Lokakuu on paketissa

Aamulla melkein unen läpi tuntuu, että on tulossa talvi. Ei, ei palele, eikä nyt voi mitenkään tavallista pimeämpääkään olla, mutta merkillisesti keho sen vain tuntee. Tuntee talven tulon.

Lokakuun viimeinen

Lokakuun viimeinen-3

Eikä se nyt vain ole aiheeton tunne. Tuleehan se, talvi siis. Se tuntuu hereillä ollessakin. Ja sitten mietin aamukahvilla istuessa, meikatessa, töihin mennessä, siellä ollessa, että satunnainen flunssa [jollainen on siis jo kohta ”ryssitty”] on oikeastaan hyväksi: muistaa ja tiedostaa taas, kuinka helpottavaa ja hengittävää, pirteää ja parasta elämänmeno voi ollakaan.

Lokakuun viimeinen merkitsi yhden jos toisen asian loppuunsaattamisen välttämättömyyttä: dead-lineja vähän joka suuntaan, ja niitähän huiskin menemään. Ja siinä huiskiessa itsekin hämmästyin, kuinka monta kertaa minut voidaan yhden työpäivän aikana KESKEYTTÄÄ.

Ja silti ehdin jossain välissä työhuoneen ikkunasta tehdä lintuhavaintoja 😀

Varikselle paistaa aurinko!

Lokakuun viimeinen-4

Ja kuinka ollakkaan, neljän jälkeen olin valmis! Tämä vähän työteliäs työviikko oli kuin olikin päätöksessään, ja juuri siinä pisteessä, jossa työssäkäynti on parasta! Kuten aina kandilaisille sanon ”Paras työ, tehty työ!”

On viikonloppu.

Pehtoorille olin aamusella ilmaissut toiveeni, jotta josko kävisi hallista kalaa hakemassa, ja vähän vihanneksia. Olihan mies käynyt ”kalalla”, ja pääsinhän minä tekemään uunilohta, puikulapottuja keittelemään. Uunilohen kuorrutin kaikenmoisilla yrtti- ja pippurimausteilla, mutta olennaista on sivellä kalan pinta ensin dijon-sinapilla. Kuviakin on, mutta julkaisukelvottomia. 😉

Lohen kanssa nauttimamme viinipullollinen ansaitsee tulla julkaistuksi. Toscanalainen 15 euron Belgvardo ei ole mikään ”viinilitku” vaan voimakkaasti yrteille maistuva ja uunilohen kanssa hyvin pärjäävä vermentino-rypäleestä valmistettu laatuviini.

Lokakuun viimeinen-5

Edelleen vierastan Halloween-juhlintaa, mutta allaolevassa kuvassa jotain teemaan liittyvää väritystä… 😉 (kannattaa klikata isommaksi)

Kynttilät kuuluvat pyhäinpäiväviikonloppuun.

Lokakuun viimeinen-6

Satunnaisia muistiinpanoja

Yksi kandiporukka on saatu maaliin. Seitsemän tutkielman pompsi ohjattu, ohjeistettu ja seminaareissa käsitelty monet eri vaiheet. Tällä kertaa oli ihan poikkeuksellisen heterogeenisia aiheita, ja ihan poikkeuksellisen vieraita tutkimusteemoja minulle: Jääkiekkoväkivalta Suomessa 1956–1975, Eduskunnassa käyty keskustelu Suomen sisäisestä turvallisuuspolitiikasta vuonna 1934, Isänmaallisuus kapteeni Karvosen rintamakirjeissä, Hävittäjärykmentti 5:n toiminta pohjoisella rintamalla, Aborttilaista (1970) mediassa käyty keskustelu, Puoluelehtien kirjoittelu Kekkosen kauden lopussa, Yhteisöllisyys Törnävän sairaalan lasten kokemuksissa.

Poliittista ja sotahistoriaa melkein enemmän kuin minun sietokykyni kestää. Tai ei nyt niinkään, mutta noiden aiheiden parissa tutkielmiaan tekeville minusta ei vain paljon substanssiohjaajaksi ole. Mutta kovasti olen yrittänyt. Ja opiskelijat ovat yrittäneet tehdä opinnäytteitään. Ja perille päästiin. Paras työ, tehty työ. 🙂

Ja fukseille pidin tänään luennon: sellaista opiskelutekniikka-, akateeminen vapaus- ja vastuu-, opintojen pitkäjänteinen suunnittelu-, ulkoinen ja sisäinen motivaatio -höpinöitä sekä raakoja opiskelun realiteetteja kertoilin. Käytännön vinkkejä, kysymisen kynnyksiä madaltavaa jutustelua harjoitin ja kaikkea kannustavaksi ajattelemaani koetin parituntisen aikana sanoa. Tämä vuosikurssi edelleen merkillisen flegmaattista. Ujoa? Hiljaiseksi vaiettua? En tiedä. Mutta minä yritän vielä. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~

Flunssakin jo selätetty, joten vanhukset on eilen ja tänään käyty reissun jälkeen tervehtimässä ja ”huoltamassa”. Siispä  huomenna alkava viikonloppu näyttää kotoisalta. Pitkästä aikaa pääsen laittelemaan ruokaa pitkään ja hartaasti.

salmi

Ai niin, eilen iltamyöhällä skypeiltiin Meksikoon ja monta muutakin iloista asiaa kuultiin, mutta sekin, että elokuun 15. päivänä postiin viemäni paketti oli viikko sitten tullut perille. Meksikon tulliviranomaiset eivät sittenkään olleet takavarikoineet salmiakkijauhetta erikoisena suomalaisena huumeena. 🙂

Aika nopsasti synttärikarkit lapselle Atlantin taakse sujahtivat: pari kuukautta ja perillä olivat!

 

Vielä matkalla johonkin uuteen

Tänään oli Humanistien työelämäpäivä ”Alakko nää hommiin?” Ohjelmaa koko päivän, historian(kin) alumneja kertomassa minne, miten ja miksi ovat työllistyneet. Päivän tarkoituksena rikkoa myytti työttömästä humanistista. Hyvä tarkoitus. Hyviä panelisteja, paljon kuulijoita. Pääpuhujana tiedekuntamme uusin kunniatohtori, Rosa Liksom. Ainoa, jonka puheenvuoron ehdin kokonaan seurata (etänä, omassa työhuoneessa Connect Pron kautta).

20141024-IMG_0005

Yhtäkään hänen kirjoistaan en ole saanut luetuksi loppuun. Jostakin monologistaan (en voi muistaa mikä?!) olen pitänyt kovin.

Tänään naurunsa, korvakorunsa ja yksi pieni pätkä puheestaan kiinnittivät vahvasti huomioni. (reunahuomautus: hänhän on ikäiseni, vain muutaman kuukauden vanhempi.) Minua pisti miettimään kun sanoi, että täytettyään 50 hän päätti, että nyt pitää muuttua jos meinaa ollenkaan ehtiä jotain… Hän kertoi, että muutos hänelle oli ollut ”astuminen julkisuuteen”. Hän oli ryhtynyt antamaan haastatteluita, kiertämään maata ja messuja ylitettyään puolivuosisataisensa.

Jäin miettimään, että olen vähän myöhässä, mutta luulenpa että ehdin vielä.

hytti

Sovellusehdotuksia?

1

Töiden jälkeen kotiuduttuani olen enimmäkseen maannut reporankana sängyllä ja surffaillut iPadillä ja leikkinyt puhelimella. Aikani luettuani Rautavaaran tragediasta, päiväkotilasten pahoinpitelyistä, nuoren puukotuksesta Utsjoella, väkivallasta siellä ja täällä, yksinkertaisesti vain päätin sulkea silmäni tuolta kaikelta.

Ensin soittelin systerille, ja aikamme höpöteltyämme jäin puhelin kädessä ensinnäkin siivoilemaan sitä kaikista tarpeettomista kuvista ja tiedostoista, sitten etsimään uusia sovelluksia, joita minulla on luurissani ollut aika vähän. No whatsApp, Viber ja Skype on tietysti ollut. Yhteys Atlantin yli on edes puhelimella. Sitten minulla on ollut muutamia kameraohjelmia (Panorama, Refocus, Video Trimmer, Smart Cam), joita en juuri koskaan käytä. Viiniskannerilla ja Sporttrackerillä tykkään joskus leikkiä. RadioNovaa saatan kuunnella lenkillä. Harvemmin tosin.

Tuo älyluuri on ollut minulla melko tarkkaan vuoden, ja kun sen hankin, niin perusteena juuri tuon valinnalle oli, että sen kameraa kehuttiin ylivertaiseksi. Ja se onkin kyllä hyvä. Täällä Tuulestatemmatussakin on ollut kymmeniä sillä otettuja kuvia: kerran kokonainen patikkapäivä tunturissa sen varassa KLIKS. Nokian Lumia 1020 on siis merkki.

Nyt löysin muutaman uuden jutun: taskulampun asentelin, Facebookin Messengerin ja sitten sellaisen Timelapse Pron, jota Juniori reissussa omalla puhelinkamerallaan käytti aika menestyksekkäästi. Tullenette näkemään täälläkin kokeilujani.

Mutta mitä muita Appseja olisi?

Ja nyt sitten siirryn kokonaan pois pimeästä, synkeästä, flunssaisesta Suomesta ja raahaudun television ääreen nauttimaan Downton Abbeysta.

1-2

Vain vähän värejä ja porvariston hillitty charmi

Olipas tymäkkä ja pitkä työpäivä heti loman jälkeen. Ja siihen lisäksi melkoinen romuska olemassaolollaan haittasi puhumista ja näkemistä.

Nyt ei paljon muuta jaksa kuin kaatua sänkyyn.

Muutama kuvaleikki kuitenkin.

Minähän hyvin harvoin kuvaan ihmisiä.

Nyt sen tein. Nämä kaksi paritonta olivat molemmat Mallorcalla.

Klikkaile kuvat isommiksi.

Lady & Gentleman-4

Lady rannalla Port de Sóllerissa.

Lady & Gentleman-3

Herrasmies puistossa La Palmassa.

Niin kaukana, niin haaveissaan.

Mallorcalaisissa pöydissä

Eilinen kotiinpaluu aika nihkeissä, tai tarkemmin ottaen nuoskaisissa, tunnelmissa. Pimeää, märkää, räntäistä, ja sellainen pieni lisäriesa, ettei Juniorin laukku sitten Ouluun tullutkaan. Ei ole tullut vieläkään. Reissun tehneillä patikkakamppeilla ja muutamalla iltavermeellä tai uikkashortseilla ei niin kiire, eikä huoli niistä, mutta kamerankin muistikortteineen, satoine kuvineen, poika oli laukkuun pakannut. 🙁

Toinen riesa, että Pehtoorin kanssa toimme flunssan lämpimältä Välimereltä syystalviseen pohjoiseen. Pehtoorilla jo torstainailtana päänsärkyä, perjantaina silti vuorille, silloin minulla vilunväreitä ja väsyä, päänsärkyä. Eilen molemmat kurkkupastillien, nenäsuihkeiden, särkylääkkeiden ja kuumien juomien ja – hyvä on – viinienkin turvin lensimme kotiin. Nyt Pehtoori jo toipumassa, minulla edelleen aika voipunut ja kovin, kovin kurkkukipuinen olo. Silti huomista vallan työntäyteistä päivää olen yritellyt valmistella. Kuume kun ei nouse, niin en oikein levätäkään osaa. 🙂

”Toisella kädellä” olen myös reissun  kuvatiedostoja selaillut…

Ja ruoka- ja juomakuvia koettanut kuvakansioista purkaa. Pitkästi yli tuhat kuvaa viikon aikana otin vanhalla isolla järkkärilläni (ja muutamina päivinä vuorilla mukana zoomikin), mutta iltakuvat ja ruokakuvat olen ottanut joko puhelimen kameralla tai ”Pikku Makella” (= Canon G1 X), joka on kyllä iltakuvien ottamisessa ihan pitelemätön.

Aamiaiset meidän hotellissa enemmän kuin kelvollisia. Parasta olivat valmiiksi paloitellut hedelmät. Minulla meni aika vähillä hiilareilla aamiaiset,

WP_20141020_08_24_11_Pro

mutta näistä pikkuhyvistä ei voinut kieltäytyä. Oikealla on paikallinen erikoisuus. Höyhenenkevyt leivonnainen, jossa on valniljakreemiä sisällä. Niitä on monenlaisia versioita (mm. kierteisiä (alla)) ja niiden nimi on ”emsaimadas”.

WP_20141020_08_37_22_Pro

Mallorca 2014_-4

Mallorca 2014_-5

After hike -juomista muutama kuva…

WP_20141024_13_53_17_Pro

Mallorca 2014_-3

Mallorca 2014_-2

Mallorca 2014_

Cavaa ja ”livenä” puristettua appelsiinimehua. Yhdessä tai erikseen. Sangriakin yhtenä päivänä pöydässä. Ja Juniori katsoi after hikeillä oluensa ansainneensa.

WP_20141020_19_08_40_Pro

Ja tapaksia. Ne eivät olleet mitään pikkupiperryksiä. Tässä vain kolme annosta, jotka jaettiin. Miniällekin mustekalarenkaita kokeeksi ja maistuivatkin. 😉

Palmassa kävimme El Corte Inglesin ”Herkussa”, jossa oli tällainen maisteluautomaatti.
Kaivelimme tietysti taskunpohjia, jotta kolikoita olisi löytynyt, mutta sitten hokasimme, että maistiaiset olivat ilmaisia!
Onnistuisiko Suomessa? Mahtaisi perjantaisin olla jonoa maistelemassa…. 😉

Mallorcan_-6

Mallorcan_-7

El Corte Inglesin ”Herkussa” myös Iberian kinkkua. Ei ole ihan tavallisen keittokinkun hinnassa.

Mallorcan_-9

Oliivisato oli kypsymässä ja niitä riitti!!!

Mallorcan_-10

Kävimme myös parissa kauppahallissa:

Mallorcan_-3

Mallorcan_-4

Mallorcan_-24

Mallorcan_-5

Mallorcan_-8

Minä söin koko viikon äyriäisia ja kalaa… viimeisen illan ”hakea” (= kummeliturska?) lukuunottamatta kaikki olivat hyviä, erinomaisia, sardiinitkin.


WP_20141020_14_30_35_Pro

Mallorcan_-2

Meriahven.

Mallorcan_

Tonnikala.

Mallorcan_-12

Ja tämä oli torstai-illan hienon ravintolan huippuannos. ”Päivän kala”. Sille ei ollut edes englannin kielistä nimeä. Necroksi kutsuivat. Sanoivat mallorcalaiseksi erikoisuudeksi, joka on musta iso kala, mutta liha on valkoista. Kuhan ja turskan välimuoto maultaan. Voisin syödä toistekin.

Es Faro ravintola majakan juurella oli hieno, enimmäkseen kalaruokiin erikoistunut, mutta Miniälle Wellingtonin pihvi maistui.

Mallorcan_-17

Wellingtonhan kuuluu kääriä voitaikinakuoreen, Es Farossa se oli tehty näin.

Mallorcan_-18

Jälkkäreissä usein manteleita, jäätelöä, omenoita,


Mallorcan_-19

Porkkanakakku aseteltu ja koristeltu siten, että vaikutti erikoisemmaltakin.

WP_20141021_20_44_23_Pro

Tässä mantelipohja oli vähän tahmainen, mutta tuo valkoinen ”täyte” pehmeää marenkia. Kyllä tykkäsin kovasti.

Torstaina olimme Agapantossa. Kaunis, tyylikäs, hyvätasoinen fine dining -paikka.

Mallorcan_-13

Mallorcan_-14

Juniorin jälkkäri: Mojito-jäädyke, johon kaadettiin kuohuvaa!

Miten tuo poika tuommoisen päälle on oppinutkaan??!

Bom dia, Port de Sóller! Adios, Mallorca!

Port de Sóllerin Aimia-hotellin parvekkeelle ei kuulu linnunlaulu, on pimeää ja on kovin kylmääkin (+12 C). Eikä soi aamukahdeksan kirkonkello, kuten viikon ajan on tehnyt. On vasta viisi aamulla. Tunnin olisi vielä saanut nukkua, mutta ei ole unta.

IMG_0015

Paluu kotiin …

Matka saaren halki  meidän kalastajakylästä saaren pääkaupunkiin sujui hyvin. Samoin La Palman lentokentän muodollisuudet: turvatarkastukset ja laukkujen lähetys suoraan Ouluun. Ei ole ollut aina mikään itsestäänselvyys, ei ollut tänäänkään, mutta virkailija teki töitä ja löysi kuin löysikin Oulun maailmankartalta. Lentokentällä pitkästä aikaa kuultiin suomea. Port de Sóllerissä kun ei suomalaisia juuri ollut, mitä emme pitänee huonona asiana. 🙂

La Palman kenttä on ISO. Saari elää turismilla ja se näkyy myös kentällä. Töihin ja appivanhemmille ostimme suklaat, viinikerholle maisteltavaa. Muutoin tuliaisia meilllä ei nyt ollut hankittavana kun nuoret on völökisä (= mukana) ja tyär vielä itsekin reissussa [oli menneellä viikolla sanonut itsensä irti! On siis jo tulollaan kohti kotia :)].

Kone pakkaantui täyteen pohjoisen loskaan ja kylmään palaavia lomalaisia. Mallorcan sesonki myös lopuillaan. Hiipuminen näkyi jo kuluneella viikolla, mikä ei meitä haitannut.

Mallorcan lomassa moni asia oli erinomaista, ja myös se, että lento sinne ei kestä kuin neljä tuntia. Sen aikana ehdin työstää matkakuvia, joita vain nippanappa tuhat … Näette niitä vielä. 😉

Lauantai-iltapäivällä oltiin Helsinki-Vantaalla: aika syödä jotain. Menimme lentokentän ravintolaan, ja söimme hyvin. Vielä kerran tällä lomalla. Ja maksoimme PALJON enemmän kuin Espanjassa. Espanja (jopa turistien Mallorca) on edelleen edullinen suomalaisille.

Nyt ollaan portilla 30. Oulun kone lähtee kohta. Tämä matka alkaa olla tässä.

WP_20141025_16_23_05_Pro

Rotkopatikka

Pitkä patikka

Viimeinen patikkapäivä. Tarkoituksena oli tehdä vähän sellainen lyhyempi päivä, jotta olisimme yhden kieppeillä jo aftterhikellä ja lounaalla takaisin kylässä. Perjantai-iltapäivää tarkoitus viettää altaalla, hiljalleen pakkaillen ja vielä kerran illalla rauhassa hyvin syöden.

Mutta eihän se ihan niin mennyt.

Oli päätetty aloittaa patikka Fornalutxista. Niin tehtiinkin. Ensin ostettiin kylän pikkukaupasta energiajuomaa  ja croissantit, banaaneja ja vettä …

Pitkä patikka-8

Sitten jälleen napakka nousu (kuten suunnilleen joka aamu tällä viikolla), about puoli tuntia. Sen jälkeen alkoi pari kilometriä pitkä alamäki, asfaltoitua pikkutietä. Niin oli tarkoituskin. Bianiaraixin kylässä olimme risteyksessä, josta patikkaoppaassa todettiin, että ”suosittelemme poikkeamista  rotkoon”. Ja edelleen suosituksena : ”One of the most beautiful spots on the island”. Ja mehän poikkesimme. Nousimme. Nousimme. Maisemat huikeita. Polut kivisiä … mennessä ladottuja, palatessa eivät todellakaan.

Pitkä patikka-2

Pitkä patikka-3

Pitkä patikka-9

Pitkä patikka-11

Aurinkokin alkoi jo paistaa laakson pohjalle, näkyä liki kilometriin kohoavien vuorten  väliin. Jatkoimme nousua katettua kivipolkua. Rotko alkoi hahmottua. Ja jossain välissä tajusimme, että ollaan reitillä, jolla noustaan yli puoleen kilometriin, kierretään rotkon keskellä oleva vuori… Eikä polut enää kivettyjä, eikä aurinkoa näkyvissä.

Mutta eihän me enää periksi annettu. Ja tänään, kuten koko viikolla, on ollut ilo se, kuinka nuoripari on ollut reipas, innokaskin, marisematon, hyväkuntoinen, ja jokapäivä innokkaana jatkamaan ja kapuamaan…

Pitkä patikka-5

Pitkä patikka-6

Pitkä patikka-10

Pitkä patikka-12

Löydettiinhän sitä tällekin reissulle luola.Vähän paremmin seurauksin kuin vuosi sitten Madeiralla. Juniorin kanssa oltiin jo menossa tutustumaan lähemmin: Pehtoori ja Miniä varoittelivat… tultiin pois. 😉

Ja rotkopatikka jatkui.

Pitkä patikka-13

Välillä muistin kuvatakin: perhonen.

Pitkä patikka-14

 Pengerrystä.

Pitkä patikka-15

Kukkia.

Barranc de Biniaraix oli hieno, mutta paikoin tylsä, paikoin liki vaarallinen, alas tullessa pari kilometriä polkua, jolla kiviä, rullaavia kiviä, metsän siimeksessä, jyrkkää, tarkkuutta vaativaa. Mutta eivätpä seuralaiseni valittaneet, en siis kehdannut minäkään.

Coll d´en Se (453 mpy) tuli huiputettua. Tai jos tarkkoja ollaan niin sen viereisen vuoren (Cornador Gran 956 mpy) rinteillä tepasteltua. About 22 000 askelta. 10 km? 15 km? vaikea sanoa, mutta patikoitiin.

Biniaraixissa istahdimme pienen kylän ainoan kuppilan patiolle; tuoremehu (lasilliseen menee kolme appelsiinia), cava ja olut olivat ansaittuja.

Kohti Solleria ja puolivälissä tilasimme taksin. Oli jo melkein viisi tuntia kävelty. …

Altaalla iltapäivän lopuksi.

Illalla vielä syömään neljästään: Randemar-ravintola tarjosi parastaan. Välimeren illan lämmössä (fleeceviltit sylissä) kertasimme viikkoa, totesimmme hyväksi, seuran erinomaiseksi, olotilan liki unenomaiseksi, toisiamme liikkumisesta kehuimme ikihyviksi, kuuntelimme livemusiikkia, katselimme ”kotirannan” kaunista iltaa, kuuntelimme laineiden liplatusta.

Elämä on.

Pitkä patikka-17

Deián taiteilijakylä ja merenpoukaman aallot

Tänään patikan kohteena Cala de Deiá.

Deiá_-2

Mallorcan länsirannikolla, meidän kylästä etelään on pieni Deián kylä. Taiteilijoiden kylä. Ja sinne aamulla hurautimme taksilla, mutkaista rantatietä parinkymmenen minuutin matka. Ja taksimies piti omaa sightseeing-opastustaan spanglismillä niin, että jäi ymmärrys meillä kovin vähäksi, mutta osasi hän kysyttyäni meille neuvoa, missä on kylän hautausmaa ja mistä alkaa patikkapolku rantaan.

Tämän reissun hautausmaakohteeksi valikoitui juuri Deián hautalehto, koskapa taiteilijakylässä vaikuttaneilla artisteilla on siellä muistokiviä tai jopa hautoja. Taas erilainen kirkkomaa. (ks. edellisten reissujen esim. Meksiko tai Itävalta)

Deiá_-2-2

Deiá_-3

Monet taiteilijat näyttivät eläneen hyvin vanhoiksi, kun taas ”tavallisten” haudoissa silmiinpistävävää oli aika alhainen elinikä.

Deiá_-4

Deiá_-13

Korkealla oli tuo hauta-alue.

Kirkossakin piipahdimme. Kovin kulahtanut oli, mutta kylä oli kaunis, pieniä idyllisiä näkymiä…

Deiá_-5

Deiá_-11

Ja sitten laskeuduimme laaksooon ja kohti merta.

Ja mikä hieno lahdenpoukama vajaan tunnin päästä olikaan edessä!

Deiá_-8

Deiá_-7

Deiá_-14

 

Toivottavasti pieni videopätkäni avautuu. 🙂

Espressot nautimme ja pojan kanssa kuvasimme aaltoja pitkään ja hartaasti. Kuuntelimme meren pauhua. Hieno paikka oli tuo!

Paluu Deiáan eri reittiä, nousu ei ollut paha, eikä sellaista kivimöpelikköä kuin viime päivinä on edessä ollut kilometri toisensa jälkeen.

Deiá_-9

Deiá_-10

Deiá_-16

Pehtoori & Poika ketterinä… 😉

Deiá_-6

Deiásta paluu Port de Sólleriin paikallisbussilla. Kolmen vartin kyyti Sollerin kautta maksoi euro kuuskymmentä. Dösän laatu ja puhtaus eivät kovin raposia, mutta kuski oli taitava ajelelemaan mutkaisella iltapäivän alussa jo vilkkaalla (maantiepyöräilijät!) rantatiellä.

Deiá_-18

Omalle kylälle palatessa siellä näyttivät torstaimarkkinat jatkuvan: yhtä lailla myynnissä kukkia, vihanneksia, vöitä ja huiveja, koruja ja koristeita kuin lihaa ja juustoja. Lämmintä yli + 25 C. Ja mitkä EU-direktiivit muka kieltävät elintarvikkeiden myynnin  liikenteen keskellä helteellä?

Deiá_-19

Iltapäivän vietimme altaalla ja biitsillä. Uiminen on patikoijan jaloille hyvää palautumista.

Deiá_-20

 Nyt alkaa hiljalleen valmistautuminen illalliselle. Aikeena on päästä yhteen tämän kylän parhaista ravintoloista … Adios.

La Palma – kaupunkipäivä

Jo lähtiessä, matkaa suunnitellessa, oli päätetty, että yksi päivä käytetään tutustuen La Palmaan – Mallorcan ja koko Baleaarien saariryhmän pääkaupunkiin, jossa on 400 000 asukasta ja paljon nähtävää.

1_La Palma_-2

 Tämä päivä valikoitui city-päiväksi senkin takia, että oli luvannut pilvistä, sateen uhkakin oli olemassa… Taksilla hurautimme saaren laidalta toiselle. Junallakin olisi päässyt, mutta se oli paljon kalliimpi kuin taksi ja ”säästetyt” rahat käytimme Sightseeing-bussilippuihin.

1_La Palma_-15

1_La Palma_-3

Kun pääsimme Placa Espanjalle ostimme liput doubledeckeriin ja lähdimme sen katolla kiertämään Palman katuja ja katselemaan nähtävyyksiä. Näinhän on niin monessa kaupungissa tehty ennenkin… Hyvin toimi nytkin – yleissilmäys kaupungista saatiin helposti.

1_La Palma_-5

1_La Palma_-7

1_La Palma_-16

Jäimme pois La Seun goottilaisen katedraalin kohdalla.

1_La Palma_-2-2

Kuvia räpsiessä ja turistiostoksia tehden kuljeksimme: jääkaappimagneetitn ja kaksi pienen pientä, sinistä, lasia artesaaniputiikista ostin.

1_La Palma_-3-2

1_La Palma_-4-2

1_La Palma_

1_La Palma_-4

Lounaalle päätimme mennä – ei suinkaan tapaksille, vaan – Hard Rock -cafeeseen. Mietimme Pehtoorin kanssa, jotta olikohan meille kymmenes vai kahdestoista vai sittenkin jo kolmastoista HRC? –  Rooma (minulla jo neljä kertaa), New York (kahdesti), Helsinki, Madrid, Dubai, Barcelona, Lissabon, Lontoo, Pariisi, Milano, Malta, Praha, Peking, … No joka tapauksessa lounas, kuvat !! ja paidat paikallisesta HRC:sta saatiin.

1_La Palma_-8

1_La Palma_-9

Sitten kävellen kohti historiallista keskustaa. Miniän päivänä ”patikkareittien” kivet paljon helpompia käveltäväksi kuin meidän muiden reiteillä. 😉

1_La Palma_-6

1_La Palma_-10

 

1_La Palma_-11

 Mutta yhtäkaikki: me kaikki olimme sitä mieltä että paljon raskaampaa on kaupungissa tepastelu kuin vuorilla. Melu, ja pakokaasu, ostoksien ahdistus ja asfaltti eivät ole hyväksi. Toisaalta. Olipa mukava nähdä tämäkin kaupunki. Ja pitkästä aikaa käydä El Corte Inglesissa. Sehän on espanjalaisten Stocka.

Ja sattuipa kohdalle myös Chocolat Factoryn myymälä: joulukakun suklaa-minttu on nyt hankittu. 😉

1_La Palma_-12

1_La Palma_-13

Illansuussa istahdimme taksiin (45 euroa suuntaansa) ja palasimme meidän maalaiseen, r, aikkaiseen, rauhalliseen pikku kyläämme. J:) a erityisesti nuoripari totesi pariinkiin kertaan, että onneksi ei oltu varattu lomaa Palmaan vaan tänne ”sivuun”.

Ja huomenna patikkapäivä… 🙂

 

Vuorilla ja merellä

Tompan päivä-2

Tiistai oli Juniorin päivä. Tulihan siitä taas erilainen kuin edellisistä.

Aamulla taksilla naapurikylä Fornalutxiiin, joka on alhaalla laaksossa, vuorten keskellä. Tavattoman viehättävä kylä olikin. Pieni ja kivinen.  🙂

Tompan päivä-4-2

 

Tompan päivä-3-2

Sieltä kohtuullisen topakka reilun tunnin nousu, tasatahtia auringon kanssa, vuoren rinteeseen näköalapaikalle Mirador de des Barques. Virvokkeiden aika.

Tompan päivä-11

Tompan päivä-12
Tompan päivä-7-2

Tompan päivä-6-2

Tompan päivä-4

Ja paluumatkalle kohti Solleria. Oliivilehtoja ja kivisiä polkuja riitti. Maaseudun rauhaa, lampaiden kellojen kilkatusta, linnun laulua, maatalojen pihalla pensaita ja puita, yhdellä laaja mehi- ja kaktuskasvien hieno puutarha, jonka vierustaa pääsi kävelemään. Pengerrettyjä rinteitä ja kylätiepätkiä.

Tompan päivä-15

Tompan päivä-17

Tompan päivä-5

Tompan päivä-6

 

Tompan päivä-18

Ruskareissuhan tästäkin sitten tuli. 🙂

Tompan päivä-19

Mitä nämä? Näyttävät tammenterhoilta, mutta pensas jossa kasvavat ovat ihan erilaisia kuin tammet.

Patikka päättyi Sólleriin puolikahden kieppeissä. Neljä tuntia oli taas vaellettu ja oli lounaan aika. pastaa ja salaatteja. Sitten taas taksilla asfalttipätkä (5 km) takaisin Portaan.

Iltapäivän lopullla vuokrasimme tunniksi neljän hengen polkulaitteen ja lähdimme merille”. Pojat polki, me saimme Miniän kanssa istua takapenkillä ja kuvailla. Uitiinkin. Merivesi lahdenpoukamassa lämmintä ja suolaista. Kyllä oli mukava uida. Pitää joku päivä vuorilta palatessa mennäkin biitsille eikä altaalle. Jos sää enää suosii.. vähän viilenevää on kyllä luvannut.

Tompan päivä-7

Tompan päivä-8

Tämän postauksen ylimmäisessä kuvassa näkyvällä lahdella ajeltiin. Ja sitten päivän päätteeksi mentiin kuvan keskellä näkyvän majakan juurelle syömään. Ravintola Es Faro oli hieno valkoisten pöytäliinojen kalaravintola (teen kotona erillisen ruokapostauksen tämän viikon makumuistoista), josta huikeat näkymät pimenevään Välimeren iltaan.

Tompan päivä-20

Tompan päivä-21

Tompan päivä-22

Kuvan yläreunssa, melkein keskellä näkyy valopiste: siellä oli se Miradores, jossa aamulla otin ensimmäisen kuvan ja jossa oltiin tauolla. Merenlahti oli tullut kierretyksi.

Tramuntana-vuoristossa patikka

Tramuntana-vuoristo on Unescon maailmanperintökohde. Ja tänään se oli meidän patikkapäivämme kohde.

Tänään oli ”minun päiväni”, eilen Pehtoorin.

Capella de castello-2

Kartassa keskellä näkyy punainen neliö. Se on sen ympyrän varrella, jonka tänään kiersimme. Ja pikkuisen poikkesimme välillä. Kaikkiaan kilometrejä taisi tulla sellaiset viitisentoista. Liki viisi tuntia oltiin turneella.

Aamusumu kaunis kuin mikä.

Capella de castello

Melkein kuin Toscanassa tai Umbriassa.

Capella de castello-3

Oliivilehdoissa polttelivat oksia, ja katku oli välillä aika kova. Ja se aamusumukin vielä himmensi maisemaa.

Klikkaile ihmeessä kuvat isommiksi.

Capella de castello-5

Yhä ylemmäs noustessa sumu ja savu hälvenivät. Hiki lisääntyi. Nousua. Lisää nousua.

Capella de castello-4

Kivipengermiä matkan varrella enemmän kuin paljon.

Capella de castello-6

Sitten saavuimme patikan lakipisteeseen: Son Bledaan ja Capella de Castelloon.

Capella de castello-7

Kappeli oli vähän ”förbi”, mutta sen yläpuolella olevassa linnassa oli pieni kahvila, jossa nautimme appelsiinimehut; vastapuristetuista appelsiineista luonnollisesti. Täällä kun nyt appelsiinit, limet, greipit, sitruunat juuri kypsyvät.

Capella de castello-8

Kappelin vieressä on hotelli (keskellä ei mitään) ja sen kyljessä tavattoman viehättävä kahvila-baari, jossa paljon kauniita yksityiskohtia.

Capella de castello-11

Capella de castello-10

Capella de castello-9

Capella de castello-12

Son Bledan terassilla istuessa ilahduimme kovin, kun me kaikki neljä kaivoimme repuista puhelimet, joissa oli kuvia ja viestejä FB:ssä, Instassa, spostissa ja kaikissa kuvia ja tietoja lumesta, rännästä, pimeästä… Mallorcan kiireetön lämpö tuntui entistäkin paljon paremmalta. Kaikki on suhteellista.

Puolenpäivän pienen seisahduksen jälkeen alkoi paluumatka. Kovin kivinen, sentään alamäkeä. Tai siis sehän se (= alamäki) sattuu polviin, mutta me kolme polviongelmaista selvisimme hyvin.

Capella de castello-18

Capella de castello-15 – kopio

Capella de castello-14

Capella de castello-13

Oliivilehdoissa puiden rungot meitä hämmästyttivät, ja hiljaisuus. Paitsi että välillä linnut lauloivat, paljon lauloivat. Viehätti. Sekin.

Capella de castello-17

Ja sitten yhtäkkiä ”tulimme puskista”.  Kuvan vasemmassa reunassa ylhäällä näkyy se Torre Picade, jossa eilen olimme. Tänään olimme lahdenpoukaman vastakkaisella puolellla, paljon vaativammalla reitillä.

Ylläolevan kuvan maisemasta tunteroinen ja sitten oltiin rannassa. Lounas. Sardiineja.

Sitten muutama tunti allaslötköilyä, lukemista, uimista. Pehtoori kävi hotellin salillakin. Aurinko ei enää ole polttava, onhan täälläkin jo syksy. Iltapäivällä voi toviksi nukahtaakin aurinkoon ilman että palaa. Tai noh, minähän nyt en pala, enkä oikein osaa nukahtaakaan. Mutta että muutkaan ei pala. 😉

Seitsemäksi syömään. La Pirate valikoitui maanantai-illan illalllispaikaksi; ja reissun paras ruoka. Otimme alkuun tapakset (we are worth it! 😉   Vain pientä tärinää lihaksissa,  😉 ) ja minulla tonnikalaa avokadon ja salsan kera. Olipas kyllä ihan erinomaisen hyvää…

Hyvä päivä tänään. Oikein hyvä maanantai.

Ensimmäinen patikka Mallorcalla

Pitkien yöunien ja vähintäänkin kelvollisen aamiaisen jälkeen aika lähteä hakemaan nuoret hotelliltaan, ja lähteä ensimmäiselle patikalle Mallorcalla. Eilen katselimme oppaista, Pehtoori tutki karttaa ja päätöksenä oli lähteä noin kymmenen kilometrin reitille, kohteena Torre Picada (160 mpy). Sellainen rauhallinen aloitus.

Torre Picada-12

Torre Picada

Tovi meillä meni että reitille löysimme. Mutta ei se haitannut. Port de Sollerin reunamia kierrettiin. Ihailtiin sunnuntaiaamun auvoista näkymää, ja nautittiin lämmöstä. Bougainvillet kukkivat vielä, oleantereitakin kukkivana vielä näkyi. Merenlahti liki tyven, pikkukylä turisteineen heräili.

Kiipeilykallion kohdalle satuttiin; neljästään todettiin, jottei olisi meidän juttu.

Torre Picada-2

Aika vaikuttavan näköistä puuhaa oli tuo.

Me jatkoimme turvallisesti maankamaralla, läpi oliivilehtojen, sitruspuiden välistä, pikkuista kylätietä, joka sitten vaihtui soraiseksi poluksi ja pinjametsätaipaleeksi.

Torre Picada-3

Torre Picada-5

Torre Picada-7

Torre Picada-15

Lämpötila kohosi, eikä juuri tuullut, mutta kävely tuntui hyvälle.

Torre Picada, merirosvojen tarkkailuun (1600-luvulla alunperin) rakennettu torni löytyi.

Torre Picada-9

Aika hedelmäbreikille: uuden sadon mandariinit  ja pikku banaanit olivat oiva eväs.

Torre Picada-6

Torre Picada-8
Torre Picada-10

Paluumatkan loppu asfalttia, ja lisää bougainvillea.

Torre Picada-14

Puoli yhden aikaan olimme takaisin kylässä. Aika after hiken!

Ja sitten hajaannuimme hotellien altaille. Lämmin jatkui.

Illalliselle ajattelimme lähteä naapurikaupunki Solleriin. Lähdettiinkin paikallisella ratikkakyydyillä (tästä kerron vielä joku päivä enemmän).

Torre Picada-11

Komea oli Sollerin tuomiokirkko, lämmintä edelleen (apteekin mittari näytti iltakuudelta 28,5 C) ja taustalla Tramountana. Istahdimme drinksuille, seurasimme espanjalaisten sunnuntai-illan viettoa, kiertelimme vähän ja sitten todettiin, että palaamme takaisin ”omaan” kylään. Sollerin kaupunkielämä autoineen, meluineen, ei meitä viehättänyt. Otimme taksin ja maksoimme noin viiden kilometrin matkasta kahdeksan euroa.

Torre Picada-13

Olimme takaisin Sollerin satamassa, eli meidän omassa kylässä, Port de Sollerissa.

Ja ihan turistiravintolaan retkahdimme. Ruoka verraten edullista, ja se mistä on ihan erikseen, kuvan kera mainittava, oli viini. Ribeira deDueron punaviini vuodelta 2006 (tempranillo merlot) maksoi 12,50 euroa! Eikä kyse ole lasillisen hinnasta, vaan pullollisesta. Tavattoman hyvä viini sillä hinnalla kuin Suomessa saa lasillisen tai korkeintaan pari.

WP_20141019_19_37_54_Pro

Kohti aurinkoa

Jo ennen neljää olimme hereillä, ja hyvissä ajoin valmiina lähtemään lennolle. Nuoretkin, mutta sitten pieni haveri, vahinko. Miniällä putosi kihlasormus hotellihuoneen pöydässä olevan johtokotelon lokeroon, jumiin, tavoittamattomaan, poissaamattomaan paikkaan. Jo hieman sähläsimme, huolestuimme, respasta jo apua haimme. Ja sitten helpotus. Juniori sai kuin saikin sormuksen piilosta pois. Puolijuoksua Hiltonista terminaali kakkoseen ( noin viisi minuuttia). Sujuvasti hoituivat baggage drop ja turvatarkastus. Sitten kahvia!!

Kohti aurinkoa

Pimeä Helsinki jäi. Ja lento kohti Välimerta ja aurinkoa alkoi ajoissa ja sujui hyvin. Auringonnousua saatiin seurata Prahan ohikin (alla kuvassa Praha).

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.

Kohti aurinkoa-2

Jossain välissä pieniä torkahduksia. Enimmäkseen vain hiljaa  istumista, ajattelemista, isoja asioita miettien, lomaan laskeutumista.

Kohti aurinkoa-3

Itävallan yli lennettäessä aurinko vihdoin onnistui kapuamaan horisontin yläpuolelle.

Ja ihan aikataulussa laskeuduimme Palmaan klo 9 paikallista aikaa. Meille jo kymmeneltä. Lämmintä + 22 C. Aurinkomatkojen oppaat vastassa, ja sitten ilmeni, ettei meitä tänne Port de Solleriin koko isosta lentokoneellisesta lähtenyt kuin kahdeksan: meidän poppoo + kaksi muuta pariskuntaa. Hurjaa kyytiä paikallinen chalet-bussikuski meidät kyyditsi saaren läpi. Kaksi pitkää tunnelia Tramuntana-vuoriston läpi, ja kolmessa vartissa oltiin hotelleilla.

Eikä meille tietenkään huonetta, olihan vasta aamupäivä, ja vaihtopäivänä edelliset eivät vielä lähteneet. Saimme hotellin kylpyläosastolla  käydä kamppeita vaihtamassa ja jätettiin laukut respan varastoon. Lähdimme rantaan kävelemään.

Kohti aurinkoa-4

Nuoret liittyivät puolelta päivin seuraamme. Kävelimme koko promenadin. Yhtä mieltä olimme, että viehättävä pieni kylä tämä on. Leppoisa tunnelma, verkkainen lauantai-iltapäivän alku. Turisteja, muttei tungokseen asti, tavallisia turisteja, ei pintaliitäjiä. Saksalaisia, englantilaisia, hyvin vähän skandinaaveja. Ei venäläisiä, ei japanilaisia.

Hiljaista, tyyntä, Välimeren sini ja taustalla vuoriston pinjamännyt ja karheat seinämät.

Kyllä me täällä viikko erinomaisesti viihdytään.

Kohti aurinkoa-5

Semminkin kun kaikki mitä täällä tähän mennessä on ehditty syödä ja juoda, on maistunut erinomaisen hyvin. Sangria ei ole hyvää muualla kuin Espanjassa, siis täällä on. Ja äsken illallisravintolassa löytyi nuorelle parille pihvit, Pehtoorille kalalautanen ja minullle ”gambas mallorcalaisittain”.

WP_20141018_19_46_38_Pro

Isot katkat ovat aina hyviä. Mallorcalainen sipulikastike niiden kanssa ihanaa!

Kohti aurinkoa-6

Kohti aurinkoa-7

Reissun alussa

Topakka työpäivä, ja sitten äkisti kaupunkiin: hammaslääkärin kanssa palaveri tulevasta. Implantti, toinen, kolmaskin. Hinta arvio lähemmäs 5 000 euroa, joten tuli mieleen jotta vastaisuudessa joko matkustetaan tai hoidan purukalustoni kuntoon.

Viime hetken ohjeet ja lääkitys matkaa varten ja sitten kotiin: hammasremontit painetaan nyt taka-alalle. Tämä matka on maksettu ja ansaittu: nyt lähdetään.

Hailuodon risteyksessä sattunut liikenneonnettomuus aiheutti pientä huolta, ehditäänkö Helsingin lennolle. Hyvin ehdittiin.

Kahdeksalta istahdettiin Hiltonin pöytään; aika syödä tänään. Ei taaskaan valittamista Hiltonin perjantai-illan ruoassa. Surffailtiin kännyköillä. Sää Mallorcalla? Hyvältä näyttäää ..

saa

Kartoista katseltiin meidän kylän ”speksejä”

Me asumme Pehtoorin kanssa Aimiassa, ja nuoripari Porto Sollerissa.

kartta

Huomenna on herätys klo 4.00 ja lento Palmaan (alla olevan kartan eteläreunassa) lähtee klo 6.05.  Adios!

Kartta 3

 

Ennakkovaroitus

Nyt on pakattu. Pelkkiä helle- ja patikkakamppeita ja sitten blogin ylläpitämiseksi koko tarvittava välineistö.

Itsellä matkakuume humahti korkeuksiin tuossa pakatessa. Viime vuoden syysloman Madeiran kuvia vielä katselin … ja niistä muutamia tähän poimin. Vähän kuin ennakkovaroituksena siitä, mitä tuleman pitää.

Matkakuumeen nostatus

Patikointia vehreässä, toivon mukaan, lämpimässä vuoristossa.

Matkakuumeen nostatus-2

Kukkakuvia ja kaduilla kulkua.

Matkakuumeen nostatus-3

Hyvin syömistä.

Matkakuumeen nostatus-4

Paikallisella hautausmaalla käynti.

Matkakuumeen nostatus-5

Allaselämää.

Matkakuumeen nostatus-6

Pysähtyneitä iltapäivän hetkiä.

Matkakuumeen nostatus-7

Erikoisia ravintolakokemuksia.

Matkakuumeen nostatus-8

Nousuja ja laskuja.

Matkakuumeen nostatus-9

Puutarhoja.

Matkakuumeen nostatus-20

Kalastajakyliä.

Matkakuumeen nostatus-19

Turkooseja merimaisemia.

Jos haluat lähteä virtuaalimatkalle, niin lämpimästi tervetuloa mukaan.

Jos tuntuu, ettei kiinnosta, niin Tuulestatemmattuun ei viikkoon kannata klikkautua.

Huomenna lennetään Helsinkiin ja lauantaina olemme jo Port de Sollerissa.

Melkein jo matkalla…

Kokouksia ja kielenhuoltoa

Minä kun en paljon perusta noista henkimaailman juttuista, tai siis sellaisista, mitä minä nimitän henkimaailman jutuiksi, kuten horoskoopit, aurat, biorytmit, numerologiat, kaiken maailman rajatieto. ( Ehkä hieman ristiriidassa tämän väitteeni kanssa on helmikuussa kirjoittamani juttu. 😉 ) Mutta tänään oli joku vireystila tai kuunasento kohillaan.

Ja päivärytmiin uskon. Ja edelleen vannon aamujen parhauteen! Tänään olin Linnanmaalla ja vielä kävelemässä kampuksen hallinnon päädystä omaan kammiooni (muistaakseni noin 700 m) niin varhain, ettei siellä ollut kuin virastomestarit ja ruokaloiden henkilökunta. Repussani oli vain pikkukamera, eikä ollut aikaa ryhtyä kuvailemaan. Ei aikaa ainakaan mihinkään huolelliseen otosten tähtäilyyn tai  teeman kuvaamiseen.

Mutta joskus kyllä teen sen: menen oikein aikaisin, otan mukaani järkkärin, jalustan, objektiivilaukun ja kaiken mahdollisen vermeistön ja kuvaan. Vaikka koko päivän. Siellä on paljon pieniä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Ja näkymiä.

Linnanmaa aamulla-3

Ihan hurjan paljon mielenkiintoisia asioita kuulin ja näin koko päivän kokoustaessakin. Osallistuin ja ihmettelin, ehkä jossakin onnistuinkin. mutta paljolti vain kuuntelin.

Linnanmaa aamulla-4

Humus-kuppila heräämässä.

Nyt illan – vireystilan jatkuessa yllättävän reippaana – olen lueskellut opinnäytetöiden aihioita. Ja mietin, onko välimerkit tulleet jotenkin maksullisiksi, kenties niitä ei enää opeteta lukiossa vai puuttuvatko ne opiskelijoiden käyttämistä halpis-tekstinkäsittelyohjelmista vai mikä on ne hävittänyt tutkielmista. Tekstailinpa sitten tuossa pitkän tovin Juniorin kanssa ja koetin itsekin olla käyttämättä pilkkuja, pisteitä, kysymysmerkkejä tai kaksoispisteitä, mutta olipas se vaikeaa. Ja ilokseni sain pojalta moittivia huomautuksia tekstareistani.

Monilla opiskelijoilla ovat kongruenssi ja possessiivisuffiksit paikoin ihan hävöksissä! Ja vaikka minulla ei paljon ole kanttia yhdyssanavirheistä edes puhua, niin voisin kuitenkin sanoa, että ne ovat ehkä pahin oikeakielisyysongelma nykyisin. Heti seuraavan kandiporukan pistän ensimmäisessä istunnossa tekemään Kotuksen-sivulta löytyvät simppeleimmät oikeakielisyystestit! Teinpä äsken itsekin muutaman testin. Yhdyssanatestissä jopa 11/12, mutta nimitestissä vain 12/15. Käyhän testailemassa. http://www.kotus.fi/?s=2342 Sivun oikeassa reunassa on testiluettelo. Slangitesti? Sen teen huomenna.

Ja sitten löytyi uusi jänskä juttu: Etunimien taivutusluettelo!

http://kaino.kotus.fi/etunimientaivutus/index.php?s=hakemisto

taivutus

 

Kyllähän minä olen tiennyt että nimeni monikkomuodot ovat kovin maskuliinisia. Mutta meitä Reijojahan (fem.) on niin vähän, ettei haittaa! 🙂

Tiedättekö mikä on syyskuun sana? – Hybridisota! Entäs elokuun? Tämä on mainio: pakotejuusto.

Enemmänkin näitä löytyy täältä: http://www.kotus.fi/index.phtml?s=4181  Jänniä ovat. Pieniä ajankuvia. Aika paljon ruokasanoja, eikö vain?

Kuukauden sana

Kokous- ja seminaarielämää

On kokouksia ja on kokouksia. Pikkuisen kannattaa katsoa, millaisissa kokouksissa käy. Noh, huomenna aamupäivän kokouksessa ei ole tarjolla mitään ja iltapäivän maratonkokouksessa on – jos vanhat merkit paikkansa pitävät – kahvia ja ehkä pikkusia karjalanpiirrakoita tai pikku-croissanteja täytettynä ja jos kokous venyy, kuten tapana on, yli kolmen ja puolen tunnin, niin sitten on hedelmiä. Nuo on työkokouksia.

Mutta nyt äsken oli iltakokous, harrastuskokous. Reipas ja vähäasiainen kokous, ja alkueväs oli tällainen. Jälkkäriksi oli köyhiä ritareita ja porkkanahilloketta ja kermavaahtoa. Tämä Lasaretissa pidetty kokous oli Paistinkääntäjien Oulun voutineuvoston. Kannattaa vähän katsoa millaisiin kokouksiin osallistuu. 😉

 

Kokoustarjoilu

 

Töissä uudet opetussuunnitelmat ja professuurilausunnot puhuttivat. Ilmastointilaitteiden remontti jatkui – meteli raastavaa ja haju vähän ällöttövän imelä, ilma tuntui raskaalta. Ei niin herkkua. Mutta seminaarissa taas oli mukavaa, vaikkei siellä todellakaan mitään tarjota. Olin pitkästä aikaa laudaturseminaarissa ”vierailevana tähtenä”, leppoisa tunnelmahan siellä. Minusta oli, mutta oliko opiskelijoista?

Eilen yritin virittää vähän keskustelua jännittämisestä, seminaaritilanteen ahdistavuudesta opiskelijoiden kanssa, mutta ei oikein irronnut. Jännittivät? Se on aina niin hirmu paljon kiinni ryhmästä millainen tunnelma siellä on… Joskus tuntuu, että silmin nähden paljon jännittävän opiskelijan saa relaamaan, mutta kun saisi sellaisen tunnelman sinne, ettei isompia jännityksiä olisi. …

Unen jäljet ja muutoksia

Painajaisia, painajaisia, joissa näen painajaisia. Niiden jälkeen vaikea nukkua. Ja yön unien ja valvottujen tuntien tunnelma jätti jälkensä, varjonsa koko päivään. Sellaine olo, että olen elokuvassa, jossa on ankea, syksyinen, vuosisatojen takainen kaupunkielämämaisema. Lyhtyjä, viemärittömiä katuja, hämärää, kolkkoa ja kosteaa. Uuh, ei hyvä.

Valon toi kandiseminaari, jossa älyllistä keskustelua nuorten kanssa. Ja ehkä se väsy teki, että olin rauhallinen. Olisinpa aina. Osaisinpa puhua vakaasti ja rauhallisesti. Tekeekö se tämä ikäkin. Ehkä dekaanin kanssa aamulla käymämme keskustelukin vakautti sanomisiani.

Pallolla_

Sitten töissä on menossa sellainen homma, joka hieman haittaa keskittymistä. Ilmastoinkanavien putsaukset, eristeiden vaihdot ja jotain, – ISO hässäkkä joka tapauksessa. Mielenkiintoista, että se tehdään nyt. Tilat, jossa me ollaan, on valmistuneet 1991, jotta yli 20 vuotta vanhat ovat. Ja ainakin 10 vuotta on erilaisissa kyselyissä ja työterveyden raporteissa ollut esillä, että huoneilmasta johtuvia silmä- ja muita allergiaoireita henkilöstöllä on. Muutamat joutuvat työskentelemään irrallaan omasta yksiköstään, laitoksestaan, jossain toisella puolella Linnanmaata, allergiaoireiden vuoksi. Minä en ole ainoa, joka syön työvuoden aikana jotensakin säännöllisesti Xyzalia. Viime keväänä ja kesällä tehdyissä mittauksissa (uusi lafka teki ne) todettiin, että jotain lasivillamaista kanavista huoneilmaan tulee… No nyt – vihdoin – tehdään uusimisia, ja puhallus ja pauke on välillä neuvonpitoja vaikeuttavaa. Mutta kyllä tuollaista viikon sietää jos vastalahjaksi saadaan puhdas sisäilma.

Muutakin uutta kuin hengitysilma on töissä tulossa: toisen professuurin asiantuntijalausunnot ovat tulleet! Saapa nähdä. Pitkän prosessin (vrt. täällä) ratkaisu alkaa olla jo lähellä, tiedä vaikka  vuoden vaihteessa meillä olisi toinen uusi proffa oppiaineessa. Sehän olisi vallan mainiota.

 Pallolla_-2

Päivä kerrallaan

Ei särje hampaita! Hulpppea tunne! Pitikö kertoa muuta? Ehkäpä en vielä …

Viini- ja samppanjasuosituksiahan ei enää blogeissa saa jakaa. En halua, että Tuulestatemmattuun pääsy  rajoittuu sen takia, että täällä viinejä merkkeineen, etiketteineen, satunnaisesti suosittelen. 😉

Viskisuosituksiahan minulta on aina ollut turha odottaa… Ihan vain näin musta-valkoisen kuvan kautta koetan viesteillä, että Billecart- Salmon samppanjasta olen tykännyt aina. Kaikki ne kolme edellistä kertaa kun olen päässyt maistamaan, minä muistan. Ja tämän varmasti, onhan se ihan hurjan hyväää – – Ja muutenkin.

 

Samppanjaa ..._-2

 

Ja viikonlopun ruoka? Eilen (viimeinen tälle vuodelle) hiiligrillisiika. Ja lisukkeeksi uuni-juureksia. Tänään poroa, padallinen, ja uunijuureksia. Nuoripari syömässä, poron maksaakin. Pian alkaa uudet erotukset pohjoisessa, joten pakastimesta vanhat porot pois nautittava. No ei ole ollut kärsimys.

Mitäkö muuta? Eipä tässä … lenkkiä, äidille brunssi, vähän töitä, haudalla kävin, menneitä muistelin, järjestelin ja pyykkäsin, jo matkaakin varten.

Huomenna ehkä laveammin. …

Vähäeleistä

Hailuodon siikamarkkinat, Kädentaitomessut, Hullut Päivätkin, … kaikenmoista kohdetta olisi ollut. Ensimmäisillä en ole koskaan käynyt, toisilla monta kertaa, ja monta kertaa siellä tullut jotain ostelluksi, kerran vai kahdesti Hulluilla Päivilläkin olen käynyt. Tänään en käynyt missään noista. Enkä missään muuallakaan. No sentään lenkillä varhain aamulla, jolloin ei vielä satanut minkään vertaa. Asfaltti kiilsi. Mutta lopultakin aika hyvä ilma kulkea, hengittää.

Aamulenkillä

Aamulenkillä-2

Nyt kynttilätuikkuja vähän joka huoneessa, leivinuuni tohisee kuivien puiden palaessa vauhdilla, vettä tippasee ränneistä, tekemättömien töiden ja kotitöiden määrä on saatu nurjerretuksi säälliselle ja omatuntoa kolkuttamattomalle tasolle, nyt houkuttaisi ryhtyä tekemään Ifolorille tilausta (siellä hurja ale-viikonloppu menossa), omena-mangopiirakkaa, joka piti olla huominen jälkkäri, tullut syötyä ihan liikaa, – ja, lisäksi, tai oikeastaan kovasti, laiskottaa.

Aamulenkillä-3

Nyt olisi sellainen ”takkatulen ääreen kirjan kanssa” -hetken paikka.

Tässä joku aika sitten sain luetuksi Tuomas Kyrön kolmannen mielensäpahoittajan ”Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja”. Se jatkoi kahden edellisen linjalla, oli juonellisempi kuin kaksi edellistä, mutta muutoin sitä samaa. Iloisempi se ehkä kuitenkin oli.  Ja vielä se  sama jurnutus jaksoi purra. Semminkin kun tässä viime aikoina on ollut lähipiirissäkin vähän sellaista periksiantamattomuutta, ”ennen kaikki oli paremmin, en mistään millään luovu” -mentaliteettia aistittavissa 😉 .

9513169634Nyt (itse asiassa jo aika kauan) on lukemisen alla Tove Janssonin elämäkerta. Voi kunpa voisin mennä näyttelyyn nyt kun kirja on kohta luettu. Toisaalta, onneksi tuli käytyä Ateneumissa ollenkaan. Kirja on jotenkin poikkeuksellinen elämäkerta: se etenee reippaasti, viittaukset ajankuvaan, aikaukausien yleiseen kontekstiin ovat nopeita, tarkkoja ja tarpeeksi kertovia. Tuula Karjalainen ei kirjoittaessa jää makaamaan taustoittamiseen, Toven elämä kulkee eteenpäin, mutta läheisten tekemiset ja kulloisenkin ajan (esim. sodan) yleinen normisto ja elämisen ehdot taustoittavat, luovat puitteet, Janssonin tekemiselle, selittävät hänen ratkaisujaan erinomaisen hyvin. Tove Janssonin kautta suomenruotsalainen taiteilija-atmosfääri tulee tutuksi ja Janssonin ratkaisut selittyvät ympäröivän maailman kautta. Hyvä kirja se on.

Mutta nyt en sitä esiin ota.

Taidan olla runo-tuulella tai vain istuksin takkatulen ääressä. Hah! moista en usko itsekään. Sen verran levottomaksi olen rakennettu …

Nuorten ystävyys

Töissä ei paljon ketään tänään. Minä nyt olin jo seitsemän jälkeen, ja mikä rauha koko päivän! Tulikin sitten oikein urakalla luettua opinnäytteitä ja niiden aihioita.

Ja sellainen sisäänrakennettu systeemi minussa on, että kun sade piiskaa ikkunalautoihin, kun työhuoneessa on sopiva hämärä, eikä ulos, ulkoilemaan ole kaipuuta, niin uppoan ja viihdyn pienen kammioni pöydän ääressä oikein hyvin. Eikä kaamos tai pimeä ahdista. Loka-marraskuu ovat hyviä työkuukausia.

Töiden jälkeen mieluinen ”velvollisuus”. Tyttären paras koulukaveri valmistui eilen ja oli kutsunut meidät valmistujaiskahveille. Eikä ole kyse vain mistään ala-aste tai lukiokaveruudesta, vaan KOKO lapsuus- ja nuoruusiän yhteisestä taipaleesta.

Kun tyär aloitti tarhan (uudelleen) vuoden 1994 alussa ja olimme siellä ennen joulua harjoittelemassa/totuttelemassa, oli siellä puoli vuotta vanhempi A. Tarhan täti laittoi nämä kaksi leikkimään yhdessä, pelaamaan muistipeliä sanoen, että ”luulen että tempperamentit sopivat yksiin”. Sopivat ne. Tyttäret kävivät yhdessä tarhan, saivat eskarin päätteeksi ”pikku-yo-lakit” (vas. ja oik.). Menivät sitten yhdessä ala-asteelle ja iipeehen, sitten yläasteelle samaan kouluun, edelleen samalle luokalle. Viettivät kaikkinensa paljon aikaa yhdessä. Meillä ja meidän mökilläkin.

anne 1

Pyrkivät yläasteen jälkeen molemmat lyseoon, sinne pääsivät molemmat. Miettivät lukiossa, minne lähtisivät opiskelemaan, pyrkivät molemmat Ouluun, Taloustieteelliseen, pääsivät molemmat. Meidän esikoinen aloitti syksyllä 2008 markkinointi pääaineena, A. laskenta.

Lähtivät keväällä 2011  vaihtoon. Toinen aikoi lähteä Jenkkeihin, toinen Englantiin: menivät molemmat yhtä aikaa Strasburgiin Ranskaan. Siinä välissä ja samaan aikaan pilettivät, opiskelivat, kävivät meidän kanssa NYCissä (alla kuvassa New Yorkin pörssin edustalla kauppatieteen ylioppilaat),  ajelivat skoottereilla Leviltä Sodankylään, kävivät Madeiralla, tekivät töitä, seurustelivat tahoillaan nuorten miesten kanssa, jotka olivat nekin kavereita keskenään.

Anne 6

Opiskeluaikaiset työt vähän erottivat ja sitten meidän esikoisen lähtö valtameren taakse. Mutta Karibialla töissä A:kin oli jossain välissä melkein vuoden. Molemmat ovat tänään sanoneet/kirjoittaneet, että mukava kun pian tavataan.

Mukava että mekin olemme osa heidän ystävyyttään.

Reissun reunaehdot

Viikon päästä olisi pakkaamisen aika. Ensi perjantaina iltapäivällä töistä suoraan hammaslääkäriin (jossa muuten kävin BTW sittenkin myös tänään) ja sitten lentokentälle. On siis pakattava jo torstai-iltana.

Lennolle-4

Syysloma mielessä katselin jo kevättalvella vaihtoehtoja, ja löysin Gaia-travelsin sivulta Sisiliasta, etelärannikolta, aika edullisen, kauniin pikkutalon KLIKS, jonka lupasin vuokrata syyslomalla ja kustantaa myös nuorenparin sinne, jos Juniori pääsee opiskelemaan. Pientä motivaation kohotusyritystä. Poikahan luki, yritti mutta ei päässyt.

Mikä sitten merkitsi, että me ryhdyimme Pehtoorin kanssa hakemaan muita vaihtoehtoja. Muistanette nämä vaihtoehdot Rooma ja Madeira etc. ja siihen puoliväliin sitten päädyttiin. Varasimme matkan Mallorcalle! (ihan kuten Koivu veikkasikin.) Ei Palmaan eikä biitsipaikkoihin, vaan Port del Sólleriin, joka on länsirannikolla pieni kalastajakylä, jos kohta taitaa elää enemmän turismilla sekin. Olennaista on, että se on Tramuntana-vuoriston kupeessa. Siellä on hyvät maastot patikoida!

Lennolle-5

Viikko sen jälkeen kun oltiin meille kahdelle matka varattu, nuoripari oli syömässä, ja miniä kyseli, että mihin te lähdette syksyllä, lähdettekö patikoimaan vai lämpimään?  – Lähdemme patikoimaan lämpimään. Ja sitten rupesivat kyselemään, paljonko matka maksaa ja onkohan sinne paikkoja ja haittaako meitä jos lähtevät samaan paikkaan? Että lähtisivät meidän kanssa yhtä aikaa, ottaisivat töistä lomat, mutta säästäisivät ja maksaisivat kyllä matkan itse.

Haittaako meitä? No ei tietenkään! Hyvillään oltiin, että haluavat meidän kanssa lähteä ja vielä patikoimaan. Ovathan toki meidän kanssa eräänkin loman Lapissa olleet ja patikoineet, mutta että oikein Välimerelle ja omakustanteisesti. Varasivat sitten seuraavalla viikolla matkan. Ottivat kolmen tähden hotellin, jonkun satasen on halvempi kuin meidän neljän tähden majapaikka. Mutta aika lähekkäin ollaan ja kimpassa patikat ja iltasyömiset ajateltiin hoidella. Mukava. Ihan tavattoman mukava.

WEBCAM – kylän rannasta

Nyt tässä syksyn tullen on tullut meille vanhuksille kremppoja, jotka ovat vähän aiheuttaneet huolta reissuun lähdön ja erityisesti patikoinnin suhteen. Pehtoorin keväästä asti jatkunut yläselän kipu yltyi kuukausi sitten sellaiseksi, että vihdoin meni lääkäriin. Rintarangan magneettikuvassa ei kuitenkaan mitään hälyttävää, kortisonia piikkeinä, erikoisfysikaalista, Panocodia. Alkaa toipua. Mutta melkein yhtäaikaa polvi (joka on leikattu about 10 vuotta sitten) alkoi oireilla. Lenkkeily lopetettava. Ja sitten polven magneettikuvaan: nivelkulumaa tms. johon ensi maanantaina hoidoksi pumpataan geeliä. Pitäisi palauttaa mahdolliuus kivuttomaan lenkkeilyyn ja patikointiin.

Ja sitten minun loputtomat hammasongelmani, jotka eivät siis maanantain poisto-operaation jälkeenkään ole mihinkään hävinneet, päinvastoin. Töissähän nyt voi kulkea kohtuullisessa särkylääkepöhnässä ja huonosti nukkuneena, jäätelöä öin ja päivin syöden, mutta reissu”moodiksi” se ei ole oikein houkuttelevaa.

Mutta meillä on molemmilla tässä viikko aikaa toipua lomalaisiksi. Ja totta ihmeessä toivumme!

 

Liikenteessä

Harmistus.

Joskus se iskee liikenteessä harmistus ja väistämättä vyöryy omaan vaatimattomaan olemukseen ajatus siitä, että ”olen-parempi-autoilija-kuin-moni-muu”. Tunne ei ole pitkäkestoinen, mutta voimistuu ja tilapäisesti valtaa mielen kun joutuu sellaisiin tilanteisiin, joita tänään osui kohdalle monta, peräjälkeen tavallista useampi.

Ensinnäkin aamulla töihin mennessä joku ”Tatsunin kuski” (taisi kyllä olla Mitsubishi) ajaa liikennevaloissa puskuriin kiinni, heti valojen vaihduttua tinni pohjassa kaahaa ohi, ja mennessään liippaa turhan läheltä, tietenkään vilkuttamatta yhtään missään kohdassa ja seuraavissa liikennevaloissa (T-mallin risteys) kurvaa edessä olevan auton oikealta ohi, harmistuksissaan. No tämmöiset ovat kuitenkin harvinaisuuksia, vain joka toinen päivä…

Liikenteessä

Maantiellä ajaessa hermostuttavia ovat ohittelijat, henkensä, oman ja muiden, kaupalla ohittelevat. Oulu – Ii -Kemi välillä on tällä porukalla ihan oma populaationsa. Ohituksilla ei saada aikaan muuta kuin vaaratilanteita ja sellaista mittarimato-efektiä. Ja ihan oma lukunsa maantieajossa ovat ne,  jotka näkevät, että ohittamaan on lähdössä nainen (sikäli kuin peruutuspeilistä on erottunut) ja ohittamaan lähdössä vielä pienellä autolla. Oitis ohitettavan vauhti kiihtyy. Olet rinnalla ja juuri pääsemässä ohi niin ohitettavasta löytyykin uusi vaihde: ”s-tana akat ei ohi aja”,  ja sitten mennään sataakahtakymppiä. Reipasta ja reilua! Kieltämättä suht vaarallista.

Sitten nämä sunnuntaiautoilijat (jollaisiiin juuri tänään keskiviikkona töiden jälkeen kaupungille pankkiasioille ajaessani törmäsin), jotka oikealle kääntyessään ensin tekevät kohtuullisen kaarteen vastaantulivein kaistan kautta ennen kuin voivat kääntää ratin oikealle ja sitten kun se on tehty, pudottavat vauhdin suunnilleen nollaan ja sitten tapahtuu mateleva liukuminen sinne oikealle risteävälle kadulle tai pikkutielle.

Entäs liikennevaloissa vasemmalle kääntyminen? Kun on odotettava vastaantuleva suoraan ajava liikenne. Ajetaanko risteysalueelle siihen kääntymispaikkaan? Ei, ei ajeta vaan ajetaa siihen suojatien päälle tai korkeintaan puoleksi sen yli ja jäädään odottamaan että ne kymmenen vastaantulevaa autoa ovat tulleet ja menneet ja että punainen valo ehtii syttyä ja sitten ei enää uskalletakaan mennä risteysalueelle vaan jäädään roikkumaan kuin löysään hirteen siihen suojatien ja risteysalueen puoliväliin kaikkien tielle ja vaaratilanteen aiheuttajaksi. No erinomaista!

Yksi liikenteeseen liittyvä juttu, joka taitaa Oulussa olla pahempi kuin muulla, ovat pyöräilijät. Ouluhan on tunnetusti hyvän pyörätieverkoston kaupunki, jossa ei ole kovinkaan paljon mäkiä vähentämässä pyöräilyinnostusta. Oulussa pyöräillään kesät, talvet, työmatkat ja koulumatkat. Ja paljon muutenkin. Niinpä täällä on (ehkä) tavallista enemmän pyöräilijöitä. Ja (varmasti) ovat huonompia käyttäytymään kuin monien muiden kaupunkien pyöräilijät.

Täällä pyöräilijät ajavat kaupungin keskustassakin jalkakäytävillä, ajavat yksisuuntaisilla kaduilla kiellettyyn suuntaan, tupsahtavat vauhdilla suojateille täysin puskista; esim. Linnanmaalla kappelin kohdalla on paikka, jossa joka aamu on vaaratilanteita. Pyöräilijät eivät näytä kääntymismerkkiä senkään vertaa kuin autoilijat. Varsinkin nuoret ajavat kaksi, kolmekin rinnakkain kevyen liikenteen väylillä, niin että heidät kohdatessaan pyörällä, kävellen tai rullistellen joutuu kyntämään pientareita. Eivät väistä, eivät.

Liikenteessä-2Mutta näitähän riittää…

Mutta tilapäinen harmistus unohtui illalla. Olimme ystävien kanssa sopineet menevämme ulos syömään. Menimmekin. Nallikariin. Pehtoori vei ja haki meidät, meidät 70-luvulla tutustuneet, 80-luvulla ystävystyneet. Meidät kolme naista. Oli hyvä ilta.

Harmistukset unohtuivat, ruoka maistui.

Kannattaa lähteä liikenteeseen.

Nallikariin, vaikka arkeana.

Liikenteessä-3

Liikenteessä-4

Ajatuksia työstä

ITapahtumia-6tseohjautuva, oma-aloitteinen, vastuullinen, sitoutunut yhteisiin tavoitteisiin. muutosvalmis ja työpaineita sietävä. Dynaaminen, nykyisin haussa ehkä useammin ratkaisuhakuinen kuin haasteita kaipaava. Jatkuvassa kehityksessä viihtyvä, monipuolinen ja verkostoitunut toimija. Sellainenhan sitä pitäisi työelämässä nykyisin olla.

Ennen ansioksi laskettiin ahkeruus, säntillisyys, tarkkuus, vakaus. Yhteistyökyky, ihmisten kanssa toimeentuleminen ja yhteisvastuullisuus olivat hyvän työihmisen luonteenpiirteitä, tai ainakin työpaikkailmoituksissa sellaisten avujen perään huudeltiin. Valmius urakkaluontoisiin hommiin – ainakin satunnaisesti – ja työnsaatoltaan ja muutoinkin kaikin puolin tomera ihminen, mies taikka nainen, olivat työmarkkinoilla ja -paikoilla kova sana.

Onko ero vain sanoissa? Onko ero vain käytetyissä käsitteissä?

Tulin tänään palkanneeksi kaksi maisteria muutamaksi kuukaudeksi töihin. Ei ollut yleistä hakua noihin hommiin. Oli ”sisäinen rekry” – tai niin kuin ennen asia ilmaistiin: ”Tietäiskö kukaan meiltä valmistunutta maisteria, josta olis tähän hommaan ja jolla nyt ei olis muita töitä tai apurahakautta menossa?”

Enkä ollut itse kovinkaan dynaaminen tai monipuolinen toimija. Stahanovilaisuus kaukana, ja itseohjautuvuuden olen viime päivänä hoksannut johtaneen siihen, että olen uponnut yhä syvemmälle (opetus)hallintoon, opintojenohjaukseen jopa yli oppiainerajojen ja ohjauksen ja ops-suunnittelun yleiseen parantamiseen. Missä on tutkija? Missä on artikkeleiden tai esitelmien tekijä?  Olenko ollenkaan sitoutunut yhteisiin (julkaisu)tavoitteisiin? Mihinhän olen itseni ohjannut?

Tämmöisiä(kin) kummallisia olen tänään miettinyt. Ja töissä tykännyt olla. 😉

 

Sattumisia

Eiköhän nämä jokaviikkoiset, pari kuukautta jatkuneet hammaslääkärireissut ala jo hiljalleen loppua ja jokapäiväiset hammassäryt  hellittää! Ei ole pian enää hampaita, mitä särkeä! Tänään lähti taas yksi. Tai se mitään ”lähtenyt”. Se poistettiin ”kirurgisesti”. Olenpahan saanut syödä jäätelöä päivälliseksi, välipalaksi ja nyt vielä iltapalaksi. Niin että voisi syödä jotain muutakin kuin jätskiä, vaikkei mitään lämmintä ruokaa saakaan? No kenties voisi, mutta jäätelö on mitä mainiointa liki hampaattoman lohturuokaa. 😀

Muutakin satuttavaa kuin hampaanpoisto tänään. Enempi sellaista henkistä kipua. Tai ei sentään kipua, mutta tuskastumista ja neuvottomuutta. Olen kerta kaikkisen ihmeissäni, pahoillani, jos kohta myös ärsyyntynyt tai ärsytetty enemmänkin. Eipä yliopisto-opettajan pitkähköllä sarallani ole moista vastaan tullut. Luulen, että tarvitsen huomenna vertaistukea parilta työkaverilta. Ja neuvoja. Paljon neuvoja.

Tunnelman, postauksen, keventämiseksi tähän muutama kuva Haaparannan veistoksesta, joka perjantaisella reissulla viehätti minua kovin.

Tapahtumia

Suora lainaus Haaparannan kaupungin sivuilta

Taideteos Tullinpuistossa koostuu veden pinnan yläpuolella olevista hahmoista sekä veden pinnan alapuolella olevista kaloista. Hahmot ovat joukko ihmisiä, jotka ovat eläneet ja elävät joen varrella. Veistosryhmä kertoo Tornionlaaksosta historiallisella ja humoristisella tavalla, vastakohtana puiston muille taideteoksille, jotka ovat vakavampia.
Tapahtumia-2
Kuparihahmot koostuvat papista, ostoksia tekevästä naisesta, tullimiehestä, äidistä lapsineen, morsiamesta ja sulhasesta vihkisormuksineen, tanssivasta parista, yhdestä koskiveneestä ja kahdesta tornionlaaksolaistalosta. Joki, kalat ja pylväät ovat tehty ruskeasta rautapellistä, josta muodostuu kaunis värikontrasti vihreäksi patinoituneiden pronssiveistosten kanssa. ”Joen” toinen pää on taivutettu aalloiksi ja se symbolisoi Tornionjoen mahtavia vapaita vesivirtauksia ja koskia.
 
Tarkoituksena on että ihmiset voivat kulkea hahmojen ympärillä ja valokuvata, jos he haluavat. Lapset voivat kuvitella ja leikkiä hahmojen ja joen kalojen seassa.
Tapahtumia-5

 

Oulussa syntyneen Jussi Taipaleenmäen teos ”Tapahtumia joen varrella” kannattaa käydä katsomassa läheltäkin.

 

Tapahtumia-4

 

Simppeli sunnuntai

Tällaiset päivät, jolloin ei ole mitään velvoitteita, ovat vähän vaikeita; on liikaa valinnan varaa päivän kulkuun.

Ja helpoimman kauttahan sitten valitsin. Kotitöitä, ei työtöitä. Perjantain virkistyspäiväkuvista albumi, eikä vieläkään uusia korttitilauksia. Pihahommia, haravointia, ei mitään pitkiä lenkkejä. Lasagne (tattisellainen!) uuniin, ei mitään gourmetpiperryksiä.

sunnuntai

WP_20141005_17_14_54_Pro

sunnuntai-2

Tämäkin lasagne oppimani helpon, verraten kevyen tekemisen kautta mukaillen: (sulatetut) tatit pannulle, mukaan pari pientä sipulia, pari tikuiksi leikattua porkkanaa, valkosipulinkynsi (vain yksi – huomenna hammaslääkäri, … 😉 ), sitten mausteita (kirveliä, oreganoa, tuoretta basilikaa, pippuria), tölkillinen pikkutomaatteja, suolaa….  jätä liedelle miedolle lämmölle.

Sekoita ”valkokastiketta” varten purkillinen kolmen juuston ruokakermaa, purkillinen raejuustoa, kaapista löytyneistä juustokannikoista raastettua juustoa sen verran kuin on (tänään oli desi appenzelleria), mustapippuria, suolaa.

Ja sitten ennen kuin ryhdyt kokoamaan kerroksia, lisää tomaattikastikkeeseen 1 tl sokeria. Se on tomaattikastikkeisiin ihan ehdoton juttu.

 

Kummallisen kylmältä tuntuu ilma. Kummallisen vähältä tuntuu työmäärä. Paljon musiikkia, –  pihahommissa, pyykätessä, ruokaa tehdessä, nyt postaillessa.

 

 

Syksyn keltainen

Osa koivuista kieltäytyy uskomasta, että on lokakuu. Niin minäkin. Liian vähillä vaatteilla, liian aikaisin, toki oli jo valoisaa, lenkille. Ja tänään mukana kuvaamiseen sopiva objektiivi. Lenkkipolun varrelta keltaista — – Osa koivuista ei anna periksi. — vielähän se paistaa – –  Ja tiedättekös, monessa kohteessa, monena hetkenä lauloivat linnut! (klikkaa kuvat isommmiksi)

_MG_0600-2

_MG_0601-2

_MG_0604-2

_MG_0606-2

_MG_0610-2

_MG_0612-2

_MG_0615-2

_MG_0627
_MG_0636-2

Veneen viimeinen (?) matka soudettu. Vähän sellainen ”ohi on” -fiilis tämän kuvan äärellä.

Appivanhempien  muutto alkaa olla ohi. Kunhan lenkiltä ja kauppa-asioilta, Caritaksesta ja haudalta ehdin, lähdin muuttopuuhien viimeistelyyn minäkin. Siellä Raahesta asti asiantuntevaa työvoimaa, joten me väistyimme takavasemmalle, lähdimmme kotiin ja pian siltä viininmaistiaisiin. Languedoc-Roussilion oli teemana. Ui-jui bulkkiviinialueesta tuli yksi Ranskan lempparialueista heti kerralla .. kannattaa seurata.

 

Hutk virkistymässä

Väsyneenä virkistymään: olisin niin kovin halunnut jäädä nukkumaan, jäi nimittäin yöllä koviin vähiin nuo unitunnit. Heräsin ennen neljää pohtimaan kaikkea, kaikkea sellaista, jolle aamuyön pohtiminen ei ollut hyväksi. Onko koskaan?

No jokatapauksessa tänään tiedekunnan virkystyspäivä, – met lähimmä ulkomaille. Lähimmä Haaparantaan.

Hutk virkistäytymässä-2

Bussilastillinenhan meitä oli. Menomatkalla aamusumu ja auringonpaiste sellaisia, jotta olisin halunnut ulos, kumpparit jalassa metsiin, peltojen reunamille, Iijoen varteen … ulos kuvaamaan. No kuvasin istuen bussissa, ja kehotin itseäni pitämään suuni kiinni, ja olemaan tyytyväinen siitä, että monien, monien vuosien jälkeen tällainen virkistysmatka järjestettiin.

Hutk virkistäytymässä-5

Hutk virkistäytymässä-6

Eikä ohjelmassa pelkkää IKEAa, aloitimme Haaparannan kunnantalolta. Tiesittekö, että Haaparannassa käy vuosittain kolme miljoonaa vierailijaa ja että Tornionjoen yli tehdään vuosittain 14 miljoonaa ylitystä. Valtavat suunnitelmat ja visiot on alueella. Opimme, että paikalliset ovat oppineet tämän:

Hutk virkistäytymässä-7

Rajaseutuyhteistyöstä vakuuttumiseksi saimme vielä kahvit leivällä; ruottalaista leipää ja suomalaista kinkkua. Hyvväähän se oli. Murteet ja kielet vaihtuivat sujuvasti. Ja sitten jatkoimma matkaa.

Kohti Kukkolaforsenia. Ja tehän tiiätte, mitä mieltä mie siitä olen. Jotta jo vain on hyvä paikka (KLIKS). Ja tänään kalabuffet vain meille. Aurinko paistoi, koski kaunis kuten aina. Hyvää seuraa, eikä töistä puhuminen tuntunut työltä.

Hutk virkistäytymässä-8

Hutk virkistäytymässä-9

Viimeistään nyt klikkaa kuvat isommiksi.

Hutk virkistäytymässä-10

Hutk virkistäytymässä-11

Enkä ollut ainoa, joka osti keittokirjan ja puolukkaleipää mukaan,

Palasimme Haaparannalle, reilu parituntinen aikaa. Kuka minnekin.

Voiko ruotsalaisempaa ruskaa olla?

Hutk virkistäytymässä-12

Mie ehin käyä Systemissä hakemassa Tommasin Amaronen (uusi vuosikerta 2011) ja kävellä Tornion puolelle Aineen taidemuseoon.

Hutk virkistäytymässä-15

Vähän oli se ”Liikenne – vauhtia ja vaaraa” -näyttely pettymys, – joskin Kari Cavénin teos ”Autot” oli hauska. Maakuntamuseoon en enää mennyt, mutta kuvailin ulkoseinässä olevan ison kuvan posti-ilmaradasta.

Hutk virkistäytymässä-13

Hutk virkistäytymässä-14

Vielä ennen paluumatkalle lähtöä pikapyrähdys IKEAssa. Appivanhempien huusholliin tuliaiset, kotiin muovipusseja (kyllä, muovipusseja) ja kaitaliina. Eipä enempiä. Nyt väsy. Virkistymispäivästä huolimatta. 😉 Mukava ja kovin kaunis päivä oli.