”Jakoaikana” kurpitsaa

Pyhäinpäivä, kekri, halloween … sehän tässä on taas edessä. Kaltaiseni halloweenia vierastava on taas törmännyt kurpitsaan, kurpitsoihin. Ja olen lupautunut perjantaina puhumaankin halloweenista – tai siis sen historiallisista juurista (vrt. kevään luento”kiertueeni” teemat). Jospa sitten jo huomenna tai viimeistään perjantaina laittelen asiasta juttua tännekin.

Mutta sitä ennen ruokavinkki ensi viikonlopun ruokapöytään, oivallista pyhäinpäivän ruokaa. Paahdettua kurpitsaa, per favor!

Jo vuosia sitten Etelä-Afrikan reissulla törmäsin butternut pumpkiniin, jonka nimi suomeksi on, jostain herra-ties-mistä-syystä, myskikurpitsa.  Reissun jälkeen ainakin kerran syystalvesta on tehty tätä Pampoenmoes -lisuketta, siihen kyllä kannattaa käyttää tätä ”voipähkinä”-kurpitsaa, jota  nykyisin jo saa Oulustakin.

Kurpitsa_-2

Nimenomaan halloweenin aika tuo nekin Stockan hevi-tiskille. Sieltä sellaisen siis kotiin kannoin vakaana aikeena tehdä jotain uutta kurpitsaruokaa.

Ja muistuipa mieleeni hyväksi kehuttu resepti, jonka näin joku viikko sitten Option Makujen maailma -sivustolla. Paahdetut vihannekset kun ovat meillä tehneet kauppansa, ja korianteri kuulosti hyvältä ”ryhdistäjältä” muutoin vähän makealle ja pehmoiselle kurpitsalle.

Siemenien putsaaminen ja paahtaminen on ehkä vähän tarpeetonta, ainakaan tässä yksilössä eivät olleet mitään kulinaarisia tähtimakuja, mutta ovathan ne kauniita. Ja onhan niissä varmasti jotain hyväätekeviä juttuja, vaikka antioksidantteja tai hivenaineita tai jotain – sovitaan niin kun kerran moisen pipertämisen tulin tehneeksi. 😉

[klikkaamalla kuvat suurenevat ja melkein voit tuntea huumaavan tuoksun.]

Kurpitsa_-3

Tämä oli ihan tavattoman hyvää. Vähän mietimme, kuuluuko kuoret syödä? –  Vähän kai sama kuin uuniperunoissa, voi syödä tai jättää syömättä.

Kurpitsa_-4

Ohje noihin ylläoleviin täällä, ja lisäksi jo viime vuonna postaamani ihanan gourmet-kurpitsakeiton ohje, jonka olen saanut paistinkääntäjäystävältäni.

Pyhäinpäivän tienoo, kekrin aika, sadonkorjuujuhlan aika on vuodenkierrossa ollut vuoden vaihtumisen aika. Satovuoden päättyessä on katsottu vuoden päättyvän. Tähän vanhan loppumiseen ja uuden alkuun liittyy käsite ”jakoaika”, eräänlainen välitila. ei enää vanhaa vuotta mutta ei vielä uuttakaan. Silloin tehtiin paljon ennustuksia tulevasta, ja siihen liittyi myös työkieltoja: pyykinpesu, teurastus, kehrääminen ja vaikka lampaiden keritseminen olivat kiellettyjä.

Minulle tämä ”jakoaika”-käsite sopii nyt paremmin kuin hyvin, mutta työkielto ei oikein pure. Huomenna kun on tohtoriseminaaria ja sekä perjantaina että lauantaina esitelmän kaltaista puheenvuoroa käytettävä. Joten ihan selkeästi olen vielä uuden ja vanhan välissä.

Uuteen liittyen kurpitsat kummittelevat myös koulun etätehtävissäni.
Koulutuksen viikkohaasteeseen (”kontrasti”) vastatakseni
tulin ottaneeksi ehdolle tämmöisenkin kuvan.

Kontrasti-10

Huomenna teen tuolle jotain! 😀

4 kommenttia artikkeliin ””Jakoaikana” kurpitsaa”

  1. Myskikurpitsa on perinteinen köyhän väestön (maalaisten) jälkiruoka Unkarissa. Leikataan sirpeiksi, laitetaan uunipellille ja paistetaan uunissa pehmeiksi miedossa lämmössä. Imeltyy paistettaessa ja on varsin maukasta syötävää. Meille tarjotuista oli siemenet poistettu eikä kuorta syöty. Otimme mallia paikallisten ateriointitavasta.

    Vastaa
  2. Unkarissa on näemmä laitettu ihan perinteisesti, siis siten kuin juureksia usein tulee laitetuksi. Ja varmasti olivat hyviä, – tuo ettei kuoria syöty on hyvä tieto, kiitos siitä. Ehkä mekään emme sitten ensi kerralla syö edes osasta kuten nyt teimme. 😉

    Vastaa
  3. Jännitystä oli ilmassa tänään, kun eilen ostin kurpitsaa ensimmäisen kerran ikinä! Ja vielä perunoiden sijaan tarjosin nämä kurpitsat. Mokasin sen verran, että kanelia liikaa suhteessa ohjeeseen, mutta onneksi punnitsin myös korianterin, vähensin öljyn määrää. Tuo ”pesto” toimii varmasiti huomenna myös naudan sisäfileen lisukkeiden kanssa. Jukurttikastikkeeseen lisäsin kotimaista Göransin Hot Chilikastiketta, kokonaisuus toimi ennakkokauhuani vastoin ihmeen hyvin, hevosen lehtipihvien ja tuoreista suppilovahveroista tehdyn kastikkeen kera. Perkasin kuoret jäljelle jääneistä kurpitsoista huomista kurpitsasosealkukeittoa varten, johon lisään kurpitsalyhdystä kaiverretut lihat. Nyt koulun kurpitsapikkelsin traumat voi unohtaa!

    Vastaa
  4. Voi kuinka ihana kommentti, Sirpa! ja mikä parasta: maistui!

    ”Pesto” tosiaan sopii varmasti moneen muuhunkin yhteyteen, broilerillekin?

    Hevosen lehtipihvit? Hmmm, kuulostaa eksoottiselle. Mutta varmasti olivat hyvää.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.