Mitä muuta voisi toivoa?

Aurinkoa, kesää, historiaa, liikkumista, isovanhemmuutta, yksinoloa, hyvää ruokaa, samppanjaa, lämpöä, heinäkuun hellettä, …

Kesä, kesä, kesä,  — sata kertaa kesä. Heti aamusta, heti portailla juodusta aamukahvista lähtien kesä. Pian sitten lähdin lenkille, Canon kaverina. Palattuani Pehtoori oli jo lähtenyt. Minulla tiedossa kokonainen päivä yksikseni.

Aurinkoa, aurinkoa, pihalla ja puutarhassa tepastelua, siivoilua siellä sun täällä ja taas istahdin, ja ajattelin, että kaikki on hyvin ja jatkoin taas.

Hain välillä kameran – yllättävää. Mutta enimmäkseen istuskelin pihalla ja luin, historiaa luin. Etsin tietoa Hietasaaren villoista. Niitä olin taas kerran aamuvarhaisella kuvaillut… Ja edelleen se yksi on arvoitus…

Eiliseltä jääneistä tein rääppiäispäivällistä; remppamiehet (Pehtoori & Poika (+ Miniä & Apsu)) olivat tulossa syömään. Tulossa heti kun uusi terassilaudoitus olisi valmis. Päivän ahkeroinnin jälkeen tulivat, ja Juniori toi kellaristaan palkaksi vuoden 2004 Castelnaun samppanjan. Osallistuin mielihyvin palkasta nauttimiseen…

Apsu kulki koko pitkähköksi käyneen ruokailumme ajan ees taas, ja yhtäkkiä hoksasimme västäräkin poikasen. Päin puhtaita ikkunoita lentäneen linnunpoikasen …

Michelangelo? Eikö kellään muulla tule mieleen?

Paljon muutakin hyvää tässä sunnuntaissa… monta tuntia yksikseni: luin, tein ruokaa, otin aurinkoa, luin, hoidin puutarhaa, luin, join pihalla skumppalasillisen, hoidin puutarhaa, luin, otin kuvia… Kesä!

Rodot on nyt kauneimmillaan…  Myöhässä ovat, mutta mitäpä siitä…

Ja sunnuntai kestää iltaan asti. Se on paljon se.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.