Työpaikaton – mitähän tästä tulee?

Appiukko soitti heinäkuun puolivälissä Pehtoorille, no soittaa kyllä monta kertaa viikossa yleensäkin, mutta tämä asia koski nyt minua. ”Miten se miniä on siellä pärjännyt?” Pitkään oli appi pohtinut ensin itsekseen ja sitten miehelleni, että ei se taida hyväksi olla, että miniä lähti  yliopistolta töistä. Oli kovasti epäillyt, ettei siitä mitään tule kuitenkaan: ”Se ei ossaa olla, menee kuitenkin Linnanmaalle – heti kun silimä välättää”.

Käydessämme eksnaapureilla jokunen viikko sitten syömässä oli eksnaapureista nimenomaan maskuliini se, joka sanoi, että minun töistä lähtemiseni ei tule onnistumaan: ”Et osaa olla ilman töitä”. Äitini on jo lakannut toistamasta tätä asiaa. Täällä blogin kommenteissa Pena on pari kertaa kummaksunut moista irtiottoa. Moni tuttu ja ystävä on myös ollut hyvin skeptinen sen suhteen, että tämä olisi helppo elämänmuutos.

Moni – joista huomattavan moni yliopistolainen – on onnitellut. Sanonut ymmärtävänsä, ja samalla toivovansa, että itse pystyisi/uskaltaisi tehdä saman.

Kukaan – ainakaan suoraan päin naamaa – ei ole esittänyt paheksuntaansa siitä, että heittäydyn ennenaikaisesti pois tuottavan työn parista, ennenaikaisesti ”eläköidyin” (vaikka enhän sitä todellakaan tehnyt. Eläke(ikäni 64 v.) on vuosien, vuosien päässä), joten kun yhteiskunnassa vaaditaan työurien pidentämistä ja kaikkien tuottavaa työpanosta Suomen nostamiseksi taloudellisesta ahdingosta, minä olen selvästikin porukanpetturi. Kun aikanaan tätä päätöstä tein ja vatvoin, minua itseäni ”rintamakarkuruus”-ajatus hieman ahdisti. Oli ajatus, että luovutan turhan helposti. Semminkin kun minä-kuvassani ja elämässäni työ on aina ollut aika iso tekijä. Aloitin palkkatöissä jo ihan pentuna, itse asiassa 11-vuotiaana rahastajatyttönä, mikä kertoo siitä, että olen aina ajatellut, että minun ”pitää” olla töissä. Sen lisäksi, että se on lähes aina ollut sitä, että saan olla töissä. Olen kuitenkin hyvin kiitollinen, että minulla oli nyt mahdollisuus valita.

Siinä, missä monet ovat sanoneet, ettei tästä mitään tule, monet ovat sanoneet, että ”sulla aika kyllä varmasti kuluu, tekemistä on niin paljon”. Ja moni on kysynyt, mitä aiot ryhtyä tekemään. Ei minulla mitään varmaa suunnitelmaa ole ollut, eikä ole vieläkään, kaikenlaista pientä aietta ja viritystä tässä kyllä on ja on ollut. Ja olen yrittänyt muka kysellä, että onko sitä pakko aina tehdä jotain. Ei ole oikein uponnut tuo.

Pehtoori on jo ennakoivasti ilmoittanut, että hän lähtee sitten marraskuussa mökille ainakin viikoksi. Mies kun tietää, että tämä työpaikattomuus, opettamattomuus, opiskelijattomuus, pätemisen tarpeen tyydyttämättömyys, kiireettömyys ei näin kesälomafiiliksissä (jollaista minulla siis vielä hyvin vahvasti on olemassa) ole minulle, eikä sitä kautta hänellekään ;), sietämätön asia. Varsinkaan kun on reissattu ja juhlittu koko elokuu. Ja syyskuuksikin on vielä pari reissua tiedossa, joten nou hätä. Mutta entäs kun tulee talvi? – kuten sanottu, Pehtoori pakenee piilopirttiin Hangasojalle. 😀

Olen itsekin sanonut, että kyllä tässä varmasti sellainen ”surutyö” on tulevan vuoden kuluessa tehtävä: tiettyinä hetkinä, vuoden ja huom. LUKUvuoden kierrossa elän sellaista ”jos-nyt-olisin-töissä-niin… ” Kyllä jo nyt koko elokuun olen aina keskiviikkoisin klo 10 – 14 ainakin hiljaa mielessäni todennut ”on mun vastaanottoaika ja minä täällä vaan huitelen” tai perjantaisin kolmen, neljän aikaan olen todennut ”nyt olisi työviikko pulkassa”. Tietäisin, vaikkei seuraajani ja pari muuta kollegaa olisi tänään sähköpostilla työasioista kyselleetkään, että nyt on pari hektistä viikkoa edessä. Tai siis olisi.

Tänään on yliopiston avajaiset. Olisin just nyt…

On jätettävä vanha …

1-11

Jotta voi hypätä uuteen…

1-12

Monia hyviä asioita

2-4

Naiiviahan tällainen on, mutta silti .. ehkä juuri tänään on aihetta kirjoittaa (pitkästä aikaa), että onni on …

… kävellä pihalla – viemään roskat – avojaloin. On vielä niin lämmin, että pihakiveys tuntuu ihanalta, lämpimältä jalkojen alla. Kivestä lähtee lämpö, jonka toivon kulkevan mukanani pitkälle syksyyn.

… että puhelin ei sittenkään särkynyt. Kunhan tilttailee, ja oikuttelee, mutta lopultakin välittää viestit lapsille ja ystäville.

… että äidillä on murtunut – vain – kylkiluu, – ei lonkka.

… että, eilisen juhlinnan jälkeen oli jo aamulla niin reipas olo, etten edes ajatellut skippaavani lenkkiä. Ihan vain itseni vuoksi se oli tärkeää tehdä. Eikä milllään muotoa ollut huono kokemus. Päinvastoin: tässä lämmössä ja valossa tuntui hyvälle.

… ruoka onnistui. Uusi broiler-marinari toimi. Ja broilerin oheen erilaisia grillikasviksia, monenlaisia, jotka nekin maistuivat.

… kun Tahvo nukahti syliini.

… pitkän viikonlopun pari viinilöytöä. Molemmat todettiin vähintäänkin kelvollisiksi. Tuo riesling on puolikuiva, mutta se toimi mausteisen ruoan kanssa todella hyvin. Voisin kuvitella, että aasialainen ruoka nauttisi tästä. Sushille, pullet porkille? Ja tuo Gaia-sekoiteviini oli makoisa. Argentiina rulettaa ohi Chilen.

viinit

… että yksi iso asia järjestyi. Ystävyyden kautta. 😉

… että luonnontuhojen aiheuttamat vahingot meillä koskevat vain muutamia kesäkukkapurkkeja. Runsas toissapäiväinen sade pieksi vain kesäkukkia. Ei muuta hätää. Siivoilulla selvisin tästä.

… kun eilen ottamani ”Nallikarin kuutamoyö” -kuvat saivat ”Oulu tutuksi”-FB-ryhmässä pitkästi toistasataa tykkäystä.

… ”sunnuntai kestää iltaan asti”. (Petri Tamminen).

Nallikarissa 120 v. juhlat

Tänään entisten nuorten juhlat: ystäväpariskunnan 120-vuotisjuhlat Nallikarissa. Eikä mitkään pienet kakkukahvit lähipiirille, vaan paikalla paljon ystäviä Helsinki – Oulu – Rovaniemi -akselilta ja paljon meillekin tuttuja.

Nallikari-5

Niitä, jotka tapaamme aina vappuaattona ja niitä, jotka käyvät meillä kerran kesässä kalaaseissa (Gruppo San Lorenzo siis), minun ja toisen päivänsankarin yhteisiä työkavereita ja monia muitakin tuttuja. Lisäksi hieno sää, hieno paikka, hyvää ruokaa ja kaikenmoista mukavaa, mm. kuvia menneiltä vuosikymmeniltä. Ja bändi. Saatiin tanssiakin.

Välillä livahdin pihalle pikkukameran kanssa. Täysikuu. Ja Nallikari.

Nallikari-6

Taksia odotellessa tällaista valoshowta ….

 

Nallikari

Nallikari-2

Paluu kuntosalille

Oli synkkä ja myrskyinen aamu. Ja sääennusteessa pisaroita oli piirrelty koko päiväksi, joten ei puhettakaan mihinkään lenkille lähdöstä. Saatikka, että oltaisiin lähdetty Rokualle patikoimaan ja sienestämään kuten vähän haaveena oli ollut. Myös ajatus valokuvausretkestä Hailuotoon oli hylättävä. Eikä pyöräily torille vesiroiskeissa ja vihmassa kiehtonut. Ja kuten odotettavissa oli, Pehtoori ei halunnut kanssani keilaamaan.

Joten minä tein kaikkeni, että keksisin, miksi en lähtisi salille. Minulla oli kerrassaan loistavia, aukottomia, liki tieteelliseen tietoon perustuvia, ylivertaisen perusteltuja meriselityksiä välttää – kauan aiottu, viimeistään syyskuun aluksi itselleni määräämä – paluu kuntosalille.

  • – Ensinnäkin olkapää on eilisen fysioterapian jälkeen aika herkkänä, kipeänä. [Pakkoko sitä on käsitreenillä saliura uudelleen aloittaa?]
  • – Toiseksi en edes tiedä, missä minun salikengät on. [höpö, höpö – ovat roikkuneet jumppakassissa eteisessä toukokuusta lähtien.]
  • – Eikä minulla taida olla edes kuntosalikorttia. [Pehtoori kyllä on sellaisen jo toukokuussa pyynnöstäni minulle hankkinut. Se on sen samaisen kassin, jossa on kengät, salihanskat ja vesipullo, sivutaskussa.]
  • – Salilla ei saa ulkoilmaa. [Niin. Ei saakaan, eikä siis sadettakaan, joten juuri siksi, juuri tänään kannattaisi mennä.]
  • – Eikä minulla ole treeniohjelmaa, sellaista personal trainerin tekemää paperia ja opastusta, jonka mukaan mitään tekisin. [Niitä on seitsemän aktiivisen kuntosalivuoden jäljiltä pieni mapillinen; ei muuta kuin vain valitsen sopivimman.]
  • – Alkoholin nauttimisen jälkeisenä päivänä ei saa treenata. [Eilisellä kahden hengen kotona nautitulla hääpäiväillallisella nautitut kaksi lasillista erinomaista argentiinalaista Gaia-punaviiniä tuskin ovat peruste kieltäytyä kuntosalille lähtemisestä.]
  • – Olisi imuroitava ja muutoinkin vähän siivoiltava, sehän käy liikunnasta. [Käy se. Mutta ei kyllä nyt ihan riitä päivän liikkumiskiintiön täyttämiseksi.]
  • – Sitä paitsi minä en halua! Täytyisi valita sellainen liikuntamuoto, josta pitää ja joka tuntuu omalta, jotta siihen sitoutuisi. [Kummasti vain olen liki koko vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen salitreeniin sitoutunut.]

 

Kun Pehtoori sitten pitkällisen aamulehden luku-urakkansa ennen yhdeksää lopetti ja ryhtyi tekemään lähtöä salille, annoin periksi ja lyöttäydyin mukaansa. Pehtoorihan käy salilla ympäri vuoden monta kertaa viikossa [silloin kun ei ole ollut menossa tai toipumassa polvi- tai selkäleikkaukseen/esta].

InstagramCapture_d60f8e3e-7218-43bb-916c-13d993a6e04c

No eihän siellä salilla ollut juuri mikään muuttunut. Muistin ohjelmat suunnilleen ulkoa, tosin jätin kaikki käsi/hartia/olkavarsi/talja/punnerrus etc. -jutut tekemättä. Pelkkä laitteiden katsominen teki kipeää olkapäässäni.

Juuri olkapääni kipeytyminen, ”romahtaminen” kuten fysioterapeutti puolenkymmentä vuotta sitten totesi, oli yksi syy, miksi kolme kertaa viikossa ennen töihin lähtöä monta vuotta jatkunut hyvä tapa rapautui. Salilla käynti oli tapa, jota en kyseenalaistanut, kunnes…

Salilla-2

Täällä Temmatussakin on todisteita aktiivisesta, aiemmasta kuntosaliharrastuksesta,. Tämä on ehkä kaikkein noloin juttu. Kun tämä olkapäävamma kävi liki sietämättömäksi jäi salilla käyntikin, vaikka olisi tietty voinut tehdä vain jalka- ja vatsa/selkätreeenejä. Mutta minä lopetin kokonaan.

Mutta tänään. Tänään olen astunut KORKEAN kynnyksen yli ja käynyt ainakin yhden kerran salilla. Huomenna voi olla vaikea nauraa, pikkuisen pallea jo nyt sen oloinen, mutta toivon mukaan tästä se kuntosalielämä lähtee taas nousuun. Olen jo ladannut Spotifyihin ”Latin Dance” -musiikkia pariksi tunniksi ja katsellut sopivia (isoja) T-paitoja tuolta vaatekaapistani, … kun kerran tai parhaassa tapauksessa kahdesti viikossa saisin käytyä…

 

Kotimaan huippukohteet?

Kesän jo hiipuessa, ystävä- ja sukulaisvierailujen vähetessä, lomien loppuessa, ei enää niin paljon vieraissa kaupungeissa ja kylissä liikuta. Minä kuitenkin vielä viime viikon Naantali – Helsinki – Lahti -muistoissa elän, ja kun meille ehkä on syksyllä tulossa uusia, vieraspaikkakuntalaisia, vieraita ja ensi kesän kapituliakin ajatellen jo mietin, mitä Oulusta olisi hyvä näyttää vieraille, niin ajattelin kysellä, mihin sinä oululainen viet vieraasi?

Kotimaanmatkailu-3

Kotimaanmatkailu-5

Ja toisaalta mietin, missä kannattaisi käydä, kun eri puolilla Suomea vastaisuudessa liikutaan… Mihin minun vieraspaikkakuntalaisen ehdottomasti kannattaisi sinun kotipaikkakunnallasi mennä?

Kun minulla on nuo kotiseuturetket (ent.) Oulun läänissä ollut jo useana kesänä ohjelmassa, niin niidenkin tiimoilta ajattelin kysellä, että mikä on se kohde, jonne kotipaikkakunnallasi haluat/viet vieraasi? Missä paistaa sinun kotipaikkakuntasi aurinko parhaiten?  Naantalissa se tuntuu paistavan koko ajan, joka paikassa.

Kotimaanmatkailu-4

Muutama viikko sitten veimme ystävät Ivalossa (meidän toinen ”kotipaikkakunta”) vaatekauppaan (ks. vastikään Aamulehdessä julkaistu juttu 92-vuotiaasta Hilja Pettersonista, joka on yrittäjä edelleen!!), veimme heidät myös Jorpulipään huipulle ja Inariin Juutuankosken rannalle ja Aanaar-ravintolaan. Mihin sinä viet ystäväsi, kun he tulevat käymään luonasi, eivätkä oikeastaan tunne kotipaikkakuntaasi ollenkaan? Missä on kaunein näköala, missä paras ruokapaikka? Onko kotipaikkakunnallasi erityisen hyvä museo tai jonkun kuuluisuuden koti, joka kannattaa vieraille näyttää, tori tai luontonähtävyys joka on ”must”?

Meille oli niin hienoa viime viikolla päästä näkemään ja kuulemaan ja olemaan Naantalissa ”alkuperäisasukkaiden” kanssa. Näimme paljon muutakin kuin sataman ja rantakadun. Naantalin kalliot olivat minulle merkillisen tärkeitä, – liekö olisi koskaan kaksistaan tuonne(kaan) löydetty?

Kotimaanmatkailu-7

Eikä olisi osattu mennä leirintäalueen kallioisiin mäkiin, ”joissa on hyvä treenata”, saatikka että olisi oikeaan aikaan osattu olla kirkon oven takana, jotta pääsimme myös sisälle.

Helsingissä ilman tyttären opastusta ei olisi päästy/löydetty yhden suurimman suomalaisen lehtitalon toimituksen keittiöön. Tuolla tyär syö lounaansa (lue: purkillisen rahkaa.).

Kotimaanmatkailu-6

Jollei itse oltaisi muutamaa kuukautta aikanaan Helsingissä asuttu ja nyt tyttären tässä lähellä asuessa, tuskin olisimme oikeasti tännekään jostain keskustan hotellista menty.

Kotimaanmatkailu-2

Lahdessa olen käynyt työmatkalla viimeisen kymmenen vuoden aikana kolme kertaa: luento/kongeressimatkalla, mutta jollei erikseen olisi opastettu/kehotettu, olisiko nytkään tullut hienossa satamassa saatikka Sibeliustalossa käydyksi.

Kotimaanmatkailu-8

Kotimaanmatkailu-9

Näin yhtäkkiä – jos nyt just pitäisi päättää, mihin veisin harvoin Oulussa käyviä viertaita, veisin heidät Hupisaarille ja Ainolan puistoon. Sieltä näkee moneen suuntaan, siellä on museo, museoita, viehättävä pieni kahvila, puutarha, mukava kävellä, tai sinne voi mennä vaikka piknikille. Se on lähellä keskustaa, siellä on paljon historiaa, henkilökohtaistakin, kerrottavaksi, siellä on kaunista ja rauhallista. Tai sitten: Nallikari. Se vaan on niin hieno paikka. Norjalaiset turistit, joita siellä joka kesä käy/majoittuu satoja, tuhansia, kutsuvat sitä Pohjolan Rivieraksi. Tiedä häntä, mutta Nallikari ja Hietasaari ovat niin hienoja.

Kerro, mihin sinä veisit ystäväsi, tai minne suosittelisit minun kotipaikkakunnallasi menevän…

Töistä tyyneyttä kohti

Kyllä kannatti käydä tänään töissä, eikun entisellä työpaikalla. Monestakin syystä. Ensinnäkin puolenpäivän lämmössä oli kukkamekko hulmuten ihana kävellä. Ei tuntunut lenkiltä. Tuntui kesälle ja lomalle. Palatessa kiersin vielä mutkan kautta, tuli ihan hyvä kilometrisaldo.

Toiseksi oli mukava kesän jälkeen nähdä muutamia työkavereita. Rupatella tovi. Ei vielä ainakaan ollut vaikeaa jutella.

Merkillisen mukavalle tuntui sekin, että reilun tunnin viipymisen jälkeen huomasin, että olisin tarvinnut allergialääkkeitä, joita en pujon kukinnan jälkeen ole taas käyttänyt. Käänteisesti siis hyvä: se että en enää siellä allergisoivassa, huonon hapen kolmannessa kerroksessa puolta hereilläoloajastani vietä.

Sain ymmärtääkseni nyt ihan vihoviimeiset (kesä)opintosuorituksetkin opiskelijoille kirjattua, muutamia opintohallintoasioita neuvottua ja päätökseen vietyä.

Mukavaa oli myös, että siellä odotti minua kirjalahja. Ja sitten vielä sain kauniin handmade-kaulakorun parhaalta työpariltani. Lahjojakin vielä.

Kun sitten vielä tässä illan olen paistinkääntäjän tiedotus-, www-, kuva-, arkistointi- yms. asioita tehnyt alkaa olla mieltä painaneet rästit hoideltu.

Aika seesteinen olo on nyt.

 

1-2

Vanhuudesta

Luen parhaillaan Minna Lindgrenin dekkaria ”Kuolema Ehtoolehdossa”. Se on hauska kirja, mutta se on myös kantaaottava kirja siitä, millaista vanhusten hoito on Suomessa. Lindgren osaa kirjoittaa vakavasta asiasta hauskasti ja viisaasti. Hän osaa kirjoittaa vanhuudestakin, vaikka on minua nuorempi.

Äitini kanssa tänään pitkään – taas kerran – juteltuani, tiedän että Lindgren tietää, mistä kirjoittaa.

Vanhuus-2

Lindgrenin kirjan 94-vuotias Siiri Kinnunen joutuu Meilahteen lääkärin luo, ja tämä on esittämässä hänelle sydämen tahdistimen asennusta: ”Kaiken kaikkiaan lähes riskitön toimenpide, hyvin pieni operaatio”, toteaa lääkäri ja samaan hengenvetoon hän jatkaa, että ”hoitamattomana sydämen rytmihäiriöt voivat olla hengenvaarallisia”.

Vanhuus

Tässä vaiheessa Siirillä on sanansa sanottavana, ja hän toteaa lääkärille…

Te tarkoitatte, että minä voin pahimmassa tapauksessa kuolla, niinkö? – Te olette vielä nuori ihminen, ja te ette ehkä tiedä, että vanhuus on etupäässä ikävää. Päivät kuluvat hitaasti eikä mitään tapahdu. Ystävät ja sukulaiset ovat kuolleet pois eikä ruoka maistu millään. Televisiosta ei tule mitään katsottavaa ja silmät väsyvät lukemisesta. Nukuttaa, mutta uni ei tule, ja sitten täytyy valvoa yöt ja nuokkua päivät. On kaikenlaista kremppaa, ihan koko ajan, pientä, mutta kuitenkin. Ihan tavallinenkin askare muuttuu hitaaksi ja vaivalloiseksi, niin kuin varpaankynsien leikkaaminen. Voitteko kuvitella, että se on yhtenä päivänä suunnaton operaatio, johon ryhtymistä yrittää kaikin tavoin lykätä?”

Ja Siiri kehottaa lääkäriä käyttämään aikansa ja asentamaan tahdistimensa nuorille, sillä:

”Me vanhukset emme kuole millään, vaikka haluaisimme. Joskus me puhumme palvelutalossa sellaista, että te lääkärit ette ehkä ymmärrä, että kuolema on ihan luonnollinen asia. Elämä päättyy kuolemaan, eikä ole mitään järkeä tarjota minun ikäiselleni lisää elinaikaa ja kieltää kahvista sokeri. Ei lääketiede ole epäonnistunut, vaikka ihmiset kuolevat lopulta vanhuuteen.”

Vanhuus-3

Tänään siis vanhuusjuttuja äitini, eikun Lindgrenin, sanoin. Lindgrenin monta muutakin kirjaa olen tässä viime kuukausien aikana lukenut, ja pitänyt hyvin paljon. ”Sivistyksen sietämätön painolasti” kolahti omaan elämäntilanteeseeni enemmän kuin hyvin, myötäelin hyvin paljon. Palannen tuohon kirjaan lähiviikkoina.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

3 kk-10Ja nyt palaan vielä eiliseen postaukseeni, johon en millään saanut liitetyksi haluamiani kuvia Tahvosta. Syykin ongelmaan löytyi: web-hotellikapisiteetteni on taas äärirajoilla. Jo yli 11 000 kuvaa on tässä blogissa, joten pikkuisen kuvat eivät sitten muka enää mahtuneet. Hieman resurssien siirtoja tein, ja nyt sitten eiliselle olen lisännyt monta kuvaa meidän pienestä, tänään kolme kuukautta täyttävästä, pojanpojasta. Siis katsohan eilinen postaus tuosta alta, tai klikkaa tästä.

 

 

Kotiin palattua

Pikkuisen on keho ollut kummissaan, kun ei ole pitkiä lounaita, ei päivällisiä hyvässä seurassa, ei gourmet-illallisia, ei kuohujuomia missään välissä eikä punaviinin tilkkaakaan ruuan kera. Lenkkimaastokin tasainen, ja tuttu. Yöunet pitkät ja päivässä aikaansaamisen meininki.

Gratinoitua kukkakaalta ja voinokareessa haudutettua sipulia ja poronvasanmaksaa, joka pakkasen sivulokerosta löytyi, olivat kyllä kelpo arkiruokaa kotipihalla iltapäivän auringossa vähän ennen kuin tänään koulunsa aloittanut Juniori perheensä kanssa tuli käymään.

Tahvo oli nauravainen itsensä, nyt jo kolmen kuukauden ikäinen. Ja ihan on merkillinen tämä pojanpoika: menee useimmiten kymmenen aikaan illalla unille, saattaa herätä kerran syömään, mutta yleensä nukkuu aamuseitsemään. Juttelee jo kovasti, asiaa ihan omilla sanoilla on paljon. Perustellusta syystä vauva voi joskus huutaa tovin oikein kunnolla, mutta pääasiassa on yhtä aurinkoa koko poika. Ihana on.

3 kk-2

3 kk-3

 

 

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

 

[kuvien liittäminen ei tähän aluksi oikein kunnolla onnistunut (nyt 25.8. iltasella toimii): liekö koneeni oli uupunut kuvatyöskentelyyn. Ilta nimittäin meni Kapitulin kuvapostausta tehdessä. KLIKS.]

Lahden (kastike)kapituli vol. 2

Grand Dinner-11

Kastikekapitulin toinen päivä jatkui illallisella Lahden Sibeliustalossa.

Kuuden tietämissä installointitilaisuus (= uusien jäsenten juhlallinen järjestöön vihkiminen) oli päätöksessä ja Sibeliustalon Puusepän salissa alkoi kaupungin tarjoama cocktail-tilaisuus.

Samppanjan nauttimisen yhteydessä otin oululaisista paistinkääntäjistä aveceineen ”luokkakuvan” ja ”kaverikuvia”.  Kaikkinensa otin eilen yli 300 kuvaa! Järkkäri oli siis mukana. Ja onneksi oli. Oli paljon kaunista, tyylikästä, herkullista kuvattavaa.

Grand Dinner-31

Hienon hieno tila teki oikeutta kattauksille. Korkea tila loi tilantuntua vielä enemmän kuin sitä todellisuudessa oli: valo oli hyvä ja loi tunnelmaa.

Grand Dinner-2

Illallinen eteni vakaasti, sopivan nopeasti ruokalajista toiseen, ja niiden välissä saimme kuulla mitä tuleman piti ja myös viinit esiteltiin. Istuimme ja nautimme.

Sellaista minä kyllä ihmettelin, kun olin pääruoan jälkeen vessassa ja kiertelin kuvailemassa ja väistämättä tulin kuulleeksi muutamia keskustelun pätkiä, että oli ilmassa sellaisia kommentteja kuin: ”Paljon oli luvattu, mutta eihän näissä nyt mitään erityistä ole. Tavallista kurmeeta.”, ”Ei oikein ole mitään makujen ilotulitusta” tai ”Meidän pöydässä on ihan liian kylmiä punaviinejä”, ”On kyllä parempiakin illallisia syöty”. Voi hyvä tavaton, sanon minä.

Seitsemän ruokalajin (+ amunen) illallinen 400 hengelle ei ole mitään pieni juttu. Ja että se hoidetaan siten, että kaikilla on ruoat jotensakin yhtä aikaa edessä, että ne ovat lämpimiä silloin kun on tarkoitus että ne ovat lämpimiä ja että ne todellakin ovat kauniita, suurin osa niistä on mahdottoman hyvän makuisia, niiden joukossa on uusia makututtavuuksia, ja muutamista vielä ikimuistoiseksi yltäviä, loistavia makuelämyksiä, niin en kyllä ymmärrä, että jotkut viitsivät urputtaa, etsiä virheitä, kritisoida ja kitistä.

(Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.)

Menu ja viinit

Erityisen paljon tuollainen natina ärsytti, koska siihen ei ollut mitään perustetta. Grand Dinner oli tavattoman hyvä ja harmonisia makukokonaisuuksia sisältävä, ammattilaisten tekemisen onnistunut tulos, ja siinä oli muutamia huippuja, joiden muistelemisestakin tulee hyvä maku suuhun: savuahvengalantiinia ja maa-artisokkaa ja niiden kanssa aniksella maustettua fenkoli-keittoa. Jo se tuoksu!

grand-dinner-9

Ja sitten omenagranite ja granaattiomenakastike: se oli kesäinen, hento ja herkkä, mutta maku hyvin intensiivinen ja ihana – ja rakenne perfetto! Sillä oli sellainen ”nostattava” vaikutus. Melkein olen samaa mieltä kuin Pehtoori, että siihen olisi ollut hyvä lopettaa.

Grand Dinner-15

Auringonlasku Vesijärven rannalla oli elokuun lämpimässä illassa lepuuttava.

Grand Dinner-12

Grand Dinner-14

Meidän pöydässä oli mukava, jo monivuotisesta tuttuudesta tuleva rauhallinen olo ja mukavasti polveilevaa keskustelua.

Hyvä mieli jäi.

Grand Dinner-13

Koko kapituli oli yksi parhaista, mitä on koettu. Tämä oli meille kahdeksas (vaikka on hieman arveluttavaa tehdä mitään ranking-listaa näistä, mutta muistot, ne muistot!). Järjestelyt sujuivat, ja sää tietysti on tärkeä tekijä tällaisten juhlien onnistumisen kannalta. Ja nyt sää oli paras kaikista.

Ja sitten minullahan on sellainen henkilökohtainen fiksaatio (vai sittenkin ongelma? :)), että ”tukka hyvin, kaikki hyvin”. Kapituleissahan tästä asiasta on tullut minulle jopa henkilökohtainen kriisinhallinnan mittari (ks. mm. yksi surkuhupainen kokemukseni muutaman vuoden takaa): ja nyt homma oli ihan vahingossa hanskassa. Jo Helsingissä, perjantaina kun tulimme lenkiltä, piipahdin  tyttären asunnon lähellä olleessa kampaamossa kysymässä ”ehtisikö joku pestä ja föönätä hiukseni?”. Ja ”joku” ehti. Eikä mennyt kauaa, ja koko viikonlopun pärjäsin kriisittä. Huippujuttu!

Ensi vuoden elokuussa kapituli on sitten Oulussa. Osaltani olen ollut sen järjestämisessä jo mukana, mikä ehkä näkyy kuvassa ja nimessä 😉  – ja työ jatkuu.

Grand Dinner-32

Koskapa jätimme myös eilisen Grand Dinnerin jälkeen menemättä hotellin sisäpihalle bailaamaan, ihan kuin perjantainakin, niin ei ollut mitään estettä, etteikö olisi voitu tänään aamukymmeneltä lähteä ajelemaan kohti Oulua. Läpi tyynien järvimaisemien huristeltiin kotiin. Tänä vuonna oululaisilla ei ollut yhteistä kapitulikuljetusta, ei eväitä, ei yhteistä, väsynyttä naurua paluumatkan bussissa, ei menomatkan rasvarieskaeväiden rippeiden nauttimista.

Mutta tänään tuntuikin liki viikon kestäneen ”lomamatkan jossain Etelä-Suomessa” lopuksi hyvälle ajella kaksistaan kotiin. Ja kotiin oli kovin hyvä tulla.

Grand Dinner-34

Leppeä syyskesän ilta pihalla: ruusujen raukeina odotellessa vielä vettä, pihakiveyksen reunaan jo keltaisen nauhan muodostuttua, oli hyvä kotiutua.

Grand Dinner-35

Lahden kapituli vol. 1

Jos illallisella on 15 eri kastiketta, voisi luulla että makujen sekamelska on jo epämiellyttävä ja että ruokaa on niin paljon, että tulee huono olo. Mutta eihän se niin mennyt…

Eiliseltä illalliselta jäi mieleen monta hienoa makumuistoa, ei mitään, mikä ei olisi ollut hyvää, mutta jos joitakin on erikseen mainittava, niin sitten nämä: savusiikatahdas ja prosecco-sitruunahyytelö, tryffelillä ja ankanmaksalla maustettu maalaispatee karpalogeelin kera ja pääruoan entrecoten kanssa tarjotusta kuudesta!! eri kastikkeesta erityisesti klassinen, yksinkertaisuudessaan erinomainen, syvänmakuinen rosmariini-punaviinikastike ja hummeri-vaniljavoi, ui-jui… voitteko kuvitella: hummeri-vaniljavoi ja entrecote!

20150822060615

Jälkiruoasta, jota monet pitivät illan parhaana osana, minäkin pidin kovasti, mutta ”Seurahuoneen suklaakakku”, joka oli suklaafondantin ja mutakakun välimuoto, oli melkein jo liian tujua tai täyttävää, liian paksua – siis minun makuuni. Mutta eihän se vaatinut kuin pienen tuokion ja viisi!! eri kastiketta tuekseen ja myös jälkiruoka oli nautittu.

Minulla ei ollut isoa kameraa mukana illallisella, kun luulin, että Dinner Amical on cocktail-tyyppinen juttu, jolloin olisi ollut kuljettava, vaihdettava paikkaa, lautasen, lasin ja kameran kanssa. Siksi ei ole kuvaa tavattoman hienosta buffeepöydän esillepanosta. Siinä oli raaka-aineita (tai jotain niihin viittaavaa) joita sitten oli tarjottavissa ruuissa: hedelmiä, hiiliä, yrttejä, metsästä jäkälää, merenrannan kiviä…. kaunis oli.

1-5

Tilaisuus oli – toisin kuin yleensä kapituleissa – kuitenkin pöydissä-buffee-tapaan tehty. Tavallaan hyvä niinkin, ja meillä ”uutta ja vanhaa” pöytäseuraa, oikein mukavaa sellaista, joten ilta kului – tietysti – nopeasti. Ja keskustelu pyöri luonnollisesti ruoan ympärillä. 😉

Emme  lähteneet enää jatkoille, vaan hyvissä ajoin vetäydyimme nukkumaan. Mistä aamulla toisiamme kovasti kehuimme. Hotellin aamiaispöytä ei meidän käynnistä juuri huventunut: kahvia, vähän hedelmiä, pari palaa juustoa ja sitten lähdimme lenkille. Naantalin ja Helsingin aamujen jälkeen vuorossa lenkki Lahdessa: Vesijärven rantaan kävelimme. Kaunis oli aamu. Kauniita ovat Lahdenkin puistot ja rannat.

Lahden kapituli-6

Ja lämmintä edelleen.

Lahden kapituli-2-3

Kävimme katsomassa myös Sibelius-talon, jossa on tämän iltainen Grand Dinner.

Lahden kapituli-5

Aamulenkin jälkeen Sokokselta tuliaisia kotiin ja sittenhän olikin jo aika lounaalle.

Usein kapituleissa lounas on päivien ”helmi”.  Tänä vuonna neljästä lounaspaikasta oli valittava mieleisensä kastikkeen perusteella. Olin valinnut meille samppanja-rapu-kastikke-paikan, mutta sinne oli enemmän halukkaita kuin paikkoja. Niinpä meidän lounaskin oli Seurahuoneella, missä myös eilinen Amical. Ja ei, ei lounaassakaan moitteen sijaa: tai noh, pientä  huomautettavaa ehkä kuhan kypsyydestä, mutta muutoin ihan hurjan hyvä, ja sopivan kevyt  kokonaisuus.

Eturuoka(härkäcarpaccio huhtasienillä ja valkoisella kotimaisella tryffelillä maustetun majoneesin, Kolatun kuttucheddar-juuston (uusi tuttavuus, josta pidin hyvin paljon) ja paahdettujen kapristen kanssa oli parasta mitä olen piiiiitkään aikaan syönyt. Sitä ei ollut paljon, mitä voi pitää hyvänä asiana.

Lahden kapituli-3-2

Pääruokakin minun makumaailmaani erinomaisen sopivaa…

Lahden kapituli-4

Kampasimpukkamoussea, kuhaa, maa-artisokkapyreetä, fenkoli-voikastiketta. … Hmmmm.

Ja jälkiruoka ei pettänyt, ja nyt ei ollut liian raskas.

Lahden kapituli-2-2

Lakriksifudgea! Ja sitruunaa.

Katarri minulla? Eipä ole muistunut mieleen näiden äärellä eikä näiden jälkeen.

Nyt on kohtalon hetki: iltapuku esiin! Toivottavasti mahtuu päälle.
Kohta lähdemme Grand Dinnerille!

Lahden kapituliin

Miksi lähteä merta edemmäs kalaan, jos kotimaassa voi turisteilla erinomaisesti.

Tänään aamulenkki Linnanmäen, Stadikan ja Kaupungin puutarhan maisemissa. Usein Finnairin bussissa istuessa tulee puutarhan ohi ajellessa mietittyä ”tuolla pitäisi käydä”. Tänään käytiin.

Helsinki-2-6

Ruusujen aika. Niitä oli satoja!

Helsinki-18

Agapantukset viihtyvät Töölönlahden rannallakin.

Helsinki-6

Suomessa? – Kyllä keskellä hektistä perjantain aamupäivää liki Helsingin keskustassa.

Helsinki-2-5

Minullakin on kotona kaktuksia – sisällä ja ulkona noita mähkä?kasveja. Mutta ne eivät näytä tuolta. 🙁

Helsinki-5-4

Taverna, jossa kävimme maalikuussa. Kuin jostain Välimeren rannalta – ja on itseasiassa Kallion urheilukentän laidalla.

Tänään ei kuitenkaan sinne, vaan taas maiseman vaihto: ajelimme puolenpäivän jälkeen Lahteen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Hyvin ehdin kuuntelemaan Conseiller Culinaire, opetusneuvos Martti Lehtisen oivallista, hauskaa, seminaariesitelmää ”Hyväntahtoisia neuvoja soosin keittäjille ja herkkusuille, jotka elävät syödäkseen.”

Lahdessa on siis paistinkääntäjien suurkapituli (meitä on nelisensataa) ja tämän teemana on Soossi. Siis menut ja koko tapahtuma on lähdetty tekemään ”kastike edellä”, mikä sitten näkyy kyllä esimerkiksi tämän illan Diner Amicalissakin.

Iltapäivän aikana on ehditty jo tavata monia tuttuja. Tämä on meille jo kahdeksas kapituli, joten ympäri Suomea paistinkääntäjistä on tuttuja tullut. Vielä kun Lahtea hellii helle (hotellin mittari näytti iltapäivällä + 29 C) niin juhlatunnelmaa vielä löytyy.

klikkaamalla suurenee.

Lahden kapituli

Kaupunkipatikka?

Ehkä tälle päivälle voisi todellakin antaa nimen kaupunkipatikka? Olemme kävelleet reilusti yli 10 kilometriä Helsingin katuja, ehkä lähemmäs 20 km? Sisällä emme juuri ole olleet.

Kun tyär aamulla lähti, hoitelin työsähköpostit pois päiväjärjestyksestä, vähän paistinkääntäjäasioita posteilin ja sitten lähdimme kohti Cafe Ursulaa. Kun kuitenkin oli jo liki lounasaika vaihdoin aamiaisen lounaaksi: Toast skagen. Ja meri, ja lämpö, ulkomaalaisolo edelleen ja liikkumisen riemu.

Helsinki-14

Helsinki-12

Jatkoimme Kaivarissa kävelyä, (alkukesän häissä näissä samoissa maisemissa todellakin erilaisessa) kelissä!

Helsinki-3-2

Paljon lenkkeilijöitä, äitejä lastenvauneineen, eläkeläisiä, turisteja (japanilaisia)
– olin kovin ihmeissäni kuinka paljon ihmisiä liiikkeellä.

Helsinki-4-2

Alkuiltapäivästä oli annettava periksi, ja vetäydyttävä Porvoonkadulle huilimaan. Ja minä nukuin oikein kunnon päiväunet. Noin vain! Japaniin asti ehdin unissani. Herätessä taas epätodellinen olo. Ja vähän sellainen ”miten-minä-saan-tällaista-kokea”, ei ihan huono omatunto, mutta kuitenkin.

Ja kohti Taiteiden yötä! Tästä tyttären asunnosta ei ole kuin vajaa pari kilometirä Sörkän Teurastomolle, jossa oli yksi Taiteiden yön (suurin? ruokatapahtuma). Sinnehän me sitten lähdimme eturuoan nauttimaan. Olisi ollut tarjolla vaikka ja mitä. Katuruoka on nyt in.

Helsinki-2-4

Helsinki-3-3

Helsinki-4-3

Helsinki-5-3

Sörkasta siirryimme keskikaupungille bussilla, – joku raja meidänkin city-tepastelulla.

Ja Helsingin keskustan lämpimät kadut täynnä taiteiden yön viettäjiä, pieniä juttuja siellä ja täällä bongattiin.

Helsinki-8-2

Helsinki-7-2

Helsinki-6-2

Herkkujen Suomi – lähiruokatapahtuma Rautatientorilla. Syys-toberkin olisi ollut; suomalaisten pienpanimoiden oluita, mutta sepä ei ollut meidän juttu. Siis ne oluet eivät olleet.

Helsinki-13

Kiertelimme, kaartelimme, näimme ja koimme. Lopulta oli tunne, että sittenkin tarvitsee vähän enemmän ruokaa kuin parit makupalat alkuillasta. Sattui kohdalle Pastor. Tyttärellä paikasta positiivinen kokemus: siis sinne!

Ja harvoin olen syönyt mitään näin hyvää: Pato, Pressed duck & chicken, rocoto chili jam, ”kimchi” vegetables

20150820124406

En tiedä,  oliko minulla vain kaikesta tarpomisesta nälkä, mutta pidin tästä hyvin paljon.

Vielä ehdittiin lähikauppaan, jotta saatoimme täyttää tyttären jääkaapin, ja sitten tämäkin päivä on lopuillaan. Hyvin kiitollinen olen tällaisista(kin) päivistä. Ja viikonloppuna juhla vain jakuu… 😉

Rannikon tuntumassa edelleen

Naantalin auringosta – pikkukaupungin idyllistä – pääkaupungin kaduille ja merenrantaan.

Helsinki-5

Hotelli Palon aamiainen talon kellarissa: lämpimiä sämpylöitä ja pikkupullia, puuroa ja hedelmiäkin oli tarjolla. Emme kuitenkaan heti aamiaisen jälkeen jättäneet Naantalia vaan menimme vielä ystävien luo ja lähdimme jatkamaan eilen iltaista pyörä/kävelykierrosta pitkin Naantalin rantoja; kallioille kapusimme ja kujilla kävelimme.

Helsinki-2-2

Helsinki-3

Ei ihan joka talon tarinaa kuultu, mutta melkein. 😉  Sää, seura ja miljööt mitä mainioimpia. Torille istahdimme vielä kahville, ja kirkon kellojen lyödessä 12 lähdimme käymään kirkossa. Kaunis on Naantalin luostarin kirkko. Sisältäkin.

Helsinki-4

Hyvästelimme, lupasimme että tavataan vielä; seuraavaksi olisi vuoro Oululla.

Helsinki-6

Turku – Helsinki -moottoritietä ei ole ajettu vuosiin, ei ehkä vuosikymmeniin, mutta tänään nopeasti hurahdettiin Helsinkiin. Auto Porvoonkadulle parkkiin ja sitten tyärtä vastaan Alma Median ovelle. Haluttiin tietysti kurkata sisällekin.

Helsinki-10

 

Lähdimme kohti Kauppatorin rantaa, ja sitten Suomenlinnaan. Korkea aika viedä Esikoinen sinne; ei ole ennen siellä käynyt. Ja edelleen sää suosi. Muistanpa toisenlaisiakin käyntejä siellä. Eräänkin kerran olen opiskelijoiden kanssa siellä syksyllä ollut, tuulessa ja tuiskussakin.

Helsinki-8

Mutta siis tänään sinne mentiin kolmestaan, aurinkoisena iltana, kesän lämmössä ja tietysti myös syömään: ravintola Walhallasta oltiin (turhaan) varattu pöytä. Hyvin mahtui, ja ruoka hyvää, ei erinomaista, mutta hyvää ja ravintolassa  ihan omanlaistaan tunnelmaa. 😉

Helsinki-7

Paluu Kauppatorille ja sitten Porvoonkadulle hyvissä ajoin, tyttärellä kun on huomenna työpäivä…

Helsinki-11

Kuinka iloinen olenkaan, että työpaikkansa on Helsingissä eikä Meksikon Monterreyssä. Ja vielä paremmaksi asian tekee se, että tyär itse on samaa mieltä.

Helsinki-2

Kaunis on auringonlasku Helsingin Kalliossakin.

Naantalin aurinko

Naantalissa 1700-luvulla olleen maatullin tullikamarin rakennus oli punaiseksi maalattu, jotta kaikki kaupunkiin tulevat sen huomaisivat. Sen yhteydessä olevan portin yläosaan maalattiin keltainen aurinko loistamaan. Perimätietoon on jäänyt tämä ”maantietä matkanneen silmiin osunut maalaus” ja on syntynyt sanonta ”loistaa kuin Naantalin aurinko”.

Tänäänkin Naantalissa on paistanut aurinko.

Jo neljä vuotta sitten on tänne luvattu tulla. Luvattiin lokakuussa 2011 ollessamme Shanghain Jin Jang Tower -hotellin 42. kerroksessa Skybarissa juomassa rieslingiä kiinalaisen jazz-klubikonsertin jälkeen. Silloin luvattiin, että tullaan, ja nyt juuri se oli mahdollista.

Aamuvarhain lähdettiin kotoa, – päätettiin ajaa Jyväskylän ja Tampereen kautta. Liikennettä ei nimeksikään, ja liki Jyväskylään asti tie erinomaisessa kunnossa. Kun enimmäkseen tulee ajeltua tuota Eurooppa nelosta/Jäämerentietä pohjoiseen päin, oli ero siihen verrattuana ihan selkeä. SILTI en ajellut ylinopeutta.

Naantali

Puolelta päivin Pehtoori rattiin, ja matka halki suloisen Suomen, auringossa, tyynessä kauniissa elokuisessa tiistaissa jatkui. Kaura- ja ohrapellot viljavina, tuleentumassa. Tai en minä tiedä, miten niistä sanotaan, mutta olin kyllä hyvin vaikuttanut niistä.

AjPibUL7qhqQRIqx9hz-wb_Rhu7SjtC0DUe11tunloNt

Oletteko koskaan käynyt Ruutanassa, Lempäälän keskustassa, Varmiolassa, – mepä ollaan. Käytiin etsimässä lounassalaattia. Ei löydetty. Mutta ei se haittaa. Löysimme Nuutajärven Lasikylästä kahvion ja siellä croissantit. Lasikylä oli mitä viehättävin miljöö, vanhoine teollisuusrakennuksineen ja puukonttoreineen. Lasitaide- ja taulumyyntinäyttelyistä ja Iittala Outletista huolimatta onnistuin olemaan ostamatta mitään.

Naantali-3

Naantali-2-2

Tämän päivän määränpäänä siis Naantali, ja majapaikkana on hotelli Palo. Viehättävä pieni hotelli ihan vanhan keskustan tuntumassa. Olisi meidät majoitettu Villa V:aankin, mutta haluttiin kuitenkin olla ”omillamme”.

Naantali-4

Naantali-2-3

Tutustuimme näihin ihmisiin Kiinan matkalla ja he ovat kerran käyneet yhden illan mökillämme (Virallisilla päivällisillä 😉 ) ja satunnaisesti kirjeitse ja puhelimitse on pidetty yhteyttä. Eihän sitä enää tällä iällä kovin usein tällä lailla tutuksi tule ihan uusien ihmisten kanssa. Näihin on tutustuttu, ystävystytty.

Ja ilta on oltu heidän luonaan: ensin ihailemassa upeaa puutarhaa (erityisesti tämän neljän hengen seurueemme miehet ovat näitä puutarhaihmisiä) ja sitten saimme hyvin syödäksemme.

Naantali-5

Eikä ollut mitään vaikeuksia jatkaa juttua siitä, mihin Hangasojalla jokunen vuosi sitten jäätiin.

Naantali-6

Naantali-2-4

Kahdeksaksi lähdimme pyörillä [meillekin oli pyörät hommattu! Miten mukavaa!] satamaan kuuntelemaan iltarummutuksen ja -vesperin. Vesperi ensin presidentille (Kultarannan suuntaan), sitten kaupungille ja sitten merelle.

Naantali-7

Oli hyvinkin sellainen olo, että olemme ulkomailla. Jatkoimme matkaa pyöräillen ja kävellen Naantalia ristiin rastiin, hautausmaalla ja kylpylässäkin piipahdettiin.

Naantali-11

 

Naantali-9

Ja S. oli mitä mainioin opas: myös Naantalin historian kertojana.  Elokuun ihana ilta!

Naantalin aurinkokin laskee…

Naantali-8

 

Lenkkeilyn tarve

Huomenta. Minä olisin kyllä tänään voinut tehdä jotain muutakin kuin tulla tänne … lähteä vaikka lenkille, tai kiertelemään pyörällä pitkin rantoja.

Näin minä olisin varmaan tänään virastomestarille aamusella hänen lasikopperonsa ohi mennessä sanonut, jos olisin töihin mennyt. Noin minä usein kauniina aamuna tulin sanoneeksi, ja V. vastasi, että niin hänkin. Ja sitten me molemmat ryhdyimme sen enempää valittamatta tekemään tahoillamme töitä.

Kävinkin sitten lenkillä. Minun metsässäni, mereni rannalla. Tai pitäisi varmaan sanoa, että kuvat ovat minun lenkkireittini varren metsästä ja meren rannalta, jossa yleensä lenkillä käyn, – eivät suinkaan minun metsästäni. Vaikka kyllä tuo polku on jo niin ”oma”.

Klikkaa kuvat isommiksi… Melkein voit tuntua kuinka hyvälle tuolla tuoksuu.

Lenkillä

Lenkillä-2

Meri oli liki tyyni. Ja oli niin huikean kaunis kesäpäivä, ettei oikein tiennyt missä on, ja mikä aika vuodesta. Toppilan kukkuloilla oli paljon frisbee-golfaajia, mutta mahduttiin sitä kuitenkin yhtä aikaa… Eilenkin kävin siellä, ja kiekon heittäjiä vielä enemmän. Pitäisi joskus pyytää että saisin kokeilla – joskin luulen, että olkapääni ei oikein diggaisi ja toisekseen tuokin laji näyttää minulle vähän turhan verkkaiselle. Olen jo kuntosalikortin hankkinut, mutta eihän tällaisilla keleillä voi sisälle mennä? En minä ainakaan.

Lenkillä-3

Lenkillä-4

Olin poikkeuksellisesti vasta puolenpäivän jälkeen tuolla. Lenkillä kyllä onkin syytä käydä, sillä – kuten varmaan postauksista olette huomanneet – on tullut viime viikkoina syötyä aika hyvin, eikä mitään raejuusto-ananas-täysjyvä-broileri-salaatti -linjaa, vaan mm. suklaakakkua, joka on ihan pelkkiä kaloreita. Niin kotona kuin mökillä, systerin luona ja muutaman kerran ”ulkonakin” on nautittu erinomaista ruokaa, eikä tuleva viikko ainakaan tule muuttamaan tilannetta.

Alkaa olla kyseenalaista, mahtuvatko vaatteet enää kunnolla päälle, ja ihan johdonmukaisesti tämän huolen kanssa sitten ollessani aamupäivällä Höyhtyän suunnalla katsoin tarpeelliseksi nauttia lounaaksi Minettin jäätelötöttörön, ihan ilman mitään tekosyitä tai ”minä olen ansainnut tämän” -selityksiä. Ja olihan se hyvää.

Huomenna maiseman vaihto. … KESÄlomareissu edessä. 😉

Kalaasimenu varustettuna kommentein ja ohjein

Kesäsunnuntaiaamuun sai herätä tänäänkin. Aurinkoa koko päivän, ja nyt vielä kauniisti säteitä puiden välistä. Aika vasta palasimme pyörälenkiltä Nallikarista, jonne lähdimme illansuussa syötyämme. Nuoripari kävi syömässä eilisiä rääppiäisiä, joita ei onneksi kovin paljoa ollutkaan. Tuntuu, että eilen vieraille kyllä maistui kaikki mitä pöytään tuotiin. Nälkäisiä vieraita vai oliko ruoka oikeasti ”gourmettasoa”, jollaisen ilmauksen kiitoksissa kuulin? – Molempia varmastikin. Hyvä niin.

Monta tuntia söimme, emmekä puolilta öin vieraiden lähtiessä huomanneet taivaalle katsella: oli ollut revontulia! Elokuussa! No ne jäi näkemättä, mutta tänään on ollut hienoja pilviä taivaalla …  Klikkaa suuremmaksi, näistä saa ihan mukavia backgroundeja tietskarin näytölle.

Kalaasit-9

Kalaasit-10

No niin, mutta palataanpas ruokaan ja eiliseen…

Ehkä se, että ystäville meidän ”normijuhlaruoka” (= joulu, juhannus, tyttären läksiäiset ja paluut, mökkivieraat etc.) oli harvinaista herkkua, vaikutti myönteisten lausahdusten syntyyn. 😉  Mutta hyvin kuvaavaa on, että liki kaikkien eilisessä menussa olleiden ruokien reseptit on täällä Temmatussa jo olleet ainakin kerran esillä.

Kalaasit-2

Tänään kun oli ravintolapäivä, laitoin pop-up-ravintolan meidän piazzalle. Aika pienelle porukalle kyllä tarkoitettu… 😉 Nuoripari rääppiäisiin.

Kalaasit-3

Eilinen menu tässä. Kalaasit 2015. Lappi-menu, jossa mukana siis myös Norjan ja Ruotsin Lappi ~ Pohjois-Kalotti-menu?

LAPPI-MENU

Samppanjaa
ja vaahtokarkkeja

Lapaksia

Västerbottenin juustopiiras  [Tämähän on aika uusi tuttavuus. Tällä kertaa en laittanutkaan siihen aurinkokuivattuja tomaatteja vaan niiden sijaan paketillisen tuoreita pinaatinlehtiä. Ja tein piiraasta ohuemman kuin edellisellä kerralla. Tuli parempi minun mielestäni tällä tavoin. Oli oikein hyviä ”terveisiä keittiöstä” -palasia nuo.] 
Gjeitost-rieskaset [Tarvitaan kutunjuustoa (tunnetaan myös Norjan ruskeana juustona) ja tunnbrödiä (Fazer myy nimellä Rullarieska). Rieska voidellaan, ripotellaan pintaan vähän suolaa, sitten toiselle puolelle juustoviipaleita, ja toinen puoli käännetään päälle. Tämä on ollut minun henk. koht. paheeni jo 90-luvun puolivälistä, jolloin töiden vuoksi kuljin Keminmaassa ja usein samalla reissulla hain Haaparannasta tunnbrödiä ja Gjeitostia tai mysostia tai ruskiaa juustua, kuka milläkin nimellä tuntee.]
Porolastusalaatti [Ihan oma, uusi kehitelmä: 100 g porolastuja, prk raejuustoa, litra herneitä riivittynä, 1 rkl piparjuuritahnaa, 1 dl vatkattua kermaa sekoitetaan ja asetellaan salaattipedille (pieneen lastuveneisiin jos mahdollista. Kurkusta purje. ;)]
Skagenröra [minun mielestäni tuli liian valkosipulista, ja eilisessä versiossa sellainen kardinaalimoka, että siitä puuttui ”viimeistelevä” konjakkitilkkanen. Meillä kun ei ollut konjakkia, ei edes ruoanlaittokonjakkipulloa keittiössä, jollainen joskus on ollut.]
Savulohituulihatut [täytteeseen palanen savulohta, 1 prk smetanaa, puolikkaan sitruunan mehu, sitruunapippuria, suolaa, 10 cm pätkä purjoa ihan pienenä hakkeluksena, tilliä. Ei siis Creme fraichea vaan smetanaa. Tuulihattujen takuuvarmaohje on mm. Riemusta ruuanlaittoon -kirjasen lopussa.] 
Graavisiika
Saaristolaisleipä, pataleipä 
Luomuvoi

Lämmin ruoka

Poronfilettä [”pinnat kiinni valurautapannulla voilla paistaen, pippuroi, suolaa ja sitten 200-asteiseen uuniin toviksi. Jos raaka-aine on hyvää, ei voi epäonnistua.]
Lakritsikastiketta [tätä tosiaan tein jo keskiviikkona ison satsin. Juhlaruoalla ja vierailla parin päivän välein on mahdollista saada aikaan synergiaetuja. 😉 ]
Sipulihilloketta [tällä kertaa tuli ihan liian makeaa, mutta tee LappItaliassa sivulla 59 olevalla ohjeella) niin tulee hyvää.]
Samppanjarisottoa [Kuohuviiniä oikeasti, ei sentään samppanjaa risottoon. Tätä olin tehnyt pari vuosikymmentä sitten kun joskus ”keitrasin” isäni mökille tulleille vieraille, liiketuttaville, sapuskaa, ja tätä yksi eilisistä vieraista oli nuorena miehenä juuri siellä syönyt ja silloin ollut kovin tohkeissaan tästä. Eilen kuulin tällaisen sattuman josta en ollut koskaan ennen kuullut.]
Fenkoli-kurkku-vuohenjuustosalaattia [Taas tätä. Mutta sopihan se poron oheenkin oikein hyvin.]

Jälkihyvä

Hilla -créme brûlée [Valion perusohje, brulee-vuoan pohjalle lusikallinen Lapin Jängän hillakastiketta. Eilen oli parempi kuin torstaina. Olennaista on, että vesi ei saa kiehua, mutta että uskaltaa antaa bruleitten vähän tummua…]

Kahvia

Kaunispään kaarnikkakakku [Linkin takana oleva ohje pätee muuten, mutta nyt kun Wilhelmiina-keksejä ei mistään löytynyt, tein pohjan Digestive-Muro sekoituksesta, puolet ja puolet]
Pienet suklaa-vadelmaleivokset [tämä tehty torstailta jääneen kakun lopusta. Siis uusiokäyttöä.]
ChocoDelin konvehdit

~~~~~~~~~~~~~~~~

Osa menusta kuvitettuna …

Kalaasit-8

Västerbotten

Kalaasit-5

Kalaasit-6

11870752_10153521776006182_569042782514599116_n

Kalaasit-4

Kalaasit-7

Kalaasit Lappi-teemalla

Rustiikkia-5

Onnistui se!

Rustiikkia-8

Kaarnikkakakku siis. Ja kalaasit yleensäkin. Ei ainakaan vieraiden, ystävien, mielestä olleet mitenkään rupupilheet.

Rustiikkia-7

Savulohituulihatut olivat nyt parempia kuin toissapäivänä. Smetana, ei creme fraiche. Palaan asiaan joku päivä.

Rustiikkia-6

Porolastuveneet. Ei huono.

Rustiikkia-9

Ja sitten juhlat päättyivät…

Nyt vetäydyn unille, .. juhlat ovat ohi.

Ennen kalaaseja

Huomenna kalaasit. Kuudennettoista. Niistä tulee erilaiset kuin koskaan ennen. Eikö aina ole erilaiset kuin edelliset? On toki, mutta nyt jotenkin sellaiset rupukalaasit tulossa – minun mielestäni ainakin, sillä perinteisesti kalaasien (ruoka)teema on seurausta meidän edeltävästä (kesän) matkasta: Italia, Itävalta, Meksiko etc. Nyt emme ole käyneet ulkomailla (pl. kaksi vrk Norjassa), vain kaksi viikkoa mökillä, mikä sitten näkyy teemassa, tarjottavissa sapuskoissa ja myös kattauksessa. Rustiikkia siis on tulossa, ja teemana  Lappi (jossa mukana myös Norjan Lappi).

Meitä on kalaasipöydässä yleensä 14 henkeä (jolleivät meidän lapset/nuoret ole tunkeneet itseään mukaan kuten joskus on tapahtunut, – iloksemme kyllä), mutta huomenna meitä on vain kymmenen. Helpottaahan se roudaamista, kattamista, pipertämistä, mutta eihän se muutoin ole mukavaa. Mutta olen varma ja vakuuttunut että hyvät kestit kaikesta huolimatta huomennakin on. Ja huomaatteko mitä noissa kuvissa on olennaista?

Rustiikkia-2

Ei, ei sitruunat tai limet…

Rustiikkia-3

Eikä sälekaihtimet [,joista muuten Aatu tykkää ihan hurjan paljon. Tykkää kaikista sälekaihtimista.]

Rustiikkia

Olennaista on, että kaikissa kuvissa näkyy aurinko, vaikka vain sivusta paistavana valona, mutta nyt on ollut kesäpäivä.

Päivän lenkki hoitui kävelemällä – keskellä päivää, jolloin muut on töissä!! – Tuiraan ripsien ja kulmien värjäykseen. Hyvä ne on olla kunnossa sillä tässä on viikko vierailuja, visiittejä, kapitulia, juhlaa, menoa ja meininkiä siinä määrin, että ei haittaa vaikka jonkinlainen peruskunto kasvoillakin on olemassa.

Huolimatta siitä, että vielä työjuttuja tänäänkin olen sähköpostitse hoidellut, on tällä viikolla konkretisoitunut – edes vähän se, että olen lähtenyt, että voin valita milloin ja mitä teen. Se ei tunnu ollenkaan huonolta. ….

Torstain päivällinen

Meilläpä on ollut nuoria tänään ruokavieraina: Juniori & Miniä (ja Aatu tietysti) sekä Juniorin työkaveri avokkinsa kanssa. Olin luvannut tehdä kunnon sapuskan Juniorin kaverille palkkioksi Aatun kastejuhlan kuvausprojektista. Ja muutoinkin oli ollut puhetta, että olisi mukava istua ruokapöydässä ja testata muutama viini.

Minulla harvoin enää on mitään ruoanlaittopaineita, kun tulee vieraita, teen mikä tuntuu sopivalta ja yritän parhaani. Tälle illalle oli kyllä pieniä ennakko-odotuspaineita, vähän jännitystä  .. Tämä Juniorin kaveri kun on selkeästi gourmandi, joka kokeilee ja mitä ilmeisimmin osaa tehdä vaikka ja mitä… Erityisesti grillin ja savustuspöntön kanssa nuori mies on aika pro (ks. bloginsa), mikä teki sen, että rakensin menun siten, että ei grillattavaa eikä savustettavaa olisi.

Lappi-menuhan siitä sitten tuli: lapaksia (= Lappi tapaksia), poroa ja hilloja. Eihän kaikki nyt mennyt ihan kuten olin ajatellut, yrittänyt, mutta ei mitään totaalisia floppejakaan. Paitsi se Alsacen riesling. Olin jo etukäteen mainostanut, että tänään – vihdoin – avataan Domaine Weinbach, Grand Cru Schlossberg 2000, joka ostettiin Strasbourgista puolenkymmentä vuotta sitten. Olisi muuten kannattanut juodakin saman tien, eikä kellaroida!

Torstaiko-5

Sehän oli yli, förbi, vanha, överi, – ei etikkaa, mutta yli. 🙁  Olin niin pettynyt.

Torstaiko-4

Lapakset kuluivat, savukalatuulihatut uusi juttu, vaatii vielä vähän kehittelyä, mutta oikealla suunnalla…

Torstaiko-8

Pääruokana poroa, ja olennaista oli kastike: pitkästä aikaa lakritsi-pippurikastike. Tein jo eilen sen, ja se nyt vaan on erinomaista.

Ja sitten jälkiruokana suklaakakkua, jota olen ennen tarjonnut kirsikoiden kanssa. Kyllähän se vadelmillakin oli hyvää. Ihan pelkkiä kaloreita koko kakku! 😉

Torstaiko-6

Torstaiko-7

Sen ohje on täällä.

Kyllä torstain voi kuluttaa päivällistä tehden ja mukavassa nuoressa seurassa nauttien.

Oikein hyvin voi.

Yliopistonlehtorin raidat

Tänään oli koulutusneuvoston kokous. Minullekin tuli kokouskutsu, ja osa materiaaleistakin. Huomenna on tiedekunnan joka elokuinen ”Missä mennään?” -tilaisuus, jossa koko tiedekunnan voimin aina suunnataan katse tulevaan, mietitään tehtyjä, käynnistetään porukalla tuleva lukuvuosi. Minusta se on aina ollut tärkeä tilaisuus. Ja kutsu yliopiston virallisiin avajaisiin (31.8.) tuli myös, ilmoittautuminen alkaisi olla käsillä.

Minä en ollut tänään koulutusneuvoston kokouksessa, enkä mene huomenna tiedekunnan lukukauden aloitukseen, yliopiston avajaiskokkareille vähän suunnittelin meneväni … tohtorinhatunkin voisi ulkoiluttaa. Paitsi että en mene, enkä ulkoiluta.

Mutta tänään olin duunissa. Menin – vasta – yhdeksäksi, suoraan aamukahville. Ja istuin siellä 40 minuuttia!! Yleensä neljä, korkeintaan neljätoista minuuttia. Meillä yliopistosta lähteneillä on aikaa istua aamukahvilla ja kuunnella toisia. 😉

Linnanmaalla

Kollegan, eiku seuraajan, kanssa kävimme mappeja ja tiedostokansioita läpi. Annoin kaikki kirje-, info-, ohjaus- etc. aineistoni ja -pohjat hänelle. Miksipä niitä panttaisin? Onpahan hänelle vähän helpompi hoidella asioita kun pohjat on valmiina. Tietoliikenneasioita järjesteltiin, ohjauskuvioita kerrattiin. Kaikenlaista. Tiedekunnan hallinnossa kävin myös hommien häntiä sitomassa, heippailemassa.

Ja kyllä tänäänkin vahvistui ajatus, että lähdin oikeaan aikaan: juuri tänään uutisoitiin, että hallitusohjelman mukaisesti Suomessa koulutuksesta säästetään 210 miljoonaa. Äkikseltään kuulostaa hyvin abstraktilta summalta, mutta kun käy  katsomassa OKM:n vastikään julkistamaa ”Suomi osaamisen kasvu-uralle. Ehdotus tutkintotavoitteista 2020-luvulle” – raporttia ja vaikkapa sen sivua 123, niin tulee kyllä sellainen olo, että olen rotta, joka jättää uppoavan laivan – kummasti konkretisoituu se, mitä humanisteille on tapahtumassa tulevina vuosina. Ja koko Suomen koulutusjärjestelmälle, – ei hyvältä näytä.

Ihan kokonaan en kuitenkaan vielä lähde. Pieni säie jäi.

Olen tulevan lukuvuoden ajan vielä yhden väitöskirjan ohjaaja. Tavoitteena on, että väitöskirja on valmis kevätlukukaudella ja että saan olla vielä väitöksessä kustoksena. Tällainen järjestely oli sekä tohtoriopiskelijan että minun toiveeni, ja jotta se onnistui, oli kaikenmoista byrokratiaa pitkin mennyttä kevätlukukautta hoidettava. Mutta lopulta: vaikka en ole dosentti, enkä enää yliopistonlehtori saatikka professori, saan tämän projektin osaltani saattaa päätökseen. Se tuntuu merkillisen tärkeältä. Olen ko. opiskelijan kanssa ollut tekemisissä, opettajana ja ohjaajana hänen ensimmäisestä opiskelupäivästään asti, monta projektia on kimpassa tehty, vuosien varrella ystävystyttykin.

Yliopiston tutkijakoulu myönsi minulle lopulta ohjaajastatuksen, ja hienon ”tittelinkin”: olen toukokuun 2016 loppuun asti ”professori emerita”. Hassua, mutta tällaista se byrokratia teettää. Titteliä tärkeämpi juttu on se, että säilytän yliopiston sähköpostiosoitteen. Eli oulu.fi osoitteeni on siis vielä voimassa, moni kun on sitä kysellyt.  Mutta kannattaa jo siirtyä käyttämään tuota ”siviilisähköpostia” (reija at satokangas.fi). Molempia käyn kyllä lukemassa. Joka tapauksessa todo-listallani on yhden tohtoriopiskelijan saatteleminen tohtoriksi asti.

Linnanmaalla-2

Vähitellen historia jää. Historia hiipuu. Mutta ei kokonaan, ei todellakaan. Aivan kuin tuolla kommenteissa oli puhettakin ”minkäs tiikeri raidoilleen”…

Luettua ja syötyä

ValtonenSain vihdoin luetuksi Jussi Valtosen Finlandia-palkitun ”He eivät tiedä mitä tekevät”. Meni eilen illalla puolille öin sen lopettaminen, ja kun se on hyvin vahva kirja, ja kun sen loppukin on hyvin vahva, olen tänään elänyt vielä kirjan tunnelmassa. Olen lukenut sitä kauan, aloitin varmaan jo toukokuun puolella tai heti kesän alussa, välillä ja välissä  olen lukenut pari muuta ohuempaa, kevyempää kirjaa.

Valtosen kirjassa on paljon sivuja täynnä tekstiä, asiaa, ajankuvaa, analyysiä suomalaisista ja amerikkalaisista. Mutta se ei ole järkälemäinen vain sivumäärän vuoksi: se on hyvin monitasoinen. Se on hyvin uskottava monilta osin. Siksikin se on pelottava. Se ei ole ahdistava, eikä jännittävä, mutta jotenkin rankka se on. Kuten Pehtoori sanoi: ”Se voisi tapahtua”.

Harvoin minä lukiessani hypin tekstejä yli, nyt tein sitä, mutta sitten kävi niin, että sittenkin palasin lukemaan ne skippaamani pätkät. Kirja vie, se vangitsee.

Mietin kauan, voinko suositella sen lukemista. Kyllä, kyllä minä voin. Se pistää ajattelemaan, ymmärtämäänkin.

Mutta olen hyvin iloinen että se on nyt ohi. Voin kohta aloittaa vaikka uuden, vanhan Hercule Poirot´n tai Minna Lindgrenin ”Kuolema ehtoolehdossa”.

Mikä oli sinun kesäsi paras kirja? Kerro, sillä vinkit saattavat olla tarpeen: minulla kun on nyt mahdollisuus lukea kaunokirjallisuutta syksylläkin, joten kerro.

Tänään olin jo vähällä mennä Kaupunginkirjastoon uusimaan kirjastokorttini, mutta jätin vielä tekemättä. Kirjasto kyllä sattui matkan varrelle, sillä olin aamupäivällä pyörälenkillä, . .

Nalskussa-4

Nallikarin kautta Hietasaaren pikkuteille, Pikisaareen ja torille ja halliin.

Nalskussa

Eihän Nalskussa ollut juuri ketään. Koulut alkoivat tänään. Lomat jo useimmilla ohi. Vain norjalaisia näkyi. Norjalaisille Nallikari on Pohjolan Riviera, ja tänään – vihdoin – oli edes vähän siihen viittavat kelit.

Tiistaista huolimatta, Pehtoorin synttärin vuoksi, oli visio ja missio tavallista paremmasta lounaasta ja päivällisestä, joka sitten kyllä venähti ihan illallisen puolelle. Päivänsankari kun on päivän ollut ahkerana ja tehnyt erinäisiä muuttopuuhia.

Lounaalla savukalasalaattia ja kauppahallin rieskaa.

20150811104123

Ja illaksikin kalaa. Paistoin kuhaa. Se on meidän molempien herkkua, ja sitten ”oli pakko” tehdä kanttarellikastiketta. Ihan torilta sieniä, ei sitten mentykään Rokualle sieneen kuten vähän alunperin aikeena oli ollut. Eikä siellä nyt kanttarelleja olisi ollutkaan… Ja jälkkärinä vadelma-mini-leivoksia. Suklaatahna viime syksynä Mallorcalta tuotua. Korkea aika avata tuo suklaatahnapurkkki, – hyväähän minttu-suklaa on. Tämä oli harjoituserä torstaita ja lauantaita varten. Minähän en juuri marjoja pakasta: syömme koko kauden mansikoita, ja vadelmiakin aika usein, ja se on sitten siinä – tuoreena syödään. Vain hilloja pakastan.

Kohti tähdenlentoja

San Lorenzon päivä. Laurin päivä.

Ja juuri tänään – juuri Laurin päivänä – astui voimaan tasan puoli vuotta sitten tekemäni irtisanoutuminen. Tänään on ensimmäinen päiväni vapaaherrattarena, ensimmäinen päivä ilman työpaikkaa. Ja että se sattui Laurin päiväksi [mikä ei ollut suunniteltu juttu, enkä edes itse hoksannu]! San Lorenzollahan on meidän elämässä ollut kovin monta kertaa osansa. Keittiömestareiden ja palomiesten suojeluspyhimyksellä tuntuu olevan sijansa minun elämänmenossani.

Ja San Lorenzon yö on tähdenlentojen yö. Pitäisi näkyä tulevina öinä, ainakin eteläisemmässä Suomessa jossa lienee jo pimeää. Ursan sivuilla on tietoja ja havaintojakin jo: http://www.ursa.fi/harrastus/jaostot/meteorit/havaitseminen/havaintokohteet/perseidit.html  Pitäisiköhän sitä lähteä yöksi jonnekin kamerakaluston kanssa odottelemaan tähdenlentoja, kun ei kerran tarvi huomenna töihinkään herätä. Ei olisi tarvinnut tänäänkään, mutta kuudeltapa jo kahvia keittelin.

Mitäkö olen tänään tehnyt? Vastaillut työsähköposteihin, lueskellut kokouskutsua ja kokousmatskuja, jotka minulle vielä tulivat – sähköpostituslista vielä menneessä. Toki olen käynytkin tänään yhdessä kokouksessa, tosin paistinkääntäjien, en Linnanmaalla. Ilahtunut ”vanhalta” opiskelijalta saamastani sähköpostista. Ja käynyt Pehtoorin syntymäpäivälahjan hakemasta postista.

Olen puuhaillut kovasti myös ”uusien ovien aukomiseksi”. Ensi viikon reissuakin varten järjestelyjä, ja lauantaina on kalaasit ja torstaina ruokavieraita, joten jo vähän niidenkin tiimoilta hommia,  ja sitten olen kuvaillut pihalla. Kun katarrini on jo lähes kokonaan helpottanut, ovat sitrushedelmät palanneet keittiöön, ja siitäpä keksin ryhtyä makroilemaan … Lime on niin hyvää, ja se on niin kaunis.  Kannattaa klikata kuvat suuremmiksi.

Lime_-4

Tälläkin lailla voi kuluttaa maanantaina iltapäivällä aikaansa.

Lime_

Photoshopin uutta versiotakin piti tietysti kokeilla, kaikenlaisia kuvia…

Lime_-5

Lime_-2

Ensimmäinen päivä loppuelämästäni sujui vallan nopeasti,
eikä ainakaan vielä ole tullut aika pitkäksi. 😀

Turkansaaressa ysikymppisillä

Eihän meillä oululaisilla Seurasaarta ole. Mutta emme sitä tarvisikaan: meillä on Turkansaaren ulkomuseo. Se viettää tänä vuonna ysikymppisiään (olinpa yhdessä sen historiaan liittyvässä juhlassa puhumassakin keväällä) ja onhan museolla ja kirkolla ihan henkilökohtaisestikin tärkeä merkitys (= meidät vihittiin siellä ks. kuvia ja lisää); tänään oli Turkansaaressa paljon ohjelmaa. Kansantanhuja, käsityöläisnäytöksiä, nukketeatteri, kirkonmenot, puheita ja muuta kotiseutuhenkistä ohjelmaa.

Paljon väkeä, lapsiperheitä, kotiseutuihmisiä, museolaisia, historiaihmisiä. Ja aurinko.

Olin – taas kerran – päättänyt, että en kuvaa vain seiniä, taloja, maisemia, vaan ihmisiä. Ja minä kuvasin. Seppää, kansantanssijoita, nukketeatteria ja sen yleisöä, lauluyhtye Pammausta ja puuseppää.

Turkansaari 90 v

Turkansaari 90 v-2

Turkansaari 90 v-3

Turkansaari 90 v-4

Turkansaari 90 v-7

Turkansaari 90 v-9

Käden jälki

Seppä on oululainen Lasse Pietari Kaikkonen. www.pietarinpaja.fi jos on tarvis sepän töille…

Turkansaari 90 v-21

Turkansaari 90 v-19

Turkansaari 90 v-10

Turkansaari 90 v-11

Turkansaari 90 v-12

Turkansaari 90 v-13

Turkansaari 90 v-14

Turkansaari 90 v-15

Mainiota oli kun tämä kansantanssiryhmä Polokkarit (Oulunsalosta) oli lopettanut varttitunnin esityksensä ja liki satapäinen yleisö asianmukaisesti aplodeerannut hyvälle, iloiselle esitykselle ja yleisö jäi odottamaan seuraavaa ohjelmanumeroa, jolloin noin kymmenvuotias pikkupoika onnistui syntyneessä hiljaisessa hetkessä heläyttämään ilmoille: ”Hyvä isä, hyvin meni.” Hyväksyvää hyrinää aiheutti pojan rohkaiseva kommentti isälleen.

Turkansaari 90 v-16

Aurinkoinen sunnuntai.

Kuvien parissa edelleen

Verkkainen päivä. Aikaansaamaton.

Jotain pientä sentään. Kuvatilauksia olen tehnyt; kortteja tein ja tilasin.

Elmeriä kävin uudessa kodissaan tervehtimässä ja ruokkimassa ottovanhempien ollessa reissussa. Olipas konnulilla siellä hyvät oltavat. Samalla kävin kaupassa, ja taas mietin, että miksi mennä ”vieraaseen” kauppaan. Sieltä ei löydä mitään.

Jotta blogin anti ei olisi yhtä mitäänsanomaton kuin tämän päivän aikaansaannokseni, niin tähän muutama kuva Tahvosta, joka on nyt jo 2½ kk. Hymypoika on.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

Ja sitten, jo kovasti syyskuun Ligurian patikkamatkaa odotellessa, katselin viime syyslomamatkan kuvia. Sainpa ne vihdoinkin ladatuksi tuonne kuvasivustolleni. Lähdehän nojatuolimatkalle Mallorcan patikointipoluille. Tahvokin oli siellä jo mukana. 😉 Vain yksi patikkapäivä jäi Miniältä väliin aamupahoinvoinnin vuoksi. …

Mallorcan kuvat

Matkan postaukset ovat täällä. Sekin oli kyllä hieno patikkakohde.

Ainutkertainen perjantai

Aamulenkki, aika pitkä sellainen, päivä koneella: ostinpa sittenkin Adoben Cloud Creative -paketin. Nyt kun vielä olen ”oppilaitosihminen” mikä merkitsee että sain paketin erinomaisen edullisesti: kuvankäsittelyohjelmat ja nettieditori päivitetty pitkäksi aikaa. Samalla siivoilin tietokoneen kovalevyä, rankemman kautta. Taas lähti roskiin paljon elämää… tai noh…

Iltapäivällä meillä oli hyvä syy pyöräillä Viinibaari Voxiin samppanjalle. Ja ohi kulkiessa .. voi kuinka olikaan tuhannen mukava, ilo tavata vanha, vanha opiskelija, yksi parhaista. Ilo oli, että hänkin muisti. Juuri tänään.

Juhlailta

Jatkoimme matkaa Oulunsaloon. Viinikerhon maistiaiset. Ja miljöö poikkeuksellisen miellyttävä.

Juhlailta-2

Saimme maisteltavaksi kaksi sarjaa viinejä: 3 x uudenmaailman chardonnay ja vertikaali espanjalaisia (Coma Vella 2004, 2005, 2006, 2007). Taas kerran yllätyimme ja ilahduimme. Eivätkä ainoastaan viinit olleet hyviä. Iltapala oli vähintäänkin runsas, ja erinomaisen maistuva.

Kotimatkalla eteläeurooppalainen olo. Kerrankin mekin puolilta öin ulkona. 😉

Juhlailta-4

 

Kesäonkesäonkesäonkesäonkesä

Makrokuvia-4

”Sateen jälkeen”.
[Tästä voisi tehdä nimipäiväonnittelukortteja?]

Ihan pihalla. Lähes koko päivän. Kunhan kävin aamupäivällä pitkähkön pyörälenkin, ja postissa. Kahden jäätelökioskin kohdalla jo nousin pyörän päältä pois, mutta en sittenkään ostanut. Aika tiukkis, eikö? – Hah! Tosiasiassa oli niin morkkis eilisen illan iiiiiiison jätskikulhollisen (ei mikään pikku töttörö, vaan kulho!) jälkeen, että oli vaan jätettävä ostamatta. Ja vielähän nyt illalla ehdin sortua. 😉

Makrokuvia-3

Jos on asunut yli 50 vuotta noin kilometrin säteellä samassa kaupunginosassa ja ikänsä aika aktiivisesti samoilla seuduilla liikkunut autolla, kävellen, rullaluistimilla, pyörällä, nuorena juostenkin, luulisi, ettei enää löydä uusia reittejä lähimmän viiden kilometrin tienoilta. Mutta kylläpäs tänään tuolla Kuivasrannan huudeilla ihan uusia pikkuteitä pitkin ajelin. Kuvattavaakin olisi ollut, mutta eipäs ollut Canon völjyssä. Joku aamu voisi aikaisin ajella sinne kuvailemaan.

Kotipihalla kukkapurkkeja ja penkkejä putsaillessa vähän kuvailin, makroilin. Kuten huomaatte, putsattavaa oli. 😉  Kuvat kannattaa klikata isommiksi…

Makrokuvia

Makrokuvia-2

Ja sitten metsänreunasta horsman kuvasta löytyi tämmöinen.

Makrokuvia-5

Harmi kun makro-objektiivi toimi vähän huonosti, mikä kyllä oli lopultakin ihan oma vikani kuten sitten jälkeenpäin hoksasin. Mikähän liero tuo lieneekään? Aika notkea. 😉

Ja kerrankin minulla krassit kasvavat kunnolla.

Makrokuvia-6

Makrokuvia-7

Niillähän voi koristella ruokia ja juomia, kuten ajattelin kalaaseissa tehdäkin. Lannoittamattomana ovat ihan syötäviä. Nämä sopivat esimerkiksi salaatteihin oikein hyvin. Orvokkeja olenkin vuosikausia käyttänyt kakuissa ja tortuissa.

Tortuista puheenollen: eilen unohdin postauksesta Ateljee Finnen Sitruunatortun ohjeen. Liitin sen nyt sinne mukaan. Se on kyllä tavattoman helppo, aurinkoinen kakku.

Monestakin syystä olen viime päivinä selaillut kuvakansioitani, ja paljoa ei enää puutu, että saisin aikaiseksi – vihdoinkin – Galleria Kakkosen. Tämä blogin Galleriassa olevat kuvat ovat reilun kolmen vuoden takaa, joten olisi aika tehdä uusi ”nettinäyttely” kuvistani. Sitä odotellessa käy katsomassa vanhat kuvat, jollet ole käynyt tai et muista… 😉

Tällaisina päivinä on mukava olla ”työtön” tai ainakin ei-työllistetty.  Kesä jatkukoon!

Kesäpöytään piirakoita

Nyt kun kesä näyttää jatkuvan (tai siis vihdoin tulleen) on hyvä kirjoitella ohjeet näihin muutamiin heinäkuussa testailtuihin kesäherkkuihin.

Ensiksi sadonkorjuuajan hyvä salaatti: avomaan kurkkuja ja fenkolia uudella tavalla. Tuore fenkoli on tässä oikein raikasta, kannattaa kokeilla, vaikket olisi erityinen fenkolin ystävä.

Kurkku-fenkoli-vuohenjuusto-salaatti
(tämänkin ohje kuten myös alla olevan Mustikkapiirakan ohje on Soppa 365-sivustolla ja ovat siis Glorian Ruoka- ja Viini-lehdestä)

Kesäpöytiin piirakoita-3

 

Sopii hyvin grillatun broilerin ja varmaan muunkin grillatun ruoan kanssa. Ja leivänkin kanssa. Alkuperäisohje on alla, mutta minä muutin sitä siten, että jätin retiisit pois ja pistin kokonaiset fenkolin. Ja tillin jätin pois silloin kun tein kotona, koska meidän nuoret eivät ole erityisiä tillin ystäviä ja Lapissa jätin pois, koskapa tilliä ei siellä kaupassa ollut. Ja hyväähän tuo oli ilman tilliä ja retiisiäkin.

Ainekset

3 avomaan kurkkua
6 retiisiä
1/2 fenkoli
1/2 punasipuli
tillinoksia

Kastike

1 pkt (150 g) pehmeää vuohenjuustoa (Chavroux)
1 dl turkkilaista jogurttia
1 valkosipulinkynsi
1/2 dl tilliä hienonnettuna
1 rkl ruohosipulia hienonnettuna
1 rkl valkoviinietikkaa
1/2 tl suolaamustapippuria myllystä

Valmistusohje

Leikkaa huuhdotut kurkut ja retiisit ohuiksi viipaleiksi. Suikaloi huuhdottu fenkoli. Kuori ja viipaloi punasipuli. Sekoita käsittelemäsi kasvikset kulhossa.

Sekoita pehmeä vuohenjuusto ja jogurtti keskenään. Kuori ja hienonna tai murskaa valkosipulinkynsi. Hienonna yrtit. Mausta jogurttikastike valkosipulilla, hienonnetuilla yrteillä, valkoviinietikalla, suolalla ja mustapippurilla.

Lisää kastike salaatin joukkoon ja sekoita nostellen salaattiin. Anna maustua hetki jääkaapissa, koristele tillinoksilla ja tarjoa esimerkiksi grilliruuan lisäkkeenä.

 

Sitten tutustuminen uuteen juustoon, ja piirakkaan.

Juhannuksen jälkeen käydessämme Ruotsin puolen Kukkolakoskella, Kukkolaforssenilla, lounasbuffeessa oli mukavan makuisia pieniä piirakkkapaloja, voitaikinapohjalla juustoa ja nokkosta tai pinaattia? Kunhan sieltä kotiuduimme etsin hyllystä maailmallakin  palkitun keittokirjan  ”Tornedalsmat på Margits vis”, ja siellähän se ohje oli. Kirjan ohjeessa piirakan täytteenä on aurinkokuivattuja tomaatteja, ja sen version minä sitten teinkin.

Kesäpöytiin piirakoita-6

Piirakka saa nimensä siinä käytetystä juustosta, jota saa kyllä Suomestakin, ainakin meidän lähi-Prismassa sitä on: Västerbotten-juusto. Ei mikään dieettipiiras, mutta pieni pala salaatin kanssa riittää lounaaksi. Tai ihan pienet 3 x 3 senttiä palaset alkupalalautaselle. Ja juustohan takaa, että punaviini maistuu tämän seurana. Ja juusto sellaisenaan aprikoorihillon kanssa. Hmmmm ….

 

Västerbotten-juustopiiras

Pohja

½ l venhäjauhoja
1 tl leivinjauhtetta
½ tl suolaa
250 g huoneenlämpöistä voita

Täyte

1½ dl aurinkokuivattuja tomaatteja palasina
4 munaa
3 dl kermaa
½ tl suolaa
valko- ja mustapippuria
400 g Västerbotten-juustoa raastettuna

Sekoita kuivat aineet ja nypi ne voin kanssa taikinaksi. Voitele vuoka ja painele taikina siihen, myös reunoille.

Levitä tomaatit piirakkapohjalle, sekoita muut ainekset ja kaada tomaattien päälle. Pane vuoka 175-asteiseen uuniin 25 minuutiksi.

Anna jäähtyä, leikkaa paloiksi ja koristele siianmädillä ja tillillä.

 

Mustikka-basilikapiirakka

Pohja

125 g voita (huoneenlämpöistä)
1 kananmuna
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
400 g mustikoita
Basilikasokeri
1 1/3 dl sokeria
1/2 ruukku basilikaa

Muruseos
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
10 basilikanlehteä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Valmista basilikasokeri. Mittaa sokeri ja basilikanlehdet kulhoon ja jauha sauvasekoittimella tasaiseksi seokseksi.

Tee taikina. Sekoita pehmeä voi ja 1 dl basilikasokeria keskenään. Lisää muna. Yhdistä vehnäjauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe ja suola toisessa kulhossa. Lisää seos taikinaan. Sekoita tasaiseksi.

Voitele piirakkavuoka (ø 26 cm). Painele taikina jauhotetuin sormin piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä mustikat tasaisesti taikinapohjalle.

Tee muruseos nyppimällä pehmeä voi, loppu basilikasokeri ja jauhot ryynimäiseksi seokseksi. Pilko basilikalehdet ja sekoita muruseokseen. Ripottele seos mustikoiden päälle.

Paista piirakkaa uunin keskitasolla noin 30 minuuttia.

Kesäpöytiin piirakoita

Basilika-sokerin tuoksu on ihana, kesäinen.

Kesäpöytiin piirakoita-2

Väri oli silmää miellettyvä ennen uuniin laittoa.

Kesäpöytiin piirakoita-4

Kylmä kermavaahto tai vaniljajätskinokare maistuvat tämän kanssa oivallisesti. Minusta piirakka on parempaa jääkaappikylmänä kuin suoraan uunista.

 

Tämä sitruunakakun ohje ohje oli keväällä Glorian Viini & Ruoka -lehdessä. Melkein tein ohjeen mukaan (lisäsin vähän limoncelloa) mutta laittelin sen pinnalle sokerikuorrutuksen. Kaulin sellaisesta valmiista kakkukoristemassasta, kun sattui mökillä olemaan kaapissa. Tarkoitus oli kai tehdä siitä pääsiäisenä jotain, mutta kun unohtui, niin tein heinäkuussa, jolloin tarvittiin keinoaurinkoa.

ATELJÉ FINNEN SITRUUNAKAKKU

50 g voita sulatettuna
2 sitruunaa
3 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
3/4 dl kermaa
1/2 dl Limoncello-sitruunalikööriä (voi korvata sokeroidulla sitruunamehulla)
1 3/4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Makuliemi:

1 sitruunan mehu
1 1/4 dl tomusokeria

Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Vuoraa vuoka leivinpaperilla.
Pese sitruunat ja raasta kuoriosa.
Vaahdota munat ja sokeri.
Lisää voi, kuoriraaste, kerma ja limoncello ja sekoita.
Lisää vehnäjauhoihin sekoitettu leivinjauhe taikinaan.
Taikinan saa jäädä aika löydäksi.
Kaada vuokaan ja paista uunissa 20–25 minuuttia.
Jäähdytä kakku vuoassa.
Tee makuliemi sekoittamalla tomusokeri sitruunasta puristettuun mehuun, laitoin makuliemeenkin lorauksen limoncelloa.
Kaada liemi hitaasti vuokaan kakun päälle ja anna se imeytyä ainakin puoli tuntia.

Tarjoa kakku viipaleina. Jos tarjoat sen jäätelön tai kermavaahdon kanssa niin se on mukava kevät- tai kesäjälkiruoka. Ateljee Finnessä tämä kakku tarjotaan sitruunavaahdon kanssa, sitä en ole – vielä – tehnyt, mutta ohje siihen on täällä. KLIKS

Sitruunakakku

 

Tänään ei ole syöty mitään noin herkullista, enemmänkin sellainen kalorinkulutuspäivä. Joutaapa noita jo olemaankin vaikka vähän useampikin…

Yliopistosta uloskirjautuminen, ja ilta Iissä

Aamun rankkasateessa lähdin töihin, Linnanmaalle oli jo palannut paljonkin henkilökuntaa kustannuspaikalle. Käytin päivän itseni häivyttämiseen yliopistosta, mm. nettisivuilta: Unpublish KLIKS! ja olen poistettu henkilökuntaluettelosta, oven pielestä nimi pois ja avaimen luovutus – ja minulla ei enää ole työhuonetta, henkilökuntakortin mitätöimisen jälkeen olen yliopistolla vieras, jonka on liikuttava siellä vain silloin kun ovet ovat auki yleisölle ja opiskelijoille.

Autopaikan sanoin irti ja työluurin kävin viemässä Mobiilitukeen, saatesanoilla, että ensi viikolla seuraajani tulee hakemaan sen, pitäkää numero hänelle varattuna. Kirjastokortista ei tarvinnut luopua, eikä onneksi edes oikeudesta lainata kotiinkin periaatteessa vain ”tutkijasalikäyttöön” tarkoitettuja kirjoja, saan siis edelleen rajoituksetta lainata, mikä on erinomaisen hyvä ja mieluinen asia.

11-4

11-5

Dekaanilta kävin pyytämässä työtodistuksen. Niitä minulla onkin ennestään vain muutama. Vuoden 1990 jälkeiseltä ajalta ei yhtään. Lupasi ensi viikoksi kirjoittaa. Tietohallinnon kanssa neuvottelin yliopiston sähköpostikansioissa olevien viestien siirtämisestä siviilisähköpostiini. Todettiin, että sekin on hoideltava ensi viikolla ja liekkö onnistuukaan: parikymmenvuotinen sähköpostikansioiden kerääminen ei ole pikku juttu, ja posteissa on myös henkilökohtaisia, minulle tärkeitä kirjeitä, enkä nyt – vielä – jaksaisi ruveta perkaamaan tuhansien postien matskuja, joten toivotaan, että postien konfigurointi, tai mitä se lieneekään, onnistuu. Olen kirjautunut ulos monista sähköpostilistoista ja poistanut nimeni yhdeltä sun toiselta nettisivulta.

Olen siis tänään luopunut yliopistollisesta identiteetistäni tai ainakin monista sen ulkoisista merkeistä, järjestellyt itseäni ulos yliopiston järjestelmistä, ja roudannut loputkin romppeeni pois kampukselta.

Ensi viikolla menee ainakin vielä yksi päivä erinäisissä lähtöpuuhissa. Mutta lähdön tunnelmaa oli … Pientä haikeutta. Tai sellaista ”minä-en-enää-kuulu-tänne” -fiilistä. Eikä se ole pelkästään hyvä tunne.

Aivan eri tunnelma oli sitten illalla: Juniorin päästyä töistä lähdimme Iihin. Sisareni oli kutsunut meidät ja pikkuperheen kylään. Emmekä suinkaan menneet mihinkään iltakahville.

11

Alkuruokana lohta ja avokadoa, sitruunaa saaristolaisleivillä.

Pääruokana brasilialaisia lihavartaita ja marinoituja kasviksia feta-pastan kera.

Ja jälkiruoaksi espresso-pannacotta marinoitujen mansikoiden kanssa.

11-3

11-2

Se oli todella hyvää. Kokeilen varmasti itsekin. Olisiko jopa kalaasien jälkiruoka.

Ja siinäkö kaikki? Ehei, kahvin kera vielä valkosuklaa-kahvi-täytekakkua.

Siis kahviteemalla koko menu (eturuoka kahvikupeista kumotut annokset 😉 ).

Että sellainen maanantain päivällinen.

Oli kyllä mukava, ilta vierähti, Tahvokaan ei malttanut nukkua, kun oli niin mukavat kekkerit. Höpöttelimme ja ihailimme Iijoen maisemaa.

Auringonlaskusta ”oli pakko” ottaa HDR-kuva… Ei satanut, ja tuntui kesäillalta.

11-6

Juhlajuomia ja salaatti

Kaiken juhlinnan (mökkielämää ystävien kanssa ja kaksistaan, rotissööri-piknik, eiliset häät) jälkeen tänään kotisunnuntai. Kotitöitä ja lenkkiä, liian aikaisin heräämistä, mutta lopultakin pieni juhla tänäänkin.

Nautimme neljästään Moet & Chandonin melko uuden tuotteen, Ice Imperial. Puolikuiva, erinomaisen hedelmäinen samppanja.

Viinisuosituksia-5

Pehtoorin kanssa oli lasilliset sitä jo viime kesänä Helsinki-Vantaan viinibaarissa Bad Gasteinista palatessa nautittu (silloin se tarjottiin samppanja-drinkkinä mintun ja jäiden kanssa, tänään puuttui minttu), mutta nyt juhlistimme sillä pojan opiskelupaikkaa. Ja ihan vaan ”ruokajuomana” (heh!) … Kyllä, kyllä se on hedelmäistä ja jäidenkin kanssa erinomaista. Ei ehkä sellaista, mitä samppanjalla yleensä ymmärretään ”rutikuivaa, hienoa”. Tämä oli ”helposti lähestyttävä” mutta riittävän kupliva ja moniulottuinen, että sen samppanjaksi maistoi. Eikä ole ollenkaan niin makea kuin saman talon Nectar.

Viinisuosituksia-3

Tämän kesän valkoviinilöytö on ollut ehdottoman hyvä valkoviini, joka on puolikuiva olematta imelä ja joka on – tietysti – Alsacesta. Alsacelaiseksi poikkeuksellista on, että se on kahden rypäleen sekoitus: riesling ja pinot gris ovat harmonisessa sopusoinnussa tässä viinissä. Raikas, hivenen mausteinen. Kaksi minun lempirypälettäni, ja vielä Alsacesta kotoisin, niin olisi kumma, jollen pitäisi. Pitävät tästä muutkin. Sellaisetkin, joille rutikuiva riesling ei maistu tai jotka eivät pinot grisiä tunne. Tämä on savukalan kanssa hyvää, ahvenfileiden kanssa hyvää, varmastikin monien aasialaisen keittiön herkkujen kanssa, ja omakohtaisesti todettu, että myös pähkinöiden kanssa hyvää. Black Tie

Viinisuosituksia

Ja jo aiemmin olen puhunut Hewitsonin uutuuspunaviinistä. Ei ole edullisimpia, mutta La Secateur on hyvää. Se on valmistettu appassimento-menetelmällä  (vrt. monet italialaiset apassito, passimo, etc. ja Amarone-viinit), mikä merkitsee, että siinä on tiettyä makeutta maussa. Ei napsu tanniinit. Juhlaviini sekin. Se loppui keväällä Alkoista suunnilleen saman tien kuin oli niihin tullut, mutta nyt sitä taas saa.

Ajattelin, että laittelen tähän vielä kesäpiirakkaohjeita, mutta jättänen ne huomiseksi tai tiistaiksi. Tähän kuitenkin minun osuuteni perjantain pikinikille. Onhan nyt rapuaika, joten tein katkarapusalaattia.

Kesäpöytiin piirakoita-5

Vanha, hyvä ohje. Alkuruokana oivallinen, buffeeseen sopii hyvin. Oheen patonkia tai hyvää maalaisleipää.

Susannan katkasalaatti (Ohje Kotiliedestä viime vuosituhannelta)

600 g kuorittuja katkarapuja
1 rkl oliiviöljyä
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 tlk kuorittuja tomaatteja
1 rkl tomaattipuretta
½ tl chilijauhetta
1 tl mustapippuria
½ tl suolaa
2 dl smetanaa
5 tippaa tabascoa
80 g juustoraastetta (emmental)

Hienonna sipuli ja kuullota oliiviöljyssä. Lisää puristetut/pilkotut valkosipulin kynnet, purkkitomaatit ja pure, chili, mustapippuri ja suola. Keittele puolisen tuntia miedolla lämmöllä. Jäähdytä.

Lisää seokseen smetana, tabasco, juustoraaste ja katkat.
Anna maustua jääkaapissa joku tunti tai vaikka yön yli (mielellään yön yli).

Tee salaatista peti lautaselle, asettele katkamössö sen päälle, lisää muutama rapu koristeeksi, samoin tilliä.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

Sunnuntai on taas kestänyt iltaan asti. Hyvä sunnuntai tämä on ollut. Huomenna ajattelin mennä töihin. 😉