OLO – työkavereiden läksiäislahja nautittu

OLO-8

Lensimme eilen puolelta päivin Helsinkiin. Oli hyvä yhdistää ensi viikon patikkareissuun työkavereilta kesän alussa saamani läksiäislahja – lahjakortti ravintola Oloon. Ehdittiin työnseisauksen alta Finnairin kyydillä pääkaupunkiin.

Pohjois-Espalla sijaitseva Olo on palkittu ja kehuttu monilla foorumeilla, Michelin tähdelläkin merkitty. Tuskin omalla rahalla oltaisiin koskaan raskittu ravintolan Matka-menua lähteä syömään. Varauksen tein jo kuukausi sitten, ja silloin tuli mieleen, että kun kerran tyttären luo tullaan bunkkaamaan ja tällä on synttärit tässä lähipäivinä, niin voisin antaa hänelle illallisen lahjaksi, jotta voisimme lähteä kolmestaan juhlimaan.

Menimme tytärtä töistä vastaan, ja tällä oli tieto, että Vanhalla ylioppilastalolla on ”Mikä viini” -tapahtuma, joten kävimme siellä aperitiivisamppanjat nauttimassa. Mukava tapahtuma kaikkinensa, ei liikaa väkeä, ja kuudella eurolla sai Roederin vintage 2006 samppanjaa lasillisen.

Kiertelimme keskustassa odotellen OLOn aukeamista. Kaksi yli kuusi olimme siellä ja makumatka alkoi.

Emme ole ihan varmoja, montako ruokalajia niitä oli, yritin toki kuvata kaikki. Järkkäri ei sentään ollut mukana, eivätkä pienet annokset kännykuvissa pääse oikeuksiinsa, mutta uskokaa pois että 16 (!!?) huikeaa gourmet-annosta olivat iso nautinto. Pipertelyähän nuo useimmat olivat, mutta se ei merkinnyt mitäänsanomatonta makua, vaan mahtavaa makusinfoniaa, jossa voluumit nousivat loppua kohti.

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

OLO

Alussa tuli pienenpieniä annoksia melko tiuhaan, kaikki tietysti esiteltiin, samoin kuin ne viisi viiniä, jotka valittuun pakettiin kuuluivat.

AiYx_1wqq-2aYDYMAn-FY43wdzsNfQZ0-Ox6tIfY8c5l

Naurista ja osterinlehteä.

AomGUKDphJ_osF_w-tDg0BS7l4AsUQGMoeeaa87sAMd7

Ruiskeksi ja taimenen mätiä, tilliä ja sitruunaa. Tämä jo antoi lupauksen huikeasta makumatkasta, joka oli alkamassa.

AtqYV91W5wE0Vi7jrPtZUwFRX6G6zrs_wq1sIu-GpXbK

Puikulaperunaa ja herkkutattia.
(”Tattikeitto” oli tuon palleron sisällä, hmmmm. Sienifriikki tytär piti tästä vielä enemmän kuin monista muista …)

AqqCr6c69C5xepJmluk-eUd4sMHZIZe13QWKQuvsEvmD

Noissa piiraissa oli sisällä haudutettua possua ja hapankaalta, kuorrutus Västerbotten-juustolla. (Siis olen ollut ihan ruokatrendin huipulla Västerbotten innostukseni kanssa. 😉 )

AnTsPx9qCbgLexbvJesuZDcLZt4jzP_OvinDul1oMfJN

Siikaa, savustettua munanvakuaista ja sinappikermaa.

Al6EmFZRFDgGU-fj0QmXh9tqcBooGPJlfhqfp_C5ZWtf

Emmer-mannaa ja kuivattua poron sydäntä.
(Mannan alla sienisiirappi. Tässä annoksessa tekstuuri ihan poikkeuksellisen erinomainen.)

Ah9KFPd99wpUwWxRyiyuvmOc1R-ODU408IizfPKB26Sx

Retiisiä ja vuohenjogurttia.
(sen voi tarjoilla näin kauniisti!)

OLO-2

Tämä varsin rustiikisti tarjottu mallasleipä linnunmaksapateineen ja kirnuvoineen oli hyvää, tietysti.

WP_20150917_19_33_58_Pro-2

Kuningasrapua, vahapapua ja heraa.

Tässä esimerkki kuinka kuva vääristää: kuningasrapua! Ah onnea. Tämä oli yksi parhaista makupaloista.

OLO-4

Kuhaa (ja päällä sen suomuista tehty grumble!), hernettä ja lipstikkaa

OLO-5

Härkää ja purjoa (liha oli tartar, sipuli oli vaikea syödä).

OLO-6

Vasikan kateenkorvaa, kaalia ja kanttarellia.

Olisikohan tämä ollut koko matkan kohokohta?

Ensimmäinen jälkiruoka on veistoksellinen.

OLO-7

Omenaa monessa muodossa. Tämä oli ehkä huikeasta ulkonäöstään huolimatta ”tavallisin”, ei ollut oikein minun makuuni.

OLO-9

Kun tämä viidestoista!! ruoka, toinen jälkiruoka, tuotiin, ajateltiin, että miksi noin iso ”köntsäys” vielä, ei mahdu. MUTTA: se oli ihmeellinen. Se häipyi kun pistettiin suuhun. Tarjoilijalta kysyttiin, mitä se oli, kuin että, se oli kuin ilmaa, niin kuultiin että se oli ”ilmautettu” pumpulla. Höyhenen kevyt rakenne, mutta aika intensiivinen maku.

OLO-10

Ja lopuksi ihanat suklaapallerot hiekkalaatikolla. Suklaahiekkakin syötiin.

Perfetto!

IMG_0011

OLO-12

Kolmen ja puolen tunnin jälkeen jätimme OLOn ja suuntasimme kohti Kalliota. Iltapalaa ei tarvittu, mutta ei ollut myöskään epämiellyttävän täysi olo. Oli erinomaisen hienon ja hyvän lahjaillallisen jälkeinen raukeus ja hyvä mieli.

6 kommenttia artikkeliin ”OLO – työkavereiden läksiäislahja nautittu”

  1. Olisi joskus mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa, kun tuollaisia menuita suunnitellaan. Miten kokonaisuutta lähdetään rakentamaan, mistä ideat tulevat jne. Oma taiteenlajinsa ehdottomasti tuokin.

    Meneekö joku ruokalaji(t) kotikokeiluun? 😉

    Vastaa
  2. Melkolailla vastaavan ateriakokonaisuuden nautin Berliinissä 60-vuotispäivänäni lahjana tyttäriltä. Alussa mietittiin, pitääkö mennä currywurstille myöhemmin, mutta kyllä tuli maha täyteen, muttei liian tukevaa oloa.

    Vastaa
  3. Erja, pitkällinen prosessi varmasti on tuollaisten suunnittelu. Ei, ei mene kotikokeiluun, oli niin finediningia, että en osaisi.

    Jael, niin oli. Ei unohdu ihan heti.

    Marja, hienon lahjan sinäkin olet saanut.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.