Vuoden lopulla

Maailma saatiin valmiiksi viime vuoden puolella.

WP_20150101_01_16_28_Pro

Toissailtana hirmuinen loppukiri, että liki 1000 palan maapallo saatiin valmiiksi ennen kuin lähdettiin mökiltä Saariselän keskustaan.

WP_20141230_23_08_00_Pro

Oppiikihan sitä tuollaisesta jotakin, mutta sitä mietittiin, että miksi palapelien kokoaminen on niin mukavaa? Ei tarvitse ajatella muuta? Tavoite on saavutettavissa? Kootessa on mukava höpötellä tai olla hiljaa. Kaikkihan eivät tuollaiseen retkahda (esim. Pehtoori ei) mutta toiset sitten enemmänkin (tytär aina, minäkin lähes aina).

31_12_2014

Seitsemän aikaan, kun pallo oli valmis, lähdimme syömään.

31_12_2014-17

Paikaksi valikoitui Lumi-ravintola (ylh. oik.) kahdestakin syystä: ei ole siellä ennen syöty ja se mainostaa listoillaan olevan Jäämeren kuningasrapua. Sitähän minä sitten tilasin. Oli odotuksenmukaista: hyvää.

WP_20141231_19_22_08_Pro

Illallisen jälkeen olisimme Pehtoorin kanssa tietysti vetäytyneet takaisin Hangasojalle, – me niistä raketeista, vaihtuuhan se vuosi vähemmälläkin. Mutta tyär oli tiukkana: puoleenyöhön asti ollaan ihmisten ilmoilla. Eiku Panimolle.

31_12_2014-9

Minä olen kulkenut Saariselällä 11-vuotiaasta asti, Panimo siellä on ollut neljännesvuosisadan – ainakin, mutta enpä ole koskaan käynyt. Kerran ovella: oli täynnä väkeä, tupakansavua, meteliä, viinanhuurua. Ja siitä lähtien en ole siellä halunnutkaan käydä. Nyt mentiin. Ja sehän olikin vallan familiaari, siisti, rauhallinen, pubi-tunnelmainen paikka, jossa listalla oli mm. raakkulonkeroa, Oskuperkelettä, jalostettua kaakaota ja ihan tavallista kuohuviiniäkin.

WP_20141231_22_38_04_Pro

31_12_2014-8

Vielä ennen puoltayötä ehdimme käydä Teerenpesässä, josta siitäkin minulla on ollut hyvin ennakkoluuloiset käsitykset. Siellä olen käynyt silloin kun se oli ihan uusi = noin 30 vuotta sitten. Lähtemättömän vaikutuksen teki stadin slangia puhuva leidi (tekisi mieli kirjoittaa naikkonen), jolla oli minkkipanta päässään, täysin naarmuttomat, pakastavedetyt laskettelumonot jalassaan ja joka esiintyi niin laskettelijana, niin laskettelijana. Silloin paikka vaikutti jotenkin trendikkäältä, muotitietoisten pintaliitäjien paikalta ja nyt? Nyt se vastasi melkein sellaista kuin aiemmat muistoni Panimon ovelta olivat. Karaoke soi, nuoria melkoisessa jurrissa, Jekku-pulloilla vuoratut lautaseinät ja paikalla suomalaista kaamosmasennusta Lapin Kullalla ja lonkerolla lievittäviä enemmän kuin tiskille mahtui …

Pehtoori ja Esikoinen pelasivat yhden biljardin, minkä jälkeen olikin hyvä aika häipyä katselemaan ilotulitusta. Olen jo niiiiin vanha ja kukkahattutäti, etten oikein perusta tuollaisesta rahojen ampumisesta taivaalle, mutta ei voi mitään: hienoa oli. Todella komea ilotulitus oli. Taivas oli mustanpuhuva ja pilvetön, sää tuuleton, oli pikkupakkanen, – ja raketit vaikuttavia! (klikkailehan isommiksi)

31_12_2014-15

31_12_2014-16

Happy New Year

Kyllä minä vaikutuin niistä puistakin, joita kylän pääraitin varrella on.

31_12_2014-7

31_12_2014-14

7 kommenttia artikkeliin ”Vuoden lopulla”

  1. Terveh, Kukkahattutäti! Kolme pointtia:

    (1) Karvahattusedätkään eivät perusta, tunnen yhden.
    (2) PALLOMAINEN palapeli! Enpä ole moisesta kuullutkaan.
    (3) Kuningasrapu (ei kokemusta) – lihaksia syötäväksi asti, verdad?

    Vastaa
  2. Marja, kiitos vain, niin kuulemma oli ollut.

    Koivu, parahin kukkahattusetä! Palloissa on haastetta vielä vähän tavallista enemmän, joskin, kuten kuvasta näkyy, pysyvät ihmeesti kasassa.

    Kuningasravun jaloissa on lihaksia syötäväksi asti. Tosin tuo isolta näyttävä annokseni oli vain alkuruoka. Pääruoaksi tarvitsin vielä oikein hyvän punakaalipiirakkapalan korvasienikastikkeen kera. 😉

    Vastaa
  3. Tänä jouluna on mekin innostuttu palapeliä kokoamaan. Työnjako on sellainen, että P järkeilee ja suunnittelee ja minä kokeilen vimmatusti summamutikassa. Hyvin toimii 😉 puuha on kyllä koukuttavaa ja mukavan rentouttavaa. Joulun parhaita hetkiä ovat olleet palapelihetket myöhäisillassa herkkujen äärellä jouluradiota kuunnellen.

    Vastaa
  4. Katri, kuulostaa niin hyvältä, ja todellakin: taustamusiikki on olennainen osa palapelinautintoa. Koukuttavaa ja rentouttavaa, juuri noin. 😉

    Vastaa
  5. Heippa! Törmäsin sattumalta blogiisi ja huomasin tuon hienon palapelipallon. Mistä se on peräisin? Itse löysin pikagooglettelulla vain noin 500 palan maapalloja, en suurempia. Nyt on pakko saada tuollainen iltapuuhaksi 🙂

    Vastaa
  6. No hei, Laura. Tervetuloa vaan Tuulestatemmattuun.

    Maapallo-palapelin ostopaikasta ei mitään mielikuvaa. Olen ostanut sen varmaan joskus puolenkymmentä vuotta sitten jostain ja se on mökin yläkaapeissa ollut kauan.

    En ole tilannut netin kautta, ostanut ehkä Stockalta ehkä Rovaniemen City-marketista? En voi muistaa. 🙁

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.