Mökkiruokajuttuja

Teettekö ikinä tällaisia kasasalaatteja? Vähän kuin italiansalaattia, mutta ei kuitenkaan. Tämmöiset ovat meillä hyvin tavallisia mökkiviikon lopussa, samoin kuin kaikenmoiset tahnat leipien päälle ja mousset jälkkäriksi. Eli on kyse kaapintyhjennysruoista. Ota mitä sattuu olemaan. Niinkuin nyt tuossakin, pätkä kurkkua, puolikas paprika, aurinkokuivattujen tomaattien purkin pohjat, samoin hillosipulti, turkkilaista jukurttiakin oli vähän, sinappia taitaa olla vähän mukana, jne.  Tämmöiseen päätyy joskus notskimakkara joka on jäänyt, omena tai juustonkannikka ja pähkinäpussin loppu.

Ajatuksena, ettei mitään jätetä kaappiin, eikä myöskään heitetä pois. Ja näiden tekemisessä – sidosaineena – on ovallista Creme Bonjour Cuisene. Meillä on nykyisin melkein aina purkki tilli-sitruunaa kaapissa, – se on mahdottoman hyvää paistetun ja savustetun kalan ”sinappina” ja tonnikalasalaatissa ja vaikka katkarapumössöä tehdessä.

Tässä on raudusta ja Cuisinesta Kuukkelin savupororieskalle tehty tahna, sekä Sallan kurkkua! Matkalla mökille kävimme taas Sodankylän Pohjantähti-K-kaupassa, jonka pihalla jo mainostettiin: ”NYT taas on Sallan kurkkua”. Ja minähän tietysti etsimään sitä HeVi-laareista. Ja kyllä olikin mainostamisen väärtiä.

Se on sellaista kesäkurpitsan kokoista, ei direktiivin mukaista, mehukasta ja melkein makeaa, silti raikasta kurkkua. Jos sattuu kohdalle, suosittelen.

Muutenkin mökkiruoka oli taas ”aina sitä samaa” – lohta ja hilloja.

Mutta mikäpäs niissä. 😉

Ja sitten Pehtoorin iloksi oli mukana myös raparperipiirakkaa. Minulla on pari vakkarireseptiä, joilla ne alkukesän pari raparperipiirakkaa yleensä teen, mutta kun olin taas aikeissa ennen möksälle lähtöä tehdä kookos-raparperipiiraan, Pehtoori esitti, ettenkö voisi tehdä pullataikinapohjaan ja sellaista kuin äitinsä tekee. Taitaa aika monella miehellä olla joku äitinsä kotiruoka tai leipomus, jota aina välillä kaipaa. Pehtoorilla yksi niistä on just tämä piirakka. Olen joskus vuosia, vuosia sitten sellaisen tehnyt, ja osasinpa vielä: mies oli tyytyväinen ja anoppikin tykkäsi kun olin sitä pojalleen leiponut. 😀

Sen juju on paitsi se pullataikinapohja, niin myös kuorrutus, joka kaadetaan puolivälissä paistamista sokeroitujen (+ pari rkl perunajauhoja) raparperipalojen päälle. Piirakkavuoalliseen laitoin kaksi kananmunaa, 1 dl sokeria, 1 dl kuohukermaa ja 1 tl vaniljasokeria, jotka siis sekoitetaan keskenään.  Meheväähän siitä tulee.

6 kommenttia artikkeliin ”Mökkiruokajuttuja

  1. Sarjassa äidin leipomat, olen 80-luvulla muotiin tullutta lihapiirakkaa rahkataikinalla leiponut vieläkin silloin tällöin, hyvin se on kahdelle pojalleni maistunut, ja sitä edelleen pyydetään. Nythän siitä on tullut ”retroruokaa”

    • TUo on varmasti juuri sellaisia ”äidin leipomat” -sarjaa. Teetkö sen umpinaiseksi vai avonaiseksi piiraaksi? Olen tainnut minäkin joskus tehdä, ehkä jopa meidän yhteenmuutto-tupareihin… Pitäisikin retroilla ja tehdä joku viikonloppu.

        • Aa, okei. Tuon tyylisiä tein joskus (juurikin 80-luvulla?) lohesta. Sekin pitäisi oikeastaan herättää henkiin.

  2. Viikonlopun tapaamisen jälkeen jäi ranskanperunaa. Niinpä otin ylijäänyttä kermaa, vehnäjauhoja ja perunat ja sekoitin ne tehosekoittimella piirakkapohjaksi. Päälle ylijäänyt savulohi ja kermaa ja kananmunaa ja tilliä. Yllättävän hyvää!

    • Epäilemättä hyvää. Mainio idea tuo pohja. Tuo täytteen ”resepti” on jotenkin niin tuttu ja aina käyttökelpoinen.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.