Toivottelen kaikille Tuulestatemmatussa piipahtelijoille ja päivittäisille vieraille oikein hyvää joulua.

Yksi, minusta ylivertaisen hyvältä kuulostava, ohje siihen on Heli Laaksosen laittamattomasti kirjoitettu jouluruno.

 

JOULUPATJA
eli ohje kummottos viätetä hiano joulu

 

1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.
2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.
3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.
4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja eläinten kans.
5. Maata, syärä ja hihitetä 3–7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine on kiället.
6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.

Kun lapset monen kerran kysymisen jälkeen ilmoittavat, että “ois kyllä hyvä lahja  jos avustaisitte lentolipun hankinnassa jos meen keväällä kattoo kavereita Meksikoon” ja “oikeestaan sellanen lipasto tai mikä se on, ois hyvä, ku ei oo oikein paikkaa boksereille ja sukille ja semmosille, ni lipasto voi olla kyllä aika kova sana” … ja kun vielä sanovat, että on huippujuttu tulla kotiin syömään porukalla hyvin ja olla kimpassa ja jotain ja … niin siinä vaiheessa a) huomaan että jotain on muuttunut (missä ovat pleikkarit, my little ponyt, CD:t, legot !) b) pyyhin kyyneleitä silmänurkista ja laitan tenorit laulamaan Feliz Navidad vähän isommalle …

Lahja olisi jos olisi pikkupakkasjoulu, nyt tulee räntää, vaakasuorassa märkää räntää. Mutta oikeastaan… haitanneeko tuo… Ei haittaa! Tulkoon joulu!

_______________________________________________

JOULUKALENTERI

 

Tästä ei enää pimene.

Silta yli synkän virran. Virtakin kohta jäätynee, valkaistuu, valostuu

Vielä tänään

Mutta valoa kohti mennään… (merkitsee kyllä samalla vuorottelun hupenemista, hmmm)

Aamupäivällä kuvaus- ja kauppareissun ohessa edelleen kolportöörinä (= kuljeskeleva kirjojen ja lehtien kaupustelija, varsinkin uskonnollisen tai aatteellisen kirjallisuuden myyjä). Muistinpa tuon 1800-luvun lopussa paljon käytetyn sanan kun menin viemään ystävälle kirjoja, joita tämä osti lahjoiksi.  Kolportöörinä ei ole ollut äkkirikastumisen vaaraa, mutta olenpahan muutamia kymmeniä kirjoja kuitenkin jo myynyt, suurin osa kylläkin bloginlukijolle postin välityksellä. Kiitokset vain posteista, kiinnostuksesta ja kannatuksesta.

Kirjaa voi toki  ostaa joulun jälkeenkin.  Ja arvontakin (KLIK) on vielä käynnissä; osallistujia vielä kovin vähän… Jollet halua kommenttilaatikkoon kirjoitella ilmoittautumistasi niin toki suoraan sähköpostillakin (reija.satokangas at oulu.fi) voit ilmoittaa osallistuvasi. Muutama on jo niin tehnytkin.

Mainostelen täällä pienesti, vaikka olisihan tuota ollut hyvä mainosmahdollisuus huomenna. Soittivat radiosta huomenaamuksi puhumaan jouluperinteistä ja jouluruokien historiasta. Pitäisihän sitä yliopistolaisen tehdä yhteiskunnallista palvelutehtävää ja esiintyä, … ei nyt oikein huvittanut, oisko ollu kompetenssiakaan suorassa lähetyksessä selitellä? Ja huomenna aamusella on lakkacharlotten kokoamisoperaatio, ja muuta tähdellistä. Ja huomenna tytär tulee kotikotiin ja poikakin 10 päivän lomalle.

Tammikuulle taitaa mennä meidän mökille meno… mutta silloin sielläkin jo on valoa. Jos kohta ehkä vielä hieman pakkastakin.

(muistathan että kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla, myös kalenterikuvat)

________________________________________

 

JOULUKALENTERI

Aamupäivä oltiin Jäälissä; kyllä on minulla kuulkaa maailman sitkein anoppi: selkänsä on loukannut niin, että istumaan ei pysty, mutta joulusiivous on tehtävä! Matot ulos, kaikki luututtava, “mutta kaapit jätän tällä kertaa pesemättä”, – ja apua ei huoli periaatteeella, että  “pysyy kunnossa kun tekee jotain”. Oikein Niskavuoren Hetan meininki: “Tingitään mistä tingitään, mutta siisteydestä ei tingitä”. Meidän esikoinenkin tuli mummulaan aamutreeninsä jälkeen ja niinpä sitten viisissä miehin ja naisin pistimme maailmantalouden asiat tolalleen ja presidentinvaalitkin ratkottiin. Ei mikään turha aamupäivä.

Postissa, pienesti kukka- yms. -asioilla ja sitten kävimme lounaalla intialaisessa (New Bombay). Jälleen hyvää.

Kun pehtoori ryhtyi pesemään autoaan (äitinsä poika ), minä lähdin vielä käymään Haukiputaan Asemakylällä: se Putiikki 27 oli nyt sitten vihdoin nähtävä (käymisen väärti, ehdottomasti), ja sattuipa niin hauskasti, että sieltä löytyi tyttärelle joululahja ja sattuipa, että siellä oli alennus, jonka suuruus oli putiikin nimen mukaisesti 27%. Olen siis aloittanut joulualessa käynnin ennen kuin olen kunnolla jouluostoksia aloittanut. Enkä niitä kyllä tässä enää paljon taida ehtiä aloittaakaan…

Sitten tässä illanpäälle olisi ratkottava niinkin suuri ongelma kuin että tekisinkö joulun kahvipöytään ranskalaisen jouluhalon vai venäläisen charlotte russen. Suurvaltapoliittinen ongelma siis… Itään vai länteen…

__________________________________________

Hyvä Tuomas joulun tuopi …  

Tonttuilemassa melkein koko päivän. Vuorotteluvapaalainen voi huidella miehensä kanssa keskellä päivää monta tuntia kaupungilla, piipahtaa yhden ja toisen ihmisen joulu- ja työkiireiden keskellä, viedä kirjan, käydä hankkimassa muutaman pienen lahjan, käydä hallisssa kalaostoksilla (NYT on oikea aika laittaa jääkellarin lohi suolaliemeen mikäli mielit aattona siitä nauttia) ja ystävien kanssa kahvilla, ajella peltomarkettiin ja ostaa auton peräkontti puolilleen ruokaa ja juomaa …

… ja siitäpä tulikin mieleeni, että kun muutama tuttu nyt kuitenkin on niitä viinisuosituksia kysellyt, niin ensiksi voisin todeta, että viime vuotiset suositukset ovat edelleen voimassa. Edelleen “allekirjoitan” nuo kaikki viime  joulun viinivinkkini. Niitä kaikkia on edelleen Alkossa, klassikkojahan ne melkein ovat. Meille ne ovat maistuneet, mikä ei tietenkään ole tae siitä että muille olisivat …

Mutta tänään hankimme viinejä, joita on kuluneen vuoden aikana tullut teistingeissä ja kotona maistettua ja joihin on tykästytty. Hankimme siitä huolimatta, että Amaronea, joka on ehdoton suosikkini punaviineistä, on merkillisesti tullut meille  hyllyllinen. Mutta niitä säästettäneen ihan spesialiteettiseuraan ja -ruoalle, eikä poronpaistille ja laatikoille.

Vasemmassa reunassa oleva Geyser Peak on yhdysvaltalainen sekoiteviini, eikä ihan halvimpia (alle 20 euroa kuitenkin), mutta sen on meidän uusin “löytömme” (Saariselän Alkosta muutama tullut tänä vuonna ostettua).  Alkon sivulta lainaus:

CABERNET SAUVIGNON (70 %), MERLOT (13 %), MALBEC (9 %), PETIT VERDOT (7 %), CABERNET FRANC (1 %). 2006   Erittäin täyteläinen, keskitanniininen, tumman marjainen, luumuinen, mausteinen, tamminen, lämmin

Vähän halvempi (13,50) on Villa San-Juliette, AVA Paso Robles, joka on kalifornialainen sekoiteviini sekin.  Ihan hurjan miellyttävä ja sellaisenaan nautittava.

PETITE SIRAH (80 %), CABERNET SAUVIGNON (10 %), SYRAH (7 %), MOURVÈDRE (3 %). 2008

Erittäin täyteläinen, keskitanniininen, mustikkainen, luumuinen, herukkainen, mausteisen tamminen, lämmin

Kuvassa keskellä on itävaltalainen sataprosenttinen veltliner.  Schloss Gobelsburg Grüner Veltliner Steinsetz, Kamptalin arvostetulta alueelta.  Kestää graavilohen ja alkuruokapöydän muutkin vahvat maut. Veltliner- rypäle on meillä “vuoden tulokas”, mikä johtuu Kitzbühelin viikosta heinäkuussa.

Sitten Lusco. Espanjalaisia Albariño-rypäleestä tehtyjä viinejä saa Suomesta harvoin. Tämä Galiciasta tuotu viini on kuiva, mutta hedelmäinen. Sitten viimeisenä uutuus Italiasta. Sekin harvinaisemmasta rypäleestä (Verdicchio) tehty viini. Edellistä kevyempi. Ei pärjää viime vuotiselle suosikille (Bucci) mutta kokeile ihmeessä:  Casal di Serra, Umani Ronchi, DOC Verdicchio dei Castelli di Jesi Classico Superiore.  Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, hennon keltaluumuinen, yrttinen, mausteinen, lämmin.

Ja kyllä meidän jouluun (tai viimeistään uuteen vuoteen) kuuluu lasillinen, pari portviiniä, pipareita ja sinihomejuustoa tai konvehti. Viime vuonna Alkoon tullut Kopken portti on taas saatavissa (viime vuonna loppui jo aikoja ennen joulua). Suosittelen lämmöllä.

____________________________________________

JOULUKALENTERI

 

Aamupäivän infernaalisessa pääkivussa (ei, ei ollut julkkareiden jälkeistä kohmeloa, vaan jotain muuta) järkkäilin huushollia, kotia vielä enemmän kohti joulua, vähitellen. Paketoin kirjatilauksia, melkein hyräilin. Mutta se päänsärky!

Iltapäivän aluksi murmelin kanssa asioilla ja hammaslääkärissä. Siis äitini oli vastaanotolla ja minä odotin. Nyt se on näin päin, joskus vuosikymmeniä sitten toisinpäin. Äiti käy edelleen hammaslääkärissa samassa paikassa, jossa koko meidän perhe kävi lapsuuteni ja nuoruuteni vuosina.  Siispä tänään istuessani vuosikymmenien takaa tutussa odotushuoneessa, ehdin käydä melkoisen kavalkadin muistoja läpi. Senkin, kuinka istuin siellä penkkareiden jälkeisenä aamuna, kun etuhammas oli juuresta asti poikki. Olin ollut penkkariajelulla kuorma-auton lavalla  juuri puhaltamassa torveen, kun kuski joutui äkkiä jarruttamaan, minä torven kanssa heilahdin päin kuorkkurin koppia ja naps. Etuhammas poikki. Ei irtipoikki, penkkari-illan olin Seurahuoneella mutta seuraavana aamuna oli oltava kruunun asennuksessa hammaslääkärissä.

Toinen ikimuistoinen  elämää suurempi muisto liittyi jo edeltäviin vuosiin. Viisaudenhampaan poisto. Itseasiassa siihen maailmanaikaan niitä poistettiin parikin kerrallaan. Kivulloisesta, tikkejä vaatineista poistoista toivuttuani olin kotona, äitini tarjoili aspiriinia ja jäätelöä ja koetti kaikin puolin helpottaa 18-vuotiaan tyttärensä oloa. Ja mitä minä tein? Karkasin treffeille. Otin äidin auton ja hurautin Jäälin Shellille.  Ekat tärskyt pehtoorin kanssa (ihan tolkuttoman romanttista: Jäälin Shellille! ). Siis saman päivän iltana, jolloin oli poistettu VIISAUDENhampaat. Kertooko jostakin?  :)

Näitä muistoja stimuloi varmasti sekin, että nykyisin tuossa nuoruuteni hammaslääkäripaikassa hammashoitajana on lukiokaverimme, jolla oli penkkarit juuri samana päivänä kuin minullakin ja jonka kanssa liikuttiin koulun ulkopuolellakin samoissa porukoissa. Ja joka paljastui näiden temmattujen juttujeni lukijaksi: “niistä tulee hyvälle tuulelle”. Tulihan minulle joulumieli moisen kuultuani.

Iltpäivällä postiin. Ja kirjan toimittamista yhteen jos toiseen paikkaan. Ja tulinpa sillä kierroksella kuulleeksi niin paljon kirosanoja yhden naisen suusta, etten koskaan elämässäni. Ei suinkaan sen takia, että olisin hänelle kirjaamme ollut tyrkyttämässä, vaan sen takia, että olin noin miljardisosa sekunniksi parkkeerannut autoni paikkaan, joka esti hänen pääsynsä kotipihalleen. Se nainen olisi varmasti lyönyt jos olisin ollut tarpeeksi lähellä!  Uhkaili poliisilla, näytti keskaria, ja huusi ja kirosi kuin turkkilainen. Sellaista joulumieltä siinä hetkessä. No jospa hän sai jonku solmunsa auki siinä minulle parkuessaan.

Mutta muutoin tämän omatekoisen joululahjan jakokierros sai aikaan halauksia ja hymyjä. Joulukortteja ja lämpimiä onnitteluja.  Oli niin mukavaa, että jatkamme pehtoorin kanssa huomenissa.

Kirjan illansuussa sai T:kin, jolle oli – onneksi – sovittu meetinki. Eli kunnon niska- ja päähieronta vei melkein pelottavaksi kasvaneen kivun päästä. Nyt kaikki hyvin.

____________________________________________________

Meilläpä oli julkkarikekkerit. Kun olemme kirjaa (kirjojamme) sisaren kanssa tehneet, suunnittelimme isojen julkistuskestien järkkäämistä sisaren luona Iissä. Mutta vähitellen kun – monestakin syystä – kirjan valmistuminen meni ihan viime metreille ennen joulua, luovuimme koko ajatuksesta. Mutta sitten kuitenkin  - ajattelimme että ehkä sittenkin – - jos sentään sukulaisille kerrottaisiin ennen facebookkia ja blogeja. Niinpä sitten vähän leivoimme ja värkkäsimme naposteltavaa ja ajattelimme, että ehkä sittenkin vieraille helpompi tulla meille kuin ajella surkeassa kelissä Iihin. Pehtoorin koko suku oli kipeänä ja/tai töissä, mutta mukava kun meidän suvun puolelta moni ehti glögille, nuoret ja eksnaapurit ja C. vielä kruunasivat pilheemme.

Meinasikin käydä vähän hopuksi tänään kun eilen illalla unohduin lukemaan, sen sijaan että olisin kattanut pöytää, ja lukemaan aika myöhään. Luin loppuun Lohturuokaa kirjan. En suosittele. Höttöä oli.

Ja sitten tein vielä uuden kirjan mainossivun!
(Tilauksia on jo tullutkin, mistä kiitos, mutta tuolla mainossivulla ollut linkki sähköpostiini ei toimi oikein. Siis jos tilasit sen kautta, niin tilauksesi ei ehkä ole tullut perille. Ole kiltti ja tee tilaus  uudelleen suoraan sähköpostiini reija.satokangas@oulu.fi)

No nettisivun myöhääntekemisen jälkeen väistämättä aamulla sitten nukutti. Sitten oli nuorten kanssa autojenlainaus-vekslailuja. Ja kun vein pojalle tämän auton, päätin vesisateisesta tihkusta huolimatta kävellä kotiin, ja sekin vei aikaa. Takki ei vieläkään ole kuivunut. Uh. Karsea keli. Ja sitten olikin jo vähän hoppu. Oma vika. Tällaista se on vuorotteluvapaalaisen rauhassa tekeminen.  Eilenkö minä siitä jotain sanoin?

No nyt on toinen kirjaprojekti tälle syksylle päätöksessä

___________________________________________

 

JOULUKALENTERI

 

On vaan niin hyvä kun ei ole kiire. Rauhassa ehdin aamulla asiat toimitella Iissä. Haukiputaallekin ajelin etsimään Putiikki 27:ää, löysinkin sen, mutta ei ollut vielä auki, siispä ehkä ensi viikolla sinne. Sitten halliin, postiin, Caritakseen, ruokakauppaan. Ja jo puolelta päivin kotona. Vallan erinomaista.

Postitusta, järjestelyjä, huomisen tekoa, uusia makukokeiluja, ja kaikki rauhassa.  Minulla on viikko aikaa laitella joulua. Ihan hurjan mukavaa…

Siihenkin liittyen… Varsinaista uutta joulusivua en aio/en enää ehdi tänä vuonna tehdä. (Olethan löytänyt edellisten vuosien runsaatkin joulureseptisivut? Täällä ne ovat: KLIK!  ) Olen luvannut täällä blogissa julkistaa jouluruokaohjeita ja viinivinkkejä. Siispä tämän lupauksen täyttämiseksi ensimmäiseksi tämän pienen joulukakun, jälkiruoaksikin hyvin soveltuvan, resepti….

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mokkamoussekakku

Pohja

½ pakettia tummia kahvinmakuisia täytekeksejä (Dominotkin käy, hätätapauksessa, yhteensä noin 175 g)
25 g sulaa voita

Täyte

6 liivatelehteä
2 rkl vettä
2 rkl pikakahvijauhetta
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl vaniljasokeria
2 dl sokeria
2 valkuaista
3 dl (kevyt)vispikermaa

mokkapapukarkkeja koristeeksi

Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla.
Jauha keksit, sekoita sulanut voi joukkoon. Painele seos vuoan pohjalle.
Liota liivatelehdet, ja liota vesitilkkaan.
Lämmitä tilkka kermaa, sekoita joukkoon pikakahvijauhe.
Vatkaa tuorejuusto, vaniljasokeri ja puolet sokerista kuohkeaksi vaahdoksi.
Lisää vaahtoon kermakahviseos ja liotetut liivatteeet.
Vatkaa valkuaiset ja puolet sokerista. Valkatkaavispikerma kovaksi vaahdoksi.
Sekoita kaikki vaahdot varovaisesti keskenään. kaada seon vuokaan ja tasoita pinta.
Peitä vuoka, ja laita hyytymään useaksi tunniksi.
Koristele suklaapavuilla.

Aperitiiviksi teimme merkillisen sekoituksen, jonka pehtoori oli Viini-lehdestä bongannut. Olutta ja kuohuviiniä.

Eikä mitä tahansa olutta, vaan Lindemans´in kirsikkaolutta ja sille kumppaniksi cavaa sekoitussuhteella fifty-sixty   (siis 6 cl olutta ja 7 cl kuivaa kuohuvaa). Lehdessäkin luki, että voi olla vaikeaa uskoa, että on hyvää. No oli niin vaikea uskoa, että oli pakko testata, semminkin kun jo tuo oluen nimihän nyt velvoittaa. Siis tulisiko tästä “aperitif di casa”? Lindemans´n australialaiset viinithän ovat jo vuosikymmeniä (kyllästymiseen asti)  olleet meillä talon viinejä, joten nyt sitten olutkin!!??  Mutta oikeasti tuo merkillinen, eriskummallien yhdistelmä pelitti. Se toimi. Maistui joululta. Olut kannattaa viilentää melkein jäiseksi, silti kirsikan tuoksu on voimallinen.  Kahdesta piccolosta tulee kolme lasillista.  Kannattaa kokeilla, vaikka glögin korvikkeena tai uudenvuodenaaton tervetuliaismaljana. Ja ehdottomasti – ainakin – kannattaa kokeilla. Me pidimme.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Siis Lindemans Kir! Cin cin!

______________________________________________________________

 JOULUKALENTERI: Muistaako joku miltä lumi näyttää?

 

Nukuin niin kauan kuin huvitti. No hyvä on, ei nukuttanut kuin seitsemään. Lenkille. Liukas. Mutta olin ulkona.

Puolelta päivin kaupungille. Mukavia jouluasioita, monta.

Iltapäivällä luennon mittainen meetinki. Pullakahvilla! Minähän en pullakahvilla käy. Tänään kävin. Pulla oivallista, meetinki vielä parempi. Olenhan sanonut monta kertaa ennenkin, ettei iällä ole merkitystä, etteikö voisi olla samalla aaltopituudella. Tai ainakin luulen niin. Minä ainakin olin Siis samalla aaltopituudella. Luulen ainakin, että olin.

Illansuussa omatekoisen joululahjan paketointia. Sehän ei ollut ollenkaan hassumpaa. Sekään. Pehtoorin kanssa otimme lasilliset samppaajaakin. Sekään ei ollut hassumpaa, juhlaa oli sekin.

Ja illaksi historiatieteiden pikkujouluun. Meitä oli paikalla 26!! Onko koskaan ollut niin paljon? Ei, ei meillä mitään ohjelmaa. Söimme (Hellassa) hyvin, erinomaisesti. Satuin, pääsin, hyvään pöytään, hyvälle paikallle. Vähän oli kylläkin kaikkinensa sellainen ulkopuolinen olo, mutta sitten oli “saatille” tyrkyllä montakin… Siis sain valita kenen kyydissä kotiin tulin. Todellakin tulin kotiin, vaikka moni lähti jatkoille. .. Niin juhlatunnelma minulla ei sentään ollut, että olisin halunnut mihinkään enää lähteä.

Nyt on juhlaa mennä nukkumaan. Nyt on “sitteku”. Palaan asiaan.

____________________________________________________

JOULUKALENTERI

 

Kahvi-suklaavaahto voisi olla joulun jälkiruoka. Resepti …. KLIK!

Ja sitten kolmas postaus tälle päivälle.

Aamulla tonttukavalkadi valokuvatorstaihin (siellä tuntuu kommenttilootassa olevan äänestys parhaasta tontusta), sitten Joulukinkku-kolumni ja siinä muisto jostain 90-luvun puolivälistä ja kolmas jouluun liittyvä juttu?

Kauneimmat joululaulut. Moneen vuoteen ei ole tullut mentyä, kiirekö estänyt, ehkäpä. En tiedä, onko niitä ennen ollutkaan päivisin, mutta nyt hoksasin, että tuomiokirkossa olisi. Laitoin ne vähemmän liukkaat ulkoilukengät (vaelluskengät) jalkaan ja lähdin kävellen kaupunkiin. Eihän se säätila niin jouluinen ollut. Liukaskin, mutta tulipahan tienattua reippaus-piste.

Laulut kuuntelin, paino sanalla kuuntelin. Minähän en laula, sen verran otan lähimmäisiä huomioon etten laula.  Ohjelmalehtisestä opin, että “Kauneimpia joululauluja voi kuunnella netin kauttakin:  www.kauneimmatjoululaulut.fi

_______________________________________

Joulukalenteri.

Kauneimmat joululaulut Oulun Tuomiokirkossa

 

Mitä iloa on vuorotteluvapaasta? Vaikkapa se, että voi vastata myöntävästi kun ex-naapurit kutsuvat keskiviikkoiltana syömään. Ja vaikkapa se, että keskiviikkona menee vain aamupäivä Linnanmaalla. Vaikkapa se, että ei oikeastaan yhtään harmita, vaikka yöunet ovat edelleen mitä sattuu…

Ei melkein yhtään haittaa, että joidenkin projektien kohdalla uhkaa pieni likviditeettiongelma (hyvästi “ilmainen” Rooman matka), ja nyt ei kuitenkaan ole kyse Euroopan velkakriisistä. Nyt ei melkein yhtään haittaa, että kaunis talvimaisema vaihtui karseaksi lohkaksi. Mutta ei se estä, etteikö kaipaisi sinisiä hetkiä…

___________________________

 

JOULUKALENTERI

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ei mitään sovittua tälle päivälle. Ei mitään!

Ehdin aamulla lenkille ennen kuin märkä, tihkuinen, harmaa räntäsade alkoi. Ketjutiellä oli rauhallista, mukava kävellä.

Aamupäivällä lähdimme pehtoorin kanssa toimittelemaan jouluasioita. Joita tänä vuonna tuntuu olevan kovin vähän. Mikä ei luonnollisestikaan haittaa. Sunnuntain kekkereitä varten ruokatarpeita roudattiin ja muuta pientä, nuoretkin kun ilmoittivat etteivät juuri mitään tarvi.

Kun kerran etelänsuunnalla olimme liikkeellä, päätimme käydä lounaalla Vihiluodon kalakeittiössä. Tai siis Kalakauppa ja keittiö paikan oikea nimi on. Kempeleessä ABC:n vieressä viime syyskesällä avattu paikka on paitsi kalanjalastamo, myös ravintola. Arkkitehtoonisesti jännä rakennus oli sisältä vähän kolsu, mutta siellä oli meidän lisäksemme vaikka kuinka monessa pöydässä väkeä.

Lounas olisi maksanut noin 11 euroa (vaihtoehtoina lohta ja leivitettyä kuhaa paistinperunoiden ja salaatin sekä leivän kera) ja ihan hyvältä sekin vaihtoehto vaikutti, mutta me päädyimme a la carte annokseen (16,80 €)  nimeltään  Hailuodon kuha karpalokastikkeen kanssa. Se oli ihan tavattoman hyvää. Kala oli paistettu rapeaksi, ei kuivaksi, se oli tuoretta, hyvää, ohessa olleet perunarenkaat erinomaisia, karpalokastike raikasta ja kasvikset rapsakoita ja makoisia.

Paikasta on kuulunut hyvinkin kahdenlaisia kommentteja. Meille tämänpäiväisen perusteella jäi erittäin mieluisat makumuistot. Noin satakertaa mielummin tuolla söin kuin että olisin mennyt naapuriin ABC:lle syömään wieninleikettä ja ranskanpottuja.  Ja ravintolan eteisessä olleessa kalatiskissä oli oikein hyvännäköisiä lohimedaljonkeja, lohisalaattia, silakkapihvejä, savukalaa. Ei mitenkään kovin monen sorttisesti fisuja, mutta lohiruispiirakoita sentään tuli ostettua kotiviemiseksikin. Niin ja mustikkarouhetta. Pullaa ajattelin tässä vaihteeksi tehdä.

Joulukortitkin vietiin postiin, ainakin isoin osa niistä.  Sitä minä olen tässä kirjepostia syksyn mittaan lähetellessä miettinyt, että miksi se tuo sininen Priority-tarra taas on otettu käyttöön? Miksi se pitää kauniisiin kultaisiin kuoriin liimata?

__________________________________________________________

 JOULUKALENTERI

Tiesinkö yöllä että on kuutamo? No en tiennyt, mutta silti nukuin ihan järjettömän huonosti. Painajaisia sanotusta ja tekemättömästä, tehdystä ja sanomattomasta. Ja taas hereillä. Hetken unen ja valveen rajamailla, ja taas painajaisia.

Olin kiukkuinen herätessäni, tavallistakin aikaisemmin. Setvittyäni kollegoilta tullutta sähköpostia (sinänsä hyviä posteja ) lähdin liikkeelle paljon aiemmin kuin oli tarviskaan. Ajelin Tuiranrantaan. Kuvailin merkillistä jokinäkymää (ks. ed. postaus), kävelin.  Mietin. Jatkoin matkaa… Ulkoilma ja liikkuminen tekivät – taas kerran – tehtävänsä. Pian jo levollisempi olo.

Murmelin kanssa käytiin asioilla. Minun oli tarkoitus oli jäädä iltapäiväksi jouluostoksille, mutta en minä nyt sentään niin levollinen vielä ollut, että olisin siihen pystynyt.

Nyt kun vaatehuone on siivottu, alkavat kirja, nojatuoli ja kynttilänvalo jo houkutella, ja minun vireystilani olla sillä tasolla, että pysyn aloillani.

__________________________________

JOULUKALENTERI

 

JOULUKUUTAMO
(Oikeastaan suosittelen klikkaamista isommaksi, näet edes jotain)

 

 

 

Aamuhämärässä pihalla valkoinen satumaailma.  Hiljainen, lumisateinen aamu. Lumitöiden ohessa kuvia … tonttuja on liikkeellä.

Kotosalla koko päivä. Leivinuunin pehtoori lämmitti. Ja kuori lantut ja porkkanat. Eihän minulle sitten paljon jäänyt tehtäväksi. Mummuloihinkin asti taitaa nyt laatikoita riittää.

Nuoret tulivat syömään, tein muka hienoa paistia. Hö! Ihan syötävää, muttei erikoista. Jälkiruoka (pitkästä aikaa uuniananasta, nam! Ja jouluruukku oli taattu herkku (resepti ja kuva täällä). Sitä tuli tehtyä niin paljon, että tyttärelle lähti mukaan iso vuoka; riittää pariksikin päiväksi. Ja pojallehan valtio takaa eväät ensi viikollakin. Teoriaopintoja on kuulemma rekkakuskikokelaalla ensi viikon. Minulla on ollut jouluruokien teoriaopintoja .. sekä Kalevaan että Hesariin juttua. MIKSI minä aina lupaan… ? Tässä kohtaa pehtoori tupisee… miksi…? No ettei kirjoittamishommat loppuisi!

___________________________________________

Tonttuja on jo liikkeellä!

(klikkaamalla suurenee, ehkäpä kannattaakin)

 

 

Sisaren kaverille tullut este merkitsi eilen minulle “paikkaajan” pestiä ja konserttilippua ja -seuraa!  Eilen illalla Hector!

Kolmituntinen konsertti Oulun Teatrialla.  Hector sanoi, ettei halua olla jukebox, mutta esitti bändinsä kanssa kuitenkin ne pakolliset. Onneksi. Ilman “Lumi teki enkeliä” ja “Akea, Makea ja Peraa” olisi jäänyt puuttumaan jotain äärimmäisen olennaista. Mutta oli konsertissa vähemmänkin tunnettuja biisejä. Leonard Cohenin “Halleluja” ja Hectorin itsensä (ei Edelmanin) esittämänä “Jos sä tahdot niin” ja miksei myös tuunattu, 2000-luvulle sovitettu jou-versio “Maanantai ei mittään, tiistai ei mittään …” -kappaleesta olivat tämän sarjan parhaita. Ja kaikkinensa tuo Halleluja (taas) kolahti meitsiin. Ja kuinka paljon Hector onkaan ollut oman elämäni käänteissä mukana! Konsertissa Freemanin vierailu ja “Ajetaan me tandemilla” veivät lukiomuistoihin aikas voimalla.

Konsertissa oli 2000 ihmistä. Teatrialle mahtui, mutta totta kai meidän eteemme sattuivat konsertin loppupuolella  tulemaan paikan kaksi pisintä ja leveähartaisinta miestä. Noh näimme ja kuulimme me silti.  Sitä me vain lähtiessämme ihmettelimme, miksi kahdessa narikassa oli yhteensä vain puolenkymmentä ihmistä jakamassa takkeja. Ei oikein sujunut se homma.

Tänään? Hulvattoman laiska päivä. Kaikkea pientä puuhaa, mutta enimmäkseen vain ihmettelyä. Ihmettelen, … omaa tapaani tehdä töitä, tapaani kirjoittaa, luopua, luovuttaakin?

Viinimaistiaisiin lähdin vinkkelit jalassa, ihan vain varmistaakseni, ettei tule lähdettyä jatkoille. Ei lähdetty. Eivät kyllä lähteneet muutkaan, eikä voinut johtua vain minun vinkkeleistäni.  Viinit ja iltapala oivallisia. Ja seura. Osa parempaa seuraa kuin toiset. Kaikkenensa mieluisa ilta. Ei ollut mitään “yrmeähköä”.. (olen taas oppinut uuden sanan, joten päivä on ollut hyvä!).

Olenko kertonut, kuinka on kaunista, kun on satanut lunta? Pehtoori on aina ehtinyt  lumitöiden tekoon ennen minua, ja onpa ehtinyt laittaa jo kuusenkin. Kaunein kuusi mitä meillä ikinä!

___________________________________________________________

JOULUKALENTERI

 

 

 

Yhtä haastattelua, asiantuntijalausuntoa, heh! – varten piti etsiä tietoa vanhoista jouluperinteistä ja erityisesti ruokatavoista jouluna. Ja kuinkas kävikään? Siinä se kului aamupäivä, muutaman lauseen muodostamiseen. Ihan omaksi ilokseni unohduin etsimään tietoa, ja ensi viikon kolumnikin alkoi valmistua. Missä on aikeeni lähteä salille? Kaikessa sijaistoiminnassa! Hällä väliä!

Sitä paitsi se uuniperunoille (lohihakkeluksesta ja Kitkan leivitteestä) tehty tahna oli ihan äärimmäisen hyvää…

Sitten sain “vanhalta oppilaaltani” tekstarin, jonka jälkeen olisin valmis palaamaan huomenna töihin!

Eikä täällä myrskyä kuten tekee Etelä-Suomessa, minkä me kaikki saamme kuulla radioista ja tv:stä suhteellisen tiuhaan…  Silloin kun Pohjois-Suomessa myrskyää, tietääkö siitä yksikään ihminen etelässä? Ei tiedä, ei. Mutta etelän myrskyssä minua ei nyt kiinnosta mikään muu kuin se, että onhan Hector päässyt Ouluun?

Oulussa ja Rantapellossa kaikki hyvin! Meillä on täällä lunta, ja seesteistä.

______________________________________________________

JOULUKALENTERI

Jouluhuvila pihallamme!

 

 

 

..

Kun tänään oli luvassa saada tytär seuraksemme syömään, lähdin aamupäivän pikasiivouksemme jälkeen käymään hallissa. Ihana olla siellä ajan kanssa. Kauppahalleissa on jotain nostalgista, varsinkin suomalaisissa kauppahalleissa, varsinkin joulun alla.  Siellä on ihana katsella,  mitä kaikkea hyvää on tarjolla, nauttia tuoksuista, kiireettömästä tunnelmasta, istahtaa kahville, jäädä hetkeksi raataamaan kalakauppiaan kanssa. Kalakauppias kun ei olekaan ihan kuka tahansa: on pehtoorin veljen vaimo.  Ahvenfileitä sitten päätin ostaa torstain pienen ruokavieraan kunniaksi. Ja vähän lohtakin. Ostin lantut ja porkkanatkin jo, jos viikonloppuna tekisi laatikot. Ja sitten porolastuja…

Porolastuista saa vaikka mitä. Munakokkeliin ja salaattiin, piirakoihin ja sienikeittoihin olen niitä yleensä käyttänyt, mutta enpä ennen ole niistä joulutorttuja tehnyt. Tänään tein.

Savuporo-joulutortut
(mukaillen Hesarin vanhaa reseptiä)

Paketellinen (Myllyn Paras) lehtitaikinalevyjä
(voitaikinasta tulee varmasti ihan yhtä hyviä, jollei parempiakin)

ja täytteeseen

150 g kylmäsavuporolastuja
pienen purjon valkea osa
keltainen paprika
2 valkosipulin kynttä
1 tl riistamaustetta
mustapippuria
100 g savuporo Creme Bonjouria

Pilko kaikki ainekset mahdollisimman pieneksi silpuksi ja sekoita sitten keskenään.

Paina taikinalevyistä torttumuotilla pohjat, luumuhillon tilalle ruokalusikallinen täytettä. Painele tortut kiinni, voitele ja ripottele pinnalle unikonsiemeniä. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Me söimme tänään alkupalaksi tällaiset, mutta voisin kuvitella että pikkujoulukokkareilla tai vaikka glögin seuraan sopivat erinomaisesti. Ja kevyen punaviinin kanssa.

Siitäpä tulikin mieleeni viinisuositus, joka on pitänyt jakaa jo kauan sitten.

Meillä on vahva ennakkoluulo edullisia, ranskalaisia viinejä kohtaan.  Kalliit ranskalaiset voivat olla taivaallisia, ja halvat etelä-afrikkalaiset erinomaisia, mutta että Ranskasta, hyvää ja edullista? Vaikea yhdistelmä. Ja jos viinin nimi vielä on Côtes du Rhone, josta tulee mieleen nuoruusvuosien ensimmäiset-ei-niin-sykähdyttävät-punaviini-kokemukset, niin ennakkoasetelma tämän viinin osalta ei ollut ihan paras mahdollinen. Näin ollen, jos kuitenkin sitä suosittelen, niin kannattaa uskoa, että se on sangen hyvää.

Siis Les Moniales Côtes du Rhône Villages (kuva Alkon sivulta).

Grenache ja Cinsault -rypleistä tehty kevyehkö, hennosti mausteinen viini kannattaa testata. Jos pikkujoulupöytä on punaviiniä vailla, niin tässä yksi harkitsemisenarvoinen hankittava. Eikä ole hinnalla tärvätty (9,38 €). Tämä sopii kyllä joulupöytäänkin. Kinkulle vallan hyvä, uskoisin.

 

 

 

Tänään  olisi Tiiman pikkujoulut. Siis kolmannen vuosikurssin opiskelijoiden järkkäämät ohjelmalliset iltamat, mutta nyt ei jaksa. On sen verran tullut oltua irti opiskelijoista, etten ehkä osaisi olla. Enkä nyt kyllä oikein, en millään, viitsikään lähteä. Semminkin kun huomenna mennään systerin kans katsomaan Hectoria. Ja lauantaina on viinikerhon tapaaminen, joten onhan tässä taas menoa…

 

__________________________________________________

JOULUKALENTERI

 

Savuporotorttuja

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Identiteetti kiinni hiuksista? Niinhän minä olen joskus sanonut. Tänään identiteetti on sitten ollut merkillisesti kuparinsävyinen (joku elvyttävä värihuuhtelu) ja merkillisen lässähtänyt (runsaahko leikkaus).

Kuinkahan kiire eläkkeellä on, jos vuorotellenkin on näin haipakkaa? Vuorotellenpa hyvinkin. Tarkoittanee kaiketi sitä, että arkipäivän aikana voi tehdä välillä töitä ja välillä käydä kampaajalla, välillä hoidella yhtä sun toista kirja-asiaa ja vähän joulujuttuja, välillä etsiä julkaistavia kuvia ja välillä käydä pilateksessa. Ja katsoa telkkaria: minähän en paljon telkkari yleensä – tavallisessa vuorottelemattomassa elämässäni – katso, mutta nyt kun on alkanut uudet jaksot “Karjalan kunnailla” -sarjasta, olen taas ihan myyty. Kesä! Ja maalaisidylliä ja -romantiikkaa, ja oivallisia näyttelijöitä ja tunnin verran totaalista hömppää. Hyväätekevää viihdettä.

Taas on ikävä mökille, ja mökin omaan tuoliin, lukemaan jotain … Jouluiseen oloon.

_____________________________________

JOULUKALENTERI

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Itsenäisyyspäivä.

Kauan, kauan sitten olin kutsuttuna juhlapuhujana Keminmaan itsenäisyysjuhlassa. Tiedossa oli ehkä suurin yleisö, mitä minulla koskaan oli vielä ollut, enkä koskaan ennen ollut itsenäisyyspuhetta pitänyt. Niinpä valmistelin esitelmän huolella, mietin kohdeyleisön, halusin kuitenkin sanoa jotain “uutta” (sillähän minua oli pyydettykin “saataisiin uusia näkökulma kun on nuori puhuja, ja mukava kun saataisiin kerrankin nainen puhumaan itsenäisyysjuhlassa…”). Päätin suosiolla jättää Kannaksen ratkaisevat taistelut ja jääkäreiden osuuden itsenäistymiskehityksessä käsittelemättä. Päätin, että puhun kyllä vuoden 1918 tapahtumista sekä vähän viime sodistakin, mutta että hankinkin tietoa siitä, miten ne vaikuttivat kotirintamalla, miten arki Peräpohjolassa muuttui, miten naiset ja lapset pohjoisessa sodan aikana selvisivät, miltä äideistä ja vaimoista tuntui, miten he selvisivät kun pojat lähtivät sotaan ja miehet olivat rintamalla. Luin muistelmia ja sanomalehtiä, haastattelin paikallisia talonemäntiä ja  kirjoitin koko puolen tunnin juhlapuheen sanasta sanaan paperille. Ajattelin että jos/kun jännittää, niin voin sitten turvata siihen.

Hyvä. Itsenäisyyspäivän aamuna ajelimme koko perhe Keminmaahan. Tarkoituksena mennä juhlan jälkeen Haaparantaan ostamaan joulukarkit, omenasoseet ja hyytelöt. Sekä Jalan kaupasta leluja pukinkonttiin. No pehtoori ja lapset tulivat myös juhlaan odottamaan, että pääsisin mukaan. Ennen juhlaa esittelin perheen mm. kirkkoherralle, joka oli silloin oikeastaan työnantajani (kirjoitin seurakuntahistoriaa) ja  Juniori (silloin about 3 v.) katsoi pitkään pitkää kirkkoherraa (aika komeakin, tai noh, omalla tavallaan) joka oli ihan tumma ja hänellä oli pitkä papinpuku päällä .. poika tuijottaa ja pitkän pohdinnan jälkeen kysyy: “Isi, miksi tuo pappi on noin musta?” Hetkeksi unohdan jännityksen, joka kyllä palasi aika pian. Juhla alkoi ja jäin perheen kanssa istumaan ison salin takaosaan.

Kun vuoroni tuli, menin puhujapönttöön, tuijotin vain papereitani ja aloitin: “Itsenäisyysjuhla ei ole vain  sotilaiden juhla. Haluaisinkin kysyä, miksi Suomessa itsenäisyysjuhlissa puhutaan vain taisteluista ja sodista? Puhutaan vain miehistä… Itsenäisyys on iso ja iloinen asia, se on tavattoman hieno asia ja olisi muistettava, etteivät vain sotilaat ole itsenäisyyttä meille hankkineet, vaan …. ”    Ja siinä vaiheessa uskallan/muistan vihdoin nostaa katseeni: koko satapäisen yleisön ensimmäisessä rivissä ei ole muita kuin armeijan ihmisiä. En tunnistanut sotilasarvoja, mutta sanoisin, että kapiaisia. Ja he kyllä kuuntelivat ja katsoivat kiinnostuneena… ! Todellakin. AUTS !! Olin ainakin onnistunut kiinnittämään kuulijoiden huomion. Siinä vaiheessa olisin vain halunnut juosta ulos. Onneksi minulla oli ne paperit, että pystyin niistä jatkamaan.

Eikä minua lynkattu. Yksikään armeijapukuinen ei kylläkään puhutellut juhlan jälkeisessä kahvitilaisuudessa.  Ruustinna puhutteli: kävi kädestä kiittämässä. Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja (nainen) kävi silmät kosteina kiittämässä “kerrankin itsenäisyyspäivä -puhe, jossa ei oltu poteroissa”. Ja kirkkoherrakin sanoi lämpimästi, että hyvin se meni. En ollut itse niin varma. Niinpä kun muutama vuosi tuon jälkeen pyydettiin Iihin vastaavaan juhlaan puhumaan, lupauduin aika varauksellisesti ja  olin vähän vähemmän räväkkä. Aloitin varovaisemmin, vaikka kyllä silloinkin olin samaa mieltä: että itsenäisyys on iloinen asia ja että se on joukkuepeliä (kuten tämän päivän Kalevassa luki). Iin itsenäisyysjuhlaa varten olin ottanut selvää siitä, miksi itsenäisyyspäivänä poltetaan kahta kynttilää. Puhuin sitten aika paljon siitä.

Se puheenpätkä on tuolla artikkelit sivulla, ja sen ovat tänään ja tällä viikolla googlettamalla löytäneet useammat kiinnostuneet kuin Keminmaan ja Iin juhlassa yhteensä oli porukkaa.

Levollista ja iloista  itsenäisyyspäivää!

____________________________________________________

 JOULUKALENTERI

 

 

No nyt on lunta. On satanut ihan mahdottoman sakeasti räntää, satanut niin paljon, että sitä on maassa siksi paksu kerros, että se näyttää lumelta. Mutta siis valkoista. Hyvä, hyvä. Saadaanko valkoinen joulu? Niissä toiveissa etsin jo joululevyt esiin ja soittelin myös viime viikolla pehtoorilta saamaani Michael Bublén CD:tä. Ei huono. Pehmeä-ääninen on tämä kanadalainen laulaja. Viimeisen viiden vuoden joulukuut olenkin kuunnellut kolmea tenoria, Andrea Boccellia ja Jyrki Anttilaa, joten mukava saada uutta ääntä ilmoille. Sinatraksikin tätä nuorta miestä sanovat, en nyt sentään ihan sellaista menisi väittämään. Mutta jos asuisin Helsingissä voisin huhtikuussa Hartwall-areenalle mennä kuuntelemaankin Bubléa. Luulen kyllä, että siihen aikaan kuunnellaan kuukkeleita Hangasojan varrella.

_____________________________________________________

JOULUKALENTERI

 

 

 

- No entäs jos vain istuisit alas ja kirjoittaisit. Tekisit alta pois. Raivaat hommalle tilan, etkä anna minkään sijaistoiminnan keskeyttää asiaa.
- Aivan, onhan se tarpeellista harrastaa liikuntaa, ja ihan totta, vielä tärkeämpää on hoitaa ihmissuhteita ja tavata läheisiä, mutta kun sinun on nyt tämä vain tehtävä. Ennemmin tai myöhemmin..
- Tiedäthän sinä, että tekemättömät työt ne stressaavat eniten, ei se työnteko.
- Ei kannata vielä miettiä, tuleeko siitä hyvä tai erinomainen tai kenties vain välttävä. Ei me voida keskustella siitä ja sen tasosta ennen kuin se on tehty. Ei ole tärkeää, ei edes elinehto, tehdä jotain ainutkertaista, tehty työ on paras työ, perfektionismilla ei tässä maailmassa pitkälle pötkitä. Muistathan, olenhan sanonut niin monta kertaa: tehty työ on paras työ.
- Kyllä sinä kehtaat ja voit sen tähänastisen jo esille tuoda, sittenhän voidaan porukalla katsoa, miten sitä voisi parantaa, jos tarvetta on. Eihän siitä mitään tule, että loputtomiin hierot ja säädät tekstiäsi. Anna muiden jo auttaa…

Näinhän minä olen kymmeniä kertoja opiskelijoiden kanssa joulukuun alussa tai toukokuun alussa keskustellut. Moneen kertaan pitkin vuotta koettanut kannustaa tekemään, perumaan siirtämiset. On keskusteltu kun ovat siirtämässä proseminaarin, kandiseminaarin, laudaturseminaarin esityspäivää, gradun kansituksen päivää tai väitöskirjan esitarkastukseen jättämistä…  Olenhan minä monelle sanonut, että kyllä minä tiedän, mitä tarkoittaa kun on korkea kynnys aloittaa, kun on vaikeaa tehdä ja varsinkin kuinka vaikeaa on lopettaa, kuinka vaikeaa päästää käsistään.

Kuka sanoisi minulle “lopeta siirtäminen”?

Tänään aamuvarhain istuin tähän koneen ääreen ja sanoin ääneen: NYT tämä on tehtävä loppuun. Tässä sitä ollaan. Tuskaisena. En siirrä. Istun ja kirjoitan. Jätin menemättä lenkille, jätin menemättä naisten messuille, jätin menemättä haudalle, jätin soittamatta äidille, sanoin pehtoorille tämän herättyä, että en ole tänään tavoitettavissa.

Sentään ruoan laitoin. Autosotamies morsiamensa kanssa kävivät syömässä. Mutta tässä minä nyt taas istun, – istun vaikka maailman tappiin asti ja kirjoitan – sata kertaa siirtämäni – jutun valmiiksi. En siirrä. Blogauskin on nyt tehty, joten paluu tekstiin, mars!
_______________________________________________

Luulisi, että Oulussa on kovinkin talvista kun katsoo Pepsi-mainosta, jonka japanilaiset kävivät täällä jo melkein kuukausi sitten tekemässä. Kauppahallin edessä kuvattu videopätkä on varsin viehättävä…

Ja koskapa tätä lumenkaipuuta nyt on, eikä yöllä satanutkaan kuin ikävää räntää, vaikka oli lupaus lumesta,  niin joulukalenterissa lumikuva Kakslauttasen risteyksestä viime uudenvuodenaatolta…

______________________________________________________

JOULUKALENTERI

(Klikkaamalla sininen hetki suurenee)

Joulukuuko? Kaamosko?

Lenkillä sitä oli vaikea uskoa. ..

Ja löysinhän minä ne lukot, joista Katri toissa päivänä kommentissaan sanoi…

Muutoin tänään joululahjapuuhissa. Ihan itse tehden, tietäisittepä! Ja sitten kaksistaan  kynttiläpäivällistä. Niinkin suurta herkkua kuin jauhelihapihvejä (savupaprika, maistuihan se, hyvälle)  ja sieni-tomaattilisuketta. Ei valittamista, vaikka itse sanonkin.

Radiossa (eläköön Groove) soi Elton Johnin Sacrifice, enkä minä taaskaan ymmärrä, miksen ole koskaan mennyt kuuntelemaan livenä. Onko minulle ollut tärkeämpää säveltäjää, laulajaa kuin Elton John?
Ei, en minä kyynelehtinyt lenkillä, mutta nyt Youtubella surffatessa nieleksin… Daniel ja Nikita ja Yellow brick road, entä Your song?  …

http://www.youtube.com/watch?v=T2CuG1vpIS4&feature=fvwrel 

Kynttilän valossa näitä on hyvä kuunnella.

________________________________________________________

JOULUKALENTERI

(klikkaamalla suurenee, ja hiiren oikealla näppäimellä saat siitä taustakuvan koneellesi.
Minä laitoin omaan näyttööni. Levollinen on. Muistuttaa relaamaan…) 

 

Tänään tuuli aika hurjasti. Mutta paistoi aurinko. Puolen päivän jälkeen Linnanmaalle kävellessäni (menee nopeasti kun on ajateltavaa, eikä ole kameraa) paistoi aurinko! Sehän ei ole hassumpaa.

Kotiin palattua oli aika ottaa kamera käteen. Minulla oli tehtävä! Oli otettava yksi onnistunut kuva yhdestä tietystä aiheesta. Siis kamera, laajakulma, makro, normizoom, jalusta, salamavalo, suodatin, heijastinkangas  ja kaikki kuvattava rekvisiittoineen valmiiksi. Ja sitten: sälekaihtimet auki, sälekaihtimiet kiinni. Lisää kattovaloja, vähemmän kattovaloja. Lautanen sinne, kynttilä tuohon. Taustavaloja saatava lisää, eiku sittenkin vähemmän. Ja otanko sittenkään salamaa, pienempi isoarvo mutta pidempi valotus, vai toisinpäin. Entäs jos laittaisikin alivalotusta, tulisi tunnelmaa enemmän. Ei vaan lisää valoa, että edes näkyy mitä on tarkoitus kuvata.  Mutta sittenkin koko asetelma toisinpäin! ja 142 kuvaa siinä tuli otettua, pehtoori kysyi jossain välissä, syödäänkö me tänään? joo, joo, tietysti… 142 kuvaa ja kolmeen olen aika tyytyväinen. Näyttävät ihan siltä, että ovat “sillai helposti räpsästy, niinku tilannekuva tosta noin…” Tiedättehän? 142!! Joista kolme aika hyviä, yksi kelpuutettavissa. Jotta olenhan minä melko hyvä kuvaamaan. Just!

No ehdimme sitten syömäänkin. Ja jälkkäriksi pullaa. Joulupullaa. Pullassa on jotain erityisen hyvää. Täälläkin mainitsemani Lohturuoka-haasteen voitti pulla. Pulla on lohturuokaa, jouluna välttämätöntä, kesällä maistuu, joskus juhlien paras tarjottava… pulla on hyvää. Mutta miten eilinen pulla poikkeaa tavallisesta pullasta. Hyvin vähän, mutta ero on ratkaiseva. Vielä parempaa pullaa! Melkein kuin mustikkapiirakkaa ja sitä parempaahan ei ole?

Mustikka-pullat

Puolen litran pullataikina (jossa minun mielestäni on ehdottomasti oltava kardemummaa ja voita) josta tehdään kierrepullia. Siis se täyte on se juttu.

Ja täytteeseen tulevat mustikat erittäin tärkeä juttu. On mentävä Kauppurienkadulla olevaan pikku puotiin (joka vastikään on vaihtanut nimensä, aiemmin Punnitse ja säästä, nyt Kuudes maku) ja ostettava kuivattuja mustikoita. Vain ko. putiikista saa tarpeeksi meheviä ja makoisia (otin eilen kuvankin niistä, mutta tulinpas tuossa kuvaustuoksinassa tuhonneeksi kaikki eilen otetut kuvat, sellaista on valokuvaajan elämä joskus). Ja sieltä saa ihania pähkinöitä, suklaata leivontaan, teetä, luomukastikkeita ja — menehän katsomaan. Suosittelen. (Eikä ole maksettu mainos.)

Siis tee täyte (½ litran taikinaa varten) tarvitset 200-300 kuivattuja mustikoita, 4 rkl sokeria, 100-150 g huoneenlämpöistä voita. Sekoita näistä täyte.

Kauli pullataikina kolmeksi ( n. 1½ cm paksuksi)  levyksi ja levitä niille täyte. Rullaa, leikkaa viipaleiksi, laita muffinsi-vuokiin, voitele ja paista 210-asteisessa uunissa n. 10 – 12 minuuttia.

Mustikat mehevöittävät pullan. Tulee hyvää, melkein kuin mustikkapiirakkaa.

Joulukalenterissa siis perjantaipullaa…

______________________________________________________________

Joulukalenteri

 

Jouluna pitää olla pullaa!

 

 

 

 

Aamulla kävellessä (hammaslääkäriin – viimeinen käynti tänä vuonna? JEE!) huomasin että Pikisaaren siltaan oli laitettu lukko. Sellainen “love”-lukko. Eilen. Ikinä ennen en ole Oulussa sellaista nähnyt. Ensimmäistä kertaa sellaisen näin Riiassa kesällä 2008. Siellä sillankaiteeseen oli tällaisia vastaavia pistetty vaikka kuinka paljon, mutta eilen oli laitettu Oulussa ensimmäinen – sikäli kuin minun silmiini on sattunut. Onnea vaan Irmeli ja Antti!

Kaupungilla vielä asioita – niinkin tärkeitä kuin joulukalenterin ostaminen ja pullavuokien etsiminen. Siis on joulukuu! Mitä on vaikea sään puolesta uskoa. Silti tai sen vuoksi – pehtoori laitteli pihalle jouluvaloja, (joita arvattavastikin tulen vielä kuvaamaan, ) että vähän olisi pihallakin joulufiilistelyjä.      Juuri nyt kuuluu ilotulituksen pauke jostakin …

Ja iltapäivällä minä aloittelin leipomaan.

Illansuussa tuli ystävä kaveriksi. Oliko meillä enemmän tarkoitus jutella ja juoruta, parantaa maailmaa vai täyttää pakastimia? Teimme molempia. Oli mukava. Joululimppua söimmekin, samoin pullasta nautimme. Ja espresso-kekseistä riittää iloa pitkäksi aikaa. Pulla ei ollutkaan ihan normipullaa, joten kirjoittelen huomenissa reseptiä…

Ja sitten joulukalenterin olen luvannut täällä laittaa…

Oikeastaan ainoa oikea joulukalenteri on sellainen pahvinen/paperinen, jossa on hopeahilettä. Jossa on enkeleitä ja leluja. Lumisadetta ja sadunsininen taivas. Ei mitään suklaakalentereita, soivista puhumattakaan. Arpajaiskalenterit ja tulitikkuaskeista tehdyt tilpehöörikalenterit ovat luku sinänsä, mutta vanhanaikaiset piirroskalenterit ovat minulle se ainoa oikea versio. Sellaiset vanhanaikaiset.

Sellaisesta on jo ensimmäinen luukku avattu.

______________________________________________________________

Joulukalenteri

(klikkaa isommaksi … näet luukut paremmin)

 

 

Hyvä blogivieras ja -ystävä!

Toivottelen levollista joulua ja kiitän kiinnostuksesta.

Joulukorttini avautuu kun klikkaat nuolen,

odotat tovin ja laitat koneeseesi äänet päälle.

(äläkä välitä sivun alaruenaan avautuvasta mainoksesta)

This photo album personalized with Smilebox

Aatonaaton aamu aukeni pakkaseen: – 28 C.  Perusteltu syy jättää lenkki väliin, vaikka toisaalta se olisi ollut tarpeen…

Samalla kun ajelin kauppaan koukkasin tyttären kautta ja vein tämän töihin. Oli Hesburgerilla ollut kuulemma hiljainen päivä. Sen sijaan  Rantapellossa oli hieman tohinaa, mutta onneksi pojat olivat minulla apuna: tonttuilivat ja veivät joulutervehdyksiä ja hakivat vielä puuttuvia pikkujuttuja. Järjestelivät kanssani huushollia, lämmittelivät leivinuunia  ja hoitelivat omia lahja-asioitaan.  Johan oli mukavaa, äsken jo vähän maistelimme huomisen kalapöydän antimiakin.

Touhutessani soittelin sukulaisia ja  iloksemme saimme sähköpostia “vanhoilta” tutuilta.

Illansuussa kävimme Jäälin mummulassa: vävykokelaskin oli vaihtanut työvuoron, jotta pääsi “näyttäytymään”.  Eilisestä kakusta piti kommentoida: hyvää se oli. Vain papasta (joka ei paljon sokerisia juttuja yleensä syökään) se oli liian makeaa, mutta met muut pidimmä. Tosin mummun pulla ja lohileivät taisivat pärjätä Piparkakku-valkosuklaa-riisipuuro-luumu -kakulleni kuus nolla

Odottelen jo hiljalleen hidastumista…

__________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 23

Tunnelmaa kohti …

Sain tänään ystävältäni sähköpostin, jossa hän kiitteli joulukorttiKUORESTA. Ja tekstiviestin toiselta yhteistyökumppanilta/ystävältä, joka kiitteli KOLMESTA joulukortista, – joista oikeastaan vain yksi oli “ylimääräinen”. Hänelle kuuluikin lähteä oppiaineemme kortti töistä ja toinen minulta henk.koht. mutta että kolme! Ja ystävä perheineen, joka sai vain kuoren, olisi oikeastaan ansainnut ainakin kolme korttia.

Ja sitten paistoin neljä joululimppua jotensakin tummanpuhuviksi. Olin tehnyt taikinan kun sisareni tuli käymään, ja siinä dataillessamme ja höpötellessämme leivoin limput ja pistin uuniin, jotta voisin hänelle lämpimäisen antaa kotiin lähtiessään. Oli lämpimäisiä. En antanut. Mutta datailu onnistui. Nyt on systerinkin blogissa lumisadetta. Ja projektisuunnitelmankin virittelimme… Hih!

Sitten tein valkosuklaa-riisikakun vietäväksi huomenna Jäälin mummulaan. Sikäli kätevä kakku, että sitä ei paisteta,  en siis voinut sählätä sitäkin. Ohje on Maku-lehden joulunjälkiruokakilpailun voittajareseptin mukaan.

http://www.maku.fi/resepti/riisi-valkosuklaakakku (kuva lehden sivulta) Vielä ei voi tietää miltä maistui.

Muutamia joulujuttuja ehdin vielä kaupungista hakea. Ja ostin itselleni joululahjan. Uuden parfyymin. Syksyn kestänyt vanhojen tuoksujen loppuunkulutus sai nyt riittää. Halusin uuden tuoksun. Laura Biagiottin Mistero di Roma … Ihanaa… Kuinka olenkaan kaivannut jotain uutta, ihanaa tuoksua.

Jouluruukun reseptin lupasin. Söimme sitä tänäänkin. .. ja vielä jäi mökille välipäiviksi (K & M tiedoksi vain ) . Se on ihanan yrttistä ja juustoista. Makeaa juuresvuokaa. Lyhyellä vegetaristikaudellani tein tätä itselleni aina jouluksi ja sen jälkeenkin. Siinä on siis muistojakin. Ja tällaisena pakkaspäivänä se maistuu lohdulliselle.

Jouluruukku

1/2 kg porkkanoita
1/2 kg lanttua
200 g mukula/juuriselleriä
2 isoa sipulia
1/2 rkl suolaa
2 tl timjamia
1 tl salviaa
1 tl rosmariinia
1/2 tl mustapippuria
2 dl kuohukermaa
1 rkl vehnäjauhoja
150 g raastettua mustaleimaista emmentalia

Leikkaa kuoritut kasvikset ohuiksi viipaleiksi.
Sekoita mausteet keskenään. Kaada kerma kattilaan ja vatkaa joukkoon jauho.
Kuumenna sekoittaen. Lisää juustoraaste ja sekoita, jotta juusto sulaa.
Laita kasvisviipaleita, mausteseosta ja kastiketta kerroksittain voideltuun uunivuokaan.
Levitä päällimmäiseksi hieman kastiketta.
Peitä vuoka alumiinifoliolla ja kypsennä 175 asteessa reilut kaksi tuntia.
Poista folio kypsentämisen loppupuolella, että ruoan pinta ruskistuu.

_________________________________________________________________________________

Nyt lähden kattamaan Festaan pöydän aattoa varten. Tänä vuonna valkoisella on hopean väriä …

Minullako joulustressi? Höpö, höpö. Joululoma minulla on!

__________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o  22

Hangasojan Petteri

Joskus minäkin menen sanattomaksi.  Joten laitanpa tähän vain lainauksen; joulurunon vailla vertaa.

______________________________

Heli Laaksosen jouluruno menee näin.

JOULUPATJA

eli ohje kummottos viätetä hiano joulu

1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.

2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.

3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.

4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja eläinten kans.

5. Maata, syärä ja hihitetä 3 – 7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine on kiället.

6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.

________________________________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 21

Jääkakku nimpparisankarille

Mietin, että voisin kirjoittaa siitä, kuinka työpäivä menee nopeasti kun periaatteessa koko päivän istuu seminaarissa ja siinä niiden tauoilla lukee tenttivastauksia. Ja kuinka voi olla tyrmistyttävää, kun fuksi kirjoittaa, että uusliberalismiin on tullut paljon vaikutteita Marxin ajattelusta tai että uskonpuhdistuksen ja Lutherin vaikutuksen keskusalueena oli Wittgenstein!

Sitten mietin, että voisin kirjoittaa siitä, kuinka täysikuu valvottaa ja saa näkemään unia arkistoreissulta, jossa kaikki kaivattu materiaali onkin varastettu ja viety ravintolamuseoon, joka sijaitsee Suomenlinnassa tai Mustion linnassa, kukaan ei tiedä kummassa! Voi herra varjele, ei mitään määrää näillä artikkeliaihioiden yhdistämisillä unissa!

Sitten kun haluaisinkin kirjoittaa jostakin, mikä saa lukijoita piipahtelemaan sivuillani, päätän vilkaista blogini ja www-sivuni tilastoja: katsoa, mitkä asiat ovat viime aikoina saaneet eniten klikkauksia – josko siis kirjoittasin niistä asioista.

Ensimmäiseksi katson, mistä päin Suomea syksyn lukijakunta on: syyskuun alusta lähtien Tuulestatemmattuun (siis pelkkään blogiin) on tultu yhteensä 13 618 kertaa ja noiden käyntien aikana on liki 50000 (49 336) sivun katselua. Eniten kävijöitä on ollut – luonnollisesti – Suomesta, mutta yhteensä kävijöitä on 40 eri maasta. Ruotsi, Yhdysvallat, Belgia eniten ulkomaista.

Suomen 20 vilkkainta paikkakuntaa vasemmalla. Edelleenkin kaikki mokkula yms. sellainen liikenne menee käsittääkseni Helsingin alle. Ja pienet paikkakunnat (tuli nyt mieleen vaikka esimerkiksi  Ii tai Ivalo/Hangasoja, joista tiedän blogissani käytävän, mutta ne eivät näy ollenkaan koko tilastossa) menevät ilmeisesti lähimmän ison paikkakunnan alle.

Sekä www-sivujeni että blogin sivut ovat saaneet suosiota seuraavasti. Tämä tilasto (jossa luvut jostain käsittämättömästä syystä osin epäjärjestyksessä) on  joulukuun tulos:

Sitten jos katson, mitkä ovat ne hakusanat, joilla nimenomaan Tuulestatemmattuun on joulukuussa tultu, hoksaan, että viisi ensimmäistä ovat joko blogini tai oma nimeni eri muodoissaan ja niiden jälkeen hakusanat ovat seuraavia

Kovin on ruokapainotteista tämä kiinnostus. Mutta tosiaankin enin tulee suoraan nimellä, – arvelisin että nimenomaan “tutut”, vakkarikävijät ovat tähän ehdottomasti suurimpaan ryhmään kuuluvia. Mistä siis voisin vetää johtopäätöksen  - – niin minkähän? Kuulumiset kiinnostaa?

Nyt kuuluu sellaista, että lähden laittamaan jääkellarin lohen ässehtimään, jotta aattona on parhaimmillaan…

Ja ehkä tämä blogini on jollekin joulukalenteri. Siispä luukku 20 (kannattaa klikata isommaksi. Tämä on yksi eniten tykkäämäni jouluotokseni.)

________________________________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 20

Liiteritontut

Pureva pakkastuuli, ihan julmettu. Puista lähtenyt lumi. Talven ihmemaa ei nyt ole houkutteleva, mutta olihan se ulos rohjettava.

Esikoinen kotosalla pari päivää, ja poikakin enemmän kuin tavallisina viikonloppuina, – hauskaa.

Viimeisen päälle pirttipäivä sitten ollut. Paketoitu joululahjoja, olen tehnytkin muutamia vielä. Ikean valokuvakehyksiin on yks jos toinenkin kuvani päätynyt. Muistoja matkoilta. Ikean edulliset kehykset on vaihtokehyksiä, joten lahjansaaja voi sitten vaihdella otokseni omiinsa, jollei photografiiraukseni miellytä  …

Tein ruokaakin niin että riittää pariksi tulevaksi, vähän hopummaksi arkipäiväksi lämmiteltävää ja olisi muutama hyvä reseptikin (mm. ihanainen parmesan-kastike kasvikselle ja paistetulle tonnikalalle, persillade-porkkanat, jouluruukku) jaettavaksi, mutta  yksinkertaisesti en nyt viitsi ryhtyä kirjoittelemaan. Palaan noihin varmasti jossain välissä.

Pahoittelen tylsyyttäni… joskopa huomenna olisi jotain avartavampaa kerrottavaa

Nyt on aika Il Divon The Christmas Collectionille.

_________________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 19

Vuodelta 1995