Aurinkoisen päivän lussakkaa oloa

Yhtäkkiä, iltapäivällä pihan poikki kävellessäni kuulen naapurin ison ruohonleikkurin äänen, siitepölyn tukkimaan nenään tuntuu häivähdys nurmenleikkuusta, vaikka varmasti enemmän oli kyse lehtiroskan keräämisestä, silti: kevät, häivähdys kesästä. Että me tällainen aurinkoinen päivä saatiin!

Facessa ja Instassa ja haastekuvissa* on viikolla ollut toinen toistaan hienompia auringonlaskukuvia, ja yökuviakin, mutta eihän meitsi enää yhdeksän jälkeen mihinkään ulos lähde, liki nukkumaanmenoaika silloin on. Saatikka että öisin Koitelinkoskella tai jossain järvien rannoilla auringonlaskuja olisin kuvailemassa!  Pois minusta sellainen kukkuminen…  Noh, ehkä kevään ja kesän edetessä joku ilta itseni ja kanssakuvaajat yllätän ja kalustoni kanssa rantaudun jonnekin odottelemaan vuosisadan komeinta auringonlaskua. Ehkä.

Aamuihminenhän minä, mutta onnistuin tänään pidättelemään monta monituista tuntia intoani lähteä ulos. Sijaistoimintoina pyykkiä, kakun koristelua, pöydän kattamista, äidin ja oman veroilmoituksen täydennystä, keskiviikon ”puheen” luonnostelua, kunnes sitten yhdentoista tietämillä totesin, että NYT on tarpeeksi lämmin, – nyt lähden pyörälenkille. Vaikka ei merenrannassa, länneltä tuullessa, mikään helle vielä ollut, kyllä hanskat oli pyöräillessä ihan tarpeen.

Ensin Meri-Toppilan rantaan, Möljän kautta Nallikariin, sieltä kaupunkiin, rautasillan kautta takaisin kohti kotia ja vielä kaupasta vähän tomaatteja ja sen sellaista hyvää. Juniori oli ilmoitusluontoisena asiana kertonut tulevansa tänään mielellään perheineen syömään. Tällä kertaa tulivat myös tekemään safkaa. Juniori ja Pehtoori grillillä, Miniä viimeisteli alkupaloja etc. ja minä sain olla Aapelin kanssa. Elämä on.

Sokerikuorrete

Sokerikuorrute-3

Minähän en varsinaisesti ole mikään leipuri, saatikka että tekisin mitään (onnistuneita) täytekakkuja (pl. italialainen suklaakakku), leipominen ei ole vastenmielistä, ja aina sitäkin ruoanlaiton ohella harrastelen, ja/mutta jostain merkillisestä syystä eilen tein kakkupohjan ja täytin sen (mangoa, kookosta, maitosuklaata, rahkaa, kermaa)  ja tänään ihan täpinöissäni koristelin. Ja kaikki vain valokuvauksen vuoksi? – Höpsis. Nyt kun Juniorilla ei ole herkkulakko, niin ajattelin, että kerrankin saattaisi jälkkäriksi kakku upota ja upposihan se. Kaiken muun lisäksi. 🙂

Sokerikuorrute-4

* Tänään on niin sunnuntaiolo, että tuntuu, että pitäisi uusi haaste kuvasivustolle asettaa, mutta eihän vielä. Tällä viikolla haasteena tekstuuri – rakenne, koostumus, käsin koskeltava… käykäähän katselemassa... Siellä on nyt(kin) hienoja tulkintoja aiheesta. Ja sitten on vinkattava kun Juniori on sisarestaan ottanut kuvan, jossa on ihana kevätillan aurinko. Ehkä olen jäävi arvotelemaan, mutta tykkään kovasti. 😀

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.