Nyt kun minulla ei enää ole ”Jokaviikkoinen soppamme” -projektia on meillä keittojen syönti loppunut. Ikävämpi juttu. Äidin pakastimeen sentään olen parit pakastesatsit tehnyt, siinä kaikki. Pitäisi alkaa toinen kierros, ja samalla kuvailisi uusia ja lisää kuvia, stilisoisi tekstejä reseptien ympärille, jotta voisi jo ryhtyä etsimään kirjalle tosissaan kustantajaa. Mutta sen aika on aikaisintaan parin kolmen viikon päästä.
Nyt olen vähäksi aikaa ihan täynnä kuvankäsittelyä: kokkikisan ja dinnerin kuvat on nyt vihdoin kansioissa halukkaiden lunastettavissa. Ja kyllä on sanottava, että olisin pystynyt parempaankin, mutta miksi ihmeessä sitten en onnistunut? Kun en sittenkään uskaltanut mennä tarpeeksi lähelle kuvattavia, kun en sittenkään ottanut edes yhtä pientä studiolamppua mukaan annoskuvien kuvaamiseen, kun en ollut tarpeeksi ”röyhkeä” enkä tehnyt tilaa kuvaamiselleni… Eli juuri niitä samoja asioita joista koulussa ja näytöissä jatkuvasti sain kuulla. Pari päivää olen nyt itseäni täällä ruoskinut, mutta nyt loppu. Asialle ei voi enää mitään, ja nyt ei muuta kuin rohkeasti kohti uusia yrityksiä. Olen minä taas oppinutkin paljon. ISO6000 ei enää koske. 😉
Mutta nyt on sellainen olo, että kuvailen taas vähän aikaa mielummin ulkona ja maisemia, paitsi että huomenna on vielä yksi ruokakuvaus, aika isokin: Lasaretissa on tulossa uusi a la Carte -lista, jonka herkkujen kuvaamisessä menee huominen illansuu. NYT minä otan yhden studiosalaman ja pari valonmuokkainta mukaan.
Ja kuvajuttuihin ja -haasteisiini liittyen, minä kerroin vuoden vaihteessa, että joka kuukausi on tarkoitus opetella ainakin kaksi uutta juttua joko kameran tai kuvankäsittelyssä. Ja tammikuun eka on nyt kyllä perusteellisesti opeteltu ja opittu. Eli piirtopöytää käytän, varsinkin photarin kanssa. Siis pukki ja oikeinmerkki tähän kohti. 🙂
Mutta siis huomenna myös ulos kameran kanssa, siellä onkin kauniita hankia joka puolella. Ja jos, jos ja jos, niin perjantaina lähdetään möksälle. Silläkin uhalla että Koilliskairaan on luvannut pakkaspäiviä.