Aamupuuron ääressä, auringon paistaessa, yöpakkasen jo hälvettyä, mittarin näyttäessä monta lämpöastetta mietimme, että mitäs tänään.

MTB-9

Yhdeksän jälkeen starttasimme mökin pihasta kohti Kulmakurua. Siellä on käyty edellisen kerran nuorina ja hyväkuntoisina, – suksilla. Sinne on mökiltä reilusti toistakymmentä kilometriä suuntaansa, joten varasimme reppuun vähän eväitä ja lähdimme polkemaan. Pitkästä aikaa maastopyöräilyä.

Täällä on viikonloppuna ollut kansainväliset, kolmipäiväiset MTB-skabat  ja maastopyöräilijöitä onkin vilahdellut maisemassa ja kylillä koko viikonlopun, ja nyt mekin sitten liityimme maastopyöräilijöiden joukkoon.

Nelostien ylitettyämme lähdimme kohti Vihaisen Seppäsen maata, mutta ennen kuin olimme lähelläkään sitä, oli edessä suo. Ajeltiin, talutettiin. Ja alkoi olla oikeasti lämmin. Yhä ylemmäs noustiin… Saariselän tunturijono alkoi hahmottua oikealla.

MTB-3

Ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Pienesti muistin, että on maanantai, että lukukauden alku, ja jatkoin polkemista, syvään hengitttämistä, hyvillä mielin jatkoin.

MTB-4

Pääosin moottorikelkkareitin pohjaa etenenimme, ja reilun puolen tunnin päästä ymmärsimme, että Kulmakurulle ei pyörillä mentäisi. Mutta ihan uusissa maisemissa oli mukava kulkea, tunturipuroja (Piispanoja, Kaunispäänoja, joka laskee Tolosjokeen), joissa on paljon vettä, solina kuulostaa hyvälle.

MTB-6

Melkein parituntisen poljimme ennen kuin Saariselän kohdalla palasimme Jäämerentielle.

ssmtb-2016-kulmakuru

Meidän reitti ei ihan ollut tuossa kartassa olevan mukainen. 😀 Ikäänkuin sisäkehällä olimme.

MTB-5

Ruskaa ei vielä kovin paljoa ole, mutta kaunista on silti.

Ja liikkuminen, aika haastavakin, teki hyvää. Mutta ehkäpä huomenna tyydymme taas vain patikoimaan.

MTB-7

Reilun kolmen tunnin pyöräilyn jälkeen mökillä sellaisia kodinhoidollisia, vai pitäisikö sanoa, ”mökinhoidollisia” toimia: pesty pyykkiä, nuohooja kävi, siivoiltiin, hoideltiin viikonlopun sienisaalin säilöntää ja matsutakea kokkailin. Nyt on parikin makoisaa kokeilua takana. Palaan asiaan.

Sitten tuli puhelu, jossa ikäviä uutisia. Ei, ei mitään elämää suurempaa, mutta kyllä harmittaa, ihan hitosti harmittaa.

Minähän olen kertonut, että olemme varanneet matkan. Että pitkästä aikaa olemme vihdoin lähdössä ulkomaille. Kauan haaveena ollut matkakohteen sopiva matkanjärjestäjä valittu, ajankohta soviteltu koulun ja muiden velvotteiden väliin ja matka varattu. On jo ryhdytty perehtymään kohteeseen, jo odottaminen on ollut mukavaa, on houkuteltu naantalilaisia ystäviäkin mukaan, ja tehty varaus aikoja sitten. Japanin 12 päivän kiertomatkan (Tema-matkat) piti alkaa 2.11.

Ja nyt soittivat, että ei ole tarpeeksi osallistujia, joten matkaa EI järjestetä! Auts. Kun on niin odotettu. Niinpä tässä on monta tuntia surffailtu ja etsitty uutta matkaa, mutta eihän mihinkään enää ole tilaa, ei lentoja, ei paikkoja. Ei Madeiralle, ei Japaniin, ei Islantiin,  ei mihinkään, mihin haluttaisiin. … Harmittaa kyllä tosi paljon.

Mutta mökkielämä jatkuu.

9 Comments

  1. No voi kehveli tuo matkan peruuntuminen! Voin sanoa, että tiedän tunteen: kaksi kertaa on pitänyt lähteä Etelä-Amerikkaan ja kummallakin kerralla matka on peruuntunut pari kuukautta ennen. Viime syksynä tosin sitten Intian-matka onnistui samaan aikaan kuin olisi ollut tuo peruuntunut. Eikö Olympiallekaan enää pääse? Olin nimittäin kahdeksan vuotta sitten heidän kaksiviikkoisella Japanin-matkallaan, joka oli todella hyvä. Tätä teidän matkaanne olisin seurannut silmät kiiluen.

  2. Ettehän te kielitaitoiset ja paljon reissanneet ihmiset mitään valmismatkoja tarvitse. Kahdesti olemme tehneet omatoimimatkailua Islantiin. Lennot ja majoitukset ovat onnistuneet hyvin samoin paikanpäältä ostetut retket hyvin englantia puhuvien oppaiden avulla. Icelanair lentää myös suoria lentoja Helsingistä tai Tukholman ja Kööpenhaminan kautta jopa Lontoosta.

  3. Marja, näinhän se on. Ei Madeiralle eikä paljon mihinkään Eurooppaan – paitsi patikkareissuille – tarvittaisikaan valmismatkoja, mutta Islantiin ja varsinkin Japaniin haluaisimme ehdottomasti valmis-opastetulle matkalle: siten näkee ja kuulee lyhyessä ajassa paljon enemmän. Ja ainakin Japanissa tulee siten PALJON halvemmaksikin.

    Mutta katsellaan. Nyt on laaja Lapinmaa ihan ilman oppaita retkeiltävänä. Siispä aurinkoiseen tunturiin! 🙂

  4. Olimme tosin vain viisi päivää viimeksi Islannissa ja laskin meidän kulumme paljon paremmalla majoituksella ja taksikuljetuksineen kentältä/kentälle tulleen n. 200€ per henkilö halvemmaksi eli yhteensä 800€! Täydellinen opastus kyllä puuttui, mutta se liikkumisen vapaus. Aamiaisella aina suunnittelimme päivän kulun.

  5. Minäkin suosisin täysin uusissa kulttuureissa kaukana poissa kotoa opastettuja matkoja. Vuosien varrella olen alkanut arvostaa opastettuja matkoja, vaikka tulevat vähän kalliimmiksi. Hyvä opas on kullan arvoinen.

    Sitten jos menisin ko paikkaan uudestaan, voisin lähteä omatoimimatkalle, mutta mieluiten lähden silloinkin johonkin uuteen kohteeseen.

    Pohjoismaat ja Eurooppa ovat ”helpompia” omatoimikohteita.

  6. Marja ja Taije, juuri näin, opastuksesta joutuu maksamaan. Mutta usein se on sen väärti. Ainakin meillä on paha tapa haaskata kohteessa aikaa etsiessä jotain tiettyä paikallista kohdetta, ainutlaatuista ruokakokemusta tms. Olemme useammin kuin kerran löytäneet itsemme jostain teollisuusalueen kupeesta hämmästellen, eikö täällä sittenkään ole sitä tiettyä, paikallista herkkua tarjoavaa ravintolaa tai sitä uniikkia nähtävyyttä, joka näillä leveysasteilla olisi suotavaa nähdä. Menee aikaa ja rahaa jossain huitsinnevadassa… voihan sitäkin kotona muistella tyyliin ”oli tarkoitus nähdä pagoda tai Sanghain dumplings-paikka”, mutta olimmekin jossain tuntemattoman metroaseman takapihalla.

    Kaikillehan ei näin käy, meille on turhan usein käynyt, siksi haluan Japaniin opastetulle ”kustannustehokkaalle” (järkyttävä sana ja ajatus, mutta niin se vain on) reissulle.

    Katsotaan nyt mihin opiskelijan aikataulu ja budjetti riittävät. 🙂

  7. Olen täysin samaa mieltä opastettujen (kauko)kiertomatkojen hyvistä puolista. Niillähän oppaat ovat jotain ihan muuta kuin hotelliin taluttavia baby sittereitä. 🙂 Silloin kun lähden kauas, haluan nähdä ja kokea mahdollisimman paljon sekä oppia uutta. Aika on kuitenkin rajallinen, joten tehokas on oltava. Omalle kohdalle on sattunut joka kerta niin hyvät oppaat, että paljosta olisi jäänyt paitsi, jos olisi joutunut istumaan nenä opaskirjassa sen sijaan, että saa opastuksen korviin samalla, kun jotakin kohdetta ihmettelee. Myöskään julkisten kulkuneuvojen aikataulut eivät sido samalla tavalla, kun yleensä on oma bussi käytössä.

  8. Juuri tuo paikasta toiseen siirtyminen, kohteen löytäminen, on yksi ISO juttu valmiiksi järjestetyissä matkoissa. Ei mene aikaa etsimiseen ja eksymiseen; ja ainakin Olympiallahan oppaat ovat ”natiiveja” tai siis asuvat kohteessa ja heiltä saa paljon tietoa elämästä ko. maassa, kaupungissa, ei siis pelkkää matkaopastietoa.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.