Rotissööri-piknik vol. 5

Olenhan minä ennenkin leuhkinut tällä paistinkääntäjyydelläni. Että olen harrastajajäsenenä mukana järjestössä, jossa ammattilaiset ja ruoan intohimoiset harrastajat kokoontuvat yhteen milloin minkäkin syyn varjolla nauttimaan hyvistä mauista, ruoasta ja juomasta.

Monia, monia hienoja makuelämyksiä ja uusia asioita, hienoja viinejä ja tekemistä, illallisia, ruokakursseja, tutustumista tuottajiin, juhlia ja oppimista on tullut koettua. Eikä vähäisin ilon aihe ole se, että tässä tapaa säännöllisesti mukavia ihmisiä. Samanmoisia kuin itsekin; ruoka kiinnostaa. Sen tekeminen, siitä elannon saaminen, siitä nauttiminen, sen esillepano. On ilo tavata, jutella, nähdä, kertoa menneestä, vaihtaa kuulumisia tulevan odottamisesta.

On ilo olla yhdessä ruoan ääressä.

Rotissööri-Piknik-7

Tänään oli jo viides Oulun paistinkääntäjien voutikunnan piknik. Aiemmin teemana on ollut Italia (meillä 2011), sitten Välimeri,  ja Aasia, viime kesänä pohjoismainen keittiö ja nyt sitten teemaksi saatiin rosvopaisti ja ”reilua mökkiruokaa”. Pääsimme Pikisaareen, joka on kulttuurihistoriallisesti(kin) hieno saari, ihan keskustan kupeessa.

Yli 30 paistinkääntäjää aveceineen kattoi piknik-pöydän, jonka kanssa ei ollut muuta ongelmaa kuin että miten voisi kaikkea maistaa ..

Rotissööri-Piknik-2

Rotissööri-Piknik-3

Moni oli aiemminkinkin rosvopaistia maistanut, päässyt kokemaan, – me emme. Ja kyllähän se oli ihan hurjan hyvää. Lammasta yrttien ympäröimänä, kesän parhaiden kasvisten kera. Se oli hyvää, ihan tavattoman hyvää. Jopa niin, että Pehtoori jo suunnittelee ”rosvokuopan” tekoa mökille.

Rotissööri-Piknik-5

Silmän- ja jälkiruokaakin riitti.

Rotissööri-Piknik

Rotissööri-Piknik-4

Rotissööri-Piknik-6

Lime-marjakakku

Rotissööri-Piknik-8

Mansikka-pannacotta ja mustikka-valkosuklaamousse

No, nyt en leuhki sanoin enkä kuvin enempää; uskonette, että oli hieno illansuu ja ilta.

Kotimatkalla museossa

Pieni_Hangasoja haukkoineen jätettiin aamupäivällä. Eilen satoi ajoittain, mikä ei estänyt ulkoilua, nikkarointia, edelleen metsänraivausta. Yöllä satoi hirmuisesti – kuulemma. Minulla ei siitä mitään muuta tietoa kuin että aamulla mökin pihalla isoja lätäköitä ja tulvaojassa vettä, mitä ei yleensä loppukesästä tapahdu.

Säittenkin puolesta oli siis hyvä aika suunnata kohti maalikyliä, ja tätä etelän lämpöä ja aurinkoa. 😉

 

Rovaniemelle asti ja Rovaniemellä vielä satoi, mikä ei estänyt meitä turisteilemasta siellä.

wir waren freunde-2

Kävimme Arktikumissa katsomassa ”Wir waren freunde” – näyttelyn. Se on kertomus saksalaisten ja suomalaisten kohtaamisista Lapissa 1940–1944. Vaikka aihe on minulle melkoisen tuttu, jopa itse olen sitä (hyvin vähän, Keminmaan historian osalta) tutkinut ja haastatteluja siihen(kin) liittyen tehnyt, oli näyttely silti uutta avaava.

wir waren freunde

Ja se oli hyvin ”kuvallinen” – paljon siviilien kuvia kohtaamisista saksalaisten (ja puolalaisten, itävaltalaisten, sveitsiläisten, tsekkien, etelä-tirolilaisten…) kanssa. Saksan armeijan (ja Orgasation Todtin, vankien, yms.) yhteismäärä Lapissa oli yli 200 000, joten ei ihme, että kanssakäyminen siviilien kanssa oli vilkasta. Lappiahan ei miehitetty, vaan aseveljeyden nimissä elettiin rinnakkain monta vuotta aina syyskuuhun 1944 asti.

wirwar freunde

Näyttelyn markkinoinnissa tehtiin alkuun hieman arveluttava veto, etten sanoisi ylilyönti: ks. Uutinen aiheesta

ja kuinkas sitten kävikään….

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1430108894014.html

Wirwarenfreunde-tikut

Ja mikä ihme herätti japanilaisten varhaisteinien suuren kiinnostuksen? Mitä noin ihmeissään katselevat?

Wirwarfreunde

Tämähän se aiheutti suunnilleen kosketusnäytöllisten puhelimien aikana syntyneille suurta ihastusta ja hämmennystä!

Wirwarfreunde-4

Kunnon kirjoituskone.

Wirwarfreunde-3

Yllä oleva kuva olkoon minun kannanottoni näinä päivinä vellovaan keskusteluun.
Korostan, että tuo lehti on vuodelta 1941 ja samalla mietin, eikö historia sittenkään opeta mitään.

wirwarenfreunde

Näyttelykierroksen ja Arktikumin lounaan jälkeen kävimme ChocoDelistä ostamassa konvehteja vastaisen varalle, ja jätskit. Niitäkin siellä on. Jäätelökin oli hyvää.

Kotona kaikki tuntui avaralta, siistiltä, vihreältä, kaupunkilaiselta. Välillä hyvä näinkin. Eikä tänne tarvinnut tulla töiden takia, päinvastoin: juhlien takia. Koko elokuu on täynnä juhlia; joka viikonloppu juhlat tai kutsut tai jotain. Huomenna rotissööri-piknik ja lauantaina häät! Ja ensi viikolla vaikka ja mitä, ja pitäisi olla edes vähän kuosissa, ja minulla on tukkakatastrofi. Kampaajani sairaustapauksen vuoksi en pääse huollattamaan pehkoani. Ja se ei ole minulle mikään pikkujuttu.

kiharat-2

kiharat

Sitä minä tuossa peilin edessä mietin, että kun jotkut oikein maksavat siitä, että saavat kiharat ja hiuspidennykset! Minä haluan väriä, lyhennystä ja helposti sileäksi föönättavat hiukset, mutta se ei nyt onnistu. Auts.

Kesäkuvakilpailu 2015: tulosten julkistus

No nyt vihdoin! On kesäkuvakilpailun 2015 tulosten julkistamisen aika.

Ensimmäinen kesäkuvaretkeni 2012 suuntautui Kemijokilaaksoon, sitten Koillismaalle, viime kesänä Pohjanmaan rannikkotielle ja (ent.) Oulun läänin eteläisiin kuntiin. Luode, koillinen, lounas oli siis jo käyty ja nyt oli kaakon vuoro. Oulujärveä kohti lähdin keskiviikkoaamuna 15.7. Ja tälläkin retkellä jäi kovin monta hienoa paikkaa tutustumatta. Muutamia kohteita, joissa pysähdyin ja kuvailin, eivät olleet kisakuvissa, mutta palannen niihin vielä.

Kilpailuun osallistui (vain) kymmenen blogin lukijaa, joista kaksi (Antti ja Satu) ovat Pohjois-Suomen ulkopuolelta, minkä vuoksi heille on myönnetty kaksi lähtöpistettä. Moni ennenkin kärkisijoille noussut oli tänäkin vuonna mitaleilla.

Vaikein kysymys oli AIV-pullot ja helpoin Kajaanin linna. Sen tiesivät/arvasivat kaikki.

Tänä vuonna löytyi vastauspaperi, jossa KAIKKI yksitoista kohtaa olivat oikein = täydet 18 pistettä. Ja tässä vastaukset voittopaperista:

1) Vanhat lelut ja nuket löytyvät Paltamon Metelin Kanervasta. Siellä on tietääkseni Suomen pohjoisin nukke- ja lelumuseo. ”Eilisen lapset ja leikityt lelut”.

2) Lamminahon vanha arvokas tila Vaalassa Nuojualla. Nykyisin kesämuseona ja tapahtumapaikkana.

3) Suuri aika -pronssiveistos Kajaanissa. UKK-muistomerkki, joka paljastettiin Urkin syntymän 90-vuotispäivänä 3.9.1990.

4) Hienot pullot! AIV-pulloja eli niissä säilytettiin rehun tekemisessä käytettävää happoa.

5) Pyhäkosken voimalaitos Muhoksella. Aarne Ervin suunnittelema, kuten myös Leppiniemen asuinalue lähistöllä. Rakennettu aikoinaan voimalaitoksen työntekijöille.

6) Alassalmen lossi vie mantereelta (Vaalasta) Manamansaloon. Kainuun meri = Oulujärvi.

7) Kajaanin linnan osa.

8) Rokualla.

9) Vanha valurautainen vohvelipannu, joka on asetettu irrotettujen hellanrenkaiden jättämään aukkoon. Hieno! Tällä paistettiin sydämenmuotoisia vohveleita.

10) Veneetkin ovat Paltamon Metelissä. Venemetsä -tilataideteos.

11) Kajaanin (ev.lut.) kirkko.

Moni oli googlettamalla löytänyt kohteista pieniä anekdootteja, joita muutamia kopioin tähän kuvalliseen oikeaan ”riviin”.

1)  Missä on paljon lasten vanhoja leluja ja nukkeja? (2 pist.)

Tulosjulkistus-9

Tulosjulkistus-8

”Golftie 3, 88300 Paltamo, kulttuuriyhdistyksen Meteli seis, Metelin Kanervan lelutalo ym.”

Se oli kyllä mukava paikka. Siellä on pitkälti yli 1000 nukkea, joista vanhimmat ovat 1800-luvun lopulta. Nalleja ja mekaanisia peltileluja 1930 – 1960-luvuilta. Nostalgiaa yllin kyllin. Ja pieni antiikkikirppis, josta ostinkin kolmellakympillä maitopäälärin, kukkamaljakon ja veitsitelineet. (laitan joskus kuvia)

2) Mikä kulttuurihistoriallisesti arvokas pihapiiri? Missä? Mitä toimintaa nykyisin? (2 pist.)

Tulosjulkistus-6

”Lamminahon perinnetalon pihapiiri Oulujoen varressa, Vaalassa. Paikka toimii kesäisin talomuseona ja on auki yleisölle kesäkuun alkupuolelta koulujen alkamiseen.” Käydessäni siellä on kansainvälinen työleiri, nuoria Aasiasta ja Euroopasta tekemässä pärekattoa. 😉

3) Pätkä mitä ja missä? (2 pist.)

”Suuri Aika” on Urho Kaleva Kekkosen muistomerkki. Se on espoolaisen kuvanveistäjä Pekka Kauhasen veistämä, 8 m korkea veistos, joka on valettu pronssiin. Veistos paljastettiin 3.9.1990, jolloin oli kulunut 90 vuotta Urho Kekkosen syntymästä. Veistos on ensimmäinen Suomen presidentille pystytetty valtakunnallinen muistomerkki, joka sijaitsee Helsingin ulkopuolella. Patsas on Kajaanissa Urho Kekkosen puistossa evankelisluterialaisen ja ortodoksisen kirkon välistä.” Lähde:  http://www.kajaani.fi/Kaupunkitieto2/Nahtavyydet/UKK-muistomerkki/)

Tulosjulkistus-13

4) Mitä noissa pulloissa on säilytetty? (1 piste)

4

”- Pulloissa on säilytetty AIV-liuosta, joka oli alunperin rikkihapon (H2SO4) ja suolahapon (HCl) seos; myöhemmin liuos oli muurahaishappoa (HCOOH).
– Pulloissa on säilytetty AIV-liuosta, jolla on säilötty (ja säilötään edelleen) nurmirehua lehmille pitkän talven varalle. ”

Nämä kuvasin Lamminahossa.

5) Mikä voimalaitos? Miten talot liittyvät siihen? Mitä taloja? (2 pist.)

Tulosjulkistus

”Pyhäkosken voimalaitos Muhoksella. Aarne Ervin suunnittelema, kuten myös Leppiniemen asuinalue lähistöllä. Rakennettu aikoinaan voimalaitoksen työntekijöille.”

6)  Mihin saareen lossi vie? Mitä on lossipaikan nimi? Mikä meri? (3 pist.)

Tulosjulkistus-14

Tulosjulkistus-15

”Lossi vie Manamansaloon. Lossipaikka on Alassalmi. Meri on Kainuun meri eli Oulujärvi.”

Oli niin kaunis kesäilta kun lossirannassa odottelin lossin lähtöä.

7) Mistä tuo raunion pätkä on osa? (1 pist.)

Tulosjulkistus-11

Tulosjulkistus-12

Kajaanin linnan tiesivät kaikki!

8) Missä on rantasauna, kankaita, laavuja, järviä – ja tänään tattejakin! Paljon tatteja. (1 pist.)

Tulosjulkistus-2

Tulosjulkistus-3

Rokualla kyllä on paljon luontonähtävyyksiä, patikkapolkuja (latuja), sienimetsiä, kylpylä, kauniita maisemia, geopark. Sinne kyllä mennään syksyllä päiväretkelle.

9) Mikä tämä on? Mitä sillä on tehty? (2 pist.)

Tulosjulkistus-4

Tulosjulkistus-5

”Kuvassa on Lamminahon vohvelirauta, jonka englantilaiset lohilordit toivat Lamminahoon 1880-luvulla. Sillä on tietenkin paistettu vohveleita.” Se toimii edelleenkin; sitä oli käyntiäni edeltävänä uuninlämmityspäivänä testattu.

10) Missä veneet ovat metsässä pystytettyinä? (1 pist.)

Tulosjulkistus-7

”Tukkijoella näytelmän lavasteita, Paltamon Metelissähän Homasen venemetsä on.”

11)  Missä tämä kirkko on? (1 pist.)

11

Kajaanin ev.lut. kirkko on keskellä Kajaania.

Ja tässä tulostaulukko!

 

Tulokset

Voittaja on siis Maisa! Samaan pistemäärään, jaetulle ykkössijalle ylsi Satu, jolla muutamien pisteiden puuttumisen paikkasi kotipaikkahyvitys. Anu oli sijalla kaksi ja Koivu kolmantena. Voittaja saa siis valita kolmesta palkinnosta haluamansa ja kaksi muuta palkintoa arvottiin kaikkien osallistuneiden kesken.

Ja Hangasojalla ilman virallisia valvojia (ei täällä ole ketään muita kuin me kaksi!) suoritetussa arvonnassa pärjäsivät Anu ja Antti! Onneksi olkoon kaikille ja kiitokset osallistumisesta. Maisa, Anu ja Antti laitatteko minulle sähköpostilla (reija at satokangas.fi) kirjepostiosoitteenne, jotta voin kotiin palattuani postitella voittonne. Laittakaa myös palkintotoiveenne mieluisuusjärjestyksessä.

Kisatuomarointi on tehty. Vakaa aie on tehdä tällainen kisa ensi vuonnakin.

Puuhommia ja haukkakuvia

Korkealla kunnahalla hongat huminoi,
kirves paukkaa, puuta haukkaa pokasaha soi.

Tänään on ollut metsuripäivä: vielä jatkoimme talven tuulenkaatojen ja tykkylumien jäljiltä siivoilua metsästä ja pihapiiristäkin (ei ikinä ennen ole ollut tällaista), oksien keräämistä, runkojen metsästä raahaamista, moottorisahaamista ja klapien tekoa (nämä kaksi vm. vain Pehtoorin hommia; minulle ei moottoroitua sahaa eikä kirvestä anneta 🙁 ), mottien tekoa, nuotiolla roskien polttoa, uppotukkien ja muiden roskien perkaamista purosta, vanhan puulaatikon pilkkomista…

Muistattehan, että meidän mökillä polttopuut eivät ole leikin asia. Eivät todellakaan. 

Mökkipihalla-2-2

 

Koivuklapeja saatiin kuivumaan – ja ilmaiseksi!

Mökkipihalla-4

 

Ja notskipaikalle pitkäksi aikaa kelo- ja mäntyrankoja pilkottuina, – ja ilmaiseksi! Ja hyvää liikuntaa ulkona!

Sitten minulla on sellainenkin hassu tapa, että keräilen käpyjä. Käpyjenkerääjä! Kerään niitä mökkipihalta liiterin päähän. Järkevää? – Tiedä häntä, mutta pidän niistä.

Mökkipihalla

Mökkipihalla-2

Siinäpä se reilut kuusi tuntia huhkimista kului. Ja varmasti ihan yhtä paljon energiaa vaativat nuo puuhommat kuin olisi patikka Urupäälle tehnyt. Se nimittäin oli toisena vaihtoehtona sen jälkeen kun ystävät pitkän aamiaisen jälkeen lähtivät (mutkan kautta) Ouluun ja päivästä näytti tulevan sateeton ja lämmin. Sellainen se olikin.

Ja jo pari päivää on kuunneltu haukkojen varoitusääniä ja koetettu tunnistaa sitä, niitä. Tänään hoksattiin, että niitä onkin VIISI! Onnistuin kameran ja (liian pienen (70 – 200 mm) zoomin kanssa) menemään aika lähelle niiden keloa. Olivat kyllä melkein pelottavan näköisiä.

Haukat

Ja koskapa noita kuvailin paljon, oli vähän pakko kuvankäsittelyllä kokeilla mitä kuvista lähtee

Haukat-2-2

Haukat-3
Haukat-5-2

Haukat-4

Ja sitten suurennoksia lentokuvista. [Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.]

Haukat-4-2

Haukat-7

Haukat-11

Näin pieni maailma ja pienet suuret tekemiset täällä tänään.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Korjaus/täydennenys ylläolevaan (ke 29.7.2015 klo 8.00) 

Lähetin eilen sähköpostia lintuharrastaja/ammattilaisasiantuntija (EH) ystävälleni, ja kyselin haukasta, ja hän vastasi näin: 

Hei, veikkaan kuitenkin ampuhaukkaa. Nuorellakin nuolihaukalla on voimakkaampi viiksijuova ja levinneisyys täsmää paremmin. Hieno pihapinna!

http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/nuolihaukka
http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/ampuhaukka

Ja ihan samoilla linjoilla on myös Koivu (ks. allaoleva kommentti), joka hänkin on kyllä asiantuntija näissä(kin) asioissa. 

Siis meidän pihakelossa oleilee viisi AMPUhaukkaa. Miltähän ne näyttävät sateessa? Tänään näyttää olevan mahdollisuus kuvata niitä oikein kunnon sateessa. 

(Ruoka)retki Inariin

Aamu sateinen, eikä ennuste luvannut mitään kummempaa koko päiväksi. Siispä päätimme toteuttaa jo eilen suunnitellun retken Inariin.

Ystäviemme iloksi ja ihastukseksi ajoimme ensimmäiseksi Ivalon keskustassa olevan Kenkä-Asun eteen. Legendaarinen Ivalon keskustan retrovaatekauppa on vertaansa vailla. Toki siellä on käyty ennenkin.

Lainaus Saariselkä.net -sivulta kymmenen vuoden takaa

Naisten, miesten ja lasten asusteita ja kenkiä myyvän liikkeen asiakkaina on vuosien varrella ollut lappilaisten lisäksi myös kuuluisuuksia, muun muassa Remu Aaltonen ja viimeksi Lenita Airisto. Petterssonien laajat valikoimat ovat erityisesti 60- ja 70-lukuja harrastavien muotialan ihmisten aarreaitta. Filmiryhmiä ja lehdistöä on vieraillut liikkeessä ulkomailtakin.

20150727093646

Ostimmepa Pehtoorille mökkineuleen, ja kuten hintalapusta näkyy laadukas englantilainen puuvillaneule oli ollut valikoimissa jo markka-aikaan.

REtkellä-3

Kaupanpitäjä Hissu on 93-vuotias!! Ja hän kertoi meille, että on vain kerran käynyt lääkärissä: ”Kun kerran lähettivät kutsun”… Vain sunnuntaisin liike on kiinni, ja vanha rouva pitää liikettä yksin. Ehdottomasti kannattaa poiketa Ivalossa käydessä…

Matka jatkui Inarinjärven aina niin vaikuttavia, kauniin karuja, rakkaisia rantamia seuraillen kohti pohjoista. Karhunpesäkivi oli vähän aikeena käydä katsomassa, mutta vettä tuli niin paljon, että jätimme väliin. Nautimme vain kahvit, ja lähdimme kohti Inaria.

Sajoksessa taas uusia yksityiskohtia, ja saamelaiskäsitöiden näyttely.

Sajos-3

Sajos-2-2

Vitriineillä mukavan näköiset telineet…

Inarin Jäniskoskella kävimme, sateesta huolimatta. Se on hieno koski. Sateellakin. Videokin olisi, mutta eihän se lataus onnistu. Metsä mahtavan vihreä, pehmeän näköinen ja raikkaan tuoksuinen.

Jäniskoski

Jäniskoski-2

Ja sitten reippaan kävelyn (kilometri!! 🙂 ) ja retken jälkeen päivän pääkohde oli ihan liki: hotelli Kultahovin ravintola  Aanaar, jonka nettisivulla on teksti:

Aanaar on kuuluisa tasokkaasta ruoastaan, johon käytetään hienoja ja puhtaita paikallisia raaka-aineita. Kalat ostetaan suoraan Inarijärven hovikalastajalta ja poronliha lähipalkisen poromiehiltä. Myös marjat, sienet ja luonnonyrtit tulevat lähialueelta.

REtkellä

REtkellä-2

Menu on vähintäänkin haastava, ja olisin voinut valita siitä minkä hyvänsä etu-, pää- tai jälkiruoan.

Tässäpä ne valitsemani

20150727130730 (1)

Juurespihvit tavallisia, matsutakevaahto ja savustettu-punajuuripyree ennenkokematonta hyvää.

Aanaar

Jälkiruoka, jonka nimi oli ”savusauna”. Tuo ”mallasmulta” oli tavattoman hyvää, olisi saanut olla annoksessa enemmänkin, samoin koivunlehtisorbetissa makua, mutta kaikkinensa oikein hieno gourmet-päivällinen, rento paikka, mutta ruoka palkittua (eikä aiheetta) tasoa.

Alkuillasta oltiin takaisin mökillä, saunomista, iltapalaa, opiskeltiin haukkoja, niiden ääniiä ja tuntomerkkejä (ks. eilinen postaus). Ja neljän hengen seurueen lintu/kasvi/kukka/luontotuntijat (joihin minä todellakaan en kuulu) olivat sekä Koivun että Raijan eiliseen postaukseen antamien kommenttien viitoittamina kääntymässä siihen, että ehkä se eilinen oli sittenkin nuolihaukka. … mutta ei vielä ihan ehdotonta varmuutta.

Nämä olivat eilen puolenyön jälkeen jäljellä

Haukan jälkeen

Haukan jälkeen-2

Tänään iltahetkeämme tahdittivat tangot, eivät Souvarit, mistä olin oikein iloinen.

Eikä tämä mökkireissu ole edes lopussa! Vaikka ”oikeasti” tänään olisi ollut paluu duuniin… 😉

Haukan jälkeen-3

Pientä patikointia, mukavaa mökkeilyä

Jos olisin julkkis ja minusta tehtäisiin sellainen lehtijuttu, jossa ”syväluodattaisiin ajatteluani” ja otettaisiin selvää tekemisistäni ja tykkäämisistäni, ja sitten pitkän kysymyssarjan keskellä olisi kysymys ”mikä on lempisuosi”, vastaisin empimättä: ”Tankasuo UKK-kansallispuistossa, Jorpulipään ja Pikku Tankavaaran välissä!”

Ai, että minusta ei koskaan tehdä lehtijuttua, saatikka että ”syväluodattasiin” ja ei ikinä, ei koskaan ei keneltäkään, ei missään yhteydessä kysytä, ”mikä on lempisuosi”, mutta JOS. Jos kysyttäisiin niin vastaisin, että Tankasuo.

Jorpulipää-2

Jorpulipää-2-2

Siellä me tänäänkin käytiin. Vietiin ystävät Tankavaaraan, ja päivän ”ohjelmanumerona” oli kapuaminen Jorpulipään (467 mpy) huipulle. Meille tämä oli kolmas kerta, – se on hyvä reitti. Leppoisaa nousua, loivaa laskua. Pitkospuita ja helppoa rakkaa.

Jorpulipää-5

Säätiedotus oli luvannut viileähköä, sateetonta päivää. No fity-sixty piti paikkansa; viileähköä oli, muttei sateetonta. Vajaan kolmen tunnin patikan aikana ehdittiin sadeviitat, goretexit, avaruusviitat ;), kertakäyttösadetakit, huput, kamerasuojat vetää päälle ja pois eräänkin kerran. Mutta lopultakaan eipä nuo haitannut.

Jorpulipää-4

Illansuussa saatiin sitten aurinkoakin, Hangasojan varrella heinäkuinen sunnuntai-ilta oli karun kaunis. Seurattiin hiiri/tunturihaukan ja jonkun pikkulinnun eloonjäämistaistelua…  Hyvin kaukaa kuvattuna voittaja(t) kelon nokassa.

HAukka

Ja loppuiltahan – tietysti – kului rantasaunoen, syöden, höpötellen. Nuorison kanssakin ehdin chattailla, lukeakin vielä. Mökkeilyä parhaimmillaan.

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Kesäkuvakisaan on jo kymmenkunta osallistujaa, mutta vielä ehtii mukaan. Tiistai-iltakin on vielä aikaa lähettää vastauksia. Keskiviikkona tulosten julkistus ja arvonta.

Kesäkuvakisan kuvat ja kysymykset löydät täältä.

Mökillä enimmäkseen sisällä

Sisäelämää

Sisäelämää-2

Sisäelämää-3

Eihän tänään mikään huippusää ole mökillä ollut.

Mikä merkitsi, että oli hyvä tehdä metsurihommia ja vähän leipoa. Sitruunakakusta tuli aurinko!

Sisäelämää-3-2

Emme me kakkua kaksistaan syöneet.

VMP = varamiespalvelu = hyvät ystävät, jotka tulivat tänne seuraksemme viidennen – tai kymmenennen tai jotain siltä väliltä – kerran muutamaksi päiväksi, olivat seuranamme ruokapöydässä.

Tulivat aika lailla suoraan Napuen taistelukentän viereiseltä kesäpaikaltaan, mikä oli erinomainen syy maistaa nyt jo maailmankuulua Napue-giniä.

Ja? – Ja se oli kyllä hyvää. Oikein erinomaista, vaikkei meillä sitä asiaan kuuluvaa rosmariinin oksaa ollutkaan…

Sisäelämää-4

Napuen taisteluhan ei ollut mitenkään Suomen historian huippuhetkiä, päinvastoin: Isonkyrön Napuessa kenraali Armfeltin suomalaiset joukot hävisivät venäläisille pahanpäiväisesti helmikuussa 1714, mikä osaltaan johti ns. Isonvihan alkamiseen. Seurannut seitsemän vuoden vainoaika oli erityisesti Pohjanmaan väestölle rankka ja raaka ajanjakso.

Mutta iloisempiin tunnelmiin: nyt lähdetään notskille iltapalalle.

Täällä kun on vielä hyvin valoisaa eikä sada.

Missä kaukana?

Puhelu

Tuttu: No moi! Missäs olet? Enhän häirinny?

Minä: Reissussa ollaan, ei mitään häiriötä. Päinvastoin, mukava kun soitit.

T: Jossain lämpimässä, rantalomallako ootte? Vai joku kaupunkiloma?

M: Eiku patikoimaanhan me taas… Ja ihan vaan oleilemaan.

T: Taas jossain Alpeilla. Onko hienot maisemat? Entäs reitit?

M: Maisemat on hulppeat, ja reittejä on valittavaksi asti. Vaikeusastetta ja reitin pituutta joka lähtöön!

T:  … ja ruuhkaista on?

M: No ei nyt niinkään, mutta on täällä muitakin patikoijia aika lailla.

T: Onkos siellä hyviä ravintoloita? Millanen ruoka?

M: Ravintoloitakin vaikka kuinka. Tänään meillä lautasella sellaista valkoista kalaa (white fish) paistettuna, oli kyllä ihan hurjan hyvää. Mieskokki hanskasi hommansa. Ihan kaksistaan kyllä tänään syötiin.

T: Entäpä viinit? Onko hyvä tarjonta?

M: No ei paljon parempaa valkoviiniä kalalle voisi olla kuin se, mikä tänäänkin oli. Täällä on kyllä hyvät, selvästi huolella valitut viinit. Ja sitten paikallisissa ja valtakunnan lehdissä kovasti kehuvat jotain väkevää, jonka nimessä on kuuluisan, koko maan historiaan vaikuttavan taistelun nimi. Maailman parhaaksi kehuvat. Siksi on kuulemma loppu suunnilleen koko maasta, mutta täällä sitä oli, piti kyllä naapurikylään ajella sitä hakemaan, mutta ihan historian vuoksi … . Huomenna ajattelimme testata.

T: Siis siellä on hyviä terasseja, patioita?

M: Toki on.

T: Eikä itikoita niinku täällä Oulussa?

M: Eipä ole näkynyt. Vaikka melko lämmintäkin on.

T: Siis vielä lämmintäkin?

M: On ollut oikein hyvä aurinkoinen keli, kunhan vaan jatkuis…

T: Onko nyt hyvä aika reissata sinne?

M: Mun mielestä just tähän aikaan vuodesta ihan parasta, tonne syyskuun puoliväliin ihan parasta aikaa täällä.

T: Luonnossa jotain mielenkiintoista?

M: Vaikka ja kuinka: kun vaan tietäis mitä tänäänkin olen kuvaillut. Ja kun näkisit täällä nämä vedet! Hiekkapohjaisia uimapaikkoja, ja vesi on kirkasta!

T: No että majoitus? Onko hyvä yösija? Siisti ja hiljanen?

M: No on! Ihan kuin täällä ois pidetty suursiivous aika vasta, tosi mukavat ja meidän makuun passelit huoneet. Eikä todellakaan ole naapureista häiriötä. Ihan huippu. Hyvin nukuttiin viime yökin. Ja tiedätkös, täällä on saunakin. Enpä ole tainnut paremmassa koskaan käydä. Se on kyllä itse lämmitettävä, mutta sekin on mukavaa ja tuleepahan liikuttua.

T: Mahtaa olla melkonen pintaliitäjien paikka?

M: Kuule ei ole. Ihan mukavia ihmisiä sekä kaupassa että patikkapolulla tapaa. Oikein on lepposa meininki. …

T: Ai niin, saako siellä niitä patikkamerkkejä, joita Alpeilla on tapana jakaa?

M: Eiku täällä on joku paikallinen tapa, että jokainen tuo päivän patikalta kiven majapaikan seinustalle. Mekin sitten tuotiin tänään.

T: MISSÄ te oikein ootte??

M: Mökillä ollaan. Täällä on kuule hyvä!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tuollaista fiktiivistä puhelua olen tänään jutellut. Ja sama sitten kuvakertomuksena. Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.

Patikkareissu-2-2

 

Patikkareissu
Patikkareissu-3-2

Patikkareissu-5

Patikkareissu-6

Patikkareissu-7

Patikkareissu-8

Patikkareissu-9

Napue

Patikkareissu-10

Patikkareissu-17

Patikkareissu-11

Patikkareissu-12

Patikkareissu-13

Patikkareissu-14

Patikkareissu-15

Patikkareissu-16

Patikkareissu-18

 

 

Juhlista mökkilomalle

Eihän nukkuminen taas viime aikoina ole ollut minun vahvimpia puoliani. Sen verran ylikierroksilla olen käynyt kaiken kanssa, että uni on ollut toissijaista. Hyvin kuvaavaa, että viime yönä näin niissä unipätkissä tekeväni kakkuja Juniorin valmistujaisiin, huoh! Poika on eilen saanut tietää, että hänellä on opiskelupaikka ja minä pöhkö jo uneksin valmistujaissafkojen tekemisistä! Ei silti: Pehtoori oli nähnyt unia, joissa teki pojalle kirjoituspöytää ja työhuonetta. Kukin vahvuuksiensa mukaan, vaikka unissa. 😉

Siispä kovin (liian) aikaisin olin hereillä. Kahdeksan jälkeen torin mansikkapöytien kautta pyöräilin Caritakseen äidin luona piipahtamaan, todellakin lennossa käväisin ja sitten takaisin kotiin. Pakkauksen viimeistelyä, vaateshowia, kontribuutioni juhlapöytään mukaan ja sitten Jääliin.

Eipä ole miehen suvussa neljä miessukupolvea suoraan alenevasti ennen ollut samassa kuvassa: Appi 90 v., Pehtoori kohta 58 v. , Juniori 24 v. ja Tahvo 2kk.

Mökille lähtö ja tulo

Suvun nuorimmat pikkuserkukset (2kk ja 2 v.) tapasivat toisensa ja muutoinkin mukavat pienet juhlat.

Me Pehtoorin kanssa kävimme peräkamarissa vaihtamassa juhlakamppeet farkkuihin ja verkkareihin ja poistuimme ensimmäisinä: lähdimme juhlista suoraan kohti mökkiä.

Ja nyt: Hangasojalla ollaan!

Mökille lähtö ja tulo-2

 

Hieno aamu, vielä parempi päivä

Vein tyttären aamukoneelle, ja suoraan kentältä ajoin Papinjärvelle (lentokentän kupeessa). Tarkoitus oli kuvata auringonnousua (klo 6), mutta siitä tulikin hienon aamusumun kuvausretki.

Aamusumu Papinjärvellä_

Tämä yllä oleva bannerissakin oleva kuva (paina F5 jos Norjan vuoret eivät ole vaihtuneet aamusumuiseen järveen) on aamuisen kuvasadon parhaimmistoa.

Aamusumu Papinjärvellä_-4

Aamusumu Papinjärvellä_-3

Aamusumu Papinjärvellä_-5

Aamusumu Papinjärvellä_-6

Keinuhaamu

Näetkö keinuhaamun?

[kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla]

Aamupäivällä leivontaa apen huomisille ysikymppisille, ja iltapäivällä kävimme Saarelassa ystävien uutta, upeaa kesäkeittiötä katsomassa ja kahvittelemassa, kuulumiset vaihtamassa. Paitsi pöydän antimista ja hienosta pihasta nautimme myös auringosta, joka siis tänäänkin Oulussa on vastoin ukkosennusteita paistellut.

Ja illalla olen ommellut ! Pari tuntia ommellut! Ja jotta sellainen onnistuisi, täytyy olla hyvä moodi! Ja sellainen on ollut. Todellakin.

Poika oli tuossa päivällä piipahtamassa Tahvon kanssa, juteltiin ja Juniori pulputti ja räppäsi samalla puhelintaan ja sitten yhtäkkiä hiljeni tsadam!!!

Aamusumu Papinjärvellä_-7

Tämä on niin hieno juttu!! Isänsä jäljille lähtee poika opiskelemaan.

Nimipäiväruokapöydässä

Aamulla merenrannassa tiheä sumu. Ei muuta, tai siis ei muita. Mietin siinä kaislikkoa katsellessa, että kehenhän pitäisi ottaa yhteyttä, että ranta raivattaisiin siten, että pääsisi vaikka kahlailemaan… Jokunen vuosi sitten lähetin kaupungin katurakennus- tms. toimistolle sähköposti,a että ryhtyisivät talvisin auraamaan Meri-Toppilan rannan kävelytietä. Ei tullut vastausta. Ei minkään moista. Ja talvet on tuolla meidän lenkkeilijöiden ja koiranulkoiluttajien voimien tallottu polku lumisateiden jälkeen. Talvella ei aurata, eikä kesällä kahlata. En siis tänäänkään jäänyt kahlailemaan, topakka sauvakävelylenkki vain.

Aamusella paistinkääntäjäasioita sähköpostilla ja muutamiin työsähköposteihin vastailu tyyliin ”Sori, en enää syksylllä ole näiden asioiden kanssa tekemisissä… ” .

Kauppareissulla vierähti kauan: paitsi äidille kauppa-asioita, jotka tyär sitten tervehdyskäynnillään ”punahilkkana” kävi viemässä, hankin myös kaikkea vähän erikoisempaa… Tein nimittäin uusia ruokia tänään, kokeilin pariakin uutta reseptiä.  Parikin tämän naisten viikon nimipäiväsankaria kun oli ruokapöytään tulossa. Tyär ja Miniä juhlivat tänään meidän viiden seurueessa nimppareitaan.

Minulla tuo syöminen niin ollut tärkeää kun kerran läsnä oli Tahvokin (olen tässä päättänyt, että pojanpojan ”bloginimenä” pysykööt Tahvo. Blogimaailmassahan ei oikein ole tapana omilla nimillä ketään ”puhutella”, joten siksikin … ja tulevaakin ajatellen en lapsenlasta omalla nimellään täällä enää mainitse.)

Pehtoorin kanssa teimme aika runsaan nimppariruokatarjoilun, jonka parhaita osia olivat Perämeren lohi, alla oleva kurkku-fenkoli-vuohenjuusto-salaatti sekä mustikkapiirakka basilika-twistillä. Se kyllä varmasti vaatii maistuakseen vähän ennakkoluulottumuutta, mutta itse pidin siitä kovasti. Molempien ohje on siinä samaisessa Glorian Ruoka & Viini -lehdessä, josta olen jo liki kyllästymiseen asti täällä puhunut. Kirjoitan nuo reseptit joku päivä…

Uusia kesäruokia-2

Uusia kesäruokia-3

Yatsyakin ehdittiin pelata. Eikä kilpailuhenkisyys meidän kolmen kesken ainakaan vähenemään päin ole. 😉

WP_20150721_15_20_33_Pro

Ja onhan tässä illassa taas jo lähdön tunnelmaa: tyär palautuu huomenna Helsinkiin.

Lomatuntoja

Viimeisen kesäloman? viimeinen kesälomaviikko alkoi säpsähtäen hereille ennen seitsemää: myöhästyn töistä! Olin taas unissani paiskinut töitä, tehnyt luentoa ja hukannut sähköpostiviestejä! Mutta ei mennyt kauaa kun ikkunaverhon raosta näin auringon, muistin kesän ja loman.

Laitoin kahvipannun liedelle ja uunin lämpiämään: haluan croissanteja aamiaiseksi! On loma-aamu. Huolimatta viikonlopun pitkien kaavojen illallisista ja kaikista herkuista haluan vielä tänään jatkaa tätä hyvää … siis croissanteja ja hilloa aamiaisella, maitokahvia. Hmm…

Ennen aamiaista käveleskelin pihalla. Kastelin kukkia, tuoksuttelin aamukasteista nurmea.

Puutarhassa-12

Edelleen aika levollinen mieli ja olo.

Aamun touhujen jälkeen tein sellaista, mikä minusta on mitä suurinta joutilaisuutta; istahdin pihatuoliin lukemaan aikakauslehtiä. Uudistettu Digikuva-lehti on minusta erinomainen, jopa niin, että harkitsen vakavasti sen tilaamista. Jo aiemmin mainostamastani Glorian Ruoka & Viini-lehdestä löytyi ohje huomisen juhlaruoan jälkiruoaksi. Soittelin äidille, tekstailin sisareni kanssa. Ja sitten tyär tupsahti viereeni aurinkoiselle pihalle.

Parituntisen otimme aurinkoa, ja kuinka hyvälle tuntuikaan istua rauhassa, jutella, – kaikesta. Antaa auringon helliä ja saada vihdoin vähän väriä. En varmaan koskaan, en koskaan!, heinäkuun puolivälissä ole ollut näin kalpea kuin nyt.

Puolelta päivin Pehtoori käväisi tovin seuranamme ja lähti sitten pyörällä torille kahville. Yhden jälkeen isyyslomalta töihin palannut Juniori piipahti omalla kahvitauollaan seuranamme. Ja me tyttären kanssa jatkoimme auringonpalvontaa, höpöttelyä …

Tyttärelläkin (mini)loma. Sen kunniaksi päätimme lähteä ensin keilaamaan ja sitten Nallikariin syömään. Pehtoori saatin mukaan. Minä voitin 😉 ja taas kerran söimme Miekojärven kuhaa. Se vaan on niin hyvä annos. Ja keilaaminen tekee olkapäälleni hyvää.

Tällaiset päivät kuluvat nopeasti.

Puutarhassa-15

 

Kastajaisten jälkeen (vol. II)

Johan tässä pari päivää olen vähän herkillä ollut. Vielä tänään aamulla lenkillä – pienen, ohuen sateen tehdessä hyvää kasvoille – kuuntelin tätä Hectorin uusimman levyn ”Hauras”-nimikkokappaletta ja sain kyyneleet silmiini.

Niin suurta on syntyä
Hetki kaunis säihkyvä
Kun kaikki on edessä
Aika matkaan lähteä
Nähdä kauas niin läheltä
Myös taivaan täysi tähtiä
Olla tyynenä myskyissä
Matkalla, perillä

On hauras elämä
Kirkas ja hämärä
Voimassaan väkevä
Hetkessä särkyvä
Läpinäkyvä
Se antaa enemmän
Jos pyytää vähemmän
Vain hetken kestävä
Hauras on elämä

 —

Kastajaiset-17

Enemmän itkin tuota kuunnellassa kuin eilen, jolloin pihallamme kuului ”Ystävä sä lapsien”.

Kastajaiset-16

Että se oli niin hieno kesäpäivä, että saimme kastejuhlan pihalla viettää! Se oli niin hienoa… Aamupäivän viidestään juhlaa teimme. Meistä kaikista aamupäivä tuntui kovin pitkältä, ja puolelta päivin kaikki oli valmiina. Nelisenkymmentä vierasta, sisarukset lapsineen ja lisäksi nuorenparin ystäviä tuli juhlistamaan pikkuisen kastepäivää. Meidän sisäpihasta tuli hetkeksi pieni kappeli, – sininen taivas ja kaunis kesä.

Kastajaiset-28

Toki – luonnollisesti – kyynelehdin eilenkin, mutta sentään enemmän hymyilin, – oli hyvä mieli.

Kastajaiset-20

Katsoin kun poikani kihlattunsa kanssa olivat vanhempina, kauniina, rohkeina ja kun tytär oli pojanpojalle kummina ja pieni Tahvo sai kasteen ja siinä samalla nimensä Aatu Samuel.

Kastajaiset-23

Jossain pienellä äänellä koetin itselleni hokea: nyt, elä tämä, juuri nyt, vain tämän kerran, unohda muu,  …

Kastajaiset-29

Enhän minä isovanhemman rukousta saanut loppuun asti itkemättä luettua, onneksi oli Pehtoori vieressä, – jatkoi siitä, mihin asti minä pääsin.

Enkä ole vielä aiemmin ollut kastetilaisuudessa [paitsi omien lastemme ;)] jossa pappi olisi tehnyt kasteesta ja nimenannossta välittömän, nimenomaan vauvan, juhlan. Pappi, joka olisi saanut syntymään tunteen siitä, että meillä kaikilla läsnäolleilla oli oma osamme tuossa tilanteessa, pappi, joka ei tehnyt tilaisuudesta pönytystä, vaan lämminhenkisen, välittömän juhlan.

Kastajaiset-32

Kastajaiset-30

Kastajaiset-22

Siinä se minun perheeni (ja Miniän vanhemmat). … oli syytä onnen kyyneliin yllin kyllin.

Kastekakku sai aiheellisesti paljon ihastuneita kommentteja,

Kastajaiset-25

eivätkä muutkaan tarjoilut jääneet syömättä.

Kastajaiset-24

Paljonhan en ehtinyt kenenkään kanssa jutella, mutta oli hienoa edes pikaisesti tavata Miniän sisarukset (kolme siskoa) perheineen. Ja tärkeää oli, että meidänkin sisarukset olivat Aatun juhlassa mukana.

Iltapäivällä sitten yhdessä laittelimme kastejuhlan puitteet pois, ja ryhdyimme järjestelemään ruokaa. Pari nuorten kaveria tulivat takaisin, – oli leppeä, leppoisa tunnelma, aurinkoinen kesäilta. Minä lähdin ensimmäistä kertaa ”vaunukävelylle” ja kuinka olinkaan hyvilläni.

Grillailimme, nuoret avasivat kaikki kastelahjat, istahdimme pöytään, juttelimme. Tahvo – eiku Aatu – oli illalla vielä kovin virkeä … osallistui keskusteluun …

Kastajaiset-9

Kastajaiset-21

Vietimme pitkän illan, tyttären muutama ystäväkin tuli vielä syömään pikku perheen jo lähdettyä, me istuimme ja juttelimme puolille öin. Luulen, että unohtumaton päivä ja ilta oli tuo.

________

Juniorin (työ)kaveri oli – onneksi! – lupautunut kuvaamaan kastejuhlaan. Juhlassa otetut kuvat ovat siis hänen ottamiaan (Vesku1 voin lämpimästi suositella). Onneksi oli puoliammatilainen kameran kanssa mukana, ettei minun tarvinnut edes yrittää.

Pellavaisen kastepuvun tilasin täältä. Ei ollut turhan röyhelöinen …

Ennen kastajaisia

Oulussa on ollut kesä tänään.

Jo varhain aamulla tuntui, että hyvä päivähän tästä. Eikä tunne ollut aiheeton…

Kuppikakut onnistuivat paremmin kuin edellinen koe-erä. Päivällä Miniä kärsivällisyydellään tuli ne koristelemaan. Ja gluteeniton kakkukin onnistui kerta yrittämällä. Tehtiin iltapäivä porukalla kaikkea valmistelevaa… Kun ei kuitenkaan vain ihan pienet kahvikestit ole tulossa…

Sitten ryhdyin sellaiseen pipertelyyn, mihin en koskaan olisi uskonut: pieniä rusetteja pinocchio-kakun pintaan …

Kastajaiset-6

Eihän tämmöisten juhlien järjestämisestä paljon ole kokemusta. Kahdesti vain. Ja Miniän kanssa päivällä jutellessa oli todettava, että en kyllä Juniorin – huomisen sankarin isän – kastajaisten järjestämisestä juuri mitään muista. Tavattoman nopeasti ne halusin ”pois päiväjärjestyksestä”. Kotona nekin vietettiin, eikä vieraita, sukua, paljon ollut. Vähän sumussa taisin elellä siihen aikaan.

Jotain perinteitä sentään on…

Kastajaiset-5

Kukkia tietysti olen laitellut: aamupäivällä kävelin Hietasaareen puutarhalle, Pehtoori tuli sitten minut ja kukkalastin hakemaan.  — niitä pitäisikin vielä tuonne käydä laittelemassa koristeeksi.

Kastajaiset-4

Mutta melkein kaikki on valmiina. Kohta Pehtoori lähtee kentälle hakemaan tyttären. Veljensä esikoisen kummiksi tulee tyär – ja  viettämään osan viikon kesälomastaan kotikotona. Sekin juhla tässä vielä. 😉

Nimestä meillä ei ole tietoa, kiinnostaahan se tietysti. Minulla kun on tämä etunimi-harrastuskin vielä… 😉 Mutta ei sentään sellaista jännitystä Tahvolle annettavan nimen kanssa kuin minun anopillani oli meidän molempien lasten nimien antamisen kanssa. Anoppi-parka sai pahan migreenin ennen kastajaisia; pelkäsi, että annetaan jotain vaikeita, ”ulukomaalasia” nimiä lapsille. Ja oli sitten erinomaisen helpottunut kun sekä Esikoinen että Juniori kastettiin hyvin suomalaisilla, itse asiassa jopa raamatullisilla, suomalaiskansallisilla nimillä:  Miksi Saara nauroi? Tuomas seisoo niinkuin tammi…

Kastajaiset-3

Mutta huomiseen, ystävät!

Kuvasatoa kotiseuturetkeltä

Vielä eiliseen retkeeni ja sen kuvasatoon palaan …

A-2

Tällainenkin sattui retkellä kohdalle, kyselin perheeltä, minkä he ajattelivat sen olevan? – Ja miten loistavia arvauksia, todellakin arvauksia, eikä tietoa: ”Puutarhapöytä, jossa on ollut paksuvartinen muinainen aurinkovarjo” ja ”Joku lämmittävä penkki, eli joku hiiliastia alle. ;)” Ja sitten jatkuu: ”Kuuden hengen gt-pöytä. Vanha.”, ja toinen välkky jatkaa: ”Niin ja ginikannu toho keskelle”. Onko blogini lukijoissa paremmin arvaavia? Tämä ei enää kuulu kisaan, mutta kyselenpähän huvikseni. Tietääkö joku? Se EI ole puutarha-, eikä gin-tonic-pöytä, mutta mikä?

Entäs tämä? Meinasin laittaa kilpailuun yhdeksi kysymykseksi, mutta olisi ollut liian helppo.

Kotiseuturetkellä-6

Nämä olivat aikansa (1800-luvun lopun – 1900-luvun alun) 3D-lasit. Telineeseen kun laittoi kuvan saattoi saada kolmiulotteisen vaikutelman…

Kotiseuturetkellä-8

Sellaisen huomion noiden satojen kilometrien tienvarsia katsellessa tein, että Oulun leveysasteella ei kasva kulleroita, joilla tuntui juhannuksen jälkeen koko Pohjois-Kalotin tiestön pientareet olevan koristeltu, eikä kasva lupiineja, joita taas alkaa olla 100 kilometriä etelään päin mennessä, mutta näillä meidän leveysasteilla kasvaa takiaisia. Ja paljon.

Kotiseuturetkellä-9

No ei se mitään, pidän niiden väristä, mutta eihän niitä todellakaan tule kotiin kerätyksi.

Kotiseuturetkellä

Kotiseuturetkellä-2

Tämä seuraava kuva on otettu kilpailukuvissa olleen voimalaitoksen yläjuoksulta. Jännä kuinka veden pinta on kuin kalvo.

Kotiseuturetkellä-4

Muutoinkin vesien äärellä oli hienoa olla. Mikä siinä on, että vesi on niin rauhoittava, kiehtova, herkkä, vahva, pelottava, kaunis elementti?

Ja aamut! Tässä kuvassa on vielä jäljellä sellaista kesäaamun ihanaa tunnelmaa…

Kotiseuturetkellä-3

Tänään päivä on mennyt kastajaisia järkätessä. Huushollia ja astioita järjestellen, vähän leipoenkin. Minulle ei paljon leipomuksia jääkään, sillä Miniä on tilannut kakun ja kaksi voileipäkakkua… Kunhan nyt täydennyksiä teen. Ja järjestelen. Silitän liinoja. Koristelen. Pikkuisen siivoilen.

Kastajaiset

Kesäkuvakisa 2015

Tänään on vuoden 2015 kesäkuvakisan julkistamisen aika!
Olen juuri palannut perinteiseltä yhden päivän roadtripiltäni: 12 tuntia, 468 km ja 286 kuvaa.
Kirkkoja, museoita, maisemia, lyhyt luontopolku, kulttuuria, suomalaista maaseutua, arkkitehtuuria, sorateitä, vettä ja veneenlaskupaikkoja, lossikin sattui matkalle. Kolme puheliasta miestä kohteissa ja yksi erinomainen, avulias naisopas yhdessä kohteista. Ihmettelin taas suuresti, että näin paljon hienoja paikkoja – ihan lähellä. Ihan ennen näkemättömiä kohteita, ja vanhoja tuttuja.
Voi, kuinka pidänkään näistä reissuista. Joskin olisi kyllä kannattanut suunnitella paremmin etukäteen, olisin säästynyt erinäisiltä siksak-ajeluilta. Ja ehtinyt nähdä vielä enemmän. 🙂 Oli sateetonta, tyventä, ja illan tullen lämpenevää – liki 18 astetta jo viimeisessä kohteessa.Kuvat ovat niistä paikoista, joissa kävin. Se taas merkitsee, että ne eivät voi olla kovin kaukana Oulusta. Näin ollen pohjoissuomalaiset ovat kilpailussa etulyöntiasemassa, joten reiluuden vuoksi – kuten tapana on – annan hyvityspisteitä siten, että jos et ole koskaan asunut Oulun tai Lapin läänissä, saat kaksi  lähtöpistettä.
Ilmoittele vastauksesi  suoraan minulle sähköpostilla (reija at satokangas.fi), mutta laita myös kommenttilaatikkoon alas (vaikka nimimerkillä) ilmoittautuminen osallistumisesta, jotta arvonta on sitten reilu kun kaikki näkevät ketkä ovat osallistuneet, ja toki muutkin kommentit ovat tavalliseen tapaan tervetulleita. Kilpailuaikaa on kaksi viikkoa: tiistain 28. päivän lopuille, puoleen yöhön asti voit lähetellä vastauksia.
Kolmen edellisten vuosien kesäkisojen tulokset (ja niistä linkit edellisiin tehtäviin)  ovat linkkien takana: täällä 2014, täällä  2013 ja täällä 2012. Ehkä niihin perehtyminen antaa jotain apuja myös tämänvuotisessa kisassa?Entäs palkinnot? Palkintoja on kolme, ja niistä voittaja saa ensin valita haluamansa, sitten loput kaksi arvotaan kaikkien osallistuneiden kesken. Ihan kuten viime vuonnakin palkintona on tietysti
1) Vuorotellen-kirjani. Sen lisäksi
2) Kotiruoka, jossa on pikku artikkelini ja lisäksi on
3) 10 euron lahjakortti Pentikin myymälään.

K I L P A I L U K U V A T

~~~~~~~~~~~~~~~~

Alla 11 tehtävää, joiden kuvat eivät ole kulku- ja/tai aikajärjestyksessä. Tiedätkö tai arvaatko, mistä ne ovat ja mitä ne esittävät? Kuvista saatavat pisteet vaihtelevat: 1 – 3 pistettä/kuva, ja ne on merkitty sulkuihin kysymyksen/kysymysten perään.  Maksimipistemäärä on 18 (+ mahdolliset kotipaikkahyvityspisteet = 2 pist.).

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla…

1)  Missä on paljon lasten vanhoja leluja ja nukkeja? (2 pist.)

1 (2)

2) Mikä kulttuurihistoriallisesti arvokas pihapiiri? Missä? Mitä toimintaa nykyisin? (2 pist.)

2

3) Pätkä mitä ja missä? (2 pist.)

3

4) Mitä noissa pulloissa on säilytetty? (1 piste)

4

5) Mikä voimalaitos? Miten talot liittyvät siihen? Mitä taloja? (2 pist.)

5

6)  Mihin saareen lossi vie? Mitä on lossipaikan nimi? Mikä meri? (3 pist.)

6

7) Mistä tuo raunion pätkä on osa? (1 pist.)

7

8) Missä on rantasauna, kankaita, laavuja, järviä – ja tänään tattejakin! Paljon tatteja. (1 pist.)

8

9) Mikä tämä on? Mitä sillä on tehty? (2 pist.)

9

10) Missä veneet ovat metsässä pystytettyinä? (1 pist.)

10

11)  Missä tämä kirkko on? (1 pist.)

11

Osallistukaahan taas runsaslukuisesti. Jo yrittämällä olet mukana arvonnassa.

Ja nyt on kyllä aika helppo kisa, eikö? 🙂

Kauppahallin ja torin herätessä

Ei aurinko tähän aikaan heinäkuusta yölläkään kovin alas näillä leveysasteilla painu.
Ja kuuden aamulla aikaan se on jo korkealla.

Torilla-2

Pääsin tänään seuraamaan ja kokemaan kun kauppahalli herää.

Torilla-10

Minulla oli lupa mennä takaoven kautta.

Halli- ja toriaamu

Harva meistä hallissa kävijöistä tullenee ajatelleeksi, kuinka paljon siellä ehditään puuhata aamulla ennen kuin ovet avautuvat. Kala-, vihannes- ja lihatiskit eivät itsestään tupsahda valmiiksi. Ei kahvi eikä aamupuuro valmistu, jollei joku niitä keitä.

(Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.)

Halli- ja toriaamu-3

Vielä on käytävillä hiljaista.

Halli- ja toriaamu-4

Luukut vuorollaan avautuvat.

Halli- ja toriaamu-7

Oulun hallissa, kaikissa halleissa, on jotain nostalgista.

Hallissa-2

Vassuskassa pöksyt ja tuoli järjestyksessä.

Halli- ja toriaamu-16

Halli- ja toriaamu-9

Halli- ja toriaamu-8

Kauppahallin uusi Lihamestari aamuisissa valmisteluissaan.

Halli- ja toriaamu-2

Halli- ja toriaamu-10

Torilla-14

Vauhtia pitää välillä olla.

Pääsin tiskin taakse itsekin. Opettelemaan ahvenen fileointia.
Luulen, että menen vielä jatkokurssille.
Minna lupasi, että saan tulla. Ilmiselvästi tarvetta vielä on.

Halli- ja toriaamu-19

Halli- ja toriaamu-13

Halli- ja toriaamu-15

Ja onhan hallissa paljon muutakin kuin kalaa, lihaa ja vihanneksia, – ja aamukahvia.

Torilla-13

Halli- ja toriaamu-17

Juustokuun herkut, kasvisruokaa, aasialaisia ruokatarpeita, poronlihaa,
suklaata, jäätelöä, leipää, rieskaa tietysti! Ja paljon muuta.

Torilla-9

Hallin kahvila sekä ulkona että sisällä oli seitsemältä vielä täynnä vapaita paikkoja,
– toisin kuin vähän myöhemmin.

Hallissa

Halleissa käydään aina ulkomaillakin, miksei sitten kotikaupungissa?
Niissä on ihan oma tunnelmansa. Aamuisin varsinkin. 😉
Eikä vähäisin ilon aihe ole se, että hallin vieressä on tori.
Myös siellä kävi aamulla rauhallinen kuhina …

Torilla-17

Sinnehän pääsevät kaikki seuraamaan kojujen pöytien täyttymistä.
Tuoksuttamaan mansikoiden tuoksua heti aamusta.
Nauttimaan kahvista ja sen tuoksusta kesäaamussa, merenrannalla.

Torilla

Tänään varhain paistoikin.

Torilla-12

Torilla-11

Torilla-16

Hiljalleen kauppa käynnistyi …

Torilla-4

Torilla-5

Torilla-7

Torilla-8

On se kesä. Keskikesä.

Nautitaanpa siitä!

Oulun uusi salaattibaari ja muuta kesäistä

Aamulla häivähdyksiä auringosta.
Liki lämmin, ja ainakin niin paljon, että kesäkukat oli syytä kastella.

Ovisyvennyksessä kukitaan kyllä komeasti.

Puutarhassa-7

Puutarhassa-8

Varjokin on kaunis.

Ja kasvimaalla = yrttilaatikoissanikin vihertää, – ei ole kuivuus tänä kesänä ollut haitaksi.

Puutarhassa-9

Puutarhassa-10

Puutarhassa-11

Kastajaisia varten pieniä hankintoja, lankakauppa [Tahvolle talveksi uusi nuttu alulle], lääkärissä vuositarkastus, huomenna hammaslääkärissä kuukausitarkastus (ja pientä remppaa, huoh!) ja  Pakkalan salin varaus ensi kesän kapituliseminaaria varten olivat muiden muassa syitä kaupunkireissulle aamupäivällä, ja kun ei ollut kiirettä, menin kävellen [kännykkäkamera taskussa, miksei edes pikkupokkari!].

Maanantai

Pesulasta [ISO valkoinen juhlaliina] ja postista [mökille uusi vessan matto] sen verran isoja kantamuksia, etten lähtenyt dösällä saatikka kävellen kotiin palautumaan, vaan soittelin kyydittäjäksi Pehtoorin, joka aina tällaisissa tilanteissa, joita ei kyllä monta kertaa vuodessa ole, nimittää kernaasti itseään konsernin autonkuljettajaksi.

No, minä vein kuljettajan kanssani ulos syömään. Green Soul Salad Bar Hallituskadulla käytiin testaamassa. Kyllä oli freesit salaatit (itse saa valita aineksi kuin aineksia, ja kilohinnalla myyvät. Myös take-a-way.). Pehtoorilla iso annos, jossa sekä marinoitua nyhtöpossua että broileria, minulla vähän pienempi (alla) ja lisäksi Novelle, ja hinta oli 15 euroa. Laatuun ja määrään nähden aina voittaa kauppojen tyhjiöpakatut Caesarit yms.

Maanantai-2

Maanantai-3

Ja mainitsemisen arvoista on, että juuri tämä on Oulussa se ainoa paikka, jossa myydään ChocoDelin konvehteja. Näitä,  joiden tekemisen saloihin, minäkin pääsin keväällä suklaakurssilla  tutustumaan.

Blogissa kävijöiden profiili?

Heinäkuu (olkoonkin kylmä) hiljentää Suomen, ja monien blogien äärellä käy talvikuukausia vähemmän väkeä. Kesästä huolimatta tänne Tuulestatemmattuun kuitenkin eksyy satoja ihmisiä päivittäin.

Keskiarvo per päivä

Tarkemmin ajatellen se on hämmentävää. Tilastointi kertoo minulle, että enemmän kuin puolet kävijöistä on lähes päivittäin Temmatun äärellä. Siis lähes kaksisataa käy toistuvasti joka päivä.

Joskus koetan miettiä, ketkä kaikki? Ketä teistä kävijöistä tunnen? Tämä bloggaaminen kun on aika lailla ”monologista”, ei kovin vuorovaikutteista. Olen tästä joskus ennenkin kirjoitellut.

Puutarhassa-2

Nyt olen taas viime aikoina saanut kuulla hieman yllättävistäkin blogikävijöistä. Esimerkiksi, että tämä monivuotinen, päivittäinen, joskus aika henkilökohtainen höpinänäkin on linkitetty Oulun Uutiset -sivustolle. No miksei. Ehkä ne jutut, jotka käsittelevät nimenomaan Oulua ja/tai joissa on kuvia Oulusta kuulunevat tuonne. Muuten on ehkä vaikea kuvitella, että ”laajaa yleisöä” nämä päiväkirjamaiset päivitykseni kiinnostaisivat.

Puutarhassa-3

Nyt olen luonnollisesti vähän huolissani siitä, kuinka paljon kävijämäärät tulevat laskemaan, kun yliopistoelämää-kategoriaan tulee vastaisuudessa varmaan enää hyvin harvoin juttuja. Kuinka moni entinen tai nykyinen opiskelija ja (ent.) henkilökunnan jäsen enää on kiinnostunut, nyt kun minulla ei juuri enää tule olemaan mitään reaaliaikaisia päivityksiä akateemisesta maailmasta?

Joku vuosi sitten tein kyselyn kävijöitä kiinnostavista aiheista, ja silloin tulokset olivat tällaiset…[klikkaamalla suurenee]

kysely

Mitenhän se nyt menisi?

Kevättalvella sattui ihan muutaman viikon sisällä pari tapausta, jotka olivat vähän hämmentäviä ja hauskoja: kerroin ruoka/illallispöydässä pöytäseuralleni ikään  kuin sivulauseessa jotain blogiini liittyvää tyyliin ”minä kun pidän sellaista ruoka-, reissu-, historia-, päiväkirjablogia, niin sitä kautta tuli kerran vastaan…. ” mihin minulle vain puolituttu, oikeastaan aiemmin tuntematon ihminen kertoi, ”joo, kyllä tiedän Tuulestammatun. Olen ollut tässä aikeissa tehdä sen lammaspateen, jonka ohjeen vastikään kirjoitit”. 😉

Ja sitten paras juttu viime aikoina on ollut kun Pehtoori oli Oulussa Kauppahallissa hakemassa meille kalaa, häntä tuli puhuttelemaan pariskunta, tuntematon pariskunta, joka kysyi: ”Oletko sinä RS:n puoliso?” – mihin Pehtoori oli vastannut – hieman hämmästellen – että olen toki. Tämä helsinkiläinen (!) pariskunta oli tunnistanut P:n blogini ja matkasivujeni perusteella. 😉

Puutarhassa-4

Sitten tällainen [joskus turhankin avoin ja laaja] nettisivusto aiheuttaa enemmän tai vähemmän epätoivottuja lieveilmiöitä. En tiedä mistä se johtuu, mutta minulle tulee Skypeen ihan jatkuvasti yhteydenottoja, jotka näyttävät tulevan jostain USA:n etelävaltioista ja kovasti on armeijaväkeä liikkeellä…

 

Olisi kuulkaa kenraalia ja vara-amiraalia tyrkyllä Skype-kaveriksi!

[16.6.2015 14:52:38] , nimeni on Steve Walker,
olen aina verkossa johtuen luonteesta työni,
olen mieluummin sähköpostiliikenne,
jos olen vapaa lähettää sähköpostia sinulle, jos

Olen aina kiire poikani täällä camp.so
antakaa minulle sähköpostiosoitteesi
jotta voin kirjoittaa sähköpostiviestin
kertoa enemmän minua tai että en kirjoita.
Lyhyesti, sähköpostiosoite täältä ***

Mistä näitä Markkeja ja Jameksia oikein tulee Skype-tililleni roikkumaan? Onko teillä muilla?

Heitä en kaipaa, mutta ”roikkukaa” te vakikävijät! Ja tervetuloa kaikki uudet! On mukava kun teitä siellä on, vaikka hiljaisinakin, passiivisina. Ja aina ilahdun kommenteista, ja muistattehan, että vuodenvaihteessa aina palkitaan ahkerin kommentoija. …

Luulenpa, että tulevalla on viikolla on tarjolla ruoka/leivonnaisohjeita, kesäkuvakisa ja ehkäpä kesälukukokemuksiakin.

Kesäruoka-asioita

Oikeastaan olen sitä mieltä, että lämmintä saisi olla kaksi kertaa näin paljon kuin nyt on (+14 C) . Pyöräilimme aika vastikään kotiin Koivurannan kahvilasta, jossa tapasimme ystävät… Matka kotiin [vastaan pohjatuulta luonnollisesti] oli hyytävä. Mutta Koivurannassa oli  iltapäivällä niin lämmintä, että cava sopi tilanteeseen ihan erinomaisen hyvin. Ei tarvinnut kovastikaan uskotella, jotta kesähän se.

Kesäruokia

Kuulumiset oli hyvä vaihtaa, ajantasaistaa, suunnitella tulevaakin.

Koivurantaan menoa edelsi brunssi. Ennen puolta päivää lähdimme Pehtoorin kanssa [olihan mukava, että lähti ja oli mukana] torille, keräsimme pyörän koriin ja tarakalle kasseja: rieskaa, perunoita, mansikoita, tilliä, kurkkua, lohta, sipulia, herneitä ja kuohuvankin vielä haimme. Perustin Caritakseen ”pop-up -ravintolan”. Kun äiti kerran ei lähde mihinkään ulos syömään, me menimme sinne. Kesälounaan nautimme kolmisin.

Kovin perinteinen suomalainen lounas oli tuo, mutta eilen illalla meillä kotona nuorenparin kanssa oli pöydässä muutamia uusia juttuja, jotka jäivät kyllä mieleen. Pääruokana oli grillivartaita Viskaalin ulkofileestä, lisäksi risottoa ja pariakin salaattia. Jälkkäriksi ”frozen yoghurt”.

Kesäruokia-2

Tomaatti-sipuli-salaatti on tietysti klassikko, ja muistanpa kun niitä alkoi suomalaisissa ravintoloissa (Oulun Steak Housessa ja Saariselän Laanihovissa nimenomaisesti) 1970-luvulla olla, tilasimme isäni kanssa erillisen annoksen tuota herkkua, syötiin puokkiin ja se oli hyvää! Niin eilenkin: pihvitomaatteeja ja makeaa sipulia, oliiviöljyä, mustapippuria, ripaus sokeria. Jos ainekset ovat kohdillaan, niin paljon parempaa grillatun lihan lisuketta en tiedä.

Kesäruokia-3

Tosin myös tämä oli hyvää, erinomaista. Tämäkin ohje oli uudesta Glorian Ruoka & Viini -lehdestä (vain vähän muutin = lisäsin hunajaa…)

Halloumi-vadelmasalaatti

paketti Halloumi-juustoa [vuohenjuustosta tehty erityishyvää]
salaattipeti friseesalaatista tms.

Halloumi grillataan tavallisesti (noin minuutti puoleltaan) ja viipaleet asetellaan salaatin päälle.

Olennaista on vinegretti:

1½ dl vadelmia
2 tl punaviinietikkaa
1 dl oliiviöljyä
2 rkl hunajaa
½ tl suolaa
1/4 tl pippuria myllystä

Sekoita aineet keskenään sauvasekoittimella. Kaada salaatin päälle.

Kovin oli makoisaa. Ja sitten sen lihan marinadi? Minulla oli kilo erinomaista naudan ulkofilettä palasina, ja tarkoituksena tehdä siitä vartaita, jotain uutta makua halusin, ei mitään normi-santa-maria-settiä… Siispä avun saamiseksi kohti keittokirjahyllyä. Ja ”Björk – Huippukokin kotiruokaa” sattui suunnilleen ensimmäisenä käteen. Ei siellä mitään naudanlihan marinadia ollut, mutta sieltä lähti perusidea marinadille, joka takasi lihalle makua, mureutta ja makeutta.

Marinadi naudanlihavartaille

1 sipuli plasina
3 valkosipulin kynttä silputtuna
2 sentin pala inkivääriä viipaleina
4 rkl cane (tms. muuta tummaaa) sokeria
4 rkl soijaa
1 dl (valko)viiniä tai (½ dl valkoviinietikkaa)
1 punainen chili
2 rkl osterikastiketta

Silppua sipuli, valkosipuli, inkivääri, chili (poista kalvot ja siemenet) ja sekoita kaikki aineet keskenään. Laita liha marinadiin muutamaksi tunniksi. Yön yli olisi hyväksi.

Lihan pintaan tuli hyvä makeus, ja kaikkinensa tuo oli onnistunut suoritus [kaikilta muilta osin, paitsi kuva on epätarkka 😉 ]

Kesäruokia-4

Vaikkei ilmaston lämpeneminen välttämättä nyt ole aktualisoitunut, niin voi edes ruokakalenterissa noudattaa kesää, eikö?

Jotain elämää suurempaa

Tahvo sylissä

Tänä viileähkönä heinäkuun perjantaina olen saanut kaikenmoista aikaiseksi ja taitaa vallan erinomainen päivälllinen, jonka valmistamiseen myös Pehtoori ja Miniä osallistuivat, olla laajemmaltikin kiinnostusta herättävä.

Perjantai tuntuu perjantailta-6

Postailen reseptiikkaa tässä joku päivä, myös perjantai-illan punaviini ansainnee joskus jokusen mainesanan.

Elämää suurempaa on kuitenkin ollut se tunne, jonka koin, kun vauva, pienen tovin vatsakipujaan kitistyään, oli sylissäni, ja tunsin, kuinka lapsi rauhoittui: silmät alkavat vääjäämättä painua kiinni, kuulen pienen tasaisen tuhinan, tunnen pienten sormien kiertyvän omieni ympärille, tiedän varmasti, että lapselle lämmin syli on tärkeä, ja  tunnen vauvan täyden rentouden ja kivuttomuuden, aistin luottamuksen levolliseen oloon,- sitten tutin mutkasta näen tahattoman hymyn ja koen tuon pienen ihmisen painon sylissäni…

Silloin on ihan sama, mitä maailmassa ympärillä tapahtuu. Tiedän, etten voi olla rakastamatta tuota lasta.

Tahvo meillä-2

Perjantai tuntuu perjantailta-7


Tahvo meillä

Tahvo meillä-3

Tänään ensimmäistä kertaa vauva oli meillä pienen tovin ilman vanhempiaan, ja koko illan vanhempiensa kanssa. Mihin me aurinkoa tarvitaan?

Mökkituliaisista

Eilen oli ”Kamalin mökkituliainen” -keskustelu Ilta-Sanomissa. Minua hieman hämmästyttää siinä muutama asia [hyvä on: lehdissä on toki paljon muitakin asioita, jotka hämmästyttävät ja vaatisivat kommentointia, mutta perinteisestihän Tuulestatemmattua-jutut ovat enemmän tai vähemmän sellaista ilimanaikusta höpinää, joten pysynpä nyt aloittamallani linjalla ja kommentoin tällaista pikkujuttua].

Ensinnäkin ihmettelin, kuinka paljon ihmiset edelleen käyvät ja jäävät oleilemaan mökeillä ”ex tempore” tyyliin: ”työkaveri tuli vaimonsa kanssa pitkäksi viikonlopuksi syötettäväksi” tai ”sukulaiset kakaralaumoineen tulivat ja viettivät viikon”. Kyllä minä ajattelen, että jos menen jonkun mökille, minut on sinne kutsuttu. Ja meidän mökillä toki on käynyt ystäviä ja sukulaisia, mutta kukaan ei ole ilmestynyt ”viikoksi passattavaksi”. Toki mökille voi ”tupsahtaa” yllättäenkin, mutta viikoksi vieraana mökkeilemään ei meidän mielestä mennä, eikä tulla ihan noin vain.

Mökkituliainen-3

Ja sitten se tuliaisasia. Ilta-Sanomien keskustelupalstan lukuisissa kommenttipuheenvuoroissa minua hämmästytti ehkä eniten se, että joku toivoi saavansa tuliaiseksi lahjakortin lähimarkettiin/kauppaan. Huh! Ja sitten toinen asia, jollaista en osannut ikinä ajatella, en toivoa tuliaiseksi, enkä koskaan ole ajatellut vieväni, mutta joka tuntui olevan yleinen ja tykättykin tuliainen: ei, ei kahvipaketti, vaan ”säkillinen vessapaperia”. Mikä ettei! Vessapaperia tarvitaan mökilläkin. Hyttysmyrkyt ja saippuat tuntuivat jakavan mielipiteitä puolesta ja vastaan.

Me olemme sanoneet mökkivieraille, että tuokaa mukananne omat lakanat ja pyyhkeet. Ja he ovat tuoneet (ja tietysti myös vieneet mennessään :)) . Se on minusta jo hyvä tuliainen. Sitä paitsi meillä mökki(yö)vieraat ovat siivonneet lähtiessään; pikku/vierasmökin imuroivat ja tyhjentelevät roskikset, tunnollisimmat tuulettelevat petivaatteetkin. Se on minusta hyvä ”tuliainen”.

Mökkituliainen

Ilolla on otettu vastaan tuodut viinipullot, suklaarasiat, kirjat, kynttilät tai hillopurkit. Ja sama koskee kotiinkin kutsuttujen vieraiden tuliaisia. Ja juuri jotain tuollaista mekin yleensä viemme. Kaupungissa kukkakimput tietysti ovat aina takuuvarma hyvä vieminen/saaminen.

Mökkituliainen-2

On toki saatu joskus jotain muutakin, enkä kyllä muista, että mistään olisin ajatellut ”että suoraan kirppikselle” kuten tuossa IS:n jutussa joku saamistaan tuliaisista totesi.

Sitten on kerrottava yksi tuliaisratkaisu, jonka keksin ihan itse ja joka sai kiitosta vierailtakin. 🙂 Kun meidän Myötätuuli oli ihan uusi, me kutsuimme kalaasiystävämme (siis ne kuusi pariskuntaa, jotka käyvät meillä joka kesä kalaaseissa syömässä ja juomassa hyvin yhden pitkän illallisen) mökille. Viisi parinkuntaa kuudesta pääsivät viettämään syksyisen viikonlopun mökillemme (osa yöpyi sisareni mökillä). Ystävät kyselivät hyvissä ajoin, mitä he tuovat tullessaan? – No ne petivaatteet ja pyyhkeet, ja ihana kun tulette. Ja tuokaa viiniä, sitähän kuluu tuollaisella porukalla parina iltana syödessä. Ehkä omat saunajuomanne puron koriin voitte tuoda?

Mökkituliainen-4

Ja sitten keksin!

– Tuokaa jokainen vieras yksi pullo viiniä, johon liittyy tarina. Ihan sama, onko viini sopiva pororuoalle tai maistuuko se hillajälkkärin kanssa, ihan sama, onko se kallis tai halpa, hieno tai uutuus, tärkeää on, että se on tuojalle jollakin lailla merkityksellinen viini ja että siihen liittyy tarina.

Sitten teimme niin, että me Pehtoorin kanssa tilasimme Saariselän Alkoon ne viinit, jotka noina kahtena iltana (paljolti yhteisesti koko porukalla) valmistetulle ja nautitulle aterialle sopivat. Siis ystävien tuomia viinejä EI nautittu tuona viikonloppuna.

Lauantaina kun olimme päivän patikoineet Iisakkipäällä, sen jälkeen saunoneet, Myötätuuleen pitkä pöytä katettu ja pääruoka syöty, oli tuliaisviinien tarinoiden aika: vuorotellen jokainen kertoi, miksi juuri sen viinin toi, mikä tarina siihen liittyi, miksi viini oli jäänyt mieleen. Kuulimme tarinan Lacrima Cristi -viinistä, Sangre de Toro mahtui joukkoon, itävaltainen (huom.pikku pullo) Trockenbeerenausleseä ja monta muuta viiniä oli esillä. Kymmeneen viinitarinaan liittyi muistoja, kyyneleitä, naurua, romantiikkaa, matkoja, ostamisen tuskaa.  Näin tuliaisviineistä tuli hieno ohjelmanumero.

Eikä siinä vielä kaikki: ystävien tuomat viinit jäivät meidän ”viinikellariin” mökille. Nautimme ne myöhemmin yksi kerrallaan muutaman vuoden aikana muistellen ystävien tarinoita niistä, palasimme vielä iltaan, jolloin nuo viinit olimme tuliaisiksi saaneet. Yritimme aina jonkun noista viineistä avatessamme muistaa lähettää tekstarin viinintuoneelle ystävälle. Tuliaisesta oli pitkään iloa.

Uudenlaista kasvissapuskaa

Olisinpa ottanut kuvan ”ennen”, – joka tapauksessa tässä on ”jälkeen”.

Pilvinen heinäkuu_

Tuossa pienessä kopperossa ja lenkillä on pilvinen kesäpäivä kulunut. Mapit on vielä läpikäymättä,. .. mutta säästän teidät yksityiskohdilta ja kerron sapuskasta.

Luin viime viikolla kampaajalla pitkästä aikaa Glorian Ruoka- ja viinilehteä, joka joskus on tullutkin minulle, mutta ei enää pariin vuoteen. Joka tapauksessa 4/2015 -numerossa oli mm. sitruunakakku, jonka aion piakkoin kokeilla, mutta kaikkinensa lehti jätti jäljen niin, että ostin viikonloppuna uusimman (siis 5/2015).

Ruoka &  viini

Ja koskapa jääkaapissa oli oikein hyviä, pieniä kesäkurpitsoja, metsäsieniä meillä todellakin vielä riittää pakkasessa ja kananmunia oli liiankin kanssa, jo hiipumassa kohti viimeistä käyttöpäivää, päätin että tänään meillä on grillattuja kesäkurpitsoja, metsäsienimuhennosta ja ”Helppoa gribiche-kastiketta”.

Sienimuhennoksen tein ihan tavalliseen tapaan… mutta gribiche? Nevö hööd. En minä ainakaan…. Remouladen sukulainen?

Vähän soveltelin… ja hyväähän siitä tuli.

Gricbiche-kastike 

4 kovaksi keitettyä munaa
1 dl oliiviöljyä
1 rkl Dijon-sinappia
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl kapriksia (alkuper.ohjeessa oli kolme!)
1 makea sipuli
mustapippuria
1 (Myrttisen) suolakurkku
ohjeessa oli suolaa, mutta jätin pois
puolikas ruukkupersilja silppuna

Sekoita öljy, sinappi, etikka, sokeri, suola ja pippuri kulhossa. Sekoita joukkoon kuoritut ja pilkotut munat. Lisää lopuksi pieneksi silputut kaprikset, suolakurkut ja persilja. Sekoita ja anna makujen tasaantua ainakin puolisen tuntia.

Pilvinen heinäkuu_-2

Ei järin kaksisen tai herkullisen näköistä, mutta tämä uusi tuttavuus testataan toistekin. Ja kun surffailin, sitä suositeltiin myös esim. parsalle. Minä mieluummin ehkä testaan vaikka uusien perunoiden kanssa. Ja sitten se oli hyvää grillattujen kesäkurpitsojen kanssa. Niiden valmistamiseen lehdessä ohjeistettiin näin:

 Grillatut kesäkurpitsat

2 isoa tai 4 pientä kesäkurpitsaa
1 rkl oliiviöljyä
½ tl suolaa
1/4 tl mustapippuria

Grillaa leikkuupintoja ensin kaksi minuuttia, käännä sitten paloja 90 astetta, niin saat pintaan ristikon. Grillaa myös kuperalle puolelle ristikko.
Sivele kurpitsat oliiviöljyllä ja mausta suolalla ja pippurilla.

Pilvinen heinäkuu_-3

Nälkä siirtyi taas toviksi.

Rakennusmuistoja

Jotenkin onnistuin tekemään päivästä ihan erilaisen kuin vielä eilen olin ajatellut. Sisareni kihlattunsa kanssa ei sittenkään tullut syömään [sähläsin itse jutun], Laanilan paikallishistoria -palaveria en sählännyt, se meni paremmin kuin olin olettanut, lenkille en lähtenyt, mutta kaupungissa vastoin ennakko-oletuksia kuitenkin piipahdin. Mutta päivä pulkassa.

Ja illan olen sitten suorittanut ”kaivauksia” työhuoneen vaatehuoneessa, joka ei kuitenkaan ole mikään vaatehuone, vaan täynnä kaikenlaista. Enpä muistanut,  että siellä oli myös Modulan talokirja. Se oli meille reilut 30 vuotta sitten tärkeä kirja. Sattuipa nimittäin niin, että me vahingossa ryhdyimme tuolloin omakotirakentajiksi. Kerron joskus koko raksajutun, mutta nyt vain ”paalutus”.

Etsimme kevättalvella 1985 talopakettia, varmasti kaikkien Suomessa tuolloin olleiden talovalmistajien mallistot tsekkasimme, tietyt kriteerit olivat olemassa ja sitten lopulta päädyimme Kestilän talotehtaan Modula-malliin. Sitä mallia ei kovin paljon ollut rakennettu, mutta kävimme yhden sellaisen, lähimmän valmiin Forssassa asti katsomassa. Hyvä että käytiin: kuultiin vinkkejä mitä kannattaa muuttaa toimitukseen [mm. terassin tolpat] ja hoksattiin itse muutamia juttuja [mm. tuulikaapin paikan vaihto] ja sitten rohkeasti talopaketti tilattiin.

Alkuperäinen paketti oli tällainen.

(kuvat suurenevat klikkaamalla.)

Modula 1985

Arvatkaahan, mikä lopullisesti ratkaisi että päädyimme juuri tähän?

– Ruokailutila tietysti! Se että se oli keskellä taloa ja sitä ympäröi kaariseinä. No oli monia muitakin syitä, mutta se oli se, joka kiinnitti huomiomme kymmenien, satojen muiden talopohjien joukosta.

Siitä on kolmekymmentä vuotta kun aloitimme tontin raivauksen. Olenhan kertonut usein, että jo ennen blogiani olen koko elämäni pitänyt päiväkirjaa. Myös raksa-ajasta on ihan erillinen raksapäiväkirja. Ja olen lähes koko elämäni ottanut (suht paljon) valokuvia, ja koonnut niistä teema-albumeita; en matkasivuja nettiin tai kuvakirjoja, vaan ihan vanhanaikaisia valokuva-albumeita kuvineen, teksteineen, karttoineen, kuitteineen, … niin myös meidän raksa-ajasta on viisi ohutta albumia kuvia ja juttuja. Ehkä joskus kertoilen ja skannailen tänne enemmänkin noiden vuosien kokemuksia ja koettelemuksia, mutta tässä nyt muutama kuvaotos kesältä 1985 …

Raksaelämä-2

Raksaelämä-3

Tontti raivattiin loppukesästä ja syksyllä tehtiin perustukset ja valettiin sokkeli.

Raksaelämä-4

Tehtiin itse niin paljon kuin osattiin ja töiltämme ehdittiin. Talopaketti tuli vapun aattonaattona 1986. Ja vaikka kuinka rakennettiin kaikki illat, viikonloput ja lomat, ei jouluksi uuteen kotiin päästy. Helmikuun 1987 viimeisenä oli muutto.

Asuimme viimeiset puoli vuotta ennen muuttoa sisareni kanssa ja kun viimeisen raksaillan jälkeen palasimme asunnolle, systeri istutti meidät sohvalle, ja sanoi, että on pakko ottaa teistä kuva. 😉

Ei paljon hymyilyttänyt.

Raksaelämä-5

To-do loppuelämäksi?

Muistan serkkujeni keskinäisen FB-kommentoinnin tässä jokunen vuosi sitten. Toinen heistä ilmoitti eläkepäiviensä alkaneen, mihin toinen sitten vain totesi: ”Onneksi olkoon, mutta muista että kaikkea ei tarvitse ehtiä tehdä heti.” – Tuota minä olen tässä viikon koettanut itselleni hokea [paitsi että edelleen olen sitä mieltä, että enhän minä mihinkään eläkkeelle ole jäänyt. Pois töistä vain.]

Ja minä olen niiiiiin kovasti sinnitellyt, etten tekisi sellaista pukki-ja-oikeinmerkki-listaa [perheen sisäinen juttu] tai to-do -listaa tai työlistaa = tehtävien juttujen luetteloa. Ja tähän päivään asti se sinnittely onnistui. Tänään repsahdin ja kirjoitin (pitkän!) listan jutuista, jotka pitää muistaa tehdä, siivota, järjestää, järjestellä, päivittää, ottaa yhteyttä, blogata, hoitaa pois päiväjärjestyksestä, saattaa ajantasalle, selvittää, ostaa, kokeilla, korjata, käydä, … Siis vasta tänään tuon piiiiitkän listan tein.

Ja siitä tietysti jotkin kohdat asianmukaiseen loppuunsuorittamisen tilaan pyrin jo saamaan, tai jatkamaan jo aloitettuja ja pistämään uusia touhuja vireille. Ja ihan perussiivoustakin harrastelimme.

Itseäkin jo vähän huolettaa, että mitä sitten, kun tuossa listassa olevat kohdat kaikki on ensin merkitty pukki-merkilläpukki osoituksena siitä, että homma on aloitettu, vireillä tai jossain muodossa ”teon alla”. Ja sitten kun kun homma on hoidettu, voin listan oikean reunan sarakkeeseen moikeinerkitä oikeinmerkin, mikä vapauttaa asian parista puuhastelusta. Tiedättekö, tällaista minun elämäni on. On liki aina ollut, ja näyttää vastakin olevan.

Paitsi että yksi kohta listassani on ”Opettele olemaan. Unohda!” 😀

 

Sunnuntai kestää iltaan asti

Kuuntelen taas kerran sen biisin, joka soi Umbriassa meidän kylän A & O -kaupassa liki joka kerta, kun siellä kävimme. Koetan päästä johonkin kesä-, vapaa-, loma-, ajattelemattomuus-, — tunnelmaan. Ei toimi. Vapusta lähtien tämä kevät ja kesä ovat olleet jotenkin ”pois raiteiltaan”. En löydä kesävaihdetta. Mutta ilokseni huomaan, että sunnuntai-iltana ei ole töitä odottamassa.

kotisunnuntai-8

Kesän kaipuussa asiaa ei auta, että aamupäivällä lenkillä on oltava goretex-takki ja silti tuntuu aika viileältä. Kasvitieteellisessä kävin makroilemassa, – hakemassa kesäfiilistä sieltäkin.

kotisunnuntai-7

kotisunnuntai-6

kotisunnuntai-5

Päätöksenä oli ollut kuvata vain vaaleanpunaisia, vanhan rosaan värisiä ja syvän violetteja, koskapa ent. Elmerin huoneen (= vierashuone) taulujen kuvat pitäisi vaihtaa ja nuo värit olisivat hakusessa Ikea-kehyksiin.

kotisunnuntai-10

kotisunnuntai-9

kotisunnuntai-3

kotisunnuntai-4

Vähänhän se kuitenkin lipsui, muitakin tuli kuvatuksi. Mutta kaikkinensa, nyt kun tuo kasvitieteellinen yliopiston rakenneuudistuksesta huolimatta säilynee, siellä kannattaa käydä.

Päivä jatkui kotosalla.

kotisunnuntai-2

kotisunnuntai-17

kotisunnuntai-15

kotisunnuntai-16

Joka tapauksessa nuoripari tuli syömään, marokkolaista salaattia ohje alla,

Marokkolainen salaatti

grillattua possua, bataattia, erinäisiä muita lisukkeita. Ei huono. Ja jälkkäriksi viritelmiä kastajaisia varten.

Whoopies asiaankuuluvin värityksin.

kotisunnuntai-11

kotisunnuntai-12

Tahvo on kyllä edelleen sitä mieltä, että nämä ruokajutut ovat tylsiä!

kotisunnuntai


kotisunnuntai-13

Ihme poika nukkumaan! Sen verran parituntisen vierailun aikana kuitenkin oli hereillä, että mummilla oli lupa syliin ottaa. 😉

kotisunnuntai-14

Pyöräily Oulussa

Isännän viiri

Juuri tällaista on Oulussa. Aina. Lähdet iltapäivällä pyörällä kohti kyläpaikkaa, ja pihassa on täysin tyventä. Ainoa harmistuksen seikka on se, että et ole hoksannut luututa pyörää, joka on keltaisen männyn siitepölyn peitossa niin, että ne vierailuvetimesi (mustat luonnollisesti) ovat ihan sotkussa jo ennen kuin pääset Koskelantielle asti. No Koskelantiellä [200 m kotoa] huomaatkin, että on vastatuuli. Ajattelet, että nou hätä, palatessa saat tulla myötäisessä, kivempihän se niin, siis, että kotimatka illan päälle hoituu myötätuulen tukemana. Saathan niin toivoa ja ajatella!

Käyt eksnaapureiden luona vaihtamassa kuulumiset, nauttimassa kelpo päivällisen, juomassa kohtuullisesti viiniä ja lähdet polkemaan takaisin kotiin. Ja kotipihalla isännän viiri on täysin levossa! Mutta oliko matkalla tyventä tai myötäistä kuten mennessä oli ollut luulo? – No ei ollut, ei! Oli taas vastainen. Näin käy Oulussa aina! Ihan sama mihin olet menossa, mihin aikaan vuorokaudesta olet liikkeellä. Olennaista on, että olet pyörällä: aina on vastainen!

Muutoin päivä mennyt helposti. Kotitöitä. Siivoiluja. Järjestelyjä. Huomisen sapuskan esivalmisteluja. Rästejä. Ei ole tarvinnut tuhlata aikaa auringonpaisteessa lepäilyyn tai kesästä nauttimiseen. Sen verta kylmää ja sateista on ollut. No tottahan näillä keleillä enemmän saa aikaiseksi. 😉

 

Kaupunkireissulta Kreikkaan

Ei ihan turha ja huono päivä sittenkään. Nolla plus.

1-19

Aamulla kävelin kosteassa, tuoksuvassa, aurinkoisessa säässä kaupunkiin. Kampaajalle menin. Ja sen jälkeen hoitelin muita ”rästijuttuja” pois päiväjärjestyksestä: Oulu Kympistä hain vihdoin Oulun ulkoilukartan; vanhan sai ilmaiseksi, uudesta olisi pitänyt maksaa 7,20; otin vanhan. Me voidaan ulkoilla vanhoillakin reiteillä. 😉 .

Rotuaarille avatussa Ruohonjuuressa kävin, – vihdoin? – Pähkinät ovat meidän molempien välipalaherkkua, joten niitä tulin ostaneeksi. Mietin kaupan mielettömän suurta valikoimaa katsellessani, kuinka olisikaan ollut hienoa, kun olisi ollut tällainen kauppa 1980-luvun alussa vegekaudellani! Toisaalta silloin ei juuri olisi ollut varaa ostaa noita… Joka tapauksessa hyvä, että Oulussakin nyt Ruohonjuuri on.

Ja kastajaisten lautasliinoja etsin – vielä löytämättä – ja SPR:llä kävin, kun nyt on tauko hammasrempoissa, saan taas luovuttaa. En tiennytkään, että vatsantähystyskin on este luovutukselle. No juuri ja juuri ”karenssiraja” oli ohi, eikä katarrilääkitys haittaa, joten pääsin nolla plussani luovuttamaan. Siitä tulee aina hyvä mieli.

Auringon vielä paistaessa – nyt jo pilvessä, eikä mistään ”koko Suomea” hellivästä helteestä tietoakaan, söimme piazzallamme yksinkertaisen, hyvän kesäruoan: ihan vaan Kreikka-kriisissä myötäeläen tein mm. horiatikia, kreikkalaista salaattia, – retsina olisi kyllä vielä sopinut tuohon hetkeen.

1-20

(Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.)

Kreikkaan liittyy melkein yhtä paljon hienoja hetkiä ja lomia kuin Italiaan. Ensimmäisen kerran kävimme siellä elokuussa 1982. Olin matkanjohtajana kaksiviikkoisella megaturneella, ja seuraavan kerran Kreikassa seuraavan vuoden syksyllä vanhemmiltani lahjaksi saamamme honey-moon-matkalla Kreetalle.

Sen, että lentokentältä laukkumme löysimme, ja yhden tamperelaisen pariskunnan kanssa taksin hotellille otimme,

oli meitä hotellihuoneessa odottamassa KYLMÄ kuohuviinipullo ja kukkapuska. Ei me tuolloin paljon kuohuvien päälle ymmärretty, mutta vanhempani olivat sellaisen meille valmiiksi ja tervetuliaiseksi tilanneet, ja osasimme kyllä arvostaa, – varsinkin kun se oli kylmää. 😉 Kutsuttiin ne tamperalaisetkin sitten tyhjentämään pullollista kanssamme.

1983 Kreeta I_12

Sitten seuraava reissu oli  jo lasten synnyttyä: Kyprokselle menimme syyskesällä 1992, jolloin Juniori oli puolitoista ja sisarensa kolme. Vain yksi oksennustauti sillä reissulla. 😀  Tuo oli lasten ensimmäinen ”oikea” [Haaparantaa ei lasketa] ulkomaan matka. Eikä kyllä sitten jäänyt siihen.

Samaiseen lomakohteeseen sattui myös meidän yhteinen lukioaikainen rehtorimme, joka oli koulussa (jo yli 10 vuotta aiemmin) nähnyt meidän seurustelusuhteen alkavan, ja hän oli kyllä mukavaa iltapäiväjuttuseuraa altaalla. Ja hän oli kovin riemastunut kun meidän Juniori esitteli itsensä hänelle ja kaikille muille suomalaisille (ja ulkomaalaisillekin!): ”Minä oon dösämies”. Vielä nykyäänkin kun reksiä kaupungilla näkee, hän muistaa kysyä, mitä dösämiehelle kuuluu? 😉

Kypros 10_1992

Tuota keltaista kukkamekkoa minä en ymmärrä! Sen kyllä muistan, että Ouluun oli tuolloin keväällä avattu uusi, ensimmäinen, Vero Moda ja sieltä tuon ostin. Se maksoi 28 markkaa. Sen se on kyllä näköinenkin! Tai ei siis muuta vikaa, mutta että keltainen!

Kypros 10_1992-3

 

Kyproksen jälkeen seuraava matka Kreikkaan oli Halkidikille, siis mantereelle.

Halkidiki

Yksi noista kolmesta ”sormesta” oli se niemimaa, jossa oltiin, enkä edes muista, missä niistä. Taisi olla tuo vasemmanpuoleinen?  Missä on Halkidikin kuvat? Siellä vuokrattiin päiväksi pieni Renault Twingo (ei ilmastointia, mutta riemullinen kattoluukku!) ja sillä ajeltiin pitkin niemimaata. Lapset saivat päivän aikana monta jätskiä ja olivat aika innoissaan huikeista maisemista,  istuivat auton takapenkillä ja pomppivat ylös-alas ja hoilottivat ”Kannatti herätä, kannatti herätä”. Onpahan jäänyt tuokin perheen sisäiseksi ´jokeksi´.

Viimeksi olimme Kreikassa kesäkuussa 1999. Oltiin Santorinilla. Se on hieno saari. Eikä Oian auringonlaskua turhaan kehuta maailman kauneimmaksi. Se on hieno.

Yritänkö selittää, että voisin vaikka lähteä Kreikkaan? Miksi en. Toivottavasti kansa siellä äänestää viisaasti.

Täällä sataa nyt.

Ouzo maistuisi nyt, muttei sitä täällä ole – vetäydyn lukemaan.

Harvinainen juttu

1-18

Tänään ehdottomasti paras juttu oli, kun kävimme äidin kanssa torilla. Eilen 85 vuotta täyttänyt äitini ei ole viime aikoina, itse asiassa viime vuosina, Caritaksesta ole juuri liikkunut kuin pakollisille lääkäri- ja sairaalareissuille. Viime kesänäkään ei kertaakaan lähtenyt mihinkään, eikä muistaakseni toissa kesänäkään. Ehkä sittenkin kerran kävimme Antellilla omenahyveet nauttimassa. Ja kerran talvella yhden hammaslääkärireissun jälkeen Stockan Vintillä syömässä Toast Skagenit. Mutta siinäpä ne melkein ovat olleetkeen.

Mutta tänään kun kävimme OYS:ssa taas piikeillä, kun minullakaan ei ollut kiire takaisin töihin, sain vaihdettua perinteisen kanttiinissa käynnin kauppatoriksi. Kierreltiin ja kahviteltiin. Satunnaiset vesipisaratkaan eivät häirinneet kierrostamme. Harvinainen juttu. Oikein hyvä juttu.