Niksinurkka vol. 344

Ennen toissaviikon reissuun lähtöä pohdin – hieman ahdistuneena – että olisiko lähdettävä ostamaan uudes kesähousut, kun vanhat olivat kovin kulahtaneita. Vanhat ja tosivanhat mustat pellavahousut ovat olleet mieluisat, ja ulkonäkö on sitten sen mukaista. Sen lisäksi, että ne on aina ryppyiset, nämä oli jo pesty aneemisiksi, epämääräisen harmailta näyttivät. Ja yhdet tummansiniset puuvillafarkut tms. olivat väriltään kyllä jo kirppiskunnossa.

MUTTA: jokin etiäinen menneiltä vuosikymmeniltä iski! Voihan vaatteita värjätä. Pari pakettia Nitor All-in-One -tekstiiliväriä ja nyt! Onhan edellisten lisäksi Pehtoorillakin yhdet ”uudet” housut ja minulla yksi musta T-paita. Ja koko satsin värjäys noin 15 euroa.

Kun meidän mutikaiset olivat pieniä, värjäilin heille vaatteita aika useinkin. Varsinkin isosiskon ja serkkujen vaaleanpunaisista potkupuvuista ja collage-puseroista tuli Juniorille hyviä arkikamppeita värin vaihdon jälkeen. Silloin noiden värien käyttö oli kyllä jotenkin monimutkaisempaa kuin nyt.

Ja sitten teininä tehtiin niitä laamapaita-naru-paitoja. Ja sitä sotkun määrää! Silloin väriaine ja värjättävä kampe piti jotenkin keittääkin, eikö? – Mutta nyt! All in One! Suosittelen.

Toinen pitkään jemmassa ollut vinkki, josta on pitänyt sanoa, on kestopatterit – tai akkupatterit kai niiden oikea nimi. Minulla kuluu sormipattereita kohtuullisen paljon. Langaton hiiri (hiiret) tarvii patterin ja studiohommissa tarvitsen salamaa ja LED-valoa, jotka toimivat pattereilla. Koulukavereilta opinkin, että kannattaa hankkia Eneloppin latauslaite ja pari sarjaa ladattavia pattereita. Laite ja neljä patteria maksavat pikkuisen reilu kolmekymppiä. Aika äkkiä ”haukkuu hintansa takaisin”. Ja säästäähän tuolla touhulla vähän luontoakin.

”Raaka, orgaaninen ja vegaani”, yksikään noista ei ole mielestäni peruste minulle ostaa suklaata. Enkä nyt kovin paljon suklaata yleensäkään ostele. Mökillä kylläkin. Se on hyvä patikkareppuun, ja erityisesti silloin kun ollaan kaksistaan möksällä se on hyvää kahvin kanssa ja ruoan jälkeen silloin kun ei ole varsinaista jälkkäriä, mutta on vielä tilkka punaviiniä. Silloin pari tummasuklaapalasta, mieluiten ChocoDelin konvehti ovat ihan parasta.

Mutta olenpa kerran jostain(?) ostanut jemmaan levyn suklaata, joka vei mennessään:  lakritsi – tyrnimarja raaka-suklaa, – niin ja orgaaninen ja vegaani. Pohdin, mistä sen olin ostanut: halusin lisää ja kävin tässä vastikään Ruohonjuuressa etsimässä äidille diabeetikon suklaata, jota siellä ei ollut, mutta jossa oli tätä! Hillittömän hintaista se on: 50 gramman levy kuus euroa. Mutta tämä on niiiiiin hyvää.

Ja lakritsista puheenollen: Arlan (huom. ei Valion) lakritsirahka on melkein yhtä hyvää kuin Arlan (huom. ei Valion) mangorahka. Mangorahka menee erinomaisen hyvin jätskikieltäytymyksen (joka mm. nyt on päällä) aikana. Samettista, hedelmäistä.

Viimeinen vinkki liittyy kuvasivustooni. Ensinnäkin siellä on nyt loputkin Helsinki – Visby – Tallinna -reissun kuvat. Kaksi uutta kansiota: Turnajaiset ja Helsinki – Tallinna. Varsinkin jälkimmäisessä on paljon kuvia, mm. meidän hienosta Tallinnan hotellista (St. Petersburg), Toompean mäeltä. Vaikka siellä oli tällainen graffiti, en malttanut jättää kameraani käyttämättä.

Laivoista ei juuri ole kuvia: menimme Viikkarin XRPS-laivalla ja palasimme Tallink Shuttlella, joka on otettu käyttöön helmikuussa, ja palasimme noin kuukausi sitten käyttöön otettuun Hernesaaren uuteen Länsiterminaaliin. Molemmat olivat sarjassaan ihan ennennäkemättömiä. Laivassa on kahden kerroksen kokoinen ihan valtava tax-free -kauppa. Tavara- ja juomatalo oikeastaan. Ja terminaali oli tehty vetämään sujuvasti tuhansia suomalaisia ja muita Tallinnan matkaajia.

Kun me kävimme edellisen kerran oli Viron itsenäistymisestä kulunut parahiksi vasta puolenkymmentä vuotta ja turismi, uusi elämänmeno, restaurointi, kapitalismi, ravintolaelämä etc. vasta alullaan, nyt kaikki oli aivan toista. Vaikka olenhan siitä lukenut, nähnyt, muilta kuullut, olin aika hämmästynyt. Oli hyvä nähdä, ja vakuuttavaa oli. Mutta ei minun ihan heti taas tarvi Tallinnaan lähteä, Gotlantiin ennemminkin.

Joka tapauksessa kuvasivustolla on nyt vihdoin Helsinki – Visby – Tallina -reissun loput kuvat, ja kun avaat kuvasivustolla kansion, klikkaa ensimmäistä kuvaa (tai mitä tahansa kuvaa), siten se suurenee, näet sen kunnolla ja sitten voi edetä kuvan oikean reunan nuolilla koko reissun. Pukukuviinkin olen tainnut, sitten sen jälkeen kun viimeksi kuva-asian oli puheena, lisätä kuvia.

Sinne tästä ….

HELSINKI – VISBY – TALLINNA

Herkuttelua Itämeren rannoilla

Kerrataanpa vielä viime viikon herkutteluja, meillehän reissaamisessa yksi iso juttu on hyvin syöminen, ruokapaikkojen valinta, paikallisista sapuskoista nauttiminen, uusien herkkujen löytäminen, ehkä vinkkien saaminen kotikeittiöönkin. Ehkäpä näistä jutuistani voi olla vinkiksi muillekin…

Aloitanpa siis alusta. Viikko sitten sunnuntaina lennettyämme sateiseen Helsinkiin kävimme (lopulta syömässä vastikään ja vasta nyt paistinkääntäjien kilvet saaneessa Esplanadin Kappelissa. Kalaruoka oli hyvää, lasilliset samppanjaa ja pääruoka kolmelle, kaksi lasillista hyvää valkoviiniä jakaksi Irish Coffeeta (silloin satoi ja oli kylmä!! – reissun ainoa huono sää) maksoivat ihan hävyttömän paljon (liki 200 euroa)! Paikka on hieno ja tarjoilu ystävällistä.

Maanantaina olimme taas paistinkääntäjäravintolassa: Visbyn Stortorgetin reunalla, siis niin turistipaikassa kuin vain olla ja voi, on ravintola nimeltä Rosengården. Siellä Pehtoorin nieriäannos ja minun Toast Skagen olivat hyviä. Niiden oheen pullollinen hyvää chablista maksoi suunnilleen satasen. Seuraavana iltana nautimme melkein samanlaisen setin Visbyn parhaaksi ravintolaksi valitun Munkkällarenin kattoravintolassa ja hinta oli edellisiltaa halvempi, ruoka parempaa. Keskiaikamarkkinoilla me emme syöneet, mutta näimmepä, että ritarit ja pyhiinvaeltajat voivat syödä hampurilaisia…

Ja sitten Visbyn viimeisenä iltana, ehkä reissun paras ruoka: paikallinen lammas kesävihannesten kanssa Värdhusets Lingårdenissa ei hevin unohdu. Ihan ehdottomasti ykkösuositus, semminkin kun paikka oli mitä viehättävin.

(kuvia TÄÄLLÄ)

Torstaihan meillä meni lentokentillä, matkoissa niille ja niistä pois, sekä lennoilla, joten syöminen oli vähän mitä sattuu: lentokenttäruokaa siis.

Perjantaina lounas hoitui Kluuvikadun Fazerilla. Ja sitten illalla Trattoria Sogno Töölössä oli hyvä, meidän kaikkien mielestä. Hyvin italialainen, meteliä myöten. Menussa monenlaista hyvää, kaikilla annokset vähintäänkin runsaat. Ja hintataso ihan normisuomalaista bistrotasoa. Tarjoilija oli varsin ystävällinen, varsinkin kun Apsu osasi hurmata ja kiittää.

Lauantain laivamatkalle Pehtoori, joka muutenkin huolehti koko matkan kaikista kustannuksista, oli hommannut meille ”lounastiketit” Viking Linen XRPS-laivan Wine & Dine -ravintolaan, mikä takasi, että pääsimme istumaan ja saimme lounastaa. A la Carte -lista oli, mutta me tyydyimme salaatti- ja tapasbuffaan, johon kuului lasillinen viiniä. Lasillinen oli valtava. Ei kylläkään niin hyvää, että kaikkea olisimme juoneet, – olihan meillä päivän ensimmäinen samppanjakin jo avattuna. 😀

Lauantain Grande Dinner Tallinnassa on sitten se, mistä kannattaa erikseen hehkuttaa, sekä laadusta että hinnasta ainakin minä olin yllättynyt. Olimme varanneet hyvissä ajoin  pöydän 6 + 1. Matkalla hotellista (St. Petersburg) Domeniciin alkoi Klaara-myrskyn reunamilla ripsiä, mutta ehdimme hyvin sateen alta pois. Meidät ohjattiin vanhassa, vauraassa ja viehättävässä ravintolarakennuksessa kahden salin perällä olevaan tyylikkääseen, mutta kodikkaaseen kabinettiin, joka oli meille juuri soppeli. Saimme lisäksi ”oman” tarjoilijaherran, joka osasi vielä suomeakin.

Juuri kun saimme lasilliset samppanjaa eteemme ja kilistelimme päivänsankarille, alkoi sade ja ukkonen kuulua ulkoa. Isosta avoimesta ikkunasta näimme salamoinnin, mutta se ei häirinnyt illallistamme. Ruokalistalta valitsimme (pl. tyär ja Apsu) mieluisat alkuruoat (kuningasrapua, savulohta, siikatartaria…) ja pääruoaksi melkein kaikki otimme vasikanfilettä (saako Suomen ravintoloissa vasikanfilettä?) hanhenmaksalla ja muilla erinomaisilla lisukkeilla (kuva jäi tietysti ottamatta 😉 ).

Pääruoan jälkeen, ja samaan aikaan kun sade ulkona loppui, oli aika luovuttaa pehtoorille lahjat. Minun lahjani oli palapeli; unohdin (tietysti!!) ottaa lahjakortin mukaan, mutta kylläpä Pehtoori osasi pikaisesti kyhäämästäsi palapelistä ratkaista, mihin lahjakortti veisi… Ja nuorten lahja oli sivupolku minun lahjaani. 😀

Jälkiruoat maistuivat vielä. Ja koko illan tarjoilu, ruokien ja viinien esittely, erityistoiveiden (Apsulle tehtiin tilauksesta ihan omanlainen ruoka) täyttäminen sujuivat leppoisasti mutta tyylikkäästi.

Kuuden aikuisen huikea kolmen ruokalajin illallinen, hienolta viinilistasta valittuna pullo samppanjaa, hyvää Banfin Pinot Grigiota ja pullo Ironstonen pehmeää, mutta luonteikasta Old Vine Zinfandelia + Apsun ruoat ja juomat maksoi— arvaatkaas? – Jotensakin tasan 400 euroa!

Viimeistään tuossa vaiheessa ymmärsin, miksi Tallinnaan matkustaa tuhansia suomalaisia päivittäin.

Tämän postauksen kaikki kuvat ovat kuvasivustolla… Annoskuvien lisäksi myös miljöistä ja ruokaseurasta on kuvia TÄÄLLÄ

Kun menet kuvasivulle, klikkaa ensimmäistä kuvaa ja etene oikean reunan nuolilla, siten näet kuvat isoina, kokonaisina. 

 

Kotona kuvien parissa

Visbyn, Tallinnan ja Helsingin lämmön jälkeen Oulun aamu tuntui hyytävältä.

Kotiinpaluun jälkeisiä puuhasteluja, posteja, puheluita, pyykkejä, puutarhaa, kaupassakäyntiä, – lenkillekin tarkenin puolenpäivän lämmössä.

Ja nyt olen jonkun tunnin jo perannut kuviakin. Ja hokenut, ettei tarvitse niitä kouluun tai näyttöä varten hioa ja säädellä loputtomiin, joten olenpa saanut jotain aikaiseksikin.

Nyt ensi alkuun kaksi kansiollista kuvia Visbystä, johon ihastuin ikihyväksi. Maanantai-illan ja tiistain vietimme aurinkoisessa keskiaikaisessa kaupungissa ja sen markkinoilla, lähes koko päivän muurien sisäpuolella ja ulkosalla. Kuvasin paljon pukuja, joten toinen kansio on niistä ja toisessa on yleiskuvia kaupungista. Siinä on myös kuvia hotellistamme, hotelli Slottsbacken on vanhassa kaupungissa, sen eteläpäässä. Jykevä ja hyvä hotelli, jonka kellarikerroksessa (myös terassi) tarjottu aamiainen oli ainakin meidän tarpeisiimme ihan riittävä. Croissantit parempia kuin Lidlissä ja se on jo paljon se. Sisäkuvia kuvasivustolla.

Lähde iltakävelylle Visbyn keskiaikaviikolle…

klikkaudu tästä KLIKS

 

Turnajaiset, hyvää ruokaa ja paluu Helsinkiin

Eiliseen palatakseni …

Turnajaiset. Visbyn keskiaikaviikolla oli ritariturnajaiset, joihin saimme kuin saimmekin liput. Emme tienneet yhtään mihin menimme, ei ollut kokemusta, ei edes telkkarista nähtynä.

Turnajaisspektaakkeli oli perhetapahtuma, ruotsalaiseen tapaan välitön, hyvin tehty, perheille passeli, ei kaljatelttoja vaan karamelliomenoita ja yhteistä iloa ja pukeutumista teeman mukaisesti.

 

Heti tapahtuman aluksi turnajaisareena jaettiin kahtia, ja vastakkaisista katsomoista tehtiin kannattajat ”Gotlannin liigalle” ja ”Tanskan kuninkaalle”. Eikä kestänyt kauaakaan kun areenan molemmille puolille oli saatu aikaan omien kannattajajoukot: huuto, aplodit, buuaukset ja tömistykset nostivat tunnelmaa. Tapahtumalla oli juontaja, juontajat, joiden hauskuuttamisesta, lauluista, yms ei meidän ruotsin kielen taito riittänyt saamaan irti sitä kaikkea tietoa ja huvia, joka olisi ollut tarjolla.

Mutta kyllä me ymmärsimme kilpailusta ja sen kulusta paljonkin.

Illan hämärtyessä, meren tyventyessä, yhdeksän jälkeen esitys päättyi, ja meillä oli vielä  käytössä aamulla vuokraamamme pyörät joten oli mukava ajella rantabulevardia hotellille. Turnajaiset olivat vanhan kaupungin muurin ulkopuolella, pohjoisessa ja meidän hotellimme taas ihan vanhan kaupungin eteläpäässä, joten matkaa oli melkein pari kilometriä. Pyörävuokraamo oli hotellimme Slottsbackenin lähellä, ja jätimme pyörät sinne, lukkoon pihalle ja avain postilaatikkoon, joten palautus iltamyöhällä onnistui mainiosti.

Ennen turnajaisiin menoa kävimme syömässä.  Ei keskiaikaista, ei husmanskostia, ei mitään erityistä, vaan ihan vaan erinomaisen hyvää ruokaa oikeinkin miellyttävässä lehmusgardenissa, ulkosalla. Olihan eillenkin lämmin ilta. Ja oli jo korkea aika – viimeinen mahdollisuus tällä reissulla – syödä paikallista, gotlantilaista  lammasruokaa, jota kaikissa ravintoloissa näytti olevan listoilla. Kesävihanneksien kanssa ja pehmeän kermaisen vuohenjuustokastikkeen kanssa ruoka oli pitkään aikaan parasta mitä olemme syöneet. Ja myös Kalifornian Cabernet Sauvignon oli täyteläisyydessään, pehmeine tanniineineen alkuviikon katkarapuleipien kanssa nautittujen valkoviinien jälkeen tavattoman hyvää.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja sitten tänään.

Visby – Bromma – Arlanda – Arlanda – Arlanda ~ loputtomiin Arlandaa – ja sitten vihdoin Helsinki-Vantaa – ja Hakaniemi.

Aamuseitsemältä hotelliaamiaisen jälkeen taksilla ajelimme Visbyn pienelle lentokentälle, josta lähdimme (ajoissa!) kohti Tukholmaa ja siellä nimenomaan Bromman kentälle. Kentältä bussilla no 152 Sundbybergsin keskustaan, josta vaihto lentokenttäbussiin. Sen kyydissä matkasimme kolme varttia Arlandaan. Tästä lentokenttäsiirtymästä huolimatta tiesimme, että joutuisimme odottamaan vielä iltapäivään ennen kuin Finnair lentäisi Helsinkiin.

Lähtöaika oli klo 14.25 (+ tunti Suomen aikaa lisää). Piti olla Stadissa klo 16.25. Oltiin kaksi tuntia myöhemmin. Myöhästymistä, teknistä vikaa, tms. Näin ollen matka Visbystä Helsinkiin kesti liki kellon ympäryksen.

Helpomminkin Visbyyhyn pääsee, laivalla tai suorilla (ruotsalais)lennoilla, mutta kun meillä oli käytettävänä niitä Japanin matkalta jääneitä hyvityksiä. Niillä ostettiin tämän matkan lennot; oli ”pakko” käyttää Finnairia.

Roundtrippimme on nyt siinä vaiheessa, että olemme siis taas Helsingissä ja taas Hakaniemessä, mutta emme kuitenkaan asu nyt tyttären luona, vaan hotellissa (Strand Hilton, josta melkein näkee tyttären luo). Asutaan hotellissa? Syystä että?

Syystä, että tyttären kaksiossa bunkkaa seuraavat pari yötä pikkuperhe. Apsu vanhempineen on tänään lentänyt Oulusta Helsinkiin. Heidänkin matkansa Pehtoori maksoi Japanin (Nagoyan vuorokauden myöhästyneen) lentomatkan hyvityksillä.

Kävimme juuri Vetehisenkujalla moikkaamassa elämänsä ensimmäisen lentomatkan tehnyttä pojanpoikaa, joka selitti ihan omin ”sanoin” huikeaa kokemustaan. Uutta oli myös kerrostalo”asuminen” parveikkeineen, ja mummi ja pappa ihan oudossa paikassa. Olemme siis kaikki Helsingissä: Juniori ja Miniä järjestivät töistä vapaan viikonlopun, ja tytär ja poikaystävänsä ovat tietysti muutenkin täällä. Koko perhe koossa.

Pakomatkasta, roundtripistä, huomenna taas lisää…

 

Gotlannissa ulkona koko päivä

Eilen käytimme lähes koko päivän ja illan Visbyn linnanmuurien sisäpuoliseen, keskiajan maailmaan tutustuessa. Kävelimme vanhan kaupungin, joka ei ole pieni, sekä keskiaikamarkkinat, ristiinrastiin. Luulenpa, että kävelimme melkein kaikki kadut ainakin kertaalleen.

Tänään vaihtoehtoja päivän ohjelmaksi ei ollut suinkaan lyöty lukkoon, eikä edes kovin tarkkaan suunniteltu, mikä ei ole kovinkaan ominaista minun tavalleni matkustaa. Mutta hotellin kelpo aamiaisen äärellä pohdimme, että voisimme vuokrata auton, ja lähteä ajelemaan saaren ympäri, – istumaan autoon koko kauniiksi päiväksi … Tai voisimme lyöttäytyä mukaan jollekin saarikiertoajolle, tai valita paikallisista bussilinjoista reittejä, joiden kyydissä voisimme seikkailla. Tai ihan hyvin voisimme ottaa eilisen toisinnon; kyllä tätä kaupunkia tällä säällä toisenkin päivän voisi tepastella.

Päädyime lopulta pyörien vuokraukseen. Pehtoorin selälle ja meidän molempien ulkonaololle se oli paras ratkaisu. Eikä maksanut paljon: 140 kr (~ 14 €) koko päivän vuokra kolmivaihteisesta, etukorillisesta pyörästä. Yhdeksältä starttasimme kohti etelää.

Vastatuuleen, mutta auringossa poljimme pyöräteitä ja maaseututeitä pitkin, kylläpäs taas tuli deja vu -fiiliksiä juuri niistä telttareissuista joita jo viime viikonloppuna muisteltiin. Pieniä kantateitä, maalaismaisemia, ruotsalaista idylliä, siistejä pihapiirejä, lammasmaatiloja, maatilamatkailua, merenranta-huvila-asutusta…

Ensimmäinen kohteemme oli Kneppsby, jossa on Huvikumpu!

Peppi Pitkätossun Huvikumpu ja valtava vesipuisto, leirintäalue, resort etc. on muutaman kilometrin päässä Visbystä etelään. Olisin kovasti halunnut nähdä Pepin talon ja pihapiirin, olihan Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu minun lapsuuteni sankarihahmo. Minulle kun eivät nuket ja prinsessat oikein kolahtaneet. Lettipäiseen, aika räväkkään Peppiiin oli helppo samaistua. Mutta, mutta pääsymaksu koko huvialueelle olisi ollut 33 euroa ( x 2), joten jätimme tutustumatta lähemmin.

Jatkoimme kohti seuraavaa kohdetta, vähän mutkan kautta kylläkin ja huiputimme Högklintin (huikeat 48 mpy)! Olipa komea paikka. Sieltä näkyi Visby, kallioita, rantamäntyjä, meri! Minipatikka. Ja ihan vain perinteiden vuoksi oli kallionkielekkeelle mentävä.

 

Puoleltapäivin palailimme takaisin Visbyyn keskustaan. Ja olipas reilun 15 km pyörälenkin jälkeen hyvä mieli, ja hiki. Hotelliin ajelimme. Suihkua, hetken huilaus, ja lähdimme seuraaksi polkemaan kaupungin pohjoispuolelle. Siellä maisemat eivät olleet ollenkaan niin hienot kuin eteläpuolella, joten kolmen vartin jälkeen käännyimme ja palasimme takaisin.

Oli taas aika kuville, päikkäreille, pesuille (hotellin kylppärin ”sadevesisuihkun” kylmä vesi tuntui ihan hurjan mukavalle!) ja sitten taas kohti keskiaikaista keskikaupunkia, etsimään ruokapaikkaa ja turnajaisia!

Ruokapaikka (ja viini) oli pakomatkan tähän asti paras, ja paljon uudenlaisia keskiaikapukuja kuvailin. Edelleen oli lämmin, edelleen oli epätodellinen olo. Palaan näihin huomenna kuvien kera. Kuten myös turnajaisiin, joissa olimme illan!

Keskiaikaviikolla täällä on paljon tapahtumia ja jos jonkilaisia esityksiä (olisi ollut yhden ruotsalaisen, kerran tapaamani kollegan luentokin). Meillä oli kaupungin matkailutoimistosta haetut liput, suunnilleen viimeiset mahdolliset saimme, ja pääsimme kuin pääsimmekin näkemään keskiaikaisen turnajaisen. Olipas sekin hieno kokemus. Siihenkin palaan huomenna…

Keskiajan Visby ruusuineen

Visby, Gotlannin pääkaupunki, Unescon maailmanperintökohde, on viikinki- ja ennen kaikkea Hansakaupunki. Sen keskiaikainen muuri, kapeat mukulakivikadut ja porraspäätyiset talot, ruusut ja elokuun toisen viikon (viikko 32) keskiaikamarkkinat kaikkine oheisohjelmieen tekevät siitä ehdottomasti vierailemisen arvoisen. Se on kaunis, aurinkoinen, kiehtova, idyllinen, juhlakansasta ja –humusta huolimatta hiljainen, ja sillä on kaunis ranta. Voin vuorokauden vankalla kokemuksella väittää, että ehdottomasti kannattaa tänne tulla.

Kun aamuyhdeksältä lähdimme rantaan kävelemään, laitoimme onneksi lenkkarit jalkaan, onneksi ne olivat koko päivän. Patikkakengät olisivat olleet vielä paremmat.

Tarkkaa suunnitelmaa ei ollut. Ensimmäisen ”jakson” aikana olimme neljä ja puoli tuntia liikkeellä, merenrannasta kaupungin muurin sisäpuolelle ihailemaan taloja ja ruusuja, sitten ruusutarhaan, joka oli osa valtavaa kaunista kasvititeellistä puistoa. Ja koko ajan liikkeellä on keskiaikaisiin vaatteisiin pukeutuneita paikallisia ja turisteja. Enimmäkseen ruotsalaisia.

Kävimme tietysti kirkossa, tuomiokirkossa, joka YKSI Gotlannin 92 keskiaikaisesta kirkosta. Noin monta kirkkoa keskiajalla tällä yhdellä saarella kertoo kyllä vauraudesta, todella. Montakos kirkkoa Suomessa oli keskiajalla?

Yhdentoista jälkeen väki virtasi kohti ”Keskiaikaisia markkinoita”, jotka olivat valtavat. Vietimme siellä enemmän kuin kaksi tuntia, kierrellen, katsellen, kuvaillen, … ja kyllähän se nyt alkoi siltä tuntua, että ensi kesän Kalaasien teema on Keskiaika. Jotain rekvisiittaakin jo ostelin. Ja pukuhan minulla jo onkin kotona. Olipas kiehtovaa katsella ihmisiä, jotka selvästikin viettivät oman harrastuksensa huipentumaa, sitä intohimoa jolla olivat pukunsa ja kaiken muun teemaan liittyvän laittaneet. …

Taisipa olla niin, että markkinoilla oli enemmän väkeä pukeutuneina keskiajan kostyymeihin kuin meitä turisteja, jotka emme olleet. Keskiaikaisissa vaatteissa oli nuoria ja vanhoja, lapsiperheitä ja isoja seurueita, pariskuntia ja sinkkuja. Oli munkkeja, ruhtinaita, ritareita, linnanneitoja, kerjäläisiä, pyhiinvaeltajia, seppiä ja ties mitä…

Täällä järjestetään talvisin roolivaatteiden ompelukursseja, markkinoilla oli myynnissä kankaita, koruja, valmiita vaatteita, laukkuja, aseita, ruokaa (paahdetut mantelit olivat todella hyviä), siellä ei ollut kymmeniä oluttelttoja, mutta siellä oli ennustusta, mahdollisuus kokeilla taontaa, perinneparantamista … kaikkea.

Kaupungin monissa puistoissa ja rannalla oli seurueita oleilemassa, pelaamassa, piknikillä… koko kaupunki on yhtä karnevaalia. Ja mikä on ollessa kun lämmintä on melkein hellerajalle, mutta merituuli vilvoittaa, autoliikennettä ei ole nimeksikään ja kaikkialla on kauniisti hoidettuja puutarhoja. Voitte olla varmoja, että Pehtoori on tykännyt näkemästään. Tosin tässäkin pohti, miten näillä ei ole kirvoja näissä, ei ole myrkytetty …

Iltapäivän aluksi kävimme salaattilounaalla libanolilaisessa ravintolassa, mihin olimme oikein tyytyväisiä. Sitten lämmöstä ja katseltavan määrästä huolimatta vetäydyimme keskiaikaisen hotellimme viileiden, paksujen kiviseinien suojiin huilaamaan. Minä purkamaan yli 300 kuvan aamupäivä”saalista”, ja Pehtoori päikkäreille.

Tauon jälkeen lenkkarit jalkaan, ja kohti kaupungin muureja, toreja ja torneja. Rantaankin taas kävelimme.

Illan lopulla alkoi kyllä tuntua jaloissa kuin oltaisiin oltu paremmallakin patikalla; noh, toistakymmentä kilometriä ”pitkin keskiaikaa” tänään on tullut käveltyä.

Liikkuminen vaatii (tai sallii) hyvin syömisen, joten kävimme illallla Munkkällarenissa syömässä: Ruotsiin tullessamme (siis eilenkö se oli?!) sanoin, että syön joka päivä Toast Skagenin, siis tänäänkin se. Olipa erilainen kuin missään aiemmin, olipa hyvää. Noh, ko. ravintola on viime vuonna valittu Visbyn parhaaksi, joten…

Eikä meistä ollut enää Turnajaisia katsomaan, ei Munkkikellarin (vinyyli)diskoon, ei edes auringonlaskua kuvailemaan. Päivän kuvaussaldo 400 otosta.

Ruusuja ja ritareita, ruokaa ja raunioita. Meille molemmille paljon mukavaa katseltavaa, kuvattavaa. Juhlaviikon puitteet kohdillaan.  Aurinkoinen ja ruusuinen keskiaika on ollut mieleemme.

 

Matkallaolokin on osa reissua

”On nautittava matkallaolosta, eikä vain varrottava perillepääsyä.”

Niinhän minä olen aina koettanut meidän lapsille reissatessamme opettaa. Tänään oli hyvä hokea sitä itselleen. Ja kyllä, kyllä me nautimmekin.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Maanantaiaamu duunarilapsen kaksiossa alkoi puolikuudelta kun kello soi, ja oli aika lähteä kuntikselle. Tyär lähti, me emme. Todellakaan emme. Kahvia nautimme kimpassa ja lapsi lähti töihin. Meillä aamupäivä aikaa ennen kuin oli aika jatkaa matkantekoa kohti seuraavaa kohdetta.

Käytimme ajan kävellen Helsingin keskustassa, menimme brunssille Vanhaan Kauppahalliin, Villeroy & Bochille etsimään lautasia, etsimään minulle kenkiä ja tepastelemaan muutoin vain. Lautasia ei löytynyt, kengät kyllä. Ja sitten sadekuuroja satunnaisesti.

 

Palailimmme Vetehisenkujalle, ja puolenpäivän aikoihin lähdimme Hagiksesta, kohti lentokenttää. Ja siitäpä se seikkailu alkoikin.  Ihan niin kuin ei oltaisi koskaan reissattu, ihan kuin ei yhtään osattaisi liikkua lentokentillä  ja ylipäätään missään…

Olimme Helsinki-Vantaalla ajoissa. Lento Tukholmaan alkoi ajoillaan klo 14.20, ja me löysimme koneeseen omille paikoillemme. Matkalla mietimme, olemmeko ja milloin Tukholmaan lentäneet. Pehtoori on kerran ennen. Minäkin ehkä ihan lapsena, mutta muutoin Tukholmaan on matkattu joko autolla pohjoisen kautta Tornio – Haaparanta – Sundsvall – etc. tai sitten laivalla.

Tätäkin matkaa suunniteltiin alun perin laivamatkana, mutta eihän se juuri tälle viikolle enää kevättalvella varauksia tehdessä onnistunut. Juuri tämä viikko kun on ihan spesiaali meidän pääkohteessamme. Tänne kun juuri tällä viikolla halusi muutama tuhat muutakin suomalaista, ruotsalaista ja ihmisiä kaikkialta Euroopasta.

Helsingin lentokentällä tehtyämme lähtöselvityksen automaateilla menimme Check in -deskille hakemaan matkalaukkuihin lipukkeita, joita kone ei antanut ja tiskillä kohdalle sattui todella, todella ikääntynyt (ex-stuertti?), joka varmaan odotteli eläköitymispäivänsä koittavan ihan minä hetkenä hyvänsä. Kesti kauan ennen kuin hän uskoi, että meillä on jatkolento, että olemme maksaneet ruumaan menevästä laukusta etc. Ja sitten hän vain lakonisesti totesi, että ei onnistu tekemään laukkujen buukkausta suoraan jatkolennolle, vaan joudumme ottamaan laukut ulos Tukholmassa. Okei, mikäs siinä, onhan meillä aikaa.

Finnairin kone laskeutui ajallaan Arlandan kentälle, joka todettiin (vrt. Helsinki) aika tunkkaiseksi, vanhaksi, ahtaaksi, … Ja vaikutelmaa yllättävän heikosta toimivuudesta täydensi, että jouduimme odottelemaan laukkuja puolisen tuntia. No lopulta ne tulivat ja sikäli ei hätää, että jatkolento oli vasta kolmen ja puolen tunnin päästä.

Kävin kuitenkin matkatavaraselvityksessä kyselemässä, josko sittenkin onnistuisi niin, ettei tarvitsi käydä ulkona terminaalista ja käydä turvatarkastuksia etc. uudelleen. Ja siinä vaiheessa selvisi, että jatkolento lähtee Bromman kentältä! 35 km Arlandasta pohjoiseen. Okei!

Löysimme shuttelebussin, ja olimme tyytyväisiä, että luottokortti kelpasi, sillä eihän meillä tietäänkään ollut mitään kruunuja vaihdettuna. Istuimme tyytyväisenä kyydissä ja totesimme, että ollaan vähän kuin kiertoajelulla, eikä tarvi istuskella tunkkaisella lentokentällä.

Kolmen vartin päästä — kiitos muutamille kanssamatkustajille … tajuamme, että bussi ei menekään ihan Bromman kentälle asti, vaan on välillä vaihdettava paikallisbussiin ja hankittava siihen liput yhdeltä tietyltä kioskilta. Saamme liput, löydämme pysäkin, olemme taas iloisia, että on lämmin (+ 23 C), eikä sada ja ettei ainakaan vielä ole kiire. Ja bussi 152 kohti Bromman lentokenttää tulee – myöhässä tosin, pääsemme kyytin ja puoliviideltä paikallista aikaa olemme hyvissä ajoin kentällä. Huoh.

Vihdoin jotain syötävää (Toast Skagen!!) ja kuohuvat ja sitten pikkuiseen koneeseen. Ja melkein väkisin meidät oltiin viemässä HELSINGIN koneeseen. Ei, emme halua Helsinkiin! Ja pääsemme lopulta lennolle, joka vie meidän Gotlantiin, ruusujen ja keskiajan saarelle.

Visby! Sinne me on kauan haaveiltu matkaavamme, ja täällä me nyt olemme. Visbyn ruusuisessa elokuussa, keskiaikaviikolla!

(kuvia sitten huomenna lisää, nyt niiden kanssa enemmän ongelmia kuin koko matkateossa tänään. 🙂 )

 

Tässäpä nyt (ti klo 8  Visbyn aikaa) muutamia otoksia keskiajalta…