reseptiä.

Parman Salaatti

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

erilaisia salaatteja (Romaine, jääsalaatti, vuonankaali, ja ehdottomasti rucolaa)
Parman kinkkua (ilmakuivattua kinkkua, prosciuttoa)
mozzarellapalloja
kirsikkatomaatteja
parmesanlastuja
aurinkokuivattuja tomaatteja
oliiveja
krutoneja
pinjansiemeniä
basilikaa

Levitä Parman kinkkusiivut leivinpaperin päälle ja pistä ne uunin (200 C) 6–8 minuutiksi. Leikkaa sen jälkeen kinkku palasiksi. Uunissa prosciutto saa makua ja siitä tulee mukavan suolaista ja antaa salaatille huippumaun.

Kokoa salaatti laakeaan astiaan tai tee jokaiselle piknikkeilijälle annossalaatit muovirasiaan: revi osa salaatista pediksi ja lisää haluamasi italialaisen antipasti-pöydän herkkuja niin paljon kuin tarve ja maku vaatii.

Salaatti on todella ruokaisaa, eikä kaipaa kastikkeeksi muuta kuin oliiviöljyä, balsamicoa ja tietysti mustapippuria.

Sopii kesälounaaksi tai juhlavaksi alkupalasalaatiksi. Ja seuraksi tietysti parmankinkkurullia… Buon appetito!

Huhtikuun ruokahaasteen järjesti Vellipoika, joka asetti tehtävän näin: “Haasteruoka tulee valmistaa kolmesta keskenään eri värisestä pääraaka-aineesta. Näiden keskeisten raaka-aineiden tulee olla väreiltään keltainen, vihreä ja punainen. Ruoan muoto on vapaavalintainen. Ruoka voi olla brunssi tai lunssi, aamupala, välipala, alkupala, pääruoka, jälkiruoka, iltapala, yöpala tai huikopala.”

Osallistun tällä:

Marinoidut paprikat

Kesäillassa, grillistä lähtevien tuoksujen huumaamana, samalla kun viet maalaisleipäkorin pöytään, nosta siihen myös ihanan värinen paprikamalja. Sen tekeminen on vaatinut edeltävänä iltana vähän käsityötä, mutta se palkitsee kyllä. Ainakin joku, yleensä useimmat, ihastuu paprikoihin ikihyviksi.

Kaksi keltaista, vihreää ja punaista paprikaa
öljyä

Marinadi
4 murskattua valkosipulinkynttä
4 rkl hunajaa
4 rkl balsamiviinietikkaa
1 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

Leikkaa paprikat suikaleiksi. Poista kannat ja siemenet. Höyrytä tai ryöppää suikaleita hetki. (Loppukesän makeita, kotimaisia paprikoita ei tarvitse esikypsentää ollenkaan.)

Valuta vesi pois ja kaada paprikat pannulle kuumaan öljyyn. Kääntele ja paista. Suikaleet saavat osittain mustuakin, mutta niiden tulisi jäädä rapsakoiksi.

Siirrä suikaleet tarjoilukulhoon ja kaada päälle marinadi.

Pidä kylmässä yön yli.  Säilyvät jääkaapissa viikonkin, maku vain paranee.

Marinoitujen paprikoiden ohjeita on vaikka kuinka monia. Tämä on variaationi yhdestä niistä. Tämä on siitä mukava ja helppo ettei paprikoita tarvitse kuoria.  Sopivat alkupalaksi leivän kanssa, buffet-pöytään tai liha- ja makkaruokien lisukkeeksi. Klikkaamalla kuvat suurenevat.  Bon appetito!

Yöllä -20 C. Päivällä – 4 C, aurinko siniseltä taivaalta, täysin tyven, tunturissakin. Tunturissa on harvoin tyven. Tänään oli. Ei voi sanoin kuvata sitä riemua joka on kun rinne on loistokunnossa (olivat viime yönäkin ajaneet kaikki rinteet lumikissalla) eikä mäessä eikä hississäkään palele. Kun voi vaan antaa mennä. Ja antaa auringon ottaa, antaa lihasten tehdä töitä melkein kipeytymiseen asti. Eikä yhtäkkiä muista tai ajattele mitään muuta kuin puhdasta ilmaa ja liikettä, valoa ja vauhtia. Hissijonoja ei ollut, eikä seuraa mäessä, joten laskin jotensakin tauotta reilut kolme tuntia. Se on mun juttu - mäessäolo: minä vaan pidän laskemisesta, – tosin on myönnettävä, että eihän enää jaksa niin kuin joskus hieman nuorempana. Mutta yritin. Ja nautin.

Aamupäivällä valmistelin vähän huomista (nuoripari ja pehtoori kun tulevat tänne)  ja pääsiäistä, mm. tein pashan muhimaan. Vanhaa reseptiä soveltelin. Vuosikausia sitten löysin jostain Valion?, Painonvartioiden?, Yhteishyvän?, — enivei jostakin lehdestä reseptin “Kevyt pasha”. Siihen ei tule ollenkaan voita kuten “aitoon”, mutta meillä on tätä tykätty syödä . Ei tämäkään niin kovin kevyttä ole, mutta makoisaa. Tällä kertaa jätin pois ohjeeseen kuuluvat 50g  mantelirouhetta sillä juniorin tyttöystävä on allerginen niille ja sitten ohjeen desin rusinoita vaihdoin kuivattuihin karpaloihin ja mustikoihin, joita Pirkka-tuotemerkin alla oli paikallisessakin lähikaupassa.  Tähän voisi varmaan laittaa kuivattuja mango-, papaija- , yms. hedelmiäkin, mutta nuo pohjoisen marjat tuntuivat minusta nyt passeleilta…

Kevyt pasha (kuva tuolla ylempänä, torstain kohdalla)

2 tlk  rahkaa (sitruunalla maustettua)

2 dl vispikermaa vaahdotettuna

4 rkl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 dl kuivattuja mustikoita, karpaloita, hedelmiä, sukaattia, rusinoita

( 50 g mantelirouhetta)

Vaahdota kerma, sekoita kaikki aineet. Laita pasha muottiin tai suodatinpaperilla vuorattuun siivilään.

Anna valua vuorokauden tai pari. Pasha säilyy hyvinkin muutamia päiviä kylmässä, jollei nautita pois … ;)

 

Toinen vielä helpompi pääsiäisjälkiruoka on mämmi, jota voi myös “modistaa”. Tänään otin “lavastekuviakin” ruoasta, ja olin oikein tyytyväinen, että naapurimökeillä ei vielä ole pääsiäisenviettäjiä. Satavarmasti olisin lopullisesti saanut oudon leiman: kuljin mämmikippojen ja pikku likööripullon kanssa pitkin mökin hankien reunamia, jotta saisin hyvän valon kuvaan…

Siis mämmiä, vaahdottua kermaa tai Vaniljavispiä ja sitten loraus Amaretto di Saronno -likööriä. Tulee suomalaiskansallisesta pääsiäisherkusta salonkikelpoinen gourmet-jälkkäri. Jopa mämminvieroksujat saattavat innostua. :) Italialainen mantelilikööri kruunaa mämmin. Maistuis varmaan Berlusconillekin!

Eilen meni töissä aika myöhään: asiat oli saatava sellaiseen jamaan, että ensi viikon voin tehdä hommia etänä, – tai olla tekemättä töitä ollenkaan. Kelit ratkaisevat, mitä teen :)

Kun nuorisokaan ei sitten ollut kotona ruokaa vailla, sain pitkällisen houkuttelun jälkeen  (lähdetäänkö kaupunkiin syömään? – lähdetään vaan) pehtoorin suostumaan Istanbuliin. Ruoka oli taas hyvää, niin kuin siellä aina. Ikkunasta katselimme Hulluille päiville kiitäviä ja keltaisten kassien kanssa sieltä palaavia… ei ole mun juttu ne päivät… Tosin Pekingin matka olisi ollut niin halpa, että hetken jo harkitsin jonottamaan lähtemistä. Mutta eipä taideta seuraavaa ulkomaan matkaa Pekingiin tehdä.

Historian opiskelijat – itse asiassa fuksit niistä – järjestävät joka vuosi kevätbakkanaalit. Viinin ja ilon juhlan. Sinne suuntasin Istanbulista. Mennessä mietin: ensimmäisiä olen ollut järjestämässä – keräsimme juhlalla rahaa Kreikan ekskursiota varten – ja siis: ensimmäisistä on 27 vuotta!!! Ehkä puolessa  noista kevätkarkeloista olen ollut mukana.  Eilen viihdyin melkein puoleen yöhön. Juttua opiskelijoiden kanssa oli yllin kyllin. Hyvä niin.

Eilisen humputtelun takia tälle päivälle on sitten kasaantunut kaikenlaista puuhaa. Rairuohot ja pyykit. Kaupassa käynti (eikä ihan mikä tahansa “maitoa purkki, pari banaania ja ruisleipä” -piipahdus, vaan sekä kodin että mökin kaappien “varmuusvarastojen” täydentäminen niin, että kassa jo kysyi,  ”oletko varautumassa ydinsodan varalle”. – No en. Tänään on ollut myös Limoncellon ensimmäisen vaiheen työstäminen. Se on niin kaunis keittiön ikkunan edessä, että melkein senkin takia kannattaa tehdä. Linkin takana oma reseptikehitelmäni. Ja kuva. Suosittelen lämpimästi.

Tähän päivään on kuulunut myös joka keväinen “pikkunarsissit haudalle -käynti”. En ole New Yorkin matkan jälkeen käynyt haudalla. Ensimmäistä kertaa näin pitkä väli. Matka NYCiin oikeasti sai surutyön päätökseen? Vai se että kohta jo viisi vuotta on kulunut?

Nyt olisi pakattava: huomenna lähden aamuvarhaisella kohti pohjoista. Yksin.

“Itätuuli kutsuu mua itään, kesätuuli vetää etelään. Ja siteitä en mitään kestä pitempään, nyt joko lähden tai jään.  Tuuliviiri rauhaton… ”

Myötätuuli mielessäin. Tuulestatemmatut tunnelmat huomenna Hangasojalta.

Oli tarkoitus tänään osallistua maaliskuun Ruokahaasteeseen.

Olen hyvissä ajoin tehnyt “kilpailuruoan”, ottanut kuvat ja kirjoittanut reseptit, mutta joku käppi sattui ja ajattelin, että ilmoittautumisaikaa on kuun loppuun. Eihän se niin ollutkaan, vaan äänestysaikaa on kuun lopppuun. Oma ruoka olisi pitänyt postata jo viime viikonloppuna, enkä minä semmoista ollut  tietenkään hoksinu. Olen auttamattomasti myöhässä. Mutta kun nyt kerran reseptiikkaa harrastelin ja ruoka perheelle kelpasi niin laitanpa nyt sitten oman vastaukseni haasteeseen.

Haasteessa kehotettiin menemään lähikauppaan, ja ostamaan vihannes- ja hedelmäosaston tuotetta numero 42. Ja tekemään siitä lisäkeruoka. Pääruoka-aineesta haasteessa luki näin: “Tehtäväsi on hankkia kalaa, ensisijaisesti kotimaista, vaaleaa kalaa, jota valmistat hankkimasi kasviksen kanssa”.  Edelleen hauskan haastavassa haasteessa luki: “Ruuan muoto on vapaa – se voi olla keitto, välipala, salaatti, pääruoka tai alkupala – 42 päättää kalan kaverin ja sinä päätät loput :)”

Me käytämme kahta kauppaa ruokaostoksiin: ensimmäisessä numero 42 on “minimandariini”, josta minun oli mahdoton kuvitella kehitteleväni kalalle lisäkettä mutta toisessa kaupassa numero 42 oli mustajuuri! Yesh! Sehän on kalalle oivallinen lisäke. Kalatiskissä olisin suonut näkeväni ahvenfileitä, mutta kun niitä ei ollut ostin kuhaa. Ja eiku keittiöön.  Tuloksena olivat dijonmaustetut kuhafileet ja mustajuuripyree.

Kuha dijonsinappikastikkeessa

2 isoa kuhafilettä
suolaa
valkopippuria
vehnäjauhoja
voita paistamiseen

Kastike
4 rkl dijoninsinappia
4 dl kermaa
1 nippu basilikaa

Leikkaa kuhafileet annospaloiksi, mausta suolalla ja valkopippurilla, kierittele jauhoissa ja paista voissa. Voitele fileet sinapilla ja kaada niiden päälle kerma. Lisää lopuksi basilikasilppu, ja hauduta kalat kypsiksi (noin viisi minuuttia).

Mustajuuripyree

4–5 kpl mustajuuria 
1 iso sipuli
1 tl suolaa
40 g voita
loraus kermaa
1 tl (kuivattua) kirveliä,
musta- ja valkopippuria myllystä

Kuori mustajuuret juoksevan veden alla ja pane ne kylmään veteen, jossa on vähän sitruunamehua. Muutoin ne tummuvat.  Laita pilkotut mustajuuret ja silputtu sipuli kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Keitä kypsiksi, noin 15–20 minuuttia.
Kaada vesi pois ja soseuta mustajuuret sauvasekoittimella. Lisää joukkoon voi, kerma ja mausteet.

Annos on kohtuullisen väritön, joten parsakaali on paitsi hyvä lisäke, myös “värittäjä”.

 

Ruokahaasteen äänestys on jo meneillään enkä minä ehtinyt mukaan… mutta tässäpä nyt kuitenkin tämä kehitelmäni. Kalaresepti on sovellus “vanhasta” ahvenfileversiosta, eikä se ollut ollenkaan huonoa kuhaan sovellettuna. Bon appetito!