Helsingissä – ihan noin vaan

Pari viikkoa sitten tuli Finnairilta postia, että plussapisteitä on vanhenemassa. Siitäpä sitten lähti liikkeelle ajatus lähteä käymään tyttären luona. ”Kun se nyt vaan on mahdollista”.

Mukava päivä on ollut. Päivällä puoliksi vantaalaisen sisaren kanssa meetinki Musiikkitalon kahvilassa. Auringossa istuskelimme, kuulumiset päivittelimme, ja sitten siirryimme Mannerheimintien toiselle puolen: Kansallismuseossa on valokuvanäyttely ”Veden kätkemiä huoneita”. Tornion koulun, meidän vattilaisten open Jaakko Heikkilän kuvia Venetsiasta.

En varmaan koskaan ennen ole käynyt näyttelyssä, jota ennen olisin kuullut artistin omia kokemuksia sen tekemisestä, sen taustoista. Saatiika että olisin lukenut kirjan joka taustoittaa ja on oikeastaan osa näyttelyä. Kiinnostus näyttelyyn tietysti kaltaiselleni italofiilille, historioitsijalle isompi kuin monelle muulle.

1

Siis en mitenkään ”jäävi” ole arvioimaan, mutta minä pidin kovasti. Minä pidin uudenlaisesta näkökulmasta Venetsiaan, uudenlaisesta näkökulmasta aatelisiin. Eniten pidin kuvasta, jossa San Marco on veden – ei turistien – vallassa.

1-2

Näyttely on elokuun loppuun asti. Suosittelen kyllä.

1-3

Kansallismuseon jälkeen kiertelin, kaartelin aurinkoisessa, liki helteisessä Helsingissä kuvailemassa. Shoppasinkin, – itselleni kesähousut, juhlahousutkin. Siitä tyytyväinen.

Ja sitten kunhan tyär töistä vapautui, lähdimme syömään. Tänään tyttären valitsema ruokapaikka: Basbas Tehtaankadulla. Mukava bistro, loft-tyylisessä miljöössä. Burrata jota nautimme (yhtenä) alkupalana oli ihan huikean hyvää, eikä kukkakaalibruschettakaan huonoa ollut. Eikä mikään jättänyt toivomisen varaa.

Kävelimme verkkaisesti takaisin Assan (= Steissin) nurkalle, josta ysi-ratikalla Hakikseen. Citybreakin, kesälomamatkan ensimmäinen päivä on ollut hyvä.

Terveisiä Rantapellon koekeittiöstä

On kertynyt muutamia kesäruokapöytiin sopivia uusia kokeiluja, joten kokoanpa ne tähän.

~~~~~~~~~~~~~~

Lohikakkuset
(joita olen tehnyt usein ennenkin, ja ohjeenkin julkaissut, mutta hieman tuunasin sitä, joten laitanpa uudelleen)

Pohjaan
150 g voita
3½ dl vehnäjauhoja
½ dl vettä
1 dl emmental-raastetta

Täytteeseen
250 g lämminsavulohta
½ sipulia ja tilliä

Päälle
1 prk pippuri- & sitruunaruokakermaa
1 kananmuna

Nypi pohjan ainekset sekaisin, ja laita jääkaappiin puoleksi tunniksi. Leivo taikinasta pötkö ja paloittele 12 osaan, jotka pyörittelet palloiksi. Painele taikina silikonisiin muffinsivuokiin tai italialaisiin leivosvuokiin (leivontatarvikehyllyssä on).

Murustele lohi, sekoita se tillin ja sipulihakkeluksen kanssa ja täytä muffinsivuoat. Sekoita kerma ja muna keskenään ja kaada vuokiin. Uuniin n. 200 astetta ja 15–20 minuuttia.

Kuvassa on haukimurekepihvien ohessa; tein näitä Aapelin synttäreille tupla-annoksen, josta pari säästin että saatiin iltasella osana ruokaa nauttia. NÄitä voi tarjota iltateellä, kesäillassa valkoviinin kera, alkupalana salaattipedillä, lakkiaispöydän suolaisena… Ihan luottoleipomus on minulla tämä.

3

Haukimurekepihvejä
en ollut koskaan ennen tehnyt, mutta perjantaisen kauppatorin aamukuvauksen jälkeen kävin hallissa, ja Pekurin kalatiskissä oli jauhettua  haukea. No minä kauppiaalta (joka on Pehtoorin veljen vaimo eli olemme ”miniäksiä”) kyselemään ohjetta miten moista työstän. – Kananmunaa ja mitä muuta?

Uskoin kun kerrottiin, että parempaa tulee ilman kananmunaa, ”laita smetanaa, ja mitä sattuu kaapista löytymään…” No laitoin purkillisen smetanaa, ruokalusikallisen ruohosipuli Creme Bonjouria, puolikkaan sitruunan mehun, paljon silputtua tilliä ja hienoa merisuolaa ihan reilusti (ainakin teelusikallinen). Paistoin voissa lettupannussa, ja kun rupesin näyttämään, että kalapihveistä ei tule oikein kiinteitä, lisäsin pinnalle vähän juustoraastetta. Hyviä olivat, oikein hyviä (kuva lauantaina postauksessa).

Eilen hiiligrillattujen (aika onnistuneesti marinoituneiden) lampaanfileiden oheen tein bulgurista lisukkeen, johon vegeosaston lisäsi Italian lipuksi… 😉 Parsan välttelijät ja raakaa sipulia karsastavat saattoivat valita, mistä kohtaa ottaa.

3-3

Bulgurista lisuke
Tämä vähän karun näköinen lisuke valmistuu keittämällä bulguri paketin ohjeen mukaan, joskin keitinliemeen yksi kanafondinappi. Kun bulguri on keitetty sen sekaan lisätään ruokalusikallinen voita tai kunnon loraus oliiviöljyä, ehkä vähän sitruunamehua, (raakaa) paloiteltua paprikaa, silputtua makeaa sipulia ja kevyesti ryöpättyä parsaa. Tämä on haaleana ja kylmänäkin hyvää, jos jää niin seuraavana päivänä evässalaatin joukkoon loput. Fetakuutiot sopivat myös hyvin, erityisesti hiiligrillattujen herkkujen ollessa kyseessä. Keep it simple!

Ja sitten vielä jälkkäriä. Eilen vihdoin keksin, mitä tehdä mansikka-vaahtokarkkimassalla (muuta kuin syödä lusikalla suoraan purkista ja tuntea itsensä sokeriseksi ja huonoksi ihmiseksi… ).

3-2Rahka-mansikka-vaahtokarkki -jälkkäri

1 prk mangorahkaa
1 prk vispikermaa
tuontimansikoita, joiden päälle on ripoteltu vähän sokeria edellisenä iltana
2 tl vaniljasokeria
1/3 prk Stuff Marshmallows-vaahtokarkkimassaa

Pilko mansikat lasin pohjalle, vispaa kerma, sekoita joukkoon rahka, vaniljasokeri ja viimeiseksi Stuff.
Tee aamupäivällä, anna makuuntua jääkaapissa iltapäivän lopulle, nauti pois. Ei ollut edes sietämättömän makeaa, hyvää kylläkin.

 

 

Huomenna ihan uudenlaisten herkkujen parissa,  – ruokakirjeenvaihtajanne on lähdössä pikkureissulle. Sellainen kesälomafiilis tässä jo viikonlopun ollutkin…

Pihalla kameran kanssa

Viikonloppu on mennyt puutarhan, valokuvaamisen ja Aapelin ehdoilla. Niin ja auringon ja hyvin syömisen.

Juuri sain palautetuksi, monta tuntia etuajassa ;), tämän viikon kuvaustehtävän: ”Kuvatkaa kahdeksan kuvan essee/reportaasi/tarina, jossa on selkeä alku ja loppu. Aihe on täysin vapaa.”

Ensimmäinen ajatukseni oli kuvata juttu otsikolla ”Kauppatori herää kesäaamuun”. Olin torilla perjantaina ennen seitsemää, – oli ihana aamu, mutta kyllä oli niin verkkaista torin herääminen, ettei siitä kahdeksan kuvan sarjaa saanut, ei millään. Vain yksi vihanneskauppias, ja sitten kahdeksan jälkeen yksi rihkama- ja yksi metrilakukauppias hiljalleen alkoivat purkaa autojaan myyntikojuihin. Ja väkeä ei juuri ketään.

Sitten kehiin Plan B. Juttu kesäkukista: huvi ja hyöty samalla kertaa. Ja kahdeksaa kuvaa varten sitten parisataa otosta, joista sain rakennetuksi jonkinlaisen ”repparin”. Ja samalla laitetuksi kesäkukat.

Tänään sitten Huvilan siivous.

Huvila

Huvila-3 Huvila-4 Huvila-5 Huvila-6

Sen siivoan kunnolla vain kerran vuodessa, ja siihen kyllä uppoaa hyvinkin puolipäivää, varsinkin kun Kärscher-ikkunanpesulaite on mökillä.

Loppu päivä ja ilta meni tehden ja nauttien sapuskaa nuorille ja nuorten kanssa. Ja Apsua kuvaten. Nuoripari pyysi, että ottaisin joku päivä Aapelista 1-vuotiskuvat. Studiokuvina. Sen verran säästöbudjetilla ovat, että tällaiseen päätyivät. Mielellänihän minä, joskin vähän arastellen – päätettiin, että ensi viikonlopuksi studion taas kasaan.

Olisi kyllä kannattanut tänään vähän enemmän suunnitella niin olisi saanut paremmat kuvat kuin missään studiossa ikinä. Oltiin pihalla, ja Aapeli sai eka kertaa olla nurmikolla ja näki eka kertaa saippuakuplia. Voi sitä riemun määrää!

Saippuakuplia

Aapeli on ykkönen

Puutarhapäivä. Paitsi kaksi tuntia oltiin Aapelin synttäreillä.

Apsu on yksivuotias.

Aatu 1 v. (2)

Ja mikään ei ole ollut ennallaan sen jälkeen kun tämä pieni tuli maailmaan ja muutti mummin maailman.

Oli merkillinen tunne mennä pojanpojan synttäreille. Niin monet syntymäpäiväjuhlat kuin olen omilleni järjestänyt, ja nyt sitten yhtäkkiä minä olenkin se mummi, joka lähden lapsenlapsen synttäreille.

Valon lapseksi olen tätä pientä ryhtynyt puhuttelemaan. Apsu on valo, ja suunnilleen kolmas sana, jonka oppi oli …amppu. Lamput, aurinko, ulkoilma ovat ilo ja niitä kaikkia me tervehdimme, käsi (vasen) ojossa katsellaan aurinkoa ja lamppuja. 😉

 

Oli hassua mennä pojan ja Miniän kotiin vieraaksi. Kaikki oli hyvin, enkä minä ollut vaikuttanut asiaan, – hassua. Ja merkillisen mukavallehan se tietysti tuntui.

Kuka on oppinut poseeraamaan, kun kamera on esillä? Onneksi ei minun kameralleni, vaan vain tädin miehen kännykameralle, jossa sentään oli salama ja kunnon ääni, toisin kuin mummin ihan taviksessa järkkärissä. …

Mummin kamerasta ei paljon välitetä…

Tämä toukokuun aurinkoinen pihalauantai on ollut ilo, paljon uutta viritelmää… keittiössä ja puutarhassa… niin kuin nyt vaikka haukimurekepihvit…

Palaan niihinkin huomenissa, tai maanantaina.

 

Pitkän päivän ilta

Aamuseitsemältä torilla. Yhdeksältä kotona kääntymässä. Kymmeneltä puutarhalla. Puoleltapäivän kotona leipomassa. Parin tunnin päästä kaupan kautta pyöräiltyä Caritaksessa. Iltapäivällä palaveri kukkakauppa Kanervan showroomissa. Neljältä treffit, – mieheni kanssa. Seuraavat pari tuntia La Vidassa. Auringon alkaessa paistaa jo alempaa pyöräily kotiin. On jo ilta.

Kesä

Hyvä päivä tänään.

Kesä jo. Nyt voi lopettaa D-vitamiinien joka-aamuisen syömisen, etsiä korurasiasta helmet, joita on mukava pitää farkkujenkin kanssa, lakata varpaankynnet punaisiksi, tehdä kouluun harjoitukset kesäaiheista, pukeutua farkkutakkiin ja Converseihin, siirtyä aamiaisilla puurosta viiliin, kulkea yhä useammin lyhyet kaupunkimatkat yms. mielummin pyörällä kuin autolla, aloittaa Donna Leonin uusi dekkari, käydä haudalla vähän harvemmin, suunnitella pian tekevänsä gazpachoa, miettiä ilolla ja odottaen, että pian näkee tyttären, kuvailla kesäkukkia, laskea päiviä, että pääsee taas mökille, valmistella työleiriä, vähentää koneella notkumista, tuoksutella illan tullen – metsän reunassa – laskeutuvaa kosteutta, nauttia sääskettömistä hetkistä. Kaikkea sellaista.

Valo tuntuu hyvälle, lämpö ihanalle.

Elämä on.

Kesä-2

Pensasmustikoista on moneksi.

Kesä-3

Kovasti koetin olla ostamatta liikaa kesäkukkia. Mutta tulihan niitä taas paljon. Ja samalla kuvasarja yhteen jos toiseenkin tarkoitukseen… Palaan asiaan.

Kesä-4

Niin paljon tänään, että postausta on pilkottava tulevina päivinä.

Viiniä ja huoltoa

Viinin maistajaiset tänään.

Sokkona maistelimme, emmekä – tietenkään – arvanneeet/tienneet, että teemana oli GSM (= grenache, syrah, merlot). Hieman sellaista arvailimme, mutta emme tiennneet ennen kuin pullojen etiketit paljastettiin.

 

Torstai-4

Ja kympin rhonelainen oli melkein yhtä hyvä kuin vasemman reunan kallis Hahn. Sokkomaistelu on hyväksi.

Torstai-3

JA trendiruokaakin oli Ruskossa tarjolla: Paahdettuja paprikoita, Hmmm.  ja paljon muuta hyvää.

Torstai

Ei sovi unohtaa, että aloitimme (torstai)illan Ruinartilla.

Torstai-2

Tällaisina päivinä kun  pitkälle iltapäivään kului äidin kanssa kierroksella ja illansuussa siirtyminen ´vapaalle´ viinikerhon tapaamiseen, tulee mieleen, kuinka onkaan hyvä, että huomenna ei ole työpäivä. 😉

Omarista ja Hopeatoffeesta gourmetia

Näin hyvissä ajoin ennen viikonloppua voisin julkistaa, ylpeänä esittää, kaksi uutta jälkkäriä, jotka olen itse kehittänyt: Creme brûlèe Omar ja Panna Cotta Hopeatoffee, per favor!

Omar -idea syntyi kun joku viikko sitten olin päättänyt – vastoin tapojani – leipoa aika perustavallisen täytekakun, ja tehdä siihen pinnalle kuorrutuksen Omar-karkeista, kuten olin jostain ruokalehdestä/blogista joskus bongannut. No en sitten tehnytkään, vaan tein sen valkoisen sokerikuorrutekakun, joten Omar-pussi jäi kaappiin. Oli parasta käyttää se johonkin jälkkäriin, ettei tulisi napostelluksi ihan ilman syytä. Siis jos? – Päätin kokeilla, eikä se ollutkaan huono kokeilu.

Creme brulee Omar

Creme brûlèe Omar (kuudelle)

1 prk (3,3 dl) kuohukermaa
1 dl maitoa
4 keltuaista
1 pussillista (= 15? kpl) Omar-karkkeja

Pinnalle hienoa ruokokidesokeria, ja muutama karkki paloiteltuna.

CB

Pilko omarit pieniksi kuutioiksi. Kuumenna maito ja kerma kiehuvaksi hiljalleen ja sulata siinä samalla omarit.
Sekoita keltuaiset ja kaada kerma-maito-omar -liemi ohuena nauhana sekaan.
Sekoita hyvin, mutta älä vaahdota. Kaada seos siivilän läpi annosvuokiin.

Nosta annosvuoat syvälle uunipannulle ja laita uuniin.
Kaada uunipannulle kuumaa vettä niin, että se ulottuu annosvuokien puoliväliin.
Kypsennä uunin alaosassa (190 astetta) noin parikymmentä minuuttia.

Ota uunista, kun massa alkaa olla hyytynyttä, mutta ei vielä kovaa.
Laita jääkaappiin jäähtymään. Pinnalle ruokokidesokeria, ja tohota pinta rapeaksi.

Päälle vielä muutama karkkikuutio.

Ja sitten toinen jota tein viime viikonlopuksi. Idean sain koulussa yhdeltä makean ystävältä. Hyvä idea olikin. On sen jo muutkin kyllä keksineet. Mutta Omar Creme Bruleeta ei ole. 😉

 

Musta panna cotta ~ Hopeatoffee Panna Cotta (neljälle)

1 liivatelehti
3 dl Vispikermaa
1 tl vaniljasokeria
(1 tl lakritsijauhetta)
5 Hopeatoffeepötköä

Liota liivatelehteä kylmässä vedessä.
Pilko toffee palasiksi, sulaa siten paremmin.
Kuumenna kerma, lisää toffeet ja sokeri (ja lakujauhe).
Sekoita niin kauan että toffee on sulanut.
Nosta kattila pois liedeltä ja laita liivate seokseen.
Jäähdytä vähän aikaa kylmässä vesihauteessa samalla sekoitellen (estää kuorettumisen).
Jaa pannacotta kahvikuppeihin tai laseihin. Pidä peitettynä jääkaapissa n. 3 – 4 tuntia.

Jo oli hyvää.

Hopeatoffee Panna Cotta

Molemmat helppoja hyviä, vaikea töpeksiä.

Huomenna minulla onkin leivontapäivä. Aapelin synttärit on tänään, sankari juuri piipahtikin, mutta juhlat on vasta lauantaina, ja minä lupasin tehdä ainakin lohipiirakoita.