Tromssa – Ylläs (ja sen huippu!) – Oulu

Tromssan maanantaiaamu oli aurinkoinen, mitä nyt sadekuurot välillä räpsähtelivät. Kiertelimme kaupunkia. Sekin on rakennettu puusta, niin kuin näytti Norjassa suunnilleen kaikki rakennetun. Kiviä, betonia, tiiltä käytetään tavattoman vähän. Puutalot ovat valkoisia, varsinkin uudemmat, tai punaisia, sinisiä, keltaisia, vihreitäkin.

Tromssalaisilla melkein kaikilla on lenkkarit kaupungillakin, muutenkin norjalaiset ovat sellaisia (rasittavan 🙂 ) urheilullisia. Ja kaikilla, varsinkin eläkeikäisillä naisilla, on terve rusketus.  Ja sitten sellaiset lyhyeksi leikatut oljenkeltaisiksi värjätyt, kuivat, karheat, kuitenkin merkillisen hyvännäköiset hiukset. Nuorilla naisilla kahviloissa, ravintoloissa, hotellien respoissa on pitkät harvat tekoripset. Harmailla miehillä on punaiset goretex-takit ja sellaisena näyttävät oikein hyvännäköisiltä. Ja urheilullisilta, – eivät ollenkaan rasittavilta.

Jäämeren katedraali ja pitkä silta ovat Tromssan maamerkit. Kliseiset sellaiset, mutta vaikuttavia molemmat.

Kävimme vielä nimpparikahvit sataman kahvilassa nauttimassa, minkä jälkeen maantie vaati kulkemaan kohti etelää.

Tromssa - Oulu_

Revontulten tie vei Skibottenin kautta Kilpisjärvelle.

Saanan juurelle pysähdyimme piknikille.

Norjan puolelta olimme hakeneet herkkuja (teen joku päivä postauksen hintatasosta tuolla reissulla).

Karesuannossa (vai Kaaresuvannolla?) halusin käydä kirkossa. Tämä 1905 rakennettu kirkko on siinä, mistä Lars Leevi Laestadius saarnoillaan sai herätyksen liikkeelle vuonna 1845.

Tämän uuden kirkon alttaritaulu on vallan erikoinen. Vuonna 1961 vihityssä betonisessa (!) veistoksessa (taiteilija, prof. Bror Hjort – kuulemma kuuluisa ..) Jeesuksen jalkojen juurella ovat Laestadius, Åselen Maria ja Juhani Raattamaa.

Kirkkoa vastapäätä on nyk. pappilan pihassa Laestadiuksen pirtti vuodelta 1828. Siellä on Pohjolan raitistamiseksi ja herätykseksi lähteneen liikkeen alkujuuret. Matka jatkui ja oli jo ryhdyttävä miettimään yösijan löytymistä: ajellaanko Kiirunaan asti, kenties Gällivaaraan, vai sittenkinkö Suomen puolella pysytään. Muonioon, mentäiskö Pallakselle, tai sittenkin Ylläkselle, kun siellä kumpikaan ei ole koskaan käynyt? Siis sinne.

Tromssa - Oulu_-2

Lapplands hotelli Saga on tunturin juurella. Laskettelukeskuksen iso hotelli, jossa oli meidän lisäksemme kai kymmenen huonekuntaa asuttuna. Nälkähän se oli. Ja kuinkas ollakkaan: menussa oli kuningasrapuleipä. Jäämerenrannalla sellaista en ollut saanut, mutta Ylläksellä sitten kyllä. Siinä tunturia katsellessa kellon ollessa jo lähellä yhdeksää (Suomen aikaa, meillä tosin vasta kahdeksan) päätimme että lähdetään vielä ulos, kun kerran on niin kaunis ilma. Hiljainen tunturimaisema avautuu hotellista laajasti eteen.

Reippaasti ehdotin, että huiputetaan tunturi kun kerran täällä ollaan. Pehtoori piti ideaa typeränä: ”Huipulle on matkaa, rakkaa, kapuamista, ja on jo myöhä” ” — mutta mennään nyt vähän matkaa”.

Tässä vaiheessa minä halusin palata, ”ei jaksa enää”, mihin Pehtoori ilmoitti ykskantaan, että ”nyt enää periksi anneta, huipulle mennään”.

Rinteen sivussa pieniin kuusiin paistoi sivusta aurinko: kuin pieniä liekkejä rinteessä.

Ja huipulle  (718 mpy) me noustiin: puolitoista tuntia ylöspäin, tunti alas.

Tromssa - Oulu_-3

Tromssa - Oulu_-4

Hieno keskiyönauringon huiputus. Ihan ainutlaatuinen.

Ja sitten kun vähän ennen puoltayötä oltiin hotellilla, oli siellä kaikki ovet kiinni. Tietysti. Vähän jo huoletti miten päästään sisään, mutta Pehtoori hoksasi suksivarastolle ja käytävien päähän vievän sivuoven, jonka lukkoon huonekortti kävi. Huh!

Laittelin kuvia ja eilistä postausta yli yhteen, kävin välillä parvekkeella kuuntelemassa hiljaisuutta. Katselemassa valon määrää!

Aamulla kymmeneltä olimme jo tien päällä. Kolariin, ja sieltä rajan yli Ruotsin puolelle. Ajateltiin, että väylänvarren länsipuoli olisi komeampaa kuin koto-Suomi. Höpö, höpö. Siellä ei ollut mitään.

Vaihdettiin takaisin Suomen puolelle, Muonionjoki vaihtuu komeaksi, leveäksi Tornionjoeksi.

Övertorneålla vaihdettiin takaisin Ruotsin puolelle. 🙂

Eikä Kukkolaforssenin lounas ollut vähäisin syy tuohon liikkuun.

Tromssa - Oulu_-5

Mie olen jo niin monesti tuon paikan ja sen lounaan täällä Temmatussakin kehunut, etten enää viitti. Mutta ihmiset käykää ehdottomasti. Oululaisetkin kun sinne Ikeaan ja Ica Maxiin kesälomallanne reissun kuitenkin teette, niin ajakaahan 15 km Torniojokivartta ylöspäin ja pääsette ihailemaan komeaa koskea, luontoa ja syömään erinomaisen buffet-lounaan. Ja ostakaa vielä puolukkalimppu mukhaan. Niin mekin teimmä tänään.

Ja sitten kävimme siellä Ica Maxissa ja Ruotsin Systemissä.  Neljältä olimme Rantapellossa. Pitkään aikaan ei ole oltu näin kauan (10 päivää) pois kotoa. Hieno ”poissaolo”; ja ihana olla taas kotona. (PS. Huomenna arvonta … )

Takauma eiliseen … Norjassa vielä

NYT olemmekin – hieman yllättäen? – Ylläksellä!  Juuri teimme Ylläs-tunturin huipulle liki kolmen tunnin, keskiyön auringon patikan. Sieltä juuri palasimme, ja pääsimme kuin pääsimmekin takaisin hotelliin… huh!

Mutta päivitän tähän nyt ensin eilisen… Päivän jäljessä kulkee blogi. 😉

~¨~~¨~~¨~~¨~~

 

Sunnuntaiaamu Euroopan laella tihkusateinen.

Massa-aamiainen saksalaisturisten seurassa, check-out ja maantie vaatii kulkemaan.

Finnmarken-4-3

Aamuahdeksan jälkeen E6 on vielä hiljainen, ei busseja, eikä asuntoautoja. Vuonojen ja lampien pinnat tyyniä, ääretöntä.

Finnmarken-28

Finnmarken-20

Vastoin tapojamme, mitään tarkkaa suunnitelmaa tai hotellivarauksia ei ollut. Mutta etelään päin kohti Altaa lähdettiin, mentäiskö Hammerfestiin vai jätetäänkö väliin ja ajetaan suoraan kohti Tromssaa?

Finnmarken-2-7

Altaan saavuttiin juuri kirkonmenojen alkaessa. Mitään muuta elämää koko kaupungissa ei tuntunut olevankaan. Paikallisella kävelykadulla ei ainuttakaan avoinna olevaa kahvilaa.

Finnmarken-9

Finnmarken-32

Finnmarken-31

Finnmarken-33

Vastavalmistunut revontulista arkkitehtuurinsa vaikutteita saanut kirkko käydään katsomassa sisältäkin, kaunis oli. Ja kun kahvilaa ja vessaa ei ollut llöytynyt hyödynsimme kirkon saniteettitiloja.

Finnmarken

Finnmarken-11

Autolla palatessa näemme sittenkin yhden kahvilan: sinne. Ja huomaamme olevamme kuntosalin kahviossa. No jäipähän Altasta jotain mieleen: kirkossa pissalla ja kuntosalilla kahvilla. 🙂

Hammerfest oli jo sivuutettu, varaan netissä meillä hotellin Tromssaan. Ajelemme Pohjanmeren rannalla, vuonoja kierrellen. Liikennettä ei paljonkaan, mutta tiet ovat aika kapeita ja mutkaisia, joten keskinopeus on jotain 60 km/h.  Toisaalta tiet ovat aika hyväkuntoisia, ihan eri tasoa kuin Pohjois-Suomessa. Ja Norjassa tehdään (pohjoiseenkin!) uusia teitä ja korjataan vanhoja. Toisin kuin Suomessa.

Finnmarken-21

Iltapäivän alkupuolella kun on pitkään ajeltu 300–600 mpy ylängöillä (sanotaankohan niitä ylängöiksi?) sattuu kohdalle juuri sopivasti mukava pysähdyspaikka, jossa vähän suolaista söimme. Ja tietysti upeita näkymiä ihailimme. Niihin ei parissa päivissä kyllästy.

Finnmarken-19

Finnmarken-22

Finnmarken-34

Suurin osa päivästä sateetonta – toisin kuin säätiedotuksessa oli uhkailtu.

Finnmarken-23

Lyngenin vuonoa emme lähteneet kiertämään, vaan ajoimme lauttaan. Uusi näkökulma vuoriin ja vuonoihin. Matka kesti 40 minuuttia, ja maksoi vähän vajaa pari sataa kruunua, joten euroina parikymppiä yli sadan kilometrin matkanlyhennys maksoi. Ja olipa lautalle ajellessa, jonossa ollessa takaumia nuoruuteen: reissuihin Tanskaan, Englantiin, Norjaankin. Kuinka usein ajettiinkaan lauttarantaan – ehditäänkö vai ei?

Finnmarken-24

Finnmarken-25

Kuudelta majoituimme sateiseen Tromssaan.

Finnmarken-12

Finnmarken-15

Ruokaravintoloita oli jo ennakkoon etsitty netistä ja matkaoppaista, parikin hienoa kalaravintolaa oli ehdolla. Mutta mitään varauksia ei ollut  tehty. Olisi kannattanut. Eihän niihin haluamiimme päästy.

Finnmarken-13

Kiertelimme satamassa, ja keskikaupungilla. Kunigasrapua mielin saada. Löytyi sitten sellainen ravintola (Mat- og Vinhus Lotus) jossa oli kontaktissa päällystetyt ruokalistat, aasialaisella ja norjalaisella miksauksella tarjolla kaikkea mahdollista. Minä otin alkuun dim sumeja, pääruoksi kala-äyriäspadan ja pehtoori kissakalaa vihanneksilla. Lisäksi otimme pullollisen Chablista. Ja lasku oli vajaan satasen. Paikan ja sen tason huomioon ottaen minusta ihan saman hintaista kuin Suomessakin. Pullo Chablista maksaa molemmissa maissa paljon.

Mikä on merkittävä ero Suomen (ainakin Oulun) ja Norjan välillä? – Norjassa monet ravintolat ovat sunnuntai-iltana auki ja niissä on paljon asiakkaita. Suomessa vain harvat ovat auki, eikä niillekään tahdo riittää asiakkaita.

Finnmarken-2-3

Voi minulla olisi niin paljon kuvia, ja juttuja – mitä kaikkea tänäänkin on nähty ja koettu, äskeinen yöttömän patikka!!! , mutta nyt ei jaksa… hieno päivä tänäänkin… kerron huomenna.

Keskiyön patikka

Nordkapp – Tromssa – harkitsehan Norjaa lähtemistä!

Koko päivä tien päällä, tovi merellä, tai siis vuonossa. Liki koko päivä oli sateetonta, – toisin kuin ennustettu oli. Mistä luonnollisesti olimme hyvin mielissämme.

Tänään matkaa yli 500 km, eilistä vähemmän kuvia. Mutta uusia kokemuksia, reittejä, maisemia, – ruokiakin.

Nyt olemme Tromssa, tämä on hieno kaupunki.

Tässä pikku hotellissa (Amalie) toimii nettikin, mutta blogin päivittäminen jää huomiseen.

Nordkapp-12

On paljon kerrottavaa vanhenevista norjalaisista naisista, lauttamatkan déjà-vu- kokemuksista,  siitä kuinka kävimme Altassa – kirkossa pissalla ja kuntosalilla kahvilla, ja taas vakuuttelua taas huikeista maisemista, kuningasravun metsästyksestä,  ..

mutta nyt hyvät blogiystävät; huomiseen. Olkaatten kärsivällisiä….

 

Finnmarken-3

Finnmarken-4

Euroopan katolla – Nordkapp koettu!

Lauantai-ilta klo 20.45

 

Euroopan laella ollaan. Nordkapp koettu!

Nordkapp

Päivä on tänne maanääriin taivallettu (mökin pihasta Scandic Nordkappiin 500 km): hurjan hieno päivä, upeita maisemia. Jäänsininen Jäämeri! Vuoria ja merta… Laskuveden tyven ja puuttomat vuorten rinteet, kuin Grosslocknerilla Alpeilla. Kuvia ja kertomusta on enemmän kuin paljon, mutta vuonojen kätköissä, jylhien vuorten katveessa yhteys internettiin on rajallinen.

Lähtenemme siis vielä ulos! Aurinko on korkealla.

Nordkapp-2

Aamuyhdeksältä suljimme Hangsaojan mökin ovet, ja lähdimme tämän vuoden ensimmäiselleulkomaanmatkalle. Kauan aiottu, nyt se vihdoin toteutetaan: Pohjois-Norjaan, Euroopan laidalle ajamme.

Ivalo, Inari, Karigasniemi, jossa tankattiin – tietysti – olemmehan menossa kalliiseen Norjaan. Rajan jälkeen alkoi uusi taival meille; molemmat olemme pentuna käyneet Pohjois-Norjassa, kuten kaikkien oululaisten 60-luvulla kuului tehdäkin ;), ja sitten vietimme 1-vuotishääpäivän, elokuun lopussa 1984, Hammerfestissä ja Tromssassa, ja sitten neljä vuotta sitten huikean hieno Pykeijan päiväretki, mutta siinä kaikki. Siis korkea aika lähteä vuonoja ja Jäämerta, Keski- ja Etelä-Finnmarkenia kohti.

Karasjoella aika lounaskahville ja mustikkapiirakalle. Löysimme Sápmi Parkista mukavan kahvilan ja sitten matka kohti Lakselviä: kauniita tunturimaisemia, lumihuippujakin, pieniä rähjäisiä pihapiirejä ja muutama vauraan näköinen, uusi talo välillä.

Nordkapp

Lakselvissä on Porsangervuonon pohjukka: Jäämeri edessä!

Ja siitä se ”oi, kuinka hieno”, ”Katso!”, Onpa vaikuttavaa, ihan tyven meri on kaunis, ”jäänsininen meri”, ”onneksi lähdettiin”, ”hienoa että paistaa” alkoi. Muutamia kuvauspysähdyksiä, ja taas jatkettiin. Canonin muistikortti täyttyi.

Nordkapp-4

Nordkapp-2

Laskuveden aika.

Nordkapp-3

Iltapäivän lopulla jo ryhdyttävä miettimään, mihin mahdollisesti majoittuisimme.

Nordkapp-4

Pitkien (4440 m ja 6700 m) tunnelien jälkeen saavuttiin Honningsvågiin, vettä satoi, ja paikka tuntui olevan merkillinen sekoitus kalastaja- ja matkustaja(Hurtigruten)satamaa, turismia, paikallista nukkavierua pikkukaupunkia.

Nordkapp-5

Kirkon kävin kuvaamassa, lähes aina ovat täällä valkoisia, harvoin kirkkomaa on ympärillä. Täällä oli; siispä sinne. Vain pikkutovin siellä kiertelin. En muista ennen hautausmaalla nähneeni lippua. Norjan lippu yhdellä haudoista kuitenkin oli.

Nordkapp-6

Pääkadun Scandiciin tepastelimme: hotelli on täynnä, mutta heillä on Nordkappin suunnassa 7 km pohjoiseen toinen hotelli ja siellä on yksi (!) huone vapaana, varataanko teille? – En oikein uskonut tuota vain ”yksi vapaana” -juttua, mutta samapa se. Varataan se.

Keskellä ei mitään, tai siis keskellä korkeita, tummia arvokkaan näköisiä vuoria,ja lampia molemmin puolin tietä ja hotellia. Saimme huoneen, ilmeisesti oikeasti sen viimeisen, sillä illalla hotellin pihaan ajoi suomalaisia, saksalaisia, virolaisia, busseja yksi toisensa perään ja arktisen loman viettäjiä purkautui ja majoittui leirikeskusmaiseen hotelliin. Kelpo hotelli, ja ihan Helsingin keskustan normihotellien hintatasoa. Meille joka tapauksessa oikein sopivalla paikalla ja sopivaan saumaan saatiin varatuksi. Lähdimme kohti Nordkappia.

Nordkapp-11

Karuus voi olla kaunista, vaikuttavaa, kiehtovaa.

Nordkapp. Mitäpä siitä osaisi kirjoittaa? Se on Euroopan ääri, jonne sadat tuhannet ihmiset vuosittain matkaavat satojen ja tuhansien kilometrien päästä, maksavat vielä pääsymaksun, kuvaavat toisensa vuonna 1977 pystytetyn karttapallon vieressä.

Nordkapp-7

Ihmisen pienuus, luonnon ja meren mahtavuus, mahtipontisuuskin – en osaa sanoa, hieno se on.

Nordkapp-8

Nordkapp-9

Nordkapp-10

Pari tuntia siellä kiertelimme, kuvailimmme, nimikkocavan nautimme, olisimme halunneet jäädä syömään hienoon Kompasset-ravintolaan kuningasrapua, mutta – tietysti – siellä oli yksityistilaisuus. Ajelimme takaisin ”alas” hotellille ja lyöttäydyimme saksalaisten kanssa syömään buffeesta, – noh, lähti nälkä, mutta kuningasravusta tai muusta kulinarismista nyt ei voi puhua.

Ruoan jälkeen yritin kaikin mahdollisin tavoin, kaikilla mahdollisilla mukana olleilla datavälineillä saada yhteyden nettiin, mutta turhaan. Ja kun keskiyön aurinko on täällä vielä iltallakin korkealla, lähdimme iltakävelylle. Ja lähimmän vuorenrinteen takana vuorilampia.

(Tämä on lisätty sunnuntaina 28.6. odotellessa Lyngenvuonon ylittävälle lautalle pääsyä. Lisäilen kuvituksen tekstiin kun ehdin/on mahdollista.

Nyt su Tromssa klo 19.28; kuvia lisätty. 😉 Laitan vielä lisää…. )

 

Mökkiviinejä ja -ruokaa

Mökkielämässä ollaan taas Saariselän Alkon aika suppean valikoiman varassa, ja aika perusteellisesti sen vakiovalikoimiin ollaan vuosien varrella perehdytty, mutta löytyipä sieltä mukava uutuus. Ainakin meille uutuus: 35 South Organic, Cabernet-Carmenère-Merlot 2013. Olipas kyllä hyvä mökkiviini.  Maistui broilernyyttien [ohje tuolla alempana] seurana oikein hyvin, ja loput ihan vaan nautiskellen.  Alkon luonnehdinta menee näin: ”Täyteläinen, keskitanniininen, mustaherukkainen, mustikkainen, hennon paprikainen, mausteinen”. Minusta se oli vähän jopa makea, paljon marjaisuutta, lämpöä, – oikein hyvä, vaikka periaatteessa chileläisiä en liiallisen helppouden takia suosikaan. Tässä Cabernet taisi olla se ryhtiä ja luonnetta tuova rypäle.

Sitten eilen oli lohinyyttejä [senkin ohje tuolla alempana] ja niille avasimme mökin ”kellarissa” olleen alsacelaisen: Adam Pinot Gris. Vuosikerta oli 2013, nyt näyttää olevan myynnissä viime vuoden viini, liekö se yhtä hyvää kuin oli tuo meillä jemmassa ollut…

Huolimatta siitä, että se on kuivaa, se on hyvin hedelmäistä, ja siinä oli ”bodyä” niin, että maku kesti oikein hyvin mausteisen kalaruoan. Ja tarjosi kuvattavaksi kauniit heijasteet lasissa, mitä ei ehkä voi pitää perusteena viinin valinnalle, mutta näin valokuvausharrastajan näkökulmasta se on merkittävä lisäplussa. 🙂

407077

Ja tässä viiniostos, jota emme suosittele.

LaSelva Privo 2014. Se on Toscanasta IGT-viini ja kun hintakin oli vielä yli 13 euroa, oli lupa odottaa hyvää viiniä.

Mutta eipä maistunut minulle, – Pehtoori sanoi, ettei se nyt niin kovin pahaa ole, antoi päivän temperoituakin, mutta eipä se kyllä siitä kohentunut. Päinvastoin.
http://www.alko.fi/tuotteet/407077

Kerro jos olet eri mieltä…

 

Tänään iltapäivällä, työleirin viimeisen ahkeran päivän kääntyessä iltaan ja urakoiden ollessa lopuillaan ja kun perjantai tuntuu olevan ansaittu, avasimme tällaisen, joka sekin Saariselän Alkosta sattui mukaan ihan sattumalta, – huolimatta siitä, että pullon koristelu on minusta melkein enemmän luotaantyöntävä kuin houkuttava… Mutta tunnistin nimen: Perlage, ja kun pinkistä karkkimaisesta ulkoasusta huolimatta skumppa kuitenkin on kuiva, sen ostin. Aika jännä, että se on tehty Merlot- ja Sangiovese -rypäleistä, siis on rosee. Eikä se kympin kuohuvaksi (spumante, ei prosecco) ole ollenkaan huono. Jälleen ”ulkoviinillisiä” seikkoja: se sopii ihan erinomaisen hyvin noiden mansikkavaahtokarkkien seuraan. 😀 Ei ehkä mökkimiljööseen, mutta jonnekin parveke/patiopartyihin ihan perfetto!

Tässä vielä pari uutta ruokakokeilua. Uusimmassa Viini-lehdessä oli Kira Weckmanin grilliruokaohjeita, joista yksi tuntui sopivan meidän ensimmäisen lomaviikon koekeittiöön erinomaisen hyvin.

Broileria Saltimbocca

Neljälle (tai kahdelle kahdeksi päiväksi 😉 )

3 kpl broilerin rintafileitä
suolaa
pippuria
Pestoa
Parmankinkkua
cocktail-tikkuja

Halkaise broilerfileet, mausta suolalla ja pippurilla, levitä fileille pestoa, kääri rullalle ja rullan ympärille (tai jo sisäpuolelle, minä laitoin vuorotellen) prosciuttoviipale. Leikkaa rullafile kahteen osaan. Kiinnitä rullat cocktail-tikulla. Rullia tulee näin yhteensä 12 kpl. Paista grillissä neljä minuuttia puoleltaan, ja anna tovi makuuntua ennen nauttimista. 

Nämä olivat hyviä myös kylmänä, joten niitä voinee tarjota myös buffet-pöydässä tai piknik-eväänä.

Eilen nautimme kalaruokaa aasialaisittain, siltä osin kuin paikallisen lähikaupaun valikoimista löytyi aineksia. Ohje on uudesta Mökin keittokirja -opuksesta, mutta oli siis sovellettava. Sovella oma versiosi. Mukavaa mökkiruokaa on tämä.

Lohinyytit

Lohifilettä noin 200 g/annos
Porkkanoita (Kuukkelissa ei ollut, käytin bataattia)
Punainen paprika
Sokeriherneitä (Kuukkelissa ei ollut, ei korvaavaa… )
Pala purjoa (5 cm ? / annos)
Inkivääriä (suunnilleen pari ruokalusikalllista taisi siivuja olla)
Kookosmaitoa (1 dl/annos)
Lime
Kalakastiketta (ei ollut, käytin suolaa)

Suikaloi kasvikset. Poista lohesta ruodot, nahka ja ruskea rasva.
Revi foliosta kaksi isoa palasta per nyytti. Asettele foliot päällekkäin ja niiden päälle leivin/voipaperi.
Jaa kasvikset leivinpaperille, mausta kalakastikkeella tai suolalla. Aseta lohipalat kasvisten päälle. Ja suolaa.
Kaada päälle kookosmaito. Sulje leivinpaperi narulla ja sitten kääri nyytti folioon.

Paahda paketteja keskikuumalla grillillä, kunnes ne alkavat höyrytä (meillä meni vähän vajaa puoli tuntia).

Tarjoa basmatiriisin tai nuudeleiden kanssa. Ja Adam´in Pinot Grisin kanssa.

 

~~~~~~~~~~

Tänään ei pulahdus puroon tuntunut hyvältä, vaikka vesi on vähän lämmennyt alkuviikosta. Vähän. Arvaus/arvonta Hangasojan veden lämpötilasta on vielä avoinna. Käyhän osallistumassa… KLIKS  Nyt osallistujia vasta kahdeksan, joten mahdollisuuksia voittoonkin on ihan hyvin vielä.

Metsässä makroillen – ja Lappi suo lämpöään

Vuodenvaihteessa, hiihtolomalla, pääsiäisenä ja vappuna mökkisäät eivät meillä tänä vuonna olleet ihan parhaat mahdolliset, enimmäkseen eivät. Mutta nyt. Nyt ei voi valittaa. Hyvä on: oli yöllä satanut. Aika paljonkin kai. Mutta meillä ei sateesta mitään tietoa: yhdeksän tunnin hulppeat yöunet ovat olleet viikon teema.

Makroilua-9

Aamulla pilveili, Pehtoori siirtyi liiteriin hyllyjen tekoon, minä lähdin kylille. Kaupassa kävin, eikä Kuukkelissa ketään. Postissakin kävin; olin niin iloinen kun saatoin lähettää tyttärelle korttipaketin Helsinkiin, enkä Meksikoon. Saariselän postissa on viime vuoden kohdalla ihan varmasti pieni piikki postituksissa Meksikoon. Ei ole enää, ei. Ja siitä minä olen iloinen. 🙂

Makroilua-7

Noista uhkaavan näköisistä pilvistä huolimatta lähdimme reilusti ennen puolta päivää kohti Ahopäätä. Ajatuksena paitsi liikkua, käydä lenkillä, myös tsekata, josko sateiden jälkeen olisi sittenkin korvasieniä. Aika kauas saimme tepastella ennen kuin ainuttakaan tuli vastaan.

Makroilua-2-3

Sen verran noita kuitenkin löytyi, että perheelle joulupöytään saadaan muhennos, soppakin joku kerta.

Ja palatessa minä keskityin taas kameran opetteluun, makroiluun.

Kannattaa klikata kuvat isommiksi.

Makroilua-6-2

Makroilua-4

Alla olevassa kuvassa on pieni lähde. Yritin kuvailla kuplia, ei onnistunut, mutta renkaat edes.

Makroilua-3

Tuossa alakuvassa nuo valkoiset pallurat ovat lähteen pulppuamista. 😉

Makroilua-2-2

Ja sitten vastaan tuli tällainen: punaisella jouluhileellä koristeltu koivu!

Makroilua-2

Makroilua

Metlan sivulta löytyi vastaus: Koivunpunanukkapunkki [siinä olisi taas ulkomaalaisilla yhdyssanassa ihmettelemistä!] on tehnyt tekosiaan.

Tuhokohteet: Laji iskeytyy sekä raudus- että hieskoivuun. Sitä esiintyy pääasiassa varjoisissa paikoissa kasvavissa nuorissa puissa ja isompien puiden alimmilla oksilla.
Tuhon eteneminen: Punkkien määrä saattaa lisääntyä koivussa kasvukaudesta toiseen siirrytäessä, sillä punkit talvehtivat samaisen puun silmuissa.
Vaikutus puuhun: Punanukkapunkit aiheuttavat imennällään koivujen lehtien ylä- ja alapinnoille purppuranpunaisia lähes metallihohtoisia hyvin selvästi silmiinpistäviä nukkaäkämälaikkuja. Mitään merkittävää vahinkoa ei nukasta aiheudu.

Hassulta se tuolla mäntykankaalla kesäkuun lopun auringonpaisteessa näytti.

Makroilua-6

Tämä kuva on lammelta, jota etsin jo maanantaina, – löytämättä. Tänään Pehtoori näytti sen paikan. Sen reunalla on kaksi lähes symmetristä, kovin kaunista kuusta, mutta täällä, juuri täällä, oli niin paljon sääskiä, ettei mitään rajaa. Siinä mitään kuvailemaan jääty! Ja muutama sata metriä poispäin, ja vähän ylöspäin, niin ei mitään haittaa itikoista.

Mutta oli jo aika paluulle Hangasojan hellään huomaan…

Makroilua-8

Mökillä vielä projekteja: myrsky/tykkyvahinkoja korjaten, hyllyprojekti, aurauskepit, saunan lämmitys, … hiljalleen alkoivat ne sääennustuken uhkaamat pilvet nousta: so what, ihan sama.

Makroilua-4-2

Vappuna laitetuissa pöntöissä ei vielä ole asukkaita. 🙁

Makroilua-5-2

Makroilua-13

Pihallakin tänään aika sääskivapaata; jopa istuksin terassin lämmössä nuorison kanssa chattaillen.

WP_20150625_17_32_37_Pro

Ja grillaten, kelpo viinistä nauttien.

Ja tässä vielä makrokuva, jolle ihan väistämättä annoin nimeksi ”Mökkiviini”

Makroilua-11

Huomenna laittelen tänne yhteenvetoa viikon safkoista ja viineistä.
Mielenkiintoisia tuttavuuksia tulossa – ja varoituksen sanakin.

Tuulentuvan suursiivous – ja vielä eilisessä

Mökkisiivous-2

Eilen ja toissapäivänä tämä tuntui kesämökiltä, tänään taas Lapin mökiltä. Yön aikana eilinen kesä vaihtui vilpoisempaan keliin. Olihan se tietysti vähän pettymys.

Mutta oivallinen sää ryhtyä vanhan mökin, Tuulentuvan, suursiivoukseen.

Mökkisiivous-8

Siitä on kymmenen vuotta kun ostin äidiltäni ja sisaruksiltani tuon vanhemman mökin omakseni. Sen jälkeen pohdimme, että riittääköhän tuo vuonna 1985 valmistunut pikkumökki meidän tarpeisiin vai tehtäisiinkö viereen toinen uusi, iso mökki, sellainen kakkoskoti, osin juuri tätä nyt meneillään olevaa elämänvaihetta varten. Mietittiin kyllä, että riittäisihän tuo pienempi meille, rempattaisiin vähän ja sillä hyvä. Mutta vielä kyseltiin meidän tuolloin teini-ikäisiltä, jotta aikovatkohan täällä ryhtyä käymään aikuisempana, keskenäänkin, kavereineen, meidän kanssa. Ja sanoivat, että toki, toki. Ja vielä ajattelimme Pehtoorin kanssa, että vanhasta mökistä tulisi oivallinen vierasmökki, voitaisiin kutsua ystäviä tänne kylään. Ja näinhän on tehty. Nuoret käyvät, ystävät käyvät ja me asumme tätä Myötätuulta.

Mutta siis. Nuoripari pikku kennelinsä kanssa on viettänyt aika lailla aikaa Tuulentuvassa, tytär Meksikon ja Saksan kavereineen, Ottopojan ja muiden oululaisten ystäviensä kanssa, VMP muutaman harvan viikonlopun ja muita satunnaisia vieraita siellä silloin tällöin on majoittunut. Asukkaat aina siivoilevat jälkeensä, mutta sellaista peruskuurnausta ei juuri ole tullut tehtyä,.. Oisko edellisen kerran kolme vuotta sitten? Ja tänään sitten jatkoin siitä mihin Vappuna jäin. Mökki lattiasta kattoon luutun alle. Jopa hirsiseinät pesin, seinävaatteet tuuletin, mitä ei ole tehty kymmeneen vuoteen.

Aikanaan tuota sohvaa hankkiessa ei tullut mieleen, että mökistä tulee myös kolmen koiran loma-aikojen viettopaikka! Olisi tullut valituksi erilainen pintamateriaali! Allergialääkitys ei paljon lohduttanut tuota imuroidessa, hakatessa, harjatessa. 😉

Mökkisiivous-2-4

Mökkisiivous-9

Nuo sängynpeitteet eivät todellakaan ole fuksian väriset, vaan syvän punaiset, – enkä millään saa väriä kuvattua oikein.

Mökkisiivous-2-3

Kamarin seinällä on tyttären yläasteaikainen taideteos, josta ei luovuta,

Mökkisiivous-3-2

ja veljen vaimon tekemä ”Lumiset oksat!”, vanha Laanilan alueen kartta sekä kämppäsäännöt ja uutena vuonna koottu karttapallopalapeli.

Mökkisiivous-5

Kaikki seiniltä pois, mutta tietysti myös matot, kaikki! Tuntui hyvin hyvältä vihdoin saada tuo tehdyksi.

Pehtoorilla ei ehkä sellaista riemua aamupäivällä pestessään Myötäuulen ikkunat, mutta tulipahan sekin homma hoidettua. 😉

~~~~~~~~~~~~~~

Tänään mennyt päivä kuurauspuuhissa, mitä nyt pieni maastopyörälenkki Laanilaan tehtiin, Savotan Sannissa kävimme kevyellä lounaalla (porokeittoa minulle, Pehtoorille munkkikahvit!) ja sitten työleirimeinikiä iltaan asti. Mutta …

Eilisen Pyhä-Nattasen patikalta on vielä laitettava muutama kuva tänne, vaikka jo eilisessä kuvakarusellissa niitä olikin. Loppuun laitan pienen videoklipinkin; suunnilleen koko Sompion kansallispuisto 24 sekunnissa, olkaapas hyvät.

Mutta ennen sitä tämä vielä uusintana: riekon (vai kiirunan?) poikanen. Olimme laskeutumassa alas ja Pehtoori hoksasi polun sivussa täysikasvuisen, jota ryhdyin pikimmiten kuvaamaan, ja samalla jalkojeni juuressa kuului hätääntynyttä piipitystä. Noita oli neljä, viisi, – ja äkkiä hajaantuivat, mutta ihan kengissä olivat …

Tämä elämä-13 – Kopio

Mökkisiivous-4

Täällä poikueen iskä, myös naaras nähtiin. Pahanpäiväisesti koko sakki tahtomattamme säikäytettiin…

Mökkisiivous-2-2

Ja sitten toinen lintuhavainto – – kovin kaukaa nähtiin, mutta kotka se taisi olla.

Pyhä-Nattanen-3

Ainutlaatuiset, vaikuttavat kivipaadet (ks. myös eilinen kuvasarja), jotka Pyhä-Nattasen päällä ovat, ovat siitäkin erityislaatuisia, että ne ovat graniittia, punaista graniittia (tosin vihreän sammalen peittämänä), eikä harmaata granuliittia niin kuin Saariselän alueen tunturit yleensä ovat.

Pyhä-Nattanen

Pyhä-Nattanen-2

Ja tässä se videoklippi: laaja Lapinmaa jalkojen juuressa.