Hyvinkin hyvä olo perjantaista, ja sään lauhtumisesta, vaikka kyllä minä odotin sitä luvattua aurinkoa. Ihan sillä töin siirsin lenkin iltapäivän puolelle, … että näkisin auringon. En nähnyt. Mutta Nallikarissa kävin – voisinpa sanoa, että verkkoja laskemassa ja kaakaolla. Kuinka mukillinen Tazzaa maistuikaan hyvälle rannan tuulessa tarpomisen jälkeen.
Loppupäivä onkin sitten mennyt ruokakuvaillessa ja syödessä. Lähikaupassa oli merikrottia! Sanoivat tiskillä pojat, että on Toppilansalmen lähiruokaa, mutta rohkenin epäillä. 🙂 Ei taida merikrottia Perämereltä löytyä, mutta ostin silti.
”Meunierin tapaan” siitä meille ruoan laitoin. Ja kyllähän se maistui. Linkin takana on ohje ”kuhaa meunier”, kuhasta on vähintään yhtä hyvää, mutta jos teet krotista, niin nosta paistoaika kolmeen minuuttiin puoleltaan.
Merikrotti on kyllä tutustumisen arvoinen kala. Se on melkein kuin lihaa. Muistanpa tässä parikymmentä vuotta sitten, kun ravintola Matalaan (nyk. Toripolliisi, joka ei ole ollenkaan samanlainen kuin Matala) sitä tuotiin ”suoraan Tanskan salmista”, sanottiin, kerran viikossa. Ja kuka piti yllä tilauksen jatkuvuutta käymällä ainakin kerran viikossa sitä syömässä? Isänipä tietysti. Ja vei aina yhden tai pari kaveria mukanaan lounaalle maistamaan tätä herkkua.
Luulisi että hyvin syömisen, reippaan ulkoilun ja kaikenmoisen ”oikean” touhuamisen ja nautitun viinin jälkeen olisi mukava piakkoin siirtyä viikonlopun pitkille unille, mutta eipä oikein ollenkaan huvita mennä nukkumaan: pian kaksi viikkoa on ollut ihan hirveitä painajaisia, todella ahdistavia unia, jotka kuristavat ja sitten herättävät, eikä enää niiden jälkeen halua nukahtaa, ei halua jatkaa unta. Niinpä onkin jääneet unet turhan vähiin. Unissa on ollut pieleen menneitä juhlia, vanhusten todellisuuttakin kummallisempia sairauksia ja komplikaatioita, syyttelyä omasta osallisuudesta, toisen maailmansodan jatko-osa (jatko-osa???), jossa merkittävässä roolissa oli tyttären Meksikon kavereiden ja heidän pienten lastensa tulevaisuus [muuri!!] ja pienet ruoka-annokset, ystävän liki aikuisen lapsen sairautta pakeneminen jään yli Ruotsiin!!!, ekstyökavereiden murheet ja huoli koulutuksesta, vankileirit ja väkivalta kotikujalla, kiduttavat oikeusprosessit… Mistä nuo kaikki unet tulee!! Miten kanavan saa kiinni, suljettua siten, että voisi vain nukkua ja levätä!
Sitäpä mietin.
PS. Simultaani-postauksessa on menossa arvonta. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen arvonta on vasta sunnuntaina illansuussa. Siis osallistuhan. Koko huominen ja sunnuntai on vielä aikaa vastailla, millainen mieliala kuvassa mielestäsi on…
No, huh huh, kylläpäs unien maailma on ollut Sinulla aika ahdistava. Toisinaan, kun itse olen nähnyt painajaisia, olen toteuttanut aikanaan jostain saamani neuvoa. Olen ikään kuin valveilla ratkonut, miten toimisin jos painajainen olisikin totta. Elikkä pyrkinyt miettimään miten voin vaikka suojautua joltain joka ajaa minua takaa. En tiedä onko siitä ollut oikeasti hyötyä vai olenko vain uskonut siihen niin vahvasti.
Toinen nukkumiseeni vaikuttava asia on ollut ns. uniportin löytäminen. Minun uniporttini on auki klo 21-22 (usein melko pian 21 jälkeen). (Tämän seurauksena olen varmasti ollut aina aamuihminen ja herään aikaisin…)Silloin kun saan unen päästä kiinni nukun kohtalaisesti koko yön. Joskus valvoessani myöhempään unen saanti hankaloituu. Jokaisella ihmisellä on kuulemma tällainen portti ja se aika on vain löydettävä.
Tuo saamasi neuvo kuulostaa järkeen käyvältä, mutta kun minulla on nyt paljon noita ratkottavia juttuja, ettei pysty hallitsemaan. 🙁
Uniportista olen joskus lukenut, ja luulen, että minulla on uniportti, josta useimmiten käyn yöhön. Yleensä nukahdankin ihan hyvin, mutta ne aamuyön suden hetket!!
Eiköhän tämä taas tästä… ja onneksi ovat vain unia.