Tuulestatemmattua

Nostalgiaa…

Antiikkimessuilla toissa viikonloppuna näin vanhan kameran, sisustuslehdessä vanha kamera kirjahyllyssä “sisustuselementtinä”, yhdessä valokuvablogissa oli otettu kuvia vanhalla Yashicalla… Mieleeni alkaa syöpyä kysymys, missä meidän vanha kamera on?

Kotikotoa äidin aikanaan muutettua pienempään asuntoon, tänne meidän huushollin varastoihin kantautui kaikki lapsuuden kodin kuvaustarpeisto… Ihan jokapäivästähän niiden käyttö ei todellakaan ole ollut. Äsken kuitenkin tein kaivauksen autotallin hyllyjen laatikoihin. Ja voilà!

Se on kaunis. Voisin yrittää ajan kanssa ottaa siitä “taidekuvia” (*alla yksi viritelmä) ja josko vaikka blogini galleriasivun otsikkokuvan sitten värkkäisin.  On näet tarve uusia blogin ilmettä, – se tuntuu nyt niin vanhanaikaiselta ja pelkistetyltä. Sisarella kun on uusi, hienon hieno blogimiljöö… Runoileva, skräppäävä, tarinoiva sisareni on toteuttanut/teetättänyt tuotoksilleen niiden arvoisen blogiympäristön. Valokuvien Slide show ja monta muuta hienoa viritystä, joista olen kyllä kade.

Autotallista löysin myös studiolampun! Olisinpa muistanut sen olemassaolon kun keittokirjaani varten koitin pari vuotta sitten marraskuisessa sisävalossa kuvia räpsiä. No  nyt on mahiksia kuvien ottoon vaikka miten… Studiokuvia odotettavissa :)

Kaksi vuotta julkisena ollut blogini saavutti merkkipaalun viikonloppuna: 100 000 käynnin raja rikkoutui. Keskimäärin 130 kävijää päivittäin. Ei minusta niin huonosti tämmöisestä pääosin yksin höpötyksestä: postauksia olen suoltanut yhteensä jo 750! Suunnilleen puolet blogissa käynneistä on sellaisia hakuammunnalla Tuulestatemmattuun tupsahtaneita, googlettamalla “vahingossa” joutuneita, jokunen on sitten jäänyt ilmeisesti pysyväksikin piipahtelijaksi, sillä noin puolet kävijöistä on tilasto-ohjelman mukaan “palaajia”.

Ja yksi merkkipaalu statistiikassa tuli juuri eilen täyteen: blogini kommenttilootaan on kirjautunut yhteensä 1600 kommenttia (siinä ovat mukana myös omat vastaukseni kommentteihin).

Kommentit ovat bloginpitäjälle tietysti homman suola. Iso osa niistä on tullut Valokuvatorstain haastepostauksiin, mutta minua on ilahduttanut muidenkin kommenttien lisääntynyt määrä: niiden kautta olen löytänyt toisten valokuvausharrastajien blogeihin, Tel Avivin arkeen ja reseptiikkaan Yaelianin kommenttien kautta, LappItalia-julkaisun ja arvonnan myötä tuli paljon uusia “nettituttuja”, Karin kommentti “syövereissä”-juttuuni oli suorastaan “vapauttava”, serkun kommentit Atlantin takaa ilahduttavat joka kerta, Juniorin muutama kommentti on tietty lämmittänyt, Koivun laaja-alaista tietämystä osoittavat, älykkäät, riemullisesti kirjoitetut ja minulle niin leppeät kommentit ovat luonnollisesti nostaneet blogini tasoa merkittävästi. Kaikki merkinnät ovat ilahduttaneet: kuin olisi saanut pienen kirjeen tai kortin, ja tiedättehän kuinka sellainen on mukavaa. Oma lukunsa ovat sitten tietysti “ohi blogin”, henkilökohtaisesti saamani kommentit.

Itse seuraan säännöllisesti (Valokuvatorstain ja ruokahaasteiden lisäksi) noin kymmentä blogia, joissa käytyä keskustelua luen jonkin verran, mutta hyvin harvoin kommentoin itse – muutenkin kun tulee notkuttua koneella liikaa vapaa-ajasta…

Värkkäilin aiheeseen liittyen pienen kyselynkin. Klikkailettekos vastauksia… ihan mielenkiinnon vuoksi kyselen. Kiitokset etukäteen! Ja kommentointi tervetullutta! :)

(Vastausaikaa viikon verran… Jos kiinnostaa millaisia vastauksia kyselyyn on tullut, klikkaa kyselyn alhaalla kohtaa “View results”)

Nyt kun ei kovin kummoisia kerrottavia tältä päivältä ole (onko paljon muulloinkaan?) niin ajattelin pitkästä aikaa tsekata ja julkaista tilastoja tämän blogin kävijöistä. Kesän jälkeen päivittäin vierailijoiden määrä on noussut sadan lähelle, ja ylikin. Käyrässä valokuvatorstait ja syyskuun ruokahaasteesta vastaaminen näkyvät selvästi . (klikkaamalla graafi suurenee)

Kesäkuun alusta lähtien kootun paikkakuntatilaston top 20 näyttää tältä. Helsinkiin kuuluu paljon operaattoreiden välityksiä. Siis mokkula-liikennettä yms. Mutta Tampere, Lappeenranta, Vantaa, Pori, Ylivieska,  Raisio, Seinäjoki??  Mukava kun sieltäkin suunnilta joku joskus tänne eksyy…

*******************

WWW-sivustollani käy kova kuhina Etelä-Afrikka-sivuilla, mutta erityisesti joulureseptisivuilla. Nyt jo kymmeniä päivittäisiä vierailuja joulureseptien perässä. Käykääpä hyvät resepti/ruokafriikit blogivieraat tekin siellä: klik, klik

Joulusivuja on jo kuudelta vuodelta.  Ennakkotietona kerrottakoon, että tänä vuonna olen ajatellut julkaista aika ison yllätyksen joulusivustolla…

Mutta täällä blogistaniassa ei joulureseptit ole hakusanoissa mukana, vaikka ruoka näyttääkin monet tänne ohjaavan.

Hakusanat ja -lauseet, joilla on eniten (nimeni poistin tilastosta) blogiin tultu kesän ja syksyn aikana

tuulestatemmattu ; 81

erikoiset etunimet ; 80

marinoidut paprikat ; 79

savoiardi ; 63

ravintola hella oulu ; 53

päivä pulkassa ; 53

erikoiset poikien nimet ; 50

kondensoitu maito ; 49

runo rippikoululaiselle ; 47

syyskuun ruokahaaste ; 32

mökille mukaan ; 30

römppä ; 27

raparperichutney ; 26

gaspazo ; 25

erikoiset nimet ; 23

hangasoja ; 23

makkarakupit ; 23

mitä mökille mukaan ; 21

riika ; 20

erikoisia poikien nimiä ; 19

mielikuvaharjoituksia ; 19

erikoisia etunimiä ; 17

mascarpone jälkiruoka ; 17

Tässäpä se mitä teistä tiedän. Joku jättää  joskus puumerkin Vieraskirjaan, joku kirjoittaa suoraankin. Tänään olen saanut aika monta palautetta Etelä-Afrikka postauksista ja kuvastosta. Mukava kun postia tulee.

Aika yksinäistä höpinäähän tämä yleensä on. 675 artikkelia parissa vuodessa ja 1366 kommenttia (kiitos jokaisesta niistä. Erityisesti Koivu ja valokuvatorstain “kollegat”, kiitos). Käykää vastakin. Yritän huomenna tempautua tuulisempiin tunnelmiin, tempautua ja tuivertua… Koettakaapa tekin, hyvät blogivieraat, tuulettua ja tyyntyä, sopivassa suhteessa soljua elossa eteenpäin.

Muutaman viikon esillä ollut kysely blogini perusteista on nyt umpeutunut. Kyselyyn tuli 59 vastausta. Kiitos hyvät lukijavieraani vastauksista. Tuulestatemmatun lukijoista (kyselyn perusteella) puolet klikkautuvat joko kurkkailemaan kuulumisia tai lukemaan kokemuksia reissuista. Reseptejäkin yllättävänkin moni täältä hakee… Ja viisi vastaajaa jätti oman kommenttinsa kyselyyn: onneksi joku on ollut kiinnostunut historiasta ja kuvistakin.

• Other Text
  Upeat sivut, hienoja kuvia luonnosta, reissuilta ja herkkureseptejä.Kiitos!
  lukupäiväkirja
  Hei Reija, blogiasi on ollut mukava seurata.
  Kuvia katsomassa (Valokuvatorstai)
  to discuss history and other interesting topics

Reissuraporteistahan tämä koko www-juttujen julkaisuni aikanaan lähti liikkeelle, joten ne varmasti jatkuvat. Sikäli kun reissataan, minä kirjaan. Viikon päästä ehkä Karjala-raporttia… Reseptiikkaa voisin luvata jo huomiseen postaukseen. Ja kuulumisia tältä päivältä: suloinen suvi! Aamusella – varhain – rullislenkillä. Hartaanselällä ja kanavanvarressa rasvatyyni vesi katseltavana, jalkakäytävät avarat ja tyhjät luisteltavaksi.

Sitten hakemaan murmeli.  Käytiin haudalla, torilla (ette usko, mutta onnistuneilla vaateostoksilla!), hallissa (kaksi komeaa nieriää ja paljon kesävihanneksia), laatikollinen mansikoita ja eiku Rantapeltoon. Aurinkoa, evästystä Koiviston matkalle, kuohuviiniä, taas aurinkoa. Nuoret omiaan höpöttivät, kulkivat. Esikoisella on bileviikonloppu, mutta ehti pitää meillekin seuraa, olla hetken meidänkin kanssamme. Kuopus ja tyttöystävänsä hereillä ja läsnä, mikä minusta tietty vallan mainiota. Söimme. Ja aurinkoa ja valoa riitti. Varmasti olen edellisessä elämässäni ollut jossain lämpimässä… Lämmin sopii minulle.

Suveen kuuluu dekkari. Jatkan nyt sitä.  Siinäpä ne kuulumiset.

Kesän ja lomien alettua, väen vähennyttyä näyttöpäätteiden ääreltä, on käynyt selväksi, että blogini lukijakunta on muutamassa viikossa pudonnut puoleen. Yli sadan kävijän päivät ovat mennyttä; nippanappa vain yli puolensadan piipahtajan klikkautuminen Tuulestatemmattuun on nyt tavallista.

Jottei “romahdus” jäisi pysyväksi ja jotta tämä – minusta hieman merkillinen ;) – päivieni kulun julkinen kirjaaminen ei muodostuisi ihan tarpeettomaksi, ajattelin tehdä “lukijatutkimuksen”. Elikkäs alla (myöh. sivupalkissa) uteluni siitä, mikä sinut tähän blogiin johdatti. Kyselyn jälkeen toivottavasti tiedän, mihin kirjoittelua suunnata ja miten blogia kehittää …

Voit valita useammankin vaihtoehdon tai kirjata oman vaihtoehtosi, mutta klikkaile vastauksesi, pliis.

Kysely on esillä 10.7. asti.

Tämä on viidessadas bloggaukseni. Puolessatoista vuodessa viisisataa lyhyttä ja pitkää tuulestatemmattua juttua. Eikä tänään ole mitään sanottavaa. Oikeastaan ei mitään.

Pohjoisesta palattu. Huomenna viimeinen opetuspäivä tälle lukukaudelle ja tiistaina vasten yöllä lähden taas reissuun. Tässä ja nyt on käännekohta. Ja hoppukin muka.

Tuulestatemmattu on joutunut hyökkäyksen kohteeksi. John lähettelee blogin vieraskirjaan kehuviestejä. Johnin sadoista kommenteista esimerkkejä:

• Great work,webmaster,nice design!
• I bookmarked this guestbook. Thank you for good job!
• Great site. Good info

Myönnettäköön että itse kinuan Vieraskirjaan jotain merkkiä lukijoilta, – kiitos vain kaikista vieraskirjaan merkityistä  ja postissa suoraan tulleista viesteistä, mutta tämä John – mister Roskaposti – lähettelee kommentteja about 50 vuorokaudessa. 99 prosenttisesti ne jäävät Wordpressin (tämän blogini pohjalla olevan blogipohjan) roskasuotimeen,  mutta aina kerran, pari päivässä näitä superlatiiveja pääsee läpikin. Miten saan ne loppumaan? Roskapostin tyhjentäminenkin alkaa käydä riesaksi!

Eikö Koivu jo palaisi lomalta ilahduttamaan älyllisillä ja monipuolisilla kommenteillaan? Eikö John voisi ottaa saittini pois bookmarkeistaan..  ? Osaako kukaan neuvoa, miten saan Johnille lähestymiskiellon?

Good grief! Hyvät surkeat!

Bloggaamisessani on taas pienoinen kriisi. Toisaalta olen tullut tästä täysin riippuvaiseksi. Aikanaan, avatessani Lyhyesti-blogini, bloggaamisella oli  tarkoitus mm.  päästä pitkistä, oman elämäni syövereitä syväluotaavista päiväkirjoista joita olen iät ajat raapustellut. Vatvominen ja vatulointi kirjoittaessani päivieni kulusta alkoi tuntua tarpeettomalta. Muuttaessani tekstintuottamisen yksityisistä päiväkirjoista Tuulestatemmattuihin tilityksiin meni kauan, etten edes kaivannut yksityistä kirjoittamista.

Nyt kuitenkin on ollut parin viikon ajan tarve raapustaa paperille jotain vain itselleni, – ajatusten, tunteiden ja odotusten selkiinnyttämiseksi. Olisi päästävä paperille kommentoimaan ihmisten sanomisia ja tekemisiä; hyvässä ja pahassa. Kirjoittaa toisten tuohduttavista teoista, ilahduttavista ilonläikähdyksistä ja huomenen hyvistä haaveista… haluaisin kirjoittaa taas asioista, jotka on mun omia. Vain mun.

On iltoja, jolloin ei ole oikein minkään vertaa julkaistavaksi kelpaavaa tekstiä. Joskus taas on, – muka sanottavaakin.  Ja nousujohteista kehitystä blogissani piipahtelevien määrissä näyttää kuitenkin viime tilinpäätöksessä taas olevan. Sitähän minä täällä ihmeissäni katselen (klikkaamalla suurenee). Näköjään ainakin maaliskuun alun NYCin matkaraportointi toi lukijoita…

Toisaalta webbi-hotellini tila uhkaa taas olla täynnä. Olisi ostettava lisää (kuva)tilaa, tai sitten vihdoin tehtävä www-sivustoni rankemman puoleinen siivous.  Tänne blogipuolelle tulee niin helposti laiteltua kuvia, jotka jo vievät tilaa. Valokuvatorstai on kyllä ollut mukava harraste… Toisaalta piipahtelen itse joskus muutamassa blogissa, jotka ovat niin ylivertaisia että nolottaa kuin pientä eläintä tulla tänne omalle tontille.

Olihan tässä taas tälle päivälle… :) Torstaihan on kuitenkin hyvä päivä, eikö?  Tässä keväässä keskiviikot on kuitenkin olleet usein parempia kuin torstait…

Torstai oli Tuulestatemmattu-blogini ennätyspäivä. Blogissa kävi reilusti yli 100 eri kävijää ja yhteensä blogin sivuilla klikkailtiin torstaina melkein 400 kertaa. Torstaina oli myös www-sivustolla vilkas päivä: kävijöitä melkein yhtä paljon kuin joulunalusviikolla, jolloin reseptienhakijat olivat liikkeellä, siis melkein 200 kävijää sielläkin. Valokuvatorstai ja luennonpitopäivä (luentoni on siis webbisivuillani) ovat tietysti näiden lukujen taustalla. Nyt kun Tuulestatemmattu-blogi alkaa olla puolivuotias ja kun julkinen päiväkirjanpito on jo reilun vuoden ollut osa arkeani, niin tarkastelleenpa vähän tilastoja.

Alla kuvassa on tammikuun tilasto blogista (klikkaamalla suurenee).

Tammikuussa käyneiden klikkausten kotipaikkakunniksi TOP 20 laskentaohjelma ilmoittaa seuraavia lukuja:

Oulu 4 737 (= kuukauden aikana kaikki klikkaukset  blogissa)
Helsinki 972
Kuopio 278
Tampere 273
Turku 262
Tyrnava 230
Seinajoki 164
Vantaa 142
Jyvaskyla 131
Raahe 126
Lappeenranta 123
Lappajarvi 113
Raisio 91
Kempele 78
Lahti 65
Rauma 64
Kauniainen 60
Joensuu 59
Pori 53
Rovaniemi 46

En tiedä, millä perusteella laskuri kävijän kotipaikan merkitsee (ehkä kävijän laajakaistayhteyden tarjoajan mukaan), mutta Oulun lukuun kuuluvat selvästikin käynnit  Iistä, Oulunsalosta ja  Haukiputaalta, sillä nuo paikkakunnat eivät ole tilastossa ollenkaan, vaikka tiedän niissä muutaman väkikävijän asuvan. Helsinki on toinen paikka, jonka alle menee monia muitakin kuin helsinkiläisten käyntejä.

Kahdenkymmenen kärjen joukossa on monta minulle “tuntematonta” paikkakuntaa. En tunne ketään esimerkiksi Seinäjoelta, Lappeenrannasta, Lappajärveltä, Lahdesta, Raumalta… Mutta mukava että sieltäkin sivultolla piipahdellaan… :)

Hollanti, Ranska ja Ruotsi ovat ulkomaan listan kolme “parasta”.

Tilasto näyttää myös mitä kautta blogiini tullaan: enin osa tulee suoraan (siis  oman kirjanmerkin kautta) tai www.satokangas.fi kautta. Sitten valokuvatorstain-sivu on seuraavaksi tärkein linkityspaikka ja historiatieteiden “Luentomateriaalit”-linkki tuo tietysti näin opetusperiodilla paljon käyntejä.
___________________________________________________________

Blogilistalla (www.blogilista.fi) on tällä hetkellä yli 20 000 blogia ja sen statistiikka kertoo, että Tuulestatemmattua

“Sijoitus luetuimmat-listalla 473 (noussut sijalta 2466), Tilaajia 3 , Lukijoita viikossa 22.”

Lukijoita viikossa tarkoittaa jatkuvasti, joka päivä kävijöitä. Tilaajia on vain kolme, kiitokset vaan tilauksesta teille,  tuntemattomat tutut ? :).

Tuossa blogin palkissa oikealla puolella on sellainen Artikkeleiden  RSS-linkki, sen kautta blogin voi tilata: eli aina kun blogiin tulee uusi postaus, se ilmoitetaan tilaajille. Itse olen tilannut ne muutamat, harvat blogit, joita seuraan. Ihan hyvä systeemi.

___________________________________________________________

20 eniten käytettyä hakusanaa, joilla joko blogiin tai www-sivulle on tammikuussa tultu, ovat seuraavat (nimeni olen ottanut listasta pois):

blini
crepes suzette
amarone
tuulestatemmattua
madrid nähtävyydet
limoncello
valkosuklaakakku
erikoiset poikien nimet
new york matkakertomus
crepsit
erikoiset nimet
siikatartar
kylmäsavulohi pastakastike
blinit
erikoiset etunimet
syrakusa
taormina sisilia
new york shoppailu
kondensoitu maito
arrivederci Roma
lukupäiväkirja
pohjoinen paikallishistoria

___________________________________
Edelleenkään en pysty identifioimaan, ketkä käyvät. Mutta selvästi matkustavaiset ja ruoanlaitosta kiinnostuneet tulevat hakusanoilla googlaamalla. Käykää vastakin.  Ja sitten on muuten vain vakinaisesti tuulestatemmattuja juttuja klikkailevat. Kaikki olette tervetulleita.

___________________

PS. Lauantain päivällisellä nautimme äsken viiniä: luonnollisesti.  McPhersonin Cabernet Sauvignon Australiasta 9,11 euroa.  Voimme suositella. Lämpimästi. Erinomaista.

Kun huusholli on “päivitetty” pohjoisen mökkireissun ja teinien keskenään olon jälkeen, Elmeri (kilpikonna) nimipäivän kunniaksi herätetty talviunilta kylpyyn ja syömään, haudalla käyty, pyykkiä pesty, piha siivottu talvimyrskyn jäljiltä, joulutilpehöörejä jo pakattu komeroon ja kaikin puolin asetuttu taas kotiin, on aika riisua blogi ja www-sivustokin joulukuvista. Lukupäiväkirjankin päivitin. Mieli tekisi uusia koko blogin ulkoasu. Ehkäpä päivitys tältäkin osin on pian ajankohtainen.

Mieli tekisi jo töihinkin. Ennätyspitkän joululoman lopuksi kaivoin jo luentomateriaalit esiin, hieman uusia virityksiä suunnittelen jo kertaalleen pitämääni luentosarjaan. Loma lienee siis tehnyt jo tehtävänsä …

Tämä on kolmassadas postaus blogiini. Alunperin oli tarkoitus kirjoittaa lyhyesti. Ainakin opetella kirjoittamaan lyhyesti. Eihän siitä(kään) mitään tullut. Blogiformaatin vaihdon myötä, pari kuukautta sitten annoin periksi: annoin itselleni luvan kirjoitella jotain kolumnityyppisiä, ja/tai muutoin vähän pitempiä tekstejä. Vähän? Rullaa alas vaikka viimeisen kymmenen päivän tekstit ja vilkaise, onko lyhyitä tekstejä? Ei ole, ei. Lapasesta on lähtenyt taas koko homma. Siispä tänään vierotan itseäni pahasta blogi- ja surffailuaddiktista ja leivon.

Jotain tuollaista? Ullan leivontablogi on itse asiassa ensimmäinen blogi, johon koskaan törmäsin. Kannattaa ehdottomasti rullata alas asti (ks. esim. Sanomalehti-kakku) tuo linkittämäni sivu, ja katsoa kuinka joku voi olla huippu! Lähden nyt keittiöön tekemään jotain hiukan vaatimattomampaa, jos onnistun laitan illalla kuvan. :)

******************

Resepti on Reseptikansiossani.

Tänään tiedejuttu-kurssilla (olen opiskelijana opiskelijoiden kanssa) harjoiteltiin css-koodaamista. Läksyjäkin tuli. Olen tunnin istuskellut yrittäen niitä tehdä, mutta kun ei onnistu niin olen sitten siivoillut kuva-arkistojani ja tehnyt myös tälle blogilleni pieniä virityksiä: mm. uusi bannerikuva: sekin on otettu – kuten niin monet muutkin otsikko-otokseni – Kaunispään huipulta luoteeseen. Sivupalkin linkeissä on Saariselän latukamera, josta näkyy reaaliaikainen kuva sieltä. Haluaisin mökille. Joo, joo, – sehän ei ole yllätys kenellekään. Sivupalkissa on myös uusi “seinä” (Facebook-aktiivit tietävät, mitä se tarkoittaa …) Siis siihen voi käydä raapustamassa pikakommentteja höpötyksistäni tai kuvistani. Pienen väkäsen takaa aukeaa tekstitila. Galleriaakin yritin siivota: minen ymmärrä, miksi pätkii Explorerilla … Blogistatiikkaa tarkkailin: tilastot kertovat, että blogissa piipahtajien määrä ei ole laskussa. :)

Palaanpa taas läksyjen pariin.

Tuulestatemmattua korvaa surkeasti onnistuneen lyhyesti-projektini. Tein projektin ja blogin lopettajaiseksi tilinpäätöksen blogivierailuista: tilastoja ja sen sellaista.

Kaikki lyhyesti-blogin tekstit on siirretty tänne, uuteen uljaaseen ympäristöön. Vanhat kuvat eivät täällä aukene isoiksi, mutta uudet sitten entistäkin hienommasti. Eikö vain?

Enhän minä siirtoa enkä sivupohjia osannut itsekseni, yksikseni tehdä. Minnan kanssa yhteistyö sujui ja opin kovasti uutta. Blogiremonttia on tehty hissuksiin jo kuukauden päivät. Toivottavasti lukijat pitävät. Kaikkea tämän uuden raamin mahdollisuuksia en osaa vielä käyttääkään mutta tulette huomaamaan harjoituksen tuloksen. Toivottavasti tulette!

Yläpalkissa on aihe-valikko ja sen takana hakukonekin. Vaikka vanhoja reseptejä voi sillä hakea. Galleria ja Vieraskirjakin ovat aivan uutta.  Ja vähitellen lisäilen tänne varmaan kaikenlaista uutta. Kai.

Tervetuloa, viihtykäätte!

Eilen illalla Iijoen rannalla. Maisema (klikkaamalla kuva suurenee) ei ollut ainoa aisteja herkistävä asia. Sisar miehensä kanssa olivat nähneet vaivaa ja käyttäneet aikaa, ja meille se merkitsi juhlaa.

Eilisen nautinto tuntui viipyilevänä hyvänä olona vielä tänäänkin, – mutta myös uupumuksena. Viiden tunnin yöunen jälkeen kuitenkin artikkeli töissä valmistui.

Päivää on leimannut myös uuden blogin työstäminen, – minusta tuntuu kuin saisin uuden vaatteen, uuden takin, kun pian saan näille jutuilleni uudet raamit.

Perheen fuksi on lähdössä seurustelemaan, viikon varrella onkin erilaisia pilheitä piisannut. Kuopus huitelee kylillä. Ja meidän iltamme pehtoorin kanssa kuluu punaviinilasillisen ja syksyn ensimmäisen takkatulen ääressä nuokkuen.

Jokainen itseään kunnioittava bloggaaja näyttää aika ajoin käyvän läpi jonkinlaista kriisiä tekstintuottamisensa kanssa. Jotta olisin katu-uskottava näissä blogilandian kortteleissa, on minunkin pohdittava tämän homman mielekkyyttä.

Jo alussa ilmoitin, ettei minusta ole bloginpitäjäksi, tämän piti olla päiväkirjan korvike ja keino opetella kirjoittamaan napakasti, lyhyesti. Alku oli aika lupaava, mutta viimeistään kesälomalla homma karkasi lapasesta ja matkoilta postailen jo sivutolkulla tekstiä. Lyhyet pienet tuntojen, tekemisten ja tunnelmien kirjaamiset ovat venähtäneet päivittäiseksi höpöttämiseksi ja minimalistinen sanonta on tuhannen hukassa. Tekstini alkavat olla – ei lyhyesti kirjattuja tuokiokuvia – vaan nimimerkkini mukaisesti “tuulestatemmattua” tarinaa ilta toisensa jälkeen. 

Mutta: pitkistä henkilökohtaisista päiväkirjavuodatuksista olen kyllä tämän myötä päässyt eroon. Yksi tavoite on siis tullut saavutettua. Ja muutama ystävä ja sukulainen on kertonut näitä kirjaamisiani lukevansa [- tavattoman fiksuja, minusta ainakin] ja blogin tilastoinneista näen, että sivullani käy muitakin kuin sisareni ja muutama ystävä. Kävijöitä on päivittäin jopa kymmeniä. Eilenkin 62. En näe ketkä käyvät; sen vain voin tilastoista lukea, että minulle aivan tuntemattomistakin Suomen syrjistä joku tänne klikkailee, kiitoksia vaan mielenkiinnosta. Blogitilasto (ja www-sivustoni tilasto) kertoo, että mansikka-mascarpone- ja muut reseptit, lukemiset ja reissuraportit kiinnostavat. Olympialaisten aikana Kiinan matkaraporttini toivat monia lukijoita blogiin. 

Niinpä: ehkä en nyt ensimmäisen blogivuoteni jälkeen sittenkään sulje tätä ikkunaa arkeeni, vaan kehittelen vähän uutta. Ehkä luovun tuosta surkeasti onnistuneesta tavoitteesta kirjoittaa lyhyesti, ehkä siirryn vielä tuulestatemmatumpaan tekstiin… Blogin ulkoasuakin ajattelin vaihtaa. On vain opittava vähän css-koodausta [siksikö sitä sanotaan], parempaa kuvajulkaisua toivon ja kaikenlaista virittelyä. Monenlaiseen oppimiseenhan tämä – tämäkin -  foorumi on hyvä. 

Historiastahan jo tiedämme että kriisi synnyttää yleensä jotain uutta. Ei aina parempaa, mutta uutta. Katsotaan nyt, mitä tästä kriisistä syntyy… 

Aloitan – lyhyesti!

la 1.9. Onneksi on huono ilma: voin sen varjolla istua päivän koneella ja tehdä uusia www-sivuja.

su 2.9. Viikonlopun webbailun jälkeen julkaisin Toscana-sivuston. Olen aika tyytyväinen.

ma 3.9. Kiimingissä: minulta oli pyydetty 5–10 minuutin näyttelynavausta. Puhuin puoli tuntia! SEKIN saa ryhtymään tähän bloggausyritykseen. Opettelen kirjoittamaan, puhumaan lyhyesti.

ti 4.9. Reklamaatiorumba Interhomen kanssa vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä.

ke 5.9. Aamulla salille lähtiessä auton ikkunat jäässä ja mittari näytti -0 C. Uudet opiskelijat: aina vaan nuorempia!

to 6.9. – Kirjoittaisinko sairaslomaa tämän poskiontelotulehduksen vuoksi? – Niinku miks?

pe 7.9. En tiedä, miten kotiin pääsee ja sieltä pois: piha on kuin taistelun jäljiltä.

Kiirekö?

la 8.9. Päivän ohjelmassa piti olla artikkelin kirjoittamista: tein paljon muutakin vaikka olisin halunnut ulkoilla ja shopata.

su 9.9. Onneksi oli kutsu Pirjolle viininmaisteluun. Sepä pelasti päivän ja mahdollisti pyöräilyn upeassa syyssäässä.

ma 10.9. Yhtä aikaa artikkeli Otavaan, uudet opiskelijat, proseminaarin aloitus. Elmerin lääkäri. Pankissa paperiasiat. Yhtä aikaa kaikki.

ti 11.9. Nuoria opiskelijoita kertomassa minulle mitä aikovat isona. – Tutkijaksi? – Oletko varma? Monta nuorta, monia unelmia, – yritin olla murskaamatta yhtäkään.

ke 12.09. Aamusta yöhön kirjoittamista. Ja pitäisi kirjoittaa lyhyesti. Artikkelin pituus on tällä hetkellä viisi liuskaa, saa olla korkeintaan kolme. Minähän sanoin etten osaa kirjoittaa LYHYESTI!

to 13.09. Että se on hyvä mieli kun saa artikkelin lähtemään. Saa tehdyksi. Saa valmiiksi. Ja illalla: Ciao! Italian kurssi alkoi.

pe 14.9. Lean ja Raimon kanssa kohti Pohjoista. Myötätuuleen, lenkille ja saunaan. Mukavan rauhallista.

Ulkoilua ja webbailua

la 15.9. Ruijanpolkua kohti Kiilopäätä, takaisin Ahopään rakan kautta: 4 t. Illalla oltiin sankareita, sauna ja sapusta ansaittu.

su 16.9. Kelpo kelissä, ruskaisilla tuntureilla käveltiin. Luttojoen vartta, Kaunispään rinnettä, Saariselän keskustaa. Myötätuulen takkatulen loimussa lasten kasvatus ja rakentaminen, viini ja vanheminen veivät monta tuntia ennen kuin tulivat käsitellyksi perin juurin.

ma 17.9. Ajomatka kotiin sujui. Suunnilleen suoraan kampaajalle: minulla ei ole koskaan ollut näin lyhyt tukka. Muka nuorentaa, niskaa tämä paleltaa.

ti 18.9. Illat menee vielä www-sivuremontissa. Nykyisin en enää juurikaan tee töitä kotona, mutta koneen ääressä tunnun silti olevan. Ainakin perheen huomautuksista päätellen…

ke 19.9. Toimikuntia, palavereita, HOPSeja, huomisen puheenvuoron valmistelua.

to 20.9. Helsingissä Paikallishistoria-seminaari. Itseäni paremmassa seurassa paneelissa, mutta oikein antoisa päivä.

pe 21.9. Rauhallinen perjantai, kotona ja töissä paljon pieniä rästejä, jotka on ihana saada pois.

Hämmästyttää, kummastuttaa

la 22.9. Kummallista kun ei ole haravointia. Kummallista kun ei oikeastaan ole pihaa. Autotalliremontti ja �festari�-laajennus ovat tehneet puutarhastamme vallihaudan!

su 23.9. Täytyy kävellä näin, täytyy kävellä näin. Ja eiku kamera mukaan!

ma 24.9. Että minua raivostuttaa pikkusieluisuus, kateus, katkeruus, “hyvähän-se-sinun-on” -asenne, vaikka hittojakaan tiedä mistään minun “hyvähän se on!” -asioistani!

ti 25.9. Suunnaton väsymys ei estänyt katsomasta Sopranosien paluuta.

ke 26.9. Meidän esikoisemme on täysi-ikäinen. Nyt jo!

to 27.9. Tompan kanssa käytiin ihotautilääkärillä. Aloitettiin sellainen rankka tablettikuuri kuin Santrikallakin oli. Onhan niitä nykyään keinoja, ei vaan meidän finninaamojen aikana: oli vaan Clearsillia ja peitepuikko, jotka molemmat vaan pahensivat asiaa.

pe 28.9. Töisssä mukavan rauhallista. Saara lähti illalla baariin, kyllähän se minusta tuntuu vähintäänkin ennenaikaiselta.