Lokakuu on paketissa

Aamulla melkein unen läpi tuntuu, että on tulossa talvi. Ei, ei palele, eikä nyt voi mitenkään tavallista pimeämpääkään olla, mutta merkillisesti keho sen vain tuntee. Tuntee talven tulon.

Lokakuun viimeinen

Lokakuun viimeinen-3

Eikä se nyt vain ole aiheeton tunne. Tuleehan se, talvi siis. Se tuntuu hereillä ollessakin. Ja sitten mietin aamukahvilla istuessa, meikatessa, töihin mennessä, siellä ollessa, että satunnainen flunssa [jollainen on siis jo kohta ”ryssitty”] on oikeastaan hyväksi: muistaa ja tiedostaa taas, kuinka helpottavaa ja hengittävää, pirteää ja parasta elämänmeno voi ollakaan.

Lokakuun viimeinen merkitsi yhden jos toisen asian loppuunsaattamisen välttämättömyyttä: dead-lineja vähän joka suuntaan, ja niitähän huiskin menemään. Ja siinä huiskiessa itsekin hämmästyin, kuinka monta kertaa minut voidaan yhden työpäivän aikana KESKEYTTÄÄ.

Ja silti ehdin jossain välissä työhuoneen ikkunasta tehdä lintuhavaintoja 😀

Varikselle paistaa aurinko!

Lokakuun viimeinen-4

Ja kuinka ollakkaan, neljän jälkeen olin valmis! Tämä vähän työteliäs työviikko oli kuin olikin päätöksessään, ja juuri siinä pisteessä, jossa työssäkäynti on parasta! Kuten aina kandilaisille sanon ”Paras työ, tehty työ!”

On viikonloppu.

Pehtoorille olin aamusella ilmaissut toiveeni, jotta josko kävisi hallista kalaa hakemassa, ja vähän vihanneksia. Olihan mies käynyt ”kalalla”, ja pääsinhän minä tekemään uunilohta, puikulapottuja keittelemään. Uunilohen kuorrutin kaikenmoisilla yrtti- ja pippurimausteilla, mutta olennaista on sivellä kalan pinta ensin dijon-sinapilla. Kuviakin on, mutta julkaisukelvottomia. 😉

Lohen kanssa nauttimamme viinipullollinen ansaitsee tulla julkaistuksi. Toscanalainen 15 euron Belgvardo ei ole mikään ”viinilitku” vaan voimakkaasti yrteille maistuva ja uunilohen kanssa hyvin pärjäävä vermentino-rypäleestä valmistettu laatuviini.

Lokakuun viimeinen-5

Edelleen vierastan Halloween-juhlintaa, mutta allaolevassa kuvassa jotain teemaan liittyvää väritystä… 😉 (kannattaa klikata isommaksi)

Kynttilät kuuluvat pyhäinpäiväviikonloppuun.

Lokakuun viimeinen-6

Satunnaisia muistiinpanoja

Yksi kandiporukka on saatu maaliin. Seitsemän tutkielman pompsi ohjattu, ohjeistettu ja seminaareissa käsitelty monet eri vaiheet. Tällä kertaa oli ihan poikkeuksellisen heterogeenisia aiheita, ja ihan poikkeuksellisen vieraita tutkimusteemoja minulle: Jääkiekkoväkivalta Suomessa 1956–1975, Eduskunnassa käyty keskustelu Suomen sisäisestä turvallisuuspolitiikasta vuonna 1934, Isänmaallisuus kapteeni Karvosen rintamakirjeissä, Hävittäjärykmentti 5:n toiminta pohjoisella rintamalla, Aborttilaista (1970) mediassa käyty keskustelu, Puoluelehtien kirjoittelu Kekkosen kauden lopussa, Yhteisöllisyys Törnävän sairaalan lasten kokemuksissa.

Poliittista ja sotahistoriaa melkein enemmän kuin minun sietokykyni kestää. Tai ei nyt niinkään, mutta noiden aiheiden parissa tutkielmiaan tekeville minusta ei vain paljon substanssiohjaajaksi ole. Mutta kovasti olen yrittänyt. Ja opiskelijat ovat yrittäneet tehdä opinnäytteitään. Ja perille päästiin. Paras työ, tehty työ. 🙂

Ja fukseille pidin tänään luennon: sellaista opiskelutekniikka-, akateeminen vapaus- ja vastuu-, opintojen pitkäjänteinen suunnittelu-, ulkoinen ja sisäinen motivaatio -höpinöitä sekä raakoja opiskelun realiteetteja kertoilin. Käytännön vinkkejä, kysymisen kynnyksiä madaltavaa jutustelua harjoitin ja kaikkea kannustavaksi ajattelemaani koetin parituntisen aikana sanoa. Tämä vuosikurssi edelleen merkillisen flegmaattista. Ujoa? Hiljaiseksi vaiettua? En tiedä. Mutta minä yritän vielä. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~

Flunssakin jo selätetty, joten vanhukset on eilen ja tänään käyty reissun jälkeen tervehtimässä ja ”huoltamassa”. Siispä  huomenna alkava viikonloppu näyttää kotoisalta. Pitkästä aikaa pääsen laittelemaan ruokaa pitkään ja hartaasti.

salmi

Ai niin, eilen iltamyöhällä skypeiltiin Meksikoon ja monta muutakin iloista asiaa kuultiin, mutta sekin, että elokuun 15. päivänä postiin viemäni paketti oli viikko sitten tullut perille. Meksikon tulliviranomaiset eivät sittenkään olleet takavarikoineet salmiakkijauhetta erikoisena suomalaisena huumeena. 🙂

Aika nopsasti synttärikarkit lapselle Atlantin taakse sujahtivat: pari kuukautta ja perillä olivat!

 

Vielä matkalla johonkin uuteen

Tänään oli Humanistien työelämäpäivä ”Alakko nää hommiin?” Ohjelmaa koko päivän, historian(kin) alumneja kertomassa minne, miten ja miksi ovat työllistyneet. Päivän tarkoituksena rikkoa myytti työttömästä humanistista. Hyvä tarkoitus. Hyviä panelisteja, paljon kuulijoita. Pääpuhujana tiedekuntamme uusin kunniatohtori, Rosa Liksom. Ainoa, jonka puheenvuoron ehdin kokonaan seurata (etänä, omassa työhuoneessa Connect Pron kautta).

20141024-IMG_0005

Yhtäkään hänen kirjoistaan en ole saanut luetuksi loppuun. Jostakin monologistaan (en voi muistaa mikä?!) olen pitänyt kovin.

Tänään naurunsa, korvakorunsa ja yksi pieni pätkä puheestaan kiinnittivät vahvasti huomioni. (reunahuomautus: hänhän on ikäiseni, vain muutaman kuukauden vanhempi.) Minua pisti miettimään kun sanoi, että täytettyään 50 hän päätti, että nyt pitää muuttua jos meinaa ollenkaan ehtiä jotain… Hän kertoi, että muutos hänelle oli ollut ”astuminen julkisuuteen”. Hän oli ryhtynyt antamaan haastatteluita, kiertämään maata ja messuja ylitettyään puolivuosisataisensa.

Jäin miettimään, että olen vähän myöhässä, mutta luulenpa että ehdin vielä.

hytti

Sovellusehdotuksia?

1

Töiden jälkeen kotiuduttuani olen enimmäkseen maannut reporankana sängyllä ja surffaillut iPadillä ja leikkinyt puhelimella. Aikani luettuani Rautavaaran tragediasta, päiväkotilasten pahoinpitelyistä, nuoren puukotuksesta Utsjoella, väkivallasta siellä ja täällä, yksinkertaisesti vain päätin sulkea silmäni tuolta kaikelta.

Ensin soittelin systerille, ja aikamme höpöteltyämme jäin puhelin kädessä ensinnäkin siivoilemaan sitä kaikista tarpeettomista kuvista ja tiedostoista, sitten etsimään uusia sovelluksia, joita minulla on luurissani ollut aika vähän. No whatsApp, Viber ja Skype on tietysti ollut. Yhteys Atlantin yli on edes puhelimella. Sitten minulla on ollut muutamia kameraohjelmia (Panorama, Refocus, Video Trimmer, Smart Cam), joita en juuri koskaan käytä. Viiniskannerilla ja Sporttrackerillä tykkään joskus leikkiä. RadioNovaa saatan kuunnella lenkillä. Harvemmin tosin.

Tuo älyluuri on ollut minulla melko tarkkaan vuoden, ja kun sen hankin, niin perusteena juuri tuon valinnalle oli, että sen kameraa kehuttiin ylivertaiseksi. Ja se onkin kyllä hyvä. Täällä Tuulestatemmatussakin on ollut kymmeniä sillä otettuja kuvia: kerran kokonainen patikkapäivä tunturissa sen varassa KLIKS. Nokian Lumia 1020 on siis merkki.

Nyt löysin muutaman uuden jutun: taskulampun asentelin, Facebookin Messengerin ja sitten sellaisen Timelapse Pron, jota Juniori reissussa omalla puhelinkamerallaan käytti aika menestyksekkäästi. Tullenette näkemään täälläkin kokeilujani.

Mutta mitä muita Appseja olisi?

Ja nyt sitten siirryn kokonaan pois pimeästä, synkeästä, flunssaisesta Suomesta ja raahaudun television ääreen nauttimaan Downton Abbeysta.

1-2

Vain vähän värejä ja porvariston hillitty charmi

Olipas tymäkkä ja pitkä työpäivä heti loman jälkeen. Ja siihen lisäksi melkoinen romuska olemassaolollaan haittasi puhumista ja näkemistä.

Nyt ei paljon muuta jaksa kuin kaatua sänkyyn.

Muutama kuvaleikki kuitenkin.

Minähän hyvin harvoin kuvaan ihmisiä.

Nyt sen tein. Nämä kaksi paritonta olivat molemmat Mallorcalla.

Klikkaile kuvat isommiksi.

Lady & Gentleman-4

Lady rannalla Port de Sóllerissa.

Lady & Gentleman-3

Herrasmies puistossa La Palmassa.

Niin kaukana, niin haaveissaan.

Mallorcalaisissa pöydissä

Eilinen kotiinpaluu aika nihkeissä, tai tarkemmin ottaen nuoskaisissa, tunnelmissa. Pimeää, märkää, räntäistä, ja sellainen pieni lisäriesa, ettei Juniorin laukku sitten Ouluun tullutkaan. Ei ole tullut vieläkään. Reissun tehneillä patikkakamppeilla ja muutamalla iltavermeellä tai uikkashortseilla ei niin kiire, eikä huoli niistä, mutta kamerankin muistikortteineen, satoine kuvineen, poika oli laukkuun pakannut. 🙁

Toinen riesa, että Pehtoorin kanssa toimme flunssan lämpimältä Välimereltä syystalviseen pohjoiseen. Pehtoorilla jo torstainailtana päänsärkyä, perjantaina silti vuorille, silloin minulla vilunväreitä ja väsyä, päänsärkyä. Eilen molemmat kurkkupastillien, nenäsuihkeiden, särkylääkkeiden ja kuumien juomien ja – hyvä on – viinienkin turvin lensimme kotiin. Nyt Pehtoori jo toipumassa, minulla edelleen aika voipunut ja kovin, kovin kurkkukipuinen olo. Silti huomista vallan työntäyteistä päivää olen yritellyt valmistella. Kuume kun ei nouse, niin en oikein levätäkään osaa. 🙂

”Toisella kädellä” olen myös reissun  kuvatiedostoja selaillut…

Ja ruoka- ja juomakuvia koettanut kuvakansioista purkaa. Pitkästi yli tuhat kuvaa viikon aikana otin vanhalla isolla järkkärilläni (ja muutamina päivinä vuorilla mukana zoomikin), mutta iltakuvat ja ruokakuvat olen ottanut joko puhelimen kameralla tai ”Pikku Makella” (= Canon G1 X), joka on kyllä iltakuvien ottamisessa ihan pitelemätön.

Aamiaiset meidän hotellissa enemmän kuin kelvollisia. Parasta olivat valmiiksi paloitellut hedelmät. Minulla meni aika vähillä hiilareilla aamiaiset,

WP_20141020_08_24_11_Pro

mutta näistä pikkuhyvistä ei voinut kieltäytyä. Oikealla on paikallinen erikoisuus. Höyhenenkevyt leivonnainen, jossa on valniljakreemiä sisällä. Niitä on monenlaisia versioita (mm. kierteisiä (alla)) ja niiden nimi on ”emsaimadas”.

WP_20141020_08_37_22_Pro

Mallorca 2014_-4

Mallorca 2014_-5

After hike -juomista muutama kuva…

WP_20141024_13_53_17_Pro

Mallorca 2014_-3

Mallorca 2014_-2

Mallorca 2014_

Cavaa ja ”livenä” puristettua appelsiinimehua. Yhdessä tai erikseen. Sangriakin yhtenä päivänä pöydässä. Ja Juniori katsoi after hikeillä oluensa ansainneensa.

WP_20141020_19_08_40_Pro

Ja tapaksia. Ne eivät olleet mitään pikkupiperryksiä. Tässä vain kolme annosta, jotka jaettiin. Miniällekin mustekalarenkaita kokeeksi ja maistuivatkin. 😉

Palmassa kävimme El Corte Inglesin ”Herkussa”, jossa oli tällainen maisteluautomaatti.
Kaivelimme tietysti taskunpohjia, jotta kolikoita olisi löytynyt, mutta sitten hokasimme, että maistiaiset olivat ilmaisia!
Onnistuisiko Suomessa? Mahtaisi perjantaisin olla jonoa maistelemassa…. 😉

Mallorcan_-6

Mallorcan_-7

El Corte Inglesin ”Herkussa” myös Iberian kinkkua. Ei ole ihan tavallisen keittokinkun hinnassa.

Mallorcan_-9

Oliivisato oli kypsymässä ja niitä riitti!!!

Mallorcan_-10

Kävimme myös parissa kauppahallissa:

Mallorcan_-3

Mallorcan_-4

Mallorcan_-24

Mallorcan_-5

Mallorcan_-8

Minä söin koko viikon äyriäisia ja kalaa… viimeisen illan ”hakea” (= kummeliturska?) lukuunottamatta kaikki olivat hyviä, erinomaisia, sardiinitkin.


WP_20141020_14_30_35_Pro

Mallorcan_-2

Meriahven.

Mallorcan_

Tonnikala.

Mallorcan_-12

Ja tämä oli torstai-illan hienon ravintolan huippuannos. ”Päivän kala”. Sille ei ollut edes englannin kielistä nimeä. Necroksi kutsuivat. Sanoivat mallorcalaiseksi erikoisuudeksi, joka on musta iso kala, mutta liha on valkoista. Kuhan ja turskan välimuoto maultaan. Voisin syödä toistekin.

Es Faro ravintola majakan juurella oli hieno, enimmäkseen kalaruokiin erikoistunut, mutta Miniälle Wellingtonin pihvi maistui.

Mallorcan_-17

Wellingtonhan kuuluu kääriä voitaikinakuoreen, Es Farossa se oli tehty näin.

Mallorcan_-18

Jälkkäreissä usein manteleita, jäätelöä, omenoita,


Mallorcan_-19

Porkkanakakku aseteltu ja koristeltu siten, että vaikutti erikoisemmaltakin.

WP_20141021_20_44_23_Pro

Tässä mantelipohja oli vähän tahmainen, mutta tuo valkoinen ”täyte” pehmeää marenkia. Kyllä tykkäsin kovasti.

Torstaina olimme Agapantossa. Kaunis, tyylikäs, hyvätasoinen fine dining -paikka.

Mallorcan_-13

Mallorcan_-14

Juniorin jälkkäri: Mojito-jäädyke, johon kaadettiin kuohuvaa!

Miten tuo poika tuommoisen päälle on oppinutkaan??!

Bom dia, Port de Sóller! Adios, Mallorca!

Port de Sóllerin Aimia-hotellin parvekkeelle ei kuulu linnunlaulu, on pimeää ja on kovin kylmääkin (+12 C). Eikä soi aamukahdeksan kirkonkello, kuten viikon ajan on tehnyt. On vasta viisi aamulla. Tunnin olisi vielä saanut nukkua, mutta ei ole unta.

IMG_0015

Paluu kotiin …

Matka saaren halki  meidän kalastajakylästä saaren pääkaupunkiin sujui hyvin. Samoin La Palman lentokentän muodollisuudet: turvatarkastukset ja laukkujen lähetys suoraan Ouluun. Ei ole ollut aina mikään itsestäänselvyys, ei ollut tänäänkään, mutta virkailija teki töitä ja löysi kuin löysikin Oulun maailmankartalta. Lentokentällä pitkästä aikaa kuultiin suomea. Port de Sóllerissä kun ei suomalaisia juuri ollut, mitä emme pitänee huonona asiana. 🙂

La Palman kenttä on ISO. Saari elää turismilla ja se näkyy myös kentällä. Töihin ja appivanhemmille ostimme suklaat, viinikerholle maisteltavaa. Muutoin tuliaisia meilllä ei nyt ollut hankittavana kun nuoret on völökisä (= mukana) ja tyär vielä itsekin reissussa [oli menneellä viikolla sanonut itsensä irti! On siis jo tulollaan kohti kotia :)].

Kone pakkaantui täyteen pohjoisen loskaan ja kylmään palaavia lomalaisia. Mallorcan sesonki myös lopuillaan. Hiipuminen näkyi jo kuluneella viikolla, mikä ei meitä haitannut.

Mallorcan lomassa moni asia oli erinomaista, ja myös se, että lento sinne ei kestä kuin neljä tuntia. Sen aikana ehdin työstää matkakuvia, joita vain nippanappa tuhat … Näette niitä vielä. 😉

Lauantai-iltapäivällä oltiin Helsinki-Vantaalla: aika syödä jotain. Menimme lentokentän ravintolaan, ja söimme hyvin. Vielä kerran tällä lomalla. Ja maksoimme PALJON enemmän kuin Espanjassa. Espanja (jopa turistien Mallorca) on edelleen edullinen suomalaisille.

Nyt ollaan portilla 30. Oulun kone lähtee kohta. Tämä matka alkaa olla tässä.

WP_20141025_16_23_05_Pro