Kepeitä ja makeita kesäviinejä

Juhannusviikon tiistai. Olisikohan aika mainita muutama sananen kesän viineistä? – Nyt on kyllä aika laiskasti tullut kokeiltua uusia, mutta jotain voin sentään todeta meidän kotipiazza/La Festa/Myötätuuli -testailuista.

Heti alkuun kesän tömppäviini. Mökillä on laatikkoviini eli tömppä yleensä silloin, kun siellä on muitakin kuin me kaksistaan, mutta viime viikon työleirillä meillä oli etelä-afrikkalainen Inception. Se on varsin edullista (2 l/24 €) ja se on kyllä melkein liian makeaa punaviiniksi: ”Keskitäyteläinen, vähätanniininen, puolimakea, kirsikkahilloinen, mustikkainen, vaniljainen, kevyen tervainen”. Tämä on shiraz, mourvedre ja petit verdot -rypäleistä tehty, ja minulle tulee mieleen muutaman vuoden takainen, yleisestikin hyvin pidetty ”Yellow Tail”-viini. Ei ehkä paras hienostuneen ruoan kaveri, mutta juhannuksen takkatulen tai kokon ääressä maistuu varmasti.

Yhden rosen jo kehuinkin viikonloppuna. Ja toinenkin on ehditty kokeilla. GEM. Alkon kausimyyjä Juniori sanoi, että sitä menee paljon, ja mekin päätimme testata. Sitä paitsi pullo on kaunis. 😉 (Mikä on luonnollisesti ratkaiseva tekijä rose-viiniä valitessa.) Kyllä siinä maistuivat marjat, vadelma ja mansikka, ja kepeää kesäjuomaa saa pullollisen 13 eurolla, mikä ei ehkä ihan vastaa laatua. Ai, niin, mutta tuo kaunis pullo. 😉

Kuohuviineistä voisin olla aika pitkälle samaa mieltä kuin Viini-lehden TOP5.

TOP 5 – Juhannuskuohuviinit

Kaksi ensimmäistä ja viimeinen on ollut minunkin suosituksissani joinakin vuosina jouluna, ja kyllä ne kelpaavat juhannukseenkin. Kolmantena – ja nimenomaan kalalle – Rinta-Huumo suosittelee Alsacen Crémantia eli paikallista kuohuviiniä. Vaikka ei olekaan kovin edullinen niin on kyllä sen väärti. Suosituksissa oleva vähän halvempi on Alberto Nani Organic Prosecco Extra Dry mekin testattiin joku viikko sitten viikonloppuna; proseccosta pidän ja tässäkin lisäarvona ”kuvauksellinen pullo”. Mutta eipä meistä kumpikaan sen makuun oikein ihastunut. Ei, emme poiskaan kaataneet, mutta toiste en varmasti osta.

Valkkareita? Eipä juuri ole uutuuksia maisteltu. Kesäkuun alun viininmaistiaisissa pidin tavattomasti Ironstonen Reserve Viognierista. Yleensäkin pidän Viognier-rypäleviinistä, mutta tämä kalifornialainen reserve oli paitsi varsin tyyris, myös erinomainen. Kuiva, mutta paahteinen, ja maistoin persikkaa ja muita hyviä hedelmiä maussa. Ironstonen Chardonnay on myös oikein hyvä. Ja halvempi.

Punaisissakin pysytelty pitkin kevättä aika lailla tutuissa. Jos jostain löydät australialaisen syrah Hedonist-viinin, niin osta! Ihan amaronen veroinen herkku.

Ai niin, melkein unohtui. Onhan me löydetty yksi hyvä valkkari. Jo hiihtolomalla? Moselin alueelta sataprosenttinen riesling litran muovipullossa. Paljon epiteettejä, joiden pitäisi saada minut jättämään tällaisen hyllyyn, mutta meillä on ollut jo pari, kolme kertaa tämä. Ja aina vaan se on hyvä. Se on raikas ja maukas. Edullinen ja helppo olematta pliisu. Frame – vaikka piknikkoriinkin.

Mökkielämää nollarajalla

On ihan perjantai olo. Ehkäpä ”tehty työ, paras työ” -fiilis aiheuttaa sen. Tämän mökkireissun suunnitellut projektit on nyt tehty. Molemmat mökit ja rantasauna kuurnattu, perusteellisesti, pakkasessa on korvasieniä ja poskia kuumottaa ulkona olon jälkeen. Kuvaussaldo lauantai-iltaa lukuunottamatta kehnohko, mutta huomenna on aikaa kameran kanssa kulkemiseen. Nyt on hyvä. Mökissä on hyvä olla, tuoksuu raikkaalle ja lattia on kaunis.

Heräsimme kylmään aamuun, toki mökissä lämmin, mutta ulkona vain + 1 C ja oli satanut lunta!

Siis emme nauttineet aamiaista puronrannassa kelopöydän ääressä, vaan sisällä  ja minä samalla sain sähköpostiin ilosanoman, että yksi kuvaustarjoukseni on hyväksytty. Yesh! Hyvä mielihän sellaisesta tulee. Kuin myös että sain kuvaus- ja kuvanmyyntiluvan yhdelle taideteokselle (ei mikään itsestäänselvyys),

Ja hyvä mieli siitä, että tyär jo ”varasi” viikonlopun tänne. Ja että meillä on ”kysyntää” Oulussakin. Apsu tulee yökylään viikonloppuna! Johan siinä aamulle paljon hyviä uutisia.

Ja sitten ei muuta kuin hommiin.

Tämä uudempi mökki, Myötätuuli, meidän kakkoskoti, jossa asutaan nykyään ainakin pari kuukautta vuodesta, oli paljon helpompi ja siistimpi siivottava kuin eilisen projektina ollut Tuulentupa. Enkä edes pessyt ikkunoita. Niinpä oli aikaa myös pihahommille. Kevättulva on tehnyt mökkitien päähän pieniä tuhojaan, mistä olen tietty pahoillani, semminkin kun olen maisemoinut sitä tienoota monta vuotta ja nyt vesi on vienyt kaiken. Argh! Näin isoja on nämä mökkiläisen ongelmat.  😉

Siis enpä sittenkään valita.

En valita, semminkin kun illalla tyveni, linnut alkoivat taas laulunsa. Ja mustikkakin kukkii, eikä yön pakkanen sitä häirinnyt. Myös hillankukkia on mökkipihassa.

Huomenna jo lämpimämpi, eikä pihaa enempää siivottavaa. 😉

Mihin on postaus hävinnyt?

(torstaiaamu klo 8)

Mitä ihmettä? Kirjoitin eilen illalla, yöllä, aika pitkän postauksen eikä sitä ole enää täällä! Ei edes automaattista varmennustallennusta julkaisemattomien puolella! Voi harmi! Kirjoittelen tänään uudelleen.

Viileässä kaupungissa

Hanskat! Minulla oli hanskat kädessä, kun aamupäivällä oli lähdsössä kävellen kaupunkiin hiusten leikkuuseen ja sen jälkeen lounastreffeille mieheni kanssa, mutta paiskasinkin ne takaisin eteisen vaatehuoneen koriin: ”kesällä mitään hanskoja tarvi!” – Virhe! Todellakin olisi kannattanut ottaa ne mukaan. Vaikka oli myötätyyli ja minulla Haglöfsin kuoritakki, niin silti oli ihan pirun kylmä. Hyytävä etten sanoisi. Mutta tulipas käveltyä reippaasti. 

Pilvet kaupungin yllä olivat vaikuttavat.

Kunhan olin saanut hiukseni taas keveämmiksi ja lyhyemmiksi menimme Frans & Camilleen lounaalle. Se on Isokadun ja Pakkahuoneenkadun kulmassa oleva Arinan ketjuravintola hotellin yhteydessä. Siellä ei olla ennen käyty, ja se on vähän ranskalaishenkinen, mihin viittaa Bistro ravintolan nimessäkin. Siis tämäkin on yksi ”Oulun etniset ravintolat” -testauskierrostamme. Lounas maksoi 12 euroa, ja minulla ei valitettavasti sieltä kuvia ole.

Minullahan oli tietysti hieman nuivia ennakkoasenteita: ketjuravintola ja hotellin ravintola, ja lounasbuffa. Mutta annoin bistrolle mahdollisuuden, ja se kyllä käytti sen hyvin hyväkseen. Buffet-pöydässä oli paljon hyviä makuja, coleslaw ja skagenröra, paprikatapenade ja hyvä rustiikkinen maalaisleipä olivat kaikki makoisia, ja olisivat sellaisenaan riittäneet minulle, mutta otinpa pienen annoksen myös lämpimänä ruokana ollutta possupataa ja parsakaalta, kermaperunat jätin väliin. Jälkkäriksi olisi ollut kahvia ja keksi, mutta minulle mieluisampaa palanen brieta ja nokare viikunahilloa.

Paikka oli vähän ennen kahta lähes täynnä, vaikka onkin aika iso. Palvelusta on vaikea sanoa mitään, kun ei mitään palvelua tarvittu. Mutta kaikkinensa ei ollut ollenkaan huono kokemus. Mutta. Mutta luulenpa, etten sinne toiste mene. On monia muita ja monia testaamattomiakin.

Siinä paikalla on kyllä ollut monia mieluisiakin ravintoloita: Steak House oli perhepäivällisten paikka pari kertaa vuodessa 1970-luvulla. Ja siellä oli sellainen ruksisysteemi: sai ruksittaa pihvin koon, kypsyysasteen, lisukkeet (tuoreet herkkusienet paistettuna oli ihan uusi juttu!!) ja kastikkeen. Olipas silloin ihan huippuruokapaikka. Sitten 80-luvulla siinä oli ”Iloinen tori”, jossa oli elokuisin ”rapuilta” eli sai syödä kuorellisia katkoja suunnilleen niin paljon kuin halusi. Ja ihania jäätelöannoksia. Voitte arvata, että sekin miellytti minua kovin.

 

Synttärisunnuntai

 

 

Sunnuntai on humahtanut. Sen että heräsin, niin nyt olisi jo luovuttava kuvahommista. ”Vastavalo” vie mennessään … palaan asiaan …

Aamupäivä lenkillä, Ilokivillä, kaupungissa, muutama toimeksiannon toiveissa otettu kuvakin, ja kaupassa hakemassa aineksia lohipiirakkaan. Sellaisen sitten kuitenkin päätin leipoa Apsun synttäripöytään.

Mutta sellainenhan ei sankaria kiinnostanut. Lego City -synttärikakku ja kaikki ne Lego-paketit kylläkin.

Aika jännä kun seurasin pojan touhua ja olemista, niin ei oikeastaan paljon puhunut koko aikana. Availi lahjapaketteja, ajeli uusilla autoilla. Ei paljon kaikkien serkkujen ja tätien ja setien ja isovanhempien jamuutamien samanikäisten seurasta piitannut, paitsi M:sta. Serkkunsa, joka on meilläkin käynyt usein, oli Apsulle tärkeä kaveri tänäänkin.

Iltasella on ripsinyt, nurmikko ja yrttipenkit ja allergiset kiittävät. Mutta lämmöstä en mielelläni luovu…

Vain elämää…

Ei juuri mainittavaa tältä päivältä.

Lähinnä koettanut tehdä ”Muistikuvia” tiettäväksi, myydä kuviani ja kuvaamistani. Hautausmaa-kuvilleni, menneille ja tuleville koetin saada ostajan, eipä tärpännyt, eivät kuulemma juuri osta. Mutta pari muuta tarjousta lähtivät myös, – katsellaan. Liityin jopa ”Vastavaloon”. Ei ollut ihan pikkujuttu, mutta sentään läpäisin pääsyn sinne. Katsellaanpa sitäkin mahdollisuutta.

Peruslenkki ja kesäruokaa… Mansikat ja kolme beetä: brie, basilika ja balsamico(kastike) ovat ihanaa kesäruokaa. Hiilarit pinaattiraviolista.

Ehkä lyhyin postaus vuoteen.

Huomenna olen toimeliaampi. Kai.

Nyt ”Vain elämää”.

Tiistaipäivä

Kaupunkipäivä.
Tänäänkin olen kävellyt kaupungissa, torilla, rannoilla ja reunoilla eräänkin kilometrin.
Liekö huomisesta alkaneeksi ennustettu säiden viileneminen aiheutti aurinkolasien halpuuttamisen.

Asioiden toimituspäivä.
Mm. matto korjattavaksi. Kaunis olohuoneen paksu ”perintöplyyshimatto” on alkanut rispaantua hapsuistaan, ja vihdoin löysin yhden liikkeen, jossa lupasivat tehdä kanttaukset. Minulla on samaisesta verhoomosta kokemusta aiemminkin: ei varsinaiseksi aurinkoisen asiakaspalvelun paikaksi voi mainita. Melkein sain pyytää anteeksi, että toin sinne hommia. Muutamiin kysymyksiini ei-niin-järin-yställiset vastaukset, tyyliin: –
– Milloinkahan matto suunnilleen voisi olla valmiina?
– No ei sellaista voi tietää. Se on valmis sitten kun on löytynyt aikaa tehdä tämä homma. Kyllä täältä soitetaan kun se pitää hakea pois ja maksaa.
– Kuinkahan paljon se tulee maksamaan?
– Eihän tämmöinen käsityö mitään ilmaista ole, joten totta kai se maksaa.
Että semmoista. No, pääasia että matto on pelastettavissa.

Ja sitten kun menin pesulaan viemään äidin  nuoruusvuosinaan (todellakin vuosia teki sitä) omatekemää ja kirjailemaa pöytäliinaa, oli Sol-pesulassa ihan erilaista palvelua: liinaa käsiteltiin liki varoen ja luvattiin pitää hyvää huolta. Ja hymyiltiin ja rupateltiin muutama lause. Jäi parempi mieli, hyvä mieli jäi.

Ja Apsulle synttärilahjan haku. Kävimme jo lauantaina yhdessä lelukaupassa tiedusteluretkellä. Synttärihän oli jo perjantaina, mutta juhlat on vasta ensi sunnuntaina vanhempien töiden vuoksi. Lauantaina ostettiin vain saippuakuplajuttuja, joita kyllä on ihan mielettömän erilaisia verrattuna siihen mitä oli meidän muksujen aikana, saatikka omassa lapsuudessa, jolloin saippuakuplia puhallettiin fairy- tai mäntysuopaliukkosesta pillillä johon oli saksilla leikattu ristipää. Joka tapauksessa Apsulle heti auto- ja legoleikkien jälkeen saippuakuplat on tärkein juttu. Varmaan monta tuntia jo tässä toukokuun lämmössä on niitä puhalleltu. Noh, synttärilahjaksi ostin jotain ihan muuta.

Ja kakkukoristeiden haku, ja kaikenmoista.

Siivouspäivä.
Minulla tosin hyvin vähän siivottavaa, sillä meidän oma siistijä kävi tekemässä kodista pölyttömän ja laikuttoman. Pehtoori pesi perjantaina ikkunat ja sälekaihtimet, joten ikkunoiden tienoilla lattialuutuamista tavallista enemmän. Minun siivoukseni kohdistui lähinnä Festaan ja jääkaappiin sekä kirjoituspöydän paperipinoon.

Lakanapyykkipäivä.
Kesäpeitot ja kesäpussilakanat käyttöön. Ihanaa! Tuuletuksista ei tällä siitepölymäärällä puhettakaan. Myös äidin lakanapyykin pesen nykyään, muutenkin kuin ostettuani hänelle uudet kuten tänään tein. Minä pesen koska palvelutalossa ”eivät todellakaan osaa pestä lakanoita, saatikka mankeloida niitä oikein”. 😉

Manklauspäivä.
Lakanapyykkipäivä tarkoittaa meillä myös mankelointipäivää (ks. ed.). Sehän on ihan oma taiteenlajinsa. Tai siis ainakin äitini mielestä on. Ja minut hän opetti vetämään lakanat ja manklaamaan niitä jo teini-iässä. Ja kummallista, minä jotenkin pidinkin siitä hommasta. Vaikka meillä oli siihen aikaan kotiapulainenkin, lakanoiden veto ja mankelointi eivät kuuluneet hänelle. Varmaan siksi, ”ettei osannut oikein” (ainakaan äitini mielestä 🙂 ). Nythän Pehtoorikin on opetellut mankeloimaan ja meillähän on jopa mökillä mankeli. Ollaan pikkusen addiktoituneita mankeloituihin lakanoihin. Lapsille asti moinen ei ole ”tarttunut”, mutta tyär sanoi kerran tullessaan kotikotiin, että täällä on mukavaa sekin, että on hyvät, sileät lakanat. 😉

Pankki- ja laskutuspäivä.
Minulla on nyt sitten oikein pankkitili firmalle! 🙂 ). Ei niin, että Muistikuvilla rahaliikennettä olisi niin paljoa, että oikein tili tarvittaisiin, mutta on parempi näin kerätä kuvauksella saanut vaatimattomatkin tulot yhteen paikkaan. Helpottaa excel-kirjanpitoa ja veroilmoituksen tekoa.

Ulkona syömisen päivä.
Meillä on kyllä ”Oulun etniset ravintolat” -kierros ja testaukset nyt ihan jääneet, mutta palannemme asiaan. Tänään istuimme Toripolliisin patiolla hampurilaisaterialla, joka oli kyllä tosi hyvä, mutta annos niin valtava, etten saanut kuin rapiat puolet syödyksi.

Pihankastelupäivä. 
Niin kuin on ollut jo monta edellistäkin. Puutarhuri totesi, etteipä ole montaa kertaa aiemmin toukokuussa sadettajaa pihalla tarvittu. Ja kasvimaalle ja kesäkukille olen minäkin saanut kantaa vetta enemmän kuin ikinä ennen toukokuussa. Mutta onhan kovin kaunista jo.

Lämmin päivä… 
Niin ihanan lämmin. Pihalla istuskelin tuossa alkuillasta aika pitkäänkin lueskelemassa.